Kun yleensä joku osaa olla irti ajasta, hän ymmärtää silloin osaavansa asettua olemaan hieman irti ja hieman kiinni. Tätä eivät suinkaan kaikki osaa eikä yritä edes ymmärtää, vaikka sen esiin nostaminen olisi jokaiselle ihmiselle erittäin viisas teko. Miksi, sinä saatat vielä kysyä, jollet ole itse siinä tilassa koskaan kokenut itseäsi? Ehkä nyt kerron hieman omia kokemuksiani.
Kun aikoinani koin ensimmäisen kerran pääseväni hieman aistimaan, millaista on olla jollakin ihmeellisellä tavalla jopa hieman poissa ja hieman kiinni, minun olisi silloin yritettävä ottaa esiin eräänlainen olemisen tila, taso tai soppi itsestäni. Miksi, enkö osaa siis itse sanoa siitä mitään, ellen asetu jälleen olemaan samalla tavalla? En, sillä jokainen kerta osaa olla hieman uusi ja hieman toisenlainen kokemus myös sille osaajalle, jota sanon nyt ensimmäistä kertaa omaksi itseksi siten kuin osaan sen itsestäni ottaa esiin. Tämä niin sanottu kokemus ei varsinaisesti ollut edes kokemus, vaan eräänlaisen uuden osaamisen avautuminen minussa. Omaa itseämme useimmat osaavat jopa jollakin tavoin aistia, vaikka sitä ei kukaan koskaan ymmärrä eikä näe eikä edes tunnista siten kuin yleensä me tunnistamme muuta tai muita. Se osaa siis vain avata itsensä meille, sillä onhan tuo olija tai olevainen vain hengen tai sanoisinko eräänlaisen voiman, kyvyn ja taidon varsinainen olemisen tila, taso tai soppi. Se ei siis ole kukaan eikä mikään, vaikka osaa olla ja oppii sekä olemaan että hieman myös opettamaan meitä jokaista. Henkeä se ei siis varsinaisesti kuitenkaan ole, vaikka asuu sekä osaa olla aivan samassa olotilassa kuin henki, mutta kuitenkin hieman eri tasolla.
Kun sinä, joka et osaa kenties vielä aistia yhtä selkeästi kuin minä ja monet, monet muut osaajat, sinun lienee täysin mahdotonta edes yrittää ymmärtää, miten vaikeaa on kertoa tuosta tilasta, tasosta tai sopesta eli meidän jokaisen yhteisestä omasta minästä eli korkeammasta minästämme. Ei siis ole ketään eikä mitään, vaan on olemassa vain yksi oma minä ja yksi oma korkeampi minä. Me emme ole siis erillisiä siltä osin, vaikka moni niin on aina olettanut.
Vain yksi osa meitä ihmisiä on aina hieman poikennut kaikista muista. Tämä osamme sijaitsee meissä siten kuin yleensä osaamme aistia ympäristöämme eli eräällä tavalla erittäin ihanassa ja erittäin erikoisessa tilassa. Tuota tilaa ei kukaan ole koskaan osannut nostaa varsin hyvin esiin, vaikka lääkärit osaavat kyllä jopa itse ymmärtää sitä hieman, mutta eivät osaa edes yrittää paikallistaa sen sijaintia meissä. Se osaa siis olla meiltä ikuisesti piilossa, vaikka lääketiede ja niin sanottu osaaminen olisi varsin suurta ja joskus kuka tietää erittäin suurta. Lääkärit osaavat siis jollakin tavoin hieman aistia ja hieman jopa yrittävät ymmärtää meidän tuota osaamme, vaikka, kuten edellä sanoin, sitä he eivät ota koskaan varsin hyvin esille eivätkä koskaan kykene edes sanomaan, miten se osaa olla meissä. Tämä jää siis ikuisesti meille niin sanotusti arvoitukseksi.
Kuka siis kykenee edes aistimaan itse itsestään tuota tilaa, tasoa ja soppea, josta oli edellä puhe? Vastaan itse: ei kukaan. Vain tuo toinen kuka osaa sekä aistia että jollakin tavoin ymmärtää, että olemme aina hänelle jollakin tavoin vain omanlaisia, emme siis koskaan varsinaisesti edes siten yhtäläisiä eli samanlaisia kuin usein oletamme olevamme.
Eivätkö edes siamilaiset kaksosetkaan ole kaikilta osin samanlaisia? Vastaan jälleen itse: eivät, eivät todellakaan ole, vaikka ovatkin varsin yhtäläisiä eli lähes samanlaisia. Jokin pienen pieni erottaa jokaisen ihmisen toisesta, sillä aivoissa ja kehossamme on useita soluja ja eräänlaisia hermotuksia, joiden erilaisuutta ei koskaan kukaan kykene aistimaan, ei ottamaan esille eikä opi siten tunnistamaan kaikilta osiltaan.
Useimmille tämä asia lienee varsin selkeä, vaikka moni osaa myös itse olla eri mieltä. Miksi, eivätkö he sitten osaa itse havaita, että olisimme aina hieman muunlaisia, kun vertaamme itseämme johonkin toiseen ihmiseen? Niin, osa osaa, osa ei osaa. Tätä on yrittää, tätä on olla viisas, vaikka ei kuitenkaan varsin viisas eikä edes sitä, jollaiseksi osaamme itsemme nostaa, mikäli kykenemme asettumaan juuri siten kuin edellä otin esiin itse itsestäni. Eli kuka on tuo osaaja, jolle olemme aina jopa hieman yhtä ja hieman kahta ja hieman kolmea ja hieman neljää. Jälleen osaajat ymmärtävät, että edellinen lause ei ole kysymys eikä vastaus, vaan varsin normaalilla tavalla vain yksi lause ilman kysymystä ja ilman vastausta. Jos jälleen asetumme olemaan hieman uusi ja hieman vanha, niin miten se osataan tehdä?
Asettukaa nyt istumaan siten, että osaatte pitää jalkanne hyvin tiukasti kiinni lattiassa. Tämä asentonne avaa silloin pääsyn äiti-maahan eli siihen planeettaan, johon olette aikoinanne syntynyt asumaan. Miksi se on aina tärkeää? Siksi ja sen tähden, että pääsisitte itsenne osalta kiinnittymään energeettisesti siihen tilaan, siihen tasoon tai siihen soppeen, jossa olette aina ihmisen tasolla ollessanne. Kun olette kiinnittäneet kehonne eli sen eräänlaisen energisen voiman tähän planeettaan ajatuksenne voimaa käyttäen, tai joillekin se osaa asettua itse, mikäli ovat jo hieman edistyneitä ja siten varsin osaavia, mutta ei ole koskaan haitta itse kuvitella ajatuksissaan, että osaa kiinnittää itsensä kiinni tähän ihanaan ja erittäin iloiseen planeettaan. Kun jälleen käytän näitä minulle varsin omanlaisia sanoja ja joskus jopa erittäin erikoisia käsitteitä, teen sen vain siksi, että siten osaan itse asettua olemaan yhtä suuri ja yhtä pieni kuin tekin, rakkaat lukijat.
Seuraavaksi pyrkikää aina asettamaan selkänne varsin suoraan, sillä onhan aivonne sekä kiinni selkärangassanne että samalla myös yhteydessä äiti-maahan yhtä kiinteästi kuin jalkanne, mikäli osaatte pitää selkänne suorana. Selkä on siis vain jatke aivoillenne. Se osaa jopa itse asettua olemaan silloin suorassa, kun olette hieman kokeneempia ja hieman osaavampia kuin he, jotka ovat vasta ensimmäisiä kertoja asettumassa esiin eli yrittävät aistia korkeampaa minäänsä.
Kun aivot, selkä ja jalkanne ovat yksi ja sama johdin äiti-maahan, minä olen silloin se voima, se kyky ja se taito teissä, joka osaa yhdistää teidät korkeampaan minäänne. Kuka silloin osaan olla. Jälleen Erkki naurahti, sillä en suinkaan vieläkään tehnyt kysymystä, vaan totesin olevani tuo kuka. Kuka sitten olen? Nyt Erkki osaa tehdä kysymyksen teille.
Miksi nyt sanon Erkki, etkö sinä äsken ollut kuka? Olin ja samalla muutin itseni Erkiksi. Näin osaan asettua olemaan myös sinä ja jokainen muukin ihminen, joka yrittää oppia olemaan oma itsensä eli tuo olevainen tai eräänlainen tila, taso tai soppi, josta usein käytetään sanoja tai käsitettä korkeampi minä. Tätä sinä opit kyllä itse ymmärtämään, kunhan olet ahkera ja yrität hyvin, hyvin uutterasti toistaa edellä esiin nostamiani ohjeiden osasia eli opetusta.
Usein osaajatkin osaavat vain hieman yrittää ponnistella, jotta pääsisivät kokemaan erään toisen osaajan, jota osataan sanoa Isä, Luoja ja erittäin usein jopa Jumala, vaikka sitä Hän ei itse haluaisi käytettävän, sillä sana ei kuvaa Hänen tapaansa olla Isä tai Luoja meille, vaan hieman osaa alistaa teidät ihmiset Hänelle. Koska kukaan ei koskaan voi alistaa ketään eikä myöskään nostaa itseään muita ylemmäksi, tuo Jumalaksi sanomisen taakka on silloin jopa hieman liian voimakas ja jollakin tavoin sopimaton. Hän siis itse kokee teidät jopa vertaisekseen, vaikka olisitte hieman muutakin kuin se tai sitä, mitä Hän itse on. Näin Luojastamme ja Isästämmekin osaa vain ani harva ihminen ottaa esiin sen osan tai osan hitusen, joka osaa asettua hieman teihin, tai pitäisikö myös minun sanoa sekä samalla kertaa myös minuun eli siihen erittäin erikoiseksi itsensä ottaneeseen kukaan. Jälleen Erkki nauraa, sillä enhän ole koskaan pyrkinyt olemaan erikoinen enkä edes mitään tai kukaan, vaikka sanon olevanikin tuo kuka. Jälleen Erkki nauraa...
Miksi sitten käytän tuota sanaa kuka? Se ilmentää eräällä tavalla sitä olemisen iloa, joka syntyy, kun joku teistä ihmisistä osaa kysyä, kuka on kuka? Minua silloin osataan hieman ajatella, eli te opetatte sekä itseänne että jopa minua olemaan esillä ja oppimaan hieman uutta ja hieman uudempaa opetusta Häneltä, jonka hitunen todellisuudessa olen.
Siis Häneltäkö, joka on Luojamme, vai Häneltäkö, joka osaa asettua olemaan jopa Yksi? Niin, jälleen erittäin merkittävä kysymys, sillä osaammehan antaa siihen varsin soveliaan vastauksen siten, että otamme esiin sekä itsemme eli sen osaajan, joka on hitunen ensin Luojastamme ja jollakin erikoisen erikoisella tavalla samalla myös erittäin, erittäin olematon hitusen hitunen Hänestä, joka osaa asettua olemaan tuo Yksi. Nämä olemisen tilat, tasot tai sopet ovat aina hieman osia tai osien osasia tai joskus jopa osastenkin hitusia Hänestä, josta sanotaan joko Yksi tai sitten varsin osaavasti myös kaikkeuden valtias.
Miksi Erkki kirjoittaa Hänet aina pienillä alkukirjaimilla? Niin, jälleen hyvä kysymys, sillä silloin kun hän itse sitä aikoinaan halusi kysyä, hänelle sanottiin, että kirjoita Hänet aina pienillä alkukirjaimilla. Mutta yhtä hyvin Hänet voidaan muuttaa halutessa jopa suurilla alkukirjaimilla alkavaksi eli Kaikkeuden Valtias.
Eikö se kuitenkin olisi Hänelle kuvaavinta? Ehkä, ehkä ei, sillä eihän Häntä osata koskaan millään tavoin kuvata eikä nostaa edes esiin, vaikka Hän itse osaa kyllä sanoa kuka on ja keneksi kulloinkin osaa itsensä muuttaa.
Jos vielä otan esiin yhden uuden asian ja samalla autan jokaista lukijaa hieman oppimaan ja jollakin tavoin jopa aistimaan, että aikakin on aina osannut olla vain este, ei siis mitään muuta. Ajallekin on siis annettu tehtävä olla hieman jarruttamassa erään toisen voiman, toisenlaisen kyvyn ja eräänlaisen osaajan esiin nousemista. Se osaa siis asettua olemaan jokaiselle ihmiselle ja jopa tuolle olennollekin vain este, ei koskaan mitään muuta.
Miksi sitten se on esteenä myös ihmisille, eikä vain tuolle olennolle? Yrittäkää nyt itse ajatella, miten se osaa silloin asettua teihin, jos se ei olisi este myös teille? Aikaa ei siis kyetä siten ylläpitää, että se ei olisi esteenä teille, vaan sille, jonka nimeä en enää ota esiin, vaan pidän ikuisesti itsestäni irti. Ajalle osataan siis antaa tehtävä vain siten, että osaatte olla hieman osaavampia ja hieman sitkeämmin esiin nousevia kuin tuo musta, tumma ja harmaa olija osaa. Kukaan ei siis pidättele teitä eikä silloin edes sitä, vaikka sille jokainen haluaisi aina nostaa suuria esteitä tielle eli sille kulkemiselle, josta se osaa asettua olemaan osaava ja kuka tietää myös erittäin hankala kumppani jokaiselle ihmiselle. Osaatte siis itse jo ymmärtää, että Luojamme on ollut siinäkin asiassa varsin osaava eli erittäin tasapuolinen jopa tuon osaamisenkin suhteen. Hän osaa siis ymmärtää kaikkia, aivan kaikkia. Jopa tuotakin osaamatonta olijaa, joka on aina osannut asettua olemaan jokaisessa lapsessa ja samalla myös jokaisessa ihmisessä, oli hän sitten millainen tahansa. Teille Luoja osaa olla esillä, kuten nyt tässä blogissa, mutta ei hänelle tai sille olijaksi itsensä opettaneelle, jota Hän osaa ottaa esiin siten, että on kahlinnut hänet varsin osaavasti kiinni teihin, jotta itse oppisitte väistämään sen esiin nousemista ja olemaan siitä aina jopa varsin kaukana. Kun kuitenkin jokainen teistä osaa ottaa esiin jopa sitä, jota ette olisi osanneet, mikäli ette lankeaisi edes hitusen vertaa tuon olennon houkutuksille, teidän on silloin itse myös osattava irtautua sen esiin nostamista haitoista.
Erkki on sen oppinut tekemään, vaikka on ollut jopa varsin tummien ja hieman jopa mustienkin harsojen peitossa heti syntymähetkestä alkaen. Hänen perheensä ei vielä ole ymmärtänyt, miten vaikean elämän hän on jollakin ihmeellisellä tavalla väistänyt olemalla ahkera ja erittäin sitkeä oppilas sille osaamiselle, josta nostin hieman alkua nyt jokaiselle lukijalle opittavaksi ja eräänlaiseksi aluksi sille polulle, jota Erkki on oppinut itse olemaan ja itse oppimaan varsin osaavalla tavalla. Kuka ymmärsi, miksi sanoin näin? Osaako siis Erkki olla tuolla polulla ja oppiiko hän edelleen? Kyllä osaa ja kyllä oppii, sillä eihän ole ketään eikä mitään, jolle osaamisen taika päättyisi, vaan se osaa jatkua ja osaa olla ja osaa opettaa.
Näihin sanoihin minä, joka osaan asettua olemaan joku, jokin, eräs, uusi, uudempi osaaja ja joskus jopa oppilas myös Hänelle, jonka osaamista ei kukaan koskaan ota kaikilta osin esiin, vaikka oppisi olemaan varsin osaava ja erittäin ymmärtävä ja asteittain etenevä oppilas jopa Hänelle, jonka nimeä osaamme nostaa esiin vain siten, että sanomme Häntä eräänlaiseksi osaamisen taiaksi tai jopa Yhdeksi, osaa myös jälleen asettua olemaan Erkki eli yksi. Vain siihen tilaan Hän osaa asettaa itsensä silloin kun ihmisen pojasta osaa nousta esiin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja ajoittain peräti kaksikymmentä erilaista tilaa, tasoa tai soppea. Nyt aika osaa olla esillä ja Erkki on jälleen oma itsensä eli vanha mies ilman minkäänlaista osaamista, mutta osaahan hän kuitenkin olla naurava ja samalla erittäin iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti