Uudessa tilassa osaan hieman ymmärtää myös isää, äitiä, poikaa ja tytärtä

Kun itse olen aikoinani hieman osannut oppia ja jollakin tavoin myös hieman ymmärtää vanhempiani ja heitä, jotka ovat antaneet minulle noita kramppeja, sairauksia ja hieman eräänlaista muutakin haittaa, osaanko siis silloin ymmärtää myös heidän minulle antamia perinnöllisiä haittoja siten, että otan ne esiin ja poistan niiden haitat, niiden vaivat ja niiden esiin nostamat sairaudet itsestäni? Sanon nyt hieman varoen ja hieman ymmärtäen, että osaan ja opin jatkuvasti uutta siten, että kehityn hieman joka kerta ja jokaisesta osaajasta, joka osaa itse oppia opettamaan minua, sillä en suinkaan väitä itse olevani parantaja enkä noiden haittojen, sairauksien ja erilaisten muidenkin ongelmien varsinainen irtauttaja, vaan eräänlainen pienen pieni ihminen, joka jollakin tavoin vain välittää sitä kykyä, sitä taitoa ja sitä osaamista itse itsestäni nousevasta voimasta, kyvystä ja taidosta. 

Kuka siis on tuo osaaja, jos minä en se kuitenkaan varsinaisesti ole? Niin, sanon jälleen, että Hän tai Se, josta olemme jokainen aikoinamme irtauttaneet itsemme. Eli isämme, äitimme, veljemme ja siskomme esiin nostamat haitat, sairaudet ja kaikki muukin olemisen kirjo on aina osannut periytyä jollakin varsin erikoisella tavalla aina seuraaviin polviin tai ajoittain jopa varsin, varsin kaukaisiinkin sanoisinko sukumme jäseniin. On kuitenkin aina poikkeuksia, sillä emmehän ole koskaan kaikilta osin aivan yhtä pieniä ja yhtä suuria kuin vanhempamme emmekä edes yhtä sanoisinko sairaita, yhtä terveitä ja yhtä lihavia tai laihoja, vaan jokaisella ihmisellä on aina vain osia heistä, ei siis koskaan kaikilta osin samoja tai edes samankaltaisiakaan ongelmia ja ominaisuuksia, vaan jokainen on aina hieman erilainen ja hieman uudenlainen kuin esivanhempansa ja jopa omat vanhempansakin. Yleensä olemme siis aina hieman muuta kuin sukumme muut jäsenet, vaikka kannammekin aina jollakin perin erikoisella tavalla jopa noita perintötekijöitä itsessämme. 

Meistä osataan kuitenkin jollakin perin erikoisella tavalla aina irtauttaa jopa varsin suuria ja hieman pienempiäkin osia tai osien osasia irti siten, että niiden eräänlainen perimä poistuu tai ainakin hieman osaa pienetä ja jollakin tavoin oppii myös olemaan piilossa. Miten se tapahtuu? Useimmat meistä ihmisistä eivät sitä ota itse koskaan esiin eivätkä edes usko, että olisi joku tai jokin olija, olento tai olevainen, jolle noiden esi-isiemme ja esiäitiemme haitat olivat vain yhdenlaista karmaa tai sanoisinko varsin mustan, tumman tai harmaan olennon ylläpitämää pelkoa, sairautta tai vammaa. Sillä eihän tämä niin sanottu olento ole koskaan noussut esiin eikä ole myöskään näyttäytynyt siten, että sitä kukaan olisi osannut yhdistää noihin edellä oleviin eli sairauksiin, vammoihin ja mitä erilaisempiin haittoihin. Olemmeko siis hieman liian pieniä vai liian suuria ymmärtämään kaikkea sitä, mihin se osaa itsensä meissä asettaa? Olemme, olemme todellakin hieman liian pieniä, mutta emme koskaan tarpeeksi suuria, jotta edes hieman osaisimme ajatella, hieman ymmärtää ja hieman oivaltaakin, että kukaan eikä mikään toinen osaaja ole koskaan aiheuttanut kenellekään noita sairauksia, ei mitään vammaa eikä edes minkäänlaista haittaakaan, vaan kaikki, aivan kaikki, on aina tuon olennon esiin nostamana siirtyneet meihin ihmisiin esivanhemmistamme tai niiden esi-isistä ja esiäideistä eli erittäin kaukaisistakin sukumme jäsenistä. Osaame kuitenkin hieman ottaa niiden eräänlaista olemusta itsestämme esiin ja jopa nostaa ne esiin jollekin toiselle opittavaksi, eli jollakin tavoin opettaa, jotta kukaan ei ottaisi niitä uudemman kerran itselleen, vaan pitäytyisi niistä jopa aina erossa tai ainakin erittäin etäällä.

Kun sinä, joka et ole koskaan kokenut edes hieman sairautta tai minkäänlaista vammaa itsessäsi tai edes läheisissäsi, joudut joskus sitä oppimaan tai jopa itse kokemaan, niin osaatko itse ajatella, että olisit silloin ottanut hieman muuta kuin vain eräänlaista tilaa, tasoa tai soppea itseesi? Oletko siis jollakin tavoin silloin ymmärtävä tai aistiva, että jokin tumma, harmaa tai jopa musta olija on silloin asettunut kehoosi? Tuskin osaat, ellet ole varsin osaava ja jollakin tavoin ymmärtävä, että olet sen itse itselleni jostakin kummallisesta syystä joko perimäsi kautta saanut tai sitten vain itse osannut irtauttaa esiin siitä piilosta tai tilasta, johon tuo olento on jossakin elämäsi vaiheessa osannut itsensä asettaa sinuun. Tarkoitanko, että on myös osia tai osien osasia, jotka ovat aina siirtyneet suvun sisällä niin sanotusti piilevänä tai ainakin jollakin tavoin piilossa jokaiseen suvun jäseneeseen? Kyllä, juuri näin. Useimmat niistäkin osaavat ajan kuluessa nousta esiin, mutta ei suinkaan aina, vaikka ne osaisivat senkin tehdä tai ainakin olla esiin nousemassa joskus tai jonakin hetkenä, mikäli jokin osanen asettuu esiin ja opettaa ne olemaan itsekin esillä. Tällainen osa tai osan osanen oppii silloin jopa itsenäisesti laukaisemaan erään geenin meissä, eli opettaa tuon olennon oppimaan hieman uutta ja hieman vanhaa. Useimmat lääkäritkin osaavat aina hämmästellä, miten osaava tai miten oppiva osaa tuo olija tai oleva olla jopa silloinkin kun osaa asettua aina hieman muuksi ja hieman jopa oppimaan uudempaakin olemista varsin kyvykkäänä ja jollakin tavoin uutena. On siis osaamista ja eräänlaista kykyä ja taitoa oppia varsin osaavaksi ilman, että edes lääketiede kykenee siihen millään tavoin mukaan tai edes asettumaan siihen siten, että osasi jopa estää sen leviämistä tai jopa sitä, mitä hekään eivät vielä osaa edes ymmärtää, eli eräänlaista kykyä ja taitoa edistää sen oppimista. Osaamme siis hieman jäljittää sen eräänlaista osaamista, mutta emme koskaan pääse sen sanoisinko opettajaksi siten, että saisimme sen kaikilta osin kuriin tai irti meidän olemisen tilastamme eli siitä olemisesta, jossa osaamme itse olla ja olemme oppineet vain hetkittäin olemaan ennen kuolemistamme.

Jos sinä et nyt ymmärrä, miksi sanoin "hetkittäin olemaan", sinun olisi vain uskottava, että sekin osaa silloin vain hieman olla ja oppii ollessaan hetken se tai sitä, missä me jokainen jollakin tavoin joko opimme tai emme opi. Aivan samalla tavoin myös tuo olento oppii kehoissamme. Eli jollakin tavoin on osannut aistia jopa uudemmatkin lääketieteelliset keinot tai sanoisinko osaamiset vain hetkittäin oleviksi esteiksi itselleen, sillä eihän edes lääkärit ole koskaan osanneet ajatella, että meidän kehomme ikään kuin osaa kehittyä jatkuvasti siten, että myös tuo musta, tumma ja harmaa olento meidän sisällämme oppii samalla ja joskus jopa vielä kehoamme paremmin tai nopeamminkin. 

Osaammeko nyt itse opettaa itseämme joskus oppimaan, vai annammeko tuon mustan, tumman tai harmaan olijan itse opettaa vain yhdenlaista osaamista meissä ihmisissä, eli opimmeko itse, vai annammeko tuon olijan oppia itse opettamaan vain yhdenlaista osaamistaan? 

Tähän minulla on varsin hyvä vastaus, eli opettakaamme sitä väistymään ja samalla myös pitäkäämme se kurissa aina ja ikuisesti, mikäli osaamme ja mikäli opetamme sen olemaan aina valmis kavahtamaan meidän osaamistamme tai sanoisinko erään toisen kyvyn ja taidon osaamista siten, että osaamme nostaa sen itsestämme oppimaan ja jopa parantamaan ja lopulta myös poistamaan tuon olennon ikuisesti kehoistamme irti. 

Tämä osaaja osaa siis olla varsin suuri, mutta ei koskaan pieni eikä varsinkaan se tai sitä, mitä me ihmiset useimmiten olemme. Eli emme osaa emmekä kykene edes ymmärtämään saati oivaltamaan, kuka on ja ketä ei ole silloin esillä, kun osaajaksi asettuu varsin kyvykäs ja varsin osaava parantaja meistä ihmisistä. Minusta, sinusta ja jokaisesta ihmisestä voidaan aina opettaa esiin Hänet tai Hänen eräänlainen hitunen, osa tai osan osanen, joka siis osaa jopa karkottaa tuon olijaksi itsensä opettaneen varsin osaavan ja varsin oppineen, mutta myös erittäin ikävällä tavalla aina esiin pyrkivän, osaajaksi asettuneen voiman, kyvyn ja taidon irti kehoistamme. Vain Hän ja Hänen osaamisensa avulla me pystymme lannistamaan ja joskus jopa kenties poistamaan sen ikuisesti poistumaan meistä, vaikka se olisi miten oikukas ja miten ymmärtävä olija tahansa. 

Minulle tuo olento on aina merkinnyt vain yhdenlaista haastetta, ei siis koskaan mitään muuta, ei edes sitä, mitä useimmat meistä pelkäävät, eli kuolemaa, sillä eihän kuolema ole koskaan lopullinen tai lopun esiin nousemista, vaan niin sanotusti siirtymä toiseen tilaan, toisenlaiseen elämään, jossa aikaa ei enää nouse esiin, vaan ajattomuus. Kun aika osaa olla sieltä poissa, emme enää tarvitse kokea kipua, emme sairauksia, emmekä minkäänlaista muutakaan haittaa, sillä olemmehan irti kehoistamme ja samalla myös kaikesta, aivan kaikesta siitä, mikä jollakin tavoin on aina ollut joko esteenä tai hieman vain haittana, jotta olisimme jopa varsin osaavia ja jopa sitä, joksi osaamme joskus itsemme ilmeisesti nostaa tai ainakin opimme aikanaan, kunhan ensin osaamme ja sitten ymmärrämme, keitä me loppujen lopuksi kuitenkin olemme. Emme ole koskaan sitä kaikilta osin ymmärtäneet, vaikka osa meistä osaa siihen ajoittain itsensä jollakin tavoin jopa nostaa. 

Minulle on annettu vain yksi ainoa tehtävä tässä varsin erikoisessa olemisen tilassani, eli olla opettaja, olla varsin osaava ja oppia itsekin hieman myös olemaan vapaa kaikista vaivoista, kaikista haitoista ja samalla myös pyrkiä kehittymään myös ihmisenä. Osaanko kaiken, vai opinko sen jossakin toisessa tilassa jää nähtäväksi, tai olisiko parempi vielä vain sanoa, että kuka oppii, kuka ei koskaan edes yritä. Minä olen aina yrittävä ja jopa jollakin tavoin joskus osaankin ainakin opettaa ja hieman olla esiin nouseva oppilas itselleni. 

Osaatko sinä, vai oletko vain eräänlainen oppilas, josta ei koskaan nouse edes sitä, miksi sinut on osattu aikoinaan asettaa tälle ikuisesti esiin nousevalle ja erittäin ihanalle planeetalle? Tätä sinun ja meidän jokaisen ihmisen sietää aina hieman pohtia ja jopa itse tutkistella itsenämme. Eli sinä, minä ja jokainen meistä oppii ja osaa aina jotakin sellaista, jota kukaan toinen ei osaa eikä opi, jos olemme aktiivisia ja hieman myös innokkaita oppilaita itsellemme. 

Kuka on hän tai se, josta käytän tuota sanaa "itse"? Osaatko itse sanoa, kuka olet? Jos osaat, sinä olet hieman sekä osaava että jokin muukin tai jopa hieman minun kaltainen opettaja itsekin. Yritä ja ponnistele, sillä silloin olemme aina hieman suurempia ja jopa sitäkin, mitä ei kukaan toinen osaa olla, vaikka olisi hieman suuri ja hieman pieni, sillä eihän osaajaksi kukaan itse pysty nousemaan, vaan siihen asettuu aina joku, jokin, eräs, osaaja, oppilas, uusi tai jopa uudempi osaaja. Kun näitä erilaisia osaajia opit itse itsestäsi nostamaan esiin, sinustakin nousee silloin osaaja, josta edellä otin hieman muuta esiin kuin vain sitä, jota yleensä me ihmiset otamme, eli isä, äiti, poika, sisko ja joskus jopa sitäkin, josta olisi aina syytä pysyä poissa tai ainakin varsin kaukana. Näin osaajiksi itsensä nostaneiden oppilaiden eräänlainen oppi lienee nyt jollakin tavoin osattu nostaa sinulle ja jokaiselle muullekin osaajallle esiin siten, että edes hieman oivaltaisitte, kuka on kaiken sen takana, josta edellä pyrin nostamaan vain sairauksia, kipuja, haittoja tai eräänlaisia ongelmia. 

Minulle noita ongelmia, sairauksia ja eräänlaista osaamisen tilaakin on osattu poistaa varsin hyvin tai ainakin siten, että en enää sairasta enkä koe edes hieman minkäänlaista kipua enkä sitäkään, mikä on aina osannut olla minulle itselleni yksi kaikkein kiusallisimmista vaivoista eli krampit jaloissa ja hieman kaikkialla kehossani. Niiden poistuminen on osattu siis poistaa tai eräällä tavalla nostaa ensin esiin kramppien muodossa ja sitten käskyttää irtoamaan. 

Miten tai millä tavoin? Alussa osasin vain nostaa niitä esiin eli koin erittäin, erittäin suuria lihaskramppeja lähinnä reisilihaksissa ja pohkeissa ja ajoittain myös jalkaterissä ja jopa hyvin voimakkaina kämmenissä ja sormissa. Kun sittemmin sain hieman lisäoppia, eli opin ja ymmärsin, kuka on tuo olija tai oleva tai niin sanottu kramppien takana oleva voima, kyky ja taito, ymmärsin saavani silloin esiin jotakin perin erikoista ja jopa sitä, josta usein sanon voima, kyky ja taito, vaikka tiedän, että takana osaa aina olla isä, äiti, poika ja sisko eli juuri ne olemisen tilat, tasot ja sopet, joista olen edellä nostanut esiin varsin osaavat olemiset eli heidän perimän tai karmalliset osaamiset eli tuon olijaksi itsensä opettaneen olennon. Miten se osaa itse silloin oppia olemaan esillä kramppien muodossa? Niin, siihen minulla ei ole varsinaista vastausta, sillä en ole sitä osannut itsestäni ottaa edes esiin, vaikka sekin olisi ollut esiin nousemassa, mikäli sitä olisin edes halunnut tietää. Nyt eräs osaaja asettuu esiin ja opettaa.

Kun sinä, joka osaat hieman opettaa ja jollakin tavoin aavistaa, että Minulla ja sinulla on aina ollut joku, jokin ja eräs hieman esiin nousseenakin uusi, uudempi ja jopa sekin, josta sinä olet nyt hieman osaavana opettajana jollakin tavoin tietoinen, joudun jopa opettamaan sinua oppimaan jotakin uudempaa ja jotakin vielä sitä erikoisempaa opetusta. Joten asetu oppimaan eli ole hetki hiljaa ja opi...

Kun osaan asettua nostamaan oppia ja opetusta itseeni, osaan jopa aistia eräänlaista osaamisen tilaa silloin itsessäni varsin suurena ja jopa erittäin ihanana olemisen tilana. Sitä ei koskaan kukaan muu ymmärrä, ellei ota samalla tavoin sitä itseensä eli opi ja nouse oppimaan. Minussa on silloin uusi, uudempi ja juuri nyt erittäin suuri kyky ja taito olla hieman uusi, hieman uudempi ja jopa sitä tai sen kaltaista, josta tätä oppia nousee minuun. Osaan siis olla opin sisällä ja sen eräänlaisessa kehdossa vain osaaja, en suinkaan oppilas enkä edes opettaja, vaan todellakin vain osaaja. Näin osaan sitä, mistä nyt opetan sinua ja jokaista muutakin osaaja hieman osaamaan ja hieman ymmärtämään, että olemme aina valmiit jopa olemaan esillä ja hieman myös uusia, uudempia ja joskus jotakin muutakin. Kuka silloin osaa olla opettaja minussa tai minun sisällä? Vastaan itse, sillä osaan sanoa ja olla opettaja jopa siten, että osaan ja ymmärrän, että ajattomuuskin osaa silloin olla irti ja esiin nousee vain uudempaa tietoa siitä olennosta, josta olen aina ottanut esiin noita sairauksia, kipuja ja eräänlaisia kramppeja. Nyt otan ne esiin varsin osaavasti ja jollakin tavoin uudempana opettajana, sillä osaan olla ja opettaa.

Rakkaat lukijat, te, jotka olette ikuisia ja hieman pieniä, mutta kuitenkin isoja ja joskus jotakin muutakin, teille osaan sanoa ja kertoa, että olemme aina valmiit auttamaan ja poistamme kaiken sen, josta olette jollakin tavoin irtoamassa, kunhan ensin otatte niiden tuskat, niiden vaivat ja niiden haitat itsestänne esiin. Minulle, joka olen vain yhdellä tavalla yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, ei osata koskaan nostaa niitä esiin, mutta kun asetun olemaan viisi, kuusi ja seitsemän, nousevat nuo vaivat, kivut ja sairaudet silloin teissä esiin ja osaavat olla erittäin hankalia ja jollakin tavoin myös pieniä. Eli haluavat oppia olemaan teistä irti, mikäli edes yksi, kaksi ja hieman kolme osaavat irtauttaa itsensä teistä. Nämä niin sanotut vaivat, sairaudet ja eräänlaiset muutkin haitat ovat silloin esiin nousseet, kun olette itse oppineet nousemaan seitsemäksi, eli osaatte olla hieman muuta ja hieman sitä, mistä olen usein opettanut monessakin erilaisessa olemisen tasossa vain yhdenlaista opetusta. Sanon jälleen varsin osaavana ja hieman myös opettajana, että osaatte jopa itsekin poistaa siinä tilassanne noita vaivoja ja haittoja varsin osaavasti ja jopa siten, että olette niistä vapaita ja hieman jopa irti, vaikka osa niistä saattaa edelleen ajoittain yrittää vielä nousta esiin ja olla esiin noustessaan jopa sitä, mitä olivat hetki sitten. Kuka asettuu silloin esiin ja käskee ne poistumaan? Vastaan itse, sillä Minä, joka olen ja opetan, osaan myös poistaa kaiken muun ja kaiken jopa senkin, jota te itse ette koskaan osaa ettekä kykene tekemään, vaikka olisitte miten suuria ja miten ihania tahansa. Minun työksi jää aina olla se tai sitä, joksi vain yksi osaa nousta. Eli Minä, olen silloin Yksi eli Hän, joka osaa asettua aina vastustamaan jopa sitä kaikkein mustinta ja kaikkein tummintakin osaaja, jota vain Minun voimani, Minun taikani ja Minun olemisen kykyni osaa poistaa ja jopa hävittää ikuisesti teistä. Nyt olen kertonut sen, mitä osaan kertoa ja osaan opettaa.

Kuka oppi, kuka ei edes yritä, vaikka opettajaksi asettui Hän, josta olen aina sanonut vain Yksi. Hän osaa siis poistaa jokaisen vaivan, jokaisen olemisen tilassamme esiin nousevan sairauden ja jokaisen muunkin vaivan, jota emme itse osaa emmekä edes pysty koskaan oppimaan, vaan osaamme hieman olla vain sen kantajia tai ainakin eräänlaisia oppilaita tai jopa yhdellä tavalla sekä opettajia tai ainakin eräänlainen olemisen tila, taso tai soppi, joka osaa olla ja on oppinut jollakin tavoin joskus opettamaan sitä, mistä itse en enää ota mitään esiin enkä edes yritä nostaa esiin, vaikka olisin miten rohkea ja miten uskalias tahansa. Sillä ei ole ketään eikä mitään muuta kuin yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, johon se osaa kenties asettua, vaikka olisimme itse miten rohkeita ja miten pelottomia tahansa. 

Miksi sanon näin? Siksi ja sen tähden, että en ole koskaan halunnut olla aivan siitä irti, vaan osaan hieman pitää sitä edelleen itsessäni, jotta olisin edelleen ihmisen tilassa, eli eläisin tällä erittäin ihanalla ja erittäin kauniilla planeetalla ihmisen muodossa. Tämä on se syy ja se olemisen ihanuudesta esiin nouseva osa minua, sinua ja jokaista ihmistä aina kuolemaamme saakka. Vasta kuoleman kautta me itse vapaudumme sekä ajasta ja tuosta mustasta, tummasta ja harmaasta olijasta kaikilta osin, sillä aika ja tuo olijaksi itsensä opettanut voima, kyky ja taito osaa aina asettua joksikin osaksemme, jotta olisimme kiinni ajassa ja sen esiin nostamassa olijassa edes hieman. Miksi näin vain ajan avulla olemme se tai sitä, mitä osaamme olla ollessamme kiinni kehoissamme ihmisen muodossa? Se on syy ja se osaa myös olla varsin osaava ja hieman oppilas myös Luojallemme, Isällemme ja jopa sille toisellekin olijalle, jota en enää sano enkä ota esiin, sillä olenhan itsekin sekä ihmisen tilassa oleva osaaja että aina hieman muutakin. Nyt osaan kuitenkin asettua olemaan vain vanha mies eli Erkki.