Kun yksi osaa, niin kuka on tuo yksi? Osaatko sinä sanoa, että olet jollakin tavoin tuo yksi, vai oletko kuitenkin myös hieman kaksi, kolme ja kenties neljä? Useimmat meistä ovat vain yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, mutta emme koskaan ole varsinaisesti vain yksi emmekä koskaan vain neljä. Mutta olemme aina sekä yksi ja hieman muuta, sillä osaammehan asettua aina olemaan ihmisenä ja hieman henkenä ja jopa hieman sellaisenakin, josta olen usein sanonut, että en yleensä ota sitä itsestäni enää koskaan esiin, vaikka se osaa aina olla aktiivinen ja erittäin inhottavalla tavalla esiin pyrkivä jopa siten, että sitä ei usein edes havaitse, vaan hieman kokee ja hieman joskus jollakin tavoin aistiikin.
Nämä ihmiselle vielä varsin osaavat tilat, tasot ja sopet kykenevät siis hieman olemaan myös omina itsenään aktiivisia tai ainakin varsin hyvin esiin nousevia. Olemme siis osia tai osien osasia monista, monista muista olemisista eli eräänlaisista tiloista, tasoista ja sopeista siten, että ne osaavat olla hieman jopa sitä, mitä me ihmisetkin osaamme. Eli ne ymmärtävät, ne oppivat ja osaavat jopa sellaista, jota meistä varsin harvat ja varsin osaavatkaan eivät koskaan ota esiin itsestään, vaan osaavat vain kokea, kun nuo olemisen tilat avaavat itse itsestään sekä olemistaan että niiden eräänlaista osaamista.
Kun jälleen käytän sanoja ja sanontoja, joiden merkitys on useimmalle teistä sekä vaikeita että vielä hieman outojakin, joudun jälleen perustelemaan äskeistä sanomistani eli sitä, miten ihminen voisi olla hieman poissa ja hieman sisällä siitä osaamisesta, jota nuo muunlaiset tilat, tasot ja sopet jollakin tavoin osaavat. Kuka ymmärsi, mitä otin esiin ja mitä suljin? Ilmeisesti ani harva, sillä jos sanon, että vain harvat teistä osaavat ja varsin harvat eivät, niin miten sinä silloin osaat itse sen ymmärtää? Jos osaat ja samalla ymmärrät, että harvat sulkevat itsensä ja varsin harvat eivät koskaan, sinä osaat jotakin perin erikoista. Sillä ani harva sulkee itsensä siten, että tuo tumma osaaja ei koskaan pääse esiin teihin ja samalla oppisi hieman teidän osaamista, vaan useimmat teistä jopa pysyvät aina sille avoimina tai ainakin hetkittäin jopa osaavat sen itse itselleen avata. Mutta ne, jotka ymmärtävät, että tuota mustaa voimaa, kykyä ja taitoa oppii myös väistämään, ja ani harvat jopa pitämään aina itsestään irti, te olette silloin jopa yksi. Eli se olija, se oleva ja jopa hieman muutakin, jolle ajattomuus osaa olla heti avoin ja valmis auttamaan, kunhan ensin osaatte itse olla se tai sitä, mikä osaa ja on oppinut samalla myös opettamaan itseään olemaan aina hieman valmis ja aina jopa sitä, mihin ajattomuus kykenee nousemaan.
Nämä hyvin, hyvin erilaiset osaajat, eivät siis osaa juuri koskaan oppia olemaan yksi, sillä olettehan vain ihmisiä. Te osaatte kyllä ajan myötä hieman olemaan myös yhden kaltaisia, mutta ette varsinaisesti koskaan kaikilta osin se tai sitä, sillä yksi on ihmisestä esillä oleva olemisen tila, taso tai soppi, mutta ei varsinaisesti pelkkä fyysinen ihminen.
Miksi siis olen edellä jopa väittänyt tai sanonut, että osa teistä tai pitäisikö sanoa kuten edellä, että vain harvat tai varsin harvat osaavat jopa sulkea oven tuolta tummalta tai harmaalta tai mustalta olennolta pysyvästi ja ikuisesti myös pitävät sen kiinni? Onko sittenkin olemassa joku ihminen, joka hallitsee tuon osaamisen varsin, varsin osaavasti? Vastaatko sinä, vai vastaanko minä? Ehkä vastaan itse, että on ja ei ole, sillä ani harva ihminen osaa olla aina varsin osaava ja varsin ymmärtävä, kun osaajana eli tuona olijana, esiin asettuu musta, ei siis edes tumma eikä harmaa, vaan pikimusta osaaja. Näille osaajille on silloin kehittynyt jokin erikoisen erikoinen kyky aistia ja jollakin tavoin myös oppimisen taito olla aina valmis pyytämään avuksi minua, joka olen aina valmis ja aina osaavana myös varsin kyvykäs ja jopa varsin osaavakin pitämään sitä irti tai kaikilta osin teistä poissa.
Tätä minä opetan ja tätä sinunkin olisi jo hieman opittava, sillä olethan jo hieman osaaja ja jopa sitäkin, josta saattaa aikanaan oppia nousemaan uusi yksi eli sellainen osaaja, joka osaa oppia olemaan varsin, varsin halukas ja jopa erittäin, erittäin innokas oppilas minulle eli sille osallenne, josta useimmat teistä sanovat äiti, isä, poika ja tytär.
Kun osa teistä osaa nyt itse ajatella ja hieman oivaltaa, että olen hieman muuta ja hieman se, josta edellisessä blogissa osattiin pitää erittäin kaukana, jotta aika ja sen eräänlainen muunne tai osa ei pääsisi edes hieman teissä esiin, niin miksi nyt sen annetaan nousta esiin ja sanoa, että se olisi hieman osaavampana valmis jopa auttamaan meitä ihmisiä? Eikö kyse olekaan silloin enää haitasta, vaan avusta? Niin, jälleen yksi varsin, varsin erikoinen asia. Jos kaksi ja kolme osaavat nostaa esiin noita vanhoja perimyksiä eli niin sanottuja muistoja eli karmallisia osianne, niin oletteko silloin vielä ihmisinä valmiit ottamaan sen apua vastaan? Tuskin olette, sillä ettehän edes ota niitä itse enää vastaan tai ota esiin ja avaa niiden perimää siten, että olisitte edes hieman niissä kiinni tai ainakin siten, että saisitte koettavaksenne niiden eräänlaiset karmalliset vaivat. Siis miksi ne olisivat edes auttamassa meitä ihmisiä? Eivät vain auttamassa, vaan ohjaamassa, sillä olettehan silloin itse poistaneet noiden karmallisten muistojenne haitat itsestänne. Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä ymmärtää, vaan ovat aina hieman uudella tavalla vain esiin nostajia, eivät siis varsinaisesti edes osaajia tai oppilaitakaan, vaan hieman muunlaisia eli varsin oppimattomia?Yksi siis osaa, mutta ei koskaan päätä eikä edes yritä hallita ihmisen mieltä, vaan antaa hänen itse päättää jokaisesta olemisen tilasta, eli olla sekä osaaja että niin sanotusti myös opettaja itselleen.
Kun teistä joku joskus osaa itse poistaa kaikki karmalliset vaivat, sairaudet ja jopa sellaisetkin osaamisen sanoisinko tilat, tasot ja sopet, joissa olette joskus osanneet aistia ja hieman oppiakin ymmärtämään kuka olette ja mistä olette peräsin, teille avautuu aivan uusia ovia ymmärtämiseen ja jopa hieman myös oivaltamiseen ja joskus joillekin hieman myös oppimiseenkin. Kukin teistä siis oppii ja hieman ymmärtää silloin itseään ja sitä olemista, josta olette joskus itse itsenne osanneet irtauttaa. Mutta vain eräät tai sanoisinko erittäin harvat osaavat myös olla hieman irti ja hieman kiinni myös ajan eräänlaisesta olemisesta eli siitä tilasta, tasosta tai sopesta, josta olemme ikuisesti jollakin ihmeellisellä tavalla itsemme opettaneet pysymään irti tai ainakin varsin, varsin etäällä. Moni siis osaa, mutta vain ani harva kykenee myös itsenäisesti päättelemään, että aikakin osaa vain olla hieman este, ei siis edes haitta, vaan hieman jarru ja hieman muutakin. Eli osaa opettaa ja olla varsin mielenkiintoisella tavalla myös osaamisen tae heille, joille aikakin on vain hieman esteenä, ei edes jarruna, vaan todellakin vain hieman esteenä oppia ja ymmärtää, että osaamista ei kukaan kykene koskaan välttämään, vaikka ei olisi edes hieman siihen halukas, vaan hieman siitä irti ja joskus jopa erittäin etäällä.
Tästä osataan jopa hieman oivaltaen ymmärtää, kuka on silloin tuo yksi? Jälleen vain yksi oivalsi, että hän, joka on itse itsensä puhdistanut noista karmallisista haitoista, sairauksista ja joskus jopa varsin ikävistä ja hieman myös hankalista olemisen ilottomuuksistakin eli murheista, suruista ja pelon kaltaisista kokemuksista. He osaavat silloin pysyä ikuisesti vain irti ja hieman kiinni sekä ajan että sen yhdenlaisen olijan harmeista ja joskus jopa sen esiin nostattamista eräänlaisista ongelmista. Näille tuo kaksikin osaa olla vain hidaste, ei enää edes harmi eikä varsinkaan haitta, vaan he osaavat silloin pyytää avukseen jopa omia vanhempiaan tai heitä, joiden avulla tai apujen kautta heistäkin on osattu irtauttaa nuo karmalliset vaivat, sairaudet ja ilottomuudetkin varsin osaavasti ja joskus jopa erittäin kauniistikin.
Kuka silloin edes haluaa pitäytyä irti noista kolmen tiloista, tasoista tai sopeista, jos niistä oppii vielä hieman muutakin kuin olla vain irti kahdesta? Tuskin kukaan, vaan pikemminkin haluaa olla esiin nostamassa heidän esillä olemista eli sitä osaamista ja sitä kykyä ja sitä taitoa, josta useimmat osaavat aina sanoa joko hyvää tai sitten erittäin iloista jälleennäkemisen lahjaa eli selkeää ja hieman erikoisen erikoistakin osaamista. Heistä ja heidän osaamisesta oppii ja osaa olla hieman muuta ja hieman sitä, mistä otan hetken päästä jälleen uutta osaamista esiin. Mutta kun aikakin osaa vaatia olla esillä, minun on silloin itsekin ymmärrettävä, että aika on pysyä jälleen vain omana itsenä eli sellaisessa olemisen tilassa, jossa olen vain erittäin iloinen ja erittäin ymmärtävä vanha mies eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti