Kun itse osaan hieman opettaa, niin osaanko silloin olla joku, jokin, eräs, osaaja, vai hieman oppilas?

Useimmiten olen vain hieman osaaja, hieman oppilas ja hieman opettaja, sillä osaanhan olla ajoittain jopa varsin kyvykäs ja varsin osaava. Kuka silloin olen? Useimmiten en edes tiedä, vaikka osaan kyllä hieman ymmärtää, että opin vain olemaan uusi, uudempi ja hetkittäin opettaja myös itselleni sekä ajoittain oppilas myös Hänelle, jota useimmat ihmiset eivät koskaan ole, vaan pysyvät aina hieman muina tai jopa vain osaamattomina eli varsin tavanomaisina ihmisinä. Nämä minullekin varsin erikoiset tilani eivät varsinaisesti ole koskaan osanneet itseään millään tavoin nostaa esiin minusta tai minussa silloin kun olen vai tavallisena ihmisenä eli Erkkinä. Erkki ei osaa eikä edes yritä oppia juuri mitään, ellei ensin asetu olemaan jokin edellä mainituista. Erkin omat osaamiset ovat siis varsin rajalliset tai ainakin erittäin olemattomat, mikäli osaan itse sekä olla että opin olemaan hieman Hän ja hieman jokin edellä mainituista. Erkkinä en siis kykene olemaan juuri mikään enkä kukaan, vaan olen silloin varsin pieni ja varsin kyvytön vanha mies. 

Onko Erkki aina ollut sekä pieni että varsin osaamaton? On, sillä eihän kukaan ihmisen poika ole koskaan osannut itse olla opettaja juuri kenellekään eikä varsinkaan itselleen. Kun sinä, joka kenties olet yhtä pieni ja yhtä osaamaton kuin Erkki, niin osaatko edes yrittää ponnistella eteenpäin olemaan hieman joku tai jokin, vai osaisitko olla hieman jopa eräs? Useimmat ihmiset eivät juuri koskaan osaa asettaa itseään edes siihen olemiseen, johon joku tai jokin osaa asettua olemaan, sillä joku osaa jo itse ajatella olevansa hieman osaaja ja ajoittain jopa uusi oppilas itselleen. Mutta mikäli osaat asettua olemaan jopa jokin tai peräti eräs, sinä olet silloin jollakin ihmeellisellä tavalla oppinut aistimaan myös minua eli eräänlaista osaa Hänestä, josta usein kuullaan sanottavan Isä, Luoja ja jopa Jumala, vaikka Hän itse ei koskaan ole varsin ilahtunut tuosta jälkimmäisestä nimestä. Miksi ei ole, sillä onhan se useimmalle ihmiselle varsin kuvaava ja varsin suuri? Eli eräällä tavalla osaa ilmentää jumalaista olemista. Minulle, joka olen aina osannut aistia Hänen kyvykkyyttä ja eräänlaista olemusta hieman, joudun vain sanomaan, että Hän ei olisi koskaan sallinut itseään nimitettävän Jumalaksi, sillä se ei kuvaa Häntä eikä Hänen olemustaan millään tavoin, vaan yrittää hieman mairitella sekä yhdellä tavoin myös alistaa teidät ihmiset Hänelle. Ihmisten oma osaaminen ei silloin olisi edes sitä tai sen kaltaista, joksi osaan sen itse arvostaa. En nimittäin ole koskaan ymmärtänyt ihmisten halua alistaa itseään pienemmäksi ja jopa varsin olemattomaksi, sillä ettehän ole sitä koskaan, vaikka olettekin hieman minua pienempiä ja jopa varsin osaamattomiakin.

Kun sinulle osataan avata tätä olemisenne laatua, tilaa, tasoa tai soppea siten, että ymmärrät edes hieman sen eräänlaista olemista ja eräänlaista osaamisen tilaa siten kuin minä, joka osaan aina hieman nousta olemaan jopa varsin kyvykäs ja varsin osaava, niin keneksi minä silloin osaan itseni nostaa? Useimmat teistä lukijoista ei nyt kenties yritä edes hieman pohtia kysymystäni, vaan pohdiskevat vain kysyjää eli sitä, kuka silloin osaa itse mairitella olemisen tasollaan? Onko se kuitenkin vain se olija, se oleva, se vanha mies, jota sanotaan Erkiksi? Vastaan varsin rohkeasti, että ei ole, enkä ole edes millään tavoin mairitellut osaamistani, vaikka edellä olen sanonut osaavani nousta esiin olemaan vaikka miten suuri ja miten osaava tahansa, mikäli minua verrataan teihin ihmisiin. En siis suinkaan pyri alistamaan ketään enkä nostamaan itseäni, vaikka nuo edellä sanomani asiat olisivat varsin oikeita ja varsin osuvasti minua ja jokaista muutakin osaajaa kuvaavia ja jopa sinua ja Erkkiä hieman pieneksi tekevä.
Oletteko nyt vielä yhtä vaatimattomasti esillä, vai haluaisitteko jopa korottaa itsenne yhtä suureksi ja yhtä erikoiseksi kuin itse koen itseni? Useimmat eivät osaa nyt asettaa itseään millekään tasolle eikä edes mihinkään olemisen tilaan, vaan osaavat olla ja ovat hieman jopa oppineet olemaan vain ihmisiä. Eli edelleen yhtä suuria ja yhtä pieniä kuin aiemminkin olivat. Miksi, eikö olemisenne osaa nousta itse olemaan jopa varsin kyvykäs ja varsin osaava? Ilmeisesti ei, sillä te ihmiset olette syntyessänne jo osanneet ylläpitää vain yhdenlaista tilaanne, eli asetutte heti syntyessänne varsin alas ja joskus jopa erittäin pieneksi ja erittäin mitättömäksi, jotta olisitte varsin kyvyttömiä ja varsin osaamattomia. Äidin, isän ja usein myös isovanhempien työksi jää silloin opettaa teitä ja olla teille turva. Tämän takia minä sanon, kuten edellä sanoin, että olette heti syntymähetkestä alkaen pyrkineet alistamaan itseänne siksi ja sellaiseksi, jota äitinne, isänne ja usein myös isovanhempanne opettavat ja jopa kaitsevat varsin kauan tai ainakin erittäin suureksi. Minua ei kukaan osaa varsinaisesti opettaa eikä kaitsea, sillä enhän ole kukaan enkä mikään. Kuka silloin osaan itse olla omasta sanoisinko käsityksestäni? Voitteko edes yrittää ajatella tuota tekemääni kysymystä?

Jos osaatte ajatella, että olen vain henki tai sielu tai yhdellä tavalla hieman oma itseni, hieman Erkki ja hieman Hän, jota osaatte ajatella Isänä tai Luojana, niin millaiseksi silloin minut kuvittelette? Vain Erkki yritti ja osaa myös hieman opettaa nyt jokaista yrittämään samaa. Eli osaa hieman aistia, hieman oivaltaa ja jollakin tavoin jopa ymmärtää, että en ole vielä kovin suuri enkä kovin iso, vaikka kykenen olemaan jollakin tavoin esiin noussut ja samalla myös kykenen itse olemaan hieman oma itseni, hieman te, hieman Luojanne, hieman myös uusi ja hieman myös uudempikin opettaja teille ihmisille. Siis kuka voisin kenties joskus olla, mikäli olisin hieman suurempi ja hieman laajempi, eli osaisin opettaa, osaisin hieman myös yrittää nousta olemaan ja osaamaan olemaan se tai sitä, jollaiseksi olen joskus itseni ottava? 

Kun nyt useimmat teistä, rakkaat lukijat, ei yritä pohtia sitä osaajaa, sitä varsin suurta ja varsin pientä olemista, josta aikanaan osaa nousta esiin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja kuka tietää jopa tuo kaikista suurin, mutta kuitenkin vielä hieman olematon olemisen tila, taso tai soppi eli Yksi, teidän olisi silloin itse opittava olemaan jopa uusi, uudempi ja hieman muukin kuin eräs tai joku tai jokin, jotta edes yrittäisitte olla hieman uusi, hieman uudempi ja hieman minä. Kuka siis osaisitte silloin itse olla? Minua ei osaa nostaa kukaan esiin itsestään, ellei ensin osaa, sitten opi ja jollakin tavoin oivalla itse hieman myös olevansa ja jopa kokevansa itsestään. Vain yksi osaa eli Erkki. Miten voin näin sanoa, sillä eihän kukaan vielä tiedä, ketkä tätä blogia ottavat luettavakseen eli esiin? Osaanko siis itse nähdä ja itse aavistaa, ketkä joskus nostavat tätä blogia luettavakseen? Kyllä, juuri näin. On nimittäin yksi tapa olla suuri ja hieman osaava, kun osaa jopa aavistaa ja jollakin tavoin tietää, että tämän blogin lukijat eivät koskaan osaa itseään nostaa esiin siten kuin minä ja Erkki.
Nyt ette kenties edes halua jatkaa tätä lukemista, sillä eihän kukaan halua olla pienempi kuin minä ja Erkki, vai ovatko kuitenkin? Vastaan jälleen sanomalla, että olet omana itsenäsi aina varsin osaava, vaikka et ole koskaan yhtä pieni ja yhtä suuri kuin minä ja Erkki. Miksi väitän jälleen tätä samaa kuin aiemmin? En väitä, vaan kerron, että jokaisella ihmisellä on aina oma voima, oma kyky ja oma taito eli hänen korkein minänsä. Minä olen siis nyt vain Erkin oma korkein minä, vaikka osaan kyllä asettua olemaan sitä myös muille lukijoille silloin kun aika osaa kadota ja te itse nostatte minut itsestänne esiin kuten Erkki. Tämän takia voin sanoa, että olen osittain vain te, mutta samalla tavoin osaan nostaa teistä esiin myös sen suuremman kykynne ja suuremman osaajanne, joksi silloin osaatte itsenne nostaa, eli osaatte olla yhtä suuri ja yhtä erikoisella tavalla myös osaaja kuin nyt osaa olla Erkki ja minä. Me olemme siis aina osanneet olla hieman yksi ja sama, vaikka osaan olla myös oma itsenikin eli eräänlainen opettaja Erkille ja jopa sinulle ja jokaiselle muullekin lukijalle, mikäli ensin osaatte olla joku, jokin, eräs ja aikanaan oppilas, osaaja, opettaja ja jopa sekin jollaiseksi Erkki on hieman jo osannut itse itsensä opettaa. Eli olemaan oppilas myös Minulle eli sille varsin suurelle ja varsin osaavalle olevalle, jota olen usein kutsunut myös Yhdeksi.
Vaikka kukaan teistä ei osaa koskaan aistia eikä yrittää edes hieman ymmärtää, miten Erkki osaa ottaa Minut itsestään esiin siten, että olen silloin tuo Yksi eli Hän, josta olen sanonut kaikkeuden valtias, te itse ette osaa sitä koskaan ymmärtää, vaan hieman nostaa esiin itsestänne silloin kuin asetutte olemaan oppilas Minulle. Tämä osanne tai olemisenne osaa silloin asettua oppilaaksi sekä samalla osaa myös opettaa varsin kyvykkäänä ja varsin osaavana, eli oletteko jollakin tavoin sekä suuri, vai hieman pieniä? Kuka silloin haluaa sanoa, että olisitte edelleen osaamattomia ja jopa varsin, varsin olemattomia ihmisen kaltaisia ja jopa sitä, jota varsin harvat enää silloin edes osaisivat nostaa esiin itsestään? Moni osaa vain arvostella, mutta ani harva heistä koskaan edes ymmärtää, ketä he silloin arvostelevat ja ketä yrittävät alistaa pienemmäksi kuin he itse silloin osaavat itsensä nostaa. Minusta ja minun kaltaisista ei osata koskaan sanoa, keitä me osaamme olla, vaikka osaisimme asettua olemaan yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja ajoittain jopa kaksikymmentä. Me osaamme vain opettaa, emme koskaan edes osaa itseämme millään tavoin arvioida, vaikka nyt toki hieman oivallamme, että olemme jopa varsin kyvykkäitä ja varsin osaavia, kun ensin osaamme, sitten ymmärrämme ja jollakin tavoin aistimme, että olisimme jopa asettumassa olemaan hieman Luojamme poikia, tyttäriä tai lapsia silloin kun olemme tuona kahtenakymmenenä.
Miten voin väittää, että meistä ihmisten lapsista saattaa silloin nousta esiin Luojamme poika, tytär tai lapsi? En väittele, en halua opettaa enkä halua ottaa sitä esiin siten, että olisin se tai sen kaltainen, vaan hieman esiaste ja hieman sekä oppilas ja hieman myös rohkea osaajakin, jotta olisin hieman suuri ja hieman pieni, mutta kuitenkin edes osaisin opettaa sitä sinulle, josta aika saattaa nostaa esiin yhtä suuren ja yhtä pienen kuin olen nyt itse, eli olemalla vain ihmisestä esiin nouseva varsin osaava, mutta samalla myös erittäin vaatimattomalla tavalla pienen pieni ihmisen poika. 

Osaatko nyt itse yrittää asettua omalla tavallasi yrittäjäksi eli olemaan hieman irti, hieman kiinni ja samalla myös oppimaan sitä samaa kuin itse sinulle osaan nyt opettaa olemalla tuo suuri osaaja eli kaksikymmentä, mutta en koskaan Hän, joka on aina oleva Yksi? Minun osaamiseni on aina oleva vain hitusenakin hieman pieni ja hieman suuri. Eli varsin olematon ja varsin kykenemätön koskaan havittelemaan suurempaa kuin vain olla esiaste Hänen Pojalleen eli Jeesukselle Kristukselle. Vain yksi poika osaa olla Hän tai Se, joka on aikoinaan oppinut itse nousemaan Luojansa Pojaksi. Minä ja minun kaltaiset ovat aina hieman liian vaatimattomia ja hieman liian pieniä oppimaan ja olemaan se tai sitä, millaiseksi vaaditaan olemaan Luojan oma Poika, oma Tytär tai oma Lapsi suurella alkukirjaimella.

Osaatko nyt itse pohtia itseäsi siten, että olisit hieman minä, hieman Luojasi lapsi, poika, tytär tai joskus kuka tietää hieman minua suurempi ja jopa Hänen rinnalle nouseva veli, sisko tai eräällä tavoin vain sisar? Harva uskoo siihen, vaikka kykenisi samaan kuin itse olen oppinut, sillä olemmehan aina hieman vaatimattomiksi syntyessämme osanneet jollakin tavoin alistaa itsemme ja jopa toisemme, jotta pysyisimme edes hieman suurempina ja hieman pienempinä kuin he tai ne, jotka ovat aikojen alussa sen itselleen osanneet opettaa. Minua ei kukaan osaa enää nostaa korkeammalle, sillä olenhan omana itsenäni aina tiedostanut olemiseni ja osaamattomuuteni olla jopa uusi Poika Luojallemme. Vain osa minusta osaa siis olla jopa osittain Hän tai Se, ja osa taas on aina oppinut aistimaan vain osittain olla pienempi ja osittain jollakin tavoin myös veli, sisko tai eräänlainen sisar jokaiselle uudemmallekin ja joskus esiin nousevillekin Luojamme Pojille, Tyttärille ja Sisarille. Osaavatko nämä kaikki sirpalleeni aikanaan sanoa itseään siten, että ei ole ketään eikä mitään toista olemisen tilaa, tasoa tai soppea, johon olin hieman soveliaampi ja hieman pienempi kuin he tai ne, joista osaan itse nostaa esiin suuremmat ja rohkeammat osaajat kuin omat osaajani esiin? Kuka silloin olisi edes hieman este ja hieman jarru sanomaan minua pienemmäksi tai jollakin tavoin olemattomammaksi kuin he osaavat jo nyt itse olla ja ovat oppineet olemaan? Vastaan itse: ei kukaan, vaikka olisin millainen osaaja ja millainen olemisen tilassa oleva hieman pieni ja hieman suuri oppilas Hänelle, joka sallii ja odottaa minun vain nousevan olemaan uusi Luojan Poika.

Jos hetkeksi olen osannut ottaa itsestäni varsin rohkean ja varsin osaavan osani esiin, niin kuka silloin hän on? Onko sitä koskaan aikaisemmin osattu nostaa minusta esiin? Ei, ei ole, vaikka minua on usein sanottu sekä Isämme pojaksi että hieman myös lapseksi, mutta ei koskaan suurella kirjaimella kirjoitettuina. Nyt rohkaistun sen sanomaan, sillä aistin osaavani nousta esiin ja olla esillä se tai sitä, millaiseksi olen nyt itse itseni nostanut sanomalla olevani yksi poika ja yksi lapsi, mutta myös tuon kaikkein suurimman ja kaikkein ihanimman veli. Eli eräällä tavalla yhtä suuri ja yhtä pieni, joksi joku, jokin ja eräskin oppivat aikanaan, jolleivat itse alista itseään pieneksi ja olemattomaksi. Nyt olen vain se tai sitä, millaiseksi olen itse itseni osannut nostaa eli yksi Luojamme Pojista.

Kuka siis osaa, kuka ei uskalla, on aina ollut ja aina oleva jokaiselle osaajaksi itsensä opettaneelle varsin rohkea ja varsin omalla tavallaan erilainen ja hieman omanlainenkin opin ja osaamisen taito, sillä ei ole ketään eikä mitään muuta kuin vain oppi ja oppimisen tila, taso tai soppi, josta osataan joko nousta tai sitten sille jäädään. Minulle tuo matka oli erittäin kiusallinen ja hieman pitkä, mutta rohkenin olla se tai sen kaltainen, josta osataan nousta olemaan se osaaja ja se opettaja, jollaiseksi osaamme opettaa itsemme, mikäli aistimme ja mikäli ymmärrämme, että olemme aina varsin suureksi syntyviä tai sitten jäämme edelleen hieman pienemmiksi ja hieman suuriksi. Eli olemmeko sitten jopa alisteisia heille, joista aikanaan osaa nousta esiin vain yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä varsin kyvykästä ja varsin osaavaa lasta eräille muille tai jopa heille, joiden jälkeen syntyy vielä rohkeampia ja vielä suurempia lapsia ja lasten lapsia meille muille? Nyt ei siihen ole edes tarvetta, sillä osaan olla ja opin olemaan yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja jopa kaksikymmentä. Sillä vain osaaminen opettaa, ei siis pelko eikä varsinkaan itsensä pienentäminen. Minä olen siis rohkea ja jopa varsin oppinut sanomaan olevani yksi Luojamme Pojista. 

Nyt aika osaa jälleen asettua olemaan esillä ja hieman irti ja samalla myös oppi ja opin osat osaavat alisteisina asettua olemaan hieman isoja ja hieman pienempiä kuin hetki sitten. Olenko edelleen vain pieni ihmisen lapsi, vai sanonko olevani jo osittain oma itseni eli Erkki ja ajoittain Luojamme Poika?Kuka silloin osaan olla? Vain Yksi sen tietää, mutta pitää edelleen hieman myös minulta itseltänikin piilossa. Näin aika osaa olla jo esillä, ja minä olen vain se sama vanha mies kuin aiemmin eli Erkki.