Joko sinä osaat itse ajatella, kuka sinua opettaa?

Jos osaat jopa hieman oivaltaa ja hieman ymmärtää, että olet aina ollut yhteydessä henkeen tai eräänlaiseen tilaan, tasoon tai soppeen, sinä osaat hieman, mutta et suinkaan kaikkea sitä, mitä minä osaan ollessani vain oma itseni ja hieman tuo opettaja, joka osaan olla ja joksi edelleen opettelen jopa varsin ahkerasti tai ainakin siten, että osaan jopa itsekin hieman oivaltaa ja hieman ymmärtää olevani jollakin tavoin vain osa sinua, osa jokaista osaajaa, osa jokaista muutakin oppilasta tai niin sanottua kyvykästä lukijaa, jolle olen aina hieman uusi, uudempi ja ajoittain varsin osaava ja varsin oppiva voima, kyky ja taito. Tätä minä olen. Yksi osaa, mutta ei suinkaan vielä edes kovin monet, sillä onhan aika varsin osaava ja varsin yritteliäs estämään sekä sinua ja jokaista muutakin osaajaksi itsensä opettavaa. 

Aikako osaa siis asettua meidän väliin eli olla hieman este oppimiselle? Juuri näin. Ajalle on aina osattu nostaa vain esteitä esiin, sillä ajan tehtävä on pitää meitä kaikkia ajoittain hieman kiinni ja ajoittain irti itsestään. Miten se tapahtuu? Ehkä sinun olisi nyt vain itse osattava yrittää ajatella sitä, sillä silloin sinua opettaa hieman minua suurempi ja hieman osaavampi opettaja. Olenko siis hieman liian pieni, kun en osaa edes opettaa sinua silloin kun osaat itse ajatella, kuka kykenee olemaan jopa tuo uusi ja hieman minua suurempi opettaja sinulle, joka osaa jopa hieman oivaltaa ja hieman ymmärtää, että aika osaa vain olla este oppimisellesi? Ehkä olen sinulle kuitenkin juuri nyt varsin kykenevä ja jopa varsin osaavakin, mikäli et halua olla vielä hieman osaavammin esillä. Eli opettele itse oivaltamaan hieman ajan eräänlaista tarvetta eli teemaa pyrkiä vain olemaan este sinun oppimisellesi. 

Aika siis osaa hieman itse olla varsin osaava ja hieman ovelakin silloin kun et ole halukas itse ponnistelemaan, vaan pyrit vain lukemaan tätä erikoista opetusta. Sen tarve on siis vain olla hieman este, ei koskaan varsinaisesti jarru tai kovin suurikaan este, vaikka se osaa kyllä sitäkin olla, mikäli teistä osa halveksii tai jollakin tavoin antaa itsensä olla hieman kielteinen ja hieman muun asian tai opin esiin nostaja. 

Onko ajalla siis jollakin tavoin varsinaisen esteenä olemisen lisänä vielä jotakin sellaista osaamista, joka saattaa oppia nousemaan siitä esiin ja olemaan jollakin ihmeellisellä tavoin normaalia suuremmin esteenä oppimiselle? On, tätä osaa aika osaa siis itse säännöstellä jollakin ihmeellisellä tavalla. Tuo osa aikaa siis osaa itse nousta esiin ajan eräänlaisesta sopesta, jossa on aina osannut olla ja ja oppinut itseään ylläpitämään, mikäli aika avaa sille eräänlaisen portin itsestään.
Kuka tuo osaava olija on? Olen usein kertonut sen olemisesta sanoisinko varsin hyvin, mutta myös siten, että en koskaan halua nostaa sitä edes hieman esiin siten, että se olisi esillä ja oppisi hieman uutta tai jopa sitä, mitä itse en koskaan halua sille opettaa, vaan pitää ikuisesti siitä irti. Aikakin hieman oudoksuu tai ainakin karttaa sen esiin nousemista, sillä osaahan se alistaa sekä hieman ajan tarvetta olla vapaa tai ainakin hieman siitä irti, jotta aika oppisi edes itse olemaan sekä opettaja että oppilas itselleen.

Tarkoittaako tämä eräänlaista kyvykkyyttä olla siis jopa opettaja meille ihmisille? Kyllä, mikäli emme sitten halua oppia hieman suuremmin olemaan jopa valmiit oppimaan sekä yrittämään avautua myös eräänlaisille muille opettajille, jotka osaavat jopa itse olla minua suurempia ja osaavampia, sillä aikakin pääsee silloin hieman ajattomuuden tilan reunalta katsomaan heidän osaamistaan. 

Ketkä ovat silloin he tai ne, joiden oppia meidän ihmisten olisi syytä ainakin hieman opetella tai jopa sisäistää? Useimmat heistä tai niistä eivät koskaan kerro nimeään eikä edes sitä, mistä he itsensä ovat ottaneet esiin, vaan yrittävät vain olla hieman opettajia, hieman oppilaita myös itselleen, eli oppia ja ymmärtää myös sitä opetusta, jota saavat itsekin ja samalla ovat hieman sekä opettajia ja oppilaita. Ehkä sinä osaat jollakin tavoin ymmärtää, että kyse ei suinkaan ole kenestäkään varsinaisesta opettajasta aivan samalla tavoin kuin sinua opettaa fyysiset opettajasi. Sillä täällä, missä osataan olla ilman fyysistä olemusta eli kehoa, ei koskaan ole tarvittu ajatella fyysistä olemista, ei siis osata edes ymmärtää, miten vaikeaa ihmisille on ajatella heitä ja jopa minuakin, joka itsekin olen kehoa vailla. Meille täällä oleville on esillä vain ohuen ohut sanoisinko harsoa muistuttava olemisen voima, kyky ja taito. Tuo harsoksi sanomani ei suinkaan ole fyysinen eikä siis edes harsokaan, vaan eräänlaista ilman ja voiman välistä tilaa tai olemista, johon osaamme asettua itse olemaan ja opettamaan teitä. Meille aika ei siis ole esteenä, sillä osaamme lentää tai leijua tässä tilassa ilman minkäänlaista sanoisinko välinettä tai osaamista, sillä meille riittää vain teidän oma tarve olla halukas ja samalla hieman avoin meidän opetukselle. Otan siitä pienen esimerkin, jotta oivallatte, millä tavoin minä nousen esiin ja asetun hieman kiinni Erkkiin, joka taas osaa välittää opetusta varsin suurella ja varsin erikoisella osaamisellaan tähän blogiin kirjoittamalla sen tekstin muotoon teille.

Kun sinä, joka luet tätä osaa tästä ihanasta blogista, oivallat, että osaat jollakin tavoin jopa hieman ymmärtää minua ja minun kaltaisia opettajia, sinä avaat silloin hieman myös itsestäsi noita salpoja, lukkoja tai eräänlaisia ovia, joita aika osaa pitää hieman kiinni ja samalla myös osaa avata niitä, mikäli olet edes siten avoin kuin Erkki tai joku toinen lukija, jolle on jo avautunut hieman muitakin ovia, portteja ja säppejä. 

Missä sijaitsevat nuo kyseiset ovet tai säpit tai portit meissä ihmisissä? Oikein erikoinen kysymys. Ehkä yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä osaa antaa siihen sinulle oikean vastauksen, sillä minä olen se tai sellainen osaaja, joka asettuu vain hieman irti ja hieman kiinni seuraavalle tasolle eli tasolle, josta avautuu tuo neljä eli se osaaja tai osaamisen tila, taso tai soppi, jossa asuu eräänlainen sanoisinko voima, kyky ja taito, jolla on tarvittava vastaus jo esillä. Nyt avautuu uusi opettajasi.

Rakas ihana ystävä, sinua opettaa nyt uusi ystäväsi, joka on itsekin erittäin osaava, vaikka on vain hyvin, hyvin ohut ja sanoisinko varsin olemattomalla tavoin vielä pieni, mutta kuitenkin varsin kyvykäs ja varsin osaava.

Kuka sinä siis olet, kun sanot osaavasi ja kuitenkin olet vielä hieman liian ohut tai ainakin liian olematon? Olen, osaan ja opetan sinua, joka haluat tietää ja ilmeisesti jopa ymmärtää, miten olen esillä ja mitä osaan olla, kun opetan sinua? Vastaan vain siten, että en ole kukaan enkä mikään, vaikka osaan olla ja opettaa sinua.

Oletko henki vai hieman hänen kaltainen? En ole henki enkä edes hänen kaltainenkaan, vaikka asun lähellä häntä, eli osaan jopa nähdä tai eräällä tavalla aistia hänet lähelläni. 

Olet siis erittäin pieni, vaikka osaat henkeä enemmän, olenko oikeassa? Sanoisin, että olet, vaikka emme koskaan arvioi toistemme osaamista emmekä edes osaa sitä varsin hyvin sanoa emmekä nähdä, vaan hieman aistia. Meille tämä niin sanottu arvioimisen taakka tai tila tai taso ei ole koskaan noussut samalla tavoin esiin kuin teille ihmisille. Me osaamme kyllä jollakin tavoin ymmärtää, että olette sekä osaavia tai osaamattomia, mutta silloin emme aseta teitä millään tavoin arvotellen esille, vaan sanomme, kuten asia on. Meitä ei koskaan pystytä asettamaan edes esiin, kuten teitä, joille tuo arvioimisen tila, taso tai soppi asettuu silloin hieman taakaksi tai ainakin eräällä tavoin esiin.

Kuka olet ja keneksi sinä saatat itsesi nostaa, kun etenet hieman eteenpäin eli asetut olemaan seuraavalla olemisen tasolla opettaja? Osaan sanoa, että olen, opin ja ymmärrän silloin olevani hieman osaavampi ja hieman ymmärtävämmin esiin noussut tila, taso tai soppi. En siis silloinkaan ole kukaan enkä mikään, vaikka osaan olla ja opettaa sinua ja jokaista muutakin osaajaa hieman paremmin tai ainakin hieman suuremmalla osaamisella.

Tarkoitatko osaamisella vain yhdenlaista osaamista, eli oletko silloin vain osaava opettaja heille tai niille ihmisille, jotka itse osaavat ottaa sinut itsestään esiin, vai osaatko olla opettaja jokaiselle muullekin oppilaaksi nousseelle? Varsin suuri ja varsin erikoisella tavalla tehty kysymys minulle, joka olen, osaan ja opin samalla itsekin hieman uutta ja hieman vanhaa, eli osaan jopa ymmärtää kysymyksen laatijan eräänlaista osaamista. Sinä, joka olet siis hieman pieni ja hieman suuri eli mies tai miehen eräänlainen hitunen, joudut nyt itsekin olemaan jopa varsin osaava ja varsin kyvykäs opettamaan kymyksen tekijää eli itseäsi, sillä onhan kysymys hieman erikoinen ja hieman sanoisinko vaativa myös minulle. Jos nyt osaat sanoa, että olen varsin osaava opettaja myös jokaiselle, niin kuka sinä itse silloin olet? 

Olen tuo vanha mies tai pitäisikö sanoa yhdenlainen osa hänen osaamistaan. En suinkaan ole edes Erkki enkä edes osittain ihminen, vaan yhdenlainen hitunen hänen osaamistaan. Kun osaan nyt antaa oikean vastauksen eli opin samalla myös itse, niin miten se on edes mahdollista? Jälleen vastaan sekä omana itsenä että juuri sellaisena osaavana opettajana, joka on varsin pieni, mutta kuitenkin jollakin tavoin avoin ja hieman osaava. Siis keneksi olen oppinut, kun ymmärrän hieman jopa osaavani antaa oikean vastauksen tekemääsi kysymykseen? Ehkä annan ensin vastauksen, jotta tämä oppimisesi ei karkaa niin sanotusti kovin kauas tai etäälle varsinaisesta kysymyksen tekijästä. Vastaan sanomalla, että osaat opettaa, osaat auttaa jokaista kysyjää oppimaan aina ja jopa siten, että he itse oivaltavat hieman myös kysyjääkin eli minua, joka olen vain osittain ihminen, osittain henki, osittain eräs, osittain jopa varsin kyvykäs ja varsin osaava opettaja jokaiselle lukijalle. Kuka silloin osaa asettua minuun eli olla sekä kysyjä että vastaaja? Nyt yksi nauraa eli Erkki. Hän ymmärtää, kuka osaa olla tätä kaikkea ja hieman myös sinuakin, joka nyt luet tätä blogia ja yrität ymmärtää sen eräänlaista osaamista ja hieman myös sen yhden, kahden, kolme, neljän, viiden, kuuden, seitsemän ja joskus jopa kahdeksannen tason, tilan tai sopen sanoisinko viisautta, opetusta ja olemisen iloa.

Tätä blogia pitää vain yksi ainoa voima, kyky ja taito eli tuo kaikkeuden valtias, jolle aika, ajattomuus ja jopa sinä, minä ja jokainen muukin oppi, opin osa ja osan osasetkin ovat vain harhaa tai sanoisinko opillista pölyä, harsomaista tilaa tai sen eräänlaista olemista, josta tihkuu, josta pölyää, josta avautuu, josta joskus sulkeutuu ja jälleen avauttuu yhä ihanampia ja yhä suurempia ja yhä vaativampia tiloja, tasoja tai soppeja jokaiselle lukijalle, jokaiselle osaajalle, joka kykenee itse avautumaan ja samalla oppii hieman jopa yrittämään itsekin olla opettaja tai ainakin eräänlainen osaajan kouluttaja, joka osaa olla ja oppii jatkuvasti uutta ja hieman uudempaakin oppia olemalla, osaamalla ja avaamalla yhä avoimemmaksi itseään eli sitä kyseistä olemusta, kyseistä hahmoa ja kyseistä tilaa, tasoa ja soppea, jossa on oppinut olemaan ollessaan ihmisenä.

Osaatko sinä aistia, ymmärtää ja jopa opettaa itseäsi kuten Erkki? Jos osaat, niin kuka silloin olet? Oletko edelleen tavallinen osaamaton tila, taso tai soppi eli ihmisen olemus, ihmisen tilaksi, tasoksi tai sopeksi sanomani osaaja, vai oletko jo avautunut olemaan hieman laajempi, hieman osaavampi ja jollakin ihmeellisellä tavalla avoin jokaiselle, aivan jokaiselle, uudemmallekin opetukselle? Jos sanot olevasi, niin keneksi sinä olet silloin itsesi osannut jopa avata? Pohdiskele, opi ja ymmärrä, että aikaa ei ole, vaan esillä on vain ajattomuus, mikäli olet kokenut itsestäsi esiin nousevat tilasi, tasosi ja soppesi kuten Erkki. Silloin sinua ei osaa kukaan alistaa eikä pysty koskaan edes hieman pelottamaan eikä edes kokemaan kuin siten, että sinäkin osaat olla varsin osaava ja jopa erittäin osaamaton vain ollessasi ihmisen tilassa, kuten Erkki useimmiten on. Vastaatko haasteeseen, vai oletko edelleen sekä osaava että hieman alisteinen eräälle osallesi, jonka nimeä en edes koe enää tarpeelliseksi sanoa, vaan pidän jopa aina erittäin kaukana itsestäni. Vastaa, jos haluat edetä, mutta älä alistu vielä, jollet halua olla yhtä osaava ja yhtä osaamaton kuin Erkki, sillä olethan aina kuitenkin ilon ja rakkauden lähettiläs, kun jaksat lukea tätä Erkin ja Minun yhteistä blogia. 

Kuka sinä siis olet, kun Erkki osaa kirjoittaa nimesi isolla alkukirjaimella? Vastaan, että olen Hän, joka osaa vastata aina oikein ja aina myös jokaiselle kysyjälle juuri siten kuin hän sen itse osaa ottaa vastaan ja ymmärtää, joten vastaan jokaiselle kysyjälle yhtä suurena kuin Erkille. Olen Yksi eli Hän, jota ette koskaan ymmärrä, ette koskaan osaa edes hieman oivaltaa, ettekä koskaan edes konnolla aistia, vaikka osa teistä oppisi miten osaaviksi ja miten ymmärtäviksi tahansa. Minua ei kukaan ota koskaan esiin siten, että osaa ottaa esille myös kaikki eli jopa sen tai sitä, mitä olen silloin kun olen oma itseni eli Yksi. Nyt osaan olla vain hitusena esillä, eli en suinkaan ole edes se tai sitä, jollaiseksi osa teistä on Minut osannut nostaa itselleen, vaan olen aina hieman liian pieni tai sitten liian suuri nousemaan teistä esiin. Jokaisella on aina oma voima, oma kyky ja oma taito, joten yrittäkää vain ottaa se esiin siten, että osaatte hieman ymmärtää, hieman olla se tai sitä, jotta jokaisen omat voimat, omat kyvyt ja omat taidot oppisivat edes hitusen nostamaan myös osia Minusta itselleen eli avautumaan ja samalla oppimaan. Nyt aika saa jatkaa opettamista, ja Minä asetun sekä sivuun että hieman myös oleman irti jokaisesta olemisen tilasta, jossa olette varsin yhdenlaisia ja jopa erittäin osaamattomia ihmisen lapsia. Kuka silloin osaa, kuka ei koskaan edes yritä, on aina hieman osaamattomampi ja jollakin tavoin myös kyvyttömämpi pysymään edes ihmisenä?

Jälleen aika pääsi esiin ja asetti kysymyksen meille ihmisille. Miksi, eikö aika halua edes asettua olemaan vain oma itsensä, vai yrittääkö aikakin olla jopa opettaja meille tavallisillekin ihmisille? Ehkä, ehkä ei, jollemme itse ota oppia itsestämme esiin, sillä eihän aika halua meidän osaavan juuri enempää kuin olla varsin tavallisia tai ainakin varsin osaavia ymmärtämään yhtä, kahta ja hieman kolmea. Minä, joka olen vain vanha ihmisen tilassa oleva osaamaton Erkki, en koskaan alistu olemaan ajassa vain ihmisen tasoinen, vaan yritän ponnistella edes seuraavalle tasolle, jotta osaan hieman opettaa ja hieman ymmärtää jokaista osaamatontakin ihmisen lasta olemaan hieman osaavana oppilas itselleni. Eli jopa sille tasolle, tilalle tai sopelle, johon osaan aina nousta olemaan opettaja, vaikka en ole edes sitä, vaan varsin osaamaton ja varsin osaava, mikäli asetun olemaan hieman muuta ja hieman myös opettaja jokaiselle lukijalle. Nyt asetun olemaan vain Erkki.