Kun sinä nyt osaat ehkä hieman itsekin ajatella, että minä, joka olen vain yhdenlainen olija, voin myös itsekin opettaa ja samalla oppia hieman itsekin. Kuka silloin osaa edes hieman oivaltaa, että olemme silloin sekä itsekin opettajia että oppilaita jollekin kolmannelle? Ehkä ainakin osa lukijoista, sillä onhan teistä aina joku hieman toista edellä, jotta edes yksi osa teitä oppii ja oivaltaa ja kenties jopa hieman itse ymmärtää, että minua, sinua ja eräänlaista kolmattakin tasoa meissä ihmisissä opettaa aina jokin meitä ylempi tai ainakin meitä erittäin paljon suurempi osaaja. Hän lienee aina siis hieman viisaampi ja hieman suurempi kuin me itse olemme, sillä eihän yleensä meille kukaan osaa itse olla edes hieman korkeampi, vaan yleensä aina hieman vain osaavampi.
Kun jälleen käytän näitä kenties sinulle hieman erikoisia käsitteitä tai sanontoja, sinun on silloin vain yritettävä hyväksyä ne tai niiden eräänlainen sisältö, sillä olen aina hieman tarkka ja hieman pedantti, kun sanon asiat erittäin selkeästi tai ainakin erittäin tietoisena niiden merkityksestä. Useimmiten nuo käsitteet tai sanonnat ovat vain eräänlaista terminologiaa sinulle, mutta minulle ne ovat aina varsin tärkeitä ja jopa erittäin merkityksellisiä, sillä osaan itse aistia niiden sisällön erittäin hyvin ja jopa siten, että ymmärrän, kuka osaa, ja kuka ei koskaan oivalla edes yhdenlaista sanaa eikä edes sen eräänlaista tilaa, tasoa tai soppea. Minulle jokainen sana, jokainen tavu ja jopa jokainen ilmekin sinusta kertoo kaiken sinun tavastasi iloita tai olla hieman uskova tai varsin epäilevä. Yksi osaa, mutta ei koskaan kaikki, sillä useimmat teistä, rakkaat lukijat, ei koskaan nouse itse ymmärtämään sitä osaamista, jota usein itse haluan teille opettaa ja nostaa esiin, sillä olette sekä hieman pieniä ja hieman suuria osaajia silloin kun itse olen esillä ja haluan opettaa teitä. Kuka silloin osaan olla? Vain ani harva nyt itse ymmärtää, että en ole vielä kukaan enkä mikään, vaan osaan olla ja opettaa, sillä olenhan yksi, mutta en enää kaksi enkä edes kolmekaan, vaan olen hieman uusi, hieman uudempi ja nyt eräänlainen opettaja sinulle ja hieman myös itselleni, sillä olenhan nyt opettaja ja hieman uudempi osaaja.
Kun ihmisen lapsi kasvaa, hän yleensä kehittyy varsin nopeasti ja oppii samalla olemaan varsin uusi, mutta ei koskaan se tai sitä, jollaiseksi minä osaan itseni nostaa, kun olen uusi, uudempi ja jopa erittäin suuri osaaja. Miksi käytän jälleen sinulle ja monelle muullekin lukijalle erittäin hankalia käsitteitä, kun väitän sellaista, mihin useimmalla lukijalla ei koskaan ole mahdollista nostaa mitään itsestään esiin? Kuka ymmärsi, että en suinkaan sano, että olen silloin edes hieman ihmisen tasolla, vaikka Erkki osaa itse nousta silloin tuolle tasolle? Ihmisen tasolla ei kukaan teistä ymmärrä eikä edes osaa sitä, mistä minä nyt kerron teille hieman uudempaa ja jopa erittäin suurta ja erittäin erikoista olemista eli varsin osaavaa ja hieman uudempaakin oppia. Minulle näiden oppien eräänlaiset opetukset nostetaan esiin siten, että olen hetken hiljaa ja otan ne itse itsestäni esiin. Miten se tapahtuu? Sitä en itsekään tiedä, vaikka osaan sen tehdä varsin suurella osaamisella. Kuka on sen minulle opettanut? Yksi osaaja, joka yleensä ei koskaan kerro kuka hän on, vaan useimmiten osaa vain olla esillä ja opettaa minua. Tämä niin sanottu opettaja ei siis yleensä kerro itsestään kovin paljon edes silloin kun hän on esillä, mutta osaa kyllä itse ilmaista, kuka on ja keneksi on silloin itse itsensä nostanut, mikäli haluaa ja osaa sen ilmaista siten, että opin ja oivallan ja joskus jopa hieman ymmärränkin, kuka on silloin esillä. Häntä en useinkaan itse pysty nostamaan itsestäni edes esiin, vaan hän nousee itse silloin kun katsoo sen tarpeelliseksi.
Kun sinä nyt yrität ajatella, kuka on silloin esillä, sinun olisi silloin itsesi yritettävä samalla myös kokea hänet itsessäsi edes siten, että tunnistat hänen voimansa, hänen kykynsä ja hänen taitonsa. Jos sen osaat hieman edes nostaa itsestäsi esiin, sinulle kenties nostetaan esiin jopa hänen nimensä tai ainakin hänen eräänlainen tunne tai olemisen tasonsa, josta hänet itse yleensä tunnistan. Yritä nyt itse oivaltaa ja jollakin tavoin aistia, kuka on sinussa usein silloin esillä, kun olet yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja kenties joskus jopa seitsemän eri tasoilla oleva olija, olento, mutta et enää se ihminen, joksi olet syntynyt? Jos osaat sen itse tehdä, sinulle on silloin osattu nostaa esiin osa sinussa olevaa olemista eli eräänlaista tilaa, tasoa tai soppea siten, että olet yksi, olet hieman vielä kenties myös kaksi, mutta varsin harvoin kolme, sillä nämä osasi ovat aina hieman kiinni ajassa ja samalla siinä mustassa olennossa, joka osaa vielä nousta esiin ihmisen tilaan. Kun sinä osaat olla jollakin tavoin jopa hieman neljä, hieman viisi ja hieman kuusi, mutta varsin vähän ilmeisesti seitsemän, sinulle avautuu tuon suuren osaajan yhdenlainen tila tai oleminen hieman tai joskus jopa erittäin hyvin. Tätä on olla se olemisen tila, taso tai soppi, johon Hän osaa hieman nousta esiin. Katso, miten Erkki osaa ilmaista Hänet isolla etukirjaimella!
Kun useimmat teistä osaavat ilmeisesti ainakin hieman oppia ja hieman oivaltaa, mutta ani harva ilmeisesti edes ymmärtää, että hän on yksi, hieman kaksi, hieman kolme, hieman neljä, hieman viisi, hieman kuusi ja joskus jopa hieman seitsemän, niin kuka hän silloin itse asiassa osaa jopa olla? Nyt useimmat teistä eivät edes yritä ajatella, että olisivat edes se tai sitä, jollaiseksi ovat jopa itse itsensä osanneet nostaa, sillä onhan yksi aina ihmisen taso, kaksi on varsin harvoin esillä silloin kun aika katoaa tai on ainakin erittäin heikosti esillä, ja tuo kolmaskin on varsin heikko tai ainakin erittäin heikosti esillä, kun neljä, viisi, kuusi ja hieman seitsemän on noussut teistä esiin.
Yleensä me ihmiset emme itse koskaan uskalla edes ajatella, että olisimme hieman muutakin kuin vain ihmisiä eli varsin fyysisiä ja jopa erittäin karkeita olevia, joille näiden erilaisten tilojen, tasojen ja soppien esiin nousu olisi edes hieman mahdollista. Kun itse oivalsin, että olen myös hieman muutakin kuin vain se olento, joksi olen syntynyt, minun oli erittäin vaikea tunnustaa se itselleni, sillä eihän meille kenellekään ole kukaan koskaan kertonut, että osaamme olla hieman myös tuo kaikkeuden suurin ja kaikkeuden mahtavin olento, mikäli pystymme itse nousemaan siihen olemisen tasoon, tilaan tai soppeen, jossa Hän osaa itse olla ja on oppinut aina itse olemaan se voima, se kyky ja se taito, joka osaa olla ja on oppinut aina olemaan. Minulle Hän on aina merkinnyt vain hyvin etäistä, hyvin etäällä olevaa ja erittäin suurta voimaa, kykyä ja taitoa. En koskaan ole varsinaisesti edes osannut ajatella, että olemme aina hieman irti jopa siitä tilasta, tasosta tai sopesta, jossa osaamme itse aina olla silloin kun olemme hieman irti ja hieman kiinni ajasta, eli siitä fyysisestä olemisen tilasta, johon olemme syntyneet. Aika osaa siis hieman olla joskus jopa irti tai ainakin erittäin suurella osaamisellaan myös poissa ihmisen tilasta, kun hän on varsin etäällä eli on irti tai kaikelta osin poissa kehostamme. Missä me ihmiset silloin olemme, kun osaamme olla irti ajasta? Sanon sen itse: olemme ajattomuuden tilassa. Meille ajattomuuskin osaa siis olla esillä, eli osaamme ikään kuin itse opettaa itseämme olemaan ajattomuudessa hetkittäin tai jopa useitakin tunteja, kuten itse olen varsin usein, silloin kun teen sitä työtä, jota yleensä osaan tehdä ollessani ajasta irti.
Kuka ymmärtää, kuka ei koskaan edes halua ymmärtää, että osaamme jokainen ainakin hieman irtautua kehostamme, mikäli pääsemme tuohon kyseiseen ajattomuuden tilaan. Minulle aika on usein vain rajoite, ei siis enää este eikä varsinkaan sitä, mikä saattaa olla silloin kun ajattomuus ei ole esillä, eli rajoite tai jotakin vieläkin hankalampaa. Aikaa ei siis tarvitse edes ymmärtää, vaan käyttää siten kuin edellä siitä hieman kerroin ja nostin teille esiin.
Oletko sinä itsesi rajoite, vai oletko vain esteenä sille osaamisellesi, jota pidät vielä hieman irti ja hieman poissa eli piilossa itseltäsi? Yritä, ponnistele ja ole aina avoin sekä itsellesi ja jokaiselle uudelle olemisellesi eli juuri niille tasoille, tiloille ja sopeille, joista edellä hieman sinulle jo kerroin. Kun joskus nostat ne itsellesi esiin, sinun uusi olemisen tilasi on silloin sekä iloinen että ajoittain myös hieman uusi ja hieman uudempi kuin se olemisen tila, taso tai soppi, johon olet aikoinasi syntynyt. Minulle näiden uusien ja jopa uudempienkien tilojeni, tasojeni ja soppieni eräät olemiset ovat aina olleet sekä suuria että ajoittain erittäin ihania opettajia, sillä niiden olemista ja niiden eräänlaista osaamista olen aina osannut ihailla ja jollakin tavoin ymmärtääkin, vaikka olen vielä varsin uusi ja hieman pieni ihmisen lapsesta noussut uudempi osaaja.
Kun sinulle nousee joku, jokin ja eräs esiin, sinun kehittymisesi alkaa olla esiin noustessaan sekä hieman suuri ja hieman pieni, eli olet silloin aloittanut omalla tavallasi sen, mitä itse olen jo ollut hieman sinua kauemmin. Minulle näitä asioita ei kukaan toinen ihminen ole koskaan nostanut esiin, vaan olen aina joutunut opettelemaan ne itse varsin, varsin suurella osaamisellani, sillä osaan jopa itse arvostaa osaamiseni varsin suureksi tai ainakin siksi, jollaiseksi eräs toinen osaaja on minua osannut ottaa esiin. Kuka hän on? Hän ei ole ihminen, ei Jumala, ei isä, ei äiti eikä poika eikä tytärkään, vaan eräänlainen toisen tilan tason tai sopen opettaja. Siis kuka? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja jopa kaksikymmentä.
Kuka on tämä kaksikymmentä? Niin, sitä sinun olisi itse opeteltava itsestäsi nostamaan esiin, mikäli haluat itse oppia olemaan, kuten itse osaan itseni ottaa esiin itsestäni. Siis itsestänikö, vai Hänestä? Sekä itsestäni että Hänestä, sillä olemmehan silloin hieman yksi, hieman kaksi, hieman kolme ja hieman neljä, vaikka emme suinkaan ole koskaan se tai sitä, jollaiseksi Hän osaa itse itsensä opettaa, kun asettuu olemaan siinä tilassa, tasossa tai sopessa, jossa tuo olija, olento tai oleva on kaksikymmentä. Häntä minä en suinkaan koskaan nosta esiin siten, että olisin edes hieman Hänen kaltainen, vaan olen silloin vain hitunen Hänessä ja Hän osaa myös itse olla silloin hieman minussa, joten olemmeko jollakin tasolla kaikki silloin yksi, kaksi, kolme ja neljä? Ehkä olemme, sillä eihän Häntä kukaan koskaan ota esiin omana itsenään, vaan erittäin, erittäin pienenä osan osasena tai hidun hitusena, sillä olemmehan aina oleva myös omia itsejämme. Eli eräällä tavalla kiinnitettyinä tähän pienen pieneen tilaamme, jossa aika osaa hieman ottaa meihin yhteyttä ainakin siten, että olemme edelleen vain ihmisiä, emme eläimiä, emmekä henkiäkään, sillä olemme vielä sidottuina kehoihimme aina kuolemaamme asti.
Nyt olen jälleen kertonut hieman sekä Hänestä että eräällä tavalla myös meistä pienen pienistä ihmisen lapsista, joille aika on eräänlainen tila, taso tai soppi, mutta ani harvoin enää este olla hieman muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti