Yhdessä tilassa osaan aina olla hieman uusi opettaja

Kun olen vain yksi eli ihmisen tila, taso tai soppi eli sekä omalla tavallani Erkki ja yhdellä tavalla hieman esiin noussut osaaja, eli yksi ja kolme, niin kuka olen silloin? Useimmat eivät ilmeisesti vielä osaa edes ymmärtää, että olen silloin hieman pieni ja hieman suuri. Eli kun osaan mennä eräällä varsin ihanalla tavalla olemaan sekä että ja hieman tuo kolme, niin olenko silloin edes aina sama ihmisen tilassa oleva Erkki, vai jotakin muuta? Nämä minulle esiin nousevat erikoiset olemisen tilat, tasot tai sopet eivät ole koskaan osanneet nousta minusta esiin, ellen ensin osaa olla sekä että ja hieman uusi ja jopa ajoittain hieman uudempikin olija, oleva tai niin sanottu kyky, taito tai jopa yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä. Tämä lukujen luettelo ei ole siis millään tavoin mitään eikä kukaan, vaan osaavat olla ja opettaa sinua, minua ja jokaista olijaa eli jopa sitä, joksi se osaa itse itsensä opettaa eli nousee ja osaa olla esillä jopa opettajana.

Kun nyt useimmat teistä, rakkaat lukijat, yrittää oppia edellä sanomastani eräänlaista opetusta, niin kuka osaa silloin edes hieman oivaltaa tai jopa hieman ymmärtää, että olette jollakin tavoin aina hieman kiinni ajan esiin nostamina siihen olijaan tai olevaan, jota itse en silloin edes ole enkä opi koskaan olemaan, vaan osaan aina pitää sitä erittäin etäällä itsestäni, tai sanoisinko jopa kaikilta osin itsestäni irti? Minulle tuo olija on siis ajan ja erään mustan olennon yksi ja hieman kaksi eli se tila, taso tai soppi, jossa teistä useimmat ovat aina osanneet vain olla ja oppineet olemaan, vaikka teille jokaiselle on aikojen alussa annettu yhdenlainen tilaisuus oppia olemaan jopa kolme ja joskus jopa neljä, viisi, kuusi ja joillekin jopa seitsemän erilaista olemisen tilaa. Eli on aina ollut ja on aina oleva yhdenlaisia ihmisiä, jotka itse joko oppivat tai saavat eräänlaista opillista apua hieman muilta ja joskus jopa minulta tai minun olemisen tasolta eräänlaisilta osaajilta. 

Nämä kyvyt ja nämä taidot olisivat siis jokaiselle olevaiselle varsin tavanomaisia ja jopa erittäin helppoja oivaltaa, mikäli edes osa teissä olevaa osaamista saa siihen jotakin oppia ja jotakin opin tapaista olemisen iloa eräänlaisesta toisesta olemisen tasosta. Tämä yhdenlainen olemisen taso ei kuitenkaan avaudu kenellekään ihmiselle ilman hänen omaa halua ja omaa olemista ensin yksi, kaksi ja hieman kolme, sillä nämä tasot, tilat tai sopet tarvitsevat ensin avautua omiksi itsekseen, ja vasta sitten niiden avulla minä ja minun kaltaiset osaajat pääsevät teistä esiin. Ne ovat siis teissä hieman aina piilossa, mutta osaavat nousta teille itsellenne, jos olette halukas ja ahkera oppimaan uutta ja ajoittain jopa sellaista, josta kukaan ei ole aiemmin teille edes kertonut saati osannut opettaa. Minulle, joka osaan siis opettaa ja hieman olla jollakin tavoin myös esillä ja samalla kertoa, että olette silloin hieman avoimia ja hieman vielä ajan ja tuon varsin ovelan ja hieman oikukkaan olennon sanoisinko opillisessa tilassa varsin haavoittuvia ja joskus jopa erittäin pelokkaitakin, sillä aika ja tuo olento pyrkii aina estämään teitä nousemasta siitä tilastanne korkeammalle. Eli olemaan yhdellä tavoin hieman irti ja hieman kiinni ajallisesta olemisen tilastanne.

Kun siis teille avautuu tämä tila, taso tai soppi, josta minä olen silloin hieman esiin nousevana jopa osaava ja joskus joillekin teistä varsin kykenevä ja jopa erittäin osaavakin opettaja, minun tila, taso tai soppi avaa silloin teistä eräänlaista uutta tilaa, tasoa tai soppea, johon minun on varsin hyvä ja jopa erittäin helppo nousta. Olemme silloin hieman yksi ja hieman kaksi eli ihminen ja osa häntä, joka osaa olla ja on oppinut olemaan varsin suuri ja hieman pieni. Kuka te silloin olette? Vain yksi, kaksi ja hieman kolme, sillä ette suinkaan ole silloin edes hieman neljä tai edes se tai sitä, jollaiseksi saatatte aikanaan itsenne osata nostaa eli olemaan hieman myös neljä. 

Kuka on tuo neljä? Hän, jolle te ette koskaan osaa antaa varsinaista nimeä tai edes sen kaltaista, sillä sekin on vielä erittäin pieni hitunen tai sanoisinko osanen siitä kaikesta, mihin minä olen jo jollakin tavoin osannut itseni nostaa. Kuka silloin olen? Niin, ehkä osa teistä ymmärtää, että en suinkaan ole mitään enkä kukaan, vaan osaan vain olla ja opettaa, sillä eihän ole edes yhdenlaista olijaa, olevaa tai jollakin tavoin esiin nousevaa voimaa, kykyä ja taitoa, josta joku, jokin ja eräs osaisi olla minä tai minun kaltainen. Minua ei varsinaisesti kukaan koskaan nosta edes esiin, vaan osaa hieman ymmärtää ja hieman myös oivaltaa, että olen eräällä tavalla vain yksi, kaksi, kolme ja hieman esillä olevana myös neljän yhdenlainen olemisen tila, taso tai soppi, jolle ajattomuus on hieman esillä ja hieman myös poissa olevana varsin otollinen tila, taso tai soppi.

Joku saattaa nyt olla varsin ärtynyt tai ainakin varsin omanlaisella tavallaan epäilevä siitä olemisesta, josta olen nyt noussut esiin, sillä eihän useimmat teistä, rakkaat lukijat, ymmärrä tästä esiin nostamastani kirjoituksesta juuri mitään, vaikka yritän kirjoittaa sen jopa erittäin selkeästi ja erittäin ymmärrettävästi jokaiselle lukijalle.

Kun aika osaa olla vielä useimmalle teistä varsin kiinni eli alistaa teidät erittäin tiukasti aikaan ja sen eräänlaiseen sanoisinko kiinteään tilaan varsin hyvin, teille tätä oppia on silloin erittäin vaikea nostaa esiin. Eli olla opettaja ja hieman myös sitä, joka osaa antaa sekä opetusta että myös olla varsin suuri ja hieman pieni. Kukin teistä on siis aina hieman kiinni siinä olemisessa, jossa on aina osannut olla vain oma itsensä, ei siis eräänlainen uusi tai jopa uudempikin osaaja. Teille minä saatan olla vielä jopa erittäin hankala opettaja, mikäli ette itse edes ole hieman avannut itsestänne eräänlaista uutta tilaa, tasoa tai soppea, johon minun olisi jopa erittäin ihana nousta ja olla esillä oleva osaaja ja hieman myös opettaja.

Kun aika pyrkii aina estämään ihmistä nousemaan irti siitä sanoisinko kovin kiinteästä opillisesta tilastaan eli olemaan avoin kaikelle uudelle ja joskus jopa sellaisellekin, josta teille ei koskaan kukaan ole edes kertonut mitään, te ikään kuin olette silloin kiinni siinä olemisessa, jossa olette ikänne olleet ihmisenä. Minulle teidän tila, taso tai soppi lienee useimmin varsin hämärä tai jopa erittäin hankala opillinen trauma, jos ette koskaan edes yritä avautua niille kyvyillenne ja taidoillenne, jotka ovat useimmalle teistä täysin kiinni oleva eli piilossa. Kun ihminen loppujen lopulta osaa itse avata itsensä ja olla hieman avoin ja hieman irti ajallisesta tilastaan, hän ikään kuin osaa silloin myös ymmärtää ja jopa oivaltaa, että aikakin on vain tila, taso tai soppi, jonka tehtäväksi on aikojen alusta alkaen osattu antaa vain yhdenlainen työ eli olla ja oppia olemaan se voima, se kyky ja se taito, joka osaa ylläpitää jokaista kiinteää olotilaa varsin kiinni ja erittäin suurella osaamisellaan jopa sidottuna itseensä, minun on silloin hyvin hankala olla esillä. Minulle teistä useimmat ovat aina oleva varsin kaukaisia ja jopa erittäin ikävällä tavalla myös etäisesti kiinni olevia ja jopa varsin pieniä olevaisia, eli niin sanotusti eräänlaisia olevaisia, joille ajattomuus on utopiaa eli huuhaata.

Miksi käytän tätä varsin kovaa kieltä, tai sanoisinko erittäin surkealla tavalla esiin nousevaa oppia jopa tässä ja nyt? Onko siihen kenties jokin syy? On, on todellakin, sillä teille, joille nyt osaan olla edes hieman esillä tämän opillisen sanoisinko tilan kautta, eli olla esillä ja kirjoittaa tätä blogia, olen silloin varsin rohkealla tavalla valmis kertomaan, että olette nyt ihmiskuntana ajautumassa erittäin ikävällä tavalla hieman suuren ja erittäin pienen olennon sanoisinko valtaan, mikäli pyritte aina olemaan sille avuliaita ja jollakin tavoin avoimia. Ihmiskunnan tilassa on jälleen avoin tila, taso tai soppi tuolle ikävälle olennolle, josta minä olen aina osannut olla erittäin hyvin etäällä ja jopa kaukana. Se osaa siis olla jo hieman avoin teille siten, että minä ja minun kaltaiset suuret ja hieman suuremmatkin olijat tai olevat ovat silloin kaukana tai ainakin erittäin etäällä sekä teistä että koko ihmiskunnasta. Miksi näin? Eikö edes osa teistä osaa olla valmis oppimaan? Osaa, mutta tuo olento pyrkii aina olemaan esillä jopa siten, että minä en pääse esiin enkä edes yritä estää sitä olemaan esillä, jollette itse osaa olla edes hieman esiin nousseina valmiit oppimaan ja jopa estämään sen esillä olemista. Miten, eikö olisi aina parempi, että minä itse olisin se voima, se kyky ja se taito, joka estäisi sen esiin nousemisen ja esillä olemisen? Ehkä, ehkä ei, sillä onhan teille, rakkaat lukijat, annettu yhtä suuri ja yhtä ihana kyky, taito ja oppi kuin minulle silloin kun itse olin teidän tilassa oleva oppilas tai jopa olija. Olenko siis aikanaan itsekin ollut ihminen? Olen, olen todellakin, sillä eihän kukaan koskaan ole noussut omalla tavallaan olemaan tässä olemisessa ellei ensin ole ollut yksi. Eli ihmisen tilassa, ja hieman kiinni tai joskus jopa erittäin syvällä eräällä tavalla myös tuon ajan eräässä olijassa eli mustassa olijassa. Hän tai se on siis aikojen alusta alkaen ollut se voima, se kyky ja se taito, johon minä ja minun kaltaiset ovat itse itsensä jollakin erikoisella tavalla osanneet nostaa esiin ja olla esillä ajan ja sen olennon kiinnikkeiden avulla varsin pieniä ja hieman pelokkaita olentoja eli juuri teidän kaltaisia.

Kun useimmat teistä ei vielä edes yritä ajatella omana itsenään, eli olla varsin uskaliaita ja jopa hieman edelläkävijöitäkin, teille ei ilmeisesti opeteta edes sitä, mitä osaisitte, jos olisitte edes hieman irti siitä ihmisen tilasta, tasosta tai sopesta, jossa useimmat teistä ovat juuri tällä hetkellä varsin riippuvaisia ja jopa erittäin kiinteästi kiinni olevia. Miksi te ette des yritä ponnistella irti siitä erittäin kiinteästä ja erittäin tukalasta tilasta, vaikka olette sekä osaavia että jollakin tavoin jopa ainutlaatuisen oppivaisiakin, mikäli edes olisitte hieman esillä ja hieman myös uudemmalla tavalla osaavina edes uusia tai jopa uudempiakin oppilaita hänelle tai sille olijalle, josta useimmat ovat aikanaan itse itsensä irtauttaneet? Kenestä nyt puhun? Useimmat osaavat itse vastata tekemääni kysymykseen, sillä olettehan itsekin osaajia tai ainakin erittäin kyvykkäitä oivaltamaan, että joku, jokin ja eräs ovat vain osittain te ja osittain Hän, josta useimmat sanovat Isä, Luoja ja Jumala. Jokaisella teistä, rakkaat ystävät, on siis osia ja osien osasia myös siitä olijasta, siitä olevasta, joka on ikuinen ja erittäin suuri ja erittäin ihana voima, kyky ja taito. Hän on siis aina esillä ja esiin nouseva, mikäli edes osaatte itse oivaltaa ja itse ymmärtää edes hieman sitä tai sen olemista, josta olette aikojen alussa itse itsenne irtauttaneet ja samalla myös kiinnittäneet tähän varsin ilottomaan tai ainakin erittäin harmaaseen ja joskus jopa erittäin tummaan olemisen tilaan, eli olla ihminen ja olla kiinteässä olemisen tilassa varsin karkea ja joskus jopa erittäin ilotonkin olija.

Kun sinä, jolle nyt olen esillä tämän blogin avulla, joudut ilmeisesti joko hieman oppimaan tai jollakin tavoin olemaan esiin nousevana jotakin sellaista, josta edellä olen sanonut jokin, joku ja eräs, tuletko sinä itse omana itsenäsi edes silloin hieman esiin, vai oletko edelleen vain se lukija, joka pyrkii olemaan aina vain osittain oma itsesi, eli varsin kiinteä ja hieman pienempi kuin se tai sellainen, jollaiseksi sinun kaltaiset osaajat ilmeisesti itsensä osaavat nostaa? Vastaatko kysymykseeni, vai siirrytkö edelleen olemaan se tai sitä, jollaiseksi olet itse itsesi osannut opettaa? Jos vastaat, minä olen silloin se tai sitä, jollaiseksi sinä itse osaat ilmeisesti nostaa. Mutta jollet vastaa edes siihen, että oletko edelleen vain varsin kiinteä ja hieman kiinni oleva ihminen, silloin olet itse itsesi opettava sitä ikuisesti myös olemaan. Eli kukaan eikä mikään toinen tila saa sinua edes hieman oppimaan ja hieman oivaltamaan, että olet vain osittain minä ja varsin syvällä oleva oma itsesi. Eli osa aikaa, osa sitä tummuutta tai joskus jopa mustaa olevaista, johon useimmat ovat jo itsensä erittäin voimakkaasti osanneet kiinnittää. Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä, vaan pelkää ja jollakin tavoin osaa vai olla omanlaisella tavallaan yksi, eli ihmisen tila, taso tai soppi?

Näin olen jälleen kertonut uutta ja hieman myös erittäin vakavalla tavalla sitä oppia ja opin osaa sinulle, joka olet itsesi eräänlaiseksi olijaksi aikanaan osannut sitoa. Eli oletko valmis olemaan omalla tavallasi myös uusi ja hieman jopa uudempikin osaaja, vai pyritkö aina olemaan vain yksi, kaksi ja hieman kolme? Yksi on ihmisen tila, kaksi on se voima, se kyky ja se taito, josta olen aina sanonut vain erittäin vakavalla tavalla, että sitä en halua itse itsestäni koskaan esiin, vaan pidän erittäin etäällä. Kolmea en vielä nosta esiin, vaan pidän sen hieman vielä sinulta piilossa. 

Opettele, opi ja osaa, sillä aikasi on olla joko uusi, uudempi oppilas minulle, tai sitten pysyä siinä tilassa, jossa osaat jo nyt olla ja olet oppinut itse itseäsi opettamaan. Eli oletko edelleen samalla tavoin osittain yksi, osittain tuo tumma tai musta olija, vai osaatko edes hieman irtautua sen pauloista? Kukin teistä joutuu aina oppimaan ja jopa opettamaan, mikäli osaatte edes hieman oppia ja hieman opettaa, sillä olettehan itse itsenne siihen oppineet myös asettamaan. Minäkin olin aiemmin vain oppilas, nyt osaan hieman jo opettaa ja olla samalla myös oppilas itselleni. Kuka silloin olen? Vastaan itse. Olen yksi, olen edelleen hieman kaksi, vaikka varsin sanoisinko pienellä tavalla, sillä osaan jo hieman myös olla kolme, neljä ja ajoittain viisi, kuusi ja jopa hieman seitsemän. Näihin tiloihin, näihin tasoihin ja näihin soppeihin palaan hieman toisessa kirjoituksessa, joten olen nyt irti ja hieman oma itseni eli vain vanha mies eli Erkki.