Kun osaat hieman itse ajatella sitä, mitä minä opetan sinulle, sinä saatat oppia ja hieman oivaltaen ymmärtää, että osaan olla hieman myös uusi, uudempi ja ajoittain erittäin viisas, ajoittain hieman vanha sekä varsin ymmärtävä että hieman sanoisinko erikoinenkin. Kuka silloin osaan olla? Useimmat eivät koskaan aisti eivätkä koe minua juuri minään muuna kuin tuona vanhana miehenä, josta osaan itse itseni jopa ilmentää Erkkinä. Olen todellakin ajoittain hän, ajoittain uusi, ajoittain hieman vanha sekä ajoittain myös erittäin viisas ja samalla myös hyvin, hyvin osaava uudempi opettaja. Osaan siis itse mennä noihin varsin erilaisiin tiloihin, tasoihin ja soppeihin, joiden aikana osaan aina ilmaista itseäni hieman eri tavalla ja jopa varsin osaavasti myös olla se tai sitä, joksi kulloinkin olen itseni osannut asettaa.
Nyt joku teistä osaa, joku ei osaa, vaikka siihen olisi jokaisella lukijalla varsin suuri ja varsin pieni osaamisen taito itsessään. Miten taito itsessään? Siten kuin itsekin olen tuon kyvyn ja taidon oppinut itsestäni esiin ottamaan. En ole aiemmin osannut enkä edes yrittänyt osata, vaikka minullakin olisi ollut siihen aina jollakin tavoin suuri kyky ja suuri taito sisälläni. Miten sitten itse opin sitä esiin nostamaan itsestäni? Yleensä en osaa sitä sinulle enkä kenellekään ulkopuoliselle oikein hyvin kertoa, mutta mikäli menen sellaiseen olemisen tilaan, tasoon ja soppeen, jossa osaan hieman uutta ja hieman myös uudempaakin oppia nostaa itsestäni esiin, osaan kertoa siitä sinulle ja jokaiselle uudemmallekin osaajaksi itsensä opettaneelle hieman uutta ja hieman vanhempaakin oppia, joten asetan itseni nyt hetkeksi siihen olemisen tilaan...
Olen, osaan ja yritän nyt aistia sitä olemisen tilaani, jossa ensimmäistä kertaa oivalsin osaavani olla hieman muuta kuin vain Erkki.
Olen pieni lapsi, joka aistii äidin kehoa ja sen eräänlaista tilaa, jossa olen varsin pieni ja varsin suuri, eli osaan hieman olla ihmisen alkio. Olen, osaan ja aistin, sillä ymmärrän olemistani siten, että elän äidin kehossa. En ole edes sieluni sisällä, vaan osaan olla eräänlainen alkio tai pitäisikö sanoa varsin pieni ja hieman suuri, mutta en suinkaan edes ihmisen tila, taso enkä sekään, jota osaan sanoa soppi. Soppi osaa olla hieman pieni ja hieman suuri sille olemiselle, josta olen nyt itseni oppinut hieman aistimaan ja hieman oivaltaen ymmärtämään eräänlaiseksi olijaksi, jota ei osata edes olla, vaan opettaa olemaan eräänlainen alku ihmiselle.
Kuka silloin osaa ajatella minussa? Ehkä yksi osaa, vaikka ei itse ole edes esillä eikä edes yritä nousta minusta esiin, vaan osaa olla hieman irti ja hieman kiinni ajassa. Kuka on tuossa osaamisessa se tai sitä, jota osaan hieman ottaa itse itsestäni esiin ja opettaa? Yritän hieman ponnistellen ottaa sitä itsestäni esiin, mutta en osaa, vaan opin vain hetkeksi olemaan se tai sen esiaste tai eräänlainen olemisen tila, taso tai soppi, kuten olen yleensä osannut olla ollessani vain omalla tavallani hieman pieni ja hieman suuri. Jos yritän vielä uudemman kerran, niin osaanko silloinkaan nousta edes hieman paremmin ja hieman voimakkaammin esiin? Osaan, mutta en suinkaan ole vielä edes se tai sen kaltainen, jota osaisin nähdä tai edes itse opettaa hieman nousemaan esiin, vaan joudun jälleen olemaan vain pienen pienessä sopessani hieman suuri ja hieman pieni eli varsin olematon ja varsin uusi.
Nyt sinä ja moni muukin lukija osaa ihmetellä, tai sitten vain jättää tämän esiin ottamisen vaille minkäänlaista iloa lukemisestaan. Miksi tai minkä tähden? Oletan, että edellä olevassa kappaleessa on sinulle sellaista tietoa ja sen tasoista oppia nostettu esiin, että et edes osaa sen sanomaa tulkita. Sitä ei ole koskaan aikaisemmin kukaan nostanut itsestään esiin, kuten minä olen sen nyt osannut tehdä. Osaan siis ottaa esiin itsestäni jopa sitä tai sen kaltaistakin, mistä ette ole koskaan ymmärtävä juuri mitään, vaan osaatte vain hieman lukea sen sisältöä siten, että ette edes kiinnostu yhdestäkään sanasta, yhdestäkään ajatuksesta, ettekä edes hieman siitä, että olette nyt ottaneet luettavaksenne varsin uutta ja varsin erikoista opetusta jopa siitä tilasta tasosta ja sopesta, josta olette itse itsenne jokainen aikoinaan osanneet ensimmäistä kertaa hieman aistia ja hieman nostaa esiin.
Onko tuo osaamisenne siis hieman liian pientä, vai varsin onnetonta? Sanoisin teille, jotka ette siihen osaa sanoa juuri mitään oikealla tavalla, että ette osaa ettekä opi, jollette itse asetu yhtä pieneksi ja yhtä suureksi kuin olin hetki sitten. Olinko siis esillä hieman jopa lapsen esiastetta pienempänä? Olin ja opin itsekin hieman uutta ja hieman vanhaa opetusta siitä tilasta, siitä tasosta tai eräänlaisesta sopen esiasteesta. Onko kaikille osaajille siis osattu sanoa, että ihmisen alkio osaa jo itse aistia sekä olemistaan että jopa sitä olemisen tilaa, jossa se osaa silloin asua tai olla? Kyllä, juuri näin.
Teille, jotka usein olette varsin karkeita ja jollakin tavoin myös erittäin julmia, kun otatte sen esiin väkipakolla äidistä, ette edes osaa ajatella, miten suuresta ja miten erikoisesta olennosta te otatte silloin elämän pois. Eli osaatte jopa itsekkäistä syistä johtuen ajatella vain sitä, miten vaikeaa ja miten sanoisinko vaativaa olisi jättää hänet kasvamaan ja jopa opettaa elämään. Ihmisen lapsi osaa siis itse aistia ja itsenäisellä tavalla myös hieman oivaltaa, että on elävä, on osaava ja jopa hieman muutakin, eli ymmärtää, että äidin kohtu ja isän siemen eli siittiön yksi pienen pieni solun osanenkin on aina elävä ja jollakin tavoin aina myös omalla tavallaan valmis jatkamaan olemista olla ja oppia olemaan oma itsensä.
Kun sitten aika koittaa ja ihmisen oma elämä päättyy, minä, joka olen, osaan ja opin, joudun itse opettamaan itseäni hieman oivaltamaan ja hieman myös opettamaan itseäni olemaan irti ja hieman kiinni sekä ajan ja ajattomuuden tilassa olemista siten, että joudun ottamaan nuo aiemmat tekoni esiin ja samalla myös yrittämään kertoa, miksi tein sen, mitä tein varsin omanlaisella tavallani. Eli asetin omat tarpeeni hänen ja sen edelle, enkä edes yrittänyt olla isä, äiti, enkä kukaan enkä mikään hänelle tai heille, joiden elämän asetin varsin, varsin alhaiseksi ja jopa omaa elämääni pienemmäksi.
Kuka sinä nyt olet, kun osaat kertoa tämän kaltaista? En ole kukaan enkä mikään, vaan osaan olla ja opettaa. Ehkä osaan joskus olla isä, äiti, lapsi tai jopa sitäkin, jota usein osataan pitää varsin olemattomana ja samalla myös alhaisempana kuin varsinaista ihmistä tai sen yhdenlaista edustajaa, joka on aina hieman väärässä tai ainakin osaa väitellä, osaa jopa olla itsekäs ja jollakin tavoin myös opettaa sitä muillekin isille, äideille ja jopa heillekin, joiden eräänlaisena osaamisena on oleva yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, eli sanoisinko kätilöinä ja joskus jopa lääkäreinäkin.
Oletko sinä silloin vielä isän, äidin ja lapsen eräänlainen opettaja, vai varsin alhaisella tavalla yksi ja kaksi? Vastaatko itse, vai vastaanko minä? Vastaan itse, sillä useimmat eivät enää halua eivätkä osaa, vaikka osaisivat ja olisivat jopa siitä varsin iloisia ja hieman ylpeitäkin. Yksi en silloin varsinaisesti ole, vaan olen hieman musta, hieman tumma ja hieman harmaa, sillä olen jollakin ihmeellisellä tavalla osannut saastuttaa itseäni ja samalla olen valmistautumassa opettamaan sitä osaamista, jota useimmat ihmiset eivät ottaisi edes itselleen suurin surminkaan, jos edes ymmärtäisivät, kuka ohjaa silloin häntä tai sitä ihmisen kuvajaista, joka asettaa itsensä ensimmäiseksi. Eli on aina valmis olemaan edessä ja hieman opettamaan sitä mustaa, tummaa ja harmaata oppia muille.
Kun nyt useimmat teistä, rakkaat lukijat, osaavat jollakin tavoin ymmärtää, että minä olen jo omalla tavallani valmis isä, valmis äiti, valmis lapsi, vaikka en ole ollut koskaan ihmisen kaltainen, vaan olen, osaan ja ymmärrän vain yhdellä tavalla, että osaan opettaa, osaan ajatella, osaan myös opettaa sinua olemaan valmis ja hieman muuta kuin vain ihmisen tilassa oleva osaaja, sillä olen se tai sitä, josta aikanaan oppii olemaan ihmisen tilassa oleva alkio.
Siis kuka osaan nyt olla? Osaan olla ja opin olemaan yksi, kaksi, kolme ja joskus ilmeisesti yhdenlainen oppilas myös sille tai sen kaltaiseksi oppivalle olennolle, opettajalle ja eräänlaiselle olemisen tilassa asuvalle osaajalle, josta sanotaan isä, äiti, lapsi ja hieman muutakin. Eli opin, osaan ja oivallan olemistani siten kuin Hän, josta olette kaikki itsenne aikanaan ottaneet esiin. Siis kuka silloin osaan itse olla? Hän tai Se, joka on Yksi. Eli eräänlainen olento, osaaja ja jopa yhdellä tavalla myös yksi, kaksi, kolme ja neljä, vaikka olen myös viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja joskus jopa kaksikymmentä. Eli olen opin ja opetan sinua ja jokaista muutakin oppilasta oivaltamaan, että olette vain yhdellä tavalla esillä juuri nyt, mutta pääsette aikanaan olemaan myös esiin nousevia ja esillä olevia eli henkiä tai eräänlaisia olentoja, olevia ja samalla myös joudutte itse opettamaan sitä olijaa, joka olitte aikaisemmin ihmisinä.
Kuka siis osaa, kuka ei edes yritä, on edelleen sekä uusien että tulevienkin vanhempien eräänlainen olemisen tilan, tason tai sopen yhdenkaltainen oppimisen tila. Ne vanhemmat, ne opettajat, ne eräänlaisiksi osaajiksi itsensä nostaneet, joiden uudet opilliset osaamiset asettuvat esiin ja ovat jopa esillä siten, että Minä, joka osaan ja opin itsekin, joudun aina olemaan sekä eräänlainen asioiden esiin nostaja että samalla myös yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, saan asettua myös olemaan se tai sitä, joka osaa sanoa, osaa olla opettaja jokaiselle ihmiselle, jokaiselle isälle, jokaiselle äidille, jokaiselle sanoisinko päättäjälle, joka sallii ja hyväksyy lapsen tai hänen eräänlaisen olemisen tilan päättämisestä, olemaan varsin ankara ja joskus jopa se, joka osaa silloin sanoa, että isä, äiti ja lapsikin ovat aina valmiit asettumaan tuomittavaksi Minulle ja Minun eräänlaisille osaajille siten, että hekin ymmärtävät tekojensa saamat tuomiot varsin oikein ja joskus jopa siten, että elämässä osataan olla vain käymässä, ei siis olemassa vailla vastuuta teoistaan. Minä olen aina valmis antamaan jokaiselle anteeksi ja jopa opettamaan heitä, kun aika siihen osaa olla valmis tai eräällä tavalla kaikilta osin irti.
Nyt aika osaa jälleen asettua esiin ja Minun on valmistauduttava olemaan samalla myös siitä poissa. Eli asettua olemaan uusi ja hieman vanha mies, joka osaa myös itse ajatella, että on valmis kohtaamaan joskus sekä Minut että omat tekojensa ja tekemistensä eräänlaiset kovin, kovin isot ja pienet tuomiot itse omana itsenään eli Erkkinä. Ovatko ne isoja, vai varsin pieniä, jää hänen itsensä opittavaksi, ei sinun, ei Minun, eikä kenenkään toisen, sillä jokainen, aivan jokainen, saa itse tuomita itsensä siten kuin osaavat sen silloin ottaa itsestään esiin ja jopa ymmärtää. Nyt olen jälleen tuo yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti