Kun sinulle avautuu uusi olemisen tila, taso tai soppi, sinussa tapahtuu eräänlaisen tilan, tason tai sopen esiin nouseminen. Eli jos joku, jokin tai jopa eräs osaa nousta sinussa esiin, sinulle avautuu aivan uusi olemisen tila, taso tai soppi, johon osaa nousta joku, jokin tai joskus jopa suurin mahdollinen eli eräs. Nämä kolme varsin uutta ja varsin osaamatonta oppilastasi ovat silloin vielä erittäin kykenemättömiä olemaan jotakin erikoisen suurta tai erikoisen ihanaa, sillä useimmiten aika osaa vielä hieman pysyä heissä kiinni. Mutta kun aika katoaa, ja nämä kolme varsin eri tasoista oppilasta oppivat hieman muuta ja hieman myös olemaan varsin osaavia, heistä nousee aina jokin toinen osaaja esiin siten, että he itse oppivat hieman suuremmiksi ja joskus jopa varsin kyvykkäisiksikin osaajiksi varsin nopealla tavalla. Otan nyt yhden niistä esiin siten, että opetan häntä hieman ymmärtämään sekä itseään että jopa sitäkin, millaiseksi hän osaa silloin itse itsensä opettaa, mikäli on varsin yritteliäs ja jollakin tavoin aktiivinen osaaja ja joskus jopa opettaja itselleen.
Kun aika osaa siis yllättää ja joskus jollakin tavoin irtauttaa sinua siitä olemisestasi, johon olet aikoinasi syntynyt ihmiseksi, sinulle avautuu varsin ihanalla tavalla sekä hieman pieni ja hieman suuri olemisen tila siten, että saat sekä uutta ja hieman vanhaa oppia itsellesi jostakin erikoisesta tilasta, tasosta tai sopesta. Tuo kyseinen oppi ei suinkaan ole silloin vielä kovin suurta eikä edes sellaista, josta olisit oppiva kovin suurta tai jopa sellaista, johon osaisit itse itsesi asettaa siten, että olisit jollakin tavoin jopa osaava tai ainakin osaisit hieman uudempaa opetusta nostaa itsellesi esiin. Miksi näin? Siksi ja sen tähden, että sinulle osataan silloin vain ottaa esiin varsin pientä ja varsin vaatimatonta opetusta, sillä eihän kukaan suuri ja osaava opettaja kykene asettumaan sinuun siinä olemisessasi siten, että hänestä jollakin tavoin osattaisiin nostaa esiin jotakin suurta ja jotakin erittäin ihanaa. Näin aika osaa siis hieman jarruttaa ja hieman pysyä jopa esillä siten, että tuo olemisen tilasi on vielä hieman liian ahdas tai ainakin hieman pieni sellaisille opettajille, joista joskus osaat ilmeisesti jopa hieman ottaa itsellesi uudempaakin opetusta esiin.
Osaammeko siis olla silloin hieman liian ahtaita tai jopa hieman liian tummia, kun noiden suurien opettajien on täysin mahdotonta päästä opettamaan meitä pienempiä osaajia edes hieman? Niin, sanon nyt yhden ainoan asian siten, että olette sekä liian pieniä että jollakin tavoin myös aikaan liian syvälle sidoksissa olevia. Olette siis hieman suuri, mutta kuitenkin samalla myös liian pieniä nostamaan sellaista osaajaa itsestänne esiin, josta saisitte jopa erittäin suurta oppia itsellenne varsin nopeasti ja joskus jopa erittäin suurella osaamisen tasolla.
Kukin teistä osaa kuitenkin opettaa jokaista muuta olentoa hieman ymmärtämään, että osaatte jotakin sellaista, mitä he itse eivät osaa eivätkä edes nosta vielä itsestään esiin, vaikka siihen usein olisi myös heille itselleen suuri hyöty ja jopa erittäin ihana syykin olemassa. Millainen syy? Kun aika osaa irtautua joko osittain tai kaikilta osin teistä, te ikään kuin opitte varsin nopealla tavalla myös oivaltamaan ja hieman ymmärtämäänkin, että olette jotakin muutakin kuin vain ihmisen kaltaisia osaamattomia ja jollakin tavoin vielä erittäin sanoisinko ahdasmielisesti suuntautuvia olentoja. Osaatte siis aistia hieman ympäristöstä sellaistakin, mihin useimmat muut eivät koskaan nosta itseään eli osaa nousta, elleivät itse siihen hieman opeta itseään ja joskus jopa yritä ponnistella varsin aktiivisestikin. Kuka siis osaa, kuka ei koskaan edes yritä.
Kun sinulle jossakin vaiheessa avautuu myös jotakin hieman isompaa tilaa, tasoa tai soppea, sinulle annetaan silloin eräänlaista uudempaa opetusta siten, että vain ani harva ihmisen tasolla oleva sitä osaa koskaan millään tavoin itse itselleen ottaa tai oppii sitä kokemaan, vaikka sekin olisi jokaiselle hieman uusi ja hieman vanha osaaminen.
Kun jälleen sanon varsin suoraan, että useimmat teistä ovat silloin jollakin tavoin joko hieman yritteliäitä tai jollakin muulla tavoin jopa aktiivisempia opettelemaan sellaista, jota useimmat ihmiset eivät edes yritä oppia saati opiskella, joudun hieman syyttelemään jokaista passiivisena olevaa ihmistä. Miksi he eivät edes yritä, vaikka osa heistä olisi jo hieman edellä siitä olemisen tilasta, jossa useimmat teistä osaavat vain olla niin sanottuja passiivisesti uusiin oppeihin suhtautuvia? Eivätkö he edes halua tietää, että jokaisessa ihmisessä on joskus asunut yhdenlainen suuri osaaja tai suuri opettaja varsin suurella osaamisella? Kun väitän näin radikaalia eli uutta osaamista olleen joskus jokaisessa ihmisessä, niin mihin se perustuu, eli osaanko selittää sitä jopa siten, että jokainen ihminen sen jopa hieman osaa nostaa itsestään esiin tai ainakin ymmärtää sen taustasta jotakin? Tuskin näin osaan sitä koskaan kaikille nostaa esiin eli opettaa, sillä olettehan jokainen jollakin tasollanne olleet jopa osia Hänestä, josta useimmat teistä sanovat Luoja, Isä tai Jumala. Itse sanon Häntä aina vain Isäksi tai Luojaksi, sillä tuo Jumala -sana ei ole varsinaisesti oikea, vaan hieman harhaisella tavalla kuvaa eräänlaista muuta osaajaa, joka osaa ajoittain ilmentää vain harhaisten asioiden tai osaamisten tilaa teissä ihmisissä, joille Jumala on eräällä tavoin erittäin etäinen ja joskus jopa hieman liian ahdasmielisen tilan, tason tai sopen vertauskuva. Jumalaa useimmat teistä osaavat jopa pelätä siten, että altistuvat sen eräänlaiselle osaamiselle varsin, varsin usein ja joskus jopa ovat aina sekä pelokkaita ja hieman liian ahdasmielisiä, kun aika osaa asettua ihmisen olemiseen ja samalla pitää häntä jopa varsin pienenä ja joskus jopa erittäin osaamattomalla tavalla myös alttiina hänelle, jonka nimeä en enää nosta esiin, vaan pidän erittäin etäällä itsestäni.
Oletteko edes sitä, vai osaatteko jopa itse oivaltaa, että useimmat ihmisten niin sanotut olettamukset tai jopa uskomukset ovat aina olleet erittäin ahdasmielisten opettajien eräänlaista pelon ja vallan välinettä. Minulle heistä useimmat ovat aina merkinneet vain eräänlaista osaamattomuutta ja tuon varsin osaavan, mutta useimmalle myös varsin osaavan opettajan esiin nousemista heistä itsestään. Oletteko edes valmiit itse yrittämään ja itse opiskelemaan sitä toista opettajaa, jota itse osaan jo varsin suurella osaamisella nostaa itsestäni esiin? Jos olette, teistä saattaa jopa osata nousta esiin yhtä suuria ja yhtä erikoista oppia kuin minulle on osannut itse nousta esiin.
Jos sinulle en suinkaan merkitse osaajaa, vaan tuon toisen opettajan eräänlaista oppilasta, niin kuka osaa sinua itseäsi silloin opettaa? Yritä nyt olla itsellesi varsin rehellinen ja ota se uudempi opettaja itse itsellesi opettajaksi, jotta irtaudut tuosta harmaasta, tummasta tai jopa ajoittain varsin mustasta osaajastasi irti. Minullekin tuosta osaajasta irtautuminen oli hetkittäin erittäin iso asia ja jopa varsin vaikeata, sillä en todellakaan väitä olleeni aina varsin suuri, vaan hieman pieni ja hieman vaatimattomalla tavalla jopa erittäin ikävä ja hieman ahdasmielinenkin silloin kun en osannut ajatella olevani vain varsin osaamaton ja joskus jopa erittäin ikävällä tavalla myös altis eräänlaiseksi osaamattomaksi osaajaksi. Eli olin sekä uusi että hieman liian pieni olemaan edes osaaja, vaikka ymmärsin olevani jopa eräs ja joskus jopa hieman suurempikin osaaja. Kun aikani oli sitten itse ymmärtää hieman muuta ja hieman myös uudempaakin opetusta, minusta nostettiin esiin tämä nykyinen olemisen tilani, eli se tila, taso tai soppi, johon useimmat osaavat nostaa suuren opettajan esiin vasta silloin kun itse ovat oppineet sitä hieman olemaan ja hieman oppettamaan muille oppilaille.
Kun nyt jälleen olen itse itseni osannut nostaa esiin varsin korkealle, niin keneksi väitän osaavani jopa itseni osata nostaa ajoittain? Sanon sen varsin osaavasti: en ole kukaan enkä mikään, vaan osaan olla ja hieman opettaa sinua, itseäni ja joskus jopa sitäkin, jollaiseksi osaamme itse kukin itsemme kenties joskus nostaa, mikäli osaamme sen itse itsestämme esiin nostaa ja opettaa olemaan esillä. Tätä olemme ja tähän useimmat meistä aikanaan osaavat itse itsensä opettaa, mikäli osaamme sen itsestämme esillä pitää varsin osaavalla tavalla. Eli ikuisesti ja hieman myös siten, että olisimme sitä jopa siten, että osaamme itse ajatella keitä olemme aikojen alussa osanneet hieman olla ja oppineet jopa olemaan, kun asetuimme asuttamaan tätä kaunista ja jollakin tavoin ihanaa planeettaa.
Kun nyt osaat hieman itsekin ymmärtää, että meistä useimmat ihmiset eivät vielä osaa edes ajatella, että heistä useimmat osaavat joskus oppia olemaan jotakin varsin suurta ja erittäin erikoisia, heille osataan joskus ilmeisesti opettaa sekä nostaa esiin uudempaa oppia ja opillista osaamista jossakin toisessa olemisen tilassa. Me opimme ja osaamme siellä itse ajatella, itse omaksua ja jopa itse ymmärtää, keitä me itse kukin siellä vielä osaamme olla ja jopa yrittää ajatella sitä olemisen tilaa jo nyt. Kukin siis saa joskus oppia jotakin varsin ihanaa tai jotakin varsin erilaista opetusta, johon me osaamme silloin itsemme opettaa oppimaan.
Nyt minulle on annettu tämä eräänlainen osa olla teille vain yhdenlainen opettaja, eli osaan vain siirtää sitä uutta ja uudempaa opetusta jo tässä olemisen tilassa teille esiin, jotta ainakin osa teistä pääsisi siihen hieman kiinni ja hieman samalla myös ymmärtäisi, että olemme kaikki aina osaajia ja jopa erittäin suuria opettajia itsellemme, kun aika osaa olla kaikilta osin irti ja me itse osaamme silloin opiskella jotakin erikoisen erikoista itsestämme. Minun työni osaa silloin avustaa jo nyt teitä hieman olemaan sekä avoimia että jollakin tavoin alttiimpiakin sille opettajalle, joka siellä osaa nousta esiin ja olla teille se suuri osaaja, suuri opettaja ja jopa erittäin ihana osaamisen tae.
Siis kenestä siellä osaan kertoa jo hieman uutta tietoa? Hänestä, joka osaa asettua siellä meille jokaiselle sellaiseksi opettajaksi, josta kukaan ei koskaan ole edes ymmärtänyt vielä juuri mitään, vaan hieman osannut Hänen voimaansa aistia jollakin hyvin, hyvin suurella osaamisen sanoisinko tasolla. Häntä osataan siis aistia vain silloin kun Hän on itse esiin nousevassa olemisen tilassa tuo osaaja tai osan osanen tai hitunen meissä ihmisissä.
Yksi on aina varsin osaamaton. Kahta ei kukaan yritä koskaan itselleen nostaa, vaan se osaa itse oppia meihin itsensä asettaa ja joskus jopa ohjaa usein joitakin meistä varsin osaavalla tavalla harhaan ja jopa erittäin syvälle itseensä. Kolmekin osaa vain itse itsestään hieman olla esillä. Eli se osaa kiinnittää meihin eräänlaista karmallista tilaa ja joskus jopa opettaa sitä olemaan se tai sellainen, joka osaa ylläpitää vain sairautta ja eräänlaista ilottomuutta, vaikka osaa myös itse itsensä joskus jollakin hyvin erikoisella tavalla myös irtauttaa, mikäli osaamme itse siihen hieman nostaa eräänlaista uudempaa oppia ja samalla myös osaamme itsekin auttaa sen irtautumista. Neljättä olemista emme enää osaa useimmiten edes nostaa itsestämme esiin, vaikka sekin olisi usein esiin nostettavissa jokaiselle ihmiselle, mikäli hän oppisi edes hieman sekä olemaan että opettamaan itseään siihen olemiseen, josta usein sanotaan isä, äiti, veli, sisko ja joskus jopa erään toisenkin osaajan tila eli Isä, Luoja tai jopa sekin, jota en enää sano, vaan pysyn näissä kahdessa ensin mainituissa.
Kun sinä osaat itse nyt hieman oivaltaa, että me ihmiset olemme ikuisesti kiinni niin sanotuissa karmallisissa perimissä, sinulle silloin osataan avata tuota neljättä tilaa varsin nopeasti ja joskus erittäin suurella osaamisella. Tämä niin sanottu karmallinen perimäkin on tuon tumman, harmaan tai jopa mustan olijan eräänlaista olemisen tilaa. Eli se osaa asettua meihin ihmisiin siten, että meidän esivanhempamme ja jopa eräänlaiset muutkin taustat suvustamme useimmiten siirretään seuraaville sukupolville varsin osaavasti ja joskus jopa siten, että osaamme jopa itsekin aistia tai havaita, että olemme esivanhempiemme eräänlaisia jatkumoja monine, monine sanoisinko piirteittemme ja eräänlaisten kykyjemme ja osaamistemmekin kautta. Me siis siirrämme samalla tavoin myös omia perinnöllisiä osaamisiamme ja jopa sairauksiammekin ja eräänlaista karmaa aina seuraaviin sukulaisiimme, vaikka ani harva meistä sitä itse koskaan joutuu ottamaan siten esiin kuin itse olen sen varsin suurella osaamisellani joutunut tekemään.
Miksi siis näin on osattu tuo karma siirtää minulle ja minun veljillenikin siten, että osaamme hieman aistia tai jopa ymmärtää kantavamme myös sairauksia ja eräänlaista muutakin kemiallista osaamistamme itsessämme varsin suuresti ja jopa erittäin merkittävällä tavalla? Ehkä sinä olet yhtä selkeällä tavalla osannut ymmärtää, että olet jopa erittäin suuri esivanhempiesi jatkumo, kuten minä ja kaksi veljeäni. Minulle ja noille kahdelle veljelleni nämä niin sanotut esivanhempiemme vaivat ja perimät ovat nostettu varsin selkeällä tavalla jo esiin varsin nuorella iällä. Eli kaksi meistä kantaa sellaista taakkaa itsessään, jota emme olisi edes itse osanneet aistia, ellen osaisi sitä itse itsestäni esiin nostamalla kokea ja jopa samalla myös siirtää itsestäni sellaiseen tilaan, tasoon tai soppeen, josta se ei koskaan enää nouse esiin, vaan joutuu jollakin erikoisella tavalla jopa itse itseään muuttamaan joksikin muuksi eli eräällä tavalla katoamaan.
Hän, josta en edes yritä kertoa mitään, ei koskaan enää nouse minusta ja noista kahdesta veljestäni eikä heidän sanoisinko jälkeen syntyneistä sukumme jäsenistä esiin. Sillä kun olemme itse osanneet poistaa ne itsestämme siten, että emme olleet edes hieman niiden taustoista irti, vaan koimme nekin itse itsessämme kokemalla niiden rajut tuskat, kivut ja säryt, saimme nekin irti asettumalla itse alttiiksi tuolle tummalle voimalle samalla kun irtautuminen tapahtui meissä itsessämme. Näin pääsivät myös esivanhempamme niistä eroon ikuisesti.
Miten se onnistuttiin tekemään? Niin, tätä osaan nostaa esiin sinulle ja jokaiselle muullekin osaajalle siten, että nostan sen esille vain uudemmassa blogissa. Eli siinä osaan kertoa myös eräällä uudemmalla tavalla olenko aina ollut itsekään kovin viisas ja kovin rohkea, kun olen ajanut nuo olemiseemme vaikuttaneet voimat pois sekä itsestäni että myös muista sukumme jäsenistä? Otan tätä uudempaa oppia esiin seuraavassa lukemisessa eli eräänlaisessa osaamisen tilassa siten, että nostan sen esiin ja opetan sitä jokaiselle, joka osaa asettua sekä oppilaakseni että hieman myös ymmärtää, että osaan jopa itse olla hieman irti jo ajan eräänlaisesta olijasta, eli siitä osaajasta, jonka nimeä en enää sano, vaan pysyn varsin hyvin jatkossa irti. Miten ja millä tavoin se tapahtuu, jää seuraavaan kirjoitukseen. Nyt olen vain vanha mies eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti