Ihmisen eräänlainen oleminen ei osaa edes ymmärtää, että hän ei ole kukaan eikä mikään

Kun ensimmäistä kertaa sinulle avutuu varsin ihana ja hieman uusi tila, taso tai soppi, jossa koet ehkä yhdenlaisen uuden olemisesi, sinulle avautuu silloin varsin erikoisella tavalla uusi tila, uusi tapa ilmaista itseäsi hieman muullakin tavoin kuin vain olemalla ihminen tai eräänlainen uusi ja hieman vanha osaaja. 

Kun jälleen käytän näitä hieman omanlaisiani tapoja ilmaista asioita tai jopa eräänlaista olemistasi, sinun olisi vain osattava hyväksyä niiden sanoma siten, että ne ovat vain minulle itselleni tärkeitä, ei sinulle eikä useimmalle muullekaan lukijalle, jolle aika osaa vielä olla varsin, varsin suuri ja hieman pieni, eli sekä kiinni että hieman avoin. Minulle ajan yhdenlaiset olemisen tilasi tai tasosi tai soppesi eivät itse osaa olla edes hieman avoimia, vaan kaikilta osin kiinni tai siten, että en edes yritä päästä niiden sisään tai niihin. Olenko siis jollakin tavoin ulkoisessa tilassa, tasossa tai sopessa sinusta tai sinun tilastasi? En varsinaisesti, vaan en kaikilta osilta osaa olla esillä enkä edes siten, että osaisin edes hieman oivaltaa, miten vaikeaa sinun on ymmärtää kuka olen, tai kenen kanssa sinä et ole koskaan esillä etkä edes yritä olla siten, että me molemmat olisimme hieman toistemme sisällä tai ainakin siten, että osaisimme ymmärtää edes hieman toisiamme tai toistemme tilaa, tasoa tai soppea. Kuka sinut on osannut sijoittaa siten, että emme ole yleensä edes hieman toisissamme kiinni tai edes siten, että osaisimme olla hieman kiinni ja hieman avoimia toisillemme? 

Osaatko nyt hieman jollakin tavoin käsittää, miksi sanon, että emme ole yleensä osanneet edes ymmärtää toisiamme tai toistemme tilaa, tasoa tai soppea, vaan olemme ikään kuin osanneet pitäytyä vain osittain kiinni tai ainakin erittäin tiukasti omina itsenämme ja samalla myös pyrkineet aina olemaan hieman avoimia vain yhdelle osallemme, eli ajalle ja sen eräänlaiselle tilalle? Tähän sinulla ei ilmeisesti ole minkäänlaista vastausta, sillä eihän sinulle ole koskaan sanottu eikä osattu kertoa sitä olemisen tilaasi siten kuin nyt otan sen sinulle esiin. Eli kerron tai ainakin yritän avata sen yhdenlaista osaa sinulle siten,  että ymmärtäisit edes hieman myös minua ja sitä olemista, jossa olen hieman irti ja hieman kiinni ajassa ja samalla myös hänen avulla sinussakin.

Lähden aivan alusta eli siitä olemisen tasosta, johon aikoinaan sinut tai sinun kaltaiset ensimmäiset ihmiset syntyivät tälle erittäin ihanalle planeetalle. Kuka heidät osasi asettaa tai siirtää tai jollakin tavoin osasi ilmentää sekä asuttaa tähän hyvin, hyvin ilottomaan, mutta kauniiseen tilaan, tasoon tai soppeen ensimmäisen kerran? Olisiko edes yksi olento kyennyt sen itse itsestään irtauttamaan ja siten olisi myös osannut opettaa sinun esi-isäsi ja esiäitisi olemaan jopa varsin osaavina tällä erittäin kauniilla planeetalla? Kun yrität nyt ilmeisesti ainakin hieman ajatella, että ehkä joku olisi sen osannut tehdä, niin kuka tai millainen hänen olisi silloin täytynyt jopa itse olla? Osaatko edes hieman kuvitella, että sinun esivanhempasi siirtyivät asuttamaan tätä kaunista planeettaa hyvin kaukaisesta planeetasta? Jos osaat ja yrität jollakin tavoin jopa mieltää tuota olentoa, joka sen osasi tehdä, niin osaatko ajatella, että siihen on osattu myös silloin ottaa esiin varsin osaava toinen tila, toinen taso tai toinen soppi jollakin tavoin myös esiin? Eli osaatko edes hieman kuvitella ja hieman oivaltaa, että olitte jo silloin esi-isienne ja esivanhempienne avulla yhteydessä siihen olentoon tai siihen olevaan, joka osasi sen tehdä? Tuskin osaatte, sillä eihän tätä osaa kukaan ihminen edes hieman kuvitella eikä edes ymmärtää tapahtuneen, vaikka monet, monet muut osaavat ja jollakin tavoin jopa ymmärtävätkin, että on täytynyt olla joku tai jokin osaava osapuoli silloin auttamassa ihmisiä sopeutumaan tälle planeetalle, mikäli näin olisi joskus edes tapahtunut. 

Kun sinulle nyt osataan hieman kertoa tätä alkuanne, eli eräänlaista olemisenne taustaa, varsin hyvin ja jopa siten, että minä, joka olen hieman suuri ja hieman pieni, kykenen sanomaan tämän sinulle jollakin uudemmalla tavalla, eli Erkin avulla, niin osaatko sinä itse hieman oivaltaa, että olemme jo silloin olleet hetkittäin yhdessä? Tuskin osaat, vaikka saatat nyt pohdiskella sanomaani varsin huolella tai sitten et lainkaan. On siis aikojen alusta alkaen ollut aina joku toinenkin osaaja esillä tai varsin lähellä ja hieman etäällä sinun esi-isistäsi ja esiäidistäsi, kun he asuttivat ensimmäisinä tämän kauniin ja erittäin sanoisinko ilottoman planeetan. Tämä toinen, tai toisen tilan, tason tai sopen asuttaja, ei suinkaan ole koskaan ollut edes hieman se tai sitä, jota olette nykyisin, ja jota nuo kaksi esivanhempaasi olivat aikoinaan. Häntä ei osata edes hieman kuvailla, vaan osataan jollakin tavoin arvioida ja jopa osataan hieman kuvitella jopa ihmisen kaltaiseksi, mikäli osa häntä olisi edes ihmisen kaltainen tai ihmistä jollakin tavoin muistuttava. Mutta näin hänestä ei koskaan osata sanoa eikä osata myöskään kuvitella, vaikka hän itse kokee olevansa hieman ihmisen kaltainen tai ainakin hyvin lähellä häntä. Ihmisen muodot tai ihmisen sanoisinko olemus ei ole koskaan kaikilta osin edes läheinen eikä edes sen kaltainen, että tuota toista asuttajaa osattaisiin edes jollakin tavoin opettaa tai olla sekä opettamassa tai olla edes esiin nostamassa, jotta hän olisi edes hieman esiin nouseva tai jopa esillä. 

Miksi ei, jos hän itse kokee olevansa varsin lähellä jopa sinua, minua ja jokaista muutakin ihmistä? Niin, siihen minulla ei varsinaisesti ole vastausta, vaikka osaan jopa itse kuvitella olevani hieman ihminen ja hieman toisenlainen olija. Kuka sinä sitten osaat itse asiassa olla, kun väität osaavasi hieman jopa kuvitella olevasi ihmisen kaltainen? En kukaan enkä mikään, vaan olen, olen ja osaan ilmaista itseäni vain sinulle, joka osaat olla hieman muuta ja hieman pieni ja hieman suuri, eli osaat ilmaista olevasi myös aineeton ja hieman muutakin. Tätä osaan sinulle opettaa ja hieman nostaa sinusta itsestäsikin esiin, mikäli sinä itse olet jopa omalla tavallasi ulkona itsestäsi, kuten osaan itsekin olla. Eli osaamme asettua olemaan hieman sama ja hieman eri, mutta olemme jollakin tavoin yhdessä tilassa, yhdessä tasossa ja yhdessä sopessa, eli osaamme jopa keskustella keskenämme.

Kun sinulle joku osaa nyt kertoa, että aika vain osaa olla esillä sinulle, mutta ei koskaan minulle, niin miksi sinä olet silloin kiinteä ja minä taas aineeton, eli yhdellä tavalla sama, mutta toisella tavalla kaksi erilaista olijaa, olevaa tai olentoa? Kuka pystyy nyt opettamaan meitä ja sanomaan, että ei ole kukaan eikä mikään, vaan osaa olla ja on oppinut olemaan yksi, kolme ja hieman neljä? Osaammeko nyt itse oivaltaa, että olisi olemassa myös joku, jokin tai eräs kolmas osapuoli, joka osaa jopa ilmaista tätä asiaa meille molemmille hieman paremmin ja hieman sanoisinko osaavamminkin? Ehkä on, vaikka tuskin hänkään osaa sanoa, että olisi vielä jopa neljäskin osaavainen tai osaava tai opettaja, jolle meistä kaikki kolme olemme jollakin tavoin jopa hieman pienempiä ja hieman suurempiakin kuin vain ihmisen tasoinen olija.

Kun nyt useimmat lukijat ovat hieman ihmeissään ja jollakin tavoin osaavat jopa ymmärtää, että on olemassa Jumala, Luoja tai Isäksi sanottu olija, oleva tai suuri osaaja tai erittäin merkittävä kyky ja taito, jolle meistä jokainen on vain erittäin mitätön ja erittäin olemattomalla tavalla hitusen hitunen, osaammeko jopa itse yrittää ajatella, kuka on hän tai se, josta useimmat aina ovat itsensä osanneet nostaa esiin, tai ainakin opettaa olemaan hieman pieniä ja jollakin tavoin erittäin olemattomia? Jos edes yksi osaa, ei ole koskaan ketään eikä mitään, jolle ei osattaisi silloin sitä edes hieman opettaa ja hieman jopa nostaa jollakin tavoin esiin, sillä onhan joku, jokin ja eräs silloin jo hieman esiin nousseina joko osaavia tai ainakin oppimassa.

Nyt useimmat teistä, rakkaat lukijat, eivät osaa enää ymmärtää tätä edellistä kappaletta, jota yksi osasi nostaa esiin itsestään jo varsin hyvin ja jopa siten, että sen sanomakin on jollakin tavoin hieman vaikea ja hieman uusi tai jopa hieman uudempaa oppia ja opin osaa. Miksi jälleen kerron siten kuin edellä? Vain Erkki ymmärtää ja hieman käsittää, että tuo yksi ei suinkaan ole edes ihmisen kaltainen, vaan osittain ihminen ja osittain Jumala tai Isä tai Luoja. Ei siis ole suinkaan ihme ja jollakin tavoin ainutlaatuista, että vain osa teistä ei sitä osaa edes hieman yrittää eikä pyri koskaan edes oivaltamaan, että jokin osa teistä on aina pieni ja toinen hieman suuri. On siis olemassa erilaisia tiloja, erilaisia osaajia ja eriasteisia oppilaitakin, joille näiden oppien esiin nostaminen voi olla kaikilta osin täysin mahdotonta ymmärtää ja jopa itse ottaa itselleen siten, että osaisi edes hieman nousta niiden avulla esiin siihen olemisen tilaan tai tasoon tai soppeen, jossa näiden olemisten ja näiden osaamisten avulla ihmisen lapsi ymmärtäisi, että aikaa ei silloin ole enää esillä, vaan ajattomuus. Kun ajattomuudesta osaa silloin nousta esiin yksi osa teitä, tapahtuu kolmannen osanne yhtyminen ja jopa sama osaamisen tasonne on silloin hieman muuta kuin vain se taso, jossa normaalisti useimmat teistä ovat vain sanoisinko eräänlaisessa ihmismäisessä olotilassa varsin, varsin osaamattomia tai ainakin erittäin pieniä ja erittäin vaatimattomalla tavalla esiin nousseita.

Jos nyt yritän hieman yksinkertaistaen sanoa saman asian kuin edellä, joudun jopa kuvailemaan teidän osianne hieman karkeilla ja hieman eräällä tavalla myös alisteisten arvostusten avulla, jotta edes osa teistä ymmärtää, kuka on silloin hän tai se, joksi ihmisen lapsi osaa itsensä nostaa, kun ajattomuus osaa nousta hänestä esiin ja olla esillä. 

• Yksi on aina siis ihminen. 
• Kaksi on olija, olento tai eräänlainen harmillinen osanne eräänlaista mustaa olijaa, jonka nimeä en siis ota esiin, vaan sanon sen erittäin inhoten ja jopa siten, että se ei koe itseään edes siten, että sen nimeä nostetaan kauttani esiin, vaan pidetään kaikilta osin irti ja jopa osittain poissa tai kaikilta osin kadoksissa.
• Kolmekin on vielä teille erittäin hankala ja jopa vaikea asia ymmärtää, sillä se on se taianomainen perimä, tai sanoisinko kaltaistenne esivanhempienne teille jättämä perimän kautta esiin nostettu jäänne tai synti tai karma, joka itse asiassa on vain tuon kahden yhdenlainen jäämä teissä jokaisessa ihmisessä.
• Neljää ei kukaan teistä koskaan nosta itsestään esiin, vaikka sekin osaa sen itse tehdä, kunhan te itse osaatte ensin opettaa itsenne olemaan hieman irti ja hieman kiinni siitä olemisesta, johon olette aikoinaan syntyneet. Häntä ei kukaan osaa koskaan olla, vaan hieman oppia ja hieman ymmärtää, vaikka hänkin osaa sekä opettaa teitä että myös ilmaista itseään jollakin tavoin teille itsellenne, mikäli olette hieman uusi tai jopa erittäin osaavia ja omalla tavallanne myös ymmärtäneet, kuka olette ja keneksi osaatte joskus itsenne ilmeisesti nostaa. Eli silloin olette hieman irti siitä olemisesta, johon aikoinaan teidän on osattu nostaa.

Näin sinulle avautuu silloin ajattomuus eli sellainen olemisen tila, taso tai soppi, josta osaa nousta joskus kenties jopa Isämme eli Luojamme ja niin sanotusti myös sekin, joka ei koskaan ole itse itseään nostanut esiin edes siten, että Häntä voidaan yrittää kuvailla tai jollakin tavoin oppia tunnistamaan. Kuka Hän siis osaa silloin olla, tai on oppinut itseään nostamaan hieman esiin ja pitämään poissa kaikesta, jossa osaa hieman olla ja on opettanut itseään olemaan? Useimmille Hän on siis Isämme tai Luojamme tai niin sanottu Jumala, jota Hän itse ei koskaan haluaisi käytettävän, vaan pysyisi hieman muuna tai ainakin sen sanan sanoisinko takana. Sillä Jumala on sana, jota me ihmiset olemme osanneet nostaa Hänelle ilman minkäänlaista perustetta tai edes sen kaltaista arvostusta, johon Hän osaa itseään jopa nostaa esiin. Näiden erilaisten arvostusten avulla meistä ihmisistä on jopa osattu nostaa esiin vain eräänlaista mitättömyyttä, vaikka mekin olemme aikojen alusta alkaen olleet vain osia tai osien osasia tai hitusten eräänlaista hienompaa hiukkasta, josta usein osataan sanoa vain hieman totuuksia, tai erittäin vähätellen pidetään täysin pahoina tai ainakin hieman erikoisina olevaisina eikä osata olla sitä, mitä me todellisuudessa aikoinaan olimme. Mekin olimme siis aikoinamme jopa Isämme tai Luojamme lapsia ennen siirtymistämme tälle erittäin ihanalle planeetalle.

Kun nyt te jollakin tavoin osaatte ilmeisesti jopa arvostaa itseänne hieman suuremmin kuin aiemmin, eikö olisi silloin jo aika aloittaa myös yhdenlainen  opiskelu, jotta osaisitte joskus kenties nousta esiin jälleen sellaisiksi olevaisiksi, jollaisina olimme joskus tai ainakin hieman ennen kuin Luojamme meidät loi tai asutti tälle erittäin ihanalle planeetalle? Omasta osuudestani en enää nosta mitään, vaan yritän nostaa teitä oppimaan hieman samaa ja hieman muutakin kuin sitä, mitä useimmat osaavat teille opettaa. En siis väitä enkä haasta ketään opettajaa, ketään osaajaa, vaan yritän olla vain yksi pienen pieni opettaja jokaiselle ihmiselle, joka osaa hieman olla oma itsensä ja jollakin tavoin jopa oivaltaa, että meistä on aina osattu joku, jokin ja eräs nostaa silloin tällöin esiin ja samalla myös opettaa häntä jopa ymmärtämään, kuka hän on aikoinaan ollut ja keneksi häntä nyt osataan jopa nostaa. Mikäli hän itse osaa oppia hieman olemaan se tai sitä, joka ymmärtää olevansa sekä hieman suuri ja hieman pieni, mutta osaa kuitenkin itse olla jopa omalla tavalla valmis oppimaan jotakin itsestään ja jotakin myös Hänestä, joka aikojen alussa asetti meidän esivanhempamme asuttamaan tätä erittäin merkillistä ja erittäin ihanaa kaunista planeettaa ihmisen muodossa. 

Miksi Häntä osataan nyt nostaa vain erittäin harvojen ihmisten avulla esiin, vaikka meistä joku, jokin ja eräs osaavat olla jollakin tavoin jopa varsin osaavia ja hieman suuria, mutta samalla myös jotakin muutakin? Tähän minulle nostetaan jotakin uutta ja jotakin erittäin suurta oppia esiin jopa siten, että joku oppii ja joku teistä osaa samalla tavoin nousta esiin kertomaan, että osaa olla ja on oppinut olemaan hieman uusi, hieman uudempikin ja kenties joskus se tai sitä, joksi aikanaan hänet jollakin perin erikoisella tavalla osataan nostaa. Miten se tapahtuu ja missä, jää seuraaviin kirjoituksiin, joten olkaa aktiivisia ja hieman uteliaita, sillä osaattehan olla jopa uusia ja hieman uudempiakin osaajia silloin kun aika on irti ja ajattomuudesta esiin nousee jälleen Yksi eli Hän, jota vain eräät teistä saavat ottaa esiin ja varsin useat eivät koskaan. Sillä on aina ollut ja aina oleva sekä osaavia että hieman oppimattomiakin osaajia, joille tätä iloa ei osata koskaan opettaa, mikäli aika nousee esteeksi ja osaa olla se tai sitä, millaiseksi se aikoinaan osattiin meille jokaiselle nostaa, jotta pysyisimme uskollisna hänelle tai sille olennolle, jota edellä pidin itsestäni erittäin etäällä ja jopa kaikilta osin irti. Kuka silloin olin?

Niin, yksi en silloin ollut enkä kolmekaan, mutta olinko jollakin tavoin hieman jopa neljän esiasteessa oleva ihmisen poika, vai vielä jotakin muuta? Tämä olemiseni ei silloin ollut edes esiin nousseena mitään eikä kukaan, vaan silloin olin erittäin pieni ja hieman suuri, eli kuka? Tähän sinun olisi jo hieman osattava itsekin antaa vastaus, jotta nousisit omalla tavallasi esiin. 

Jälleen Erkki osaa antaa siihen oikein sopivalla tavalla oikean vastauksen, joten yritä sinä samalla tavoin, eli sano se vain ajatuksissasi, sillä olenhan aina esillä ja aina myös hieman sinussa, en suinkaan sisälläsi, vaan useimmiten hieman kiinni ja hieman irti siitä olemisesta, jossa sinä itse olet varsin osaava ja joskus myös erittäin oppivakin. Nyt olen jälleen vain ihmisen lapsi ja hieman tuo vanha osaajaksi itsensä opettanut vanha mies eli Erkki.