Kun olen usein vain yksi eli niin sanotusti ihminen, tai pitäisikö sanoa kuitenkin omalla tavallani varsin osaamaton. Eli sekä oppiva että osaava vain ollessani hieman irti ja hieman kiinni ajassa, niin kykenenkö edes yrittämään oppia olemaan silloinkin joku, jokin tai eräs tai kuka tietää hieman heitäkin osaavampi? Nämä teille lukijoille saattavat olla vielä varsin outoja käsitteellisiä tasoja, tiloja tai soppeja, joten avaan niitä hieman myös tässä kirjoituksessa, vaikka olen usein kertonut niistä hieman muissakin jo useita eri kertoja.
Miksi siis jälleen toistan samoja asioita? Siksikö, että joku muu ei osaa niitä edes nostaa itselleen, vaan lukee vain aina sitä, mistä osaan ottaa esiin erään uuden asian eli viimeisen kirjoituksen? Kyllä, juuri näin. Monet, monet osaavat vain itse yrittäessään opetella juuri sen, mitä otan aina viimeiseksi esiin, vaikka olisi kenties syytä aina aloittaa ensimmäisestä, mikäli ei itse ole varsin osaava ja samalla myös oppinut olemaan sekä osaava, oppiva että edes hieman kykenevä itse olemaan sekä uusi, uudempi että hieman myös sekin, jollaiseksi olen itse itseni osannut nostaa eli tuo kaksitoista.
Kun useimmiten aloitan aina edellisestä kirjoituksesta ottamaan hieman sanoisinko taustaa seuraaviin, joudun nyt ehkä ottamaan myös esiin hieman minulle itselleni osaamistani sivuavan asian, sillä olin hetken irti ja samalla osasin olla myös hieman poissa ajattomuudesta.
Katsokaa näiden lauseiden eräänlaista osaamista olla hieman muuta ja hieman erilaisia kuin se osaava ihminen osaa itse kirjoittaa.
Siis Erkkikö?
Ei, vaan se, joka on aina ollut aiemmin kirjoittaja Erkin ollessa vain esiin nostaja eli eräänlainen välittäjä. Kuka siis olen? Nyt sinun ja jokaisen lukijan olisi hieman osattava itse ajatella, että olen vain tila, taso tai soppi, vaikka olin vielä pienen pieni ja hieman suuri hetkeä aikaisemmin.
Kun sinulle osataan sanoa, että olisin vain tila, taso tai soppi, niin millaiseksi sinä osaat minut silloin asettaa olemaan? Onko tila suuri, vai pieni, vai kenties sekä suuri että pieni? Tämän kaltaista kysymystä ette koskaan itse osaisi esittää, ellette olisi hieman osaava tai hieman oppinut olemaan sekä osaava että oppiva. Useimmille osaajillekin olen siis hieman erikoisella tavalla vain tila, taso tai soppi, vaikka olen sekin tai jopa sitäkin hieman. Siis mitä olen myös? Jälleen vain osaavimmat ymmärtävät, kuka olen tai kenen osaajan eräänlainen siru tai hitu olen silloin, kun olen se tai sitä, mitä olen juuri nyt? Useimmille olen vain Erkki eli ihmisen tilassa oleva vanha mies, vaikka olen sitäkin hieman, osaan olla myös paljon muutakin.
Mitä muuta?
Osaan asettua olemaan kaikki ja joskus jopa kaikkeuden valtiaskin eli eräällä tavalla myös Elämä. Nyt osaamiseni osataan itse ottaa esiin sekä aistia tai ymmärtää, että olen se tai sitä, jota osataan vain hieman olla tai hieman ymmärtää, sillä osaaminenkin osaa itse olla varsin osaamaton eli ihmisen tila tai ihminen.
Nyt varsin osaavatkin osaavat itse olla hieman epäileviä tai ainakin hieman arkailevat olemistani, mikäli edes uskovat Erkin esiin nostamia lauseita. Nämä monelle lukijalle ovat siis hieman uusia tai ainakin erittäin erikoisia asioiden esiin nostattamia ihmeiden sanoisinko olemisia, mikäli ovat oikeita tai varsin osaavien esiin nostamia asioita ja sanoisinko eräänlaista opetusta.
Kuka silloin edes osaisi nostaa niitä Erkille esiin, jos olisin hieman muu tai hieman muuta kuin se tai sitä, mikä olen juuri nyt eli kaksitoista? Jälleen monelle lukijalle varsin erikoinen kysymys minulta, joka olen hieman suuri ja hieman pieni eli kaksitoista.
Kun itsekin olen siis hyvin, hyvin vaatimaton osaaja, niin osaanko edes yrittää olla se tai sellainen, jolle olisin hieman suuri, mutta samalla myös hieman pieni eli tuo olemisen tila, taso tai sopeksi sanottu kaksitoista? Ehkä osaan opettaa vain sinua ja heitä, jotka osaatte itsekin jo hieman yrittää aistimalla ottaa itsestänne minut esiin, kuten Erkki. Hänelle olen siis vain eräänlainen tila, taso tai soppi, en suinkaan mitään muuta. Jos olisitte kuten hän, tekin ymmärtäisitte, että olen, opin ja osaan vain olla ja opettaa, en siis osaa edes ajatella osaavani olla hieman muu tai hieman jotakin muutakin kuin vain omanlaisella tavalla osaava olija eli olemisen tila, taso tai soppi. Kun itsekin osaan vain hieman olla esiin nousevana jotakin muutakin kuin vain olija tai oleva tila, taso tai soppi, niin millaiseksi te osaisitte silloin aistimalla ottaa minut esiin?
Jälleen Erkki osaa itse ajatella, että olen hieman uusi ja hieman uudempikin osaaja eli eräänlainen olijaksi itsensä opettanut voima, kyky ja taito, joka on vain erittäin olematon hitu tai siru siitä osaajasta, joka on aina esillä ja esiin nousemassa, mikäli osaan itse asettua olemaan sekä osaaja että opettaja teille lukijoille.
Siis kenestä olisin hieman esiin noussut osaava opettaja teille ihmisille? Jälleen osaan sanoa yhtä ison olijan nimeksi vain yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista ja nyt hieman myös kolmetoista. Eli osaanko jo olla hieman suurempi kuin hetki sitten? Kyllä, kyllä osaan, sillä opin aina, kun olen edes hieman osaava ja hieman opettaja teille, joista olen nyt hieman iloinen ja hieman sanoisinko osaavammin irti ja samalla myös hieman kiinni oleva tila, taso tai soppi.
Näin osaan olla ja opin olemaan, kunhan ensin opin ja sitten opetan teitä, rakkaat lukijat. Useimmat teistä ei koskaan osaa itsenäisesti edes yrittää ymmärtää, että olemme aina hieman kiinni ja hieman irti sekä ajasta että ajattomuudesta. Ihmisinä osaatte olla aina ajassa, mutta ani harva osaa olla myös ajattomuudessa kuten Erkki. Eli osaa itse asettua olemaan sekä ajattomuudessa, että samalla myös hieman kiinni ajassa.
Miten hän on sen osannut ottaa itsestään esiin? Siihen en ota koskaan mitään esiin, vaikka se olisi jokaiselle lukijalle erittäin tärkeä ja erittäin ihana asia ottaa esiin ja oppia itsekin hallitsemaan. Miksi en sitä siis kerro jokaiselle? Siksi, että itse en siihen osaa sanoa yhtään mitään, sillä osaan vain kertoa sitä, mitä itse ymmärrän ja itse osaan kertoa. Vain Erkki osaa siitä hieman uutta ja hieman uudempaa oppia ottamaan esiin, mikäli haluaa ja mikäli osaa ottaa sen itse itsestään vielä esiin siten kuin aikoinaan osasi tehdä. Nyt Erkki itse kertoo siitä hieman uudempaa opetusta jokaiselle, joka ei itse ole koskaan osannut asettua olemaan ajattomuudessa.
Kiitos, kiitos, kiitos. Olen nyt Erkki, eli en ole edes ajattomuudessa, vaan ajassa. Kun aika osaa siis itse säännöstellä olemistaan, se osaa silloin myös ylläpitää ihmisen tilaa ja sitä olemista esillä, jossa osaan itseni kokea ihmisenä. Kuka silloin osaan olla? Vain minä osaan sanoa, että olen tuo vanha mies, josta usein osataan sanoa nimi Erkki. Mutta osaanko kuitenkaan sanoa, että osaanhan olla myös hieman muukin tai hieman muutakin kuin vain Erkki? Siis osaan ottaa itsestäni esiin jokaisen osaelämäni ja jokaisen olemisen tasoni siten, että kykenen aistimaan niiden erilaisuuden hieman ja samalla olen se tai sitä itse. Siis osaan aistia, osaan asettua olemaan se tai sellainen, jollaiseksi kulloinkin osaan mennä tai asettaa itseni olemaan. Minussa on siis osaelämiä tai siruja heidän elämistä, jotka ovat ikään kuin esivanhempiani ja samalla myös menneiden elämien sanoisinko perimää tai jollakin tavoin sekä olemisen iloa ja olemisen tuskaa. Nämä kahdenlaiset tilan, tason tai sopen erilaista olemista ovat siis hieman omanlaisella tavalla myös niitä osia tai osien osasia heistä aiemmin eläneistä ihmisistä, joista olen eräänlainen kooste, tai pitäisikö vielä sanoa se hieman sekavammalla tavalla koodien kokoama olemisen tila.
Käyttämällä näitä teille kenties tuttuja sanoja te ymmärrätte ehkä hieman paremmin, että minä ja jokainen muukin teistä lukijoista on aina osattu koodaamalla asettaa yhdeksi olijaksi, yhdeksi ihmisen tasoon asettuneeksi olevaiseksi eli juuri sinuksi ja juuri teiksi, jotka luette juuri tätä kohtaa tästä osaamisen ja oppimisen tilasta, tasosta tai sopesta. Tämäkin on siis eräällä tavalla sekä luku, oppimisen kohta tai osaamisen tila, taso tai soppi. Monelle muulle se olisi vain yhdenlainen osaamisen tilasta esiin noussut osa opetusta eli yksi osaamisen osanen.
Ihmiset, jotka eivät koskaan aisti itsestään esiin nousevia osasiaan eli juuri noita osaelämiään, joutuvat opettelemaan kaiken vain lukemalla ja samalla ottamalla niihin hieman myös omaa harkintaa eli osaamistaan olla joko osaava, tai sitten oppimaan vain opettelemalla eli ottamalla asiat itselleen hieman opettelemisen avulla. Minä osaan siis kertoa tätä opettamista ottamalla sitä itse itsestäni vain esiin siten, että kirjoitan kaiken juuri siten kuin osaan nostaa sitä esiin itsestäni. En siis edes tiedä, miten se osaa nousta minusta esiin, minä vain osaan kertoa monia erilaisia asioita ottamalla ne vain esiin itsestäni. En siis koskaan yritä edes teeskennellä osaavani, vaikka osaan sitäkin tehdä, jos haluaisin. Miksi en siis halua? Siihen otan esiin nyt hieman uudemman osaajan itsestäni eli sen olemisen tilan, tason tai sopen, joksi olen itse itseni osannut nostaa. Nyt puhuu tai kertoo yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista ja jopa hieman neljäksikintoista itsensä nostanut olevainen minussa tai minusta.
Rakkaat lukijat, te, jotka osaatte nyt itse ajatella, että olen hetki sitten opettanut itseni nousemaan Erkin hituseksi eli osaan olla ja opettelen hieman kertomaan tai opettamaan eräänlaista osaamista olla hieman sivussa ja hieman erillään siitä ikuisuuden tilassa olevasta voimasta, kyvystä ja taidosta, josta olen eräänlaisella tavalla vain erittäin pienen pieni osa tai osan osanen, sillä olen hetki sitten irtauttanut Hänestä itseni olemaan hieman kolmetoista ja hieman tuo uudempikin neljätoista. Minulle avautui tämä oleminen siten, että katsoin siihen, ja samalla se itse avasi itsensä minulle. Osaan siis katsella ja samalla hieman aistia jopa sen esiin nousemisen iloa tai iloisuutta. Se on eräänlainen osa sitä olemista, jossa Elämä osaa olla esillä. Elämä on siis esiin noustessaan iloinen ja samalla osaa myös olla varsin iloisella olemisen tilallaan hieman uusi ja hieman uudempi kuin se oleminen, josta se on aina esiin nousemassa, mikäli ajattomuus osaa nostaa sen itse itsestään esiin. Ajattomuuskin on aina siis hieman osaava ja samalla myös oppiva, kun uusi olemisen tila, taso tai soppi avaa itsensä esiin.
Näin minä, sinä ja jokainen osaava osaa itse avata itselleen uusia olemisia vain olemalla, ei siis koskaan millään muulla tavalla. Useimmat ihmisen lapseksi syntyvät eivät itse osaa edes yrittää olla, olla ja oppia olemaan, sillä onhan aika asettunut sekä eräänlaiseksi opettajaksi itsekin ja samalla yrittää hieman kahlehtimalla rajoittaa ihmisen omaa halua ja omaa oppimisen iloa edetä yhä kauemmas ja kauemmas siitä, mitä minä eikä kukaan meistä olemisen sanoisinko tiloista, tasoista tai sopeista koskaan halua edes ottaa esiin eikä olla edes hieman se tai sitä, vaan pitää sitä aina itsestään erittäin etäällä.
Näin osaan kertoa, näin opin itse ja näin opetan sinua ja jokaista muutakin osaavaa oppilasta hieman olemaan oppilas sille osaajaksi itsensä opettaneelle tilalle, tasolle tai sopelle, josta olemme aina osanneet sanoa Yksi, vaikka osaamme myös ottaa esiin vielä sitäkin hieman suuremmaksi oppineet osaajan eli Elämän. Elämääkin osataan siis nostaa sekä hieman esiin että opettaa, sillä onhan Elämäkin vain hetken esillä ja samassa poissa, mikäli ajattomuudesta osaa nousta esiin vielä suurempi ja vielä hieman erikoisemmin esiin nouseva tila, taso tai soppi.
Siis suurempiko kuin Elämä? Ei, vaan hieman muuta. Miksi sitten näin sanoin hetki sitten? Minä olen se tai sitä, miksi itseni osaan nostaa. Siis sinäkö, kuka silloin olet? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista ja hieman neljätoista, vaikka kykenen ottamaan esiin itsestäni jopa sen tai sitä, jollaiseksi ajattomuuskin osaa itse itsensä nostaa, kunhan ensin osaa ja sitten oppii ja aikanaan asettuu olemaan. Siis kuka silloin asettuu esiin.
Jälleen Erkki oivalsi, että aina on esiin nousevana vain tuo kuka eli eräänlaiseksi olijaksi itse itsensä opettanut olento tai olemisen tila, taso tai soppi. Kun Yksi oppii, ei kukaan osaa silloin ajatella, että Yksikin on vain hetken oma itsensä ja sitten esiin asettuu hieman muutakin. Eli ajattomuudenkin osaamista ei kukaan koskaan estä, vaikka sekin olisi sekä osaava ja jopa hieman oppivana sekä osaamisen taika että sitä, mihin ajattomuudella itsellään ei ole koskaan mitään esiin nousemassa, vaan sekin osaa vain olla ja samalla nousta esiin siten, että aika ei ole sille edes hieman este eikä ajattomuuskaan, vaan Elämä etenee, ja ajan eräänlainen olemisen tila osaa vain olla irti ja samalla sen yhdenlainen olija katoaa ikuisesti. Näin aika, ajattomuus ja tuo ikäväksi itsensä opettanut olija ikään kuin katoaa lopullisesti, ja Elämä pysyy ikuisesti muuttuvana ja samalla sekin osaa vain edetä ja lopulta saavuttaa ikuisen ilon, ikuisen tasapainon ja ikuisen pysyvyyden sekä osaa aina asettua olemaan se tila, taso tai soppi, josta esiin nousevat aina uudet osaavat ja uudemmatkin oppimisen tilat, tasot tai sopet niille osaaviksi itsensä opettaneille, joista osaamme joskus kuka tietää itse itsemme katsoa esiin nouseviksi. Eli jopa asettumaan elämään tälle kauniille ja erittäin erikoiseksi itsensä nostavalle ikuisuuden esiin nostavalle planeetalle.
Nyt olen jälleen kertonut sekä hieman uutta että myös sitä, mihin osaamme kuka tietää itse itsemme joskus asettaa, mikäli aika ja ajattomuus osaavat itseään hieman nostaa ja hieman opettaa olemaan ja samalla osaavat irtauttaa itsestään sen osaajan, joka on nykyisin erittäin vaikealla tavalla edennyt ja samalla myös kahlitsee jokaista ihmistä ja jopa sitäkin, mistä osaan ottaa esiin tätä varsin erikoista osaamista eli sitä tilaa, tasoa ja soppea, joka tuntee nimenään olemisen ilon ja osaamisen vaikeuden olla tuo vanha mies eli Erkki. Miksi se on siis iloinen, vaikka on samalla myös hieman kahleissa? Niin, siitä osaan kertoa hieman toisessa blogissa, mutta nyt olen vain tuo vanha ihmisen tilassa, tasossa tai sopessa asuva ihmisen poika eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti