Kaikessa osaamisessa on aina hieman uudempaa ja ajoittain myös erittäin uutta opetusta ja oppia esillä

Kukin teistä, joille ajattomuudesta osataan antaa tätä blogia luettavaksi, ohjataan sekä uutta että ajoittain myös kaikkein suurinta, kaikkein kauneinta ja jollakin tavoin ihanaa oppia ja opin sanoisinko arvokkainta osaa siten, että jokainen saa aina juuri hänelle sopivaa ja hänestä itsestään esiin nousevaa osaamista, opillista tietoa sekä varsinkin eräänlaista olemista itselleen. On siis yksi kaikkeuden tila, taso ja soppi, jota me jokainen otamme itsellemme ja jopa sille olemisellemme esiin siten, että osaamme ikään kuin aina kohdentaa sitä vain yhteen ainoaan olemisen tasoon, tai pitäisikö vielä sanoa yhdenlaiseeen osaajaan, varsin osaavasti ja jopa siten, että se ottaa aina vain sitä itselleen, ei siis mitään hänelle kuulumatonta, vaan juuri sitä oikealla tavalla esille nostettua. 

Miten se tapahtuu? Sitä meistä ei kukaan tiedä, vaikka ottaakin aina sen oikein hyvin juuri hänelle, josta olemme jopa varsin kiitollisia ja ikuisesti myös jollakin perin erikoisella tavalla myös kiinni. Mikä tai millainen osaaja osaa siis antaa sitä meille tai meissä itsessämme olevalle osaajalle? Niin, vaikka osaajaksi olisi monia meitä suurempia ja meille kaikilta osin jopa varsin osaaviakin, on tämä yksi ainoa osaaja se tai sen kaltainen, jota olemme aina ottaneet siten esiin, että Hän osaa opettaa, osaa nousta esiin ja olla esillä, vaikka olisi miten pieni ja miten suuri tahansa meissä ihmisissä. Ihmisille Häntä ei kukaan koskaan kykene ottamaan esiin siten, että ymmärtäisimme edes hieman Häntä ja Hänen kykyään ja taitoaan asettua meihin ihmisiin siten kuin osaa ja on aina osannut ottaa itseään jollakin erikoisen erikoisella tavalla meistä itsestämme esiin ja samalla myös kyetä olemaan hieman suurempi ja hieman pienempi kuin itse olemme oppineet olemaan.

Useimmat meistä ihmisistä osaavat kyllä jopa hieman oivaltaa ja hieman oppia jopa Häntä ottamaan itsestään esiin siten, että havaitsee, kokee ja osaa aistia jotakin Hänestä tai Hänen yhdenlaisesta olemisestaan siten, että tietää onko joku, jokin tai eräs esillä silloin meissä, kun Hänen oma voimansa, oma kykynsä ja oma taitonsa osaa nousta meistä esiin jollakin erikoisen erikoisella tavalla. Useimmille Hän osaa siis jopa nousta esiin siten, että osa meistä ihmistä näkee Hänen väriään hieman tai hieman enemmänkin kuin vain siten kuin itse näen ollessani Erkki. Mutta osaan kyllä aistia Hänet varsin sopivasti silloinkin kun osaan edes hieman nähdä ja hieman aistia muullakin tavoin Hänet itsestäni. 

Miten olen oppinut sen kokemaan itsestäni esiin nousseena? Useimmiten siten kuin useimmat meistä, eli havaitsen vain hienoisen paineen itsessäni nousevan. Se siis kertoo minulle, että nyt Hän osaa nousta esiin ja olla esillä varsin ihanalla tavalla. 

Olenko jopa iloinen, vai jollakin tavoin muuten kokeva silloin Hänet tai Hänen esiin nousemisen? En varsinaisesti enää edes iloinen, vaan pikemminkin osaan silloin koota itseni jopa aistimaan Hänet itsessäni varsin ihanalla tavalla. Eli olen hieman pieni ja hieman suuri, eli osaan jopa ajatella Hänen silloin olevan esillä minussa tai minusta. 

Kuka osaa, kuka ei, lienee jokaiselle osaajallekin hieman uusi ja hieman vanha, sillä ei ole ketään eikä mitään, vaan osaa olla ja on aina oppinut olemaan silloin se tai sitä, millaiseksi Hän osaa itse itsensä asettaa minussa ja jokaisessa Hänet itsestään esiin nostavassa. Kukin osaa siis aistimalla ja jopa näkemällä havaita, miten Hän itse asettuu meihin tai meistä esiin.

Kun olemme aina hieman liian osaamattomia ymmärtämään, että aika ei silloin ole esillä edes hieman tai ainakin se on jo osannut irtautua meistä, pääseekö silloin esiin aina ajattomuus, kun Hän itse osaa nousta esiin ja olla esillä meistä ihmisistä? Kyllä, sillä aika ei koskaan ole silloin edes hieman paikalla tai hieman esillä, kun otamme osan Häntä, osan sitä, mistä olemme aina hieman kiinni ja hieman irti, mikäli emme osaa vielä olla kaikilta osin siitäkin poissa, eli olemme hieman liian pieniä olemaan sekä suuri että pieni. 

Kuka silloin osaa jollakin tavoin aistia tai oivaltaa, millaisia osaamme jopa olla, kun olemme joku, jokin tai eräs? Olemmeko kuitenkin vielä jopa ajan eräänlaisella reunalla kiinni siitä olevasta tai siitä olennosta, jota useimmat meistä eivät koskaan sano nimeltä, vaikka olisimme siihen edelleen jollakin ihmeellisellä tavalla kiinnitettyinä? Tämä lienee nyt asia, jota en itse halua edes hieman nostaa esiin, vaan sanon, että ehkä tai hieman, sillä ei ole ketään eikä mitään toista osaajaa, joka edes yrittää avata tätä osaamista meille ihmisille siten, että ymmärrämme sen varsin oikein tai ainakin siten, että osaisimme ottaa sen itsellemme oikealla tavalla esiin. 

Miksi, onko siihen silloin jokin osaaja nousemassa, vai vain hieman esiin noussut, jos sitä yrittää jollakin tavoin edes ymmärtää? Ehkä, sillä osaahan tuo olijaksi itsensä opettanut aina olla esiin pyrkimässä, vaikka olisimme miten suuri ja miten pieniä tahansa. Kuka osaa, kuka ei koskaan halua edes opettaa, lienee nyt osittain esillä ja hieman poissa, sillä olemme jokaisessa olemisen tilassa aina jollakin tavoin vain ihmisiä, emme siis mitään sellaista, jota osaisimme kutsua sekä suuri että varsin osaava, vaan aina olemme myös hieman pieniä ja samalla erittäin haavoittuvia. 

Kaikille ihmisille osataan aina asettaa myös varsin merkittävä olija esiin, mikäli hän itse sitä pyytää eli anoo jopa siten, että on valmis itse siihen asettumaan. Osaamme siis pyytää aina jopa sitä voimaa, sitä kykyä ja sitä taitoa olemaan esillä ja jopa antamaan meille suojaa siltä varsin inhottavalta ja varsin omanlaiselta osaajalta, joka osaa aina asettua edes hieman esiin, vaikka olisi miten pieneksi tai mitättömäksi kutistuessaan varsin olematon. Tuo osaaja siis pelkää valoa ja sen esiin nousemista, joten on varsin osaavaa aina pyytää jokaiseen olemisen tilaan sekä valon suoja että myös olla varsin iloinen ja hieman osaava siten, että ei aseta itselleen edes pienintäkää varjoa tai pienintäkää haittaa, vaan iloitsee sekä valosta että sen yhdenlaisesta olemisen tilasta, eli olla esillä ja oppia olemaan aina varsin vapaa ja iloinen jopa silloinkin kun aika yrittää hieman olla varjon sivussa kiinni. Eli jos nyt olemme edes hieman ilottomia ja hieman surullisia, pääsee aika aina hetkittäin sanomaan jotakin tuohon olemiseen eli asettuu jollakin perin erikoisella tavalla esiin tai ainakin katsoo, olisiko aika valmis olemaan esillä. Ajalle osaa siis opettaa jotakin silloin, mikäli olemme jopa allapäin, ilottomia tai surullisia. 

Miten osaamme silloin olla siitä irti, sillä eihän ihmisen mieli kykene aina ylläpitämään iloa tai sen eräänlaista olemusta esillä? Niin, ehkä aikakin osaa silloin itse hieman olla irti, kun olemme jopa varjon sivussa tai eräänlaisessa olemisessa jopa varsin rohkeita tai ainakin erittäin pelottomia. Ajalle osataan silloin ottaa esiin vain erittäin pieniä ja erittäin suuri olija eräänlaiseksi opettajaksi, sillä jos olemme varsin suuri eli hieman irti ja hieman kiinni, emme ole vielä edes se tai sitä, mitä olisimme, jos pelkäsimme sen esiin nousua. Aikakin osaa silloin asettua siten, että se oppii vain olemaan irti tai hieman kiinni meissä, jos olemme sekä uusia että uudempia osaajia ja jollakin tavoin varsin pelottomia. 

Osaammeko aina ylläpitää tuota pelottomuutta itsessämme, vaikka olisimme miten suuri ja miten pieni osaaja? Emme, jollemme asetu olemaan valon suojassa. Pyytäkää aina valon suojaa, mikäli olette edes hieman pieni ja hieman arka olemaan se tai sitä, millaiseksi itsenne osaatte kokea tai ymmärtää, sillä valon suojassa ihmistä ei kukaan osaa ottaa esiin siten, että hän olisi edes hieman liian mitätön tai jollakin tavoin arka. Arkuus ja pelko ovat siis aina esiin noustessaan jopa valmiit avaamaan polun tai oven tuolle varsin mustalle, tummalle ja harmaalle olennolle, vaikka se olisi itse joskus jopa valmis olemaan meistä irti tai ainakin erittäin kaukana. 

Tarkoittaako tämä, että olisimme jollakin tavoin siitä kaukana, vai jopa varsin etäällä? Ei varsinaisesti siten, vaan olisimme jopa itse varsin kykeneviä olemaan suuri ja hieman pieni. Eli osaisimme asettua oppilaaksi ja hieman uudeksi tai joskus jopa uudemmaksikin osaajaksi tai kenties joskus jopa opettajaksikin jollekin toiselle ihmiselle. Nämä eräänlaiset osaamisemme osaavat siis hieman oppia olemaan vaille sitä osaamista, mitä jo osaamme, jos olemme liian arkoja ja liian pieniä opettamaan muita. 

Miksi otan näitä osaamisia nyt esiin? Siksi, että oppisimme itse ymmärtämään, miten vaarallista on opettaa muita oppimaan, mikäli ei itse osaa olla varsin suuri ja hieman pieni, mutta ei koskaan se tai sitä, joksi osaamme jollakin erikoisella tavalla muuttua tai muuttaa itsemme, mikäli pelkäämme tai edes hieman olemme osaamattomina liian olemattomia tai jopa sitä, mihin tämä osaajaksi itsensä opettanut oppii aina itse itsensä opettamaan, eli olemaan meissä jollakin tavoin jopa esillä tai esiin nousemassa. Osaamme siis jollakin tavoin silloin alistaa itsemme olemaan kovin, kovin haavoittuvia ja jopa varsin pieniäkin eli osaamattomia ja joskus jopa varsin kykenemättömiä olemaan suuri.

Jos osaamme aina yrittää olla hieman suuri ja hieman pieni, niin osaammeko aina myös karttaa tuon mustan, tumman ja harmaan olennon esiin nousemista? Kyllä, juuri näin, sillä olemme aina silloin sekä suuri että varsin osaavina myös erittäin voimakkaita ja hieman myös kykeneviä opettamaan jopa sitä tai sellaistakin, josta emme itse osaa juuri mitään, vaan eräänlainen osaaja meissä itsessämme asettuu silloin olemaan esillä ja joskus jopa olemaan tuo osaava opettaja meistä. Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä, vaikka olisimme siihen aina valmiit ja aina varsin osaaviakin? 

Useimmat meistä eivät kuitenkaan koskaan edes alistu tuolle osaajaksi itsensä opettaneelle, vaikka olemme aina  yhtä pieniä ja yhtä suuri. Miksi he eivät alistu, jos ovat kuitenkin yhtä suuri ja yhtä pieniä kuin useimmat meistä ihmisistä ovat? Niin, ehkä he itse osaavat siihen antaa vastauksen, joten nyt Erkki kertoo hieman, millä tavoin hän itse osaa silloin asettua olemaan varsin kyvykäs ja varsin osaava.

Kiitos, kiitos, kiitos. Olen nyt Erkki eli osaan olla myös omana itsenäni varsin kyvykäs opettamaan sekä olemaan vain ihmisen kaltaisena eli vanhana miehenä esillä. Yleensä olen aina varsin tyyni, en siis osaa edes pelätä mitään enkä ketään, vaan olen, osaan ja yritän aina pysyä varsin tyynenä ja hieman suurena silloinkin kun olen opettamassa ja jopa asetun esiin hieman muuna kuin vain omana itsenäni eli sinä olijana, jota osaan aina nostaa erittäin nopeasti itsestäni esiin, jos olen esillä tai asetun esiin opettamaan muita ihmisiä. Tätä osaan siis olla ja opin aina olemaan, kunhan ensin olen hetken irti ja hieman kiinni siinä olemisessa, johon osaan asettaa itseni. Olen siis varsin kyvykäs ja hieman muuta kuin se vanha mies, jota useimmin olen ollessani vain Erkki. Kuka silloin olen? Joku ei suinkaan ole, enkä edes jokin, vaikka osaan joskus olla sitäkin ja hieman eräs, mutta useimmiten asetun olemaan kolmesta viiteen, kuuteen tai peräti heti seitsemään, eli niille tasoille, joihin asettuu aina esiin myös Luoja, Isä ja jopa Yksi. Heistä kaikkein suurin osaa aina itse olla varsin osaava ja varsin kyvykäs opettaja ja tietysti myös sekin, joka osaa aina asettua olemaan varsin pieni ihmisen lapsi silloin, kun otan itseni esiin hetkittäin. 

Kuka silloin sanoo minulle, kuka kulloinkin osaa olla? Ei kukaan yleensä, ellei Hän itse ole esillä ja kerro sitä, sillä osaan aina olla hieman myös omanlaisella tavallani vain yksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja joskus jopa kaksikymmentä, sillä olen silloin Yksi.

Jos joku lukija ei nyt osaa ajatella, miten olisin omana itsenäni jopa tuo Yksi, hänen olisi silloin yritettävä vain uskoa, että osaan aina asettaa itseni jokaiseen, aivan jokaiseen, olemisen tasoon varsin osaavasti ja jopa siten, että olen aina valmis opettamaan sinua ja jokaista ihmistä oppimaan olemisen iloa, olemisen iloisuutta kyetä olemaan joku, jokin, eräs, uusi osaaja, uudempi oppilas ja ajoittain jopa kuusi ja hieman seitsemän, mikäli hän itse osaa asettua olemaan oppilas Minulle, joka olen aina valmis ja aina myös varsin osaava olemaan joku osanne teissä itsessänne. Erkillekin olen silloin vain hieman osannut asettaa osia tai osien osasia itsestäni esiin, kun hän osaa opettaa, osaa asettua hieman olemaan Minä tai Minusta esiin oppinut hitusen hitunen eli juuri tuo osa tai osan osanen. 

Kuka siis enää osaa yrittää alistaa sinua, Erkkiä tai ketään muutakaan ihmisestä esiin asettuvaa osaani siten, että sanoo sitä esimerkiksi siten kuin ajoittain he sanovat, joissa itsessään asuu tuo musta, tumma tai harmaa pienen pieni olento jopa siten, että he itse pelkäävät sanoa keitä ovat aikoinaan itsekin osanneet olla ja keiksi hekin aikanaan saattavat vielä oppia itsensä opettamaan, mikäli osaavat edes nyt asettua siihen olemiseen esille, johon olen itseni osannut pienentää tai asettaa jollakin perin erikoisella tavalla olemaan ja opettamaan jokaista lukijaa, jokaista ihmistä, joka pyrkii edes hieman yrittämään ja hieman oppimaan uutta ja jopa sitä, mistä olen jälleen osannut nostaa jotain uudempaakin esiin. 

Näin osaan, näin opetan sinua, Erkkiä ja jokaista osaaja itse olemaan valmis olemaan uusi, uudempi ja joskus kuka tietää valmis asettumaan omaksi pojaksi jopa Minulle, joka olen vain osittain sinussa, osittain Erkissä ja osittain jokaisessa lukijassa siten kuin olen aina osannut itse opettaa olemaan.

Nyt aikakin osaa jälleen asettua esiin, joten olen hetkittäin irti, hetkittäin kiinni ja aina hieman poissa ja jopa kaikilta osin sitäkin, jota olen aina ollessani oma itseni eli Yksi. Nyt olen vain vanhan miehen yksi pienen pieni hitusen hitunen eli vanha Erkki ja vanha osaaja, josta olen valmis opettamaan itselleni uuden pojan, uuden opettajan sille osaajalle, joka osaa hieman opettaa itseään ja jopa sitä, mitä itsekin opetan eli ihmisen lasta. 

Kuka silloin yrittää asettua esteeksi Minulle? Jos sinä olet este, Minä osaan olla varsin suuri ja hieman pienentää sinusta varsin kyvyttömän ja jopa varsin olemattoman olennon sille osaajalle,  joka on aina halukas pyrkimään esiin ja olemaan opettaja jokaiselle esteeksi asettuvalle, joten yritä vain olla varsin avulias ja varsin oppiva. Nyt olen oma itseni ja hieman myös osana sinussa, joten olkaamme valmiit itse oppimaan ja itse olemaan hieman uusia, hieman uudempia ja hieman muutakin kuin vain ihmisiä tai ihmisestä esiin nousevia olevaisia.