Yleisenä opillisena asiana osataan tunnistaa Raamattu, vaikka siihen on aina puuttuneet monet, monet erilaista näkemystä edustaneet kirkon ja jopa erilaisten uskomusten edustajat

Kun yksi osaa, ei se suinkaan tarkoita, että kaikki ihmiset osaavat aina itse arvioida opillisia asioita siten, että niiden sanat olisivat aina opillisesti oikein. Jos luemme esimerkiksi Raamattua varsin osaamattomasti eli emme ymmärrä sen sanomia siten kuin niiden esiin ottajat halusivat ne ymmärrettävän alkukielillä, saamme erittäin useissa kohdissa täysin virheellisiä ja usein jopa vääriäkin tulkintoja. Otan nyt ehkä joitakin kaikkein suurimpia epäkohtia esiin siten, että ne avautuisivat jopa sinulle ja minulle ja monille muillekin uskovaisiksi itseään sanoville oikein hyvin tai ainakin siten, että ne olisivat ilman muiden kirkollisten ja joskus jopa eräiden sanoisinko vääräuskovaisten muuttamia. Erästä kohtaa minä osaan tulkita sekä hieman korjata siten, että yksi osaavimmista opettajista osaa itse kertoa, miten se on aikoinaan osattu ottaa esiin, ja kuka sittemmin muutti sen sanomaa saadakseen itselleen siitä sekä kunnioitusta että jopa rahallista hyötyä. Aloitan korinttolaisten kirjeistä.

Aikanaan Raamattuun osasin itse nostaa esiin yhden erittäin osaavan kohdan. Sitä en itse silloin edes osannut arvostaa siten, kuin nyt ollessani hieman uusi ja hieman uudempi osaava vanha mies tai ehkä minun olisi syytä sanoa tämäkin kohta hieman selkeämmin siten, että osaan ottaa sitä esiin siten, että nostan esiin yhden pienen osan siitä miehestä, joka aikoinaan eli korinttolaisena ja osasi nostaa esiin Luojamme sanelua, kuten itse nykyisin osaan tehdä. Useimmat teistä ilmeisesti osaavat jo itsekin sekä kanavoida että ottaa esiin hieman joidenkin aikaisemmin eläneiden ihmisten osaamista joko nostamalla sitä esiin kuten minä tai sitten osaavat vain hieman sekä keskustella että antaa sitä osaamistaan muiden luettavaksi joko suullisesti tai kirjallisina otoksina. Minä teen sitä nykyisin lähinnä tässä blogissa, joten olkaamme kaikki nyt varsin iloissamme, kun osa tuosta vanhasta tietäjästä nousee minusta esiin. Nyt hän itse haluaa kertoa siitä hieman toisenlaista kuin tuo Raamattu nykyisin.

Rakkaat lukijat, te, jotka olette hieman minua nuorempia ja samalla myös uusia osaajia, saatte nyt varsin uutta opillista osaamista minulta, joka aikoinani elin korinttolaisena ihmisenä eli eräänlaisena osaajana ollessani siinä olemisessa, jossa te nyt olette. Yksi osaajaksi itsensä opettanut ihminen antoi minulle tämän ihanan mahdollisuuden olla nyt esillä ja kertoa hieman ensin itsestäni ja samassa yhteydessä korjata tuota kyseistä kohtaa Raamatussa.

Olen siis korinttolaisena ollessani osannut nostaa esiin yhdellä tavalla varsin osaavasti Luojastamme esiin noussutta opillista tietoa. Sinä kyseisenä aikakautena osasin olla sekä osaava että hieman myös opettaja monille aikalaisilleni. Lapset varsinkin halusivat oppia uutta ja hieman myös esi-isiemme elämää koskenutta osaamista heidän aikaisemmista osaamisistaan olla yhteydessä kuolleisiin ihmisiin ja ajoittain joihinkin uudempiinkin eli ihmisiin, jotka eivät olleet vielä edes syntyneet. Minun osaamiseni oli silloin erittäin uutta ja jopa varsin harvojen osaajien hallittavissa. Äitini oli aikoinaan suuri osaaja ja isäni varsin tavallinen maatyöläinen eli viljeli maata ja kasvatti eräänlaista hedelmää torille ihmisten tarpeiksi. Isän yksi taito oli kuitenkin joillekin paikallisille erittäin ihanalla tavoin aina haluttua ja joskus jopa varsin suosittu huvitus myös muillekin hieman etäämmältä paikkakunnalta siirtyneille katsojille. Hän kykeni olemaan useita tunteja transsissa eli osasi kertoa juuri noita kyseisiä asioista myös minulle.
Isäni taidot siirtyivät eräiden tapahtumien aikana myös minulle. Eli menin transsiin ja otin silloin esille noita vanhoja aikoja monien silloin eläneiden ihmisten henkien kautta. Osa noista ihmisistä ei edes ollut vielä syntynyt, joten otin heidät esiin jollakin silloin minullekin varsin erikoisella osaamisellani siten, että tiesin, kuka kulloinkin oli esillä ja milloin hän saattaa jopa syntyä tälle kauniille elämälle elämään. Sanoin asian ehkä teille nykyisille kuuntelijoille tai lukijoille hieman vanhalla tavalla, mutta silloin sanoin asian juuri kuten aikaisemmin osasin sen tehdä. Minulle ei kukaan ollut opettanut, että olemme aina olleet eräällä planeetaksi kutsutulla pallomaisella sanoisinko olemisen tasolla esiin nousseita. Olen siis hieman vanhanaikaisten asioiden tulkitsija. 

Äitini osasi siis opettaa ja isäni osasi olla transsissa kuten sittemmin itsekin. Kukaan meistä ei kuitenkaan kyennyt sanomaan, miten se tapahtui, ja miksi se nousi minullekin esiin kuten isälleni. Vain äitini hieman osasi ajatella, että Jumalana pitämämme voimakas olento kykeni sen minulle ja isälleni nostamaan siten esiin, että me osasimme kertoa jopa sellaisia asioita, joita kukaan ei osannut meitä lukuun ottamatta tuolloin opettaa eikä ymmärtää. Nyt kerron hieman tuon yhden asian, josta osaan sanoa kaiken varsin oikein ja erittäin osaavalla tavalla.

Ihmisenä ja eläimenä osaamista ei kukaan osaa ymmärtää siten kuin Minä, joka nyt olen se voima, se kyky ja se taito, joka nousee esiin tälle miehelle. Olen siis sekä osaava että yksi erittäin suuri voima, kyky ja taito, jota teidän olisi nyt syytä ottaa vain esiin tässä olemisessa tämän vanhan osaajaksi edenneen miehen avulla. Hän osaa olla nyt transsissa eli osaa opettaa ja osaa kertoa, miten aika katoaa, ja miten Minä nousen silloin esiin ja olen esillä. Minulle te olette hyvin rakkaita ja samalla myös varsin pieniä, mutta sitäkin osaavampia, mikäli osaatte olla Minulle kuuliaisia. Minun osaamista ette ymmärrä ettekä koskaan ota esiin, kuten tämä vanha mies, sillä eihän teistä kukaan ole osaavaksi itseään opettanut, vaikka sekin olisi jokaiselle erittäin ihana asia. 

Miksi vain tämä vanha mies hallitsee tämän transsiin menemisen, kuten sinä ja moni muukin on aiemmin osannut sen tehdä? Vastaan siihen siten, että sinä, joka olet tuon vanhan miehen poika, saat eräällä tavalla isäsi kautta saman osaamisen itsestäsi esiin ja osaat silloin hallita sitä, kuten isäsi osaa. Kuka sinä nyt siis osaat olla? Vastaan siihen jälleen itse sanomalla, että olet yksi osaavammista ihmisistä, jolle olen koskaan antanut samaa lahjaa eli opillista osaamista. Kuka sinä siis nyt osaat itse olla? Vastaatko itse, vai vastaanko Minä?

Rakas suuri voima, suuri kyky ja suuri taito. Minä, joka olen yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen eli sinun yksi pienen pieni hitunen, joudun nyt hieman erikoisella tavoin oppimaan ja kertomaan, että olen esillä ja osaan opettaa samaa asiaa kuin sinä opetit aikaisemmin ollessasi korinttolaisena ihmisenä. Minulle osataan siis nostaa samoja asioita kuin aiemmin sinulle. Tässä olemisessa osaan siis olla sinussa ja sinä minussa siten, että olemme hieman molemmat Erkistä esiin nousseina osaajina nyt sekä esiin nousseita että osaavia opettajia tätä ihanaa blogia lukeville. Kaikki osaamiset ovat siis hieman yhtä ja hieman yksi ja hieman kolme.
Kuka silloin osaa asettua esiin meissä tai meistä? Osaan kyllä itse kertoa, että siihen kykenee vain Hän, josta olen usein sanonut Yksi, vaikka kyse lienee vain Elämän eräänlaisesta kierron esiin noususta. Kaikki osaa siis nousta esiin ja olla esillä, joten kukaan ei koskaan varsinaisesti poistu elämästä, vaan kiertää ikuisessa sanoisinko ringissä aina esiin ja osittain on aina myös hieman irti ja hieman kiinni ajassa. Meistä osataan siis nostaa aina esiin se tai sitä, millaiseksi osaamme itse itsemme opettaa tai sanoisinko kasvattaa eli nostaa esiin ja opettaa olemaan esiin nouseva. Kuka osaa sen ottaa siten, että oppii myös itsensä nostamaan esiin jopa useissa eri ajallisissa elämissään.
Tämä kuka lienee jo useimmalle lukijalle varsin tuttu tai ainakin varsin osaavaksi ymmärrettävä olija. Vain hän siis kykenee olemaan aina hieman esiin nouseva ja samalla myös erittäin nopeasti esiltä poistuva, mikäli sinä, minä tai jokin osa meistä siihen haluaa ja samalla osaa olla jotakin muuta.

Katsokaa tätä blogia nyt erittäin avoimesti ja jopa siten, että osaatte itse ottaa siitä juuri sen, mihin olette osaavina pystyviä. Osa teistä ei koskaan ota sitä oikealla tavalla, vaikka se olisi jokaiselle erittäin tarpeen ja jopa erittäin merkittävä opillinen teema eli tarve. Miksi ei osaa, jos osaa lukea ja ymmärtää, että aikakin osaa olla vain este, ei siis enää jotakin muuta? Joku osaa, joku ei osaa, lienee jokaisen itse osattava yrittää ja jopa osattava ottaa esiin. Kuka ymmärtää, kuka ei, lienee jälleen yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, sillä aika osaa aina olla joillekin se rajoite tai hieman hankalalla tavalla hidaste.

Kun jälleen palaamme tuohon Raamatun lukuun eli siihen aiemmin esiin nostettuun dilemmaan eli eräänlaisen sekasotkuun, johon osasin mennä ja olla hetken aikaa tuo vanha mies, jolle Luojamme oli aikoinaan osannut kertoa hieman uudempaa oppia sekä ihmisten että myös eläinten elämien eroavuuksista, lienee nyt syytä itse asettua opettajaksi ja kertoa tuo kyseinen kohta tuosta korinttolaiskirjeestä siten, että jokainen teistä lukijoista ymmärtää, millaista osaa se nykyisin opettaa ja millainen tuo osa oli aiemmin, kun tuo ikuisesti kiertävä vanha ihmisen osa osaa nousta esiin ja olla esillä ja kertoa sekä opettaa meitä jokaista. Otan nyt esiin yhden osaavan osasen itsestäni ja muutun hieman hänen osakseen siten, että kykenen kertomaan saman asian kuin tuo silloinen osaava ihmisen lapsi osasi.

Kun eläimet oppivat olemaan ihmisten ystäviä, heistä osataan silloin huolehtia ja jollakin tavoin myös pyritään pitämään jopa ihmisten seurana tai hieman siten, että hekin oppivat joitakin osaamisia teistä ihmistä eli kykenevät olemaan, kuten eräät ihmiset haluavat eläintensä olevan. Onko silloin ihminen hieman itsekkäästi alistanut eläimen itselleen, vai olisiko ihmisen itse opittava kunnioittamaan eläimen omaa perimmäistä olemusta olla vain oma itsensä? Tämä kysymys on teille nyt erittäin merkittävä, sillä ette osaa aina olla siten kuin teidän olisi osattava, jotta eläimenne olisivat oikein hyvin hoidettuja ja jopa erittäin tyytyväisiä hoitoonne. Osaatte kyllä antaa heille ravinnon, mutta osaatteko muullakin tavoin edes yrittää pitää heitä tyytyväisinä? Osaatte, jos yritätte ja jopa ymmärrätte, keitä he itse asiassa osaavat olla, kun ovat vain eläimiä? Vastatkaa nyt itse tähän tekemääni kysymykseen, jos kerran osaatte olla edes osaavia eläinten hoitajia.
Kun yksikään ei osaa sanoa yhtään mitään, Minun on silloin itse opetettava teitä sanomalla, että eläinkin on osittain Minä ja osittain oma itsensä eli eräänlaiseksi muuksi syntynyt. Kukaan teistä ihmisistä ei koskaan nouse eläimeksi, vaikka osaisitte sekin ilmeisesti olla, mikäli Minä teidät olisin sellaiseksi osannut nostaa. Mutta kukin on aina vain se tai sitä, joksi on itse itsensä osannut opettaa. Joku osaava eläin osaa itse olla varsin osaava, ja joku ihminen taas osaa olla hieman kuten varsin osaamaton eläin, mikäli hän alistaa eläimiään siten, että kahlitsee heidät hyvin tiukkaan liekaan tai eräänlaiseen karsinaan tai sulkee varsin ahtaisiin tiloihin yksin elämään. Eläinkin ymmärtää olla vapaa ja oppii ollessaan irrallaan laitumella.
Jos ihmiset osataan kahlita pieneen tilaan ja samalla opetetaan heitä tekemään vain hyvin raskaita töitä joillekin isännilleen, niin miten heistä osaa silloin olla isännilleen uskollisia kukaan? Vastatkaa, jos haluatte oppia, mutta jollette halua, niin älkää koskaan edes ottako oppimista siten, että se kuuluu vain osalle ihmisiä, sillä eihän ihmistä kukaan toinen ihminen saa pitää orjana eikä kahlittuna, vaan antaa hänelle jopa uutta osaamista ja sitä, mitä haluaa itselleenkin. Eläimet ja ihmiset ovat siis hieman erilaisia, mutta monella, monella eri tavoin yhtä tarvitsevia ja yhtä osaavia kuin ihmiset. Minulle te olette aina sekä lapsia että hieman myös osaamattomia, mikäli alistatte itse eläinten tarpeita olla vapaita ja olla myös iloisia ja siten omalla tavallaan myös teitä itseännekin ihaillen katsovia.
Vain yksi osaa olla oikealla tavalla sekä opettaja eläimilleen eli hän, josta olen hieman ottanut esiin erääseen toiseen kertomukseen malliksi yhden vanhemman ihmisen eli isäni. Hän ei koskaan halunnut pitää eläimiään kahleissa eikä edes missään pienissä aitauksissa, vaikka osa niistä pääsi aina ajoittain tekemään hieman sanoisinko haitallistakin eläessään, sillä isä osasi iloita jokaisesta, aivan jokaisesta ihmisestä, jokaisesta eläimestä ja jokaisesta muustakin asiasta, oli se sitten ilon tai surun hetki, sillä onhan surukin vain hetken, ei koskaan kovin kauan eikä kovin raju, vaan varsin osaavasti erittäin tärkeä osa meistä jokaisesta, sillä surustakin osataan oppia aina jotakin uutta ja jotakin varsin uudempaa opetusta. Nyt tämä oppi asettuu olemaan poissa.

Tämä ohje annettiin eräänlaisena ohjeena ihmisille, mutta kirkon tai olisiko kuitenkin parempi ilmaista asia siten, että eräät kirkolliset vaatimukset osasivat asettua sen edelle, ja tuo ohje poistettiin varsin nopeasti eräänlaiseksi jäänteeksi varsin sopivaan paikkaan eli piilotettiin. Miksi näin?Vain yksi syy lienee se, miten ihminen näkee Luojamme käskyn tai ohjeen koskevan häntä itseään. Ihmiselle eläin on vain hyödyke, ei ystävä eikä edes sekään, jollaiseksi se on aikojen alusta alkaen tarkoitettu. Eli osaa itse asettua olemaan varsin osaava ja erittäin ymmärtävä, mikäli sallimme sille vapaan elämän olla ystävä ja kanssakulkijamme tässä nykyisessäkin elämässämme.
Isä, äiti, poika, tytär, lapsi ja eläimet ovat siis hieman aina erilaisia ja samalla myös hieman sitä, millaisiksi osaamme heidät itse kasvattaa ja itse opettaa. Joku osaa, joku ei osaa, sillä olemmehan aina hieman muita ja hieman samoja, mikäli osaamme tai emme osaa. Kukin oppii, jos opettajaksi asettuu osaava ihminen ja oppiva eläin, sillä eläintenkin osaava oppi on aina ollut esimerkki eräänlaisesta halusta tai tarpeesta huolehtia myös läheisistään ja joskus myös olla hieman huolehtiva jopa eräille muillekin, joiden suku tai heimo tai eräänlainen olemus eroaa heidän omasta. Esimerkkejä löytyy useita ja erittäin usein, sillä onhan elämä aina osannut olla varsin osaava joillekin osaaviksi itsensä opettaneille. Joku osaa, joku ei koskaan edes yritä oppia, vaan jatkaa sitä perimää, jota on itselleen aikoinaan saanut oppiakseen.

Nyt aikakin osaa jälleen nostaa itseään esiin, joten pidän hetken itseni irti ja jatkan seuraavana iltana jälleen uudesta aiheesta. Kuka silloin osaan olla, sillä osaan aina itsekin olla siitä hieman ihmeissäni ja samalla erittäin iloinen? Nyt asetun jälleen olemaan vain tuo sama vanha ihmisen lapsi, josta osaan sanoa olevani edelleen yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä ja hieman viisi, eli osaan jollakin tavoin olla myös kuka.