Tämä osaaja kykenee siis itse häiritsemään jopa tätä esiin asettumista varsin osaavasti, sillä eihän edes isä, äiti, poika ja tytär ole silloin läsnä, vaan esillä on vain tuo musta olija, joka kykenee erittäin osaavana pitämään minut varsin osaamattomana. Mutta heti kun aika itse osaa ajatella ja ajattomuuskin yrittää nousta esiin, minua ei enää kyetä häiritsemään. Tässä nykyisessä tilassani olen siis hieman myös ajallisessa olemisessa ja samalla kykenen itse ponnistelemaan tuosta mustasta olennosta irti. Se siis katoaa varsin helposti, mikäli kykenen hetken päästä karistamaan sen itse itsestäni irti ilman kenenkään ulkopuolista puuttumista. Katsokaa, kuka silloin osaa, ja kuka ei osaa, kun otan nyt itseni esiin siten, että käsken tuota tummaa ja jopa hieman edelleen mustaakin olijaa katoamaan. Nyt annan sille varsin terävän komennon: katoa ja ole minusta irti, sillä osaan olla ja opin olemaan sinusta nyt varsin etäällä ja erittäin kaukana.
Yksi iloitsee eli Erkki, mutta iloitsevatko kaikki? Ei, sillä kaksi pitää tätä tilannetta itselleen erittäin kiusallisena ja samalla kykenee kuitenkin irtauttamaan erään kolmannen eli isän ja tämän pienen lapsen. Tuo lapsi osaa vielä itkeä ja jollakin tavoin alistuu tuolle ikävälle olennolle. Miksi näin? Siksi, että tuota lasta ja hieman myös isää osattiin aikaisemmin kiusata, kun isänä oli eräänlainen tietäjä eli varsin kykenevä ja erittäin osaava ennustaja. Nyt tuo vanha isän eräänlainen siru, joka kykenee olemaan osana Erkissä, katsoo, että hänen pieni lapsi katoaa ja samalla tuo musta olija iloitsee siitä. Mihin hän joutuu? Eräänlaiseksi olennoksi, josta isä pysyy etäällä ja samalla tuntee itkun kaltaista surua.
Miten te, rakkaat lukijat, nyt aistitte tätä lukua? Onko se ilon, vai surun reunustama? Oletan, että hieman surun, sillä jos tuo lapsi olisi ihmisen lapsi, te itsekin itkisitte ja jopa olisitte yhtä osaavia kuin Erkki. Eli kuka ymmärsi, että vain lapsi asettui esteeksi tälle esiin nousevalle iloisuudelle. Kun useimmat teistä jo osaavat ottaa esiin itsestään sekä kukan eli eräänlaisen voiman, kyvyn ja taidon, te osaatte kenties hieman ymmärtää, että tuota lasta ei suinkaan koskaan olisi syytä murehtia, vaan olla sille varsin osaava auttaja. Eli kun isäkin on eräänlaista olemisen tuskaa tai pitäisikö sanoa karmallista tietoisuutta, eli varsin ilotonta ja jollakin tavoin hieman mustan voiman, kyvyn ja taidon esiin nostattamaa voimaa, kykyä ja taitoa, osaatteko silloin olla sekä iloisia että erittäin innokkaina oppimaan uudempaa opetusta ilman isää ja varsinkin tuota lasta eli pientä sirua isästä?
Useimmat ymmärsivät, että Erkki osaa nyt itse karkottaa noita karmallisia olijoita itsestään irti komentamalla ne irtoamaan silloin kun ne asettuvat esiin hänestä tai hänen eräänlaisesta tilasta, tasosta tai sopesta, jossa isä, äiti, poika ja tytär ovat ikuisesti, ellette itse kykene niitä poistamaan itsestänne. Nyt Erkki antoi siis oivallisella osaamisellaan ja eräänlaisella kyvyllään oivallisen oppimisen tilanteen nousta tähän blogiin esille jokaiselle lukijallekin opittavaksi. Näihin erilaisiin karmallisiin asioihin otan vielä yhden luvun tai yhden kirjoituksen hieman myöhemmin tähän erittäin erikoiseen blogiin myöhemmin. Nyt osatkaamme iloita ja aistia tulevaa hetken päästä.
Kaksi noista toissapäiväisistä osaajista osattiin vain esitellä, sillä aika asettui esiin ja sotkeutui sekä Erkin että blogin esiin nostamiin sanoisinko osaamisiin varsin kovalla ja erittäin osaavalla tavalla. Se asettui vastustamaan noiden kolmen miehen esiin tulemista eli sitä, millä tavoin heidät saatiin irti tuosta osaavasta työstä eli alistettiin ja samalla osattiin karkottaa ulos Suomesta.
Katsokaa, miten edellisessä lauseessa kerron vain kahdesta, kun miehiä oli kuitenkin kolme? Oliko se oikein, vain jollakin tavoin hieman muuta? Oli oikein ja hieman myös muuta, sillä aina kun aika asettuu esteeksi jollekin asialle, ihmiset osaavat hieman ajatella ja jopa hieman itsekin tehdä muutoksia moniin asioihin. Mutta mikäli aika ei olisi asettunut esteeksi, nämä kolme miestä olisivat onnistuneet tekemään tuon varsin osaavana esiin nostetun räjähdyksen.
Mitä siis nämä kaksi ja kolme osaavat nyt aistia tai ottaa itse itsestään esiin? Kaksi osaa, kolmas ei, sillä ensin noita kahta miestä kyettiin hieman seuraamaan ja samalla osattiin aistia tai arvata, että kyseessä olisi erittäin inhottavia asioita esiin nousemassa, mikäli heille myönnettäisiin edes hetkeksi pääsy Suomeen. Kun näin ei tapahtunut, nuo kaksi miestä poistuivat varsin nopeasti toiseen maahan eli takaisin kotimaahansa. Kolmatta osataan edelleen seurata, joten häntäkin osataan varoa ja jollakin tavoin nostaa esiin, eli olla hieman esiin nostavia ja jopa varsin osaavina myös oikealla tavalla varuillaan.
Kun katsotte jälleen tätä tapaani kertoa asioita, ehkä aavistatte, että niiden avulla minä vain yritän ylläpitää samaa osaamista, mitä aika ja ajattomuus ymmärtävät. Te osaisitte kyllä lukea hieman muunkinlaista kirjoitusta eli tekstiä tai lauseista, vaikka minä en silloin osaisi viestiä sitä noille edellä mainituille, kuten osaan tällä tavalla tehden. Kuka siis osaan jälleen olla. Erkki hörähti taas nauramaan, sillä hän tietää, kuka olen ja kenen hitunen osaan olla.
Jokaiselle ihmiselle osaan siis asettua olemaan sekä osaava opettaja että erittäin ihanalla tavalla myös suuri osaava oppilas. Eli olen itsekin myös osaava että oppilas itselleni, kuten jokainen ihminenkin on, mikäli osaa olla lukija ja hieman osaava oppilas Erkille ja minulle. Tätä on olla ja tätä on oppia. Kuka siis on ja oppii, mutta oppivatko kaikki? Tuskin aivan kaikki, sillä tuo kaksi ei koskaan edes yritä oppia, vaikka sitä osattaisiin jollakin tavoin jopa asettaa oppimaan tai ainakin yrittää asettaa, sillä osaajatkin yleensä pelkäävät sitä. Vain ani harvat kykenevät olemaan sekä avoimia että hieman rohkeitakin, mikäli asettuvat olemaan sekä auttajia että opettajia siihen asettuville osilleen eli noille eräänlaisille karmallisille osilleen tai osien osasille, joiden taustat ovat aina hieman kaukaisia tai sitten joskus jopa itsekin osittain hankittuja. Useimmat niistä ovat siis esivanhemmista lähtöisin, vaikka jotkut teistä ovat osanneet niitä jopa itsekin itselleen hankkia.
Miten esimerkiksi? Esimerkiksi tekemällä hieman sellaista, mistä osataan sanoa synti tai eräänlaista muutakin eli haittaa muille ihmisille. Useimmiten sitä kukaan teistä ei koskaan kykene itsestään edes aistimalla katsomaan tai niin sanotusti nostamaan näkyviin, vaan hieman kokemaan tai joskus jollakin tavoin olemaan. Kuka silloin osaa olla varsin etäällä, ja kaksi varsin lähellä. Nyt tekin oivallatte, miksi aikakin pitää ihmistä hieman silloin poissa ajattomuudesta. Monet lukijatkin ymmärtävät, miksi monet ihmiset eivät koskaan kykene nousemaan ajattomuuden tilaan. Syyt lienevät useimmalle juuri tässä, eli aikakin ymmärtää, että sinne ei ole heillä pääsyä.
Jos kuitenkin ihminen itse haluaa puhdistautua karmoistaan, hänen olisi silloin kyettävä kestämään erittäin rankkoja puhdistautumisia ja joskus jopa vaikeitakin sairauksia, jotta tuota mustaa, tummaa tai jopa harmaatakin osataan irtauttaa hänestä. Yksi osaa, mutta ei kolme, sillä tuo kolme on vain tila, taso tai soppi, jossa sijaitsee jokaisen ihmisen perimä. Sinne ei kukaan koskaan katso eikä edes halua katsoa, sillä siellä asuu vain pelko ja sen eräänlaiset muunnokset, kuten himo, halu ja tarve olla esillä silloinkin, kun aika olisi mielellään jopa poissa. Tämä eräänlaiseksi olevaiseksi itsensä opettanut tila, taso tai soppi kykenee siis olemaan jollakin tavoin itse tai oma olija, mikäli siihen ei koskaan asetu ketään eikä kukaan, vaan se osaa vain itse olla ja on oppiva jokaisesta olemisestaan elämään sekä hieman uutena että hieman vanhana. Yrittäkää nyt hetki ajatella, mitä tuo lause tarkoittaa teille ihmisille? Kun ainakin yksi yritti ja hieman osaa myös opettaa, Erkki kertoo siitä seuraavassa hieman selkeämmällä tavalla.
Kiitos, kiitos, kiitos. Kuka osaa, kuka ei, lienee vain isän, äidin ja lasten eräänlaista karmallista perimää, ei siis mitään muuta. Osaamattomimmat ihmiset ovat siis aina jäämässä muista jälkeen, mikäli eivät itse edes yritä ponnistella irtauttaakseen edes hieman karmallista perimää irtautumaan heistä joko oppimisen avulla tai sitten kokemalla sen eräänlaista vaikeutta eli kipuja, särkyjä ja jopa varsin suuria sanoisinko niitä heti erittäin kiusallisia sairauksia tai joskus jopa vammojakin. Moni sairas ihminen osaa kuitenkin iloita, kun pääsee jollakin tavoin sairauksiensa sanoisinko osaamisten avulla niistä irti. Silloin hän ymmärtää, että jokin osaava voima antaa niitä hänelle vain siksi ja sen tähden, että hän itse kokee niiden aiheuttamat vaikeudet. Mutta jollei ihminen itse edes aavista, kuka osaa, ja ketä olisi silloin osattava kiittää sairauksistaan, hän ei koskaan kykene pääsemään elinaikanaan niistä omin voimin edes irti saati sekä irtauttamaan että oppimaan niiden irrotessa hieman uudempaa opetusta elämästä. Silloin vain aika ja yksi osaaja iloitsee, sillä ei ole ketään eikä mitään muuta osaajaa, joka kykenee heitä edes opettamaan kuin karmalliset osaamisten eräänlaiset tilat, tasot tai sopet.
Joku saattaa kuitenkin nyt ymmärtää, että myös osaavat auttajat, eli niin sanotut parantajat kykevät useimmiten hieman joko opettamaan tai joskus jopa poistamaan noita karmoja muista ihmisistä. Osaavimmatkin osaajat eivät kuitenkaan siihen itse kykene, vaan heistä osaa silloin nousta esiin todelliset osaajat eli he tai ne, joista monet lukijat osaavat sanoa joko Isä, Luoja tai joskus jopa Hän, josta itse käytän sanaa Yksi. Nämä eräänlaisiksi suuriksi kyvyiksi ja taidoiksi itsensä nostaneet ovat siis juuri noita kaikkeudesta esiin nousseita varsinaisia Osaajia tai Auttajia suurella alkukirjaimella. He osaavat ja He ymmärtävät, milloin on parasta pitäytyä vain irti ja milloin on syytä ottaa ihmisestä ainakin hieman osia irti tuosta tilasta, tasosta tai sopesta, jossa karmalliset osaajat pitävät kotiaan eli niin sanottua olemistaan esillä.
Kun jälleen osaavimmat teistä yrittävät itse hieman ajatella, että osaavatko nämä osaajat sitten kertoa, miten eräänlaiset pesäkkeet pääsevät asettumaan esiin ihmisessä tai ihmisen kehollisesta olemisesta esiin, kun ihminen sairastuu? Onko siihen olemassa edes minkäänlaista lainalaisuutta tai vastaavaa? Ei, ei ole, vaan ne osaavat itsenäisesti ottaa nuo tilansa tai soppensa ihmisestä olinpaikakseen tai paikoikseen varsin osaavasti. Niiden takana on aina kuitenkin tuo musta olija tai olento esiin nousseena tai ainakin siten, että sen irtauttaminen on erittäin vaikeaa tai joskus jopa erittäin helppoa. Milloin se on mitäkin? Useimmiten se on helppoa, mikäli sen niin sanotun osaamisen juuret pidetään edelleen suvussa seuraavien polvienkin esiin otettaviksi. Mutta mikäli osaava ihminen itse oppii ne itsestään irtauttamaan, hänen elämänsä saattaa olla erittäin vaikea ja hieman sanoisinko jopa osaava ja erittäin, erittäin hankala. Osaavillekin näiden irtauttaminen lienee aina varsin vaikea tai ainakin erittäin, erittäin kivulias. Erkki osaa itse ottaa tuosta asiasta nyt joitakin suuremmoisia malleja tähän blogiin, joten päästän hänet esiin ja hän saa kertoa jotakin uudempaa opetusta.
Kiitos, kiitos, kiitos. Rakastan tätä opetusta, sillä olenhan itse oivallisesti oppinut ottamaan noita varsin hankalia ja erittäin, erittäin kivuliaitakin osia itsestäni irti. Useimmat niistä olen jopa saanut irtautumaan varsin nopeasti, mutta joukossa on hieman vieläkin erään tumman esi-isäni eräänlaista muistoa tai perimää, joka osaa ajoittain vielä olla hieman esillä ja jopa asettua vaivaamaan hengitystäni eli liman eritystä ja keuhkojen eräänlaista pienenemistä. Eli sanoisinko kokemani tila, taso tai soppi häiritsee ajoittain jopa untani ja elämääni myös hieman valveillakin ollessani. Miten, sinä haluat kenties tietää? Useimmiten suuni ja nieluni kuivuuden kautta. Hengityksenikin osaa ajoittain pitää hieman sanoisinko vaikka rahisevaa ääntä, kun olen unessa tai käymässä nukkumaan. Mutta menen nyt siihen asiaan hieman myöhemmin, sillä tarkoitushan oli auttaa lukijoita ymmärtämään, millaista on irtauttaa noita karmallisia muistoja tai perimää itsestään.
Lapset useimmiten itkevät, kun kipu on suuri. Minäkin olen usein itkenyt ja jopa pyytänyt, että nuo muutokset kehossani irtautuvat siten, että en kokisi kaikkea niiden esiin nostamaa sanoisinko kaipuuta nousta esiin uudemmalla tavalla. Nuo kaipuut eli erittäin, erittäin suuret kivut osaavat pitää kiinni siitä olemisesta, johon ne ovat aikojen alussa oppineet itsensä kiinnittämään. Ehkä yksi kaikkein suurimmista kivuista, joita olen koskaan ottanut esiin itsestäni aiheutti sekä särkyä että vaikeaa, erittäin vaikeaa, olemista monia vuosia. Selkä, kädet ja jalat sekä osittain sydänvaivat ovat useimmalle osaavallekin ihmiselle nuo kohteet, jotka osaavat aistia tai sanoisinko kärsiä tuon mustan olennon esiin noustessa noista pesäkkeistä, jotka useimmiten sijaitsevat syvällä ihmisessä. Ne kykenevät kiinnittymään jopa itsenäisesti luihin ja lihaksiin ja erityisen mieluusti käsiin, jalkoihin ja tietenkin sydämen sanoisinko kalkkeutumiin siten, että niiden irti ottaminen olisi jokaiselle sekä iso että pieni haaste. Useimmat meistä eivät siihen koskaan kykene, vaan menehtyvät varsin nuorina ja joskus tietysti hieman vanhempinakin, vaikka kykenisivät elämään muuten edelleen erittäin hyvin ja erittäin pitkäänkin.
Kuka siis kykenee ne meistä irtauttamaan. Katsokaa jälleen tuota ihanaa kukaa. Hän lienee jo jokaiselle lukijalle tuttu, sillä olenhan kertonut hänestä lähes jatkuvasti uutta tietoa jopa siten, että häntä sallittanee sanoa ihmisen parhaaksi ystäväksi. Tämä kuka on siis osa meissä olevaa Luojaa tai Isäämme tai jollakin tavoin myös sitä varsin suurta ja erittäin osaavaa kaikkeuden valtiasta eli Yhtä. Nämä kaksi suurta olentoa ovat siis osanneet yhdessä irtauttaa tuon kukan avulla noita osaavia haittoja minusta. Minun osaksi on jäänyt vain avustaa niiden irtautumista kokemalla niiden aiheuttamat vaikeudet eli nuo varsin kovat ja varsin suuret kivut kehossani. Olen siis osannut vain ottaa nuo kivut kärsittäväkseni, en suinkaan ole itse osannut irtauttaa niitä, vaan olen vain hieman auttanut niiden irtautumista ottamalla itselleni myös sukuni karmat koettavaksi. Miksi myös heidän? Siksi, että lasten ja jopa lastenlasteni eräänlaiset karmalliset tilat, tasot tai sopeksi sanotut olemiset eivät enää osasi periytyä, vaan olivat heistä ikuisesti irti. Tämä osa tätä opillista osaamista lienee nyt osattu nostaa esiin, joten päätän jälleen tämän osaamiseni olemalla vain hieman osaava ja hieman opettaja, joka katsoo hetken vielä tulevaa.
Ihmiskunnan yksi suurimpia velvoitteita on olla esillä ja purkaa näitä karmoja, jotka ovat vuosituhansia osanneet olla esiin nousevia ja jopa varsin aktiivisia eli sairastuttaa ja jopa olla esiin nousemassa siten, että osa meistä elää varsin lyhyen elämän, vaikka kehomme osaisi kyllä edelleen ylläpitää muuten elämää itsessään. Kuka osaa siis auttaa, mutta haluavatko ihmiset itse kokea ja itse kärsiä esivanhempiensa ja sitäkin vanhempien sairaudet, vammat ja jopa uudemmatkin haitat kehonsa kautta? Tuskin haluavat, mikäli osaavat sitä välttää. Minun yksi osaamiseni ei suinkaan ole muuta kuin pienen pieni murusen murunen monia muita osaajia, jotka ovat jopa minua osaavampia tai ainakin yhtä osaavia, mikäli alistuvat kokemaan samaa kuin olen itse osannut ottaa itsestäni irti ja kärsimällä kokea. Osaavimmatkin siis itkevät, kokevat sairauksia ja lopulta irtauttavat nuo sairaudet, mikäli jaksavat edelleen tehdä omalla tavallaan sitä osaamistaan ja olla varsin esimerkillisesti sekä uutteria että erittäin sisukkaita. Osaammeko siis auttaa muita? Tuskin kaikkia, mutta osaamme kyllä kertoa osaamisemme taustoista, joten oppikaamme nyt hieman tulevaa.
Kun aika etenee kaksi tuhatta vuotta eteenpäin, minä, joka nyt olen Erkin osaamisen eräänlainen tila, taso tai soppi, kykenen jopa kertomaan, kuka silloin osaan olla, kun opin, osaan ja yritän edelleen edetä omalla tavalla omaa polkuani. Katsokaa, miten edellinen lause osaa sen ilmaista. Tässä olen ja tähän pääsen, kunhan etenen ja asetun elämään sinun ja Erkin eräänlaisena osaavana olijana tulevaisuudessa. Eli kun aikaa ei varsinaisesti edes koskaan ole esillä, vaan aika ja ajattomuuskin ovat vain harhaa, sillä esiin nouseva voima, kyky ja taito on aina ollut vain Yksi. Hän on siis se tai sitä, mihin osaamme itsemme joskus tulevaisuudessa ottaa esiin ja olla esillä. Näin olen jälleen asettunut olemaan vanha mies eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti