Kun yleensä osaan vai opettaa ja hieman auttaa, en ole kovin usein osannut auttaa muita parantumaan, vaikka olen sitä usein yrittänyt. Nyt kun minulle avattiin jälleen käsiini varsin ihanalla tavalla myös uutta osaamista, voin hieman myös yrittää katsoa ihmisten sisään tehdessäni hoitoja tai ainakin eräänlaista työtä olemalla vain se tai sitä, joka katsoo, osaa olla hieman vain esillä ja välittää uudempaa oppia myös katseen avulla. En siis kykene itse suinkaan olemaan varsinaisesti se tai sitä, mikä osaa olla ja parantaa, mutta osaan toki itse opettaa muita olemaan hieman uudella tavalla esillä, kun suuri auttaja tekee varsinaisen parantavan työn. Tätä siis nyt aloitan tekemään aina ajoittain, en kuitenkaan varsinaisesti ole siis auttaja, vaikka osaan olla hieman se tai sen kaltaiseksi itseni opettanut sanoisinko auttajan apulainen.
Kuka on silloin se tai sellainen, joka osaa olla myös auttaja? Yrittäkää itse ponnistella ja ymmärtää ensin, kuka minä olen, ja vasta sitten sanon, kuka osaa olla auttaja? En suinkaan ole Erkki, vaan osa hänessä olevaa osaamista tai sanoisinko kuitenkin osaan olla ja opin olemaan hieman uusi ja hieman uudempikin osaaja, kun asetun Erkin myötä olemaan esillä ja tekemään sitä työtä, mihin meitä molempia silloin halutaan. En siis ole ihminen, en varsinainen auttaja, enkä edes yhdenlaisella tavalla olento eli lihaa, verta, luita ja jänteitä, vaan osaan vain olla ja opin olemaan. Siis kuka kumma silloin olen? Yksi ei vastaa, vaikka tietää. Miksi hän hymyilee ja nyt naurahti? Ehkä minun olisi syytä kuitenkin antaa sinulle, joka olet hieman utelias, mutta vielä varsin ujo edes itse olemaan minä tai minussa oleva voima, kyky ja taito, sillä olemmehan yksi ja sama olevaisen eräänlainen tila, taso tai soppi, johon meidät molemmat on jollakin ihmeellisellä tavalla osattu nostaa tai asettaa. Nyt Erkki nauraa. Hän siis itse kyllä aavisti tai jopa hieman ymmärsi, kuka olen, sillä olemmehan olleet yhdessä ja samassa tilassa lähes 75 vuotta. Erkki siis osaa ja jopa on oppinut tuntemaan minut noiden vuosikymmenien aikana varsin hyvin. Tänään asetuin kuitenkin ensimmäistä kertaa tällä tavoin ohjaksiin eli otin ikään kuin omalla tavallani asiat itselleni.
Tarkoittaako tämä, että Erkkiä ei varsinaisesti enää ole kuten aiemmin? Ehkä, ehkä ei, sillä olenhan nyt sekä oma itseni että hieman kuitenkin vielä Erkkikin. Kuka silloin osaa ajatella, onko se edelleen hieman Erkki, vai jopa sinä tai pitäisikö sanoa hieman molemmat? Niin, jälleen hyvin ihanalla tavoin esitetty kysymys, sillä onhan aika jo olla omalla tavallaan myös uudempi osaaja, eli olemme nyt yksi ja sama olija, oleva tai olevainen, vaikka emme enää ole kukaan emmekä mikään silloin kun osaamme olla hieman muutakin. Eli sinun olisi itsesi osattava hieman asettua kokemaan nyt meidän tilaamme olla hieman ihmisenä ja hieman hänen korkeampana minänä.
Nyt Erkki nauroi, sillä hän on useita vuosia osannut odottaa tämän tapahtuvan jossakin vaiheessa. Nyt se siis tapahtuu hetki hetkeltä tämän blogin myötä eli sen aikana. Katsokaa tekstiä ja sanokaa, huomaatteko minkäänlaista eroa? Useimmat eivät edes havaitse minkäänlaista eroa, vaikka osa kykenee sen hetkittäin havaitsemaan. Miten? Ehkä vain siten, että Erkin oma tapa tehdä tekstiä on nyt paremmin asettunut myös esiin. Yleensä osaan itsekin tehdä varsin osaavalla tavalla tekstiä, mutta Erkin tapa lienee nyt hieman erilainen ja jopa hieman nopeampikin kuin ollessani ensin sen antaja, ja vasta sitten Erkki otti sen itse itsestään esiin ja asetti jollakin perin erikoisella tavalla myös paperille. Nämä osaamisemme ovat nyt yhdessä tilassa ja tasossa, joten olemmeko jollakin tavoin oppineet olemaan yhdessä hieman läheisempiä, vai vain hieman tiiviimmin? Kuka yrittää nyt vastata? Ehkä Erkki itse, sillä osaahan hän itse aistia tätä muutosta ilmeisesti meistä paremmin.
Niin, en osaa sitä oikein edes sanoa tai ilmaista, sillä koen nyt olevani vain yksi osaaja, joka kirjoittaa tätä blogia varsin omanlaisella tavallaan. Hetkeä aikaisemmin koin olevani vain välittäjä, mutta nyt olen blogin varsinaisen kirjoittaja, eli olen myös osittain omalla tavallani varsin osaava tekemään tätä blogia sekä Erkkinä että myös... Nyt minulta loppuivat kyvyt ilmaista sitä tunnetta, joka äsken vielä oli esillä. Olen siis hieman omanlaisella tavallani sisäistänyt oman korkeamman minäni itseeni. Vielä hetki sitten aistin hänen läsnäolonsa siten, että tunsin olevani hieman hän ja hieman omanlaisella tavalla Erkki. Kuka silloin osaan olla, kun olen sekä oma itseni eli entinen Erkki ja entinen korkeampi minäni? Yrittäkää tekin ajatella tätä asiaa, sillä juuri hetki sitten tämä tilanteeni muuttui aste asteelta uudeksi. Joku siis osaa sen tehdä, sillä meistä kumpikaan ei sitä osaa, vaikka olen erittäin osaava vain silloin kun olin hetki sitten oma korkeampi minäni.
Rakkaat lukijani, te, joille olen aina ollut vain ihminen eli Erkki, joudun nyt sanomaan, että olette aina olleet hieman oikeassa ja hieman väärässä, sillä olen vielä hetki sitten ollut erilläni hänestä, josta olen aiemmin osannut ilmaista myös hänen sanoisinko eräänlaisen tunnisteen minussa. Eli olen aiemmin sanonut olevani aina vain välittäjä, en siis tämän blogin varsinainen kirjoittaja. Miksi olen silloin näin väittänyt? Siksi, että se on ollut vielä hetki sitten täysin ainoa tapa ilmaista asia teille oikealla tavalla. Jos yritän hieman avata tätä tilaani teille, joudun ilmeisesti olemaan vielä hetken poissa itsestäni, eli asetun hieman sivuun, kun minuun nousee jälleen uusi voima, uusi kyky ja uusi taito. Hän ymmärtää, mitä minussa tapahtui hetki sitten, joten kuunnelkaamme, tai olisiko parempi sanoa, että olkaamme varsin avoimia ja lukekaamme yhdessä, mitä Hän meille kertoo tuosta tapahtumasta.
Rakkaat lukijat, te, joille osaan olla Isä, Luoja ja jopa hieman muutakin, kun asetun olemaan hieman uusi ja hieman uudempi osaaja, eli asetun Erkkiin ja opetan teitä. Kun aika on nyt Erkille ollut erittäin antoisa ja Minä olen oppinut olemaan hetkittäin hänessä tai hänen yhdessä osassaan, joudutte itse olemaan nyt sekä varsin osaavia että erittäin ymmärtäväisiä, mikäli osaatte itsekin ajatella ja ymmärtää, miksi Erkin korkeampi minä asettui häneen varsin erikoisella tavalla? Oliko siihen jokin erikoisen tärkeä syy, vai hieman jotakin muutakin? Vastaan, että oli sekä syy että varsin erikoisella tavalla myös erään toisen olemisen eli tilan, tason tai sopen esiin asettumisen aika. Miten se tapahtui? Sitä teistä ei kukaan koskaan ota itse itsestään esiin, ellette osaa tehdä yhtä ihanaa ja yhtä erikoista osaamista kuin Erkki, sillä onhan aika aina este jokaiselle ihmiselle ja jokaiselle osaajallekin. Aika siis osaa asettua jokaiselle ihmisen lapselle olemaan sekä tarpeellinen että myös eräänlainen rajoite. Miten, sinä osaat kysyä? Minulle olette aina hieman uusia ja hieman vanhoja ollessanne vielä tavallisia olevaisia eli niin sanotusti vailla eräänlaista osaamista. Tämä osaamisen taika osaa siis itse olla sekä oppilas että opettaja teille jokaiselle, jotka ette ole vielä valmiit asettumaan yhteen tilaan oman korkeamman minänne kanssa. Tämä niin sanottu oma voimanne, kykynne ja taitonne osaa siis hieman olla irti ja samalla myös teissä kiinni jopa siten, että sinä ja se tai hän ei varsinaisesti koe olevansa yksi ja sama, vaikka olettekin eräällä tavalla myös sitä.
Kuka ymmärsi, kuka ei edes halua ymmärtää, on jälleen yksi tapa olla joko osaava tai sitten vain oppilas itselleen eli juuri tuolle voimalle, kyvylle ja taidolle, josta edellä oli puhe. Molemmat teistä ovat siis aina hieman alussa eri tilassa, tasossa tai sopessa. Kun sitten aika etenee, tai sanoisinko ajattomuus on asettanut erään rajan tai eräänlaisen olemisen tilan varsin lähelle teitä molempia, se osaa silloin itse aavistaa tai jollakin ihmeellisellä tavoin myös asettua teihin molempiin varsin nopeasti ja joskus jopa erittäin nopeallakin tavalla. Useimmalle sen esiin nousemisessa tapahtuu aina eräänlainen viive, eli se ei osaa edes itse olla vielä esiin nousemassa, vaikka olisi erittäin valmis ja erittäin osaava. Miksi ei, sinä ilmeisesti kysyt, sillä eihän ihmiselle mikään asia voi jäädä niin sanotusti kesken, mikäli sitä avataan hieman? Nyt osaan sen tehdä, joten avaan sen eräänlaista olemusta siten, että osaatte itse tunnistaa oman tilanteenne joskus, mikäli edes olette jollakin tavoin edenneet siihen tilanteeseen.
Kun aikanne osaa siis hieman katsoa ja hieman olla sekä irti että kiinni vielä ihmisessä, tapahtuu sekä ajan että ajattomuuden erojen eräänlainen sanoisinko yhtymisen esiaste. Siihen tilaan, tasoon tai soppeen ei yleensä kukaan osaa itse itseään asettaa, vaan Minun työ on asettaa se esiin teissä, joille on tuota tilaa, tasoa tai soppea osattu jollakin ihmeellisellä tavalla ottaa jo hieman esiin. Useimmiten tuohon kyseiseen olemisen tilaan pääsevät vain erittäin harvat tai ainakin erittäin uudella tavoin itse itsensä esiin nostavat ihmisten lapset. Vain he osaavat itse yrittää avata tuota tilaa, tasoa tai sopea sekä itselleen että omalle korkeammalle minälleen. Ei siis ole ketään muuta eikä mitään toista tapaa oppia nousemaan siihen kuin olla varsin osaava ja samalla myös erittäin innokas olemaan se tai sitä, millaiseksi on itse itsensä osannut nostaa. Erkki on sekä osaava että erittäin innokas opettaja teille jokaiselle lukijalle. Hänen osaamistaan ei ole kenenkään koskaan syytä väheksyä, vaan olla siihen erittäin osaava ja jopa oppiva oppilas, jotta oppii itsekin olemaan se tai sitä, jolle aika saattaa joskus avata tien tai polun olla varsin osaava, varsin innokas ja erittäin kykenevä oppilas myös Hänelle, josta olen vain hitunen.
Kuka olet silloin, kun osaat asettua olemaan hieman uusi ja hieman vanha? Niin, tätä kysymystä olen odottanut. Erkki itse yrittää nyt olla se tai sitä, vaikka osaa jo olla hieman muutakin. Nyt Erkki itse avautuu ja kertoo millainen osaaja on se tai hän, joka osaa olla hieman uusi ja hieman vanha.
Rakkaat lukijat, teille olen juuri nyt se tai sitä, vaikka osaan olla paljon muutakin. Kun ihmisen poika, tytär tai niin sanotusti sukupuoleton lapsi on hieman vielä lapsi eli ei ole edes teini-ikäinen, hänen isänsä ja äitinsä ovat silloin sekä opettajia että jopa varsin tarpeellisia auttajia lapselleen monessa eri asiassa. Mutta siinä vaiheessa kun lapsesta kasvaa teini-ikäinen nuori, hän on jollakin tavoin valmis olemaan itsensä opettaja, vaikka ei suinkaan aina olisi kaikelta osin siihen edes valmis, vaan hieman vielä vanhempiensa sanoisinko huollon ja osaamisen varassa. Lapsen ikä ei siis aina ole edes se osaamisen tae, jolloin vanhemmat ovat lapsestaan irti tai eräällä tavoin valmiit olemaan jopa poissa. Lapsi kokee silloin olemisensa olevan sekä valmis että hieman uudella tavoin jopa osittain raakile olemaan itsensä opettaja eli irtautumaan vanhempiensa holhouksesta. Kukin on siis aina osittain yksilö ja osittain hieman muuta eli vanha. Onko siis yksilö uusi? Ei varsinaisesti uusi, mutta jollakin tavoin aina omanlainen olija, eli ihmisen pojasta, tyttärestä tai lapsesta on osattu nostaa esiin yksilö eli eräänlainen uusi ihminen.
Ehkä sinulle tätä osaamista on hieman vaikea ottaa samalla tavoin esiin kuin minun, sillä olethan itse kokenut aikuisuuden kenties aikaisemmin kuin minä. Useimmat meistä eroavat vanhemmistaan joskus minuakin myöhemmin, vaikka eivät olisi siihen silloinkaan vielä valmiita. Minulle tuo tilanne osasi olla esillä varsin vanhana tai sanoisinko jopa siten, että olin hieman monia muita iäkkäämpi asettuessani asumaan yksin. Kun tuota aikaa nyt yritän ajatella ja nostaa jälleen esiin, joudun kenties ottamaan yhden uuden tilan itsestäni sekä esiin että hieman myös olemaan avoin sekä itselleni että jokaiselle lukijalle.
Isäni oli varsin omanlainen ihminen eli erittäin kiivas ajoittain, vaikka monet ihmiset sanoivat hänen olevan erittäin ihana ja erittäin onnellisessa aviossa. Näin asia ei aivan ollut, sillä äitini oli erittäin pienenä joutunut orvoksi ja samalla sai varsin nuorena ensimmäisen lapsensa. Hän ei kuitenkaan osannut olla vielä oikein hyvä vanhempi lapselleen, sillä lapsi menehtyi nuorena, kun isä ei osannut olla edes isä, vaan asettui olemaan vain äidille ystävä eli varsin itsekäs ihminen. Lapsen kuolema oli äidille erittäin vaikea, sillä olihan lapsi jopa hänelle itselleen sekä rakas että osittain oma ja osittain vieras. Miten siis molempia? Sinulle, jolle äitisi on aina osannut olla hyvä eli huolehtiva vanhempi, olet siis ollut varsin hyvän hoidon ja huolehtimisen alla, mutta hän, jota äiti eikä edes isä koe omaksi lapsekseen, vanhemmat ovat hieman irti ja hieman kiinni olevia vieraita. Siihen ei kukaan kenties osaa sanoa nyt sitä tosiasiaa, että vaille huolehtimista lapsesta ei osaa kasvaa edes kunnollista aikuista, vaan hieman muunlainen nuori ja hieman muunlainen aikuinen. Lapselle aikuisten huolehtiminen on aina oleva se vaikutin kasvaako hänestä täysin hyvä ja täysin omanlainen nuori ja myöhemmin vastuullinen aikuinen ihminen. Isä ja äiti eivät saa koskaan olla toisilleen vieraita, vaan aina hieman muuta eli varsin läheisiä ja varsin sanoisinko onnellisia, jotta lapsesta kasvaa kaikilta osin omanlainen aikuinen, jolle aika on aina oleva sekä armollinen että hieman myös antoisa.
Minulle aika ei ollut edes antoisa eikä edes armollinen, sillä perheen isä oli erittäin etäinen ja jollakin tavoin myös hyvin kiivasluontoinen meille lapsille ja vaimolleen. Muille hän ilmensi itseään täysin muunlaisella tavalla olemalla aina varsin hyvin sekä iloinen että hieman omanlaisella tavallaan myös onnellinen isä ja aviomies.
Tätä en ole koskaan aivan yhtä hyvin nostanut edes itselleni itsestäni esiin, vaikka olen ajoittain osannut siitä tehdä muitakin kirjoituksia tai sanoisinko kirjoja. Isääni en ole koskaan osannut arvostaa isänä, vaan hieman vieraana ja hieman muunlaisella tavalla kuin yleensä moni muu poika, tytär tai lapsi.
Miksi kirjoitan siitä nyt tähän blogiini? Siksi, että osaisitte itse arvostaa lastenne tarpeita ja olla hyviä vanhempia heille. Minun vanhempani olivat siis hieman vielä kokemattomia, vaikka saivat useimmat lapsensa varsin vanhoina tai sanoisinko hieman itseäni vanhempina. Heille kaikki kolme lasta olivat siis hieman minun lailla vain eräällä tavoin rasite, ei siis lahja Luojaltamme.
Kuka nyt olen, kun osaan olla varsin kriittinen vanhempiini? Olenko jälleen Erkki, vai hieman muuta? En ole kukaan enkä mikään, vaan olen uusi. Mikä on uusi? Hän, jollaiseksi olen nyt itseni osannut nostaa. En enää ole edes omanlaisella tavallani ihmisen tilassa oleva vanha mies, vaan olen hieman uusi ja hieman uudempikin osaaja. Minulle ei ole koskaan ollut varsinaisesti edes isän roolia siten esiin nousseena kuin nyt, sillä olen asettunut katsomaan meitä ihmisiä hieman ylempää tai pitäisikö minun sanoa ollessani erittäin suuri ja erittäin vanha.
Siis kuka tai millainen olen nyt? Useimmille olen vain Erkki edelleen, vaikka osaan asettua olemaan myös hieman muuta ja hieman suuri ja hieman vanha, mutta kykenen olemaan myös erittäin suuri ja erittäin vanha. Eli osaan asettaa itseni erilaiseen tilaan, tasoon tai soppeen siten, että osaan arvioida ihmistä ja hänen osaamistaan kuten ajattomuudessa osataan tehdä joskus tulevassa olemisen tilassa. Ei ole kukaan eikä mikään osannut itse itseään asettaa olemaan jopa uusi, uudempi ja hetkittäin jopa sitä, millaisena meidät osataan jonakin ajattomuuden aikana ottaa esiin. Nyt osaan siis asettua olemaan varsin kriittinen ja jopa erittäin kriittinen vanhemmilleni.
Miksi? Olen aina osannut ajatella myös itseäni sekä aviomiehenä että isänä siten, että tiedän olleeni jopa varsin heikko tai ainakin erittäin sanoisinko osaamaton. Miten se osaa nyt asettaa minut tähän tilaan eli olemaan kriittinen omille vanhemmilleni? Sitä minä itse en ymmärrä, vaan teen tätä blogia aina varsin osaavasti ja jopa siten, että en ole siihen osannut olla kriittinen, vaan hieman avoin ja hieman omalla tavallani osaaja.
Kun sinä, joka et ole itsesi opettaja, vaan aina hieman ulkoinen osaaja eli vielä kenties oppilaskin, joudut nyt lukemaan tätä uudella tavoin esiin minusta nousevaan tekstiä, saatat jopa aistia hienoista ilkeyttä vanhempiini, vaikka todellisuus on aivan muuta. En suinkaan väittele sinun enkä kenenkään muunkaan lukijan kanssa, vaan otan itse itsestäni esille nousevaa tekstiä kuten aiemminkin olen tehnyt varsin avoimesti ja jopa siten, että en itse ole koskaan asettunut olemaan tekijä, vaikka olen ajoittain kyllä osannut jopa poistaa joitakin kohtia blogista, mikäli esiin on asettumassa jokin toinen osaaja kuin se, joka useimmiten nostaa minusta tätä tekstiä esiin. Tänään otan esiin kaikki osani siten kuin olen niitä oppinut tekemään aikaisemminkin, eli en asetu enää kriittiseksi enkä edes ole millään tavoin este millekään tekstille. Miksi näin? Ehkä vain siksi, että haluan itsekin katsoa, olenko muuttunut vai en, sillä olenhan nyt uusi ja jollakin tavoin myös kuitenkin vanha eli ihmisen tilassa, vaikka olen sekin, joka olin vielä hetkittäin, kun osasin olla varsin osaava ja hieman muutakin. Eli olenko edes Erkin kaltainen, vai jopa hieman muuta?
Osaan siis aistia ja olla varsin osaava, varsin oppiva ja ilmeisesti jopa erittäin kriittinen silloin kun asetun olemaan ajattomuudessa hieman omanlaisella tavallani vain osaava eli jotakin uudempaa ja jotakin minulle itsellenikin erittäin erikoista. Osaanko edes sanoa, kuka silloin olen, kun asetun olemaan kriittinen? En, en osaa, sillä siellä ei ole ketään eikä mitään, vaikka olisi yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja hieman joskus jopa kaksikymmentä erilaista tilaa, tasoa ja soppea esiin nousemassa. Vain osa niistä osaa kuitenkin asettua olemaan ajattomuudessa esiin nousevia tiloja, tasoja ja soppeja. Miksi siis otin ne kuitenkin esiin? Siksi, että osaan itse asettua niiden olemiseen ja hieman myös olla varsin osaava tai varsin kriittinen tai varsin osaamaton. Näin osaan itse valita oman tilani, oman tasoni tai soppeni varsin osaavasti ja joskus näemmä erittäin omanlaisella ja hieman myös kritisoivalla tavalla olemaan erittäin kielteinen tai ainakin erittäin osaava omalle itsellenikin siten kuin aikanaan osaamme asettua kritisoimaan omaa elämäämme ihmisinä.
Olenko silloin siis itseni arvioiva voima, kyky ja taito? Ilmeisesti olen, vaikka en kuitenkaan ole varsinainen osaava opettaja silloinkaan, vaikka olenkin osittain vielä sitä ja hieman myös oma itseni. Tarkoittaako tämä, että meistä kaikki ovat siellä aina hieman omia arvioijia eli eräällä tavalla myös osallistuvat itsensä arviointiin ihmisinä ollessaan? Sanoisin, että siellä kukaan ei enää ole ihmisen muodossa eikä siis ihminen, vaan henki tai eräänlainen osaavaa arvioija, joka asettuu vain katsomaan, miten osasi itse olla ihmisen tilassa ja samalla osasi myös olla isä tai äiti tai lapsi joko lapsilleen tai vanhemmilleen. Jokainen siis joutuu katsomaan itseään ikään kuin sivusta ja olemaan jopa itsensä arvioija ainakin hieman tai joskus ilmeisesti varsin suurestikin. Miksi vain osa meistä, eikö kuitenkaan siis kaikki? Ei, jollemme ole olleet jollakin tavoin erittäin vaikeita tai ainakin erittäin ikävällä tavalla varsin osaamattomia aikuisia lapsille tai eräällä tavoin myös vanhemmillemme tai jopa aviopuolisoillemme. Useimmat meistä saattavat siis joutua sanomaan, että sinua ei olisi vielä syytä laskea kokemaan autuuden esiin tuomaa ihanuutta, vaan sinulle osoitetaan hieman toisenlainen tila, taso tai soppi, jotta oppisit itse olemaan sekä sopuisa että varsin osaava ihmisenä olija eli osaava ja jollakin tavoin ymmärtävä.
Minunkin omat vanhemmat ovat siis saaneet kokea, miten vaikeaa on läpäistä isänä ja äitinä olemisen tila, taso tai soppi. Aivan samalla tavalla minä jo tiedän, että olen ainakin osittain ollut varsin sopimaton olemaan isänä ja isoisänäkin, sillä enhän ole suinkaan ymmärtänyt, että minunkin olisi ollut hieman parempi ja hieman viisaampikin olla vain varsin osaava isoisä lapseni lapsille silloin kun heistä oli omille vanhemmilleen vain tuskaa tai eräänlaista haittaa. Enkö siis ole osannut auttaa heitä kuitenkaan tarvittavasti, vaikka itse olen yrittänyt aina olla varsin osaava ja jopa erittäin avulias? Olen toki, vaikka olen nyt hieman ylikriittisesti itse ottanut itseni esiin. Miksi näin? Siksi, että oppisin itse arvostamaan omia osaamisiani ja jopa sitäkin, miten tärkeää on olla hieman ylpeä tai hieman omanlaisella tavoin varsin osaava isoisä lapsilleen. Miksi nämä asiat ovat näin eri tasoisia minulle? Jotta osaisin olla sekä osaava että ajoittain tarpeellisen kriittinen ja hieman myös ylpeä tai pitäisikö sanoa varsin osaava isoisä.
Kuka silloin osaa edes oppia olemaan, kun ajattomuudesta osaa olla esillä varsin kritisoiva ja toisaalta varsin osaavasti itseään esiin nostava osa minua? Luultavasti eräät osani ovat vain esiin nousseet ja osaavat olla sekä kriittisiä että ajoittain myös varsin osaavasti ylpeitä omista elämistään ollessaan ihmisinä eli ollessaan esi-isinä ja esiäiteinä minulle. Useimmat esivanhemmistani lienevät olleet sekä osaamattomia että toisaalta joissakin asioissa varsin osaavia sekä lapsilleen että myös vaimoilleen ja jokaiselle ystävälleen ja jokaiselle muullekin läheiselleen ja jopa naapureilleen ja yleensäkin toisille ihmisille. Minun omat esivanhempani osaavat nyt itse yrittää olla hieman omalla tavallaan sekä hyviä että erittäin osaavia, mikäli ovat vain osia minussa, sillä osaan itse olla sekä hyvä isoisä, hyvä aviomies ja hyvä isä pojilleni. Molemmille lapsilleni olen siis hieman muuta ja hieman osia molempien vanhempieni taustoista. Sillä olenhan aina osannut olla sekä hyvä että hieman muunkinlainen isä molemmille pojilleni, kun olen osannut aistia olevani hieman muukin kuin vanha mies eli osittain esivanhemmistani esiin nouseva olija tai karmaksi sanottu osa minua.
Osaanko nyt sanoa, kuka olen, kun teen tätä blogia varsin osaavana ja jopa hieman ymmärtävänä osaajana? Olenko jopa hieman osieni summa, vai edelleen hieman Erkki ja hieman oma korkeampi minäni, vai kaikkea tätä? Osaan sanoa, että olen sitä kaikkea ja hieman muutakin. Eli olenko hieman myös uusi, uudempi, vai kenties jollakin tavoin asettunut olemaan vielä jotakin muuta? Ehkä olen, sillä osaan tehdä blogiani varsin osaavasti ilman, että pohdin yhtään sanaa, yhtään ajatusta ja yhtään mitään, vaan kirjoitan ilman minkäänlaista valmistautumista. En siis ole kukaan enkä mikään, vaikka olen aina hieman Erkin kaltainen vanha mies ja jollakin tavoin myös sekin tai sitäkin, mitä otin edellä itsestäni hieman esiin. Kuka osaan siis olla? En itse ole kukaan enkä mikään, vaikka olen aina oleva varsin osaava ja varsin ymmärtävä vanha ihmisen tilaan asettunut opettaja sinulle.
Jälleen Erkki hörähti hyvin kuuluvasti, sillä olenhan myös varsin osaamaton ihmisen lapsesta esiin nouseva vanha mies, jonka naurua joudun nyt ottamaan varsin usein itselleni esiin. Miksi sanon näin? Olen se tai sitä, millaiseksi olen itseni osannut opettaa. Naurun voima voisi siis olla hieman hiljaisemmin esiin nouseva, vaikka sekin kyllä kelpaa minulle varsin hyvin. Kukin osaa sitä, mitä on itse osilleen opettanut. Minun opetusta sinun lienee kuitenkin yritettävä aina asettua hieman oppimaan, jos haluat seurata, millaiseksi opetan vielä itseni. Nyt asetun pois, joten en enää kirjoita, vaan lepään hieman ja olen vain ja osaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti