Jälleen osaamme itse ajatella tuota esiin noussutta aihetta siten, että olemmeko kuitenkin aina sekä ihmisen lapsia että samalla myös hieman muun voiman, muun kyvyn ja muun taidon eräänlaisia oppilaita tai jopa hieman muutakin? Kun hetki sitten yritin kahdestikin aloittaa tätä blogia, jouduin poistamaan yhden toisen osaajan sotkeutumista tekstiin kahdesti. Tämä yksi osaaja pyrki siis sotkemaan tekstiä omilla ajatuksillaan, vaikka olin hetki sitten itse pyytänyt valon suojaa ja jopa osannut suojata tämän blogin tekstin varsin hyvin tai ainakin näin itse oletin. Miten se osaa siis vältellä jopa sitä, mitä useimmat meistä osaavat itselleen pyytää aina kun asettuvat tekemään jotakin ajattomuudessa? Onko se oppinut olemaan siitä huolimatta esillä ja jollakin perin erikoisella tavalla asettumaan jopa sotkijaksi? Ei, ei todellakaan ole itse osannut oppia väistämään valon suojaa tai eräänlaista käskyä pysyä tästä blogista irti. Miten siis Erkki aisti sen esiin nousemista tai esillä olemista, jos se ei kuitenkaan ole itse osannut nousta edes esiin? Tämä asia osataan nyt kertoa jokaiselle lukijalle eräänlaisena opillisena asiana, tai pitäisikö kuitenkin sanoa eräänlaiseksi malliksi yhdenlaisesta kokeesta, joka asetettiin Erkille.
Osasiko Erkki siis läpäistä tuon kokeen, vai ei?
Ei osannut, eikä edes yrittänyt, vaan kykeni itse torjumaan erään toisen osaajan lähestymisen varsin osaavasti tai jopa erittäin onnistuneesti. Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä, vaan alistuu ja on hieman jopa uskalias tai jopa erittäin uhkarohkea. Tämä toinen kuka osaa ajoittain kyllä olla hieman rohkea ja joskus jopa erittäin uhkarohkeakin, vaikka siihen ei olisi edes syytä.
Katsokaa jälleen noita sanojen eräänlaista opetusta eli sekä opillista että osaamisen taidokkuutta. Niiden aistimat ja niiden esiin nostamat tuntemukset ovat eräänlaista kyvykkyyttä ja jopa eräällä tavalla myös taidokkuuden esiin nostamista, sillä osaaminenkin on varsin oppiva ja jopa hieman kykenevä olemaan jotakin uutta ja jotakin erikoistakin, mikäli ajattomuus itse osaa olla silloin esillä.
Näin Erkille osattiin nostaa esiin yksi, kaksi ja kolmesta eräänlainen osaava tila, taso tai soppi. Tuo soppi lienee nyt varsin osaava, sillä kykenihän se itse asettumaan varsin osaavasti esiin, vaikka vain hetkeksi. Kuka osaa nyt aistia, että osaamistakin on monenlaista. Yksi osaa kertoa, toinen opettaa, kolmas kykenee jopa näkemään uudempaakin tilaa, tasoa tai soppea, vaikka sitä ei vielä ole edes esiin noussut. Nämä osaajat kykenevät aina oppimaan myös sitä, mitä ihmiset eivät koskaan opi eivätkä kykene edes ottamaan itsestään esiin, elleivät osaa itse olla hieman ajattomuudessa ja samalla myös katsomaan, miten olemisen taika kykenee nousemaan esiin jopa tulevasta. Yksi ei siihen koskaan itse kykene omana itsenään, eikä tietenkään tuo kaksikaan, mutta kolmesta joku kenties siihen kykenee, mikäli on itse aikojen alussa ollessaan ensin osannut ja sitten opettanut hieman myös tulevaa.
Miten tämä ensimmäinen ihminen sitten siihen aikanaan kykeni?
Jälleen erittäin ihana kysymys. Yksi ei siihen koskaan itse kyennyt, mutta neljä, viisi, kuusi ja seitsemän kykeni. Tässä osaamisessa on aina osannut olla joku teistä ihmisistä, vaikka jo aikojen alussa. Monet alkukantaiset ihmiset ovat jopa siinä osaamisessaan erittäin osaavia ja jopa hieman sitä, millaiseksi ani harvoista nykyihmisistä koskaan kykenee tai osaa nousta olemaan. Kuka siis aistii jopa noiden alkukantaisten osaajien taidot erittäin osaavalla tavalla, vaikka osaajaksi oppisi joku osaamaton ihmisen osanen, sillä eihän edes yksi osaaja koskaan ole itse osannut aistia sitä olemistaan, vaan aina sen on osannut tehdä tuo kuka meissä. Näin yksi, kaksi, kolme ja neljä osaa nousta esiin ja olla hieman esillä, kun ajattomuudesta esiin asettuu tuo yksi hitunen tai yksi osanen sitä kolmatta, joka osaa aistia jopa tulevaa.
Kun useimmat teistä, rakkaat lukijat, ei edes yritä ajatella sitä kummallista olijaa, josta edellä nostin hieman esiin uudempaa opetusta, teille joudun opettamaan nyt samaa hieman muulla tavoin, eli olemaan sekä opettaja että samalla myös oppilas itselleni. Siis itsellesikö? Kyllä, sillä eihän edes Erkki yrittänyt ajatella, kuka oli tuo yksi osa häntä tai hänen erästä esi-isäänsä, joka aisti myös tulevaa? Hän vain karkotti sen itse itsestään sanoisinko hieman etäämmälle, eli irtautumaan tästä blogista. Näin aika osaa, ja näin ajattomuus kykenee sekä olemaan esiin nouseva että samalla myös irti ajallisesta olemisesta.
Katsokaa jälleen edellistä lausetta. Siinä sanotaan, että molemmat kykenisivät olemaan irti ajallisesta olemisesta.
Miten siis aikakin siihen kykenee?
Niin, jälleen erittäin ihana kysymys. Ajalle ei koskaan ole sanottu samalla tavoin, vaan osattu ilmaista sama asia hieman muulla tavoin, eli aika kykenee olemaan ajoittain hieman ajan ja ajattomuuden rajalla, ei koskaan siis itse ajattomuudessa. Miten tuota ajatusta tai väitettä olisi siis osattava tulkita? Yksi tapa lienee olisi vain sivuuttaa asia, sillä eihän ihmisen omat kyvyt ja omat taidot kykene sitä edes ymmärtämään saati ottamaan esiin osaavasti. Kaikesta huolimatta yrittäkäämme itse nyt nostaa siitä hieman sellaista esiin, joka saattaa jopa nostaa esiin meillekin hieman ymmärrystä sekä ajasta että ajattomuudesta.
Ajan kulkua ei yleensä ihmisen omat kyvyt ja omat taidot edes osaa nostaa esiin, kuten se olisi esiin nostettavissa, mikäli aivomme eivät olisi hieman osaamattomat ja jollakin tavoin alisteisia ajan kululle tai sen esiin nousulle. Ajalle osaamme kyllä asettaa eräänlaista olemiseemme liittyvää rajoitetta eli sanokaamme sitä vaikka eräänlaiseksi kiteytymäksi, jota osaamme käsitellä kuten yleensä muitakin aikaan sidottuja aineita. Mutta aikahan ei ole ainetta ei edes fyysistäkään, vaan erittäin liikkuvaa ja erittäin joustavaa. Se on siis sekä osaava että hieman muutakin. Tuo muu lienee jokaiselle lukijalle jo osaava tai sanoisinko oppiva käsitteellinen ilmentymä eli musta, tumma tai harmaa olija, joten jättäkäämme se tällä kertaa hieman sivuun. Ajan teemakin lienee jollakin tavoin jo hieman tuttu, tai ainakin siten osattu nostaa esiin, että ymmärrämme sen osaajaksi tai eräänlaiseksi olemiseksi, joka on aina valmis auttamaan ja jopa olemaan hieman avulias tai joskus jopa erittäin anteliaskin.
Mutta kun jälleen yrittäessämme koskettaa tuota tulevaa, joudumme oppimaan hieman uudempaa osaamista, sillä tuleva lienee suurempi mysteeri kuin mennyt. Miksi näin? Tiedämmehän menneestä aina enemmän kuin tulevasta, sillä ihmisten tapa on aina ollut hieman seurata ajan kulkua ja niitä tapahtumia, jotka ovat aikaan sidottuina olleet esillä tai ainakin hieman esiin nousseina osanneet oppia sekä asettumaan että olemaan esiin nousevia. Kuka kykenee silloin olemaan se tai sitä, mitä aika osaa itse ottaa esiin.
Katsokaa jälleen edellistä lausetta. Siihen kätkeytyy suuri viisaus. Vain yksi osaaja ymmärsi, että tuo kuka on hän tai se, josta osataan sanoa isä, äiti, sisko, veli tai lapsi. Siis vain yksikö ymmärsi? Kyllä, sillä tuo yksi ei suinkaan ole ihminen vaan se tai sitä, millaiseksi Erkki on osannut itsensä nostaa. Tarkoittaako se eräänlaista olemista, vai eräänlaista suurta osaajaa? Ei, vaan Erkin yhdenlaista osaamisen taitoa eli sitä tilaa, tasoa tai soppea, josta aika on irti ja ajattomuus esiin noussut.
Kun sinä, joka olet ihmisen lapsi, yrität nyt aistia tai hieman pohtia, miten asia osataan sanoa varsin omanlaisella tavalla, vaikka moni osaisi sanoa sen hieman selkeämmin ja hieman muullakin tavoin, minun lienee yritettävä jälleen auttaa jokaista itseään oppimaan sekä ymmärtämään, että ajan kulumista ei osata ymmärtää ajallisessa elämässä, mutta opitaan hieman oppimaan ollessa ajattomuudessa. Aikakin kulkee ja etenee, vaikka moni on aina olettanut sen olevan hieman muuta ja hieman muulla tavoin esiin nouseva. Otetaan siitä yksi pieni esimerkki, sillä sitä osataan siinä ottaa esiin varsin osaavasti ja jopa siten kuin osaavimmat ihmiset sen itse itselleen ovat jo osanneet nostaa.
Kuka siis yrittää, vaikka ihminen ei yritä, vaan alistuu ajalle eli vanhenee ja rapistuu fyysisesti ja usein myös mieleltään tai joskus jopa henkisestikin. Aika siis osaa vaikuttaa, se osaa myös rasittaa ja hieman osaa myös alistaa. Miten, sinä osaat nyt itsekin kysyä? Siten, että sen olemista osataan hieman jarruttaa ja hieman nostaa irti vain ajattomuuden avulla. Mutta jos ihminen ei koskaan osaa itse asettua ajattomuuden tilaan, pääsee aika olemaan juuri se tai sellainen, josta edellä sanoin esimerkkejä. Miten osa meistä ihmisistä kykenee ajattelemaan omalla osaamisen tasollaan sitten aikaa ja sen eräänlaista olemista? He ovat esimerkkejä ihmisen kyvykkyydestä, ei siis mitään sellaista, mitä ihmisen tasoiset olijat eivät osaisi, jos oppivat olemaan osaavia. Vain etevimmät osaavat, ja monet eivät koskaan edes kykene, vaikka useimmat oppisivat edes hieman, jos yrittäisivät. Minullekin aika on aina osannut asettaa omia esteitä ja omanlaista olemista siten esiin, että en koskaan ole yrittänyt edes hieman pohtia sen eräänlaista olemusta tai sanoisinko sen eräänlaista kykyä asettua olemaan hieman esillä tai sitten hieman irti tai kaikilta osin poissa eli ajattomuudessa.
Kun jälleen palaan siihen, jossa ilmaisin ajankin kykenevän olemaan hieman ajattomuudessa tai sanoisinko sen rajapinnassa, niin milloin se osaa sen itse tehdä, vai tekeekö sen joku toinen ajan edestä? Ei, vaan kyllä aika osaa sen itse tehdä, mikäli se saa siihen hieman meidän ihmisten apua, eli osaa asettua esiin hetkittäin ja samalla me ihmiset ikään kuin opetamme sitä siten, että itsekin asetumme hieman ajattomuuden rajalle. Miten se sitten opitaan tai kyetään tekemään? Olemalla, ei millään muulla tavoin, vain olemalla ja oppimalla. Kun itse ajoittain asetun tuohon kyseiseen tilaan, eli olen ajattomuuden rajalla, en siis kaikilta osin ajattomuudessa, vaan hieman sen ulkoisessa olemisessa, tapahtuu tuo tilan, tason tai sopen eräänlainen siirtyminen rajapintaan. Silloin aika ja ajattomuus ovat hieman yksi ja sama, vaikka osaavat kyllä itse olla myös yksi ja kaksi, eli aika ja ajattomuus varsin nopeasti ja joskus jopa heti, kun me osaamme olla sekä osaavia että oppivaisia. Meidän kykymme ja taitomme osaa siis itsenäisesti asettua jommallekummalle puolelle tahansa ilman varsinaista olemisten taistelua tai sanoisinko osaamisten eräänlaista sekoamista.
Jos palaan jälleen hieman edellisiin asioihin eli siihen olemiseen, johon kykenin alussa asettumaan, kun isä, äiti, poika, tytär ja lapsi osasi nostaa esiin uuden osa minusta, niin kuka kykenee nyt itse olemaan yhtä osaava tai yhtä osaamaton, jotta esiin nousisi yhtä osaava tai yhtä osaamaton osa menneestä eli esivanhemmista tai esivanhemmasta, jolla oli varsin omanlainen kyky ja taito ottaa esiin tulevaa kuin hetki sitten minulla oli? Osaatko sinä nyt itse hieman asettua ajan ja ajattomuuden rajapintaan, jotta tuon kaltainen asia nousisi sinusta itsestäsi esiin? Pohdi asiaa pieni hetki, sillä onhan se suuri kyky ja suuri taito osata nähdä tulevaisuudesta hieman uudempaa tai jopa sitä, mistä kukaan normaalisti ei osaa sanoa vielä yhtään mitään.
Kaikki ei koskaan siihen kykene, vaikka yrittäisivät miten usein ja millä tavoin tahansa, sillä aika kykenee aina asettumaan varsin halukkaasti esteeksi. Miksi juuri aika? Siksi, että ajalle itselleen tulevaisuus on aina hieman haluton asettumaan esiin. Aika osaa siis karttaa tuon rajapinnan esiin nousemista. Miksi, eikö sekin haluaisi tietää hieman tulevasta? Ei, sillä se inhoaa sitä varsin suuresti. Miksi? Koska sille osataan kertoa varsin osaavasti, kuka silloin hallitsee sitä ja sen eräänlaista toista osapuolta. Ajalle siis nostetaan uusi kaitsija, ja tuo musta, tumma tai harmaa olija kadottaa itse itsestään kaiken osaamisensa varsin nopeasti ja jopa siten, että se kyetään alistamaan eräänlaiseksi olemattomaksi ja jopa hyvin, hyvin araksi pienen pieneksi osaamattomaksi olijaksi varsin suurella voimalla, kyvyllä ja taidolla. Milloin? Niin, vain osaajat tietävät, sillä ei ole oikein kertoa sitä edes heille, vaan asettua itse ottamaan se itsestään esiin. Näin uusi, uudempi ja jopa yksi, kaksi ja kolmesta esiin asettunut osaaja osaa olla nyt se tai sitä, mistä osaamme nostaa esiin tulevaa, joten oppikaamme yhdessä ja samalla myös iloitkaamme, että ajalle ja sen yhdenlaiselle osalle asetetaan rajat tai jopa esteet olla esillä ja jatkuvasti kasvattaa omaa osaamistaan kahlita elämää, kahlita ihmisiä ja kahlita kaikkea kiinteää. Kukin meistä osaa siis itse itsestään nostaa esiin jopa sitä osaamista, josta osaamme hieman kertoa tulevissa osaamisissa eli jopa hieman tässäkin blogissa. Jatkakaa siis lukemista, sillä osaan itse asettua olemaan tuo näkijä, tuo osaava tietäjä ja osaava kertoja.
Nyt osaan myös olla hieman irti ja hieman vain Erkki eli yksi, kaksi ja jopa kolme, kun näen ja otan esiin tulevaa, mutta osaan myös katsella sitäkin, millaista oppia nousee esiin, kun itse asetun olemaan sekä oppilas että opettaja ajalle ja sen yhdenlaiselle osaajalle, vaikka vain erittäin ankarien valvojien ollessa vartijoina ja jopa hieman esteenä heidän osaamisilleen. Minä, joka olen, osaan ja opetan, asetun nyt hetkeksi olemaan vain vanha ja hieman väsynyt mies eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti