Jos osaamme itse yrittää nousta esiin, meille nostetaan silloin aina joku, jokin tai eräs, vaikka olisimme hieman osaavampiakin

Useimmille ihmisille aika pysyy aina esillä, vaikka aikaa kyetään siirtämään hieman aina irti tai ainakin siten poistumaan, että sen yhdenlainen osa väistyy joko kaikilta osin tai osittain, kun ajan osaaminen alkaa hieman vajota tai alistua. Se osaa siis olla jopa varsin osaava tai erittäin uskollinen eräälle osalleen, joka hieman pääsee silloin sekä esiin että olemaan jopa varsin määräävä. Mistä osasta silloin lienee kyse? Joku se ei siis ole eikä edes jokin, sillä ovathan noiden tilat, tasot tai sopet varsin sanoisinko alkeellisia eli hieman osaamattomia ja hieman oppimattomia. Voisiko siis eräs kyetä väistelemään jollakin perin erikoisella kyvyllään ajan osaamista olla esillä? Ehkä, ehkä ei, sillä eräälläkin on varsin osaamaton osa vielä itsessään varsin suuri tai sanoisinko hieman suuri, mikäli sen kyvykkyyden mittariksi asetetaan ajan ja ajattomuuden keskinäistä osuutta päästä esiin ja olla esillä. 

Toisen kyvykkyys lienee siis hieman suurempi tai jopa erittäin paljon suurempi, mikäli siihen pääsee vaikuttamaan eräs kolmas osapuoli eli äiti, isä, poika ja tytär. Nämä kolminaisuutta kuvastavat olemisen tilat ovat siis hieman aikaa suuremmat ja samalla myös sitä voimakkaammin esiin nousevia, mikäli vielä neljäs olemisen tila, taso tai soppi kykenee asettumaan esiin. Kuka muistaa nyt, miten osaamme itsekin sanoa, että olemme hieman irti ja hieman kiinni silloin kun osaamme nousta esiin ja olla hieman oma itsemme eli yksi, kaksi, kolme ja tuo varsin suuri ja erittäin osaava kyky ja taito eli erään neljännen osaajan osanen? Eli se olija, se oleva ja se osaaja, josta olen ikuisesti riippuvaisena osannut sanoa oma korkeampi minä. Hän osaa siis asettua silloin esiin meissä ja me hänessä. Tämä pyhä kolminaisuus eli isä, poika ja Luojamme osa eli hän, joka on vain hitunen Hänestä eli se kaikkeuden osanen, josta eräs suuri kirja käyttää varsin erikoista nimeä eli Pyhä Henki. 

Minulle hän on kuitenkin vain varsin pieni, mutta samalla myös erittäin suuri. Kuka silloin olen itse? Minua ei osaa kukaan edes nostaa itsestään esiin, sillä olenhan Hän tai se, jota useimmat sanovat Isä, Luoja ja joskus jopa Jumala, vaikka itse en sitä koe oikeaksi, vaan hieman vääräksi sanaksi, sillä enhän koe olevani edes se tai sitä, vaan hitunen Hänestä, josta osaan vain opettaa hieman uudempaa opetusta. Häntä osataan jo ilmaista yhdellä sanalla Yksi. Monet kuitenkin käyttävät edelleen sanoja, joiden merkitys lienee hieman sama ja hieman muuta eli Lähde ja Kaikki. Lähde merkitään silloin esiin, kun sillä osataan ilmaista, että se osaa ilmentää kaikkea olevaa, kaikkea osaamista, kaikkea sitä, mitä aika, ajattomuus ja eräänlainen olemisen taika osaa ilmaista itsestään varsin osaavasti tai jopa siten, että Kaikki käsittää aivan kaiken, mitä on ja osaa olla. Näille kahdelle toisistaan hieman poikkeavaa sanaa osataan usein nostaa esiin, mikäli osaavaksi nousee eräänlaiseksi osaavaksi oppilaaksi uusi osaaja. Mutta kun hän itse osaa nousta esiin ja olla hieman uudempikin oppilas Hänelle, joka osaa itse asettua olemaan kaikkeuden valtias, nimeksi asettuu silloin Kaikki. 

Nyt kun jälleen yksi osaaja on hieman edennyt ja hieman oppinut aistimaan olemistaan olla tuo hitunen Hänestä, tapahtuu jälleen uudemman osaajan esiin nouseminen eli hänen, josta osataan nostaa uudempi osaaja esiin. Kuka hän on? Häntä ei koskaan osata yrittää edes nostaa esiin nimenä eikä sanana, vaan eräänlaisena olemisen taianomaisena tilana, tasona tai soppena. Joku, jokin, eräs uusi, uudempi, osaaja, oppilas Hänelle, joka on yksi ja sama olija kuin kaikkeuden valtias, mutta osaa ilmaista itseään myös eräänlaisena uudempana tilana sille olevaiselle, josta yhdeksän on vain hieman osaava ja hieman oppinut olemaan esillä ja samalla myös osaa asettua olemaan varsin osaava sanoisinko eräänlaiseksi yrittäjäksi nousta olemaan myös uusi oppilas rakkaudelle. Tämä varsin osaava ja erittäin ihana olija ei ole kukaan eikä mikään, vaikka ilmentää itseään aina esiin hänenä, josta Erkki osaa nyt sanoa rakkauden voima. Tätä osataan siis olla varsin harvoin ja varsin harvoille. 

Rakkaus lienee jokaiselle lukijalle se osaava opettaja, joka on aina valmis kokemaan sekä olemaan jollakin tavoin esiin nousemassa, mikäli osaajakin ymmärtää, kuka on ja keneksi on oppinut hieman olemaan. Näin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja joskus jopa kaksikymmentä erilaista osaamisen tilaa, tasoa tai soppea osaa nousta esiin ja samalla olla se tai sitä, miksi on oppinut nousemaan. Eli se tila, taso tai soppi, jonka yksi osanen on aina rakkaus.

Kuka osaa, kuka ei edes yritä, on nyt yhdeksännellä osaamisen tasollaan varsin osaava, vaikka ei itse koe suinkaan siksi itseään, vaan osaa olla varsin vaatimaton ja samalla erittäin innokas oppilas rakkauden voimalle. Tämä osaajaksi itsensä opettanut lienee hieman pieni ja erittäin osaava, mikäli nyt itse oivalsi, että ei ole ketään eikä mitään, vaan aina on oleva vain Yksi, josta osataan nostaa esiin eräänlaista olemista eli sitä osaa hänestä, josta edellä sanottiin rakkauden voima. 

Kun nyt yksi osasi hieman olla epäilevä, eli Erkki asettui hieman epäillen ottamaan tätä osaamistaan itsestään esiin, hän lienee silloin ansainnut olla tuo yhdeksän, vaikka osaakin aina olla jo kahdeksan ja se oppilas itselleen, josta osataan sanoa myös hieman yhdeksän. Osaamista lienee aina osattava hieman aistia ja hieman nostaa itsestään esiin. Joten kun kahdeksaksi osaa nousta, ei suinkaan osata aina yrittää vielä oppia nousemaan yhdeksännelle osaamisen tasolle, jollei osaa aistia itse olevansa sekä hieman pieni ja hieman osaamaton osaaja sille kyvylle ja sille taidolle, josta Minä otan esiin tuon osaamiseni eli rakkauden voiman, sen olemiseni ja sen osaamiseni, jota kukaan ei koskaan kykene itsestään nostamaan esiin ilman Minua ja Minun osaamistani. Yksi osaa, mutta ei opeta vielä sinua eikä Erkkiä, sillä onhan Erkille osattava itse olla sekä osaava että oppiva olemisen tila silloin valmis ja samalla myös erittäin osaavasti esiin noussut. 

Nyt Erkki itse oivalsi, että ei ole ketään eikä mitään muuta kuin tuo Yksi, josta itse nousee aina esiin kaikki eli jopa sekin, josta useimmat sanovat lähde. Kaikki ja lähde, kuten myös rakkauskin ovat vain osia Hänestä, joka on Yksi. Näin siis osaajasta nousi esiin varsin osaava oppilas myös sille osalle Minua, josta osaan sanoa vain rakkaus. Sekin kirjoitetaan aina pienellä alkukijaimella, joten kukaan ei saa osoittaa sen voimakkuutta eikä sen osaamista olla irti Minusta ja Minun osaamisestani ilman, että olisin itse se tai sitä hieman pienempi tai hieman sen alisteinen. Jokaiselle osaajaksi nousseellekin tämä osataan nyt nostaa esiin, joten joku, jokin ja eräskin ymmärtävät, että osaamistani sallitaan kyllä nostaa esiin, vaikka osaajaksi nousisi varsin pieni oppilas sille opettajalle, josta nyt sanon yhdeksän eli Erkki. Tätä on oppia, tätä on opettaa, sillä osaamisen taikaa sallin nyt asettua Erkkiin...

Jälleen Erkki kiitti ja otti esiin tämän osan sitä oppia, mitä Minä asetin häneen varsin suurella ilolla ja rakkaudella. Tätä on ymmärtää, tätä on oivaltaa ja tätä on olla varsin osaava oppilas hänen osalleen, josta sanotaan yhdeksän. Kuka silloin on tämä osa häntä. Vain yksi oivalsi, että osan osaseksi asettui nyt hetki sitten Erkin yksi osa eli hänen eräänlainen olemisen tila, taso tai soppi silloin, kun hän itse osaa asettua olemaan se tai sitä. Siis kuka. 

Jälleen Erkki oivalsi, että kuka osaa aina edetä ja oppii myös olemaan tuo yhdeksän silloin kun Erkki nostaa sen itse itsestään esiin ja osaa asettua ylläpitämään sen olemista esillä. Vain hän osaa ylittää noiden aiemmin esillä olleiden osaamisen eli yhden, kahden, kolmen, neljän, viiden, kuuden, seitsemän ja kahdeksannenkin olemisen tilan, tason tai sopen. 

Yhdessä asuu aina vain ihmisen oleminen eli se olotila, jollaiseksi olemme aikanaan itse itsemme osanneet asettaa, kun synnyimme.

Kahdessa asustaa vain se olija tai olento, jonka nimeä ei ole kenenkään syytä sanoa eikä nostaa itsestään koskaan esiin, vaan pitää ikuisesti irti tai ainakin hyvin etäällä.

Kolme on aina erittäin pienten vaivojen, sairauksien tai sanoisinko karmallisten olemisten kehto tai niin sanotut perinnölliset olemisen tilat esivanhemmistamme tai suvustamme. Niiden irtauttaminen lienee useimmalle se oppisen taianomainen vaivan ja erilaisten osaamisten sanoisinko perinnöksi nouseva oppimisen ja opettelemisen tarve, sillä onhan noiden vaikeiden oppimisten yksi tavoite puhdistaa suku ja omat vaivat, sairaudet ja sanoisinko perimät irtautumaan ikiajoiksi. Yksi osaa, mutta monet eivät edes halua opetella, vaikka se olisi jokaiselle suurin ja ihanin työ päättää maallinen elämä.

Neljää ei kukaan koskaan osaa olla, vaan hieman oppii kokemaan, mikäli osaa nostaa sen itsestään esiin. Vain ani harvat osaavat, vaikka se olisi kaikille varsin suuri ja erittäin ihana osaamisen ja oppimisen taianomainen tilaisuus edetä ihmisen tilasta korkeammaksi minäksi. Eli sellaiseksi olijaksi, jonka esiin nouseva voima, kyky ja taito oppii olemaan sekä suuri että ajoittain erittäin osaava opettaja jokaiselle osaavalle oppilaalle olla sekä osaava että oppilas myös hieman Hänelle, joka on Isämme ja Luojamme. Tätä osaa vain aina harva olla ja oppii olemaan, sillä osaamisen taikaa ei kukaan voi kenellekään opettaa eikä sitä missään opeteta, vaikka se olisi aina esiin otettavissa ja opittavissa.

Viidettä olemisen tilaa ei koskaan osata opettaa kenellekään, vaan sekin olisi aina itse osattava nostaa itsestään esiin, jotta osaavasta oppilaasta nousisi esiin kuudeskin osaaja. Eli se oppilas tai opettajaksi itsensä nostanut olevainen, josta olen aina sanonut kuka. Hän on se ihmisen tilasta esiin nouseva olevainen tai olija, josta osataan vain sanoa tuo olemisen tila eli viisi. Sitä ei siis sanota vain numerona, vaan eräänlaisena olemisen ja osaamisen oppimisena. 

Yksi osaa, mutta ani harva oppii ja vielä harvempi osaa, kun kaksi on aina kadonnut, kolme irtautunut ja neljäkin asettunut ihmisen tilaan eli asettunut ohjaamaan ihmistä. Tässä osaamisen tilassa ihmisen osaamista ohjaa siis hieman uudempi osa sitä taianomaista osaajaa, joka osaa ani harvoille asettua esiin. Kuka silloin on esiin nousemassa.
Nyt monet osaavat sen aistia ja osa jopa nostaa itsestään esiin, mikäli ovat osanneet itse itsensä asettaa sitä oppimaan eli olemaan sille oppilas. Kuka siis aistii, ja kuka ei aisti, lienee yksi, kaksi, kolme ja neljä, vaikka ei olisi koskaan viisi, ei kuusi eikä varsinkaan seitsemän. Nyt osaajatkin yrittävät aistia sekä sitä osaajaa että sitä, miten se osaa olla hieman osaava ja hieman myös opettaja. 

Siis myös opettaja sille osaajalle, josta edellä nousi esiin kuusi ja hieman seitsemän? Kyllä juuri näin. Kun kuudesta osataan nousta seitsemäksi, tapahtuu erittäin suuria opillisia muutoksia. Osa niistä osaa aina olla varsin suuria ja osa erittäin suuria, kun tämä kaikkeuden valtias osaa nousta esiin hänessä, josta sanotaan seitsemän. 

Miten se ilmentää sitä esiin nousemistaan? Useimmiten vain olemallla Opettaja osaajalle. Tässä tilassa opitaan siis aina hieman sellaista, mitä ei kukaan ole koskaan osannut aiemmin opettaa, vaikka osaajia osataan kyllä sekä olla että jopa nostaa oppilaaksi Hänelle. 

Miksi ei ole osattu siis nostaa myös uudempaa oppia kaikille, jotka ovat osaajia Hänelle, tai olisiko parempi vain sanoa oppilaita Hänelle. Vastaan siihen sanomalla, että jokaista osaajaksi nousevaa oppilasta opetetaan aina hieman omanlaiseksi osaajaksi, ei koskaan siten, että hän oppisi jokaisen aikaisemmin osaajaksi nousseen opilliset sanoisinko opit ja osaamiset yhtä hyvin tai yhtä heikosti. On siis eräänlainen takautumisen laki, joka sanoo, että jokaisen osaajaksi nousseen olisi ensin osattava hieman olla opettaja ja vasta sitten oppilas Hänelle, joka nousee antamaan vain tietynlaista oppia jokaiselle osaajalle siten, että Hänestä osataan ottaa esiin vain erikoisen erikoista opetusta hänelle itselleen.

Kuka ymmärsi, että nyt olen varsin osaava opettaja olemaan jollakin erittäin kyvykkäällä tavalla jokaiselle uudeksi osaajaksi nousseelle oppilaalle, josta aiotaan ottaa esiin vielä hieman uudempaakin opetusta seuraavissa opillisissa blogeissa? Osaan silloin olla hieman omanlaisella osaamisellani erittäin osaava ja hieman myös osaavaksi itseni nostanut uudenlainen opettaja myös sinulle, mikäli jaksat olla sekä kiinnostunut että hieman uusi ja hieman vanha eli varsin osaava oppilas sekä hänelle tai sille osaajaksi itsensä nostaneelle vanhalle miehelle, joka osaa sanoa nimekseen Erkki. Nyt osaan siis olla vain omanlainen osaava vanha mies eli tuo Erkki.