Kun kokemuksenne itsestänne kasvaa, te opitte hieman ymmärtämään keitä olette ja millaisiksi osaatte kenties itse itsenne muuttaa, mikäli hieman yritätte kasvaa ja samalla kokea Minua, joka osaan aina asettua teihin varsin suurena ja erittäin pienenä. Kuka silloin olen. Tämä ei siis suinkaan ole kysymys, vaan pikemminkin vain hyvin erikoisesti osattu ilmaista, että olen tuo kuka silloin. Kuka on siis eräänlainen tila, taso tai soppi eli yksi osaava osa Minusta. Kuka siis itse osaan silloin olla ja opin olemaan. Katsokaa myös tätä kukaa eli sitä, jota jälleen kutsun varsin erikoisesti tilaksi, tasoksi tai sopeksi. Useimmat teistä ehkä aavistavat tai tietävät, että tuota tilaa, tasoa tai soppea useimmiten kutsutaan ihmisen korkeammaksi minäksi. Minä kutsun sitä vain täksi, mitä edellä otin esiin.
Kuka sitten osaan olla, kun olen oma itseni? Nyt kysymys on aito eli varsinainen kysymys teille, rakkaat lukijat. Kuka osaan silloin olla? Tätä toista kysymystä sietää hieman perustella jopa siten, että sitä voidaan edelleen pitää jopa kysymyksenä tai sitten eräänlaisena vastauksena kysymykseen. Erkki itse ajatteli, että se olisi sekä että ja jollakin tavoin asetti sen loppuun kuitenkin kysymysmerkin. Miksi? Ehkä vain siksi, että avaisin olemustani hieman suuremmin, eli kertoisin hieman lisää itsestäni. Jatkan siis hieman, mutta vain hieman, sillä teidän itsenne olisi osattava kokea Minut siten kuin Erkki eli eräänlaiseksi osaajaksi, joka kykenee olemaan kaikki tai ei mitään. Minua ei koskaan kuitenkaan kukaan ihmisen kaltainen olija tai olevainen kykene edes hieman ottamaan esiin omana itsenään, vaikka olisi miten osaava ja miten kyvykäs tahansa. Useimmat osaavimmistakin ottavat vain erittäin ohuita hetuloita esiin sekä osaavat siten kokea Minusta esiin nousevat niin sanotut hituset, osien osaset tai jopa eräänlaiset muut olennot. Miten sinä itse useimmiten ottaisit Minut esiin, mikäli kykenisit? Haluatko kertoa, vai kerronko itse? Erkki jälleen nauraa, sillä hän haluaa, että kerron, vaikka sanoi haluavansa kokea Minut juuri näin kuin nyt. Aloitan siis eräänlaisella luettelolla.
Kun ihmisen lapsi useimmiten aistii Minusta jotakin, hän samalla itkun tai naurun avulla jopa kertoo siitä äidilleen ja isälleen ja jokaiselle läsnä olevalle. Naurussa hän osaa iloita näystä eli eräänlaisesta hahmosta, joka useimmiten osaa asettua lapsen läheisyyteen tai häneen siten, että lapsi katseensa avulla osaa itkeä tai iloita näkemästään. Mitä lapsi siis näkee? Useimmiten vain kirkkaan valon, joka liikkuu ja jopa usein osaa asettua vain esiin. Mutta monesti lapsi näkee myös eräänlaisen hahmon, eli osaa katsella Minusta eräänlaista kuvaa, tai pitäisikö sanoa eräänlaista liekin ja valon yhdistelmää. Tämä osaamiseksi sanomani osanen lienee yleisin, vaikka onhan lapsia jotka osaavat jopa katsoa Minusta esiin nousevia värejäkin aivan yhtä ihanasti kuin usein aikuisetkin osaavat.
Monet lapsen kaltaisiksi jääneet ihmiset näkevät aina samalla tavoin kuin vastasin edellä, sillä heissä asuu toinen voima, jonka nimeä en koskaan nosta esiin, vaan pidän itsestäni erittäin etäällä ja jopa kaikilta osin poissa. Tuo toinen olija siis on hieman muuta kuin Minä. Se on eräänlainen osa Minua, vaikka on aina erittäin kielteisellä tavalla jopa asettunut näihin ihmisiin, joille on annettu suuri asia kannettavaksi. He siis ovat karman kantajia, joten osatkaa aina iloita heistä. He ovat eräällä tavoin suuria ja eräällä tavoin erittäin onnettomia, kun joutuvat kokemaan suvun tekojen seuraukset itsessään näin ankaralla tavalla. Olkaa heille aina erittäin ihania ystäviä ja iloitkaa heistä, sillä he kantavat jopa teidän osaanne sukunne karmasta. Osaatteko nyt aavistaa miksi? Tuskin kukaan osaa, sillä tätä osaamista en ole aikaisemmin koskaan kertonut kenellekään ihmiselle enkä edes heille, jotka osaavat olla kuten Erkki, eli ovat hieman muutakin kuin ihmisiä. Osaamistani siis tulee nyt arvostaa vain erään osaajan avuksi teille rakkaat lukijat. Kenen? Sitä minä en halua hänen toiveesta nostaa esiin, vaan jatkan.
Kun ihmisen lapsi osaa jollakin tavoin aavistaa oman tilansa hieman jo ennen syntymäänsä, eli kykenee näkemään millaisena hän elää ollessaan aikuinen ihminen, hänelle annetaan jopa vielä kerran yksi mahdollisuus perua syntymänsä ja poistua, tai sitten hyväksyä oma itsensä sellaisena kuin näkee. Useimmat eivät hyväksy, vaan poistuvat. Miksi? He eivät halua kokea sellaista elämää, vaan peruvat syntymähetkellä. He siis jollakin tavoin osaavat itse olla sekä päättämässä tai sitten haluamassa syntyä juuri sellaiseksi kuin ovat itse itsensä nähneet aikuisena.
Kuka vielä osaa halveksia heitä? Jos he edelleen kokevat, että tällaiset ihmiset eivät saisi edes elää, niin miksi? Haluavatko he, että jotkut muut, tulevat suvun myöhemmät jäsenet, ottavat tuon karman itselleen, vai olisiko syy vielä jollakin tavoin itsekkäämpi? Useimmin on, sillä tämän kaltaiset ihmiset eivät itse olisi saaneet edes syntyä, vaan asettua vain edelleen kokemaan omia syntejään siellä, mistä ovat esiin nousseet jollakin ihmeellisellä tavalla. Nämä niin sanotut perisyntien kantajat kokevat itsensä aina muita paremmiksi ja jopa siten, että heille kuuluu kaikki hyvä ja muille kaikki karma, jota osataan aina pitää pahan ja pahuuden eräänlaisena osana. Heille elämä näyttäytyy aina hieman ruusuisena ja useimmiten erittäin ihanalla tavalla myös osaamisena. Millaisena osaamisena? Osaamisena, jossa elämä on useimmiten esteetön ja varsin kaunis, eli osaa olla hieman kauniimmin esillä sekä osaa myös olla hieman liiankin antelias myös taloudellisesti. Miksi vain heille taloudellisesti annetaan sellaista, mitä monet muut eivät koskaan saa? Siksi, jotta he lopulta olisivat hieman osaavampia ja jakaisivat osaamistaan sekä antaisivat siitä osan köyhemmille ihmisille. Näin elämä eli Minä osaan näyttäytyä ja olla esille heille.
Mutta osaan toki ilmaista itseäni monellakin muullakin tavoin. Yksi tapa lienee yleisin. Sitä itsekin otan varsin usein esiin, vaikka kykenisin asettumaan esiin monesti myös muullakin tavoin. Millaiseksi siis usein asetun? Olemalla vain ihmisen korkeampi minä eli tuo monesti sanomani kuka. Osaatko sinä jo itse aavistaa, että olen silloinkin vain erittäin pienenä ja erittäin suurena teissä jokaisessa ihmisessä aivan yhtä suurena ja yhtä pienenä, vaikka osaajat osaavat aistia minut usein myös varsin suurenakin? Otan siitä muutamia esimerkkejä.
Erkki esimerkiksi näkee usein Minut väreinä ja eräänlaisena kirkkautena, vaikka olen aina yhtä väritön ja yhtä hailakkaalla tavalla esillä. Miksi siis Erkki osaa nähdä Minut hieman muunakin? Useimmat osaajat näkevät useitakin erilaisia värejä, mikäli ovat itse valmiit ja hieman avoimia. Usein olen kuitenkin se sama tai ainakin lähes sama väritön osaaja eli eräänlainen kyky ja taito, joka osaa vain itse ilmentää itseään teistä ihmisistä, ei siis mistään muualta, ei korkealta eikä alhaalta, vaan teistä lähtee aina noiden erilaisten värien kirkkaus tai niin sanotut olemisen ilmaisut. Väri tai värikkyys osaa siis ilmaista vain teitä itseään, ei varsinaisesti Minua, kuten useimmat ovat olettaneet. Minulla ei ole varsinaista väriä eikä edes olemusta, vaan itse sanon olevani aina vain voima, kyky ja taito. Osaan toki nostaa nuo värit teistä näkyviin, eli kykenen aina ilmaisemaan ilona teidät nähdessäni juuri noiden värien avulla. Jos värinne loistaa hyvin kirkkaana, Minäkin olen silloin erittäin iloinen tavastanne olla esillä. Mutta jos usein otatte itsestänne esiin vain mustia, tummia tai harmaita värejä auranne avulla, Minä olen silloin erittäin iloton ja jopa hieman etäällä teistä.
Kaikilla väreillä osaan siis ilmaista sekä teitä että jopa itseni olemalla sitä, mitä te itsekin olette. Nämä niin sanotut aurojen värit osaavat siis ilmaista jopa sitäkin, kuka olette, kun osaatte olla iloinen ja samalla kirkkaan valon sisällä. Silloin osaatte itsekin aistia iloa ja eräänlaista suruttomuutta, eli nauratte ja leikitte ja samalla osaatte myös olla varsin hyviä myös toisillenne. Minäkin osaan sekä nauraa että olla erittäin iloinen, kun ihmisen poika iloitsee, nauraa ja osaa olla hyvä muille. Kukakin on silloin se tai sitä, millaisena osaatte näyttäytyä auranne avulla.
Tämä niin sanottu aura osataan usein selittää eräänlaiseksi peiliksi sielustanne. Minä olen usein kokenut sen kuitenkin vain kuvastimeksi Minusta teissä. Osaan siis ottaa nuo värit teidän avulla esiin ollessani teissä juuri tuona kukana, tai sanoisinko olemalla teidän korkeampi minä. Monesti osaajat ymmärtävät, kun osaan kysyä heiltä, kuka olette? Erkkikin ymmärtää, että tuota kysymystä osataan tulkita myös vastauksena kysymykseen: kuka olette? Katsokaa, eikö se samalla sisällä myös vastauksen kysymykseen, kuka osaatte olla, kun olette varsin osaava ja hieman oppinut ymmärtämään, että osaatte olla hieman myös Minä, ja Minä osaan silloin asettua olemaan myös teissä tuo kuka? Vastatkaa itse, jos osaatte nähdä saman kuin Erkki. Näin osaan ja näin osaan myös ilmaista osaamistani.
Jälleen olen asettunut sekä oppimaan että opettamaan jokaista lukijaa, jokaista halukasta ja jokaista sellaiseksi oppivaa, joten osaatteko itse aavistaa, kuka osaa, ja kenestä osaan seuraavaksi hieman nostaa esiin uutta? Niin, ehkä vain Erkki aavistaa, että ihmisestä itsestään, sillä osaan nähdä ja jopa sanoa, että olette hieman liian pieniä katselemaan Minua sellaisena, jollaiseksi useimmat teistä ei koskaan etene eikä opi edes olemaan, jollette itse osaa myös ponnistella ja asettua olemaan ajoittain. Ani harvat edes yrittävät, vaikka sekin olisi jokaiselle ihmiselle erittäin suotavaa ja jopa varsin suuri ja erittäin osaava polku kulkea eteenpäin siihen tilaan tai siihen olemiseen, johon vain osaavimmat teistä kekenevät asettumaan kuolemansa jälkeen. Useimmat eivät siis etene, vaan pysyvät jopa samassa tilassa, tasossa tai sopesssa kuin ennen syntymäänsä, eli eivät kykene edes hieman oppimaan, vaikka siihen olisi jokaisella yhtä suuret tai yhtä pienet mahdollisuudet.
Miten siis samanlaiset, eikö juuri nuo edellä mainitut varsin kyvyttömät vammaiset ole aina hieman heikommassa asemassa? Eivät, sillä heille polku avataan aina nopeammin ja helpommin kuin muille. Vain he, joista osaan sanoa, että he ovat aina jollakin tavoin itsekkäämmin esillä kuin monet muut, joutuvat tekemään myös enemmän kuin moni muu, jotta olisivat edes hieman nousemassa tai edes asettumassa sille varsin okaiselle tai kiviselle, kapealle polulle, jota kulkien pääsisi etenemään ja näkemään hieman muuta kuin vain sitä, mistä olen hetki sitten kertonut. Useimmat eivät koskaan edes yritä nousta tuolle polulle, vaikka sille nousu olisi heidän itsensä kannalta yksi osaamisen ensimmäinen askel nähdä joskus tulevaisuudessa sitä tilaa, tasoa tai soppea, johon vain osaavimmat teistä osaavat itsensä nostaa.
Yksi osaa, mutta osaatko sinä? Vastaatko välittömästi, vai odotatko jotakin muuta? Jollet edes osaa antaa Minulle vastausta tekemääni ihanaan ja varsin osaavaan kysymykseen, sinun lienee osattava silloin asettua elämäsi jälkeiseen tilaan olemaan vailla iloa, sillä siinä tilassa ei enää kyetä oppimaan, vaan siihen asettuvat ne sielujen hengiksi itsensä opettaneet olijat, joille osataan vain nostaa ajan ja ajallisen elämän surut ja murheet toistuvasti esiin. He eivät koskaan kykene edes iloitsemaan, vaan surevat ikuisesti olemistaan ja jopa itkevät sitä osaamattomuuttaan, jota osasivat hyljeksiä omassa ihmiselämässään. Näille osaamattomiksi jääneille Minä otan jollakin tavoin aina hieman auttavaa osaamista esiin itsestäni vain siten, että hellitän heidän tuskaista olemistaan varsin osaavasti, mutta kuitenkin erittäin rajallisesti ajoittain, mikäli osaan olla hieman armollinen. Eli annan armoa ja osaan asettua samalla ottamaan osia itselleni kannettavaksi muiden osaamattomien taakasta.
Kuka silloin osaan olla? Ehkä osa teistä ymmärtää, että asetun silloinkin vain hieman olemaan se tai sitä, millaiseksi yksi pojistani on itse itsensä osannut opettaa eli Jumalan Pojaksi eli Jeesukseksi Kristukseksi, tai olisiko kuitenkin hieman parempi ilmaista sama asia sanomalla, että otan osia itsestäni esiin ja asetun olemaan yksi kaikkein suurimmista lapsistani eli Jeesus Kristus. Monet, monet aikaisemmin esiin nousseista Pojistani osataan kyllä asettaa yhtä suurina ja yhtä pieninä esiin kuin nekin, jotka jonakin muuna aikana asettuvat yhtä suurina ja yhtä pieninä samaan tilaan kuin nuo aikaisemmin syntyneet ihmisten pojista ja tyttäristä esiin nousseet kaikkein ihanimmat ja kaikkein kauniimmatkin osaajat, joiksi yksi nykyisistä osaajistakin aikanaan osaa asettua olemaan.
Kuka osaa olla tuo yksi? Hän tai se tai sinä tai kuka teistä tahansa, joka osaa, oppii ja opettaa sekä aikanaan itsekin ymmärtää, että osaa asettua samaan tilaan kuin kaikki aikaisemmin asettuneet lapseni. Minun lapsiksi pääsevät siis kaikki ne tai he, jotka ovat itse lapsikseni osanneet itsensä nostaa, vain harvat osaavat, joten ole sinä se tai sellainen, joka siihen itsensä opettaa ja samalla osaa olla opettaja muillekin. Rakkautta osataan aina asettaa esiin jokaiselle halukkaalle.
Osaatko sinä nyt itse olla halukas, vai oletko edelleen hieman muuta? Vain yksi vastaa, joten ainakin hän pääsee sekä osaa itse itsensä opettaa sitä aikanaan olemaan. Kuka on tuo yksi? Jälleen kysymys, vai liekö kuitenkin jopa vastauskin? Katso edellistä kirjoitusta, siihen olen antanut jopa oikealla tavoin hieman vastauksen eräänlaista alkua. Sama vastaus odottaa kenties myös sinua, jos etenet, kuten tuo edellisessä esiin nostettu ihmisen poika. Kuka osaa, vaikka ei itse edes yritä ottaa itseään esiin, vaan Minä, joka asetun aina olemaan se tai sitä, joka osaa olla hieman este tai sitten hieman osaava valitsija, eli Luojan lapsesta esiin noussut erittäin ihana osaaja eli Yksi.
Näin osaan asettua olemaan jopa oma itseni ja jotakin muutakin, sillä olenhan aina ikuisesti sekä Osaaja, Opettaja että jollakin ihmeellisellä tavalla myös kaikki. Kukin osaamiseni osataan joskus, kuka tietää, asettaa esiin sille osaavimmalle osaajalle, jossa ajattomuuttakaan ei tunneta, vaan aika ja ajattomuus ovat vain irti siitä tilasta, tasosta tai sopesta, jossa ikuisuuskin on aina pienen pieni hitunen eräästä kaikkein suurimmasta eli Elämästä. Tämä Yksikin osataan asettaa siitä hieman pieneksi ja hieman suureksi, vain siten, että sanotaan olen, osaan ja opin jatkuvasti. Kuka osaan silloin olla.
Osaatko nyt ajatella, että kuka ei ole edes kysymys eikä vastaus, vaan osa sitä Elämää? Tuskin osaat, sillä sitä ei edes Erkki kykene nostamaan vielä esiin itsestään, vaan osaa vain iloita ja hymyillä, että aika on hetken päästä asettua esiin, ja hän on silloin vain oma itsensä eli vanha mies, jota kutsutaan Erkiksi. Osaan siis asettua hieman olemaan myös Erkki, vaikka olenkin aina myös kaikki, lähde, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja ajoittain myös kaksikymmentä, vaikka osaan asettua olemaan myös omalla tavallani oma itseni eli Elämä. Näin sinä, Minä ja jokainen muukin osaamme olla sekä osaajia että hieman muuta.
Kuka siis osaa, kuka ei koskaan edes yritä, on aina jokaisen omalla vastuulla. Sitä ei kukaan koskaan ota esiin, ellei halua tai opeta nousemaan, vain yksi eli ihminen siihen kykenee, en Minä eikä edes Elämä, vaikka osaakin olla sekä osaavin että oppimattominkin, mikäli ottaa itsestään esiin tuon olemisen tilan, tason tai sopen. Nyt aika osaa itse asettua estämään Erkin esillä olemista, sillä osaajallakin on aina hetkiä, jolloin sen olisi päästävä asettumaan hieman ajattomuudesta ajan ja muunlaisen olemisen tilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti