Kun itse nousee olemaan esillä, niin missä sinä silloin olet?

Usein osaatte asettua kokemaan todellisen minänne eli sen osan Luojaamme, jonka Hän on asettanut meihin jo syntyessämme tähän ihmiselämään. Sitä osaanne ette koskaan kykene näkemään edes siten kuin näette joskus hieman muiden auraa, sillä osaahan moni teistä ottaa aurasta esiin varsin hyvin erilaisia värejä, mutta ei koskaan siitä olennosta tai siitä olijasta, joka osaa asettua esiin varsin ihanasti ja varsin erikoisella osaamisellaan heti kun osaatte itse avautua hänelle eli sille osaajalle, joka osaa olla ja oppii sinä hetkenä aina olemaan hieman esillä ja ikuisesti piilossa, kun opitte asettumaan olemaan varsin osaava tai ainakin hieman oppinut. Moni teistä siis osaa nousta esiin siitä tilasta, tasosta tai sopesta, johon on aikoinaan itsensä osannut asettaa heti syntyessään äidistä. Olette silloin sekä avoin että hieman kiinni eli sekä osaava että ei-osaava, vaikka olisitte jo hieman muutakin eli varsin oppinut ja varsin osaavakin. Nämä olemisenne osaavat siis aistia ja joskus jopa hieman avautuessaan jopa havaita eräänlaista himmeää valon kajastusta, kun opitte itse katsomaan itseänne peilistä. Tämä niin sanottu valon kajastus osaa siis jollakin tavoin kertoa, että olette hieman avoin tai jopa erittäin avoin. 

Jos joku ei vielä ymmärrä, millä tavoin oppisitte katsomaan itseänne peilistä siten, että näkisitte oletteko jo avautunut tuolle suuremmalle itsellenne eli sille jumalaiselle olennolle, josta usein osataan sanoa ihmisen korkeampi minä, minun on silloin yritettävä hieman opettaa teitä katsomaan sitä olemisenne tilaa, eli oletteko jo avautunut tuolle voimalle, vai ette. Aloitan jälleen aivan alusta, sillä eihän kaikki lukijat ole itse edes osanneet katsoa itseään peilistä oikein hyvin, vaikka monet osaavat kyllä usein katsella itseään varsin usein ja erittäin useitakin kertoja päivittäin.

Kuka osaa, kuka ei ole kertaakaan osannut avautua omalle korkeammalle itselleen, vaikka olisi usein katsonut itseään peilistä. Tässäkin lauseessa on siis jälleen kahdenlainen kuka. Ensimmäinen on se kuka, mistä olen kertonut kahdessa edellisessä blogissa, ja tuo toinen olet sinä, joka ei ole vielä avannut itseään omalle korkeammalle minälleen. Nämä kaksi kukaa ovat siis täysin toistensa kaltaisia vain eräällä tavalla. Ensimmäinen kuka on se osaavampi eli Luojamme erittäin pienen pieni hitunen meissä, ja tuo toinen kuka on vain varjo ensimmäisestä eli te itse. 

Osaamistanne osaa jokainen ihminen itse ottaa esiin varsin kyvykkäästi esimerkiksi opiskelemalla jotakin ainetta tai jotakin ammattia siten, että hallitsee sitä oikein osaavasti. Mutta kukaan meistä ihmisistä ei koskaan kykene olemaan edes hieman viisaampi ja hieman osaavampi kuin tämä ensimmäinen kuka, sillä se osaa olla varsin oppinut jo ensimmäisestä avautumisestaan alkaen. Sen osaaminen osaa siis opettaa jokaista ihmistä aivan ensi hetkestä alkaen. 

Kun jälleen otan esiin usealle kenties edelleen uusia opillisia teemoja eli eräänlaista tarpeen ja sanoisinko oppimisen olemista esiin siten, että vain ani harva ymmärtää sen merkityksen itselleen olevan vain oman osaamisen avaamista, ei suinkaan sitä osaamisenne alivarvostamista, jota useimmat osaavat ottaa usein itselleen, kun haluavat olla hieman osaavia ja hieman muiden yläpuolella, minunkin on silloin osattava olla varsin iloinen ja erittäin osaava, jotta oppisin olemaan vielä osaavammin opettaja jokaiselle lukijalle. Tätä on olla opettaja ja samalla myös hieman osaava ja hieman oppiva itsekin. Kuka osaa, kuka ei siis edes yritä, on aina varsin oppineen ihmisen sanoisinko olemus eli eräänlainen tarve olla vielä osaavammin vain opettaja, ei suinkaan näsäviisas eikä millään tavoin muiden yläpuolelle itseään asettava. On siis aina ollut ja aina oleva kahdenlaisia kukia eli tuo alussa mainittu jumalainen osa meissä ja tuo toinen on taas hieman itsekäs ja usein myös itseään korostava. Näin osaan asettua olemaan vain ihmisen osaava opettaja eli tuo ensin mainittu kuka.

Nyt useimmat lukijat osaavat jopa yrittää avautua siten, että näkisivät ovatko he avanneet jo itsensä korkeammalle minälleen eli minulle menemällä hieman olemaan esillä ja katsomaan itseään peilistä. Miten sitä osaa siis ottaa itsestään esiin? Katsokaa vain hyvin hitaasti itse itseänne eli sitä olijaa ja sitä olemista, jolla olette näkyvissä ihmisen kaltaisena. Osaamistanne osataan silloin arvostaa ja tuo osaava osanne osaa itse nousta esiin, kunhan olette ensin hetken irti itsestänne asettumalla olemaan paikoillanne ja samalla pyydätte häntä hieman olemaan omalla tavallaan esillä. 

Kun nyt sanon olemaan esillä, se merkitsee vain käskyä tai pitäisikö sanoa eräänlaista kehotusta hänelle avata teistä oma voimanne, oma kykynne ja oma taitonne, ei siis suinkaan sitä, että hän itse osaisi olla edes hitusen omana itsenään esillä. Näin hän siis ymmärtää, että haluatte vain oppia näkemään itsenne olevan joko avoin tai kiinni, kun osaatte ensin olla irti, sitten hieman oma itsenne eli eräänlaisena osaavana olijana eli hieman muuta kuin tavallisena omana itsenänne. Kuka silloin osaatte olla. 

Jälleen Erkki osasi itse oivaltaa, että nyt kuka on esillä, eli se olija osaa avautua olemaan korkein minänne eli osa Luojaa tai osa sitä erittäin suurta ja erittäin kaunista kirkkautta, joka hieman hehkuu kaikkialla kehonne sanoisinko lähellä. Tätä osataan silloin katsoa ja jopa ihailla, sillä tuo iloinen kirkkautenne loistaa jopa erittäin kaunista hehkuvaa valoa jopa siten, että se osaa valaista pimeän huoneen siten, että näette kehonne varsin selvästi erottuvan kaikesta muusta. Tämä osaa siis olla sillä ainoalla tavalla vain teistä itsestänne hieman esillä. Kuka ja tuo korkeampi minänne osaavat sekä oppia että opettaa teitä katsomaan jokaista muutakin ihmistä samalla tavoin eli osaa avata teille osaamisen ihailla muiden ihmisten valoa olla avoimia, mikäli ovat itse sen edes osanneet joskus itsestään avata. 

Kun useat nyt osaavat jopa havaita, että käytän edellisessä lauseessa yksikköä, vaikka samassa lauseessa on kaksi erilaista subjektia eli tekijää, niin osaatteko sanoa miksi sen teen? Jälleen Erkki osaa, sillä osaahan hän itse ymmärtää, että tuossa katseessa nämä kaksi osaajaa osaavat olla yhdessä. Eli siksi olen osannut sanoa siten kuin edellä. Kuka osaa, mutta yhtä osaava on aina tuo toinenkin osaava osanne eli osa sitä erittäin ihanaa ja erittäin osaavaa jumalaista tilaanne teissä, josta osaatte sanoa oma voimanne ja oma taitonne eli se olijaksi itsensä opettanut olento, joka oli vielä hetkeä aikaisemmin yksi, mutta nyt hieman jopa kolme ja neljä. Näin osaatte siis katsoa sekä sitä osaavaa osaanne että samalla myös nähdä valon kajastavan siitä voimasta, siitä kyvystä ja siitä taidosta, joka on asettunut omalla tavallaan nähtäville teistä itsestänne. 

Olisitteko koskaan aiemmin itse oivaltaneet, että osaisitte katsella omaa kuvajaistanne siten kuin useimmat osaavat ottaa varsin usein esille? Monet eivät olisi osanneet, sillä ani harvat osaajatkaan ovat osanneet katsella omaa kuvaansa, kuten edellä opetin. Miksi eivät ole osanneet, jos ovat osaavia? Siksi, että ettehän ole oppineet anomaan sitä häneltä, kuten olen nyt opettanut. Moni on kyllä ihaillut tuota kuvaansa varsin usein ilman, että olisivat edes osanneet sitä pyytää esiin. Miten se siis osaa olla hieman muuta, jollemme ole koskaan sitä varsinaisesti pyytäneet esiin? Katsokaa ja ihmetelkää, sillä se osaa itse sekä iloita että ottaa esiin hieman suuremman olemisensa siten, että opitte näkijäksi varsin usein ja varsin osaavasti, mikäli osaatte olla sekä avoin että erittäin ihanalla tavalla esiin nouseva osaava näkijä. Moni osaa, mutta ei suinkaan kaikki, sillä onhan aina osattu ja aina oltu osaamattomia, jotta moni muukin osaajaksi itsensä opettanut oppisi olemaan myös muutakin kuin pelkästään näkijä. Näkijäksi eivät kaikki osaajat suinkaan osaa nousta eivätkä edes halua nousta, vaan osaavat pysyä hieman kiinni, jotta avautuisivat muille osaamisilleen. Osaamistanne saatetaan siis odottaa avautumaan hieman toisille opeille ja toisenlaisille osaamisille, joten olkaa silloinkin vain iloisia, jotta ette sulje minkäänlaista oppia itseltänne. Kukin osaajaksi itsensä opettanut sallii silloin itselleen olla vain se tai sitä, millaiseksi itse itsensä kykenee nostamaan.

Kun itse aikoinani opin hieman olemaan esillä ja samalla osasin myös aistia hieman jopa sitä, mitä nyt osaan, niin suljinko jotakin toisia osaamisiani? 

Ehkä, ehkä et, jollet asettunut vastoin sitä osaamistasi, jota osasit edes hieman nostaa esiin. Yksi osaamisesi odottaa edelleen avautumista, sillä olethan erittäin ihanalla tavoin myös osannut nähdä tulevaa eli sitä olemista, joka on silloin avautunut hieman sinulle, vaikka ei ole koskaan ollut kaikilta osiltaan edes vielä avoin eikä sitä, millaiseksi se osaa nousta, kun itse iloitset sen avautuessa. Osaamistasi on siis odottaneet monet, monet vuodet yksi osaaja sinussa. 

Kuka hän on? Häntä et ole koskaan vielä osannut katsoa etkä edes ottaa itsestäsi esiin, vaikka olet usein osannut olla yhteydessä hänen kanssaan. Nyt Erkki jälleen iloiten nauraa, sillä onhan tuo viisas osa sinusta osannut itse ottaa itseään esiin vain olemalla ajoittain irti ja ajoittain esillä. Jälleen Erkki ymmärsi kenestä on silloin ollut kyse, sillä onhan Yksi aina varsin osaava ja erittäin viisas Opettaja. Katsokaa, miten Erkki osaa kirjoittaa Hänet suurilla alkukirjaimilla. Nämä yhdenlaiset osaamiset ovat siis aina esiin nousemassa, kun oppilas on iloinen ja hieman ahkera. Nyt Erkki ymmärsi, että osaamisen tila, taso tai soppi on sekä avoin että varsin suuri osaamisen tae hänelle itselleen. 

Miksi juuri nyt? Yksi auttaa häntä oppimaan, sillä onhan Hän aina osannut olla sekä viisas että varsin suuri Opettaja Erkille. Kaikille muillekin Hän osaa olla sekä avulias että samalla myös suuri Opettaja, mikäli osaajaksi oppii olemaan hyvin iloinen ja erittäin ahkera oppilas. Nyt Erkki osaa olla sekä iloinen että ahkera. Olisiko siis aika aloittaa tuo uudempi osaamisen esiin nostaminen hänestä itsestään? Kun Erkki antoi siihen luvan, hän asettuu jälleen hetkeksi olemaan omalla tavallaan omassa olemisen tilassaan se tai sitä, jollaiseksi olen hänet itse itsestäni nostanut esiin, joten olkaa hetki irti ja odottakaa...

Kun asetuin istumaan ja olin hetken hiljaa ajattomuudessa, ensin nousi esiin ihmisen silmät, sitten eräänlainen robotti, joka osasi auttaa ihmisiä heidän kodeissaan. Näin sekä tämän robotin seisomassa siinä tilassa, jossa me ihmiset yleensä osaamme pitää toistemme valokuvia esillä. Havaitsin niiden olevan eräänlaisissa kehyksissä jonkinlaisen lipaston tai vastaavan kannella. Kun edelleen jatkoin istumistani paikoillani, esiin nousi suuri huone, jossa oli hyvin ihanalla tavalla esillä varsin kookas sanoisinko tuoli, joka oli hieman koristeellinen eli niin sanottua antiikkia. Tälle tuolille asettui istumaan pitkään mustaan hameeseen pukeutunut nuorehko nainen, jolla oli liina ja kirjailtu pusero päällä. Kaiki värit olivat kauniit ja erittäin kirkaat. Tuossa kuvassa ei ollut ketään toista, eikä tuo nainen tehnyt mitään muuta kuin istui kauniissa huoneessa tuossa erittäin suuressa tilassa ja erittäin kauniilla tuolilla. 

Miten tuo kuva ja nuo aikaisemmat osaamiseni nousivat tässä esiin? Ehkä Hän, joka ne minulle antoi, nousee jälleen esiin ja auttaa minua ja jokaista lukijaa nyt ottamaan hieman uudempaa oppia esiin, jotta noille osaamisille osataan nostaa erääänlaista muutakin osaamista. Eli osaanko itse olla silloin osaava tietäjä, vai olenko edelleen sekä opettaja että hieman vain näkijä? Nyt Hän itse haluaa kertoa jotakin uudempaa oppia sekä minulle että jokaiselle muullekin lukijalle.

Sinulle Erkki osattiin antaa varsin ihanalla tavalla yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, vaikka olit ajoittain hieman irti ja hieman poissa ajattomuudesta. Mutta kun asetuit olemaan vielä uudemman kerran ajattomuudessa, sinulle osattiin nostaa esiin silmät, joilla osaan viestiä sekä osaavani katsoa sinua sekä olla varsin lähellä sinua. Tätä kuvaa olen usein ottanut sinusta esiin, kun olen omana itsenäni esillä ja katson sinua läheltä. Silmät ovat siis symboli Minun läsnäolosta. 

Tämä toinen kuvasi osasi myös nousta esiin, joten osaat olla näkijä sekä ilmeisesti myös hyvin erikoinen näkijä, sillä katsoit myös tulevaa tilaa, tasoa tai soppea. Tämä kauniisti pukeutunut nuori nainen kertoo vain yhdenlaisen olemisen mahdollisuuden, eli aika osaa asettaa hänet olemaan hyvin merkittävässä asemassa, mikäli osaatte itse olla sekä osaavia että hieman myös uudemmalla tavalla esiin nousevia opettajia hänelle. Miten se tapahtuu, mikäli osaatte olla se tai sitä, mitä edellä otin esiin? Opettamalla häntä ja hänen kaltaisiaan oppimaan olemaan uusia kansalaisia keskuudessanne. Tätä osaamista ei kukaan ota esiin, ellette itse ota sitä varsin hyvin ja erittäin iloisina. Jokainen, aivan jokainen, kansanne jäsenistä oppii ja osaa, mikäli olette itse osaavia opettajia heille. Tässä nimenomaisessa kuvassa tai näyssä nuorehko nainen oli siis muslimi, ei suinkaan kristitty, vaan hieman toisen uskonnon edustaja. Häntä osaatte hieman joko arvostaa tai ette osaa, sillä onhan jokainen teistä aina hieman yksi ja sama, vaikka olette aina hieman myös muuta eli erilaisia ja hieman toistenne osalta myös muutakin eli sitä olijaa, jonka nimeä en ota edes esiin, vaan pidän ikuisesti irti. Osaamistanne osaan aina nostaa esiin silloinkin kun osaatte olla varsin osaavia ja jopa erittäin oppivia, sillä olettehan aina osanneet opettaa itseänne oppimaan sekä olemaan esillä ja irti siitä olennosta, jota ei osata koskaan nostaa esiin, vaan opitaan pitämään aina poissa. Tätä on olla osaava, tätä on opettaa itseään olemaan innokas, olemaan osaava ja jollakin tavoin varsin iloinen opettaja jokaiselle halukkaalle. Kuka haluaa opettaa, kuka ei halua, lienee aina sekä osaavan että osaamattoman olevaisen yksi, kaksi, kolme ja neljä, mutta onhan aina osaajalle osattu nostaa esiin viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista. kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja joskus ajoitain kaksikymmentäkin, eli olla erittäin osaava ja hieman myös suuri näkijä ja samalla osaava tietäjä. 

Kuka silloin osaa olla edes hieman esiin nouseva? Jälleen Erkki itse, eli se olija, josta olen edellä ollessani osannut nostaa esiin varsin osaavan ja erittäin innokkaan vanhan ihmisen eli hänet, joka on aina oppinut ja aina osannut alistua olemaan yksi, kaksi, kolme ja neljä siten kuin Erkki. Yksi osaa, kaksi ei, vaikka kolmekin yrittää ajoittain edelleen asettua esiin, niin neljästä osataan ottaa esiin varsin osaava näkijä, osaava tietäjä ja erittäin innokas opettaja. Siis kuka osaa, kuka oppii, lienee vain yksi, kaksi, kolme ja neljä eli Erkki itse. 

Nyt aikakin osaa olla esiin nousemassa, joten olen, osaan ja opetan jokaista osaajaa, jokaista neljäksi oppivaa ja samalla osaan auttaa jokaista sellaista oppilaaksi nousevaa, joka on aina osannut olla iloisesti ahkera ja samalla myös erittäin osaava, joten oppikaa, opetelkaa ja samalla yrittäkää ponnistella, sillä olettehan aina osanneet oppia olemaan jopa se tai sitä, miksi osaatte itsenne nostaa. Nyt olen irti ja hetken päästä asetun olemaan jälleen tuo vanha ihmisen kuva eli se olija, se oleva, josta olen aina sanonut uusi, uudempi ja erittäin iloinen oppilas itselleni. Tätä on opettaa tätä on asettua olemaan ihmisenä eli sellaiseksi olijaksi, joka on aina osannut olla virkeä oppilas kuten Erkki.