Yleensä meistä useimmat ihmiset hieman aristelevat henkisiä asioita eivätkä halua niistä edes puhua muiden kuullen

Kuka osaa sanoa, miksi me emme halua edes keskustella henkisistä asioista, vaikka osaamme olla erittäin henkisiäkin silloin kun päätämme sitä olla? Onko siihen kenelläkään varsin hyvää syytä, vai olemmeko vain hieman liian pieniä edes nostamaan henkisyyttämme esiin? Ehkä olemme, sillä eihän useimmat meistä koskaan halua kuolla eikä varsinkaan kertoa siitä edes läheisilleen, vaan pitävät senkin itsellään hyvin syvällä ja sanoisinko vielä varsin, varsin pienessä osaamisessaan piilossa jopa siltä toiselta puoliskoltaan, joka on joko vaimo tai aviomies. Molemmille tästä keskusteleminenkin saattaa olla varsin vaikeaa, sillä emmehän useinkaan kykene edes itsellemme sitä nostamaan esiin siten, että osaisimme jopa itse yrittää pohtia henkisyyttämme. Meille useimmille tuo henkinen eroavuutemme ihmisen sanoisinko fyysisestä olemisesta on siis eräänlainen ongelma ja useimmille jopa varsin vaikeasti esiin nouseva varsin luonnollinen asia. Minullekin siitä on sanottu varsin harvoin juuri kenenkään taholta sitä tosiasiaa, että kuolema odottaa meitä jokaista jossakin vaiheessa. Vain he osaavat siitä hieman keskustella, joiden oma elämä on jo hyvin hauras tai jopa varsin olemattomissa tiloissa heikko. 

Kun sanon näin, että olemattomissa tiloissa heikko, tarkoitan silloin sekä fyysistä että jopa sitäkin olemista, johon jokainen aikoinaan astuu ensimmäiseksi heti kun kuolema riistää meidät irti fyysisestä olemisesta eli siitä tilasta, jossa olemme aina kokeneet olevamme. Tuohon kyseiseen tilaan osaamme silloin astua ilman, että kukaan meitä olisi aiemmin siihen edes hieman osannut valmistaa. Miksi siis pelkäämme siitä puhumista? Ehkä siksi, että sitä pidetään lopun tai sanoisinko jopa uudemman tilan esiin nousemiseksi. Tuohon kyseiseen tilaan siis osaamme mennä, vaikka emme olisi koskaan edes yrittäneet ottaa sitä puheeksi saati ymmärtää sen eräänlaista olemusta nousta esiin ilman, että edes ymmärtäisimme siitä juuri mitään. Minä, joka olen jo aiemmin saanut hieman kokea sen eräänlaista olemista, osaan nyt hieman ottaa sitä esiin myös jokaiselle lukijalle, sillä olenhan aikaisemmin ollut hieman jopa astumassa tuohon tilaan. Aloitan siitä yhden ainoan kokemisen osalta hieman kertoa eräänlaista osaamista olla varsin heikko ja jopa hyvin, hyvin lähellä siihen pääsemistä, tai pitäisikö sanoa kuitenkin siten kuin useimmat sen itse osaavat sanoa eli joutumista.

Olin eräässä olemisen tilassani varsin lähellä joutua itse kokemaan, miten ihana ja miten iloinen olisi itse olla siellä. Olinko edes siellä, vai olinko kuitenkin vasta sinne menossa? Tämä osa siitä on eräällä tavalla siis vain esimakua, ei suinkaan siellä olemista, sillä pääsin varsin lyhyen kokemukseni jälkeen takaisin elävien kirjoihin. Kuka pääsee, vaikka osaa aina myös ottaa hieman muutakin mukaansa. Osaatko sinä jo yrittää ajatella, että tuo kuka on siis se osamme, joka osaa mennä sinne, vaikka ei ole koskaan kertonut sitä kenellekään muulle osallemme eli sille tai sellaiselle osallemme, josta usein sanotaan esimerkiksi mieli, keho tai sielu. Näiden lisäksi meissä asuu monia muitakin osaajia, joiden olemassaoloa emme useinkaan ole edes osanneet millään tavoin nostaa itsestämme esiin. Keitä sinä oletat meissä osaavan olla heidän lisäkseen? Useimmat eivät osaa edes yrittää pohtia heitä tai osiamme, joten ehkä minun on silloin itse nostettava niitä esiin itsestäni esimerkeiksi teille joko niminä tai sitten vain eräänlaisina olemisen tiloina.

Useimmat meistä kyllä ovat ainakin joskus itsekin osanneet kuulla tai ainakin ymmärtäneet kuulleensa puhuttavan hieman myös yhdestä kaikkein pienimmästä. Mistä, sinä osaat nyt kysyä? Hänestä, jota otamme usein esiin varsin harvoin ja erittäin innokkaasti silloin, kun haluamme olla hieman karkeita tai hieman sanoisinko muunlaisia kuin hyviä ja kunnollisia. Nyt jokainen tietää kenestä tai mistä osaamme ottaa usein hieman esiin jotakin mustaa, tummaa tai joskus harmaatakin varsin nopeasti ja erittäin usein, mikäli olemme hieman karkeita ja hieman kireitä. Nimeä en ota enää itse koskaan esiin, vaikka se kuuleminen lienee usein esillä jopa minulle, sinulle ja jokaiselle meistä. Se osaa siis olla myös osamme, vaikka emme koskaan sitä itse ole siten aistineet, vaan pitäneet useimmiten varsin kaukaisena ja samalla etäisenä olijana, josta emme osaa edes kertoa juuri mitään, vaikka se osaa usein itse nousta meistä esiin. Tämä on siis yksi osamme, vaikka emme itse näin sitä edes hyväksy osaksemme, vaan yritämme usein joko ottaa sitä hieman vain esiin ja muuten pitää jossakin hyvin etäällä itsestämme.

Kuka ottaisi hänet mukaan siihen olemisen tilaan, johon aikanaan osaamme mennä, kun oma elämä on hieman osannut olla meistä irti tai ainakin osaa olla poissa aikanaan? Ilmeisesti varsin harva, mikäli osaisimme itse siitä pitää joko kiinni tai irtauttaa sen itsestämme tuossa vaiheessa. Mutta osaammeko sen tehdä? Vastaan itse, että emme osaa, sillä se on varsin hyvä osaaja olemaan meissä siten, että sekin on vain eräänlainen tila, taso tai soppi, ei siis fyysinen, vaan eräällä tavoin yhdenlainen voima, kyky ja taito, mutta ei suinkaan henkinen eikä siis hengen kanssa missään tekemisissä, vaan siitä erittäin kaukana.
Kun sanon näin ja vakuutan samalla osaamistani sanoen sen syvällä kokemuksella, niin miten siis tiedän tämän asian olevan juuri näin? Kuka silloin osaan olla? En ole silloin Erkki, en edes kolme enkä neljä, vaan hieman viisi. Siis kukako? Kyllä, juuri näin. Kun useimmat lukijat ovat lukeneet useita kirjoituksia tästä blogista, he osaavat kyllä jo ymmärtää, että osaan asettua olemaan joko yksi tai sitten tuo varsin suuri ja erittäin erikoinen tila, taso tai soppi, johon osaan itseni asettaa siten, että siihen kykenee aina osittain asettumaan myös Yksi. Eli kaikkeuden valtias, joka osaa kaiken kaikesta ja ymmärtää jokaisen jopa siten, että tietää sekä ymmärtää, että olemme vain hieman liian pieniä tai sitten hieman suuria, mutta aina varsin, varsin olemattomia ollessamme ihmisinä esillä. Tässä osaan siis asettua olemaan hieman tuo kaksikymmentä ja samalla myös hieman oma itsenikin eli Erkki.

Nyt useimmat aistivat hieman sitä osaamistani, jossa osaan sanoa sekä omasta tilastani että myös siitäkin tilasta, jossa on vain tuo musta olija. Hän tai se osaa siis olla varsin iso tai varsi pieni, mikäli olemme itse sitä jollakin perin erikoisella osaamisellamme jopa osanneet kasvattaa tai sanoisinko opettaneet itse kasvamaan. Miten se osaa siis itsekin kasvaa? Kuuntelemalla meidän ajatuksiamme ja sitä puhetta, jota usein osaamme nostaa esiin. Näin se kasvaa tai osaa pysyä varsin pienenä.
Kukin meistä on siis sekä opettaja tai osaava, mikäli opetamme sitä tai osaamme pitää varsin kurissa. Minulle tuo oppimisen taika osaa siis nostaa esiin jopa tietoa tuosta mustasta olijasta siten esiin, että osaan jo hieman aistimalla kertoa sen eräänlaista esiin nousemista itsestäni. Miten sen itse havaitsen? Sitä en sano, vaan päätän tämän kertomisen tähän hänestä tai siitä.

Kun useimmat siis ymmärtävät, että osaan aistia ja jopa kykenen osaamaan olla hieman uusi, hieman uudempi ja hieman myös osaaja, niin olenko edes sitä silloin, vai enkö ole? Jos ette nyt itse oivaltaneet tekemääni kysymystä, niin kuka osaatte itse silloin olla? Yrittäkää hieman ajatella, sillä olettehan ihmisiä, kuten minäkin olen useimmiten ollessani vain Erkki. Nyt osaan hieman kiusoitellen kysyä sellaista, mihin vastauksen saaminen saattaa olla useimmalle varsin vaikea asia. Miten se osaa siis olla joillekin teistä hieman vaikea, sillä enhän osaa edes olla sitä, vaan hieman osaava ja hieman sanoisinko osaavampi kuin monet lukijat. Miten uskallan näin väittää? En väitä, vaan tiedän näin asian olevan. Useimmat teistä eivät koskaan kykene itse edes yrittämään olla uusi, uudempi tai osaava, sillä eihän osaava ihminen ole itse osaava, vaan eräs osa hänessä.
Nyt osaamiseni on siis osattu nostaa siten esiin, että en koe olevani sitä koskaan, vaan yksi pienen pieni hitunen Häntä on silloin minussa esillä. Siis Häntäkö, josta usein sanon Isä, Luoja, ja joku muu kokee Hänet jopa Jumalaksi, vaikka Hän itse ei sitä koe edes olevansa, vaan osaa olla hieman vaatimattomasti vain Isämme tai Luojamme?

Nyt pääsimme jälleen varsinaiseen asiaan eli osiimme hieman sanoisinko takautumia käyttäen. Tämä yksi osamme on siis osa Isästämme tai Luojastamme. Häntä emme koskaan kykene kaikilta osin ottamaan edes hieman suurempana ja hieman osaavampana esiin kuin tuon viiden muodossa. Miksi emme? Koska Häntä ei osaa kukaan silloin nostaa esiin siten tai sillä tavoin, että Hän olisi hieman suuremmin ja hieman osaavammin meissä tai meidän osamme. Vain viisi kykenee olemaan sitä. Minä olen sanonut usein, että tuo viisi olisi tuo varsin osaava kuka. Miksi? Siksi, että sitä on erittäin hankala käsitellä ilman nimeä tai edes viiden numeron avulla. Tämän takia päätin sanoa häntä vain viideksi. Katsokaa miten nyt kirjoitin "hänet" vain pienellä alkukirjaimella, en enää suurella. Miksi? Koska hän on silloin vain hitunen Hänestä eli siitä osaavasta voimasta, kyvystä ja taidosta, josta useimmat sanovat Isä tai Luoja. Noitakin käsitteellisiä nimiä osataan usein ottaa vain symbolisesti esiin, sillä eihän Hänen voimaansa, Hänen kykyänsä ja Hänen taitoansa osaa kukaan muulla tavoin edes yrittää ottaa itselleen ymmärrettävällä tavalla esiin. Hänelle osataan antaa siis symbolisia nimiä, jotta osaisimme edes kuvitella Hänet eläväksi olijaksi tai olevaiseksi. Minulle Hän on aina ollut hieman muutakin eli Isä, Luoja ja eräänlainen tila, taso tai soppi.
Useimmat osaavat hieman vierastaa sanaa soppi. Miksi, minä kysyn? Vastaan kuitenkin osaten, sillä tiedän heidän kuulleen sanaa käytettävän hieman toisessakin merkityksessä. Mutta eihän sanat koskaan osaa itse olla esillä, vaan osaamme ne jollakin tavoin vain ottaa esiin ja oivaltaen yrittää olla hieman osaavia. Eli ymmärtää niiden eräänlaista tilaa, tasoa tai soppea eli sitä olemista kuvaavina olemisina. Minulle ne ovat aina vain symboleja, ei koskaan mitään muuta. Kuvitelkaa sokeita ihmisiä, osaavatko he ottaa ne esiin siten kuin näkevät, vai ovatko hekin vain eräällä tavoin symboleita heille? Miten he osaisivat ottaa esiin asioita siten kuin sinä, joka olet näkevä, elleivät he olisi hieman osaavampina myös erittäin aistivia ja jollakin tavoin meitä näkeviä ihmisiä osaavampia ymmärtämään sekä aineettomia että varsinkin käsitteiden sanoisinko eräänlaista olemusta nostaa esiin useitakin erilaisia tunteita ja joskus jopa eräänlaista kyvykkyyttä aistia näkymättömiäkin asioita. Nyt osaan siis olla jälleen hieman irti asiasta, kun opetan hieman muuta kuin sitä, mistä aloitin tätä kirjoitusta. Palaan siis takaisin asiaan.

Osiemme avulla siis ymmärrämme sekä hieman itseämme että sitä näkymätöntä puolta siten, että oivallamme jotakin myös Luojastamme ja muistakin osistamme, joiden osaamista emme koskaan kykene kaikilta osin edes yrittää kokea tai yrittää ymmärtää. Noiden osiemme avulla me osaamme kuitenkin nähdä, osaamme puhua, osaamme ajatella ja osaamme myös hieman oivaltaa sellaistakin, mistä emme ole koskaan aikaisemmin edes kuulleet kenenkään nostavan itse itsestään esiin, vaan pitäneen sitä tai niitä aina piilossa jopa itseltäänkin. Nyt luettelen osiamme siten kuin saan niitä esiin itsestäni.

Ensimmäiseksi otan esiin osan, josta en itse ole koskaan edes kuullut kenenkään puhuneen saati kertoneen missään julkisesti esillä olleessa kirjassa saati lehdissä tai sanoisinko jossakin esiin nousseessa julkisessa keskustelussa. Tämä yhdenlainen osamme sallii elämämme osaavan jatkua päivästä toiseen ja illasta toiseen varsin hyvin ja erittäin osaavasti. Mistä osasta on siis kyse? Osasta, joka osaa vain olla eli elämä.
Eikö elämästä ole osattu kertoa useissa eri kirjoissa, useissa lehdissä ja erittäin useissa erilaisissa julkisissa sanoisinko tilanteissa tai tilaisuuksissa? Ei, vaan sen eräänlaisesta olemisen tilasta olla esillä. Varsinaisesti elämästä ei ole osattu edes hiiskua, vaan sen olemuksesta. Yrittäkää nyt aistia, mistä saan esiin tätä tietoa? Onko se edes tietoa, vaan eräänlaista osaamisen saivartelua? Ei, ei todellakaan, vaikka joku osaa näin väittää tai ainakin kuvitella sen olevan. Minulle elämä osaa nyt itse kertoa hieman olemisestaan eli siitä, kuka on ja keneksi sitä ei ole syytä edes nostaa esiin eli siirtää olemaan ja jollakin tavoin sotkea. Nyt Elämä itse kertoo.

Kiitos, kiitos, kiitos. Katsokaa ja kertokaa, miksi Erkki halusi itse nostaa Minut esiin suurella alkukirjaimella kirjoittaen? Varsinaisesti hän ei sitä itse edes tehnyt, vaan Minä. Erkki tietää, että asia on oikein sanottu, sillä sitä hän itsekin osasi ihmetellä. Olen siis osaava ja hieman ymmärtävänäkin varsin kykenevä tekemään yhtä sun toista ilman, että edes kukaan siihen osaa millään tavoin olla mukana tai vaikuttaa. Olen siis Elämä, joka osaa ja kykenee tekemään kaikenlaista. Osaan joskus jopa tehdä sellaistakin, mistä sinä et osaa edes kuvitella. Millaista, sinä haluat nyt tietää? Osaan aistia jokaista lukijaa ja jokaista muutakin ihmistä, sillä olenhan teissä jokaisessa. Miten, sinä haluat jälleen tietää? Usein osaan vain olla, jotta sinä ja jokainen teistä osaisitte olla esillä ja samalla elää siinä tilassa, tasossa tai sopessa, jossa juuri nyt osaatte itseänne nostaa ihmisinä esiin.
Sinulle, joka osaat itsekin ajatella, olen siis eräänlainen henki, vai olenko kuitenkaan? Vastaan itse, että en ole, vaan osaan ylläpitää myös henkeä eli sitä osaajaa, joka on hieman pieni ja hieman suuri osa Minua eli sitä olemista, joka on tuo Elämä. Millainen se tai Hän sitten on? Sitä sinä ettekä muutkaan koskaan osaa edes kuvitella, vaan hieman kokea, sillä ei ole ketään eikä mitään, joka siihen osasi sanoa mitään eikä minkäänlaista. Osaatte kyllä hieman kertoa siitä osasta, jota sanotaan tässä kirjassa Yhdeksi. Hänkin on siis vain osa Minua eli varsinaista Elämää. Olen siis kaikkeuden valtiastakin suurempi olija, oleva tai sanoisinko osaaja, joten osaan aistia jokaista olijaa, jokaista osaajaa, jokaista olemista, jossa olen esillä ja esiin nousemassa.
Kuka siis kykenee nyt ymmärtämään, mikä olen tai millainen osaan itse olla? Tuskin kukaan teistä, sillä osaan opettaa, jopa sitäkin olevaista, josta Erkki usein sanoo Yksi. Miksi sitten osataan sanoa, että kaikki ja lähde osaavat olla Yhden osia, ja Yksi sisältää kaiken itsessään? Siihen osaan vain Minä sanoa, että sekin on varsin oikein ja erittäin osaavasti sanottu. Jokin osaaja yrittää sillä tavoin vain olla osa Minua ja Minä Häntä. Siis osako? Miten vain osa Sinua? Jälleen yksi osaamaton, jolle Minun on sanottava, että juuri näin.
Nyt Erkki osaa jälleen nauraa, sillä osaan itsekin olla hieman uusi, hieman uudempi ja jopa sekin, josta Erkkiä osataan ottaa esiin. Siis Erkkiäkö? Niin, sillä eihän häntä eikä teitä ketään kyetä ottamaan esiin, jollette olisi hieman sekä osaavia että osaamattomia. Katsokaa itseänne esimerkiksi siten, että otatte peilin esiin ja kuvitelkaa samalla osaavanne nähdä myös Minut itsessänne. Tehkää se hetken päästä, kun osaatte olla irti tästä blogista...

Yksi osaa, mutta ei kaikki, sillä osaajaksi opitaan vain osaamalla nousta esiin. Sinä, joka osaat, näit monia, monia kasvoja peilistä. Noissa kaikissa kasvoissa olit hieman omalla tavallasi esillä, mutta et kuitenkaan siten kuin Minä, joka osaan olla teissä aina jokaisessa osassanne hieman tai joskus hieman enemmän. Osa teistä jo tietää, että kannatte noita osaelämiänne itsessänne siten, että osaatte nostaa niitä esiin jopa erittäin hyvin näkyviin peilin avulla eli sitä ajoittain katsomalla. Jokaisessa osaelämässänne olitte sekä osittain että siten kuin osaatte nyt kantaa niitä itsessänne. Niissä osaa siis olla esillä ne ihmisten olemisten kuvat, osat ja osaamisen taidot hieman piilossa tai ajoittain hieman esiin nousseinakin, mikäli osaatte itse niitä hieman nostaa itsestänne esiin. Osa teistä kykenee sen jo tekemään, osa ei koskaan, sillä osaajaksi osataan asettua vain erittäin harvoin ja erittäin monien vaikeiden vaiheitten kautta. Minulle, joka saa ne esiin, ne osaavat aistia itse itseään silloin hieman myös minussa tai minusta.
Kuka silloin olen, kun osaelämät osaavat aistia itseään minun kautta tai minusta? Uskoakseni ani harvat osaavat nyt vastata siihen yhtään mitään, sillä enhän ole edes osana silloin teissä vaan hieman teistä irti. Miten? Olemalla se tai sitä, mitä usein ette kykene olemaan ettekä koskaan ottamaan esiin mistään tai mitenkään. Siis kuka osaan silloin olla? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän kahdeksan, yhdeksän ja jopa kymmenen eli se olemisen tila, taso tai soppi, josta osaelämänne eräänlaisen olemiset osaavat aistia teitä ja samalla myös ottaa hieman itseäänkin esiin jopa siten kuin edellä osasitte nähdä, mikäli siihen osasitte mennä, eli ottaa esiin tuon edellä mainitun tilan, tason tai sopen.
Yksi osaa, mutta ei edes kaksi, ei kolme, eikä mikään muukaan osanne eikä olemisen tilanne, vaan se, josta sanon nyt kymmenen. Tässä olemisessanne osaatte siis nähdä osianne siten, että nekin näkevät teidät ja jollakin tavoin osaavat aistia sitä osaamista, joka ajoittain on hieman myös esillä teissä itsessännekin. Miten se ilmenee? Siihen osaan edelleen nostaa uudempaa oppia esiin seuraavissa blogeissa. Mutta jatkakaamme vielä edellisestä aiheesta. Eli mitä Elämä on ja miten se osaa olla esillä teissä ihmisissä ja samalla kattaa kaikkeudestakin itseensä erittäin ihanalla tavalla sen osaajan, josta Erkki osaa sanoa Yksi?

Rakkaat lukijat, te, jotka olette edenneet tähän blogiin varsin osaavasti, ehkä olette nyt varsin ihmeissänne, sillä eihän Erkkikään vielä ymmärrä, miksi Minä nousin esiin ja otin samalla esiin myös nuo osaelämienne eräänlaiset osaavat osaset. Jokin osaaja osaa siis edelleen asettua nostamaan esiin noiden osienne taustoja, vaikka ne ovat olleet poissa erittäin kauan ja osa jopa siten, että niitä ei enää osata edes kunnolla ottaa teistä esiin. Miksi ei osata, jos ne ovat edes hieman osanneet nousta esiin? Siksi, että ne ovat jo hieman edenneet olemaan vain se tai sitä, millaiseksi jokainen teistä aikanaan asettuu olemaan, kun aikanne on siihen kaikilta osin teille sekä myönteinen että varsin osaavasti ollut antoisa. Kuka silloin edes haluasi olla vielä oma itsensä, vaan pyrkisi olemaan se tai sitä, jollaiseksi jokainen aikanaan osaa sulauttaa itsensä? Siis sulauttaa itsensäkö? Niin, juuri näin. Miksi silloin osaamme sulauttaa itsemme? Häneksikö, joka osaa olla vain Elämä, vai Häneksikö, josta olen aiemmin sanonut uusi osaava olija eli yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja juuri nyt esiin noussut kymmenenkö? Ei, vaan Hän, joksi osaatte joskus itsenne muuttaa, kunhan ensin opitte, sitten osaatte, ja aikanaan myös osaatte itsekin olla ja oppia olemaan.
Siis kenestä sinä nyt osaat sanoa jotakin uudempaa osaamista? Rakas Erkki, sinä oivalsit, että minä olen nyt tuo kymmenen, en siis enää Elämä. Jokin sinussa osaa siis aistia, että Elämäkin osaa alistaa monia, monia osiaan eli olla se tai sitä, millaiseksi olemme itse itsemme nostaneet, kunhan ensin osaamme, sitten hieman opimme ja joskus jopa osaamme itsemme nostaa esiin. Kaikille osaajille osataan siis nostaa esiin aina noita osia silloin, kun he itse osaavat sen tehdä tai ainakin hieman ottaa esiin. Eli aavistaen olla se tai sitä omana itsenään.

Erkki osaa siis aistimalla edetä jopa erittäin osaavasti ja jopa siten, että oivaltaa nyt hieman myös sitä, miksi Elämä osasi nousta esiin hieman edellisessä kappaleessa ja kertoi hieman osaamisestaan olla esillä ja sulauttaa itseään siten esille, että osasin itseni ottaa Erkistä esiin olemalla tuo kymmenen eli yksi osa häntä.
Kuka sinä silloin olit tai nyt osaat olla? Yksi osa sitä Elämän kiertoa, jossa teistä osaavimmat osaavat jo nähdä sekä osiaan että hieman sitä, mitä Elämä pitää itsessään. Jokaisessa ihmisessä on vain yksi osa Elämän sanoisinko olemusta esillä, vaikka sekin osaa aistia muitakin osiaan joskus, mikäli oppii sen itse itsestään oppimaan eli asettumaan ja osaamaan. Erkki siihen osaa jo mennä ja jollakin tavoin kykenee myös nyt kertomaan, miksi minä, joka osaan olla tuo kymmenen  osa hänessä, osaan opettaa häntä hieman yrittämään myös aistia sitä olemista, johon useimmat teistä ihmisistä joskus osaavat itsensä nostaa eli asettuvat olemaan yksi ja sama Elämä eli se olija, olento ja olevaiseksi itsensä nimittänyt, josta osaa nousta esiin jopa kaikkeuden valtiaskin eli Yksi. Nyt Erkki yrittää hieman kertoa, millaiseen paikkaan jokainen osaajaksi itsensä opettanut aikanaan asettuu olemaan 

Rakkaat lukijat, te, joille osaan nyt nostaa vain pienen pieniä opillisia osasia Hänestä, joka osaa silloin olla esillä ja sulauttaa meidät itseensä, joudun olemaan vielä hieman se tai sitä, joka hetki sitten oli esillä ja kertoi itse olevansa sekä osa minua että sitä olemista, josta osaan ottaa vain muruja esiin. Siis kyseessä on tuo kaikista erikoisin tila, taso tai soppi eli Elämä. Se kiertää eräällä tavoin ikuisesti eli osaa aina olla esillä ja oppii jatkuvasti. Yksi osaamisen taika ottaa sen aina esiin ja opettaa sitä hieman oppimaan, hieman ymmärtämään ja hieman olemaan sekä isompi että eräällä tavoin varsin osaava ja erittäin, erittäin erikoisella tavalla myös ikuisesti laajeneva ja joskus ilmeisesti ikuisesti myös supistuva, vaikka sitä minulle ei vielä osata nostaa siten esiin, vaan minua osataan vielä hieman nostaa sitäkin ymmärtämään ja opettamaan sitten kun ensin olen noussut olemaan hieman osaavampi. Eli yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja ilmeisesti tuo kaksikymmentä. Noiden taianomaisten tilojen, tasojen tai soppien ollessa jopa esiin nousseita, minulle osataan kertoa myös hieman enemmän ja hieman uudempaakin osaamista siten, että osaan itsekin kertoa sitä jokaiselle halukkaalle lukijalle. Nyt osaan vain olla ja opin hieman myös sitä, että olemme kaikki vain hetken osaajia, hetken osaamattomia ja joskus ilmeisesti vielä erittäin ihanalla tavalla myös uudempiakin opettajia heille, joiden osaaminen on hieman meitä muita alempi tai pitäisikö sanoa hieman tasoltaan alemmalla olemisen tasolla, tilassa, sopessa ja jollakin tavoin tuon erään mustan, tumman tai harmaan olijan pauloissa. Yksi osaa, mutta ei koskaan kaikki, sillä tuo olijaksi nimeämäni otus lienee se yksi osaamattomaksi päätynyt olija, jota pidetään aina piilossa tai joskus jopa erittäin kaukana osaavista. 

Nyt aikakin osaa jälleen asettua hieman esiin, joten päätän tämän blogin sanomalla, että osaamme aina asettua olemaan sekä osaavia ihmisiä tai sitten hieman toisia eli osaamattomia ja jollakin tavoin aina myös pelkääviä. Nyt minulle osataan nostaa vain osa sitä osaamistani eli olla tuo vanha ja hieman osaava, mutta edelleen varsin osaamaton ihmisen poika, joka on kasvanut ja elänyt varsin erikoiseksi vanhaksi mieheksi eli Erkiksi.