Tätä osaamistasi olisi kyettävä kuitenkin hetkittäin siirtämään myös muille osaamattomille, jotta itsekin oppisit olemaan hieman muiden opettaja kuin oman itsesi, sillä aika käyttää sitä eräällä tavalla sekä hyväkseen että oppiakseen samalla hieman itsekin. Kuka silloin osaa asettua hieman myös ajankin opettajaksi, vaikka sitä ei useinkaan kukaan muu yritä. Aikakin siis kokee tarvitsevansa ajoittain oppia tai ainakin hetken samaa, mitä ihmiset usein itselleen suovat, kun asettuvat oppilaiksi joko sinulle tai sille, mistä opettaja asettuu olemaan esillä ja alkaa opettaa. Tätä osaa siis myös aika hieman ottaa esiin, vaikka ei varsinaisesti edes yritä olla oppilas kenellekään, sillä eihän ajalla ole varsinaista muuta tehtävää kuin olla hieman este monessa asiassa sekä ihmiskunnalle että eläin- ja kasvikunnalle. Se osaa siis asettua olemaan hieman esteenä ja hieman myös oppii ollessaan sitä, mihin ajattomuus ei itse koskaan kykene eikä edes halua asettua olemaan eli alistamaan ketään, vaan opettamaan jokaista halukasta oppimaan. Aika ja ajattomuus ovat eräällä tavalla siis toistensa vastakohtia, mikäli heitä tai niitä osataan edes jollakin tavoin katsella ajan ja ajattomuuden ulkopuolelta. Kuka osaa sen tehdä, sillä sekin ymmärtää hieman molempia ja samalla oppii edes hieman tunnistamaan, miksi aika haluaa oppia?
Osaatko sinä itse nyt hieman ottaa tuota kysymystä esiin itsestäsi, vai vastaanko itse? Jälleen vain yksi osaa antaa siihen jopa oikean vastauksen eli Erkki. Millaisen? Nyt annan tämän opettamisen jälleen Erkin tehtäväksi, sillä onhan hänen osattava hieman itse olla sekä oma osaava oppilas että osaava opettajakin jokaiselle lukijalle joskus tulevassa olemisessaan. Tämä osaava opettaja osaa nyt olla sekä oppilas itselleen että opettaja jokaiselle lukijalle.
Kiitos, kiitos, kiitos. Yritän ja samalla osaan, sillä olenhan aina osannut aistia jopa tulevaa ja hieman myös mennyttä. Kuka silloin edes arkailee, kun opettamisen aika on olla sekä opettaja että ajoittain tulevaa ottava tietäjä eli ennustaja. Nyt opetan sekä hieman myös kerron, miksi aika ja sen yksi osa haluaa olla sekä tietävä että oppiva.
Kun ajalle asetetaan varsin tiukat rajat olla vain aika, joka kykenee ottamaan hyvin rajallisia asioita esiin, se kokee silloin olevansa vain varsin mitätön ja varsin osaamaton, vaikka hallitseekin jokaista olijaa ja jokaista olentoa fyysisessä olemisessa jopa siten, että asettaa heille jopa rajan olla esillä. Kivetkin ovat aina hetken vain esillä, kunnes niiden ajallinen aika kykenee murentamaan ne hiekaksi tai jopa saveksi tai varsin hienoksi humukseksi ilman minkäänlaista osaamista. Kiven aika ja kiven niin sanottu ajallinen muoto murenee, ja savi ja hiekka ja humuksen kaltainen liejukin osaa siis muuttua vielä jollakin tavoin ja lopulta on vain eräänlaista tilatonta olemista, vaikka mikään eikä kukaan koskaan varsinaisesti osaa kadota lopullisesti, vaan asettuu erilaisiin muotoihin, tai juuri kuten edellä sanoin, erilaisiin tiloihin, tasoihin tai soppeihin olemaan ja elämään. Kaikki siis jollakin tavoin vain muuttavat muotoaan eli osaavat oppia olemaan jotakin uutta tai jopa joskus hieman uudempaakin olemista. Ihmisetkin osaavat sen asteittain eli vanhenevat, kuihtuvat ja muuttuvat joksikin muuksi. Kehot ja kaikki siihen olennaisesti liitettävät osaavat elimet, kuten luut, iho, lihakset ja jopa veri ja eräänlainen tilakin, jossa ihminen on, muuttuvat jopa erittäin usein ja varsin nopeasti joksikin muuksi kuin vain olla se sama olija, olento tai olemus, jossa kokonaisuutemme on aina osannut olla ja oppinut vain olemaan, vaikka samalla osaakin oppia ja jopa kehittyä omalla tavallaan myös ihmisenä.
Moni ihmisen kaltaiseksi syntynyt eläinkin kyetään opettamaan jopa lähelle ihmistä opettamalla sille tietynlaisia oppeja, joita ihminen kokee eläimen tarvitsevan ollakseen oppinut eläin. Moni muukin osaaja yrittää siis hallita muita olevaisia asettumalla heille olemaan opettaja, vaikka se olisi usein varsin harhainen tapa ja jopa tuhoisakin monellakin eri tavalla. Otan siitä yhden pienen esimerkin, sillä osaan nyt katsoa myös aikaa ja sen eräänlaista osaa, jota kyetään jollakin ihmeellisellä tavalla joskus, kuka tietää, muuttamaan ja samalla siis muuttumaan, jotta meistä alisteisista olijoista kyetään ottamaan uusia osaavia yksilöitä jopa siten esiin, että tuo aika ja sen yksi oppilas eli musta olija ei enää hallitsisi ihmisiä, eläimiä eikä mitään fyysisiä olevaisia eikä olevaa, vaan olisi jopa ilman sitä osaamista vain sivusta seuraava kyky ja taito tai eräänlainen seuraaja monelle osaavaksi itsensä opettaneelle.
Miten sitä joku tai jokin silloin osaisi opettaa? Kun yksi osaa, osaatko sinä silloin olla edes oma itsesi eli tuo yksi, vai oletko kenties kolme, neljä tai kuka tietää jotakin muuta? Ehkä osaat nyt itsekin ajatella, että olisit mieluummin jotakin muuta, sillä eihän edes viisikään kykene alistamaan ja samalla olemaan opettaja noille kahdelle osaajalle, joiden omanlaiset osaamiset ovat aina erittäin kykeneviä olemaan irti ja samalla kiinni kaikelle, mistä osaamme silloin nostaa esiin hieman oppia ja samalla olla opettaja heille. Kuka osaa silloin sekä katsoa että opettaa vain hieman heidän omanlaista osaamista, vaikka kykeneekin olemaan sekä hieman osaavampi että myös hieman kykenevämpi kuin yksikään toinen tuossa olemisen tilassa eli olla hieman jopa viisikin. Tätä osaamista osaan siis silloin katsoa, kun itse asetun olemaan sekä hieman viisi että ajoittain peräti kaiken osaamiseni eräänlainen uudempikin osaaja eli kuusi ja seitsemän. Näihin osaamisen tiloihin osaan silloin nostaa eräänlaista suurta opettajaa eli sitä kykyä ja taitoa, joka on ikuisesti esiin nouseva ja samalla uudempi osaaja jokaiselle opettajalle, josta saatetaan ottaa esiin joitakin vieläkin suurempia osia tai osien osasia olemaan esillä ja aloittamaan noiden kahden varsin erilaisen tilan, tason ja sopen varsin kyvykäs ja varsin osaava opettaminen. Kuka osaa, kuka ei koskaan halua edes olla oppiva, vaikka siihen olisi jokaisen osattava itse itsensä nostaa, eli alistaa ja jopa kyetä jollakin perin erikoisella tavalla nostamaan.
Nyt olen jälleen kertonut jotakin uutta ja hieman sellaista, mihin vain uudemmat osaajat osaavat jollakin uudemmalla tavoin asettua ja samalla nousta opettajiksi myös ajalle ja sen eräänlaiselle uudeksi osaajaksi nousevalle olijalle tai olevaiselle. Kuka silloin kykenee olemaan sekä itse osaava että myös oppilas ja samalla omalle olemukselleen myös opettaja.
Katsokaa jälleen edellistä lausetta. Osaatteko nyt aistia saman kuin minä, joka ymmärrän, että vain kuka osaa sen tehdä, kunhan ensin osaa ja sitten oppii olemaan sekä kuusitoista että seitsemäntoista ja joskus, kuka tietää, myös uudempikin osaaja eli kahdeksantoista ja ajoittain yhdeksäntoista ja lopulta itse kaikkeuden valtiaan tilaan asettuva uudempi oppilas Hänelle, josta osaan aina sanoa Yksi. Tässä nimenomaisessa tilassa ei koskaan opita enää mitään, vaan ollaan ja hetkittäin opetetaan jokaista olentoa, jokaista ihmisen lasta ja jokaista muutakin, jota osataan ottaa esiin siihen tilaan ja siihen tasoon ja siihen sopeksi itsensä opettaneeseen olemiseen, josta ei kukaan edes yritä ottaa itseään enää esiin, vaan iloitsee päästessään sinne tai siihen itse. Tätä osaan silloin olla ja opin vain olemaan, sillä ei ole edes ketään eikä mitään enää muuta kuin Yksi. Hänen tila, Hänen olemisen ja oppimisen taikakin on vain Yksi eli Hän.
Näin osaan asettua itse joskus, mikäli kykenen vielä hieman nousemaan esiin ja asettumaan seuraavillekin tasoille ja osaan samalla olla vielä ajoittain opettaja jopa sinulle ja jokaiselle muullekin lukijalle. Osaanko sen tehdä, vai olenko jo silloin hieman liian vanha oppimaan ja olemaan edes hetkittäin opettaja joillekin muillekin kuin tämän blogin lukijoille, jäänee jokaisen ihmisen itsensä varaan, ei siis sinun eikä kenenkään toisenkaan, vaan osaajaksi itsensä opettaneen ihmisen lapsen?Minun aikani oli asettua tekemään näitä kirjoituksia, mutta tämän luvun tai lukemuksen tai kirjoituksen jälkeen aion olla vain varsin niukka kirjoittaja ja opettelen olemaan hieman muutakin kuin kirjoittaja tai välittäjä tai tietäjä, sillä osaan olla myös osaava opettaja muullakin tavoin jokaiselle, joka on valmis olemaan oppilas minulle ja minun lukemuksilleni eli eräänlaisille kertomuksille ja jopa eräänlaisille muillekin osaamisilleni. Eli osaan asettua olemaan sekä oppilas että osaaja jopa siten, että otan esiin uutta, uudempaa ja tulevaa, mutta en edes hetkittäin enää mennyttä, vaikka sekin saattaisi olla joillekin hieman ilon ja joskus, kuka tietää, surunkin lähde. Minulle mennyt aika ei enää ole tarpeen eikä sitä, mitä se saattaisi olla ajalle ja sen eräälle osaajalle, sillä osaan aistia ja osaan nähdä tulevaa ja jopa sitä, mistä kukaan toinen näkijä ei koskaan aikaisemmin ole nostanut edes pienintäkään oppia eikä opin osaa esiin, vaan joutunut katsomaan vain lähiaikaa ja sen eräänlaista olemista varsin etäältä ja joskus jopa siten, että ei näe eikä tiedä sitä, miten aika ja sen yksi osa asetetaan kiinni, ja ihmiskunta pääsee molemmista hetkittäin irti ja ajoittain kaikilta osin kauas tulevaisuuteen.
Nyt olen aikonut lopettaa kirjoittamisen lähes kokonaan, sillä aikakin osaa jälleen asettua esiin ja minun olemus, joka on jälleen ajassa hieman vanhempi kuin eilinen, sillä tänään olen 75 vuotias vanha ja hetkittäin uusi ja ajoittain hieman väsynyt, mutta kuitenkin edelleen sekä oppilas että opettaja, joten olen aina valmis, mikäli osaatte pyytää minua opettajaksenne. Nyt olen vain jälleen Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti