Kun katsomme tätä vuotta ja sitä, mitä se on aiheuttanut ihmiskunnalle, meidän olisi ehkä pyrittävä pysymään varsin rauhallisina, vaikka aikamme osaa olla varsin vaarallinen ja erittäin hermostunut kaikesta tapahtuneesta. Yrittäkäämme nyt yhdessä pohtia, mitä meidän olisi osattava tehdä, jotta osaisimme auttaa heitä, jotka ovat joutuneet joko sodan kärsijöiksi tai sitten vain olleet siihen jollakin tavoin osallisia. Molemmat osapuolet ovat jollakin ihmeellisellä tavalla samassa asemassa, vaikka itse osaamme nähdä varsin suppeasti vain kärsivät ihmiset ja heidän tuskansa ja jopa eräänlaisen kauhunsa. Osaammeko siis katsoa asioita hieman laajemmin ja hieman uudella tavalla, vai tyydymmekö vain ihmetellen seuraamaan mitä tapahtuu seuraavaksi? Ehkä voisimme ainakin rukoilla tai jopa olla hieman myös esillä siten, että asettuisimme menemään yhdessä eräänlaiseen tilaan, tasoon tai sopeksi sanottuun olotilaan, jossa aika osaa olla irti ja ajattomuus pääsee esiin hieman muuttamaan sitä olemista ja sitä erittäin tuskaista tilannetta, jossa ihmiskunta on tällä hetkellä. Minä, joka osaan hieman ohjata tämän blogin avulla jokaista lukijaa ja jokaista muutakin osallistuvaa olemaan irti ajasta ja sen eräänlaisesta mustasta voimasta, pyydän, että aina kun olette itse lukemassa tätä nykyistä kirjoitusta eli juuri sitä, jota nyt luette, olkaa samalla lukuhetkellä hetki poissa ajasta ja asettukaa yhdessä muiden joko nyt tai aiemmin lukeneiden tai jopa jokaisena kertana tätä nimenomaista osaa nostaessanne esiin samalla olemaan hetki ajattomuudessa.
Miten se olisi silloin osattava tehdä? Nyt minä, joka olen vain erittäin pieni hitunen Luojaamme, pyydän esiin yhden kaikkeuden suurimmista eli Jeesuksen Kristuksen, Hänet, jonka osaamme nostaa aina esiin juuri jouluksi, sillä onhan Hän itse silloin osannut olla aina esillä, kun kristikansa pyrkii esiin olemalla hieman sekä avoin että samalla myös hyvin, hyvin iloinen Hänen syntymästään. Tämä aika osaa siis nousta esiin, kun Hän itse asettuu nyt opettamaan jokaista lukijaa nostamaan tätä olemistaan esiin ja rukoilemaan meidän jokaisen ihmisen parasta eli anomaan rauhaa päälle maan. Nyt Luojamme Poika on esillä ja auttaa sinua, minua ja jokaista muutakin lukijaa ajankohdasta sanoisinko huolimatta olemaan aina yhdessä, kun osaamme olla hieman irti tästä ajallisesta olemisesta, jossa nyt olemme. Hiljentykäämme hetkeksi ja rukoilkaamme yhdessä Hänen sanojensa avulla.
Rakkaat ystävät, te, jotka osaatte olla hieman irti ajasta, Minä asetan uuden tavan rukoilla Isäämme, meidän yhteistä Luojaamme. Olkaamme nyt yksi ja sama ihana tila, ihana olemisen taso, jossa on vain yksi, kaksi, kolme ja hieman Minä ja hieman myös Isämme. Tähän erittäin ihanaan ja erittäin valoisaan tilaan osaamme asettua yhdessä, kunhan ensin pääsemme hieman ajasta irti ja asetumme olemaan jopa hetken ajattomuudessa. Yrittäkää olla siinä asennossanne varsin hiljaa liikkumatta, sillä osaan katsoa silloin sekä hyvin että erittäin ihanalla tavalla jokaista osaavaa ihmistä syvälle hänen keholliseen tilaan.
Tämä tila, jossa olette tällä hetkellä, on eräällä tavoin varsin tiheä ja erittäin tummien sanoisinko reunojen varjostama. Nämä sanomani reunat eivät kuvasta teitä itseänne, vaan sitä olemista, jossa ihmiskunta osaa nyt olla. Se ei koske siis varsinaisesti yksilöä, vaan kaikkia ihmisiä. Te osaatte kyllä itse havaita, milloin olette itse oma itsenne ja milloin olette kaikki yhtä ja samaa eli sitä olemisen ilottomuutta, jossa ihmiskunta on tällä hetkellä. Tätä osaatte aistia vain siten, että katsotte ulospäin siihen tilaan, joka ympäröi päänne tasolla olevaa ympyrää eli sitä valokehää, joka nyt heijastaa teidän omaa olemustanne. Tuohon olemiseen ei kukaan pääse eikä kykene asettumaan, sillä osaan varjella teidän olemusta aina kun olette sekä osaavia että hieman ajattomuudessa rukousasennossa. Minulle olette silloin varsin osaavia ja varsin ihania auttajia.
Nyt kun olette lukeneet tämän alun, asettukaa sen jälkeen hetkeksi olemaan ajattomuudessa siten, että olette kaksikymmentä minuuttia täysin irti ajasta, ja samalla rukoilen teidän kaikkien puolesta. Asettukaa irti tästä blogista ja istukaa nuo minuutit yksin täysin hiljaa, sillä olen sekä osaava että erittäin suuri ja erittäin ihana voima, kyky ja taito...
Tämä tila, jossa olette tällä hetkellä, on eräällä tavoin varsin tiheä ja erittäin tummien sanoisinko reunojen varjostama. Nämä sanomani reunat eivät kuvasta teitä itseänne, vaan sitä olemista, jossa ihmiskunta osaa nyt olla. Se ei koske siis varsinaisesti yksilöä, vaan kaikkia ihmisiä. Te osaatte kyllä itse havaita, milloin olette itse oma itsenne ja milloin olette kaikki yhtä ja samaa eli sitä olemisen ilottomuutta, jossa ihmiskunta on tällä hetkellä. Tätä osaatte aistia vain siten, että katsotte ulospäin siihen tilaan, joka ympäröi päänne tasolla olevaa ympyrää eli sitä valokehää, joka nyt heijastaa teidän omaa olemustanne. Tuohon olemiseen ei kukaan pääse eikä kykene asettumaan, sillä osaan varjella teidän olemusta aina kun olette sekä osaavia että hieman ajattomuudessa rukousasennossa. Minulle olette silloin varsin osaavia ja varsin ihania auttajia.
Nyt kun olette lukeneet tämän alun, asettukaa sen jälkeen hetkeksi olemaan ajattomuudessa siten, että olette kaksikymmentä minuuttia täysin irti ajasta, ja samalla rukoilen teidän kaikkien puolesta. Asettukaa irti tästä blogista ja istukaa nuo minuutit yksin täysin hiljaa, sillä olen sekä osaava että erittäin suuri ja erittäin ihana voima, kyky ja taito...
Kuka osaa, kuka ei opi, ellei ensin yritä. Tässä osaamisessa ollaan aina ajoittain, kun aika pysyy irti, sillä olettehan kaikki aina hieman lapsia ja hieman aikuisia vain silloin kun osaatte iloita ja osaatte uneksia. Minä, joka osaan aina asettua olemaan ajattomuudessa, joudun itse olemaan hieman myös siitä irti, jotta kykenen olemaan myös uusi, uudempi ja hieman oma itseni eli Erkki. En siis voi nyt jatkaa tätä blogia, sillä olen varsin osaavanakin aina kiinni ajoittain ajan eräälaisessa hihnassa tai sanoisinko sitä sen talutuksessa, sillä osaahan aika pitää myös minua itsessään sekä kiinni että ajoittain varsin tiukassakin otteessa, mikäli olen sekä hieman kiireinen että hieman omanlaisella tavallani erittäin ahkera kirjoittaja. Kun olen sekä kirjoittaja että varsin uusi ja hieman myös uudempikin opettaja jokaiselle lukijalle, joudun nyt pitämään pienen tauon ja aloitan vasta sitten seuraavan kappaleen kirjoittamisen.
Yleensä meistä ani harvat kykenevät pysymään ajattomuudessa useita tunteja ilman, että tuohon tilaan, tasoon tai soppeen kykenee koskaan asettumaan mitään sellaista, mikä ei saattaisi pysyä hieman ajassa tai sen eräänlaisessa olemisen tilassa varsin lyhyen tai joskus jopa hetkisen verran esillä. Näin myös hetki sitten tapahtui minulle, joten purin itse itseni ajattomuudesta irti. Miksi se osasi olla edes hieman esillä? Siihen en itse osaa vielä sanoa juuri mitään, vaikka ymmärrän siitä nyt hieman uudempaa opetusta itsekin. Voin ehkä ensin kertoa pienen tapahtuman, joka saattaa nostaa nyt esiin sekä hieman uutta että myös erittäin merkittäväksi osoittautuvaa opetusta jokaiselle osaajalle, joka ei osaa pysyä aina ajattomuudessa, vaan asettuu ajoittain siitä vain pienen pieneksikin hetkeksi irti, kun jatkaa sitä jälleen siitä huolimatta jälleen ajattomuudessa.
Kun aamulla olin hetken vielä unessa, näin varsin erikoisen unen. Se osoitti eräänlaista pienen ihmisen tarvetta kerätä itsestään esiin jopa pieniä harmeja tai niin sanottuja pieniä käärmeitä. Useinhan käärme symbolisoi harmia tai eräänlaista kieroa osaamista, jota monet meistä kykenevät aina ottamaan itsestään esiin. Minuakin opetti nyt uudempi opettaja, joka kertoi käärmeen avulla hieman uudempaa opetusta eräästä tavastani puhua hieman sellaista, mitä ei kenenkään tarvitse koskaan tehdä, vaan pitää vain itsellään. En suinkaan tarkoittanut kertoa kenestäkään ihmisestä pahaa, vaan eräällä tavoin tehdä pieniä esimerkkejä, millaisia me ihmiset usein saatamme olla. Monet meistä eivät ole siis ilkeitä eikä edes tarkoita kenellekään sillä mitään sellaista harmia nousevan esiin, vaan haluavat vain jopa usein olla hauskoja jonkin aikaisemman ihmisen sanoisinko tekemisten kautta, eli nostaa niitä kokemiaan asioita hieman esiin, jotta jokin tietty tapa opettaa olisi jopa konkreettisesti kerrottu. Näin minä kerroin vanhoja asioita eilen illalla eräässä tapahtumassa. Tuota minun ei olisi pitänyt "maustaa" noilla esimerkeillä, vaan tehdä se aivan toisella tavoin.
Miksi se asettui siis hieman siihen tilaan, jossa kuitenkin aiheuttaa jopa haittaa joillekin? Niin, ehkä siksi, että kerroin jopa ihmisten nimet. Olinko silloinkin hieman irti ajasta, kun aloitin asioista kertomisen? Juuri näin. Yleensä osaan jopa varoa tämän kaltaista, mutta eilen olin varsin osaavanakin hieman varomaton ja hieman irti ajasta, mutta palasin ajoittain ajan tilaan, jolloin nuo nimetkin nousivat esiin kuin itsestään vanhasta sanoisinko tiedostosta eli mieleni sopeista.
Kuka olin silloin? Yksi, kaksi ja hieman uusi osaaja, eli se ihmisessä asustava olija asetti esiin noita nimiä ilman omaa tarvettani ottaa niitä edes esiin. Tätä on olla osaava, tätä on ajoittain osattava hallita sekä olla samalla varsin uusi osaava kertoja.
Kun osaan nyt tehdä myös poistamista, eli asettua hieman irti itsestäni ja mennä jälleen ajattomuuden tilaan varsin herkästi ja varsin nopeasti, voin myös poistaa noiden puheitteni aiheuttamat haitat heistä, joiden nimet nostin eilen itsestäni esiin, sillä osaanhan olla myös auttaja. Eli opettaa heitä itseään olemaan irti ja hieman poissa noista tiloista, tasoista ja sopeista, joihin kykenen aina palauttamaan vanhan olemisen, eli opetan ne olemaan yhtä iloisia ja yhtä osaavia kuin aiemmin. Näin osaan olla ja hallita myös vanhoja sanojen aiheuttamaa kieroa tai haitallista tekoani. Kuka osaa nyt siis opettaa myös olemaan irti ja samalla myös pysymään sellaisista poissa.
Kuvitelkaamme, millaisia osaamme aiheuttaa varsin herkästi ja varsin usein ilman, että olisimme niistä edes itse tietoisia. Näin opin jälleen ja näin opetan myös muita lukijoita. Nyt osaan jopa itsekin opettaa sitä oppia, jota osaan aina nostaa esiin jokaisesta tilanteesta ja jokaisesta osaamisestani esiin, joten aloitan jälleen eilisestä aiheesta.
Yleensä meistä ani harvat kykenevät pysymään ajattomuudessa useita tunteja ilman, että tuohon tilaan, tasoon tai soppeen kykenee koskaan asettumaan mitään sellaista, mikä ei saattaisi pysyä hieman ajassa tai sen eräänlaisessa olemisen tilassa varsin lyhyen tai joskus jopa hetkisen verran esillä. Näin myös hetki sitten tapahtui minulle, joten purin itse itseni ajattomuudesta irti. Miksi se osasi olla edes hieman esillä? Siihen en itse osaa vielä sanoa juuri mitään, vaikka ymmärrän siitä nyt hieman uudempaa opetusta itsekin. Voin ehkä ensin kertoa pienen tapahtuman, joka saattaa nostaa nyt esiin sekä hieman uutta että myös erittäin merkittäväksi osoittautuvaa opetusta jokaiselle osaajalle, joka ei osaa pysyä aina ajattomuudessa, vaan asettuu ajoittain siitä vain pienen pieneksikin hetkeksi irti, kun jatkaa sitä jälleen siitä huolimatta jälleen ajattomuudessa.
Kun aamulla olin hetken vielä unessa, näin varsin erikoisen unen. Se osoitti eräänlaista pienen ihmisen tarvetta kerätä itsestään esiin jopa pieniä harmeja tai niin sanottuja pieniä käärmeitä. Useinhan käärme symbolisoi harmia tai eräänlaista kieroa osaamista, jota monet meistä kykenevät aina ottamaan itsestään esiin. Minuakin opetti nyt uudempi opettaja, joka kertoi käärmeen avulla hieman uudempaa opetusta eräästä tavastani puhua hieman sellaista, mitä ei kenenkään tarvitse koskaan tehdä, vaan pitää vain itsellään. En suinkaan tarkoittanut kertoa kenestäkään ihmisestä pahaa, vaan eräällä tavoin tehdä pieniä esimerkkejä, millaisia me ihmiset usein saatamme olla. Monet meistä eivät ole siis ilkeitä eikä edes tarkoita kenellekään sillä mitään sellaista harmia nousevan esiin, vaan haluavat vain jopa usein olla hauskoja jonkin aikaisemman ihmisen sanoisinko tekemisten kautta, eli nostaa niitä kokemiaan asioita hieman esiin, jotta jokin tietty tapa opettaa olisi jopa konkreettisesti kerrottu. Näin minä kerroin vanhoja asioita eilen illalla eräässä tapahtumassa. Tuota minun ei olisi pitänyt "maustaa" noilla esimerkeillä, vaan tehdä se aivan toisella tavoin.
Miksi se asettui siis hieman siihen tilaan, jossa kuitenkin aiheuttaa jopa haittaa joillekin? Niin, ehkä siksi, että kerroin jopa ihmisten nimet. Olinko silloinkin hieman irti ajasta, kun aloitin asioista kertomisen? Juuri näin. Yleensä osaan jopa varoa tämän kaltaista, mutta eilen olin varsin osaavanakin hieman varomaton ja hieman irti ajasta, mutta palasin ajoittain ajan tilaan, jolloin nuo nimetkin nousivat esiin kuin itsestään vanhasta sanoisinko tiedostosta eli mieleni sopeista.
Kuka olin silloin? Yksi, kaksi ja hieman uusi osaaja, eli se ihmisessä asustava olija asetti esiin noita nimiä ilman omaa tarvettani ottaa niitä edes esiin. Tätä on olla osaava, tätä on ajoittain osattava hallita sekä olla samalla varsin uusi osaava kertoja.
Kun osaan nyt tehdä myös poistamista, eli asettua hieman irti itsestäni ja mennä jälleen ajattomuuden tilaan varsin herkästi ja varsin nopeasti, voin myös poistaa noiden puheitteni aiheuttamat haitat heistä, joiden nimet nostin eilen itsestäni esiin, sillä osaanhan olla myös auttaja. Eli opettaa heitä itseään olemaan irti ja hieman poissa noista tiloista, tasoista ja sopeista, joihin kykenen aina palauttamaan vanhan olemisen, eli opetan ne olemaan yhtä iloisia ja yhtä osaavia kuin aiemmin. Näin osaan olla ja hallita myös vanhoja sanojen aiheuttamaa kieroa tai haitallista tekoani. Kuka osaa nyt siis opettaa myös olemaan irti ja samalla myös pysymään sellaisista poissa.
Kuvitelkaamme, millaisia osaamme aiheuttaa varsin herkästi ja varsin usein ilman, että olisimme niistä edes itse tietoisia. Näin opin jälleen ja näin opetan myös muita lukijoita. Nyt osaan jopa itsekin opettaa sitä oppia, jota osaan aina nostaa esiin jokaisesta tilanteesta ja jokaisesta osaamisestani esiin, joten aloitan jälleen eilisestä aiheesta.
Eilisessä olimme yhdessä pienen pienessä osaamisessamme yhdellä tavalla varsin syvällä ja toisella tavalla varsin etäällä toisistamme, sillä jokainen ihminen osaa aina asettua olemaan hiljaa, mutta ei suinkaan siten kuin itse osaan sen jo tehdä. Eli kykenen olemaan erittäin syvässä ja erittäin etäällä siitä olemisen tilasta, jossa useimmat ihmiset osaavat olla, kun menevät hetkeksi pieneen sanoisinko ajan ja ajattomuuden rajan tuntumaan. Minä menen silloin erittäin syvään ja erittäin merkittävään olemiseen varsin syvälle ja varsin erikoiseksi olijaksi. Tämä niin sanottu olemiseni osaa aistia silloin sekä Isäämme että hieman myös Häntä, joka osaa aina asettua olemaan hieman minussa ja minä hieman Hänessä. Kaksi osaa silloin olla hieman yhdessä ja hieman kahdessa. Kukaan ei kuitenkaan osaa koskaan asettua olemaan siinä tilassa kovin pitkään, vaikka kykenin itse olemaan siinä hieman alle puoli tuntia. Tämä olemiseni oli siis varsin iloinen ja erittäin ihana. Kuka ymmärsi, että olin vain oma itseni ja hieman uudempi oppilas Hänelle, josta aina olen sanonut Yksi. Jälleen kykenin itsekin osaamaan, että edellinen lause oli vain toteamus, ei siis kysymys. Miten sen osaan aistia? Niin, eihän sitä osaa kenellekään kertoa, vaan hieman opettaa, joten yritän olla vain se tai sitä, millaiseksi osaan itseni opettaa eli olemaan, osaamaan ja hieman ymmärtämään.
Miksi olimme yhdessä varsin kauan? Siksi, että siihen tilaan, siihen olemiseen pääsee silloin asettumaan uusi oppilas eli Erkin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän erilaista olemista osaavat olla esillä ja oppivat hieman uudemmalla tavalla asemoimaan itsensä. Rakastamisen ilossa nämä kaikki osaavat olla irti ja samalla myös hieman kiinni.
Miten se iloisena sen itse otti esiin? Osoittamalla sen selvästi symboleiden avulla. Ensin näin yhdenlaisen kolmion nousevan esiin, sitten esiin tuli ensin kaksi pyramidia, joissa ensimmäisen kyljissä loisti kullan hehku ja toisessa nuo kyljet osasivat iloiten loistaa useissa erilaisissa väreissä. Nekin ymmärsivät, että tähän tilaan asettuivat kuusi kylkeä ja kuusitoista erilaista olijaa eli niiden kaksi erilaista tilaa ja kolme erilaista osaavaa olentoa.
Miten niiden tilat osaavat ottaa nuo muut itsestään esiin? Ottamalla kaksitoista kylkeään esiin ja asettumalla itse olemaan hieman omia itsejään eli eräänlaisia olijoita, joille ajattomuudesta nostetaan esiin nuo kolme muuta olevaista. Niiden osaamista en itse koskaan ota esiin, vaan osaan vain kertoa, kuka on, ja kuka ei ole esillä. Kaksi osaa siis itsekin olla esillä, mutta ani harvoin edes kolme saati nuo kuusi kylkeä, eli yhdellä tavoin vain niiden loisteessa osaavat kaikki iloiten esiintyä omina itsenään ja hieman myös uusina olevaisina. Kuka oppi, kuka ei oppinut, on aina varsin ymmärrettävissä, sillä eihän lasta osata opettaa, vaan aikuisia. Kaikille osaajillekaan tuo opettamisen taika ei ole vielä noussut esiin, eli heistä ani harvat ymmärtävät tätä symboliikkaa siten kuin minä.
Siis kuka nyt osaan jopa olla? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän. Näiden erilaisten symbolien esiin nouseminen on siis eräänlainen taika tai taianomainen oppisen tae. Se osoittaa silloin, että olen itseni herra ja hieman myös osaan olla joku, jokin, eräs, osaaja, oppilas Hänelle, joka on Isämme, Luojamme ja erittäin suureksi asettunut osaava opettaja. Eli yhden, kahden, kolmen, neljän, viiden, kuuden, seitsemän, kahdeksan ja nyt myös yhdeksän erilaisen olemisen tilan, tason tai sopen esiin nostava voima, kyky ja taito.
Näin ajattomuuskin ymmärsi olla hieman uusi, hieman uudempi ja hieman korkeampi kuin vain isämme ja äitimme eräänlaisena olemisen tilana esiin noussut lapsi, poika, aikuinen ihminen ja hieman uudempi osaava oppilas Luojallemme. Kuka osaa, kuka ei opi, lienee aina varsin osaamattomillekin varsin uusi ja erittäin erikoisella tavoin esiin nouseva tila. Minulle se ei enää sitä ole, vaikka olen aina myös osaamaton pienen pienen ihmisen pojasta esiin noussut uudempi oppilas Luojamme Pojalle eli Jeesukselle Kristukselle. Näin sinä, joka olit vielä eilisessä olemisessasi erittäin osaavana esillä, mutta kykenit olemaan edelleen myös varsin osaamaton, joudut ensin oppimaan uudemmalla tavalla olemaan varsin osaamaton ja hieman oppilas Hänelle, joka asettuu nyt opettamaan sinua. Ole siis hetki osaavasti vain oma itsesi ja opi uutta osaamista olemalla Hänen oppilaansa...
Uusi osaaja ymmärtää olla varsin osaavasti sekä hiljaa että osana erittäin ihana oppilas Hänelle, josta osataan nostaa esiin Jeesus Kristus, Luojamme Poika. Tämä hyvin suuri osaaja on aina valmis olemaan myös auttaja ja samalla opettaja jokaiselle ihmisen pojalle, josta osaa olla esillä varsin erikoisella tavalla vain hieman uusi ja hieman uudempi oppilas eli yhdeksän. Kaksi on silloin kaukana eli kaikilta osin irti, kun uudempi osaava oppilas asettuu nousemaan esiin. Tämä niin sanottu olija on vain tilassa oleva olemisen taika eli eräänlainen olijaksi itsensä nostanut uudempi osaaja eli yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän erilaista olemisen tilaa, tasoa ja soppea. Kukin niistä osaa silloin auttaa jollakin tavoin myös äiti maata.
Nyt osaajaksi asettui myös Erkki, sillä hänkin ymmärsi, miten suuri voima osaa olla esillä ja nostaa itsestään esiin jopa sitä voimaa, kykyä ja taitoa, jota tämä erittäin suuri osaajaksi itsensä opettanut vanha ihmisen poika kykenee välittämään äiti maahan ollessaan Jeesuksen Kristuksen oppilaana varsin suurella osaamisen taidollaan. Se ihana voima osasi asettua tämän kauniin planeetan pinnalle ja hehkui useita erilaisia kirkkaita värejään sekä levitti ne lopuksi kaikkialle hyvin, hyvin erikoisina väreinä, joiden hehkua osataan käyttää jokaisessa maassa ja jokaiselle osaavalle ihmiselle siten, että heistäkin leviää ihana hehku ja jopa se iloisuuden sanoisinko riemukas osaamisen lahja esiin, kun aika pitää muita olevaisia edelleen itsessään kiinni. Näin jokainen osaava ihmisen lapsi, ihmisen poika, ihmisen tytär osaa levittää iloa ja rakkautta muille ihmisille.
Nyt olen jälleen osannut asettua opettajaksi ja samalla opin itsekin hieman uudempaa oppia olemalla varsin iloinen ja erittäin osaavana hieman oma itseni, hieman vanhempi mies ja sama iloinen vanha osaaja eli Erkin eräänlainen varjo siitä olijasta, josta sanotaan kaikki osaamisen taian erilaiset tilat, tasot tai sopet, jotka oppivat ja hieman jo ymmärtävät, että aika osaa olla vain este, ei se tai sitä, mitä useimmat sanovat vain yksi, kaksi, kolme, mutta ei enää edes neljä, vaan yksi, kolme ja neljä ovat silloin irti, kun viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän ovat esiin nousseet. Tässä osaan silloin olla ja opin olemaan varsin osaava ja erittäin onnekas ihmisen pojasta esiin noussut vanha mies eli Erkki. Nyt pääsen oppimaan ja nyt osaan aistia olemistani olla tuossa tilassa kaksi erillistä päivää.
Miksi olimme yhdessä varsin kauan? Siksi, että siihen tilaan, siihen olemiseen pääsee silloin asettumaan uusi oppilas eli Erkin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän erilaista olemista osaavat olla esillä ja oppivat hieman uudemmalla tavalla asemoimaan itsensä. Rakastamisen ilossa nämä kaikki osaavat olla irti ja samalla myös hieman kiinni.
Miten se iloisena sen itse otti esiin? Osoittamalla sen selvästi symboleiden avulla. Ensin näin yhdenlaisen kolmion nousevan esiin, sitten esiin tuli ensin kaksi pyramidia, joissa ensimmäisen kyljissä loisti kullan hehku ja toisessa nuo kyljet osasivat iloiten loistaa useissa erilaisissa väreissä. Nekin ymmärsivät, että tähän tilaan asettuivat kuusi kylkeä ja kuusitoista erilaista olijaa eli niiden kaksi erilaista tilaa ja kolme erilaista osaavaa olentoa.
Miten niiden tilat osaavat ottaa nuo muut itsestään esiin? Ottamalla kaksitoista kylkeään esiin ja asettumalla itse olemaan hieman omia itsejään eli eräänlaisia olijoita, joille ajattomuudesta nostetaan esiin nuo kolme muuta olevaista. Niiden osaamista en itse koskaan ota esiin, vaan osaan vain kertoa, kuka on, ja kuka ei ole esillä. Kaksi osaa siis itsekin olla esillä, mutta ani harvoin edes kolme saati nuo kuusi kylkeä, eli yhdellä tavoin vain niiden loisteessa osaavat kaikki iloiten esiintyä omina itsenään ja hieman myös uusina olevaisina. Kuka oppi, kuka ei oppinut, on aina varsin ymmärrettävissä, sillä eihän lasta osata opettaa, vaan aikuisia. Kaikille osaajillekaan tuo opettamisen taika ei ole vielä noussut esiin, eli heistä ani harvat ymmärtävät tätä symboliikkaa siten kuin minä.
Siis kuka nyt osaan jopa olla? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän. Näiden erilaisten symbolien esiin nouseminen on siis eräänlainen taika tai taianomainen oppisen tae. Se osoittaa silloin, että olen itseni herra ja hieman myös osaan olla joku, jokin, eräs, osaaja, oppilas Hänelle, joka on Isämme, Luojamme ja erittäin suureksi asettunut osaava opettaja. Eli yhden, kahden, kolmen, neljän, viiden, kuuden, seitsemän, kahdeksan ja nyt myös yhdeksän erilaisen olemisen tilan, tason tai sopen esiin nostava voima, kyky ja taito.
Näin ajattomuuskin ymmärsi olla hieman uusi, hieman uudempi ja hieman korkeampi kuin vain isämme ja äitimme eräänlaisena olemisen tilana esiin noussut lapsi, poika, aikuinen ihminen ja hieman uudempi osaava oppilas Luojallemme. Kuka osaa, kuka ei opi, lienee aina varsin osaamattomillekin varsin uusi ja erittäin erikoisella tavoin esiin nouseva tila. Minulle se ei enää sitä ole, vaikka olen aina myös osaamaton pienen pienen ihmisen pojasta esiin noussut uudempi oppilas Luojamme Pojalle eli Jeesukselle Kristukselle. Näin sinä, joka olit vielä eilisessä olemisessasi erittäin osaavana esillä, mutta kykenit olemaan edelleen myös varsin osaamaton, joudut ensin oppimaan uudemmalla tavalla olemaan varsin osaamaton ja hieman oppilas Hänelle, joka asettuu nyt opettamaan sinua. Ole siis hetki osaavasti vain oma itsesi ja opi uutta osaamista olemalla Hänen oppilaansa...
Uusi osaaja ymmärtää olla varsin osaavasti sekä hiljaa että osana erittäin ihana oppilas Hänelle, josta osataan nostaa esiin Jeesus Kristus, Luojamme Poika. Tämä hyvin suuri osaaja on aina valmis olemaan myös auttaja ja samalla opettaja jokaiselle ihmisen pojalle, josta osaa olla esillä varsin erikoisella tavalla vain hieman uusi ja hieman uudempi oppilas eli yhdeksän. Kaksi on silloin kaukana eli kaikilta osin irti, kun uudempi osaava oppilas asettuu nousemaan esiin. Tämä niin sanottu olija on vain tilassa oleva olemisen taika eli eräänlainen olijaksi itsensä nostanut uudempi osaaja eli yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän erilaista olemisen tilaa, tasoa ja soppea. Kukin niistä osaa silloin auttaa jollakin tavoin myös äiti maata.
Nyt osaajaksi asettui myös Erkki, sillä hänkin ymmärsi, miten suuri voima osaa olla esillä ja nostaa itsestään esiin jopa sitä voimaa, kykyä ja taitoa, jota tämä erittäin suuri osaajaksi itsensä opettanut vanha ihmisen poika kykenee välittämään äiti maahan ollessaan Jeesuksen Kristuksen oppilaana varsin suurella osaamisen taidollaan. Se ihana voima osasi asettua tämän kauniin planeetan pinnalle ja hehkui useita erilaisia kirkkaita värejään sekä levitti ne lopuksi kaikkialle hyvin, hyvin erikoisina väreinä, joiden hehkua osataan käyttää jokaisessa maassa ja jokaiselle osaavalle ihmiselle siten, että heistäkin leviää ihana hehku ja jopa se iloisuuden sanoisinko riemukas osaamisen lahja esiin, kun aika pitää muita olevaisia edelleen itsessään kiinni. Näin jokainen osaava ihmisen lapsi, ihmisen poika, ihmisen tytär osaa levittää iloa ja rakkautta muille ihmisille.
Nyt olen jälleen osannut asettua opettajaksi ja samalla opin itsekin hieman uudempaa oppia olemalla varsin iloinen ja erittäin osaavana hieman oma itseni, hieman vanhempi mies ja sama iloinen vanha osaaja eli Erkin eräänlainen varjo siitä olijasta, josta sanotaan kaikki osaamisen taian erilaiset tilat, tasot tai sopet, jotka oppivat ja hieman jo ymmärtävät, että aika osaa olla vain este, ei se tai sitä, mitä useimmat sanovat vain yksi, kaksi, kolme, mutta ei enää edes neljä, vaan yksi, kolme ja neljä ovat silloin irti, kun viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän ovat esiin nousseet. Tässä osaan silloin olla ja opin olemaan varsin osaava ja erittäin onnekas ihmisen pojasta esiin noussut vanha mies eli Erkki. Nyt pääsen oppimaan ja nyt osaan aistia olemistani olla tuossa tilassa kaksi erillistä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti