Yleinen mielipide ei osaa eikä ymmärrä, vaan useimmiten on vain yhden asian opettaja

Oletko sinä itse osannut olla varsin osaava ja hieman muuta, vai oletko aina yrittänyt päästä esiin vain ollaksesi opettaja siten, että olisit hieman muiden kaltainen? Useimmat opettajiksi itsensä opettaneet eli osaajat ja todelliset opettajat eivät ole yleensä millään tavoin uudenlaisia eikä edes uusia opettajiakaan, vaan toistavat vain sitä samaa, mitä ovat aina osanneet olla ja oppineet itse olemaan. Minä olen sitä tai sellaista aina hieman osannut olla itsekin, vaikka olen myös nykyisin hieman toisen kaltainen eli hieman sekä uusi ja joskus jopa hieman muutakin kuin pelkästään osaaja. 

Mitä silloin osaan olla? Useimmat osaavat siihen vain ottaa varsin tavanomaisella tavalla sitä oppia ja opetusta, jota yleensä osaajat opettavat ihmisille, jotka ovat henkisiä tai ainakin yrittävät sellaisiksi. Minulle henkisyys on aina merkinnyt hieman olemista irti niin sanotusta yleisestä tavasta opettaa, sillä en yleensä pyri olemaan edes opettaja, vaan hieman vain erilaisella tavalla välittäjä sille opille ja sille osaajaksi itsensä nostaneelle voimalle, kyvylle ja taidolle, jota osaan itse itsestäni nostaa esiin. En siis pyri väittelemään enkä olemaan millään tavoin omana itsenä esilläkään, vaan pysyn yleensä hieman olemaan vain sivussa, kun otan esiin oppia ja opetusta. Ehkä olen hieman sekä transsissa että hieman myös avoimemmin hereillä kuin niin sanotut transsissa olevat osaajat, sillä olen aina sekä hereillä ja hieman poissa siitä olemisesta, jossa heistä kaikkien syvemmin transsiin menevät yleensä ovat. 

Osaatko itse nyt ajatella, että osaisit itsekin olla yhtä syvässä ja yhtä vähän sekä transsissa että siitä irti, jos yrität olla opettaja, kuten olen itse? Useimmat kaltaiseni osaajat ovat varsin kokeneita tai sitten vain erittäin osaavina hieman minuakin osaavampia, mikäli pystyvät itse olemaan yhtä syvässä ja yhtä hereillä ollessaan opettajina. En yleensä ole koskaan osannut edes ajatella osaamistani enkä sitä, osaanko vai enkö osaa, vaan useimmiten vain olen se tai sitä, miksi osaan itseni asettaa.
Kuka olen silloin? Vastaan jälleen itse, sillä eihän sitä osaa kukaan edes yrittää arvailla, vaikka olisi sitä jopa itsekin. Miksi ei, jos kuitenkin osaa sitä itsekin olla? Vastaatko itse, vai annatko minun olla vastaaja? Yleensä saan itse vastata omiin kysymyksiini, sillä olenhan se tai sen kaltainen sekä itse että osa minua, joka silloin osaa olla esillä ja opettaa. Oppimista ei siis osata edes nostaa esiin, vaan siihen asettuu silloin yksi osaaja, jota yleensä sanotaan vain opettajaksi, vaikka siihen olisi varsin sopivia sanoja hieman paremmin ja hieman osaavamminkin esiin nousemassa. Moni sanoista olisi silloin jopa hieman liian tavanomaisia kuvaamaan sitä osaajaa ja sitä opettajaa siten, että hän itse olisi siihen erittäin sanoisinko halukas sanomaan edes sitä, että on varsin iloinen ja hieman myös osaava jopa hyväksymään sen esiin nostamisen. Kuka siis osaa itseään sanoa siten, että olisi aina valmis jopa olemaan se tai sitä? 

Osaatko sinä nyt ajatella, että ei ole ketään eikä mitään sanaa, ei edes sen veroista tai edes sen tasoistakaan symbolia tai kuvaajaa, jolle hän olisi hieman halukas sanomaan, että olet nyt osannut ilmentää häntä varsin oikein ja hieman osaavalla tavalla? Osaamme siis aina ottaa esiin uusia ja hieman vanhojakin sanoja tai eräänlaisia symboleja, vaikka ne olisivat miten vanhoja ja miten sanoisinko kuvaamattomia olemaan sekä oikein että jopa osaavia olemaan esillä hänen kuvajaisena, sillä ei ole sanoja eikä symboleja, jotka olisivat oikeita. Kaikki ovat siis hieman muuta ja hieman vain meille ihmisille jopa tärkeitä ja jollakin tavoin tarpeellisiakin, sillä emme osaa edes yrittää oppia olemaan se tai sitä, vaan osaamme vain uneksia ja hieman pohdiskella, kuka on tuo varsin suuri ja hieman pieni opettaja, joka silloin nostaa itsensä meistä ihmisten pojista ja tyttäristä esiin. Ehkä tulee joskus aika tai eräänlainen olemisen tila, taso tai soppi, joka osaa olla ja on oppinut itse olemaan se tai sitä, joksi osaamme silloin itsemme nostaa olemaan ja oppimaan jopa osaamaan ja opettamaan meitä itseämme ja jopa sinua, joka olet jo hieman osaavana jopa itsekin se tai sen kaltainen. Tämä yksi ainoa osaaja on siis aina hieman uusi tai ainakin se tai sen kaltainen, jota osaan jopa itse nostaa itsestäni esiin varsin nopeasti ja joskus jopa siten, että olen se itse tai ainakin sen kaltainen varsin usein ja jopa varsin osaavastikin. 

Olenko silloin myös hieman opettaja, vai edelleen vain välittäjä? Kuka nyt osaa sanoa, olenko uusi ja hieman vanha, vai edelleen vain vanha mies, jota nimitetään Erkiksi? Useimmat teistä eivät edes yritä ajatella eikä pohtia tätä esittämääni kysymystä, sillä siihen te ette osaa sanoa koskaan juuri mitään, vaan pysytte aina siitä hieman irti ja hieman kiinni. Oletko sinä samaa mieltä nyt kanssani, vai vastustatko esiin nostamiani sanoja? Jos vastustat, sinä olet ihmisenä arka tai sitten vain erittäin osaava, sillä siihen ei osaa teistä kukaan antaa oikeaa vastausta. Miksi ei osaa, jos edes yksi osaa? Niin, mutta kuka on tuo yksi, joka silloin vastaa? Jälleen varsin vaikea asia sinulle, minulle ja jokaiselle lukijalle, sillä yksi on osittain osaava, osittain pelkäävä, osittain vain eräänlainen pieni ihminen ja hieman muutakin oleva olija, olento tai olevainen, vaikka osaa olla myös varsin osaava ja varsin oppinut opettaja jokaiselle.
Siis kuka osaa olla sitä kaikkea? Vastaan jälleen olemalla itse tuo vastaajakin eli yksi. Olen, olen ja osaan olla hieman ihminen, hieman kaksi, hieman kolme, hieman neljä ja hieman viisikin silloin kun olen Erkki. Mutta kun osaan asettua olemaan myös kuusi ja hieman omanlaisella tavalla myös seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja ajoittain jopa kaksikymmentä, niin vastaatko sinä itse olevasi myös hieman Minä eli Hän, jota usein sanotaan Yksi? Ei siis Yhdeksi, vaan Yksi, kuten myös sitä tai sen kaltaistakin josta osaat käyttää sanaa suuri tai Suuri, ei siis edes sijamuotoa, vaan niin sanottua nominatiivimuotoa. 

Jälleen sinua osataan nyt auttaa ja hieman opettaa, jotta itse osaisit edes olla se tai sitä, jollaiseksi ihmisen lapsi oppii, kunhan ensin osaa olla ja samalla myös itsekin oivaltaa, itsekin hieman ymmärtää, että osaa opettaa, osaa myös olla se tai sen kaltainen kuin olen itse ja hieman jopa sinäkin silloin. Näin olen jälleen kertonut hieman uutta, hieman erikoista ja hieman myös sellaista, jota yleinen mielipide ei vielä ole osannut edes yrittää eikä osaa koskaan opettaakaan, vaikka sekin olisi jokaiselle ihmiselle jollakin ihmeellisellä tavalla aina esiin nousemassa ja samalla myös esiin otettavissa, mikäli hän osaa, oppii ja hieman osaa myös opettaa sinua ja itseään olemaan se tai sitä itsekin. Näin olen jälleen osannut asettua esiin ja olla se tai sitä, jollaiseksi osaan itseni opettaa, kunhan yksi osaa, osaan Minäkin. Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä, vaikka olisi itsekin hieman osaava ja hieman myös opettaja.

Nyt aika osaa kuitenkin asettaa itsensä esiin, joten olen sekä hieman irti että edelleen jollakin ihmeellisellä tavalla myös avoin jokaiselle, josta osaa nousta esiin uusia opettajia, uusi oppilaita ja joskus ilmeisesti joku, jokin ja eräskin, vaikka heistä useimmat eivät vielä osaa, vaan ovat aivan pieniä ja hieman suuri eli eräällä tavalla vasta alussa. Nyt aika osaa siis ottaa jokaisen osaajan, jokaisen opettajan ja jokaisen lukijan varsin osaavasti vain yhdellä tavalla olemaan yksi.