Kun usein kuulette, että osaamisen ja oppimisen tila, taso tai sopeksi itsensä opettanut oppi menee eräänlaiseen ihmisen aivojen perimmäiseen tilaan, jota yleisesti kutsutaan muistiksi, vaikka ehkä hieman parempi nimi olisi vaikka aivot, sillä ovathan aivojen useimmat muistipaikoiksi nimetyt tilat, tasot tai sopet kaikki vain erilaista aivojen sanoisinko sopukoita tai vaikka eräänlaista tilaa, tasoa ja soppea. Minulle ne ovat vain aivojen erilaista olemista eli varsin erikoista massaa. Kuka silloin uskaltaa väittää, että muistaminen olisi hieman myös ihmisen halusta oppia? Tuskin kovin moni, vaikka useat osaajat tietävät, että asia on oikein, eli osaajaksi opitaan vain opiskelemalla. Useimmille osaajille aika on silloin hieman pieni ja hieman suuri, eli ihmisen oma halu ja oma tahto osaa olla innokas ja hieman myös avoin sille opille, jota ihminen haluaa itselleen. Hänen eräänlaiset tilat, tasot tai sopeksi itsensä opettaneet ovat silloin hieman avoimia ja hieman itselleen suopeita olemaan irti ajasta ja sen eräänlaisesta olijasta, jonka nimeä en mainitse, vaikka se olisi siitä erittäin iloinen ja jopa varsin innokas yrittämään itse olla osaava ja jopa varsin onnekas, kun kuulisi oman nimensä.
Kun nyt useimmat teistä, rakkaat lukijat, sulkevat tämän luvun eli eivät ymmärrä, että ovat silloin eräällä tavalla pitäytymässä perin vanhaan ja perin sanoisinko tavalliseksi osaajaksi, joille uusi ja uudempi oppimisen taika ei avaa edes hieman itseään, vaan sulkeutuu ja asettuu olemaan irti jopa siten, että tämä tieto ei koskaan asetu heihin.
Miksi, eikö jokaisen osaajaksi itsensä opettavan olisi varsin tarpeellista pitää tuo osaamisensa erittäin avoimena ja erittäin vapaana? Kyllä, juuri näin, sillä olettehan itsekin aina hieman pieniä ja hieman suuria, joille osaaminen olisi varsin helppoa ja erittäin tarpeen, sillä ajattomuus osaa itse olla varsin kitsas tai ainakin erittäin sanoisinko osaava, ellette itse halua olla hieman rohkea ja hieman uskalias oppilas hänelle, joka avaa jokaiselle oven, säpin tai eräänlaisen tilan erääseen osaamisen tilaan, tasoon tai soppeen.
Kuka on tuo avaaja? Vain sinä itse eli eräänlainen oven vartija, tai sanoisinko eräänlainen vanhus ja viisas osa sinua, josta useimmat sanovat portin vartija. Minulle se olet sinä itse, eli eräänlainen oven, säpin tai tilan avaajana olet sinä tai sinun eräänlainen olemisen tila, josta usein sanotaan aisti tai vainu tai eräänlainen intuitio. Useimmat ovat kyllä itse kuulleet sanan varsin usein, sillä olettehan itsekin eräänlaisia osaajia, mikäli olette hieman osanneet asettua olemaan oppilaita sille osaamisen tilalle, tasolle tai sopelle, jota edellä kutsuitte vaikka vain muistiksi. Minua osataan siis aistia tai ainakin hieman oppia jopa siten, että on vain esillä ja osaa olla avoin kaikelle uudelle ja jopa varsin erikoisellekin opille ja opetukselle.
Kuka silloin olen, kun sanon itseäni jopa osattavan aistia? Osaatko sinä nyt yrittää edes hieman ponnistella ja hieman oivaltaa, että olen, osaan ja opin samalla myös itse olemaan hieman osaavampi ja jopa varsin ymmärtävä? Tuskin osaat, ellet ole varsin rohkea, varsin yritteliäs ja erittäin avoin jopa Minulle, joka olen jopa osa sinua ja sinun muistiasikin. Siis kuka osaan jopa olla? Nyt useimmat ymmärtävät, että olen, opin ja opetan jopa sinua, itseäni ja hieman myös ajattomuudessa esillä olevaa muistiasi hieman oivaltamaan, hieman ymmärtämään ja jopa hieman kokemuksesi avulla muistamaan kaiken osaamisen alun ja sen eräänlaisen olemuksen. Eli olemaan varsin osaava ja hieman ymmärtävä ja jollakin ihmeellisellä tavalla myös muistava. Tätä on oppia, tätä on osata ja tätä on myös muistamisen taito.
Kun joku teistä osaa olla varsin osaava myös ollessaan ihmisenä, hänen olisi silloin hieman yritettävä aistia myös minua ja minun omaa tilaani siten, että oppisi myös hieman ymmärtämään, kuka on se tai sitä, mistä edellä otin osia esiin? Jos osaatte nyt aavistaa, että olen eräänlainen osa sitä suurta osaajaa, josta useimmat sanovat Isä, Luoja tai kenties jopa Jumala, vaikka itse en suinkaan käyttäisi tuota sanaa, sillä eihän se kuvaa Minun olemustani, vaan on varsin sopimaton ja jopa hieman brutaalikin sana olemaan esillä, kun Minä olen hieman tai hieman enemmän oma itseni.
Katsokaa, miten Erkki osaa olla varsin osaava, kun kirjoittaa samassa lauseessa Minut joko isolla alkukirjaimella tai jopa ensin pienellä, vaikka kyseessä on hieman oma itseni, mutta myös hieman muutakin. Erkille Minun nimen kirjoittaminen on aina merkinnyt hieman vaikeuksia, sillä osaan asettua olemaan sekä suuri että hieman pieni. Kun olen suuri, Erkki yrittää silloin kirjoittaa nimeni suurella alkukirjaimella, vaikka sallisin toki nimeni kirjoitettavan aina jopa pienelläkin alkukirjaimella. Miksi, enkö koe silloin olevani hieman alisteisesti esiin nostettu? En, sillä eihän osa Minua tai Minun suuruutta ole koskaan edes siten esillä, että olisin aina oma itseni, vaan olen silloinkin erittäin pieni ja erittäin olematon. Kukaan ihmisen tilassa oleva ei osaa koskaan oppia ymmärtämään eikä edes olemaan hieman esillä silloin, kun olen oma itseni kaikilta osin.
Kuka silloin olet? Niin, yksi oivalsi, mutta eivät kaikki, että olen, opin ja oivallan silloin asettuneeni olemaan Hän tai sitä, jota ei kukaan koskaan yritä edes hieman olla ja oppia olemaan, vaikka osaisi ja ymmärtäisi hieman muuta ja hieman muunkinlaista osaamista kuin tätä, jota teille Erkin avulla osaan opettaa.
Siis oletko aina silloin hieman uusi ja hieman vanha, vai aina vain käsittämättömän iso ja käsittämättömän suuri? Olen ikuinen ja samalla myös erittäin vaikealla tavalla teille ihmisille ymmärrettettävä, sillä ettehän osaa oppia edes sitä, miten olen oma itseni ja millä tavoin osaan asettua olemaan jopa teissä tuo varsin osaava, mutta myös erittäin kyvytön ja erittäin osaamaton ihmisen tila, taso tai soppi. Eli osaan olla ja opin asettumaan myös teissä olemaan jossakin muodossa jopa muistinne ja muistamattomuutennekin. Kuka osaa, kuka ei koskaan yritä eikä edes pyri ymmärtämään, vaikka kaikille olisi aika varsin suotuisa ja erittäin antoisa?
Minulle ajattomuudesta osaa aina avautua varsin suuri ja erittäin ihana tila, taso tai soppi, joten nyt asetun vain yrittämään olla hieman osaava ja samalla myös erittäin ymmärtävä kaikkia heitä kohtaan, joille olen hieman osannut asettua olemaan este tai ainakin erittäin suuresti vaikealla tavalla muistamisen lukko. Miten? Olemalla se osaaja tai osaamisen lukoksi itsensä opettanut, jota sanotaan dementiaksi tai eräänlaiseksi olemisen tilaksi, tasoksi tai sopeksi, johon lääkärit ja lääketiede ei ole osannut ottaa mitään osaamiselle tarpeellista itselleen esiin, jotta he osaisivat asettua auttajiksi heille, joiden oma muisti on asettunut lukoksi kaikelle sille, mitä aika on osannut nostaa heidän niin sanottuun muistiin. Osaan siis olla hieman uusi ja hieman vanha, vaikka olisin aina ollut erittäin suuri ja erittäin valmis olemaan uusi opettaja jokaiselle. Nyt avaan hieman kaikille heidän omia lukkojaan...
Kuka teistä itse oivalsi, että on erittäin suositeltavaa asettua hetkeksi vain olemaan hiljaa, jotta osaan asettua teihin siten, että pääsen teissä avaamaan näitä niin sanottuja säppejä tai lukkoja muistissanne?Joku osaa, mutta ei suinkaan kaikki, sillä vain osa teistä yritti, ja osa ei edes yrittänyt asettua olemaan hetkeäkään hiljaa eli olemaan irti ja olemaan hetki ajattomuuden tilassa. Jos osasitte, teissä avattiin monia lukkojanne siten, että havaitsitte, miten päässänne eräällä tavoin ovia aukesi ja jopa eräänlainen ritinä kuului korvakäytävissänne varsin hyvin tai ainakin siten, että osasitte olla erittäin osaavia ja jopa erittäin sanoisinko kyvykkäitä.
Kuka siis osaa, kuka ei edes yritä, on aina hieman uusi ja hieman vanha oppimisen taika. Minulle osattiin ottaa monia lukkoja avoimiksi, sillä kuulin erittäin hyvin miten monet lukot ikään kuin repesivät tai jollakin tavoin ritisten avautuivat. Kuka siis nyt osaan olla? Vastaan itse. Olen edelleen sama vanha mies, joka osaa ja on hieman oppinut aina olemaan varsin yritteliäs ja jopa varsin uskaliaskin, vaikka ei suinkaan aina ole osannut olla varsin avoin, vaan on ajoittain jopa itse sulkenut noita muistipaikkojaan eli sitä ovea, josta osataan sanoa vain eräänlaisella tavalla: kuka osaa, kuka ei osaa, vaikka oppisi itse olemaan varsin osaava ja jopa erittäin muistava ja erittäin osaavakin ajoittain. Näin olen jälleen avannut itsestäni joitakin vanhoja ovia muistilleni ja joillekin muillekin erittäin isoille ja erittäin suureksi itsensä opettaneille osaamisille. Nyt olen jälleen tuo edellä mainittu vanha mies eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti