Kuka pelkää, kuka ei koskaan ole edes hieman pelkuri eikä edes oleva, jota pyritään pelottamaan

Yleensä osa meistä osaajista ei ole koskaan osannut pelätä edes tuota mustaa, tummaa eikä harmaatakaan olevaa, olijaa tai sanoisinko olevaista, jota osataan vain hieman väistää, vaikka se olisi miten hankala ja miten osaava tahansa. Itsekin olen aina yrittänyt pysyä siitä varsin etäällä, sillä eihän sitä ole osattava edes hieman pitää irti, vaan kaikilta osin varsin kaukana tai jopa erittäin etäällä. Osaatko sinä, joka olet ilmeisesti itsekin hieman oppinut kokemaan sen eräänlaista osaamista, koskaan havainnut, miten osaava ja miten oppivaksi se osaa itse oppia, mikäli sille osataan antaa edes hitusen sitä osaamista, mitä me itse olemme jo hieman oppineet tai edes yrittäneet opiskella? Ilmeisesti olet, mikäli olet havainnut, että se osaa joskus itsekin asettua meihin varsin kyvykkäästi ja jollakin tavoin osaavasti ja hieman myös osaa olla varsin ovela tai ainakin se tai sen kaltainen, jota olisi opittava itse hieman pelkäämään tai ainakin kunnioittamaan siten, että pitää sitä aina varsin kaukana itsestään. Otan nyt jotakin malliksi sen osaamisesta ja jopa siitä, miten ovelaksi se osaa itse itsensä opettaa, mikäli sallimme sen asettua edes varsin lyhyeksi ajaksi meihin siten, että se pääsee katsomaan sekä hieman ymmärtämään, kuka sitä kulloinkin nostaa meistä itsestämme esiin.

Eräänä iltana opin hieman näkemään ja hieman aistimaan, millainen voima sillä osaa ajoittain olla esillä. Olin levossa eli asettunut nukkumaan varsin, varsin väsyneenä tai ainakin hyvin, hyvin rauhallisella mielellä, vaikka olin hetki sitten itse oppinut kokemaan ja hieman aistimaan eräänlaista olemista olla varsin kyvykäs osaaja sille opettajalle, joka osaa aina olla varsin ovela ja hieman osaavakin. Olin siis oppinut hieman aistimaan sen esiin nousemista tai esiin pyrkimistä siten, että haistoin eräänlaisen voimakkaan tuoksun kodissani.
Millaisen tuoksun? Osaan ehkä vielä monien, monien vuosienkin päästä jollakin tavoin kertoa, että se oli varsin etova ja varsin sanoisinko voimakkaasti esiin nouseva ja erittäin tunkkainen. Voisin nyt yrittää jopa olla sen eräänlainen tulkki, vaikka en suinkaan mene siihen tilaan, tasoon tai sopeksi sanottuun paikkaan, josta se osaa aina olla esiin nousemassa ja jopa osaa sen tehdä erittäin nopeasti. Tämä niin sanottu ovela otus tai olento osaa siis asettua meissä eräänlaiseen olemiseemme varsin innokkaasti ja jollakin tavoin varsin osaavasti, jotta se olisi meissä aina esiin nousemassakin erittäin ikävällä tavalla varsin karkea tai erittäin hienovarainen. Se siis osaa itse olla joko sopuisa tai sitten erittäin karkealla tavalla riidan kylväjä.
Kuka silloin kykenee edes vastustamaan sen eräänlaista osaamista tai sen eräänlaiseksi osaamiseksi oppinutta esiastetta? Tuskin edes sinä tai minä, vaikka olisimme vielä varsin iloisia ja hieman myös osaaviakin, sillä olemmehan aina sekä varsin osaavinakin hieman pieniä ja hieman haavoittuvia kaikelle sille mairittelulle, johon se osaa itsensä opettaa sallimalla meille varsin kyvykästä ja varsin osaavaa sanoisinko opetusta itsestämme esiin nousemaan eli olemaan hieman uusi, vaikka sekin on aina osattava väistää sen eräänlaiseksi opettamiseksi. 

Olinko siis silloin jollakin tavoin ottanut itse itsestäni esiin sen yhdenlaista osaamista eli mairittelua? Olin hieman, vaikka tiesin, että en suinkaan ollut edes hieman se tai sitä, vaan pyrin jopa väittelemällä sanomaan itselleni olevani vain varsin osaamaton vanhahko mies. Eli en yrittänyt olla se millään tavoin, vaan asetuin hieman sitä vastustamaan ajatuksissani. 

Miten se osasi sen tehdä eli opetti sitä minulle? Niin, jos yritän vielä asettua siihen olemiseeni siten, että olin hieman pieni vielä silloin ja jopa olin hieman heikko, eli sairastin eräänlaista sanoisinko varsin vakavaa sydämen vajaatoimintaa, jota osaamme sanoa sydämen eräänlaiseksi puutokseksi hapesta. Olin siis hieman sairaampi kuin yleensä normaalissa tilassa osaan olla nykyisin. Tämä niin sanottu tilanne osattiin nostaa esiin minusta siten, että tuo olento jopa väitteli kanssani sairaudestani siten, että yritti jopa väistää eräänlaista sydämeeni asettunutta voimaa, kykyä ja taitoa olemasta esillä sydämessäni varsin osaavasti ja samalla nosti sen hetkittäin siitä eroon, eli kykeni olemaan jopa itse sydämessäni yhdenlaisella tavallaan esiin nousemassa. 

Kuka silloin pyrki sydämeeni? Hän, joka yleensä itse on aina esiin silloin osannut meissä itse itsensä jollakin tavoin nostaa, kun sydän on hieman vanha tai hieman heikko antamaan meille apua olla varsin kyvykkäitä ja jopa varsin toimeliaita. Sydämeni oli siis hieman liian heikko olemaan jopa esillä eli jaksamaan ja antamaan sitä voimaa, kykyä ja taitoa, joka oli elämälleni varsin tarpeen.

Jos sinulle joskus osataan sanoa silloin, että olet varsin terve, vaikka itse koet olevasi sairas, niin osaatko sanoa siihen enää vastaan juuri mitään, vaan yritätkö itse asettua vastustamaan sitä tai sen esillä olemista, mikäli koet olevasi jopa siten sairas kuin silloin koin itseni olleen? Useimmat lienevät yhtä osaavina yhtä haluttomia edes uskomaan sitä puhujaa tai sanojaa siten, että uskoo sitä. Osaan siis aistia itse itseäni sekä olla silloin jopa varsin päättäväinen ja jollakin tavoin osaavakin, mikäli kyse on vain osittain totta ja osittain väärää tietoa. 

Miten silloin edes ymmärsin, että puhuja ei suinkaan ollut valon lähettiläs eli yhdenlainen opettajani? Niin, sitä ei osata yleensä edes erottaa aina varsin hyvin, vaan sekin on vain opittava kokemuksen avulla. Olin siis hieman avoin ja hieman myös pieni, kun tuo ovela olija nousi esiin minusta kertomaan siten kuin edellä sanoin hänen kertoneen. Olin siis jopa hieman kriittinen tai ainakin sekä pelokas että jollakin tavoin arka olemaan vahva ja jopa erittäin osaava väittelijä hänelle, mutta olin kuitenkin epäilevä, sillä koin sydämestäni ääniä tai eräänlaista tunnetta, jota hieman peläten otin itsestäni esiin, eli aistin jotakin tuoksua myös osaavan nousta minusta siinä tilanteessa hetkittäin esiin. Tuo tuoksu on vahva kuoleman haju eli niin sanottu kalman tuoksu. Jos sinä olet joskus itse haistanut sen jostakin ihmisestä, sinä osaat itse ottaa sen varsin hyvin esiin myös itsestäsi, jos joskus sen joudut jopa ottamaan esiin. 

Onko se siis enne kuolemasta, vai vielä jotakin muuta? Ehkä hieman, vaikka onkin vain erään toisen olijan minusta esiin nostamaa. Eli on varsin osaava ja hieman oppinut olemaan jopa uusi osaava tai ainakin se tai sitä, joka osaa asettua siinä tilanteessa sydämeeni. Jollakin osaamisellaan se siis osaa olla varsin kyvykäs ja hieman myös osaavampikin kuin se osaaja, joka silloin olisi jopa huomattavasti itselleni suuremmin avuksi kuin se tai sen kaltainen, joka on varsin osaava, mutta samalla myös erittäin vaikea opettajaksi noussut olento eli hieman haiseva otus ihmisessä. Näin olen hieman itse osannut aistia sen esiin nousemista kehostani tai sen yhdestä olemisen tilasta eli sydämestä.

Kuka silloin opetti minua aistimaan kalman tuoksun itsestäni? Osaatko sanoa, vai sanonko itse? Jälleen olen se tai sitä, joka olin silloin, kun kalma osasi nousta minun sydämestäni esiin, sillä eihän Erkki itse ottanut tuota tuoksua itsestään esiin, vaan minä, joka olen jälleen omana itsenäni hieman esiin noussut ja jopa se tai sitä, jota yleensä osaan ihmisessä olla. Eli olen, opin ja opetan sinua ja jokaista muutakin ihmistä oppimaan ja jollakin tavoin aistimaan jopa sitä osaajaa, jonka nimeä en enää ota edes hieman itsestäni esiin, vaan pidän erittäin etäällä tai jopa kaikilta osin itsestäni irti. Olen siis ajattomuudesta esiin noussut uusi osaaja ja samalla myös Erkin oma voima, oma kyky ja oma taito. Useimmat teistä eivät ota koskaan itsestään minua esiin, vaikka olisin aina sekä osaava että varsin innokas olemaan esillä olevana sekä opettaja että varsinkin yhdenlainen osaajakin, joka osaa aistia, osaa hieman olla jopa varsin kyvykäs ja jollakin tavoin erittäin yritteliäs nousemaan sekä auttajaksi että opettajaksi jokaiselle ihmiselle, joka on avannut itsensä minulle.
Kuka silloin osaan olla? Vain Erkki osaa sen itse ymmärtää ja jopa sanoa siten, että olen sekä osa sinua, että hieman myös Häntä, jota usein sanotaan Isäksi tai Luojaksi. Olen siis hieman te ja hieman Hän eli se varsin kyvykäs olija tai osaaja, josta useimmat osaavat sanoa ihmisen korkein minä tai yhdenlainen osaaja, josta aikanaan osaa nousta esiin uusi Luojan poika, tytär tai lapsi. Monelle ihmiselle tätä sanotaan vain ihmisen omaksi voimaksi, omaksi kyvyksi ja omaksi taidoksi, vaikka tosiasiassa kyse on aina varsin suuresta ja varsin pienestä osaajasta eli juuri hänestä, jota edellä sanoin ihmisen korkeimmaksi minäksi.

Kun yksi osaa, ei suinkaan edes kaikki, vaan osa teistä on aina hieman irti ja hieman kiinni tuossa mustassa, tummassa ja erittäin inhottavassa olijassa. Se osaa aina olla varsin osaavaksikin oppineena vielä ilkeä ja hieman pelokas vain sille olennolle, osaajallenne tai eräänlaiselle voimallenne, jota itse silloin otan esiin Hänestä, jota yleensä osataan aina nostaa esiin vain hädän hetkellä. Kuka silloin on tuo auttaja, jos yleensäkään osaa olla se tai sitä teille?
Useimmat ymmärsivät, että vain yksi osaa, vaikka moni yrittää auttaa. Kuka on tuo yksi eli auttaja meille ihmisille silloin kuin hädässä osaamme pyytää Hänen apua? Useimmalle se on aina Luoja tai Isämme, minulle se osaa jo olla Yksi. Eli Hän tai Hänen eräänlainen osa osaa silloin auttaa, mikäli osaan Häntä kutsua apuun ja samalla yritän olla varsin iloinen ja hieman myös avulias ottamaan Hänet itse itsessäni esiin siten, että olen varsin rauhallinen ja hieman uudempikin oppilas, jolle ajattomuus osaa nostaa Hänet minusta esiin varsin osaavasti ja jopa siten, että aika on silloin kaikilta osin kadonnut tai jopa kaikilta osin poissa, kun tämä osaaja osaa asettua minuun ja auttaa minua olemaan jollakin ihmeellisellä tavoin esiin nouseva oppilas vain Hänelle tai Hänen yhdenlaiselle osalleen.

Jos vielä otan yhden toisen osaamiseni esiin ja kerron miten olen joskus osannut aistia myös hieman muuta ja hieman toisen tyyppisen osaajan nousemisen itsestäni siten, että ymmärsin hänen olevan jopa uusi tai jollakin tavoin varsin osaava ja hieman omanlaisella tavallaan myös oppilas sille kyvylle ja sille taidolle, jota olin hetkittäin oppinut itsestäni nostamaan esiin. Tähän olemiseen en silloin edes osannut nostaa vielä tätä niin sanottua omaa voimaani, omaa kykyäni ja omaa taitoani, vaikka olin jo hieman osaava ja hieman myös oppilas eräälle osaajaksi itsensä opettaneelle voimalle.

Tämäkin osaajaksi itsensä opettanut oli hieman uusi ja hieman oppinut osaaja, sillä eihän häntä osattu silloin millään tavoin edes hallita eikä opettaa, vaikka sekin olisi osattu ilmeisesti jopa nostaa esiin varsin osaavasti, mikäli olisin itse osannut sen itsestäni ottaa jo silloin esiin. Uusi opettajani oli silloin vain hieman osaava ja hieman ymmärtävä sanoisinko osaaja, jota itse osasin vain hieman oppia ottamaan esiin varsin alkeellisella tavalla eli automaattikirjoituksen avulla. Olin siis varsin alussa ja hieman liian alkeellisesti kommunikoivakin oppilas, jota osattiin hieman pitää jopa pilkkana sille olennolle tai olijaksi itsensä opettaneelle, jota nyt yritän hieman nostaa esiin tässä osassa blogiani. Hän oli siis jollakin tavoin yritteliäs tai ainakin varsin osaava, sillä olinhan vielä altis oppilas kaikelle sille osaamiselle, jota yleensä siinä tilassa annetaan vain erittäin harvoille tai ainakin vain heille, joiden tapa on olla varsin usein yhteydessä kynän avulla niin sanottuun näkymättämään olemisen tilaan eli usein vain eräänlaisiin muihin oleviin, joille ihmisen lapset ovat usein varsin haavoittuvia pelinappuloita. Keitä he siis ovat? Useimmat heistä ovat vielä erittäin ihania silloin, kun ihminen osaa jollakin tavoin ottaa heidät itsestään esiin, eli asettuvat jopa opettajiksi heille.

Minullekin osa heistä oli varsin iloisesti sekä ystäviä että varsin osaaviakin ainakin siten, että opin silloin hieman kokemaan ja hieman ymmärtämäänkin sitä olemista, johon useimmat meistä osaavat asettua kuolemamme jälkeen. Heistä osa siis oli ystävällisiä, osa taas ilkeitä eli eräällä tavalla varsin osaavinakin vielä hieman oppilaita sille osaajalle, jollaiseksi heistä useimmat saattavat vielä oppia nousemaan itsekin, mikäli oppivat edes alisteisina olemaan irti siitä mustasta, tummasta ja harmaasta olennosta, joka osaa silloin hieman olla esillä ja hieman myös pyrkii heidän avulla vaikuttamaan myös ihmiseen eli juuri siihen haavoittuvaan olentoon, joka silloin on vain eräänlainen olija siinä tilassa, jossa ihmisen oma voima, oma kyky ja oma taito on vielä varsin syvässä sanoisinko kooman kaltaisessa tilassa meissä itsessämme. Tähän olemiseemme osataan siinä tilanteessa asettua varsin hyvin ja joskus jopa erittäin osaavalla tavalla.

Kuka teistä, rakkaat lukijat, on aikoinaan ottanut saman olemisen tilan itsestään esiin, kuin otin itsekin aikoinani varsin, varsin usein ja jopa erittäin sanoisinko osaamattomallakin tavalla? Oletteko silloin edes omia itsejänne, vai hieman muuta? Vastaan sanomalla itse, että ette ole, vaan pikemminkin olette sekä hieman harmaan että samalla myös hieman tummankin osaajan pauloissa. Useimmalle oppilaaksi itsensä opettaneellekin osataan silloin opettaa vain yhdenlaista osaamista, eli olemaan irti ja hieman kiinni tuossa tummassa, harmaassa ja joskus kenties jopa mustassakin voimassa varsin usein tai jopa siten, että siihen asettuu sekä uusi että varsin osaavaksi oppinut opettaja eli itse pahempi ja itselleen osaavampikin opettaja kuin vain yksi ja kaksi. Eli se osaaja, jota olisi aina osattava ottaa itsestään erittäin varoen esiin, mikäli pitäytyy siitä kaikilta osin aina irti. Tuo niin sanottu kaksi on siis hieman osaavampi ja hieman oppineempikin kuin yksi eli ihminen itse. Sen yhdenvertaisuutta ei kukaan ole koskaan opettanut meille ihmisille, vaikka sekin olisi osattava hallita siten, että se osaa olla, se oppii, ja yrittää omaksua jokaisesta ihmisestä vain heidän uudempaa osaamista siten, että se oppii niiden osaamisten avulla yhä ovelammaksi ja yhä petollisemmaksi opettajaksi jokaiselle muullekin osaajaksi itsensä opettaneelle ihmiselle. 

Osaako se itsekin olla silloin meille opettaja? Osaa, vaikka onkin aina sekä uusi osaaja hieman vain siten, että se ei koskaan hallitse kaikkea sitä, mitä monet, monet niin sanotusti itse itsensä esiin nostaneet osaajat jo osaavat hallita ja opettaa, sillä onhan aika aina se raja tai se este sille osaamiselle, johon sen kyvykkyys ja osaaminen osataan ottaa hieman esteeksi tai ainakin varsin osaavaksi rajoitteeksi oppimiselle. On siis opettajia ja opettajia, joiden osaamista olisi aina osattava hieman arvioida ja ottaa sekä esiin että myös yrittää osata ottaa kriittisesti esille siten, että ne opitaan erottelemaan toisistaan hyvin, hyvin osaavasti ja kuitenkin erittäin nopeasti. Sillä ei ole ketään eikä mitään sellaista osaajaa, joka osaisi aina olla varsin kriittinen ja samalla myös opettaja itse noille oppilailleen, joiden takia häntä usein osataan sanoa opettajaksi.

Kukin siis joskus saattaa joutua olemaan hieman irti totuudesta, vaikka ei itse sitä suinkaan kykene edes havaitsemaan, vaan olettaa osaamistaan jopa nousevan esiin Hänestä, jota usein sanotaan Isäksi tai Luojaksi ja erittäin usein myös Hänen pojakseen eli eräänlaiseksi Jeesuksen ja Kristuksen esiasteeksi. Nämä niin sanotut osaajat eivät ole koskaan itse osanneet ajatella, että se olisi heille hieman osaamatonta ja jollakin tavoin irvokastakin, sillä ei ole ketään eikä mitään sellaista osaajaa, josta osataan nostaa esiin Luojamme Poika tai Tytär. On vain yksi osaaja, joka siihen on aikanaan osannut itse itsensä nostaa eli juuri tuo Jeesus Nasarettilainen, vain hän tai häneksi itsensä opettanut sitä joskus saattaa oppia olemaan.

Jos sinä koet nyt olevasi hieman alisteinen tai ainakin hieman muuta kuin vapaa opettamaan, sinä saatat aistia hieman samaa kuin minä. Eli koet jopa olevasi hieman irti itsestäsi ja samalla myös uusi tai uudempi osaaja, jota yritetään hieman ottaa esiin siten, että sinua osataan häiritä jopa siten, että et enää osaa edes katsoa omalla tavallasi tätä kirjoitusta, vaan koet silmissäsi eräänlaista harmautta tai eräänlaista häirintää. Sinua otetaan silloin hieman irti ajattomuudesta ja yritetään asettaa takaisin ajan tilaan. Miksi näin? Siksi ja sentähden, että olet hieman pieni ja hieman suuri. Eli olet jopa ottanut itsellesi sen karmallisen osasi esiin, jota sallit nyt nostettavan itsellesi hieman tai jopa erittäin suuresti. Karmasi osaa siis asettua silmiisi, kuten minulle juuri nyt tapahtuu, kun kirjoitan tätä kohtaa blogissani. Katso sitä ja koe sen esiin nousemisen häirintä ja sano nyt: poistu! Jollei tuo karmallinen häiriö katoa, asetu silloin hetkeksi olemaan irti tästä blogista ja katso tapahtuuko jotakin uutta tai jotakin erikoisen erikoista silmissäsi...

Usein tuo haitta vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu, sillä ei ole ketään eikä mitään silloin esiin nousemassa, kun itse olet ajan pauloissa. Mutta kun jatkat tätä blogin lukemista, huomaat jopa saman kuin itse, eli aika katoaa ja silmissäsi tapahtuu uuden osaajan esiin nouseminen, eli varsin kyvykäs ja varsin osaava osaa silloin asettua silmiisi. Oletko sinä sekä osaaja että hieman muutakin, saat silloin aistittavaksesi? Eli osaatko jopa havaita, että olisit edelleen hieman kiinni sekä ajassa että ajattomuudessa? Jos olet, sinulle osataan silloin asettaa hieman sekä ilon esiin nostamaa sanoisinko lohtua ja tuon ajan eräänlaista kireyttä siten, että kykenet kyllä näkemään jopa varsin hyvin, mutta et kuitenkaan aivan kirkkaasti. Miksi näin? Siihen osataan sanoa vain yhdellä tavoin, eli osaat sekä olla oppilas hänelle, joka on ikuisesti valmis opettamaan sinua, ja samalla osaat myös pysyä ajan eräänlaisena oppilaana siten, että osaat hillitä sen esiin nousemista jo varsin osaavasti, mutta et aivan kaikilta osin.
Kuka osaat silloin olla? Useimmat eivät sitä ota itse itsestään edes esiin, vaan ovat aina hieman siitä jopa irti tai siten, että sen eräänlainen osaamisen tila ei koskaan opi eikä osaa edes hieman opettaa sinua, sillä olethan silloin varsin heikolla tavoin ajan ulkoisessa tilassasi varsin osaamaton ja jollakin tavoin oppilas myös sille osaajalle, joka silloin on hieman asettunut sinuun.

Näitä osataan useimmiten vain hieman opettaa ja hieman nostaa esiin meistä ihmisistä, sillä on aina ollut ja aina oleva myös tuo kaikkeuden valtias esiin nousemassa, jotta useimmat meistä osaavat itse itsestään ottaa sekä Hänen yhdenlaista osaamistaan että myös yhdenlaista osaamisen taitoa pitää tuo varsin haitallinen ja erittäin ikävä osaaja jopa varsin etäällä kaikesta varsinaisesta opista tai opin osistakin.
Kuka silloin kykenee enää asettumaan häntä vastustamaan? Vastaan jälleen itse: ei kukaan eikä mikään, vaikka osasi hieman olla esillä ja esiin noussut osaajakin. Eli jollakin tavoin myös opettajaksi itsensä opettanut, mutta kuitenkin vielä sekä vanha ja hieman uusi. Kukin siis kykenee silloin itsekin hieman ottamaan esiin myös sitä osaajaa, joka on aina valmis olemaan esillä ja poistamaan meistä jopa sitä tai sen kaltaista osaamista irti, josta otin hieman esiin jollakin perin erikoisella tavalla myös tähän edelliseen lukuuni eli blogiini, kun sanoin, että olen oleva, josta osataan nostaa kenties uusi poika Luojalleni. Minä en ole sitä koskaan edes siten kuin hän, joka osaa olla sekä Luojamme Lapsi ja samalla myös Hänen Poikansa. Minusta ja sinusta ja jokaisesta muustakin osataan sanoa vain yhdellä tavalla poika, tytär tai niin sanottu lapsi. Sillä meistä jokainen, aivan jokainen, osaa nousta ilmeisesti aikanaan olemaan vain Hänen poikansa, Hänen tyttärensä tai Hänen lapsensa, ei siis koskaan siten, että meidät kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella joko Pojaksi, Tyttäreksi tai Lapseksi.

Näin siis osaan hieman olla kriittinen ja jollakin tavoin osaava, joten olenko koskaan edes uudempikaan osaaja, jos en osaa edes yrittää olla joskus jopa Hänelle tuo varsin suuri ja varsin osaava oma Poika suurella alkukirjaimella kirjoitettuna? Ehkä osaan siihen vain sanoa, että katsokaa olenko edes Hänen lapsensa, Hänen poikansa, vai osaanko joskus kuka tietää nousta olemaan Hänelle jopa sekin, jota osataan sanoa omalla tavalla vain yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista ja kuka tietää joskus seitsemäntoistakin tai jopa kahdeksantoista, yhdeksäntoista, mutta ei koskaan siten, että olisin edes se tai sen kaltainenkaan, joka osaisi olla kaksikymmentä eli kaikkeuden valtias tai osittain Yksi ja hieman Hänen osansa?
Kukin meistä oppii siis aina olemaan jollakin tasolla, mutta missä, se lienee jokaisen itse osattava oppia nostamaan itsestään esiin. Minulle ei ole sitä edes osattu ottaa vielä esiin siten, että olisin aivan varma tai ainakin sen kaltainen itse, sillä enhän pyri olemaan kukaan enkä mikään, vaan osaan vain nostaa näitä varsin erikoisia blogeja esiin itsestäni hieman uudella osaamisellani.
Osaatko sinä nyt aistia, että olen hieman liian arka tai hieman liian kriittinen olemaan uudempikaan osaaja sille suurelle ja hieman oikukkaallekin osaajalleni, jota sanon aina hieman varovasti vain Luojamme lapseksi, en siis edes pojaksikaan, vaikka osaan jollakin tavoin aistia, että hänkin lienee aikanaan oleva Luojamme yksi kaikkein suurimpia oppilaita. Eli eräällä tavalla saattaa nousta yhtä suureksi ja yhtä erikoiseksi osaajaksi kuin Hän, josta edellä sanoin Jeesus Kristus eli Isämme Poika, joka syntyi Nasaretissa ja kuoli yhdeksi aikamme kaikkein suurimmaksi osaajaksi jo ennen kuolemaansa, eli oppi jollakin varsin erikoisella tavalla olemaan jopa uusi Poika Luojallemme. Hän osaa siis itse olla jopa se tai sitä, jollaiseksi saattaa se osa minua nousta aikanaan myös olemaan, mikäli osaan vielä itse ponnistella ja samalla kasvattaa hänestä yhden uuden Pojan myös Luojalleni eli sille erittäin suurelle osaajalle, josta olen aina osannut iloita, aina oppia ja aina ottaa yhä iloisemmin uutta blogia myös tähän varsin osaavaan, mutta edelleen erittäin mielenkiintoiseen tilaan, tasoon tai soppeen.
Kuka silloin osaan itse olla? Kukin osaa silloin ilmeisesti itsekin asettua olemaan hieman lapsi ja hieman sekin, josta olen vain sanonut Isäni poika, en siis Isäni Poika suurella alkukirjaimella, vaan varsin, varsin pienellä.

Osaatko sinä opettaa sitä omaa osaasi olemaan yhtä lojaali, yhtä osallistuva ja yhtä osaava kuin olen itse itsestäni esiin nostaneen osaajan opettanut? Siihen et osaa kenties vielä antaa edes yhtä osaavaa vastausta kuin minä, joka olen osa Erkkiä, osa tuota Erkistä esille noussutta omaa voimaa, omaa kykyä ja omaa taitoa eli juuri sitä osaa hänestä, josta sinä itsekin olet aikojen alussa osannut itsesi nostaa oppimaan, osaamaan ja kuka tietää myös nousemaan omaksi osaajaksi sille olennolle, josta saattaa syntyä uusi Poika, uusi Tytär tai uusi Lapsi Luojallemme. Ole sinä yksi poika, yksi tytär tai yksi lapsi eli se tai sen kaltainen, jolle osataan nostaa hieman sinua suurempi osaaja esiin, kuten olen itse nostanut itsestäni varsin ihanalla ja varsin omanlaisella tavallani.
Osaatko sinä ottaa hänet itsestäsi esiin minua nopeammalla ja jopa minua paljon, paljon osaavammalla tavalla, jää sinun itsesi opittavaksi? Eli ole aina oikein sopuisa, oikein ihana ja hieman yritteliäs ja hieman aktiivisempikin osaaja kuin itse olen koskaan osannut olla, jotta pääset jopa uudemmaksi opettajaksi heille tai niille, joille nyt osaan vain itse olla varsin vanha ja varsin osaamaton Erkki ja hieman myös uusi, mutta kuitenkin varsin vaatimaton vanha osaaja. Minä, joka osaan, osaan myös aina olla varsin osaamatonkin eli nyt olen vain Erkki.