Jos kukaan ei osaa asettua oppilaaksi, ei ole ketään, jota sinä silloin kykenet opettamaan kuin sinä itse

Tätä osaamistasi olisi kyettävä kuitenkin hetkittäin siirtämään myös muille osaamattomille, jotta itsekin oppisit olemaan hieman muiden opettaja kuin oman itsesi, sillä aika käyttää sitä eräällä tavalla sekä hyväkseen että oppiakseen samalla hieman itsekin. Kuka silloin osaa asettua hieman myös ajankin opettajaksi, vaikka sitä ei useinkaan kukaan muu yritä. Aikakin siis kokee tarvitsevansa ajoittain oppia tai ainakin hetken samaa, mitä ihmiset usein itselleen suovat, kun asettuvat oppilaiksi joko sinulle tai sille, mistä opettaja asettuu olemaan esillä ja alkaa opettaa. Tätä osaa siis myös aika hieman ottaa esiin, vaikka ei varsinaisesti edes yritä olla oppilas kenellekään, sillä eihän ajalla ole varsinaista muuta tehtävää kuin olla hieman este monessa asiassa sekä ihmiskunnalle että eläin- ja kasvikunnalle. Se osaa siis asettua olemaan hieman esteenä ja hieman myös oppii ollessaan sitä, mihin ajattomuus ei itse koskaan kykene eikä edes halua asettua olemaan eli alistamaan ketään, vaan opettamaan jokaista halukasta oppimaan. Aika ja ajattomuus ovat eräällä tavalla siis toistensa vastakohtia, mikäli heitä tai niitä osataan edes jollakin tavoin katsella ajan ja ajattomuuden ulkopuolelta. Kuka osaa sen tehdä, sillä sekin ymmärtää hieman molempia ja samalla oppii edes hieman tunnistamaan, miksi aika haluaa oppia?

Osaatko sinä itse nyt hieman ottaa tuota kysymystä esiin itsestäsi, vai vastaanko itse? Jälleen vain yksi osaa antaa siihen jopa oikean vastauksen eli Erkki. Millaisen? Nyt annan tämän opettamisen jälleen Erkin tehtäväksi, sillä onhan hänen osattava hieman itse olla sekä oma osaava oppilas että osaava opettajakin jokaiselle lukijalle joskus tulevassa olemisessaan. Tämä osaava opettaja osaa nyt olla sekä oppilas itselleen että opettaja jokaiselle lukijalle.

Kiitos, kiitos, kiitos. Yritän ja samalla osaan, sillä olenhan aina osannut aistia jopa tulevaa ja hieman myös mennyttä. Kuka silloin edes arkailee, kun opettamisen aika on olla sekä opettaja että ajoittain tulevaa ottava tietäjä eli ennustaja. Nyt opetan sekä hieman myös kerron, miksi aika ja sen yksi osa haluaa olla sekä tietävä että oppiva.

Kun ajalle asetetaan varsin tiukat rajat olla vain aika, joka kykenee ottamaan hyvin rajallisia asioita esiin, se kokee silloin olevansa vain varsin mitätön ja varsin osaamaton, vaikka hallitseekin jokaista olijaa ja jokaista olentoa fyysisessä olemisessa jopa siten, että asettaa heille jopa rajan olla esillä. Kivetkin ovat aina hetken vain esillä, kunnes niiden ajallinen aika kykenee murentamaan ne hiekaksi tai jopa saveksi tai varsin hienoksi humukseksi ilman minkäänlaista osaamista. Kiven aika ja kiven niin sanottu ajallinen muoto murenee, ja savi ja hiekka ja humuksen kaltainen liejukin osaa siis muuttua vielä jollakin tavoin ja lopulta on vain eräänlaista tilatonta olemista, vaikka mikään eikä kukaan koskaan varsinaisesti osaa kadota lopullisesti, vaan asettuu erilaisiin muotoihin, tai juuri kuten edellä sanoin, erilaisiin tiloihin, tasoihin tai soppeihin olemaan ja elämään. Kaikki siis jollakin tavoin vain muuttavat muotoaan eli osaavat oppia olemaan jotakin uutta tai jopa joskus hieman uudempaakin olemista. Ihmisetkin osaavat sen asteittain eli vanhenevat, kuihtuvat ja muuttuvat joksikin muuksi. Kehot ja kaikki siihen olennaisesti liitettävät osaavat elimet, kuten luut, iho, lihakset ja jopa veri ja eräänlainen tilakin, jossa ihminen on, muuttuvat jopa erittäin usein ja varsin nopeasti joksikin muuksi kuin vain olla se sama olija, olento tai olemus, jossa kokonaisuutemme on aina osannut olla ja oppinut vain olemaan, vaikka samalla osaakin oppia ja jopa kehittyä omalla tavallaan myös ihmisenä. 

Moni ihmisen kaltaiseksi syntynyt eläinkin kyetään opettamaan jopa lähelle ihmistä opettamalla sille tietynlaisia oppeja, joita ihminen kokee eläimen tarvitsevan ollakseen oppinut eläin. Moni muukin osaaja yrittää siis hallita muita olevaisia asettumalla heille olemaan opettaja, vaikka se olisi usein varsin harhainen tapa ja jopa tuhoisakin monellakin eri tavalla. Otan siitä yhden pienen esimerkin, sillä osaan nyt katsoa myös aikaa ja sen eräänlaista osaa, jota kyetään jollakin ihmeellisellä tavalla joskus, kuka tietää, muuttamaan ja samalla siis muuttumaan, jotta meistä alisteisista olijoista kyetään ottamaan uusia osaavia yksilöitä jopa siten esiin, että tuo aika ja sen yksi oppilas eli musta olija ei enää hallitsisi ihmisiä, eläimiä eikä mitään fyysisiä olevaisia eikä olevaa, vaan olisi jopa ilman sitä osaamista vain sivusta seuraava kyky ja taito tai eräänlainen seuraaja monelle osaavaksi itsensä opettaneelle. 

Miten sitä joku tai jokin silloin osaisi opettaa? Kun yksi osaa, osaatko sinä silloin olla edes oma itsesi eli tuo yksi, vai oletko kenties kolme, neljä tai kuka tietää jotakin muuta? Ehkä osaat nyt itsekin ajatella, että olisit mieluummin jotakin muuta, sillä eihän edes viisikään kykene alistamaan ja samalla olemaan opettaja noille kahdelle osaajalle, joiden omanlaiset osaamiset ovat aina erittäin kykeneviä olemaan irti ja samalla kiinni kaikelle, mistä osaamme silloin nostaa esiin hieman oppia ja samalla olla opettaja heille. Kuka osaa silloin sekä katsoa että opettaa vain hieman heidän omanlaista osaamista, vaikka kykeneekin olemaan sekä hieman osaavampi että myös hieman kykenevämpi kuin yksikään toinen tuossa olemisen tilassa eli olla hieman jopa viisikin. Tätä osaamista osaan siis silloin katsoa, kun itse asetun olemaan sekä hieman viisi että ajoittain peräti kaiken osaamiseni eräänlainen uudempikin osaaja eli kuusi ja seitsemän. Näihin osaamisen tiloihin osaan silloin nostaa eräänlaista suurta opettajaa eli sitä kykyä ja taitoa, joka on ikuisesti esiin nouseva ja samalla uudempi osaaja jokaiselle opettajalle, josta saatetaan ottaa esiin joitakin vieläkin suurempia osia tai osien osasia olemaan esillä ja aloittamaan noiden kahden varsin erilaisen tilan, tason ja sopen varsin kyvykäs ja varsin osaava opettaminen. Kuka osaa, kuka ei koskaan halua edes olla oppiva, vaikka siihen olisi jokaisen osattava itse itsensä nostaa, eli alistaa ja jopa kyetä jollakin perin erikoisella tavalla nostamaan. 

Nyt olen jälleen kertonut jotakin uutta ja hieman sellaista, mihin vain uudemmat osaajat osaavat jollakin uudemmalla tavoin asettua ja samalla nousta opettajiksi myös ajalle ja sen eräänlaiselle uudeksi osaajaksi nousevalle olijalle tai olevaiselle. Kuka silloin kykenee olemaan sekä itse osaava että myös oppilas ja samalla omalle olemukselleen myös opettaja. 

Katsokaa jälleen edellistä lausetta. Osaatteko nyt aistia saman kuin minä, joka ymmärrän, että vain kuka osaa sen tehdä, kunhan ensin osaa ja sitten oppii olemaan sekä kuusitoista että seitsemäntoista ja joskus, kuka tietää, myös uudempikin osaaja eli kahdeksantoista ja ajoittain yhdeksäntoista ja lopulta itse kaikkeuden valtiaan tilaan asettuva uudempi oppilas Hänelle, josta osaan aina sanoa Yksi. Tässä nimenomaisessa tilassa ei koskaan opita enää mitään, vaan ollaan ja hetkittäin opetetaan jokaista olentoa, jokaista ihmisen lasta ja jokaista muutakin, jota osataan ottaa esiin siihen tilaan ja siihen tasoon ja siihen sopeksi itsensä opettaneeseen olemiseen, josta ei kukaan edes yritä ottaa itseään enää esiin, vaan iloitsee päästessään sinne tai siihen itse. Tätä osaan silloin olla ja opin vain olemaan, sillä ei ole edes ketään eikä mitään enää muuta kuin Yksi. Hänen tila, Hänen olemisen ja oppimisen taikakin on vain Yksi eli Hän. 

Näin osaan asettua itse joskus, mikäli kykenen vielä hieman nousemaan esiin ja asettumaan seuraavillekin tasoille ja osaan samalla olla vielä ajoittain opettaja jopa sinulle ja jokaiselle muullekin lukijalle. Osaanko sen tehdä, vai olenko jo silloin hieman liian vanha oppimaan ja olemaan edes hetkittäin opettaja joillekin muillekin kuin tämän blogin lukijoille, jäänee jokaisen ihmisen itsensä varaan, ei siis sinun eikä kenenkään toisenkaan, vaan osaajaksi itsensä opettaneen ihmisen lapsen?Minun aikani oli asettua tekemään näitä kirjoituksia, mutta tämän luvun tai lukemuksen tai kirjoituksen jälkeen aion olla vain varsin niukka kirjoittaja ja opettelen olemaan hieman muutakin kuin kirjoittaja tai välittäjä tai tietäjä, sillä osaan olla myös osaava opettaja muullakin tavoin jokaiselle, joka on valmis olemaan oppilas minulle ja minun lukemuksilleni eli eräänlaisille kertomuksille ja jopa eräänlaisille muillekin osaamisilleni. Eli osaan asettua olemaan sekä oppilas että osaaja jopa siten, että otan esiin uutta, uudempaa ja tulevaa, mutta en edes hetkittäin enää mennyttä, vaikka sekin saattaisi olla joillekin hieman ilon ja joskus, kuka tietää, surunkin lähde. Minulle mennyt aika ei enää ole tarpeen eikä sitä, mitä se saattaisi olla ajalle ja sen eräälle osaajalle, sillä osaan aistia ja osaan nähdä tulevaa ja jopa sitä, mistä kukaan toinen näkijä ei koskaan aikaisemmin ole nostanut edes pienintäkään oppia eikä opin osaa esiin, vaan joutunut katsomaan vain lähiaikaa ja sen eräänlaista olemista varsin etäältä ja joskus jopa siten, että ei näe eikä tiedä sitä, miten aika ja sen yksi osa asetetaan kiinni, ja ihmiskunta pääsee molemmista hetkittäin irti ja ajoittain kaikilta osin kauas tulevaisuuteen. 

Nyt olen aikonut lopettaa kirjoittamisen lähes kokonaan, sillä aikakin osaa jälleen asettua esiin ja minun olemus, joka on jälleen ajassa hieman vanhempi kuin eilinen, sillä tänään olen 75 vuotias vanha ja hetkittäin uusi ja ajoittain hieman väsynyt, mutta kuitenkin edelleen sekä oppilas että opettaja, joten olen aina valmis, mikäli osaatte pyytää minua opettajaksenne. Nyt olen vain jälleen Erkki.

Käskemme, opimme ja opetamme itseämme, mutta kuka opettaa erästä, jotakin ja jokua

Nämä eräänlaiset osamme oppivat siis varsin hyvin olemaan irti ajasta, vaikka nekin oppisivat aina hieman uutta ja hieman uudempaakin vain olemalla ja aistimalla ilman kenenkään asettumista olemaan tuo opettaja, sillä kun aika katoaa, asetumme aina olemaan hieman oppilaita ja hieman opettajia sekä itsellemme että noille osillemme.
Jos sinä, minä ja jokainen muukin osaaja oppii, niin eikö aikakin joskus oppisi edes hieman olemalla vain oma itsensä ja hetkittäin irti siitä tilasta, tasosta tai sopesta, jossa se yleensä osaa olla?
Ehkä, ehkä ei, mikäli sen yksi osa asettuu hieman olemaan oppeja vastaan eli kykenee asettumaan esteeksi myös itse ajalle. Tätä osaamistakin kykenee siis yksi varsin iso ja varsin omanlainen tila, taso tai soppi hieman vastustamaan vain asettumalla olemaan esteenä. Sen yhdenlaista olemusta ei kukaan koskaan osaa ymmärtää saati opettaa, jollei se itse siihen pyri tai ainakin yritä nostaa itseään oppilaaksi.
Siis mihin se silloin osaa joko pyrkiä tai asettaa itsensä? Meihin ihmisiin ja tietysti myös muihinkin fyysiseksi sanottuihin olijoihin tai olevaisiin, kuten esimerkiksi ihmisten kaltaisiin apinoihin ja joskus myös muihin eläinkunnan asukkeihin. Tuota mustaa olentoa ei yleensä kukaan ota itse esiin, vaan se osaa jollakin perin erikoisella tavalla olla huokutin tai eräänlainen mairitteleva olija, joka osaa kierolla tavalla jopa keskustella ihmisten kanssa eli on eräänlainen osaaja itsekin, vaikka ei sitä kenellekään ole siten osannut sanoa, vaan pikemminkin asemassaan vain osaa olla ja opettaa. Kuka osaa sitä ottaa silloin esiin? Jälleen Erkki ymmärsi, että tuo ei suinkaan ole se sama kuka kuin meidän oma korkeampi minä, vaan se on hieman toinen. 

Kuka se siis on? Ehkä sanon, että sitä sallitaan sanoa vain yhdeksi ja kahden eräänlaiseksi opettajaksi eli ihmiseksi tai siksi, mihin se itse osaa itsensä asettaa. Tuota kahden opettajaa en itse ole koskaan nostanut varsin hyvin esiin, sillä pidän sitä aina erittäin hyvin omassa tilassaan, vaikka osaan kyllä hetkittäin kohottaa sitäkin hieman itsekin esiin itsestäni. 

Siis itsestäsikö? Kyllä, sillä se asuu meissä jokaisessa ihmisessä. Katsokaa useita osaajia, joille aika on asettanut eräänlaisia esteitä olla hyviä tai hieman muuta. Kun sanon olla hyviä tai hieman muuta, tarkoitan silloin isää, äitiä, poikaa ja tytärtä eli karmaa tai eräänlaista perimää meissä ihmisissä ja tietyllä tavoin myös monissa eläinkunnan jäsenissäkin, vaikka niiden perimä ei varsinaisesti ole tämän blogin aihe, vaan esimerkki tässä tapauksessa. Useimmat meistä osaavat kyllä nähdä näitä karmallisia olemisen tilojaan jopa itsessään, kun katsoo omaa peilikuvaa. Esimerkiksi olemme perineet useimmat kasvojen ja kehommekin eräänlaiset olemiset tai piirteet esivanhemmiltamme tai joskus suoraan vanhemmiltamme varsin osaavasti eli lähes selkeällä tavalla. Eli yhtäläisyytemme heihin on varsin ilmeinen. Osa meidän luonteen piirteistä eli sekä luonteen eräänlaisesta olemisesta eli osaamisesta ja jopa kielteisten tai hyvien ominaisuuksiemmekin perimät osaavat istua tai siirtyä useimmiten suoraan joko vanhemmiltamme tai isovanhemmiltamme tai jopa usein erittäin etäältä isoisovanhemmilta tai jollakin perin erikoisella tavalla vieläkin etäämmistä esi-isistämme tai esiäideistämme. Nämä osaavat siis asettua meihin siten, että emme opi ottamaan niiden perimää koskaan irti, ellemme asetu olemaan niistä kaikilta osin irti ja samalla opeta osiamme asettumaan hieman muuksi tai jopa oppimaan olla sekä uusi, uudempi ja hieman muuta kuin esi-isämme ja esiäitimme ovat ne meihin osanneet asettaa.

Kun nyt aika osaa hieman olla omalla tavallaan aina esteenä eli kykenee sekä pitämään ihmistä ajassa ja samalla myös asettumaan itseensä kiinni, jotta osaisimme elää ja oppisimme edes hieman olemaan kiinni tässä tilassa, tasossa tai sopessa, jota sanotaan maaksi eli eräänlaiseksi olemisen tilaksi asua ja elää ihmisenä, meidän olisi silloin itse kyettävä irtautua sekä ajasta että noista esivanhemmistamme, jotta kykenisimme olemaan niiden osalta ainakin osittain irti tai jopa kokemaan ajattomuuden esiin nousemisen vapauden. Näihin osaamisen ja oppimisen tiloihin emme kuitenkaan koskaan osaa asettua pysyvästi, vaikka kykenisimme oppimaan olemaan sekä osaavia että erittäin oppineita.
Miksi näin? Ehkä sitä osaan hieman nostaa nyt esiin, joten asettukaamme yhdessä hetkeksi katsomaan sekä syitä että eräänlaisia muitakin osaamiseemme vaikuttavia tekijöitä, joiden taakka tai eräänlainen perintö kasvaa kaikille osaajillekin aina sekä liian suureksi että erittäin isoksi ongelmaksi olla vapaa ja samalla irti omasta kehostaan pysyvästi. Nyt olkaamme jälleen kiinni ajattomuuden eräänlaisissa rihmoissa, tai pitäisikö sanoa eräänlaisissa olemisen tiloissa, joihin osaa asettua jokin toinenkin osaaja kuin tuo musta ja ilkeä olija, jota useimmiten osaamme pitää itsestämme etäällä tai jopa kaikilta osin irti. Nyt katsokaamme yhdessä, ketkä tai mitkä osaavat olla silloin esillä...

Kuka näki tai osasi katsella samaa kuin minä. Nyt osaavimmat ymmärtävät, että vain he näkivät, joista sanotaan, että he ovat yhtyneet omaan korkeampaan minään. Muut eivät edes aistineet mitään, vaan olivat hieman sekä omalla tavalla kiinni että jopa irti omasta korkeammasta minästään eli siitä osaajasta, josta olen aina sanonut kuka. Muistakaa myös aiemmin kuulemanne kysymys, jota useimmat ovat kuulleet, eli kuka olette? Sitä usein pidetään siis kysymyksenä, vaikka se osaa itse asettua olemaan myös vastaus kysymykseen. Tätä näkemistäkin katsoo siis sama, tai ehkä sanon uudemmalla tavalla yksi osaaja teissä. Vain silloin kun olette yhtä korkeamman minänne kanssa, te osaatte sanoa, että silmänne osaavat katsoa eräänlaista verkkoa, jota pidetään kiinnittyneenä kehonne ja mielenne avulla yllänne, jotta henkenne eli eräällä tavalla sekä sielunne että se osa teistä, mistä olette kotoisin, olisi kiinni kehossanne. Jollei sitä olisi, te itse ette pysyisi enää kehossanne, vaan olisitte useimmiten siitä irti. Tuo kehonne ja mielenne siis osaavat olla eräänlaisia esteitä sille osallenne, joka useimmiten irtautuu vain nukkuessanne.
Missä se sijaitsee teissä? Useimmat sanovat, että ilmeisesti sydämessänne, vaikka se osaa asettua aina jokaiseen soluunne ja jokaiseen elimeenne, mikäli haluaa ja mikäli osaa asettua. Useimmalle se on aina sydämessä, sillä sen eräällä tavalla osaavimmat osaset osaavat aistia sekä opettaa sydäntänne jaksamaan olla varsin kyvykäs ja erittäin osaava ylläpitämään itse itseään aina terveenä tai ainakin hetkittäin varsin hyvinvoivana. Katsokaapa sen eräänlaista tilaa tai olemusta siten, että asetutte jälleen olemaan hetken aikaa ajattomuudessa...

Jos näitte eräänlaisen ilmentymän, jossa oli erittäin suuri keskus ja sen ympärillä erilaisia värejä, te näitte sydämestänne esiin asettuneen voiman. Keskellä tuota värikästä pyörylää tai jopa eräänlaista kehää oli siis valo, joka oli erittäin upea ja erittäin iso osa sitä näkyä. Mutta jollette sitä osanneet katsoa, teille avattiin ehkä jotakin toista tilaa tai tasoa tai soppea silloin katsottavaksi. Tuokin osaa siis olla joillekin avoin ja joillekin vielä osittain kiinni, vaikka jokaisen sydän olisi miten terve ja miten hyvinvoiva tahansa. Minun sydän näyttäytyi juuri siten kuin ensin kerroin, sillä olenhan saanut siihen usein paljon apua ja jopa eräänlaista fyysistäkin muutosta, sillä sydäntäni on yhden ainoan kerran jouduttu korjaamaan kirurgisesti. Se siis on aikaisemmin ollut eräällä tavoin sekä vaikean sairauden että eräänlaisen tukkeutuman osana esillä. Miksi näin? Olen osannut ottaa siitä irti mustaa voimaa, tummia osaajia ja harmaiksi asettuneita osasia siitä toisesta osaajasta, joten olen hieman muutakin kuin osaaja silloin osannut olla. Tämän kaltaiset osaajatkin osaavat silloin asettua hoidettavaksi, kun aika on asettunut esiin tuona mustana osaajana. Minun osaamiseni ei silloin kyennyt ottamaan sitä esiin, vaikka moni osaavampi olisi siihen ilmeisesti kyennyt. 

Miten tai millä tavoin? Vain osaamalla irtauttaa tuon mustan olennon sydämestään irti. Tätä osaamista en koskaan ole osannut aistia enkä oppia hallitsemaan, sillä äitini ja isäni perimän kautta olen hieman kykenevä ja hieman kykenemätön olemaan aina valmis oppimaan uudempaa osaamista vain siten, että osaan olla ja opin olemaan isä, poika ja hieman uusi ja hieman uudempi oppilas omille osaamiselleni, jotka ovat aina esillä tai ainakin esiin nousseita, kun olen hieman urhea ja hieman rohkeampi kokemaan uudet olemisen tilat. 

Mitä tuo varsin osaava minulle haluaa nyt asettaa esiin eli kertoa? Ehkä sitä, että en koskaan ole osannut asettua kuoleman portin sisälle, vaan pyrkinyt jatkamaan tässä olemisessa elämistä. Näin sekä aika että ajattomuus osaavat aistia sekä sydäntämme että eräänlaista muutakin tilaa meistä ihmisistä eli osaa katsella ajan ulkoistakin osaamme ja samalla nousta oppimaan uudempaa oppia myös niistä olemisista, joiden avulla meistä jokainen aikoinaan osaa asettua elämään hieman sivussa kehostamme.
Kuka siihen osaa silloin asettua. Jälleen kysymys ja vastaus samassa lauseessako? Ehkä joillekin ja monelle vain kysymys. Minulle se on sekä että, sillä osaan ja ymmärrän, että vain sielumme eli eräänlainen osanen meistä otetaan silloin kehostamme irti, kun osaamme asettua sekä kuoleman rajan ulkoiseen tilaan että mennä sekä ikuisuuteen että olemaan sekä ajattomuudessa että hetkittäin myös ruumiimme ulkona. Kun jälleen sanon, että hetkittäin myös ruumiimme ulkona, tarkoitan silloin unta ja irtautumista vain osittain, en siis samaa kuin kuolema, sillä irtautumistakin osataan jopa hallita ilman kuolemista.

Kuka on siis se osa meistä, joka irtautuu kuolemassa. Sitä emme itse koskaan ole ymmärtäneet samaksi kuin sielu tai henki, vaikka useimmille henkikin on aina ollut sielumme osa tai eräänlainen tila kuoleman jälkeen. Minulle se on nykyisin tuo kuka eli oma korkeampi minä. Hän tai se tai sielu tai henki tai kuka osaa siis asettua aina olemaan irti ja hieman poissa, heti kun aika on valmis irtoamaan meistä lopullisesti. Tätä osataan silloin aistia, joten oppikaamme se ottamaan vain yhdeksi osaamisen tilaksi, tasoksi tai sopeksi, ei suinkaan siten, että olisimme silloin kaikelta osin sekä kadonneita että sananmukaisesti kuolleita eli poissa lopullisesti elämästä, sillä onhan ajattomuudessa ikuinen ajan ja paikan tila eräällä tavoin aina ja ikuisesti myös sille osaajalle, josta osaamme itsemme nostaa silloin esiin eli elämään. 

Kenestä osaamme siellä ottaa itsemme esiin? Hänestäkö, josta usein sanotaan korkeampi minä tai tuo esiin nostamani kuka? Kyllä, vaikka osaamme toki aina asettua hetkittäin kokemaan myös olemistamme siten, että olisimme edelleen hetkittäin myös ihmisiä tai ainakin sitä, mistä asetetaan esiin ihmisen tila tai ihmisen muodon korvike. Eli varsinaisesti emme koskaan ole edes hieman fyysisiä emmekä siten esiin nousevia, vaan jotakin vallan muuta.

Mitä muuta? Useimmat ovat silloinkin sekä kärsiviä että kivuliaita, jolleivät ole oppineet ottamaan noita osiaan irti ja asettumaan puhtaina esiin kuollessaan. Monet eivät koskaan koe sitä olemista siis samalla tavoin kuin puhtaiksi itsensä opettaneet henget tai siksi oppineet.
Kun jälleen puhumme hengistä, osaammeko aistia tai ainakin käsitellä sitä siten kuin useimmat osaavimmat osaavat, vai joudummeko jälleen opettelemaan noita termejä tai eräänlaista oppimista varsin uudella tavalla? Useimmille henkien osaamiset lienevät varsin outoja tai ainakin erittäin erikoisia keskustelun tai käsittelyn aiheita, sillä emmehän ole siitä useinkaan osanneet nostaa mitään uutta saati uudempaa opetusta tai oppia edes hitusen esiin, vaan toistaneet erään suuren kirjan oppeja. Minun uusin osaamiseni lienee nyt auttaa useita ihmisiä hieman itsekin ymmärtämään, että henget ja sielut ja uudemmatkin osaajat siellä ovat aina ihmisen kaltaisia, ei siis edes sitä, mistä tuossa kirjassa ei osata edes kertoa oikealla tavalla, sillä siihen ovat osanneet puuttua monet, monet sadat vuodet useat kirkon ja eräänlaisen muunkin seuran eräänlaiset oppineet, tai pitäisikö sanoa itsensä oppineiksi nostaneet ihmiset, muuttamalla varsinaista tietoa hieman muunlaiseksi. 

Miksi he olisivat sitä osanneet muuttaa, jos ovat aikoinaan kuitenkin ottaneet oikeaa tietoa vastaan? Siksi ja sen tähden, että useimmat kirkon opettajiksi itsensä opettaneet, eli seurat ja sanoisinko kirkon oppien laatijat ovat jopa itse halunneet muuttaa uudet asiat hieman muuksi. Eli ovat jopa asettuneet niitä vastustamaan korottamalla itsensä hieman muita osaavimmiksi tai ainakin osanneet asettaa itsensä opettajiksi muille, jotta olisivat olleet hieman viisaampia tai erittäin osaavia muiden silmissä. 

Joudunko nyt opettamaan siis vanhaa, vai hieman uutta ja jopa erittäin uutta oppia muillekin kuin lukijoille, jotta uusimmat opilliset osaamiset oppisivat nousemaan esiin? Niin, ehkä, ehkä en, sillä enhän vielä itsekään tiedä, mitä nostan hetken päästä itsestäni esiin, kun asetun olemaan hieman muuta kuin vain pienen pieni ihmisen lapsesta esiin noussut opettaja eli Erkki. Kuka silloin osaan olla. Jälleen sama olija kuin edellisissäkin kappaleissa usein eli se olija, joka osaa aikoinaan asettua meistä ihmistä olemaan tuo olija tai olevainen, joka oppii olemaan irti kehostamme. Nyt hän kertoo, kuka osaa, ja kuka ei koskaan halunnut olla viisas ja samalla osaava opettaja teille ihmisille?

Rakkaat blogin lukijat, minä, joka olen teissä jokaisessa siten, että osaan aistia jopa nyt sitä, mitä opetan tulevasta tilasta, tasosta tai sopesta, osaan siis olla sekä uusi, uudempi että hieman myös erään toisen tilan tason ja opillisen osaamisen airut teille ihmisille eli sekä lukijoille että monille muillekin osaajille, joiden osaamista osaan aistia ja hieman ymmärtää, sillä osaanhan aina olla ja opettaa jokaista olijaa, jokaista oppilasta ja jokaista osaavaa olentoa. Nyt kertaan saman osaamisen, jota osaavimmiksi itsensä asettaneet papit, piispat ja monet kirkolliset viisaat ovat vuosisatojen kuluessa osanneet hieman muuttaa tai jopa poistaa tuosta suuresta kirjasta, jota sanotte Raamatuksi. Minulle se on aina merkinnyt vain suuremmoista opillista harhaa siltä osin, kun ihmiset ovat puuttuneet sen eräisiin kohtiin omine mielitekoineen ja haluineen. Nyt oikaisen muutamia erittäin törkeitä osia siitä sanoen ne alkuperäisinä lauseina, mutta tietenkin nykykielellä suomeksi. Aloitan ensin eräästä luvusta, jossa isä ja poika keskustelivat aikojen alussa. Tuo Isä oli siis Luoja ja Poika Jeesus Nasarettilainen eli pyhäksi nostamanne Isän Poika. Tässä osaajaksi asettui silloin tietysti Isä, ja Poika oli varsin oppiva, vaikka oli hieman nuori ja kokematon.

Rakas lapsi, sinä, josta osaan sanoa oma poikani ja joskus jopa uusi opettaja muille ihmisille, sinun osasi on olla ihmisten opettaja ja opettaa heitä oppimaan, että Minä olen Isä myös heille jokaiselle, en vain sinulle, sillä olenhan kaikkille Isä, joka rakastaa lapsiaan aina sekä asettaa heidät aina jollakin tavoin jopa omiksi osikseen, kun kuolema koittaa heidän kehoilleen ja sielunne osaa asettua lepoon ja astuu luokseni. Minulle olette ikuisia ja jopa erittäin iloisia vain siinä tilassa, johon osaatte jonakin aikana asettua elämään. Minun osaamista ette koskaan tule ymmrtämään, vaan ajoittain hieman ottamanaan itsestänne esiin jopa siten, että osaatte aistia Minun osaamistani hieman myös itse itsestänne. Tätä sinä osaat kyllä kertoa ja nostaa itsestäsi esiin, sillä osaathan olla sekä osaava poika Minulle ja sille osallemme, johon me molemmat aikoinaan pyrimme asettumaan, kun osaamme oppia ja opimme ottamaan Hänet itse itsestämme esiin. Minunkin osaaminen osataan silloin nostaa esiin vain siten, että Hän itse asettuu Opettajaksi Minulle ja samalla myös muillekin osaamattomille. Minun, sinun ja jokaisen osaamattoman osa on siis aina oleva oppia ottamaan Hänet esiin ja asettua olemaan Hänessä. Kukaan ei osaa koskaan aistia Hänen voimaansa eikä osaamista siten kuin sinä ja ne muut osaajiksi itsensä opettaneet, joiden tila on olla esiin nouseva omana itsenään. Eli eräällä tavalla olla sekä oma mieli, oma keho, oma osaamisen tila, eli asettua oppimaan ja olemaan  hieman uusi ja hieman osaava ihmisen lapsi. Kuka silloin kykenee asettumaan siksi tai sellaiseksi on aina erittäin suuri ja erittäin osaava? Nyt olen jälleen kertonut uutta oppia sinulle, rakas lapseni.

Tämä oppi ja oppimisen tila on aina osattu nostaa vain erittäin osaaville eli aina jopa sille tai sellaiselle, josta aika on aina irti ja jopa kaikilta osin hyvin, hyvin etäällä. Minuakin opettaa nyt uusi osaaja eli Hän, jota usein olen nostanut vain hetkittäin esiin eli Isämme Isä eli Yksi. Vain Hänen voimansa, Hänen kykynsä ja Hänen taitonsa kykenee nousemaan esiin sekä olemaan hetkittäin Opettaja ja varsin suuri Osaaja jokaiselle, joka osaa itse asettua oleman viisitoista. Eli tila, taso tai soppi, joka on aina esillä, kun ajattomuudesta astuu esiin eräänlainen uudempi tila, taso tai soppi, jota kukaan eikä mikään osaamaton kykene edes koskaan itse itsestään nostamaan esiin, vaan hieman ymmärtämään ja hieman aistimaan, kunhan ensin osaa olla ja on oppiva olemaan yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja seitsemän. Näille Hän osaa asettua jopa olemaan se tai sitä, mitä nyt osaan hieman itsekin nostaa esiin tähän erikoisen erikoiseen asiaan eli Raamatun eräiksi uudemmiksi opeiksi Isältä Pojalle eli Jumalaksi sanotulta voimalta omalle lapselleen. Eli erääksi erittäin isoksi nykyisin kasvaneelle Jeesuksekseksi ja sanoisinko Jumalan Pojaksi. Kuka silloin osaa edes hieman asettua olemaan eri mieltä kuin Isä eli niin sanotuksi Luojan lapsesta isoksi Jeesukseksi eli Luojamme Pojaksi kasvaneelle?
Katsokaa, miten  nyt sanon, että Jeesus ja Isämme eli Luojamme olisivat yksi ja sama. Eli Isäksi on asettunut jollakin ihmeellisellä tavalla myös Jeesukseksi itsensä nostanut Poika, eli tuo lapsesta isoksi kasvanut olisi sekä Jeesus että eräällä tavoin myös Luojamme.
Miten sinä itse kokisit tuon asian, jollen osaisi itse sanoa sitä kuten edellä? Ehkä ihmettelisit sitä yhtä suuresti kuin Erkki, sillä hänkään ei osaa ajatella vielä yhtä asiaa oikein hyvin, joten opetan teitä kaikkia nyt ottamaan tätä asiaa esiin oikealla tavalla.

Kun Jeesus Nasarettilainen aikoinaan asui sekä Betlehemissä että eräässä paljon pienemmässäkin kyläpahasessa ollessaan pieni poika, tämä lapsi kasvoi Luojansa eräänlaisena kasvattilapsena. Eli isä ja äiti olivat ensin synnyttäneet hänet, kuten meidät yleensä isät ja äidit synnyttävät, vaikka todellinen Isämme on aina ollut sama voima, sama kyky ja sama taito eli Hän, josta usein olen sanonut Luoja ja Isä suurella alkukirjaimella kirjoitettuna. Jumala sanaa olen jo yrittänyt hieman väistää, koska Isämme ei osaa ajatella olevansa Jumala, vaan todellinen Isämme.
Kuka silloin aistisi edes hieman sitä, mitä osaan itse aistia, kun otan esiin Luojan pojan ja väitän, että myös hän olisi jopa Luojamme nykyisin? Tuskin kukaan, mikäli osaa jopa nostaa itse itsestään samaa kuin minä, joka olen, opin ja hieman osaan aistia myös erästä osaamistani kuten hän, josta aikoinaan kasvoi Luojamme poika eli tuo suuri opettaja tai osaaja, vaikka nyt käytän hänestä hieman pienempiä alkukirjaimia kuin Hänestä, jota usein otan esiin suurimpana Opettajana eli Yksi. Vain Yksi osaa siis olla minulle kaikkein suurin ja kaikista sanoisinko mahtavin Osaaja ja Opettaja, vaikka kaikkein kaunein ja kaikkein ihanin osaaja olisi meille ihmisille aina Jeesus Kristus eli oma Luojamme ja todellinen Isämme, vaikka Raamattu asettaa Hänet aina Isän alapuolelle eli vain Pojaksi ja samalla hieman Isän alisteiseksi.
Nyt olen sekä osaavana että hieman myös suurempana ymmärtänyt, että Luojan voima, Hänen kykynsä ja Hänen taitonsakin osaavat aina olla sekä suuri että lapsen eräänlainen tila silloin kun ajattomuudesta osataan asettua olemaan vain yksi, kaksi, kolme ja tuo ihmisen tilaan osannut asettuva olemisen tila, taso tai soppi eli Luojamme lapsi. Vain Yksi osaa silloin olla sekä Luojana että lapsena, kun Isä ja poika ovat yksi ja sama, eli voima asettuu silloin yhteen ja samaan olemisen tilaan, joka on tuo yksi ja sama molemmille.

Nyt useimmat ilmeisesti osaavat jollakin tavoin ymmärtää, miksi sanoin kuten sanoin ja osaa jopa itsekin yrittää ponnistella saadakseen saman tiedon itsestään esiin oppiessaan olemaan tuossa tilassa viisitoista. Tämä tila, taso tai soppi siis opettaa uudempaa oppia jokaiselle siihen nousseelle yhtä ihanasti ja yhtä osaavasti kuin minulle, joka olen edelleen sekä oma itseni eli Erkki että hieman muutakin eli tuo viisitoista.
Nyt olen jälleen vain, ajan ollessa esiin noussut osaaja, yksi eli vanha, mutta erittäin osaavaksi itsensä opettanut yksi, kaksi, kolme ja neljä sekä ajoittain viisi, kuusi ja seitsemän. Eli ihminen, josta sanotaan osaava ja oppiva, vaikka ei koskaan ole edes osannut olla mitään eikä kukaan, vaan on opettanut itse itseään nousemaan esiin ja lopulta olemaan omalla tavalla myös uusi lapsi, uusi poika ja uusi oleva jopa hänelle, jota usein on osattu pitää Luojana ja Isänä, mutta ei edes Jumalana, vaan eräällä tavoin sekä osaavana että oppivana ollessaan hieman meissä jokaisessa ihmisessä. Nyt osaan aistia, että aika osaa olla este, joten olen jälleen vain pienen pieni ihmisen lapsi ja samalla Erkki.

Osaatko sinä itse yrittää tehdä aitoja opillisia opetuksia muille oppilaillesi?

Tähän varsin erikoiseen kysymykseen saat nyt itse ottaa esiin erään pienen opillisen ohjeen Minusta, joka osaan olla ja opettaa, joten asetu hiljaisuuteen ja yritä nostaa se esiin, kuten Erkki usein tekee, kun nostaa tätä blogia sinulle. Miten se siis osaa nousta esiin, jos osaa? Moni osaava ei sitä koskaan edes yritä, vaikka se olisi jopa erittäin useille mahdollista. 

Nyt asetu pieneksi ajaksi olemaan hieman irti ensin ajan eräänlaisesta tilasta, jossa asuu vain musta olija eli niin sanottu este, joka ei haluaisi millään tavoin asettua sinusta irti, vaikka sinä itse siihen osaisit jo mennä erittäin sujuvasti tai ainakin siten, että koet hetkittäin irtautuvasi ajan ikeestä ja saavasi hieman näkyviin, tai vain aistit erään uuden tilan nousevan päähäsi siten, että havaitset ikään kuin aistivasi sen kosketuksen tai niin sanotun sivelevän tuntemuksen kehossasi. Tämä on se tapa, jota otat aina silloin esiin, kun osaat joko hieman nähdä tai sitten vain aistia, että osaat ottaa sitä itse itsestäsi jo esiin varsin osaavasti. 

Kun vielä osaat olla hiljaa hetken ja pidät mielesi itsestäsi irti, eli et ajattele mitään, vaan osaat vain istua ja olla, useimmalle avataan silloin ajattomuus hetken päästä tai jopa erittäin nopeasti. Näin aika ja ajattomuus ikään kuin erkanevat, ja aika pitää itseään sinusta irti tai kaikilta osin kaukana.

Kun osaat asettua hetkittäin tällaiseen tilaan, sinulle useimmiten nostetaan esiin vain pienen pieniä väripyörteitä. Niiden esiin nousemiset ovat juuri tuota tietoa tai sanoisinko oppia ja sen eräänlaista olemista, joten pysy edelleen varsin hiljaa ja pidä mielesi edelleen myös kurissa. Eli älä ajattele mitään, vaan ole ja opi, sillä silloin oppi asettuu sinuun varsin osaavasti. Tätä osaat kyllä, mikäli olet edes hetkittäin hiljaa ja pidät ajatuksesi irti, eli olet, olet ja olet varsin osaava ja erittäin oppiva silloin. Kaksi ei silloin ole edes esiin pyrkivä, vaan pitää itseään sekä erittäin etäällä ja jopa varsin kaukana ajattomuudesta. 

Miksi? Siksi ja sen tähden, että aika ja sen yhdenlainen osaaja ei osaa olla ajattomuudessa, vaan pelkää, että ajattomuudesta nousee esiin suuri osaaja tai ainakin sen kaltainen, joka käskee niitä pysymään sinusta etäällä. Tämän takia aika ja ajattomuus osaa olla poissa sinusta. 

Katso, miten Erkki kirjoittaa preesenssin yksikössä, tai pitäisikö sanoa sekä preesensin että predikaatin. Useimmille aikayksikkö on aina se tai sitä, mitä opetetaan, kun aikaa käsitellään, mutta osaatko ajatella, miksi sitä opetetaan juuri nyt varsin erikoisessa tilanteessa jopa hieman muullakin tavalla, eli havaitsemaan ja aistimaan ajan esiin nousemisen tai esiltä poistumisen yhteydessä? Tätä ette osaa edes yrittää pohtia, sillä aika ei osaa siihen edes asettua olemaan muulla tavoin kuin aina osaa olla eli ilman sitä toista olijaa. Näin aika ja sen osa osaa siis olla aina yksikössä ja samalla myös yhdessä.

Kun vielä opit olemaan sekä oppilas itsellesi, sinusta saatetaan opettaa jopa opettaja itsellesi siten kuin Erkistä, joka osaa ottaa esiin jopa sitä, mitä useimmat osaajat eivät ota eikä opi ottamaan, jolleivät osaa itseään puhdistaa aikaisemmista karmallisista esivanhemmistaan irti tai niin sanotusti pitämään niitä itsestään varsin etäällä. Osaat silloin jopa opettaa muitakin ihmisiä olemaan opettaja monille, monille sellaisille oppilaille, joilla on aina ollut ja jopa aina oleva kiinteitä siteitä esivanhempiinsa. Näin sinä, Erkki ja jotkut muut osaavimmista opettajista osaavat aistia eräänlaista osaamisen tilaa, tasoa tai soppea aina, kun asettuvat esiin ja ottavat itsensä ja monet oppilaansa opetettavikseen. Tämän kaltaisia osaajia ei kukaan kiellä eikä ota siten esiin, että kykenisi edes kieltämään heidän esiin nousemista, sillä aika ja sen yksi osaaja eivät kykene vastustamaan sitä osaamista, vaan pelkäävät sen jopa osaavan poistaa heidät aina varsin etäälle jokaisesta oppilaastakin, jotka kuuntelevat tai lukevat näitä opillisia ohjeita ja oppeja. 

Tämä opettamisen taika osaa siis asettua esiin ja kykenee sulkemaan kaiken kriittisen arvostelun varsin nopeasti tai ainakin erittäin erikoisella tavalla siten, että sulkee jokaisen kriitikon omaan tilaansa heti tai hetken päästä, mikäli heidän oma kyky ja oma taito osaa asettua vastustamaan opetuksen eräänlaista osaamista. Nämä osavimmatkin kriitikot siis pelkäävät oikeaa oppia ja oikeanlaista osaamista, vaikka osaisivat ottaa monesti omia oppejaan esiin ja asettua niiden taakse. Kuka siis sulkee heidän esiin asettumiset ja samalla osaa asettua tukemaan uudenlaista opillista teemaa, aina kun sitä joku nostaa itsestään esiin. Tässä osaamisessa osataan siis aistia ja joskus jopa opettaa siten, että jokainen oppilaskin aistimalla osaa nousta olemaan hieman irti ajasta ja sen eräänlaisesta mustasta tilasta, tasosta tai sopesta heti kun oppi nousee esiin ja osaa asettua esille. 

Kuka silloin osaa, ja kuka ei osaa. Näin osaat sinä itse jopa aistia, että olet hieman osaaja ja hieman myös itsellesikin opettaja, kun osaat yrittää ja jopa ottaa esiin hieman oppia tai opillista teemaa jopa itsestäsi tai pitäisikö edelleen sanoa eräänlaisesta tilasta, tasosta tai sopesta, joka osaa asettua sinusta esiin. Kukin opettajaksi itsensä nostava osaa aina itse valita teeman tai sen osaamisen alueen ilman, että sitä edes itse ottaa esiin, vaan sekin osaa itse ottaa itsensä esiin sekä asettua olemaan opettaja omalla tavallaan jopa siten, että osaajatkin ymmärtävät, kuka osaa, ja kuka valitsee aina teeman, jota opettajaksi noussut osaa opettaa. Näin osaavimmistakin osataan nostaa aina esiin ne tai he, joista ajattomuus osaa itsenäisesti ottaa kaikkein osaavimmat aina esiin halutuiksi aiheen tai opin opettajiksi varsin omanlaisella tavallaan eli ilman, että edes opettaja sitä tarvitsee koskaan aistia, vaan asettua olemaan opettaja. 

Jos vielä osaamistasi osataan hetken aikaa ylläpitää siten, että sinusta nousee esiin vielä yksi, kaksi, kolme ja neljä, sinusta asettuu esiin aina varsin osaava ja erittäin osaavana myös kolme, neljä, viisi, kuusi ja jopa joskus seitsemänkin, mutta ei enää kaksi eikä tietenkään usein edes yksikään eli ihmisen tasoinen osaaja, vaan aidosti opettaja ajattomuudesta. Näin aika, ajattomuus ja Minä, joka olen aina myös hetkittäin osaava ja hetkittäin opettaja, osaan asettua olemaan sekä yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista ja joskus jopa viisitoistakin, kuten nyt osaavimmat opettajat osaavat olla. 

Kuka on silloin tuo osaavin opettaja ihmisen pojassa? Sitä sinun ei tarvitse edes ajatella, sillä Minä osaan sanoa sen sinulle ja Erkille. Sinä, josta osaan aina iloita ja olla esimerkillisen sanoisinko osaava muillekin osaajille. Eli yksi, kaksi, kolme ja neljä ei ole kukaan eikä mikään, mikäli tilaan asetetaan jälleen uusi osaavimmista opettajista. Tätä on siis itse osattava aistia, joten kuka osaa, kuka ei osaa. 

Näin osaavimmat osaavat itseään siirtää hieman sivuun, joten kuka osaa, jollei itse sitä edes nosta esiin, vaan pitää hieman irti ja hieman piilossa. Nyt aika on jälleen nousemassa esiin, joten on aika sanoa sekä ajattomuudelle että eräänlaiselle toisellekin osaajalle sekä kiitos että iloinen olemisen tilasta esiin nouseva osaajan olemus, jota lapsetkin pitävät aina esillä, kun aika siihen on valmis. Tätä osaan siis sanoa hyvin, hyvin erikoisella tavalla vain olemukseksi, en siis edes lapseksi, vaikka kyseessä on oma poikani. Nyt hän osaa kertoa edellisestä näystä hieman muuta kuin itse osaan, sillä vain hänelle itselleen ajattomuudesta nostetaan esiin tietoa tuon naisen ja poikani osaamisesta olla esillä esiin nostamissani näyissä.

Kiitos, kiitos, kiitos. Kuka osaan nyt olla, kun asetun kertomaan hetken aikaa osaamiseni teille, rakkaat Erkin blogin lukijat. Osaatteko itse aavistaa, että olen vain hengen ja kehollisen ihmisen kuvajainen eli haamu tai sanoisinko eräänlainen tila, taso tai soppi, jossa elän ja olen ihmisen elämässä ja samalla osaan asettua kertomaan eräänlaista tilaa, johon olen hetki sitten oppinut itseni asettamaan, jotta kykenen Erkille kertomaan, että osaan aistia hieman isää, hieman äitiä ja hieman veljeä, joiden kuvat ja kasvot otan usein esiin nukkuessani. Kuka silloin olen ja miksi osaan nyt asettua, kun asetun kertojaksi. Jälleen vastaus ja kysymys yhdessä. Osaan siis asettua itsekin olemaan sekä ihmisen tilassa oleva lapsi, isä tai äiti, sillä osaan aina olla hieman uusi ja jopa sitäkin, mitä ei koskaan kukaan ole eikä opeta teille, joten alan nyt opettamaan ilman erillistä opillista teemaa teitä seuraavissa lukemuksissa eli kirjoituksissa varsin usein ja joskus, kuka tietää, vaikka siten, että osaan asettua olemaan erittäin osaava ja erittäin tietävä opettaja myös isälleni eli Erkille. Tätä osaan jo nyt opettaa, joten ottakaa se itse itsellenne itsestänne nyt esiin asettumalla hetkeksi oppimaan...

Kun osaan nyt itse kertoa oman poikani opettamana hieman tuosta naisesta ja samalla myös poliisista, joka otti kädestä naista kiinni sekä myös tuosta kuvasta tai näystä, jossa oma poikani istui hieman nukkumista kuvaavassa asennossa ilman päätä eli piti sitä osittain itsestään irti, minun olisi silloin osattava tulkita noiden näkyjen eräänlaista tilan tai tilanteen esiin nostamaa osaamista. Eli tulkita niitä oikealla tavalla, joten kerron ensin hieman uudemmasta näystä, jonka juuri hetkeä aiemmin sain esiin, kun asetuin olemaan irti ajasta ja menin ottamaan poikani opetusta esiin itsestäni. 

Tuossa kuvassa tai näyssä oli varsin oudon näköinen esine. Se ei ollut kovin suuri, vaan pikemminkin varsin pienehkö tai varsin pienen puoleinen. Sen eräänlainen kuvajainen ei ollut kuitenkaan minulle kovin selkeä, vaan pikemminkin epäselvä, mutta samalla sain siitä muuta tietoa esiin, joten kykenen kertomaan, mistä siinä oli kyse. Lapsen eräänlaisestä hyrrästä, joka usein pyörii, kun siihen annetaan hieman osaavaa liikevoimaa ja lasketaan joko pöydälle tai lattialle pyörimään. Mitä tällä näyllä osattiin minulle kertoa? Ehkä vain sitä, että kaikki elämä on vain kuten tuo hyrrä, kun siihen nostetaan tuota sille arvokasta liikettä eli voimaa, joka pitää hyrrän liikkeessä. Aivan samalla tavoin myös elämä kulkee eteenpäin, vaikka me ihmiset olisimme miten suuri tai miten pieniä tahansa. Liike antaa aina hyrrälle ja elämälle eräänlaista tilaa, tasoa tai soppea, johon asetumme elämään joskus tai jonakin muunakin aikana joko uusina esi-isinä tai sitten joidenkin muiden ihmisten siruina tai sirpaleina eli niin sanottuina karmallisina olevaisina eli perimänä. Minusta ei jää kenellekään enää perimää eli karmaa. Miksi, enkö siis enää osaa asettua jälkeeni syntyviin ihmisiin suvussani? En osaa, sillä olen irtauttanut kaikki omat karmani irti itsestäni. Tästä osattiin kertoa tuon hyrrän avulla.

Entä tuo ensimmäinen näky eli nainen ja poliisi? Siihen sain omalta pojaltani esiin varsin iloisen ja hieman oudon vastauksen, sillä poikani ei ole edes osannut asettua kenellekään isäksi eikä mieheksi, vaikka olisi siihen itse halunnut. Miksi ei, jos kuitenkin olisi halunnut? Sitä hän halusi kertoa tuon näyn kautta minulle, joten ymmärrän hänen viestinsä nyt oikein hyvin siten, että minun tehtävä olisi auttaa omaa poikaani irtauttamaan joku nainen poliisin sanoisinko otteesta, jotta oma sukuni jatkuisi näiden ihmisten avulla ja poikani ollessa isä heille. 

Kuka siis osaa asettua esteeksi poikani vaimolle, jos osaajaksi on asettunut varsin suuri ja erittäin vaikea osaaja eli musta olija. Tätä osaan nyt aistia ja kiellän tätä mustaa olentoa asettumasta esteeksi poikani vaimolle ja lapsille. Miten se osaa silloin olla vapaa ja miten autan heitä? Sanon tuolle poliisille eli eräänlaiselle symbolille, että irtaudu tästä yhdestä naisesta ja laske hänet pojalleni vaimoksi. Näin yksinkertaisella tavalla tuo nainen osaa asettua esiin ja osaa sanoa, että kiitos ja jopa asettuu pojalleni vaimoksi, kun itse olen hieman poissa eli katoan iäisyyteen. Näin siis poikani anoi apua jopa minulta jo nyt, kun vielä elän ja vielä kykenen auttamaan häntä saamaan ihanalla tavalla oman vaimon ja heille lapsia.

Kun sinulle osataan nostaa noita ihania unia, näkyjä ja joskus jopa erilaisia esineitä, sinua silloin opetetaan olemaan vain uusi, uudempi ja joskus, kuka tietää, varsin osaava opettaja noille esiin nouseville näyille tai esineiksi asettuneillekin kuville, sinua opettaa silloin joku uudempi opettaja, joten iloitse hänestä ja ole varsin kiitollinen hänen esiin nousemisesta. Miksi, sinä kenties haluat silloin kysyä? Koska sinut on valittu opettajaksi monelle, monelle muulle ihmiselle. Tämän takia myös minulle osataan nostaa noita unia, kuvia tai näkyjä ja jälleen myös osataan kadottaa omia esineitäkin ainakin siten, että minä ja jopa vaimonikaan ei niitä edes havaitse, vaikka ne ovat edelleen kotonamme. Missä ne siis ovat, ja miksi ne osaavat itsestään kadota? Siihen minä palaan seuraavassa kirjoituksessa. Nyt aika on kuitenkin oppinut asettumaan esiin, joten olen jälleen vain vanha mies eli Erkki.

Jäätkö aina olemaan, vai osaatko kehittyä muuttumaan hieman muunlaiseksi kuin ihminen?

Kun sinulle sanotaan tällä tavoin, niin ymmärrätkö miksi? Jos ymmärrät, sinä osaat ilmeisesti myös sanoa, mitä tarkoittaa jäädä olemaan ja mitä tarkoittaa muuttuminen? Ehkä kuitenkin autan sinua osaamaan ja samalla yrittämään hieman ponnistella seuraavaa kysymystä, sillä useimmat teistä kyllä tietävät, että oleminen on osaamista olla vain ihminen, ei koskaan mitään sellaista, että osaavaksi voidaan vain muuttua ja edetä. Usein ihmiset osaavat kyllä olla omia itsejään varsin erikoisella tavalla eli oppivat mitä merkkillisimpiä uusia asioista, vaikka niiden osaaminen olisi kenties opittava jopa hieman toisella tavoin tai ainakin hieman muulla tavalla. 

Katsokaa, miten osaan itse ilmaista kaksi samankaltaista tapaa arvostella sitä osaamista, jota otatte usein esiin varsin yhdenkaltaisesti eli lähes samoin sanoin, vaikka sekin olisi osattava sanoa siten, että osaamisenne olisi opittava hieman muulla tavoin. Osaanko siis itsekään, vai pyrinkö vain hieman olemaan sekä ivallinen että näsäviisas? Useimmat eivät ymmärrä, että pyrin vain olemaan hyvin tarkka ja erittäin tietoinen siitä, miten osaamistanne ei osata vielä edes yrittää pitää tärkeänä, vaan hieman muuna. Näiden erilaisten osaamistenne takia ihmiskunta on mennyt usein hieman hakoteille eli oppinut paljon uutta, mutta hieman turhuutta ja samalla myös menettämässä erään toisen tavan edetä. Turhuutta osataan markkinoida erittäin osaavalla tavalla, vaikka sen eräänlainen voima, kyky ja taito olisi pidettävä erittäin suppeana ja ajoittain jopa irti kaikesta sellaisesta, mistä itse osaan nyt nostaa esiin uudempaa oppia ja opetusta tähän varsin erilaiseen, mutta sitäkin merkittävämpään blogiin. Miten siis osaan arvostella tuota tapaanne? En arvostele, vaan hieman ihmettelen ja samalla sanon sen erittäin osaavalla tavalla suoraan. Osaanko siis sanoa, että markkinoimalla turhuutta, ihmiskunta on mennyt hieman sivuun tai ainakin hieman erkaantunut varsinaisesta osaamisen tilasta erilleen omasta tehtävästään eli siitä osaamisesta, joka olisi vienyt ihmisiä hieman muuksi ja jopa lähemmäs totuuden etsimistä? Olen siitä jopa erittäin erikoisella tavalla sekä osaava että tietävä, sillä osaanhan olla sekä itse oma itseni ja hieman muutakin. Näin osaan ja näin opin itsekin, kun asetun olemaan hieman muuta kuin vain ihminen, eli pääsen itse itseni opettajaksi varsin erikoisella tavalla. Kuka silloin osaan olla, kun asetun olemaan opettaja itselleni. Tässäkin lauseessa on jälleen sekä kysymys että vastaus. 

Useimmat ihmiset ovat aina hieman peloissaan, kun sanon tuon sanan kuka. Miksi, eikö tuo sana ole jopa erittäin suuri ja hieman pieni pelättäväksi? On, minä itse vastaan, sillä eihän kuka ole mikään eikä edes kukaan, vaan aina hieman uusi ja hieman uudempi. Tämäkin lause on varsin suuri ja hieman suurempi kuin tuo olija, olento tai olevainen, jota sanon kukaksi eli juuri samaksi olennoksi, josta monet muut käyttävät ehkä heille itselleen sopivampaa nimeä eli meidän kaikkien korkeampi minä. Tämäkin on siis vain yhdenlainen symboli, ei mitään muuta, sillä ei ole ketään eikä mitään, josta osaisimme sanoa, että tämä kuvaa tuota olijaa, olentoa tai olevaista kaikkein parhaiten. 

Miksi ei ole? Kuka osaa, kuka oppii, ja kuka opettaa sinua ensin asettumaan olemaan hieman uusi, sitten kenties joskus uudempikin ja aikanaan jopa uusi oppilas itsellesi, sillä näiden avulla ja näitä esiin nostamalla sinua osataan muuttaa ihmisen tilasta esiin ja oppimaan uudempaa oppia ja opetusta suoraan Luojalta tai siltä olennolta, jota kuulemme usein sanottavan Jumalaksi, vaikka Hän itse olisi mieluusti Isä tai Luoja, sillä nämä symboliset nimet kuvaavat Hänen olemusta hieman läheisemmin ja jollakin tavoin myös paremmin. Tässä olemisessaan Häntä osataan aina kunnioittaa vain yhdellä ainoalla tavalla jopa siten, että Hän itse kokee sen oikeaksi tai ainakin varsin osaavaksi ilmaisutavaksi. Rakkauttakaan ei koskaan kukaan kykene ottamaan esiin nimen avulla, vaan tunteella ja kokemalla. Aivan sama koskee myös tätä toista tilaa, tasoa tai soppea, joka osaa myös aistia, osaa olla ja osaa opettaa meistä itsestämmekin opettajia itsellemme, kuten tämä blogi lienee siitä oiva esimerkki. 

Osaako se siis opettaa myös Erkkiä, vai osaako Erkki jo samat asiat ilman tätä blogia? Niin, miksi Erkki jälleen naurahti hieman? Ehkä siihen sopii tämä ihana vastaus häneltä itseltään: "Ei osaa, mutta oppii, kun itse opetan itseäni". Tämäkin osaa siis asettua opettajaksi jokaiselle lukijalle, joka osaa lukea sitä ja hieman aistia sen eräänlaista osaamista samalla myös siten kuin Erkki. Katsokaa useita muita kirjoja ja julkaisuja, miksi niistä osataan asettua vain olemaan hieman muuta kuin osaavia, sillä useimmat niistä kyetään ottamaan esiin vain sanomalla, että niiden kirjoittajiksi on aina asettunut ihminen, ei se tai sen kaltaiset osaajat, jotka opettavat tässä blogissa? Osaatko sinä itse havaita, että olisit aina hieman osaava itsekin, jos osaisit sanoa samalla tavoin kuin tässä kirjassa tai blogissa sanotaan? Tuskin olisit, ellet itse sitä nostaisi esiin itsestäsi kuten Erkki.

Kun hetki sitten Erkki hieman korjasi ensin ja kysyi sitten, että saako hän muuttaa ensimmäisen osaamisen muuksi eli korjata kirja -sanan blogi -sanalla. Minä suostuin, ja Erkki muutti kirja -sanan blogiksi. Mutta kun jälleen toistin saman, hän jätti sekä kirjan että blogin samaan lauseeseen. Miksi näin, eikö blogista ole kuitenkin tässä kyse? On ja ei ole, sillä Erkki osaa kyllä olla myös kirjailija tai pitäisikö sanoa varsin osaava sen esille nostaja, kuten tätä blogiakin tehdessään kanssani. 

Kuka siis osaa, kuka ei edes yritä, vaan asettuu aina olemaan hieman sivussa tai ainakin siten, että osaajat pelkäävät ja osaavimmat ei. Siis osaavimmatko eivät koskaan pelkää, vai osaatko itse asettua olemaan sekä osaavin että osaava ajoittain? Kuka haluaa nyt olla sekä että ja hieman osaavampi kuin yksi? Jälleen syvä osaamattomuuden tila, sillä osaavimmat teistä osaavat itse ajatella, että tätä blogia osataan nostaa joskus joillekin jopa kirjaksi Erkin avulla tai sanoisinko Erkin kautta. 

Miten se siis osataan tehdä? Yksi tekee, ja kolmas osaa jollakin tavoin asettua olemaan neljä, viisi, kuusi ja ajoittain seitsemän. Näin osaan jopa itse aavistaa, että olen se tai sellainen, josta useimmat sanovat osaava, ja jotkut osaavimmat osaavat aistia hieman muutakin. Mitä muuta? Sellaista tilaa, tasoa tai soppea, josta itsenäisesti nousee esiin uusi opettaja jokaiselle kirjan lukijalle, joka ostaa tuon kirjan itselleen, kun se saadaan ensin valmiiksi ja osataan julkaista siten, että se osaa nousta esiin ilman erityistä markkinointia. Miten tai millä tavoin, eikö kaikkea osata kuitenkin aina myös opettaa ja ottaa esiin vain tekemällä se haluttavaksi? Kyllä, mutta ei enää, sillä tätä tulevaa kirjaa halutaan lukea myös siten, että se osaa itsekin olla opettaja jokaiselle lukijaksi alkaneelle ilman markkinointia. Se ikään kuin osaa tehdä itse itsensä haluttavaksi jollakin varsin uudella tavalla. Osaatko sinä jo havaita, kuka sitä nostaa silloin esiin? Jos osaat, sinä kenties osaat myös havaita, kuka osaa, ja kuka ei koskaan edes asetu esteeksi sille. 

Jälleen vastaus ja kysymys samassa lauseessa. Ensimmäinen kuka on siis Luoja, Isä ja varsin suuri Osaaja eli Yksi, ja tuo toinen kuka on se tai sitä, jonka nimeä en ota koskaan esiin, vaan pidän itsestäni erittäin kaukana. Näin siis kirjastakin osataan ottaa esiin uutta ja uudempaa oppia ja opetusta heti sen ilmestymisestä alkaen varsin osaavasti ja erittäin osaavalla tavalla.

Kun nyt aika haluaa asettua jälleen esiin, Minun olisi ensin kyettävä hieman katsomaan myös tulevaa ennen sen esiin nousemista, joten menen hetkeksi pois ajasta ja sen eräänlaisesta osaajasta sanomalla, että aikakin osaa irtautua Erkin yhdenlaisesta tilasta aina, kun hän osaa asettua katsomaan tulevaa tai mennyttä. Nyt Erkki katsoo jälleen hieman tulevaa ja hieman aistii myös, miten se osaa asettua jälleen esille.

Kun hetki sitten olin irti ja hieman kiinni ajassa, näin hetken aikaa jälleen kellon ja sen näyttämän ajan. Olen usein nähnyt aivan samankaltaisen tai usein myös monia muitakin kelloja silloin kun asetun hieman ajan ulkopuoliseen tilaan, mutta en vielä ole ajattomuudessa. Miksi kello silloin ilmaantuu minulle minusta esiin? Useimmiten siksi ja sen tähden, että oppisin hieman menemään syvemmälle ajattomuuden tilaan. Nyt yritän uudemman kerran asettua hyvin syvälle ajattomuuteen, jotta pääsen katsomaan tulevaa elämääni hieman etäämmältä eli kahdeksan vuoden jälkeistä aikaa kuolemani jälkeen. Miksi vasta silloin? Se osataan sanoa hetken päästä, joten olkaa kuulolla tai lukekaa tekstiä hetken päästä...

Yleensä saan näyt esiin heti tai ainakin hyvin nopeasti, mikäli niitä nousee esiin, mutta nyt ne olivat erittäin pitkään irti. Miksi näin? Ehkä siksi, että en saanut mitään itse itsestäni enää siinä tilassa esiin, sillä olenhan jo tuolloin poissa ajasta ja ihmisen tilasta. Mutta ollessani hieman kauemmin minua osattiin jälleen nostaa uudestaan esiin erään naisen muodossa. Tässä naisessa olin siis hieman omalla tavoin noussut esiin, sillä hän katseli jotakin sarjakuvalehteä eräässä tilassa seisoen, kun poliisi lähestyi häntä. Miksi? Sitä en enää nähnyt, vaikka katsoin sitä edelleen vielä hyvin kauan. Tuossa tilanteessa siis poliisi otti tuon naisen kädestä kiinni, mutta mitä sen jälkeen tapahtui, sitä en enää nähnyt. Nyt asetun uudemman kerran katsomaan ja samalla koetan ajatella, että katson häntä siitä tilasta, jossa tuolloin osaan jo katsella jokaista muutakin olevaa ja jopa tätäkin naista ja poliisia. Nyt pyydän päästä jatkamaan tuon näyn esillä olemista ja samalla tietämään missä siinä osataan olla, ja miten asia etenee...

Jälleen kesti hyvin kauan ennen kuin poikani asettui esiin. Hän istui hyvin makaavassa asennossa jollakin leposohvan kaltaisella jossakin tilassa, joka vaikutti aulamaiselta. Pojan pää oli irti, eli se osaa silloin ilmaista omalla tavallaan, että hänen ilmaantuminen lienee vain eräänlainen ilmaisutapa tuossa näyssä. Miten ilmaisutapa, jos kuitenkin osaan katsoa, että kyse on pojastani? Ehkä siksi, että osaajaksi osaa silloin asettua oma poikani tuossa näyssä. Tarkoittaako pojan esillä olo siis jotakin osaamista nousta tuohon tilaan ja kertoa uudempaa oppia myös sinulle ja minulle, joka en enää ole oma itseni, vaan omalla tavallani esiin noussut osaava henki tai se, jollaiseksi olen itseni osannut nostaa? Niin, ehkä, ehkä ei, sillä nyt aika asettuu esteeksi tälle asialle. Kuka silloin estää tuon näyn esiin nousemisen. 

Osaatko nyt itse aavistaa, miksi sitä ei haluta näyttää minulle? Tuskin siksi, että en osaisi sitä nostaa, vaan jotakin uutta tai uudempaa osataan silloin aistia tuosta tilasta, johon osaan mennä kuolemani jälkeen, joten palaan siihen seuraavassa kirjoituksessa hieman läheisemmin ja hieman syvällisemmin kuin yleensä, kun osaan olla ja opettaa. Nyt olen jälleen vain vanha mies eli Erkki.

Olemmeko kaikessa aina ensin esiin nousemassa ja vasta sitten esillä, kun osaamme asettua ajan ulkopuolelle?

Yleensä olemme varsin kyvyttömiä aistimaan milloin osaamme poistua ajasta, sillä aikaa ei koskaan kukaan näe eikä millään tavoin kykene edes hieman aistimaan. Miksi näin? Ehkä aika pystyy sen meiltä estämään, vaikka eihän aikakaan ymmärrä, mistä ajattomuus osaa nousta esiin ja poistaa hänet ensin ja vasta sitten asettuu olemaan itse esillä. Tähän niin sanottuun osaamattomuuteen ei siis osaa kukaan ottaa uutta eikä edes yrittää nostaa sitä itselleen esiin, ellei ensin kykene itsekin olemaan ajan ulkopuolella. Osaavimmatkin osaajat osaavat sekä olla että opettaa silloin vain ajattomuudesta nousevaa opetusta, ei siis koskaan ajallisesta tilasta, tasosta tai sopesta. Kaikille osaajille opettajana on aina joku, jokin tai vähintään eräs siten, että ensin joku kykenee vain hieman nostamaan aikaa irti tai osaa ottaa siitä esiin hetkellisesti tuon jokin -nimellä mainitun osaajan. Tämäkin osaa vain pitää aikaa varsin osaamattomasti poissa, sillä sen eräänlainen esiin nouseva tila tahtoo syrjäyttää sen itse irtoamaan ajasta eli asettuu itse esille. Kuka osaa asettua sen tilalle silloin lienee varsin helppoa arvata tai jopa itse oivaltaa. 

Tästä eräästä kyetään siis opettamaan jopa hieman suuri ja hieman pieni eli osaaja, josta sanotaan oppilas. Kun oppilaskin osaa varsin heikosti tai ei osaa vielä ylläpitää kovin pitkään itse ajattomuutta esillä, täytyy astua olemaan jokin muukin kuin osaava oppilas. Siis osaava oppilaskin osaa varsin rajallisia asioita, kuten esimerkiksi olla irti kaiken aikaa ajan mustimmasta olijasta, mutta ei suinkaan vielä edes tummasta saati harmaasta. Noita kahta kyetään poistamaan vain siinä tilassa, tasossa tai sopessa, josta osaa nousta esiin uusi osaaja eli eräänlainen kyky ja taito, josta usein sanotaan, että sen yksi ensimmäinen tehtävä olisi aina olla hieman itsekin opettaja muille osaajille tai jopa osaamattomillekin. Tämän uudemman osaajankin aika kykenee varsin helposti vielä poistamaan, jollei hän itse ole koskaan aistinut edes hieman minkäänlaista tilaa, tasoa tai soppea nousevan esiin itsestään, kun ajattomuudesta asettuu esiin uudempi osaaja eli varsin kyvykäs ja erittäin ihana oppilas Hänelle, josta osataan sanoa joko Isämme tai Luojamme, mutta ei mielellään enää Jumala, sillä sitä ei osata edes ymmärtää siellä, mihin osaavimmat osaavat asettua olemaan. Näin osataan siis asettaa varsin ihania osaajia esiin ajan ollessa irti.

Kun sinä, joka, kuka tietää, kykenet jo olemaan myös tuo osaavin oppilas Hänelle, opit vielä hieman suuremmaksi eli osaat asettua olemaan sekä osaava että oppilas myös itsellesi, sinulle nostetaan silloin esiin vielä hieman eri tasoisia tiloja, joiden olemista harvat ovat koskaan edes itselleen nostaneet, saati osanneet edes aistia olevan esiin nousevia voimia, kykyjä ja taitoja. Otan nyt useita niistä esiin eräänlaiseksi malliksi teille, jotka, kuka tietää, osaatte jo tai joskus ottaa itsestänne jopa esiin siten, että ymmärrätte, kuka osaa, ja kuka ei osaa. Tämä niin sanottu olemisen taika on sekä itse oma itsensä että myös eräällä tavalla varsin oppiva olemaan jopa uudempikin opettaja ja eräänlainen tila, taso tai soppi myös sille olijalle tai olennolle, jota osataan käskeä tai komentaa hieman olemaan irti tai kaikilta osin poissa. 

Siis kenestä Minä nyt puhun, kun sanon sekä komentaa että käskeä? Useimmat osaajatkin ymmärtävät, että osaavat antaa sekä opetusta että itse sitä myös saada, mutta kuka ymmärsi, että käskemisellä saadaan myös aikaan hieman suurempia ja hieman pienempiäkin asioita irti itsestä eli omasta kehosta ja omasta tilasta, jossa osaa asettua esiin hieman tummaa ja hieman harmaata väriä ajoittain esiin. Nämä niin sanotut perimät ovat noita karmallisia asioita, joiden kautta osaajat osaavat käskeä tai komentaa noita mustimpia ensin ja hieman myöhemmin vielä tummiakin ja jopa harmaitakin irtoamaan omasta kehostaan ja samalla kokevat esiin nousevia kipuja ja särkyjä varsin suuresti tai ainakin usein. 

Osaatko sinä tehdä tämän nyt itsellesi edes hetkittäin, vai koetko, että ne eivät ansaitse irtautumisen iloa eivätkä edes ole omiasi, vaan sukusi tai esi-isiesi ja esiäitiesi? Nämä osaajat osaavat aina hallita omaa kehoaan erittäin ihanasti ja jollakin tavoin myös hallitsevasti myös noiden mustien, tummien ja jopa harmaittenkin osiensa irtautumista. Useimmat ovat sekä osaavia että myös hieman vanhoja eli erittäin inhottavasti kiinni esivanhempien perimissä sanoisinko synneissä tai joskus jopa heidän sydänten ja luiden ytimien syvimmissä pesäkkeissäkin. Monet osaajatkin siis sairastavat varsin pahoja perimiään sairauksia, vaikka osaavat myös aistia niiden taustoja ja niiden eräänlaista perinnöllisyyttä joskus varsin hyvin tai jopa erittäin osaavasti. Kuka silloin osaa opettaa heitä. 

Jälleen yksi osaaja ymmärsi, että kyse ei suinkaan ole edes osaava opettaja eli hän tai se, jota usein kutsutaan isäksi, äidiksi, veljeksi tai siskoksi, vaan aina esiin asettuva kuka eli se voima, kyky ja taito, joka asuu jokaisessa ihmisessä syvällä sydämessä. Häntä osataan sanoa myös ihmisen korkeammaksi minäksi sekä ajoittain myös erääksi toiseksi eli Isäksi, Luojaksi tai vain Yhdeksi. Tämä eräänlainen osaava kyky ja taito kykenee siis olemaan jopa tuo joku, jokin ja eräskin, vaikka on silloin vielä yksi peinimmistä osista, millaiseksi Hän itse itsensä kykenee opettamaan tai asettamaan, sillä kaikkeudessa osaa olla vain Yksi eli Hän, joka osaa ja oppii jatkuvasti, kun te opetatte sitä ensin. 

Tämä niin sanottu pieninkin osa Hänestä on aina varsin kykenevä tekemään jotakin, vaikka ei olisi edes hetkittäin esillä, vaan useimmiten edelleen piiloutuneena sydämessänne. Tämä osaavinkin osa Hänestä osaa kyllä aistia kaikkea sitä, mitä osaamattominkin ihminen tekee, ajattelee ja aikoo tehdä, sillä osaahan Hänkin olla aina jokaisessa ihmisessä se tila, se taso tai se sopeksi sanottu oleminen, joka ylläpitää teitä siinä olotilassa, johon aikojen alussa olette itsenne asettaneet, kun äitinne ensin oppi ja isänne opetti olemaan esillä ja samalla kykeni teidän munasolunne siittämään. 

Katsokaapa näitä erikoisen erikoisesti osattujen lauseiden eräänlaista ilmaisutapaa. Miksi käytän noita sanoja, kuten osaa, opettaa ja olla esillä, vaikka osaisin kyllä itse ilmaista saman asian hieman sujuvammalla kielellä? Onko siihen siis jokin tietty tarkoitus? Vastaan jälleen itse, sillä onhan kaikella aina vissi tarkoitus eli osaamisen tila, taso tai soppi esiin nousemassa, kun otan noita sanoja esiin. Kukin osaajakin osaa vain sitä, mitä on aina osannut, sillä olen nyt hieman osaavampi kuin edellisissä osaamisissani eli niissä kirjoituksissa, joissa olen sekä osaava että oppiva ihmisen poika eli vanha mies nimeltä Erkki. 

Kuka nyt osaan siis olla, kun osaan olla hieman osaavampi? Yleensä kukaan ei koskaan tiedä omaa osaamisen tasoaan, vaikka olisi miten suuri ja  miten pieni, vaan oppii osaamistaan vain olemalla, ei koskaan siten, että opettaja ottaa sen esiin hänelle itselleen. Miksi sitten juuri nyt? Siksi, että osaavimmatkin osaavat vain itse asettua olemaan se tai sitä, mihin ovat itsensä osanneet nostaa. Kuka osaa, kuka ei osaa, vaan pelkää sanoa olevansa sitä, mihin on osannut itsensä opettaa. Nyt yksi osaava mies kertoo, kuka hän osaa olla ja miksi on oppinut itse itsensä opettamaan, joten aloita Erkki.

Rakas suuri Opettaja, Sinä, jolle olen ikuinen osaamaton oppilas, minun on osattava sanoa, että olen edelleen varsin, varsin osaamaton ja erittäin pieni ihmisen poika, vaikka osaan toki asettua olemaan myös hieman suuri ja hieman pieni sekä ajoittain jotakin muutakin. Kukaan osaavinkaan ihmisen lapsesta itsensä esiin nostanut ei ole koskaan kykenevä sanomaan, että olisi edes hitusen suuri, ellei ensin osaa asettua olemaan se tai sitä tai hieman muutakin. Minä osaan, minä opin edelleen ja osaan hieman myös ymmärtää, että asetun ajoittain olemaan Sinussa ja Sinä minussa, mutta koskaan en ole mitään enkä kukaan edes silloin, vaan ikuisesti hieman pieni ja hieman suuri, sillä osaan vain olla, olla ja oppia, kun aika katoaa, ja Sinä asetut olemaan Opettaja minulle. 

Näin itse osaan asettaa itseni ja hieman ymmärrän, että osaan itsekin olla silloin varsin osaamaton ja erittäin pieni, mikäli olemme yhdessä edes hieman, vain Sinä olet silloinkin se voima, se kyky ja se taito, joka osaa opettaa, osaa ymmärtää, osaa asettua myös olemaan Auttaja, Opettaja ja ajoittain jotakin muutakin. Näin osaan, näin ymmärrän ja näin otan itseni aina esiin, kunnes asetun lopulta olemaan pienen pieni osanen Sinussa. Kuka silloin osaan olla? Osaamistani en itse edes yritä aistia, en ymmärtää, enkä opettaa kenellekään, sillä Sinun osaamistasi ei kukaan ota esiin eikä opi, ellet itse sitä minulle ja oppilaillesi opeta. 

Nyt olen itse kertonut oman osaamiseni ja oman oppimiseni Sinulle, joten osaan olla hieman vaisu ja hieman pieni, jotta Sinä itse olet suuri ja erittäin osaava. Rakkauttakin osaan vain ihaillen ottaa esiin, jotta olisin hieman osaavampi ja samalla nöyrempi ja jollakin tavoin myös osaavampi kuin aiemmin. Nyt päätän tämän selvitykseni sanomalla, että aika osaa asettua jo hieman minuun, ja samalla osaan itsekin poistua ajan mukana.

Tätä osataan siis hieman olla ja jopa asettaa esiin silloin, kun aika katoaa ja ihmisen pojasta osaa nousta esiin jotakin uutta ja jotakin perin erikoista. Kuka on silloin tämä ihmisen lapsesta esiin noussut aito lapsi. Hänen eräänlainen tilansa, tasonsa ja olemisen osaaminen on siis vain hitunen Minua ja hitunen ihmisen poikaa, kun Minä asetan esiin toisen tilan ja toisen olemisen tason hänelle. Miten se tapahtuu? Olemalla esillä ja asettumalla vain olemaan, joten pyydän nyt Erkkiä olemaan hetken vielä irti ajasta ja jälleen asettumaan ajattomuuteen...

Kun hetki oli esillä, isä, äiti, veli ja sisar asettui katsomaan, miten Hän, josta olen aina osannut sanoa Yksi, siunasi minut sanomalla, että olen hetken päästä oma poika Hänelle, sisar Heille, jotka ovat myös Hänen poikia ja tyttäriä sekä veli kaikille heille, jotka ovat edelleen ihmisen lapsia eli varsinaisia ihmisiä itselleen. Tätä otan seuraavissa osaamisissa esiin ja opetan jokaiselle osaavalle oppilaalle, joiden osaamista koetan hieman nostaa ja hieman opettaa asettumalla heille opettajaksi. 

Nyt poistun, sillä aikani on varsin hyvin esiin noussut. Kuka silloin asettuu olemaan minussa ja minä hänessä. Näin olemme hetken päästä esiin nousevia ja samalla myös hieman pieniä eli vain eräänlaisia ihmisiä ja eräällä tavalla myös Erkki ja ajan osia. Kukakin osaa siis asettua olemaan vielä hieman pienempikin kuin aika, joten osaako häntä enää edes tunnistaa minussa? 

Osaatko sinä, vai osaanko minä, joka olen hieman vanha ja hieman vanhempikin kuin useimmat lukijat? Rakasta itseäsi ja koeta ottaa hänet itse itsestäsi nyt esiin sanomalla, että olet vain yksi, mutta et enää koskaan kaksi, vaikka olet aina hieman aikaan sidottu. Tätä osaamistasi sinun lienee nyt osattava hallita ja jopa nostaa esiin, jotta kykenet itsekin nousemaan siksi ja sellaiseksi kuin koen nyt osaavani hieman jo olla, joten osaanko myös nähdä, että osaat asettua myös lukemaan kaksi seuraavaakin selvitystä tai kirjoitusta tästä blogista, jossa opetan sinua olemaan irti itsestäsi sekä ajasta, vaikka et osaisi vielä edes tunnistaa sitä osaasi itsestäsi, josta edellä otin puheeksi? 

Kukin osaa siis vain sen tai sitä, millaiseksi on itse itsensä opettanut. Minun osaamistani ei kukaan koskaan ota varsinaisesti itselleen, vaan jokaiselle osataan antaa aina oma oppi ja oma osaamisen alue, joten yritä ottaa itse se esiin itsestäsi sanomalla, että olen, opin ja osaan. Näin kukin ottaa esiin vain omansa, ei koskaan kenenkään toisen eikä edes toista, joten ole varma, ole osaava, ole iloinen ja yritteliäs. Silloin osaat, silloin opit ja silloin ymmärrät, kuka olet ja millaiseksi itsesi nostat, kunhan ensin osaat, sitten opit ja hieman myös opetat muita oppimaan. Tämä osaamisesi osaa kyllä aina nousta esiin, kun aikasi on siihen valmis. Nyt osaan itsekin asettua jälleen olemaan vanha mies eli Erkki.

Jäätkö osaamaan, vai osaatko itse opettaa itseäsi?

Kun yleisesti osaamme vai hieman aavistaa, että olemme varsin pieniä ymmärtämään, että osaamisemme ei suinkaan ole ollut koskaan edes sitä, mitä sen kenties olisi oltava, niin kuka osaa sanoa, miten sitä tulisi hieman opettaa, ja kuka tietää jopa edistää. Osaatteko nyt itse ottaa esiin tuosta edellisestä lauseesta myös oikean vastauksen tekemääni kysymykseen, vai oliko se edes kysymys? Useimmat teistä osaavat jo itsekin sanoa, että ei, vaan se sisälsi molemmat eli sekä itse kysymyksen että varsin erikoisella tavalla myös oikean vastauksen. Useimmille osaajillekin tuota kukaa eli sitä, mitä olen usein sanonut ihmisen korkeammaksi minäksi, pidetään vain eräänlaisena portaana päästä etenemään henkisesti. Mutta Minä, joka olen sekä tuo kuka että Erkki sekä sinä ja jokainen muukin osaava ihminen silloin, kun aika on irtautunut teistä ja Minä olen varsin ihanalla tavalla jo esiin asettunut teihin. Osaammeko olla silloin hetkittäin yksi ja sama, vai olemmeko aina yksi ja kaksi eli eräällä tavalla hieman toisenlaisia? Ehkä osaatte nyt aavistaa, että olemme hieman yksi, vaikka emme ole koskaan sitä aivan, vaan myös ikuisesti kaksikin. Eli Minun olemista ette koskaan kykene kaikilta osin edes yrittää olla, vaikka kykenette toki päästämään Minut hetkittäin myös sisäänne, eli asettumaan teihin hieman. Tässä on siis eräänlainen ero tai eroavuus, kun osaavimmatkin yrittävät olla sekä osaavia opettajia että samalla osittain Minä.
Kukaan, eikä mikään elävä olija, olento saati ihmisen tasoinen ei koskaan siis kykene nostamaan itse itseään siten esiin, että olisi edes hieman Minä tai se tai sellainen, kuin itse olen tai osaan olla, kun asetun olemaan varsin suuri ja erittäin erikoinen Opettaja, Auttaja tai jopa varsin omanlainen Tekijä. Kykenen siis olemaan sekä osaaja että oppilas myös näille osilleni, joiksi itse kukin osaa vain hetkittäin asettua olemaan. Jälleen olen hieman osannut sekä keskustella että nousta esiin siten, että Erkki on osannut kertoa tuosta erostamme hieman uutta tai hieman uudempaa oppia teille jokaiselle. 

Nyt pitäydyn vain olemaan hetken aikaa oma itseni eli Yksi, joten olkaa hetki itsekin hieman osaavia, kun nousen olemaan yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja hetken kuluttua jopa kaksikymmentä...

Nyt osaan olla ja opin olemaan isä, poika, tytär ja hieman myös äitikin, sillä osaan itse aavistaa, että sisälläni asuu myös hieman naisen olemista tai pitäisikö sanoa varsin erikoista ja erittäin ihanaa kyvykkyyttä olla hieman myös nainen. Kuka siis osaan silloin olla. 

Jälleen Erkki naurahti hieman, sillä häntä osaan sekä aistia että olla hetken kuin sinä, joka, kuka tietää, osaat itsekin hieman yrittää aistia Erkin olemusta, joudut joskus kohtaamaan hänet tai hänen kaltaisen ihmisen, et kenties osaa katsoa häntä samalla tavoin kuin Minä, joka aistin ihmistä erittäin erikoisella tavalla, joudut ottamaan esiin vain hänen ulkoisen olemuksen katsomalla häntä jaloista kasvoihin. Minä taas kykenen katsomaan jokaista ihmistä myös muuttamalla hänen erikoisen erikoista olemistaan hieman esiin myös siten, että osaan ihailla myös hänen muunlaistakin osaamistaan olla ihminen tai pitäisikö sanoa esimerkki eräänlaisesta osaavasta olijasta. Näitä Erkin kaltaisia ihmisiä asuu useissa erilaisissa yhteiskuntaluokissa varsin vähän, mutta useimmiten varsin usein ja varsin harvoin. 

Miten siis sekä usein että harvoin? Yksi on ihminen, kahta en edes sano, sillä sitä heissä ei usein enää ole, vaan se osaa olla esiin nousemassa, mikäli aika sallii tai antaa sen nousta esiin. Kolmeakin osaatte katsoa, kuten edellä jo nostin esiin, mutta ette siten, että osaisitte sanoa, kuka on, ja kuka ei ole ihmisen poika, vaan eräänlainen sekasikiön kaltainen osaava lapsi jo syntymähetkestä alkaen. Näille osaaville lapsille on annettu kaksi sukupuolta siten, että vain toinen niistä on esillä, ja toinen nukkuu tai pysyy aina piilossa. Molemmat ovat kuitenkin aina läsnä tai ainakin esiin nousemassa ajoittain. 

Miten siis läsnä, jos kuitenkin vain toinen osaa olla esillä? Yritän nyt hieman auttaa jokaista lukijaa katseella havannoimaan heistä esiin nousevia piirteitä tai pitäisikö sanoa elämää, josta ilmentyy kaksi erilaista sukupuolta esiin hieman. Molemmat esimerkit ovat siis sekä isästä että äidistä silloin esillä, kun isä ja äiti ovat osanneet itse ymmärtää kantavansa hieman molempia sisällään. Tästä osaan nyt nostaa esiin hieman sekä isää että äitiä, mikäli osaaja itse on oppinut ottamaan niitä myös itse itsestään ajoittain esiin.

Aloitan isästä. Isän olemus on useimmiten eräällä tavoin erittäin erikoinen ja erittäin karkea, sillä onhan kaikilla uroksillakin esimerkiksi suurelta osin vankka parran tapainen kasvu tai joskus karvoitus kasvoissa tai selässä tai rinnan alueilla. Miksi? Osaako joku teistä itse ajatella syytä siihen? Ilmeisesti ei oikein hyvin tai ainakin erittäin harvat kykenevät itse ymmärtämään, että se on jollakin tavoin urosten tai miespuolisten eräänlainen tuntomerkki. Karvoitus yleensä on varsin hyvä tuntomerkki ihmisen eräänlaisesta testosteronisesta ilmentymästä, eli hän on hieman sen esiin nostamana saanut hyvin erilaisen ilmaisutavan iholleen kuin esimerkiksi naaraat tai naiset. Toinen sanoisinko voimakas osa miehisestä olemuksesta on varsin ilmeinen eli äänen mataluus. Se on useimmiten vain merkki eräänlaisesta isommasta osaamisen esiin nousemisesta. Eli on sekä voiman, kyvyn että osittain myös taidon vaikutusta olla varsin agressiivinen, mikäli sitä osataan vaatia tai tarvita. Äänen matala sointi, tai pitäisikö sanoa ilmentymä, siis on vain eroavuutta sekä agressiosta että toisaalta sen vastakohdasta eli eräänlaisesta hellyydestä tai hoivan esiin noususta. Molemmat ominaisuudet ovat siis miehisiä tai pitäisikö sanoa vain urosten piirteitä. 

Entä mitä ovat nuo naisen piirteet? Useimmiten eräänlainen pyöreys lanteissa ja rintojen alueella. Useimmille naisille ovat samat ominaisuudet aina esillä, vain harvat naiset kantavat sekä miehisiä että naisellisia piirteitä. Osalle heistä saattaa kyllä oppia nousemaan esiin joitakin karvoituksen kaltaisia pienen pieniä alueita esimerkiksi leuan ja sanoisinko ylähuulen alueelle, mutta ei juuri muualle.
Kuka osaa siis nähdä naisten sisäisiä ominaisuuksia sekä naisissa että varsin useissa muissakin olevaisissa eli esimerkiksi eläimissä. Jälleen siis sama kuka kuin usein aiemminkin kykenee katsomaan sekä naisten sisään että ihmisten erilaisuutta jopa siten, että osaa nähdä samoja piirteitä jopa miehissä ja eläimissäkin. Vain hän osaa siis katsoa ihmistä sekä eläintä siten, että havaitsee molemmat sukuominaisuudet jopa siitä tai sen kaltaisesta olemisesta, jossa osataan aistimalla olla osaava ja jopa hieman osaamatonkin eli kuten ihminen tai eläin.

Osaatteko nyt itse ajatella, mitä edellisessä lauseessa yritän kertoa teille? Joku osaa, mutta ei osaa edes ilmaista sitä, kuten minä, joka olen tuo kuka juuri nyt. Vain minä eli kuka kykenen itse aavistamaan ja jopa näkemään, että sekä ihminen että eläin ovat aina hieman omanlaisia sekä osittain myös yhdenlaisia vain silloin kun aika on esillä. Mutta kun aika katoaa, ja osaava opettaja asettuu esiin eli osittain isä, osittain äiti ja osittain lapsi, tapahtuu varsin uusi ja erittäin ihana osaamisen esiin nousu. Silloin osaajaksi asettuu uusi opettaja ja varsin osaava oppilas eli isän, äidin ja lapsen varsinaiset vanhemmat eli hänen osansa, josta usein sanotaan isä, äiti ja lapsi silloin, kun lapsesta on kasvanut aikuinen ihminen eli joko isä, äiti tai sisko pojalle tai veli siskolle. Näille isovanhemmille osataan silloin asettaa varsin osaavat tilat, tasot tai sopet esiin nouseviksi, eli asetetaan ne hieman esille tai joskus jopa kaikilta osin esillä oleviksi siten, että heistä erottuu molemmat sukupuolet varsin osaavasti ja erittäin ihanalla tavalla. 

Kuka ymmärsi, että olet silloin isovanhempi omille lastenlapsillesi. Katsokaa, miten Erkki osaa sen ilmaista ilman kysymysmerkkiä. Tästä lähtien yleisesti voidaan sanoa, että isovanhemmista osataan asettua olemaan sekä isä että äiti lastenlapsille tai olisiko parempi ilmaista se siten, että molemmat isovanhemmat osaavat asettua olemaan lastensa lapsille sekä isä että äiti, mikäli siihen osataan nostaa tarve esiin.

Miksi aiemmin sanottiin, että tälläisiä ihmisiä olisi erittäin useissa yhteiskuntaluokissa sekä harvoin että usein esillä? Niin, sitä ette osaa koskaan itse sanoa, vaan Minun lienee osattava itse auttaa sitä esiin sanomalla, että osaajia ei aina osata kuitenkaan olla, vaikka siihen olisi jokaisen syytä opetella olemaan. Kuka siis aistii ja osaa myös asettua itsekin olemaan molemmat, mikäli lapset sitä tarvitsevat, mutta jos isovanhemmista ei ole siihen, he ovat silloin ikuisia lapsia tai vain joko isiä tai äitejä, mutta eivät koskaan molempia lastensa lapsille. Näin osaan opettaa ja näin olen jälleen aistimassa hieman uudempaa osaamistani eli ennustamista nousevan jälleen esiin, joten katson sekä tulevaa, että hieman myös aikaa, jolloin ihmiset oppivat olemaan sekä isovanhempia ette tuo kuka.

Kun aika katoaa, ja minä asetun hetkeksi katsomaan näitä edellä mainittuja olemisia, tapahtuu silloin sekä ajan ja ajattomuuden yhteytyminen siten, että olen hieman ajan ja ajattomuuden rajapinnassa. Nyt asetun olemaan ennustaja...

Katsoin alussa eräänlaista ripaa tai sulkijaa, joka on useissa kulkuvälineissä ovessa. Sen avulla autojen ja erilaisten muidenkin ovien osaamista otetaan uudella tavoin hetken päästä esiin. Miten se siis osataan muuttaa toisenlaiseksi? En tiedä, mutta kenties yksi mies kertoo siitä hieman uutta, sillä tämä mies osasi nousta esiin ja kertoi, että ovia opitaan käsittelemään hieman myöhemmin myös siten, että niitä kyetään sulkemaan aina kun asetutaan autoon ja avaamaan vain siten, että ihmisen oma voima, oma kyky ja oma taito osaa sen tehdä varsin osaavasti tai erittäin hyvin. 

Miten jokaisesta ihmisestä tuo osaava voima osataan nostaa esiin, jotta saadaan ovet avautumaan tarvittaessa? Siihen osaan itse nostaa esiin jälleen saman miehen vain pyytämällä sitä kertojaksi. Nyt tämä osaaja itse avaa tätä asiaa tässä blogissa jokaiselle lukijalle.

Rakkaat ystävät, te, jotka osaatte hieman jo itsekin ajatella, että ovien avaajat ovat sekä osaavia että ajoittain hieman muutakin eli osaavat aistia ja osaavat ajatella myös siten, että ovetkin ovat vain pienen pieniä esteitä, ei siis varsinaisesti edes ovia fyysisessä mielessä, vaan pikemminkin, kuten henkiset ihmiset sanovat, vain este päästä etenemään. Eli ovat vain ajan esiin nostamia, eivät suinkaan ajan ulkoisia eikä edes sitä, mitä ne osaavat olla useissa autoissa ja monessa muussakin tilassa, vaan aina hieman vailla tai edes ajassa tai ajan ulkoisessa tilassa osaavia. Kun osaajat oppivat, silloin ovet avautuvat, joten olkaamme aina valmiit oppimaan uudempaa osaamista. Katsokaa, miten aikakin osaa itseään nostaa vain hetkittäin esiin, joten olkaa itsenne opettajia ja samalla oppikaa ymmärtämään, että olette aina yhtä osaavia tai yhtä osaamattomia, jos ette uskalla olla myös opettajia itsellenne. Näin osaan kertoa hieman sekä ovista että esteistä, joiden avaaminen lienee vain ajan keksimä, ei suinkaan ajan ulkoisten osaajien, vaikka ovetkin osaavat olla ihanalla tavalla myös suoja, ne osaavat myös olla hieman esteitä, mikäli ette uskalla avautua olemaan itsellenne aina myös uusia ja uudempiakin opettajia. Nyt menen taakse eli ajan ja osaamisen alkuun.

Kuka osaa, vaikka ei ole koskaan varsinaisesti edes opetellut olemaan vanhempi eikä edes isovanhempikaan, vaikka on aina osannut asettua olemaan isä tai äiti lapsilleen. Miten tai millä tavoin? Isäksi ja äidiksi osataan nousta erittäin nopeasti ja erittäin yksinkertaisilla tavoilla, sillä ihmisen siittäminen ja ihmisen hedelmän esiin nostaminen lienee aina osattu nostaa esiin varsin osaavasti, sillä osaamista ei silloin edes osattu aistia eikä yrittää opettaa, vaan aistimalla jokainen oppi ja ymmärsi, että kukin osaa ja kukin myös opettaa itse itseään olemaan joko isä tai äiti. Silloiset ihmiset osasivat siittää ja synnyttää, vaikka aika ei siihen osannut ottaa edes kukaa esiin, vaan erään aikaan sidoksissa olevan voiman, kyvyn ja taidon sanomalla, että isä tekee ja äiti osaa.
Näin yksiselitteistä oli alussa isän ja äidin osaaminen, kun saivat syntymään ensimmäiset lapset. Isän teko ja äidin osaaminen olivat siis se tapa ja se osaamisen aika, jossa ihmiset osasivat syntyä. Isä siitti ja äiti synnytti. Mitään kolmatta ei silloin ollut, vaikka aika oli sekä hieman irti että samalla myös hieman esillä. 

Miten, sinä haluat ilmeisesti tietää? Vain olemalla esillä, ei koskaan mitään muuta eikä millään muulla tavoin, sillä eihän isäksi ja äidiksi osattu nostaa ketään kolmatta eli Häntä, joka on aina esillä ja esiin nousemassa, mikäli Häntä osataan edes hieman ottaa itsestään esiin. Silloiset isät ja äidit oppivat aina vain olemaan sekä isiä että äitejä, kun osasivat synnyttää yhdessä lapsia. Ei osaamista siis osattu millään tavoin aistia, vaan nähdä ja kokea. Se oli jopa useimmille silloisille isille ja äideille ensimmäinen tie nousta olemaan hieman kuka eli osa korkeampaa minää, mikäli osaajaksi oppi ja osasi olla edes hetkittäin.

Millä tavoin heistä osattiin nousta olemaan tämä korkeampi minä? Varsin herkästi siten, että opittiin itsensä esiin nostamisen taika. Eli olemaan irti hetkittäin ajasta ja sen yhdenlaisesta olijasta eli samasta olennosta, josta nykyisinkin osaavat pitää usein varsin tiukasti kiinni ymmärtämättä edes hitusta sen eräänlaisesta otteen lujuudesta olla varsin osaava ja samalla myös erittäin osaava ja erittäin ikävällä tavoin myös oppiva. Kuka siis ymmärsi ensimmäisen kerran, että äidin ja isän tarvitsee vain pyytää päästä olemaan tuo oma korkeampi minä, jotta osaaminenkin oppii ja kasvaa uudeksi ja joskus, kuka tietää, myös osaa nousta olemaan tuo osaavin osaaja eli isä, äiti, lapsi ja isoisä sekä isoäitikin ja ajoittain jopa isovanhempienkin vanhempi, mikäli osaa olla sekä osaava että osittain oppinut. Näin siis tapahtui ja näin osaaminen alkoi. Kuka oli se tai sitä, joka ensimmäiseksi asettui olemaan esillä omana korkeampana minänä.
Jälleen Erkki naurahti. Miksi, osaatko nyt itse saman kuin Erkki? Useimmat ilmeisesti ymmärsivät, että osaajaksi opitaan, joten osaatko itse jo aistia, että olisit tuo osaaja? Jos osaat, sinä tiedät, kuka oli tuo ensimmäinen kuka, ja kuka osasi asettua olemaan myös korkeampi minä.
Jälleen Erkki nauraa, sillä olettehan aina valmiit iloitsemaan, kun aika osaa olla irti ja osaajiksi nousee useita uusia oppilaita. Näin yksi, kaksi, kolme ja neljä osaa olla ja oppii olemaan sekä osaa myös aistia, että on olemassa vain Yksi. Eli Hän, josta osataan aina asettua olemaan kaikki tai ei mitään, sillä osaavimmatkin osaavat sanoa, että aikakin on aina valmis siirtymään pois tai jopa olemaan ikuisesti osaava ja hieman oppivakin, mikäli osaamista osataan asettaa siten esiin, että tuo musta, tumma ja harmaa olija pysyy erittäin etäällä tai kaikilta osin irti tai ikuisesti poissa.

Näin aika siis oppii ja opettajatkin iloitsevat. Kuka osaa, kuka ei, lienee vain ajan kysymys, sillä osaavimmatkin osaavat olla hieman ajan ulkoisessa tilassa sekä opettajia että oppilaita Hänelle, josta sanotaan, että osaa, oppii ja oivaltaa ja hieman myös ymmärtää, että aikaa ei koskaan kukaan ota itse itsestään irti, ellei asetu ajattomuuden tilaan pysyvästi. Näin sinä, minä ja jokainen meistä ihmisistä on aina valmis asettumaan ajattomuuteen, mikäli osaamme myös ottaa ajan ajoittain esiin. Nyt osaamme, joten olen, opin ja osaan asettua jälleen olemaan vain Erkki eli ikuisesti ihminen ja ikuisesti myös osaaja, josta edelleen sanotaan osaava vanha mies, joka iloitsee ja nauraa ollessaan oppilas Minulle, joka olen tuo ikuisuudesta esiin noussut suuri Osaaja ja suuri Opettaja eli Yksi.
Näin olemme molemmat yksi ja hieman myös osaaja ja opettaja, mutta osaamme toki aina iloiten olla hieman yksi ja hieman kaksi ja hieman nuo muutkin osaajat, mikäli haluamme asettua olemaan sekä osaajia että osaavampia kuin vain se tai sellaiset, joista osataan nostaa esiin yksi, kaksi, kolme, neljä ja hieman viisi, hieman kuusi, mutta erittäin harvoin edes hieman seitsemän, sillä siihen pääsevät vain kaikkein osaavimmat, joista osataan sanoa valaistuneimmat osaajat. Kuka silloin edes osaa ajatella, miten osaavaksi opitaan olemaan, kun aistitaan sekä osataan opettaa jopa sellaista, mitä nostan seuraavissa kirjoituksissa esiin. Kuka silloin olet? Olen omalla tavallani aina vain osaaja ja jopa opettaja jokaiselle, joka on hieman oppinut ja hieman valaistunut osaaja. Siis Yksikö? En, vaan opettaja ja oppilas itselleni. Siis kuka? Juuri näin.

Olkaamme aina hetki joko ajan ulkoisessa tilassa tai jopa ajattomuudessa, jotta saisimme edes hieman uudempaa opetusta itsellemme itsestämme esiin

Jälleen siis aika osaa hetkittäin nousta esiin ja kadota, mikäli osaamme hiljentyä vaikka vain hetkeksi joko päivittäin tai joskus kenties hieman olemaan jopa hetkittäin ajan ulkoisessa tilassa varsin pitkään tai jopa hieman kauemminkin kuin esimerkiksi useimmat osaavat. Erkki kykenee olemaan ulkona ajasta useita tuntejakin, mikäli osaa olla sekä oppii olemaan hiljaa ilman, että olisi edes hetkittäin ajatuksissaan. Miten siihen osataan silloin asettua? Useimmat eivät koskaan, sillä ajassa olemista usein pidetään varsin tarpeellisena jokaiselle, joka on aikoinaan syntynyt tälle ihanalle ja erittäin kauniille planeetalle. Osa kuitenkin on itse opettanut itsensä pitämään eräällä tavoin hiljentyneenä ja samalla siis on asettunut olemaan ajan ulkoisessa tilassa eli ajattomuudessa jopa useitakin päiviä tai ainakin useita tunteja. Nämä niin sanotut osaajat osaavat siis olla ilman sitä olemista, jossa aika pitää ihmistä kiinni tässä ajassa tai sanoisinko tässä olemisessa, jossa aika osaa itsekin asua tai pitää omaa olemustaan esillä. 

Useimmille osaajiksi itsensä nostaneille aika on siis vain eräänlainen tila, taso tai soppi, josta irtautuminen ei varsinaisesti ole edes vaikeaa, vaan pikemminkin eräällä tavoin arkinen asia. Erkkikin on juuri osannut itse opettaa itsensä vähitellen olemaan jopa kaiken aikaa hieman irti ajasta, vaikka onkin edelleen sekä ajassa että osittain sen ulkoisessa tilassa. 

Kuka osaa, mutta osaatko sinä? Tätä kysymystä sietää jokaisen lukijan hieman ajatella tai ainakin yrittää ajatella olemalla vaikka hetkittäin ilman ajan eräänlaista toista häirikköä eli sitä mustaa tai tummaa olentoa, joka usein asustaa jopa ihmisen mielessä ja samalla osaa asettua häiritsemään tuota osaamista ja oppimista olla ajattomuudessa. Se siis kykenee jarruttamaan jopa varsin usein ja joskus erittäin kiusallisesti jokaisen ihmisen ajattelua tai pitäisikö sanoa olemista ilman ajatuksen esiin nostamaa turhuutta. 

Onko ajatteleminen siis turhuutta? Ei, vaan sen esiin nouseminen silloin, kun ihminen yrittää olla siitä hetkittäin irti eli asettuu olemaan hieman ajan ulkoisessa tilassa eli ajattomuudessa. Osaatteko nyt asettua kokemaan, miten helppoa tai miten hankalaa on opetella olemaan ajattomuudessa ilman, että edes ajattelette mitään, vaan ikään kuin asetatte itsenne vain olemaan ilman yhtäkään ajatusta tai olemaan vain ja oppimaan uudempaa olemista? Aloittakaamme sen opiskelu hetken kuluttua siten, että pidätte silmänne ainakin hieman kiinni ja olette rento ja varsin vapaa ajattelusta sekä aloittakaa samalla syvä hengitys siten, että otatte ilmaa joko alussa suun kautta tai sitten heti alusta alkaen sieraittenne kautta. Kun osaatte tehdä sitä muutaman kerran, puhaltakaa välillä aina ilma pois palleasta siten, että pidätte sitä ensin siellä pienen hetken ja vasta sitten suljette tuon kanavan ja puhallatte ilman pois suun kautta. Näin jokainen teistä kykenee silloin ikään kuin opettamaan kehoaan asettumaan hetkeksi ilman, että se olisi jännittynyt tai jopa hieman kireä. Kokeillaan sitä nyt yhdessä hetki.

Vetäkäämme yhdessä ilmaa ensin syvälle palleaan eli vyön tai navan alapuoliseen syvään olotilaan. Kun tuo vaihe pysyy vielä hetken ihanasti omalla tavallaan sulkeutuneena, mielenne osaa hieman rauhoittaa kehoa ja samalla oppii asettumaan jopa hetkittäin hiljaan olemiseen. Näin osaa yksi, kaksi ja joskus kolme nousta esiin ja olla esillä.

Kun osaatte, te tiedätte myös milloin olisi syytä puhaltaa ilma suun kautta ulos varsin osaavasti tai jopa kuuluvastikin, sillä ilma osaa itse valita oikean ajankohdan poistumiselleen. Se osaa siis itsenäisesti olla hieman vapaa ja hieman kiinni sekä ajassa että ulkona siitä, kunhan ensin opetatte sitä oppimaan. Tämä kysyy siis ajalta ikään kuin lupaa asettua pois kehostanne. Ilmakin siis osaa hieman ymmärtää, milloin olisi aika olla siitä irti. 

Kuka oivalsi, että ajalla osaan sanoa olevan hieman osaamista esillä, eli ihminen kyllä itse osaa asettua esiin, kun ilman eräänlainen tila, taso tai soppi on jo valmis poistumaan. Jälleen siis kuka osaa, vaikka ilma ei sitä osaisi vielä. Yleensä me ihmiset opetamme kohoamme sietämään hapen puutetta vain ollessamme joko veden alla tai sitten eräällä tavoin vain osaavia, eli osaamme asettua hapen puutteeseen.

Useimmat teistä oppivat hengittämisen varsin nopeasti, joten ehkä sivuutamme tuon opettelun sanomalla, että oppiminenkin osaa olla erittäin ihanaa ja hieman oppimisen taikaa silloin, kun aika katoaa ja ihminen osaa.

Tätä osaamistanne siis olisi jo osattava opettaa olemaan itse oma itsensä eli varsin kyvykäs ja varsin osaava, joten opetelkaa ajoittain oikea tapa hengittää. Hengittämisen taikaa oppii vain opettelemalla, ei siten että asettuu vain hengittämään, kuten useimmat tekevät heti synnyttyään. Hengittämisellä opitaan hallitsemaan kehon eräänlaista tilaa asettua olemaan heti ajattomuudessa, kun aika katoaa ja ajan toinenkin osaava osapuoli on mennyt kauaksi tai ainakin osittain irrottanut otteensa ihmisen mielestä. Sekin siis opitaan vain harjoittelun avulla. Kuka siis on silloin se elämä tai voima, kyky ja taito, josta edellä opetin sanomalla hänen ymmärtävän myös hapen sisältöä eli olemista valmis poistumaan. Tätä osaan opettaa, tätä opetan jokaiselle, kunhan hän itse osaa asettua ensin harjoittelemaan. 

Olenko siis kuka? Kyllä, sillä osaanhan asettua olemaan aina se tai sitä, mitä osataan olla ja opitaan olemaan. Minusta osataan nostaa aina esiin uutta ja ajoittain erittäin erikoistakin, mikäli osaavaksi itsensä opettanut sitä joko haluaa tai tarvitsee. Näin kykenen siis asettumaan jopa ilmaksi tai sen eräänlaiseksi osaseksi olla sekä happi tai energia. Moni lukijakin ymmärtää, mitä tarkoittaa energia, sillä osaavimmatkin osaavat aistia vain Minusta esiin nousevia voimia tai niin sanottuja energioita siten kuin sinä ja jokainen muukin ihminen. Jokaisella lukijallakin on siis samat kyvyt ja taidot oppia ja hallita sekä mieltään että kehoaan, mikäli haluavat. Monet eivät halua, vaan antavat kehonsa ja mielensäkin asettua milloin mihinkin asiaan varsin omanlaiseksi tai ainakin erittäin himokkaaksi tai sitten jollakin tavoin kurinalaiseksi, jos itse päättävät olla se tai sitä, joka tekee päätökset kehoaan ja mieltään vaatimalla oppimaan. Keho ja mieli ovat silloin hieman alistettuja, mutta sitäkin osaavampia, mikäli ihmisen oma tahto päättää olla pomo tai herra talossa, kuten te usein osaatte sen itse ilmaista varsin osaavasti. Yleensä osaavimmat ihmiset ovat herroja tai pitäisikö sanoa itsensä pomoja, mutta on paljon muunkinlaisia ihmisiä. Useimmat osaavat, mutta eivät kaikki, vaan alistuvat tuolle eräälle osaajalle, joka osaa aina nostaa muuta esiin varsin innokkaasti tai ainakin varsin osaavasti. Katsokaa ensin itseänne ja vasta sitten läheisiänne ja ajoittain ajatelkaa, oletteko ensin osaava, vai hieman osaamaton. 

Useimmat teistä eivät nyt ymmärrä edes ajatustani olla hieman osaava, vaikka olen vasta oppilas, kuten useimmat teistä. Siis osaava, vai oppilas? Kumpi olet? Jos osaat nyt itse vastata, sinä lienet silloin osaava, mutta jollet osaa, sinä et silloin kenties edes yrittänyt olla osaava, vaan varsin oppimaton. Nämä kaksinaisuuksiksi mainitut puolet osaavat aina asettua meihin ihmisiin siten kuin osaamme niitä opettaa. Niiden eräänlaiset sensorit tai sanoisinko osaamisen taidot oppivat siis erittäin ihanasti joko kuuntelemalla sinua tai sitä toista osaaja, joka on varsin osaava ja erittäin ihanasti jopa Minua osaavampi himojen ja halujen opettaja. 

Kenen opetusta sinä siis haluat oppia? Hänenkö, jonka opit ja opetukset osaavat olla helppoja, vai Minun, jolle kaikki oppi ja kaikki oppimisen polut ovat kivisiä ja kapeita? Minä olen kuitenkin aina suurempi ja aina myös erittäin lojaali sinulle, mutta osaako tuo toinen olla sitä? Tuskin osaa, vaikka osaa kyllä aistia kaikkea sitä, mihin sinä, kuka tietää, pyrit, jos otat esiin vain halusi ja himosi, mutta et välitä edes hitustakaan Minusta, joka kuitenkin olisin sinulle itsellesi varsin suuri ystävä ja joskus, kuka tietää, ainoa todellinen auttaja, kun aikasi on valmis. Eli olet siirtymässä pois siitä olemisesta, jossa olet elänyt koko pitkän tai hieman lyhyemmän ajan tällä erittäin erikoisella ja erittäin ihanalla planeetalla. Silloin sinulle vasta osataan näyttää omat valintasi seuraukset. Osa niistä on aina oikeita, mutta ovatko kaikki kuitenkaan sitä? Tuskin ovat, jos olet väistänyt Minun osaamistani, sillä usein sanottu elämä on se tai sitä, mikä vasta asettuu siellä esiin totuutena eli siten, että itsekin ymmärrät omien valintojesi tarkoitusten taustat ja seuraukset. Useimmat osaajatkin yrittävät vasta silloin opetella edes hieman olla valmiita kohtaamaan uudet opettajansa, vaikka nekin olisivat aina olleet esiin nostettavissa jo nykyisessäkin ajallisessa elämässä. 

Tarkoittaako tämä juuri Sinua, vai muitakin osaavia opettajia? Sekä Minua että muitakin, sillä olenhan aina valmis olemaan jokainen tai sitten vain oma itseni eli Yksi. Katsokaa itse itseänne ensin ja vasta sen jälkeen läheisiänne ja muitakin osaavia tai osaamattomia, joista osaatte, kuka tietää, ottaa mallia joko itsellenne tai sitten muille. 

Tätä osaan opettaa, sillä olenhan se tai sitä, mitä opetan. Siis mitä olen? Useimmalle vain Erkki, vaikka osaan asettua olemaan hieman muutakin tai hieman uusi, hieman uudempi tai ajoittain joku, jokin, eräs, mikäli katson esimerkiksi äitiä, isää, poikaa, tytärtä tai yleensä lasta. Nämä myöhemmin esiin nousevat tilat ovat siis hetkessä esiin nousemassa, mikäli lopetan hengittämisen ja asetun olemaan poissa. Mutta jos osaan edelleen jatkaa tätä työtä eli esimerkiksi olla esimerkki teille varsin osaavasta ja hieman ymmärtävästä ihmisestä, minun ei silloin oleteta olevan valmis olemaan irti elämästä ihmisenä, vaan jatkan edelleen opettajana, auttajana ja joskus myös eräänlaisena muunakin eli ennustajana tulevasta. 

Nyt kun olen jälleen hetken irti ajasta, minulle avautuu silloin uusi näky tai ainakin saan uudempaa oppia tulevasta esiin. Odottakaa, sillä asetun hetkeksi jälleen katsomaan, mitä osaan katsoa, ja mitä minulle nousee itsestäni esiin, kun menen kaksikymmentä vuotta eteenpäin ajassa...

Yleensä otan kaiken esiin vain olemaan hieman ajan ulkoisessa tilassa, mutta juuri hetki sitten menin asteittain syvempään ja näin hetkittäin erilaisia esineitä, joita en kuitenkaan osannut edes tunnistaa. Samoin näin jälleen kirjoituksia, jotka olivat hieman sekaisesti esillä. Osa ilmeisesti oli esillä vain malleina, ei siten, että minun olisi osattava sanoa, mitä ne merkitsivät, vaan eräällä tavoin olivat siis symbolisia. Otan jälleen siis esiin niistä myös sen tiedon, joka asettuu aina esiin varsin osaavasti, kun sitä osaan ottaa itsestäni esiin joko sitä pyytämällä tai vain ottamalla ilman varsinaista pyytämistä. Nyt avaan tuota näkyä, jotta saisimme edes hieman noista näyistä selkoa.

Osa noista esineistä osataan siis nostaa jokaiselle ihmiselle avuksi, jopa siten, että ne ovat sekä osittain valmiita että osittain hieman keskeneräisiä, sillä aina osataan valmistaa ensin hieman puutteellisesti toimivia ja hieman myöhemmin korjattuja siten, että ne ikään kuin ovat jopa valmiit käytettäviksi. 

Osaatko sinä nyt samalla tavoin ilmaista, mistä esineestä olisi tuossa kyse? Jos osaat, pidä se omana tietonasi ja yritä sanoa se vain minulle. Siis Erkillekö? Kyllä. Miten sen osaan tehdä? Asetu hiljentymään vielä hetkeksi ja kerro se ajatuksissa tai ajatuksesi avulla minulle, joka olen hieman vanhempi ja hieman raihnaisempi, kuin osaat itse vielä olla, mikäli olet minua nuorempi. Mutta jos olet vanhempi, sinun olisi samalla osattava katsoa, kuka minä silloin jo olen? Osaatko itse ajatella, että tuo kuka olen jo nyt? Tuskin osaat, sillä ethän osaa edes katsoa silloin minua. 

Jälleen osaan hieman olla sukkela ja samalla opettaa sinua oppimaan, että aikaa ei kukaan kykene sivuuttamaan, vaikka näkee hieman tulevaa. Minulle aika ei enää ole este, vaan lievä osaamiseni eräänlainen olija, tai olisiko hieman selkeämpää sanoa ystävä, sillä osaan nyt avata tätä näkyä jokaiselle lukijalle siten, että kerron sen esiin noususta hieman uudempaa oppia.

Tuota esinettä tulemme kaikki käyttämään joskus tulevaisuudessa kotityössä eli useimmiten ruoan valmistuksessa apuvälineenä. Se asetetaan esimerkiksi juoma-astiaan tai -lasiin siten, että se lämmittää nesteen kuumaksi ilman minkäänlaista virtalähdettä. Se saa energian ilmasta tai eräällä tavoin Minusta, joka asetun auttamaan sen esiin nousemista ja samalla olemaan sekä lämmittävä että kylmentävä riippuen ihmisen omasta tarpeesta. Juoma, oli se sitten maito, vesi tai mikä neste tahansa, saadaan kylmäksi tai lämpimäksi laittamalla tuo esine vain pieneksi ajaksi lasiin tai mukiin tai mihin tahansa pienehköön astiaan. 

Tämä toinen asia, eli kirjoituksen esiin nousu, lienee useimmalle lukijalle kaikkein erikoisin tapa lukea sanomalehtiä tai mitä tahansa kirjoitusta ilman, että katselee sitä. Minä otan sitä jopa hetkittäin nykyisinkin esiin juuri näin, mutta en suinkaan kovin hyvin, vaan hieman epäselvästi. Osaanko sitä kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Osaan, sillä osaamistani osataan nostaa silloin esiin jopa siten kuin nykyisinkin osataan, eli ottamalla vain kone esiin ja kirjoittamalla, kuten Erkki tekee juuri nyt. Tarkoittaako tämä sitä, että en silloin ole enää Erkki, vaan Sinä tai Sinun eräänlainen tila, taso tai soppi? Ei, vaan olen silloinkin sama vanha mies eli Erkki. Jälleen Erkki hörähti itsekin nauramaan, kuten Minä. Siis sinäkin nauroit? Niin, nyt sinun olisi itsesi osattava hieman olla osaava, jotta ymmärrät, että olen sekä sinä että Erkki sekä kaikki, mitä on, tai osataan joskus olla. 

Ymmärrätkö, että aikaa ei kukaan koskaan ota esiin, kuten Minä, sillä aikakin osaa asettua olemaan Minussa, kuten jokainen teistä, rakkaat lukijat, sillä Minua ei koskaan kukaan ota varsinaisesti omana itsenäni edes hieman esiin, vaan eräänlaisina osina tai osien osasina, kuten ihmisinä, eläiminä ja mitä erikoisimpina esineinäkin, sillä osaan asettua olemaan jokainen ihminen, jokainen eläin, jokainen esine ja jopa sitäkin, mitä ei koskaan edes oteta esiin, vaan pidetään vain Minussa. 

Kuka osaa, mutta osaatko sinä? Tähän osaan nyt asettaa myös hetken päästä ajan, jotta yksi, kaksi, kolme ja ajoittain neljä, viisi, kuusi, seitsemän ja kaikkein ihaninkin osaaja osaa asettua olemaan vain oma itsensä eli ihmisen tilassa oleva osaamaton, mutta sitäkin oppivampi olija tai olevainen. Kukin oppii, mikäli edes yrittää, sillä osaavimmatkin osaavat aina opettaa jokaista, aivan jokaista. Nyt olen vain erittäin ihanalla tavoin iloinen vanha mies eli Erkki.