Jos osaat itse jo hieman ymmärtää, sinulle avataan jotakin uutta

Useimmat lukevat näitä blogeja vain huvin vuoksi tai siten, että eivät ymmärrä, kuka niitä varsinaisesti tekee. Mutta ne, jotka ymmärtävät saavat hieman muutakin nyt itselleen eli avaavat jopa sitä tilaa, tasoa tai soppea itsestään esiin, johon pääsee jopa uudempaa oppia. Useimmille siis näiden kirjoitusten eräänlaiset opit ja opin osat ovat vain eräänlaista viihdettä ja joskus jopa sellaistakin, jota en itse ottaisi edes esiin, vaan sanoisin, että tätä en enää halua lukea, sillä en osaa sen sisältöä ymmärtää enkä edes oivaltaa siitä juuri mitään itselleni sellaista, josta oppisin edes hieman uutta, vaikka olisin jollakin tavoin siitä jopa hieman iloinen ja hieman sekä saava että oppivakin. 

Miten, jos he eivät kuitenkaan itse halua sitä oppia ymmärtämään saati jopa hieman nostamaan itselleen esiin? Ehkä sinulle tätä ei ole tarpeen kertoa, mikäli itse osaat jopa hieman oivaltaa ja hieman ymmärtää, miksi sanon sen tai sen kaltaista, jota edellä nostin esiin. En suinkaan kerro, että he olisivat hieman oppimattomia, tai edes hieman muiden takana, vaan heille tämä opillinen osa ei ole vielä tarpeen, vaan hieman tarpeetonta. Ne tai he, joille osataan antaa tämän osaamisen avulla jopa uutta ja hieman uudempaakin oppia ja opillista ohjetta, saavat juuri nyt varsin, varsin suurta ja hieman pientä opillista tietoa itselleen asettumalla hetkeksi siten, että ovat paikallaan ja jopa siten, että vain oppi osaa asettua heihin varsin suurella ja varsin ihanalla tavalla. Tätä on ottaa esiin uutta ja hieman jopa sellaistakin, josta useimmat ottavat esiin erään opin ja sen eräänlaista osaamista itselleen. Aloittakaa siis hetken hiljaisuudella...

Kun Hän osaa ottaa esiin jokaisen osaajan, joka hieman on halukas ja hieman jopa ymmärtää, että aikaa ei ole esillä, vaan ajattomuus, tapahtuu eräänlaisen olemisen avulla uuden opin ja uudemman osaamisen siirtyminen häneen. Eli Hän, joka ohjaa meitä jokaista olentoa, jokaista ihmistä, jokaista osaajaa, näkee meidän tilan, meidän kyvyn ja meidän osaamisen tarpeen jollakin hyvin osaavalla tavalla, kykenee asettamaan meihin jokaiseen halukkaaseen jotakin perin erikoista siten, että emme itse edes sitä tunnista emmekä osaa edes ymmärtää, tapahtuu noiden oppien ja osaamisten siirto. 

Oletko sinä, joka nyt osaat jopa hieman oivaltaa ja hieman ymmärtää, että olisit jollakin ihmeellisellä tavalla ottanut jotakin uutta oppia ja opillista tietoa vastaan, osannut jollakin tavoin aistia tai jopa nostaa esiin itsellesi, että Hän, joka on kaikkeudessa oleva voima, kyky ja taito, kykenee tekemään tämän osaamisen eli siirron sinuun varsin huomaamattomasti ilman, että sinun on syytä edes hieman sitä ajatella eikä varsinkaan opetella, vaan vain olla, olla ja oppia? Jos ymmärtäisit, että osaat jo tehdä sen itse itsellesi, sinun ei koskaan enää tarvitsisi edes ottaa mitään uutta oppia keneltäkään, vaan saisit kaiken opin ja opetuksen suoraan itsellesi ilman kenenkään toisen ihmisen opastusta tai opillista ohjausta. 

Minullekin tuo oppi ja opetus on aikoinaan nostettu juuri tällä tavoin esiin, ja nyt minun tehtäväksi on annettu sen esiin nostamisen lisäksi myös opettaa sinua ja jokaista muutakin halukasta tekemään se kuten olen sen itse oppinut aivan yksin. En ole saanut siihen keneltäkään ihmiseltä opetusta enkä edes pienintäkään ohjetta, vaan minua ovat opettaneet nämä suuret ja erittäin merkittävät opettajat, joista osaan nyt nostaa esiin jopa Hänet, josta edellä nostin esiin vain eräänlaisen nimen tai sen sanoisinko kuvajaisen eli Yksi tai sen, josta usein käytän sanoja kaikkeuden valtias. Osaan siis jo hieman auttaa jokaista halukasta oppimaan samaa kuin olen itse itselleni osannut nostaa Hänestä esiin. Kuka silloin osaan olla? Moni muu, jolle en osaa itse olla opettaja, ei ymmärrä eikä edes osaa ajatella, että en suinkaan ole tuo vanha mies, josta käytän nimeä Erkki, vaan olen hänestä esiin noussut osaaja tai sanoisinko eräänlainen opettajaksi itseni opettanut tekijä ja hieman jopa osaava oppilas myös Hänelle, joka on tuo kaikkeuden valtias eli Yksi.

Usein olen itse havainnut, että minua osataan hieman ymmärtää, vain silloin, kun osaaja on ottanut eräänlaisen opillisen opetuksen itse itsestään esiin. Mutta heille, jotka eivät siihen ole oppineet, eivät osaa edes ymmärtää, että olisin jollakin tavoin osaava tai ainakin hieman oppinut ymmärtämään, että olen, osaan ja opin jatkuvasti ollessani jollakin tavoin ajoittain hiljaa ja samalla otan esiin uutta ja jopa sellaistakin oppia esiin, jota en itsekään ole koskaan osannut saati vielä opettanut kenellekään toiselle ihmiselle. Silloin osaan jopa iloita ja hieman innostua nostamaan sitä edelleen jollakin tavoin aktiivisemmin ja joskus jopa siten, että olen vain ilon ja eräänlaisen iloisuuden sisällä, kun havaitsen saavani itselleni uutta ja joskus jopa uudempaakin opetusta varsin, varsin välittömästi ja jollakin tavoin myös siten,  että en koskaan tarvitse edes ajatella, miten se tapahtuu ja milloin otan mitäkin esiin. Kaikki vain nostetaan aina esiin juuri siten kuin se on minulle ja monille muillekin osaajille jo tarpeen nousta. 

Kuka sen sitten osaa asettaa minuun? Ehkä sitä sinun eikä edes minunkaan ole syytä koskaan tietää, vaan ottaa se ilolla vastaan, sillä osaammehan aina olla sekä omia itsejämme että hieman myös muuta. Kun olemme hieman myös muuta, niin mitä me silloin olemme? Osaatko sinä itse jo ilmaista, että olisit hieman myös omanlaisella tavallasi hän tai se, josta usein sanotaan, että olisit jopa hieman uusi tai jollakin tavoin joskus uudempikin osaaja? Ani harva lienee siihen koskaan osannut antaa minkäänlaista vastausta, sillä useimmat meistä eivät siihen koskaan sano mitään eivätkä edes yritä sanoa, sillä eihän meille ole koskaan kukaan siitä nostanut mitään varsin hyvin esiin, vaan useimmiten väistänyt koko kysymyksen varsin nopeasti. 

Minulle tuota kysymystä on osattu nostaa ajoittain myös siten esiin, että olen joskus jollakin tavoin yrittänyt sanoa, että olen vain pieni ihmisen lapsi, en suinkaan kukaan enkä mikään, sillä enhän ole osannut itse itseäni ottaa siten esiin, että olisin osannut arvuuttaa tai ymmärtää, että olen joskus osannut olla jopa varsin suuri ja hieman pieni. Tämän sanomiseksi minun olisi osattava jollakin tavoin ymmärtää, että ihmisen poikakin saattaa kyetä itse nousemaan esiin siitä olemisen tilasta, johon hän on aikoinaan oppinut nousemaan. Eli osaa ajatella olemistaan hieman myös suurempana kuin olla vain ihmisen tasolla oleva olija. 

Useimmat meistä ovat aina vain ihmisen tasolla, eivätkä edes yritä nousta esiin, eli asettua oppimaan ja hieman oivaltaen ymmärtämään myös sitä olemista, jossa osaavat ottaa esiin jopa sellaistakin tietoa ja taitoa itsestään, jota emme olisi ilmeisesti itse koskaan oppineet ja osanneet opetella niin sanotulla perinteisellä tavalla. Useimmat eivät ole koskaan itse edes aistineet, että on olemassa varsin ihania olevaisia, joita emme koskaan nosta esiin siten kuin me olemme itse, vaan saamme vain hieman näyttöjä tai eräänlaista tuntemusta esiin heidän esillä olemisesta. 

Olemmeko heille siis hieman liian karkeita ja hieman liian fyysisiä? Vastaan itse: olemme, olemme sitä ja hieman muutakin. Eli osaamme jollakin ihmeellisellä tavalla myös kerätä sellaista tilaa, tasoa tai soppea itseemme, että siihen ei kukaan heistä pyri eikä edes halua nousta. Millaista osaamme siis itseemme kerätä, kun heistä kukaan ei halua ottaa meihin edes yhteyttä? Sanon nyt sellaista, jota useimmat eivät haluaisi edes minun sanovan, vaan pitävän ikuisesti vain oma tietonani eli piilossa. Tälläistä tuskaa ja tälläistä sanoisinko itkua ei osata ymmärtää, vaan sitä kartetaan ja sitä jollakin tavoin osataan vain hyljeksien karttaa. Mitä se sitten on? Sitä ei kukaan koskaan ymmärrä, sillä sen väri vaihtuu aina varsin nopeasti mustasta harmaaseen. Se osaa siis olla esillä meidän eräänlaisessa auraksi sanotussa voimakentässä siten, että sen sisään ei kukaan pääse eikä edes halua mennä, jollemme itse opi ensin poistamaan sitä itsestämme. Jos sinulle tämä tieto on vielä liian vaikeaa ja sellaista, johon et halua puuttua etkä edes ymmärtää sen eräänlaista tilaa sinussa, pitäydy nyt etäällä, sillä aion hieman ottaa sitä esiin siten, että teistä useimmat osaavat ymmärtää sen eräänlaista karmallista taustaa tai sanoisinko perimää meissä ihmisissä.

Kun aika on esillä ja meistä monet osaavat olla siinä varsin tiiviisti kiinni, me ikään kuin uimme sen eräänlaisessa olemisen tilassa kiinteinä ja hieman muunkinlaisina olentoina eli ihmisen tilassa. Tuohon kyseiseen olemisen tilaan eivät nuo muunlaiset olennot koskaan pääse, ellemme osaa ensin olla hieman avoimia ja samalla myös osaa karistaa noiden tummien ja harmaiden hetuloiden eräänlaista voimaa, kykyä ja taitoa poistumaan itsestämme eli juuri tuosta aurastamme. Auramme siis on eräänlainen suoja eli voimakenttä meidän henkisyydelle olla jotakin muutakin kuin vain fyysisiä olevaisia eli ihmisen kehoja ja jopa eräänlaista kemiaa, tai sanoisinko eräällä tavalla fyysisen tilan ylläpitämiä olevaisia. Meissä on silloin eräänlaista harsoa jopa peittämässä kehojamme. Eli se osaa asettua auraamme ja olla samalla myös eräällä tavoin esillä heille, joille on avautunut jo kyky ja taito nähdä auraa eli sitä voimakenttää, joka antaa suojaa meille. 

Tämä kyseinen osaaja, eli tumma, musta tai harmaa voima, kyky ja taito, osaa siis olla varsin tiukassa meidän auran päällä tai osittain joskus jopa meissä sisälläkin, mikäli olemme jollakin tavoin haavoittuneet tai sairaita. Useimmat ihmiset ymmärtävät kyllä olevansa silloin heikkoja ja hieman sairaita tai jopa erittäin sairaita, mikäli tuo musta olijaksi itsensä nostanut voima, kyky ja taito on oppinut asettumaan kehoomme siten, että sen eräänlaiset rihmat tai harsomaiset levykkeet ovat oppineet olemaan meissä sisällä jo hieman pidempään tai joskus jopa erittäin pitkään. Nämä harsot, rihmat tai levyt ovat siis eräänlaista kemiallista olemista, tai sanoisinko eräällä tavalla vain haittaa tai sairauksien alkua silloin, kun ne ovat oppineet olemaan sisällämme jo hieman pidempään tai joskus jopa monia vuosiakin. Kukin niiden takana osaa siis hieman ohjata niiden eräänlaista sitkeyttä olla varsin syvällä ja joskus jopa kiinni ihmisen elinten sisälläkin. 

Kun sanon, että kukin niiden takana, tarkoitan sillä eräänlaista voiman tilaa, tai sen eräänlaista olemisen kykyä, osata ohjata niiden olemista, eli juuri noita harsoja, rihmoja ja joskus jopa levyjäkin. Ne ovat aina oppivia ja jollakin tavoin siis näiden osaajien oppilaita, eli osaavat oppia ja hieman kehittyä jopa siten, että lääketiede ei koskaan kykene kaikkea niitä edes hallitsemaan, vaan inhoten hieman ymmärtämään. 

Tätä osaan sinulle kertoa, sillä olenhan itse jollakin tavoin kokenut niiden voiman, kyvyn ja taidon omassa kohossani varsin, varsin suurella osaamisella. Eli olen saanut niistä pahimmat itse irti kokemalla miten suurten ja vaikeiden asioiden kautta ne osaavat myös kadota kehosta. Otan siitä nyt sinulle erään pienen esimerkin itsestäni, jotta osaat itse ymmärtää, miten vaikeaa on päästä niistä eroon.

Olen syntynyt eräänlaiseen karmalliseen sukuun, jossa oli suuria sotureita ja jopa yksi hyvin merkittävä osaaja, joka osasi asettua oppimaan myös mustaa magiaa. Nämä hyvin, hyvin etäällä olevat sukuni jäsenet asuivat muinoin eräässä suuressa maassa, jossa ihmiset pelkäsivät erittäin paljon yhtä sukuuni kuulevaa ihmistä. Miksi? En ota sitä enää esiin, vaan sanon, että häntä ohjasi eräänlainen musta voima, musta kyky ja musta taito. Esi-isäni ovat saaneet itse kärsiä monien satojen vuosien ajan tämän yhden ainoan ihmisen tekoja itsessään erittäin kiusallisina sairauksina ja jopa erittäin hankalina vaivoina. Esi-isäni kautta sukumme nykyisissä jäsenissä on kuitenkin vain eräänlaista karmallista hierarkiaa hieman, ei siis enää edes kovin merkittävästi. Minulle ja yhdelle veljelleni näiden karmallisten perimysten kautta on asetettu edelleen hieman mustia hetuloita ja jopa sellaistakin, jota olemme saaneet kärsiä sairauksina. Minusta nuo sairaudet on nykyisin saatu pois varsin suurella osaamisella, eli lääkäreiden ja kirurgien avulla. Mutta osa on oppinut asettumaan hieman muuhun osaan kehoani eli luihin ja lihasten sisään siten, että olen saanut ne itse itsestäni irtautumaan kokemalla niiden erittäin kiusallisten irti ottamisen tuskan itse. Niiden kautta olen siis hieman oppinut aistimaan jopa noiden mustien ja hieman myös harmaittenkin levyjen ja rihmojen irtautumisen tuskaa, eli niin sanottuja lihaskramppien kouristelua ja jopa eräänlaista syvää kipujen tuntemista syvällä luissani ja nivelissänikin. Niiden irtautumiseksi olen siis saanut kokea useiden vuosien ja jopa vuosikymmenenkin ajan erittäin vaikeita kipuja ja särkyjä erittäin usein sekä jaloissani että myös hieman muuallakin kehossani. Aivan samoin myös toinen veljeni on kokenut yhtä kovia ja yhtä sanoisinko vaikeita vuosia kuin minäkin ottaessaan niitä itsestään irti. 

Miten? Ehkä sinä nyt osaat ajatella, että olen itse itseni siihen eräällä tavoin osannut opettaa, eli saanut siihen hieman uutta ja hieman myös uudempaakin opetusta. Olenko siis uusi osaaja, vai hieman jotakin muuta? En varsinaisesti uusi, mutta hieman muuta, eli olen ymmärtänyt hieman, kuka osaa sen tehdä, ja kuka vain oppii siitä hieman. Veljeni ei osaa, vaan hän on saanut siihen oppia hieman minulta, ja minä olen taas saanut opin hieman muualta eli häneltä, joka osaa ja oppii samalla olemaan esillä ja ajoittain irti. 

Kenestä sinä osaat silloin nostaa tuon osaajan esiin? Katsokaa tuon lauseen sijamuotoa "sinä". Onko se oikein, vai väärin? Useimmalle lukijalle se on ilmeisesti väärä, mutta minulle se ilmentää yhdellä tavalla vain eräänlaista tilaa, tasoa ja soppea, eli on yksi, kolme ja neljä. Näin se osaa siis olla esillä ja hieman irti ajasta ja noista olijoista, joista edellä kerroin. Minulle, joka olen vain yksi, eli vanha mies nimeltä Erkki, joudun sanomaan, että en suinkaan ole se tai sellainen, joka olisi itse osannut poistaa nuo mustat, tummat ja harmaat olijat kehostani irti, vaan olen silloin osannut nostaa itse itsestäni esiin vielä minua paljon, paljon voimakkaammat ja jopa erittäin suuret osaajat, jotka ovat osanneet auttaa minusta ne irtoamaan vaikkakin erittäin suurten ja erittäin voimakkaiden kipujen kautta, tai sanoisinko niitä kokemalla. 

Olenko siis vain eräänlainen kokija ja hieman ymmärtäjä, vai jollakin tavoin myös osaajakin? Ehkä olen, sillä osaan nyt auttaa myös muita ihmisiä pääsemään noista eroon siten, että ne oppivat itse irtautumaan ilman jopa eräänlaista kipua ja eräänlaista haittaakin, mikäli edes yksi osaa ja toinen hieman haluaa päästä niistä itse eroon. Ymmärrätkö, mitä yritän sinulle nyt opettaa, kun sanon varsin omituisella tavalla, että yksi osaa ja toinen haluaa? Tuskin kovin usea edes yrittää ymmärtää, sillä tuota yhtä ei kukaan ymmärrä edes siten kuin itse sen osaan ymmärtää ja hieman myös oivaltaa. 

Eli yksi olen itse, eli tuo vanha mies eli Erkki, ja toinen on eräänlainen uusi osaaja, josta useimmat ovat ikuisesti ottaneet esiin vain sen mustan olennon, eli varsinaisen tekijän ja karmallisen muiston eli niin sanotun perimän, joka on siirtynyt sukupolvesta toiseen joskus jopa satoja vuosiakin. Osaako tuo perimä, tai tuo musta olija, siis oppia jotakin uudempaa eli osaa kadota tai poistua ihmisen kehosta? Ei aivan siten, vaan joutuu väistymään, sillä erään toisen voima, kyky ja taito pakottaa sen siihen. Kuka hän on? Sitä sinun on itse osattava hallita ja hieman ottaa itsestäsi esiin, jotta opit kokemaan hänen voimansa ja hänen kykynsä jollakin tavoin jopa itse itsestäsi nousevaksi. 

Jos nyt et ymmärrä, miksi sanon hänet siten, että kirjoitan "hänen" etukirjamen pienellä, sinun on silloin ymmärrettävä, että olet itsekin hieman se tai sitä, kunhan ensin opit ja sitten osaat hieman nousta esiin itsestäsi sitä olemaan ja jopa oppimaan kuten minä, joka olen se tai sitä jo nyt itse. Kuka silloin osaan olla? Ehkä hieman muuta ja hieman suuri ja hieman pieni. Siis millainen pieni ja millainen suuri? Opi itse ja ymmärrä, että aikaakin kyetään opettamaan ja hieman irtauttamaan siinä olemisessa siten, että ajattomuudesta osaa nousta kaikkeuden voima, kyky ja taito silloin hieman myös sinuun ja olla sinussa ja sinä Hänessä. 

Tarkoitatko, että osa sinua olisi hieman myös tuo suurin ja ihanin voima, josta olet sanonut Yksi? Opettele ja opeta, sillä silloin sinulle nostetaan tämä kaikki esiin ja jollakin tavoin jopa sinäkin osaat olla se tai sitä, joksi me jokainen opimme, kunhan ensin osaamme ja samalla myös opetamme itseämme, sillä olemmehan aina osanneet itse itsemme nostaa itsestämme esiin ja jopa olla se tai sitä, millaiseksi itsemme osaamme opettaa.

Nyt olen jälleen opettanut ja jollakin tavoin osaan itsekin aavistaa, että aika pyrkii olemaan esillä, ja minun on jälleen syytä poistua.