Olemmeko vain tavallisia olevaisia eli ihmisiä, vai osaammeko aistia olemistamme hieman syvemmin ja hieman laajemmin?

Kun osaamme hieman aistia, että osaamme nousta olemaan jopa hieman muutakin kuin pelkästään sitä, joksi olemme aikanaan syntyneet, meille avautuu sekä uutta että hyvin, hyvin etäisiäkin olemisten ja osaamisten tiloja, tasoja ja soppeja varsin nopeasti ja ajoittain jopa erittäin paljon ja erittäin laajasti. Ehkä osa meistä on jollakin tavoin aistiva tai ainakin erittäin herkkä kaikelle sellaiselle, mitä monet muut eivät koskaan koe eivätkä edes yritä aistia, vaan jollakin tavoin sulkevat itsensä niiltä. Olemme siis aina hieman erilaisia ja hieman toisistamme poikkeavia, sillä osaammehan jollakin tavoin ymmärtää, että kukaan meistä ei ole toisensa täydellinen kopio eikä edes kovin läheinenkään, vaikka olisimme jopa identtisiä kaksosia tai joskus jopa hieman muutakin eli osaisimme olla hieman toistemme kaltaisia. Osaatko sinä, joka saatat ymmärtää hieman muutakin kuin vain sitä, mistä yleensä ihmiset osaavat ottaa itseään ja ympäristöään esiin, ajatella ja jollakin tavoin jopa yrittää ymmärtääkin, että kukaan ei ole aivan yhtä yritteliäs ja yhtä toimelias kaikissa olemiseen liittyvässä kuin vain sinä ja sinun yhdenlainen osaamisen tasosi? Tuskin useimmat osaavat edes ymmärtää, miksi sinulle osataan sanoa juuri näin? Olenko oikeassa, kun sanon näin juuri sinusta tai sinulle? Osaat kenties hieman aavistaa, että kyse ei suinkaan ole sinusta siten kuin yleensä sinut usein koetaan ihmisenä, vaan sinussa olevasta osastasi tai yhdenlaisesta tilasta, tasosta tai sopesta, joka saattaa olla hieman heränneenä jopa jollakin tavoin esillä tai sitten on edelleen varsin hyvin ja varsin syvällä piilossa sinun sisälläsi eräänlaisessa horroksessa tai pitäisikö jopa sanoa eräänlaisessa koomassa. Tätä osaasi siis osaan jollakin tavoin ymmärtää, sillä olenhan itsekin Erkin yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä eli yhdenlainen osa tai osan osanen hänessä. 

Kuka silloin osaa sanoa, missä olisit tai olet varsin osaava tai ainakin se tai sitä, mitä et edes itse ole koskaan nostanut kenties itsestäsi esiin, vaikka saatat olla siinä hieman jo esillä tai hieman esiin noussut? Useimmat eivät koskaan ota tuota osaamistaan edes hieman esiin, vaikka se olisi aina esiin otettavissa ja jopa varsin osaavanakin erittäin tarpeen ottaa itse itselleen hieman esiin ja hieman myös omalla tavalla myös käyttöön. Itse olen aina jopa ymmärtänyt oman osaamiseni siten, että olen aina jollakin tavoin yrittänyt olla kirjallisesti hieman esillä tai ainakin siten, että olen tehnyt siihen osaamiseeni olevia töitä jopa useita vuosia ja jopa vuosikymmeniäkin varsin osaavia kirjoituksia eräänlaisessa työssäni, eli osaan olla jollakin tavalla kirjallisten töiden tekijä.
Miten olen sen havainnut itsestäni esiin nousevan tai jopa hieman nousseen? Niin, ehkä vähitellen tai sanoisinko, että minua on siihen hieman osattu johdatella tai ohjata. Miten se on osattu siis ottaa siten esiin? Yleensä meistä monet osaavat vain hieman ajatella ja hieman yrittää itsekin oppia ymmärtämään, kuka meitä ohjaa tai kuka osaa hieman ohjailla elämäämme siten kuin on ohjannut tai ainakin hieman opastanut? Minulle tuo asia on ajoittain noussut eräänlaiseksi tavaksi katsoa elämääni hieman etäämmältä ja hieman myös siten, että itsekin havahdun ajoittain pohtimaan sekä oppimaan siitä hieman ohjausta ja hieman opastusta jopa esiin. Olen siis vain seurannut elämäni eräänlaista johdatusta varsin, varsin usein ja varsin osaavastikin, sillä ymmärrän jollakin tavoin olleeni sekä ohjauksessa että myös monellakin eri tavoin saaneeni myös apua tai varjelua useissakin erilaisissa vaaratilanteissa.
Olenko siis osannut nähdä ja jollakin tavoin aistia, että olisin hieman muiden tavoin osannut ajatella olleeni jopa varsin osaavien ja varsin oppineiden ohjauksessa ja jopa saaneeni ajoittain heiltä suojelustakin? Kyllä, juuri näin. Olen siis hieman aistinut ja hieman ymmärtänyt jostakin saaneeni suojaa ja jostakin saavani jatkuvasti myös hyvin selkeää ja hyvin suoraviivaista opetusta siihen asiaan ja siihen lahjaani, jota nyt otan tässäkin blogissani itse itsestäni esiin.

Jos sinullekin osataan nostaa asioitasi esiin, kuten minulle, sinullakin on silloin ollut yhtä suuri ja yhtä sanoisinko selkeä ohjaus tai jollakin tavoin opettaja silloin nähtävissä tai esiin otettavissa. Miten sinä osaisit muulla tavoin tehdä juuri sitä tai siihen jollakin tavoin ohjattavaa asiaa yhtä hyvin tai yhtä osaavasti kuin osaat sitä tehdä kenties jo nyt? Osaatko edes yrittää ottaa häntä tai sitä itse itsestäsi esiin siten, että osaisit kiittää tai ainakin olla kiitollinen sekä opastuksesta että mitä muuta oletkaan oppinut nostamaan esiin siten, että olet jollakin tavoin aistinut saaneesi sen jostakin ulkoa tai jostakin itsesi sisältä esiin? Eli olet oppinut joko ymmärtämään tai oivaltamaan siten osaavasi ottaa itsestäsi esiin eli nähtäville. 

Kukin meistä osaa ainakin hieman olla sekä osaava että joskus jopa osaavanakin hieman muita osaavammin esiin nouseva, mikäli osaa olla ajoittain jossakin toisessa olemisessa edes hetkittäin. Yrittäkääpä mennä usein tai ainakin useimmin kuin kerran viikossa aistimaan sitä olemista, ja sitä osaamista, jota kenties pidätte vielä piilossa varsin syvällä tai ainakin hieman, sillä useimmat meistä eivät osaa edes ottaa tuota osaamistaan koskaan esiin, vaikka se olisi esiin otettavissa varsin sopivasti ja varsin osaavasti erittäin helpolla ja erittäin usein siten, että se nousisi esiin ja olisi esillä jopa hyvin monelle tai ainakin hyvin usealle teistä rakkaat lukijat.

Itsekin olen yrittänyt aistia tuota kykyäni ja taitoani varsin nopeasti ja jopa usein siten, että olen joskus jopa kaksikin kertaa päivässä pienen ajan nykyisin varsin syvällä omassa olemisen tilassani hieman kiinni ja hieman ajasta irti, eli osaan asettua oppimaan aina uudempaa opetusta, kun asetun tekemään tätä blogia. Nykyisin olen aina valmis ja aina osaava, kun otan esiin tätä blogia ja aloitan uuden kirjoituksen esiin nostamisen itsestäni.
Miten se tapahtuu? Olen vain esillä ja nostan asiat esiin siten, että olen hieman itsestäni irti eli en ole transsissa, vaan hieman kevyemmässä tilassa osittain oma itseni ja osittain hän tai se tai sitä, mitä hän itse osaa olla ja on aina oppinut nykyisin olemaan, kun aloitan tätä blogia.

Jos hieman avaan myös sitä aikaa, jolloin tein eräänlaista muuta kirjoitusta eli otin esiin uusia kirjoja itsestäni varsin monia vuosia siten, että otin nekin yhtä hyvin ja yhtä osaavasti vain asettumalla ottamaan niitä yksitellen esille itsestäni. Nekin osasivat jollakin uudemmalla tavalla nostaa itse itseään minusta esiin aivan kuten tämäkin kirjoitus nousee. En ole siis koskaan ottanut itse mitään, vaan eräänlainen toinen osaaja on sen osannut minusta jollakin merkillisellä tavalla nostaa.
Kuka hän on? Ehkä sinä itsekin tiedät, että on vain yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, vaikka osaa olla myös viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja ajoittain jopa kaksikymmentäkin erilaista tilaa, tasoa ja soppea, johon tämä erittäin suuri ja erittäin sanoisinko osaava Opettaja osaa itse itsensä nostaa.
Kun nyt olen kirjoittanut Hänet isolla etukirjaimella, sinä osaat ymmärtää, että kyse on silloin Hänestä, josta usein olen käyttänyt sanaa Yksi. Vain Hän osaa sen tehdä siten, että on ajoittain osina joku, jokin, eräs, osaava oppilas, osaava opettaja ja joskus jopa oma itsensäkin, kun nousee minusta esiin siten, että minun osuudeksi jää vain tekstin kirjoittaminen koneellisesti. Hän on siis ainoa ja samalla tuo Yksi, mutta kaikista suurin ja kaikista isoin opettaja jokaiselle, joka sallii Hänen nousevan itsestään esiin ja olemaan se tai sitä, joksi kulloinkin katsoo sinulle sopivaksi. Häntä emme koskaan opi varsin hyvin ottamaan esiin, vaan otamme aina vain osia tai osien osasia Hänestä tai Hänen eri tasoille nousseista osista tai osien osasista. Kukin siis osaa juuri sen tai sitä, mitä Hän on meille halunnut kulloinkin antaa.
Minun eräänlaiseksi tehtäväksi Hän on osannut antaa juuri nyt tämän blogin tekemisen, vaikka osaan kyllä asettua tekemään jopa monia muitakin osaamisiani siten, että osaan auttaa, osaan tietää ja hieman nyös olla eräänlainen kyvykäs näkijäkin, vaikka en itse ole suinkaan se tai sitä, vaan Hän osaa kertoa juuri sen tai sitä, mitä itse kulloinkin tarvitsen nähdä tai tietää. Olen usein kyllä osannut tai saanut nähdä, mutta en kovin usein. Miksi näin? Useimmat ovat sitä osanneet aistia ja useimmat myös tietävät syyn siihen. Minullekin on osattu vain nostaa sitä hieman esiin, mutta ei koskaan kaikilta osin. Miksi näin? Ehkä sekin asia selkenee aikanaan, joten en halua siihen mennä, vaan jatkan tämän blogin esiin nostamista.

Joku osaa, joku ei koskaan edes yritä oppia eikä olla omalla tavallaan sen esiin nostaja, vaan kaihtaa sekä opin esiin nostamista että sen esillä olemista varsin suuresti tai ainakin erittäin voimakkaasti sitä pois ajamalla. Miksi, eikö jokaisen olisi syytä edes hieman avautua ja hieman nostaa noita osaamisiaan esiin? Ehkä pitäisi, mutta monelle se olisi ilmeisesti jollakin tavoin varsin suuri ja varsin pieni asia, sillä silloin osattaisiin jollakin tavoin jopa aistia paljon muutakin kuin vain sitä, eli eräällä tavoin avattaisiin monia, monia mustia, tummia ja harmaita osia itsestään esiin. Niiden kautta saa aina kokeakseen suuria muutoksia ja suuria vaivoja ja suuria sairauksiakin, mikäli suvussa on piilossa eräänlaista karmaa, jota ei osaa kukaan ottaa esiin ilman, että kokisi myös niiden seuraukset omassa kehossaan, omassa mielessään ja ajoittain myös sukunsa muissakin jäsenissä. 

Olen itse osannut avata nuo karmalliset osani siten, että olen saanut kokea erittäin, erittäin pahoja sairauksia, pahoja sanoisinko kipuja, särkyjä ja hieman myös eräänlaista osaamattomuuteni kautta syntynyttä syrjintääkin varsinkin oman perheeni kautta. Olen siis jollakin tavoin oppinut aistimaan, että olen varsin rohkeasti nostanut niitä itse itsestäni ja hieman myös veljestäni, hänen vaimostaan ja heidän yhdestä pojastaan siten esiin, että he ovat ottaneet niiden kivut, säryt ja haitat yhtä rohkealla ja yhtä osaavastikin esiin kuin olen itse tehnyt, sillä en ole koskaan edes yrittänyt olla niistä irti, vaan pikemminkin aina ottanut ne varsin uskaliaasti esiin. 

Enkö siis ole koskaan ymmärtänyt, että olen ollut hieman liian rohkea ja hieman myös uskaliaskin ottamalla ne siten esiin? En ole koskaan edes yrittänyt väistää niiden kohtaamista, sillä olenhan yhdellä tavalla aina varsin rohkea ja samalla myös varsin uskalias, sillä osaan aistia ja hieman oivallan myös osaavani ymmärtää, että olen vain toteuttanut karmallista osaamistani siten kuin olen osannut ja hieman ymmärtäen myös opettanut. Kukin siis tekee juuri sitä tai sen kaltaista työtä, mitä on aikoinaan saanut tehtäväkseen. Minulle on kerrottu ja joskus myös osattu opettaakin hieman sekä omaa taustaani että myös siihen eräällä tavoin osallistavaa velvoitetta, että olen aikoinani aiheuttanut erittäin paljon erilaista tuskaa, erilaista haittaa ja varsinkin sellaista, mitä en enää ota esiin, vaan pidän itsestäni erittäin etäällä. 

Kuka sinä nyt sitten osaat olla, kun sanot varsin syvällisiä asioista itsestäsi? Edellisten elämieni kantaja eli hieman osallinen ja hieman omalla tavallani jopa varsin aktiivinen sotilas, osallinen monessa, monessa taistelussa. Näin osaan nyt aistia eräänlaista mustaa, tummaa ja harmaata vanhaa tilaani, tasoani ja soppeani, joten pyydän saada purkaa niiden vaivoja, niiden tuskaa, niiden eräänlaista syyllisyyden tunnetta poistumaan itsestäni. Eli siitä olemisen tilasta, jossa nyt olen oppimassa ja jollakin tavoin osaan myös iloita, kun olen hieman osannut aistia ja hieman myös ymmärtänyt, miten olen osannut olla hieman uusi ja hieman ajoittain uudempienkin osaajien eräänlaisena opillisena näytteenä niille sotilaile ja niille sotimisesta haavoittuneille, joiden tila, taso ja soppi on aina varsin iloisena ja varsin ilottominakin aina osannut katsoa, kuka osaa auttaa meitä, ja kuka vain sotii, sotii ja jatkaa tämän kauheuden esiin nostamista. 

Kuka sinä nyt olet? Olen yksi, kaksi, kolme ja erittäin osaava, erittäin oppiva ja erittäin ymmärtävä vanha mies eli yksi sotilas Erkin esi-isien joukosta. Olen siis hieman vanha, mutta samalla myös varsin osaava ymmärtämään, miten suuri apua ja suuri ilon aihe on ottaa vastaan sitä apua, jota nyt Erkin ja hänen veljensä ja poikansa kautta meille saadaan esiin edes siten kuin se on meille mahdollista. Yksi osaa sen tehdä, mutta varsin harva ja varsin uskalias osaa myös yrittää itse olla osaava ja hieman myös opettaja sille osaamattoman joukolle, joka edelleen osaa vain sotia ja tappaa, haavoittaa ja olla valmis myös itse olemaan sekä osaamaton että aina sotiva sotilas. Meistä ei osa ole koskaan itse ollut edes sotilas, vaan sodan kauhujen uhri. Minä olen kuitenkin aina ollut sotilas ja jopa erittäin suuri ja erittäin osaava kenraali.
Kuka silloin olit? Olin yhdessä pienessä valtiossa eräänlaisena kenraalina hyvin tunnettu ja erittäin arvostettu, mutta olin samalla myös varsin vihattu ja varsin hyljeksitty toisessa hieman suuremmassa valtiossa. Miksi? Sitä en kerro, sillä olen vain uusi ja hieman vanha eli ihmisen henki tai ihmisen eräänlainen osa siitä osaajasta, josta olin aikoinani esillä ja nykyisin vain osan osanen. Eli opin edelleen ja samalla myös yritän nousta olemaan hieman muukin tai ainakin yksi, kolme ja neljän erilaisen tilan yhdenlainen haltija niille tulokkaille, joille avataan vielä yhdellä tavalla uusia olemisen tiloja olla sekä osaavia että hieman myös ymmärtäviä ihmisten lapsia. Nyt olen, osaan ja opin, sillä olenhan yksi, hieman kaksi ja hieman kolme eli yhdellä tavalla uusi ja yhdellä tavalla vanha kenraalin henki. Nyt olet poissa.

Kuka ymmärsi, kuka ei edes halua ymmärtää on aina hieman uusi ja aina myös hieman vanha, sillä olemme aina jollakin tavoin sitoneet yhden ainoan tasomme eli sen tilan tai sopen, jossa olemme ihmisen muodossa, menneisyyteen. Eli osaammeko ottaa noita aikaisempia elämiä esiin siten, että niiden eräänlaiset karmalliset osamme osaisivat itse ponnistella kertomaan, kuka on tai keneksi on oppinut itse itsensä opettamaan, kun osaamme ottaa heitä hieman itse esiin itsestämme? Vain ani harva meistä kykenee siihen, sillä useimmat meistä eivät edes koskaan ota yhtäkään heistä esiin, kuten olen itse ottanut juuri hetki sitten. Olen siis hieman osaava, mutta en suinkaan siten, että olisin ymmärtänyt opettaa sitä muille perheeni jäsenille siten, että aina ei suinkaan ole tarpeen edes yrittää poistaa noita karmallisia tuskia, sairauksia eikä edes niiden esiin nostamia eräänlaista osaamisen ilottomuutta, sillä onhan aina olemassa myös armon lahja. Eli yhdenlainen osaamisen taito poistaa ne kivutta, säryttä ja joskus jopa siten, että niiden kantamat tuskalliset säryt ja vaivat ja sairauksien seuraukset katoavat ilman pienintäkään haittaa. Miksi sitä ei ole kukaan opettanut minulle? Ehkä sinä osaat itse antaa siihen oikein sopivan vastuksen, joten pyydän Erkkiä nostamaan sen itse itsestään nyt esiin.

Kiitos, kiitos, kiitos. Olen jälleen vain ihmisen tilassa oleva vanha mies eli Erkki. Kun osaan nyt itse ymmärtää, että olen ajoittain osaava, ajoittain vain ihmisen tilassa oleva tuo vanha mies eli Erkki, niin yritän jo ymmärtää, että osaa jopa kertoa syyn edelliseeen kysymykseen: "Miksi en ole osannut auttaa ihmisiä poistamaan karmallisia vaivoja ilman kipua ja särkyä?" Vastaan siihen osaavani olla vain osittain auttaja ja hieman muuta eli se osaaja, joka on varsinaisesti parantaja. Minä en suinkaan ole koskaan osaava edes auttaa muita parantumaan enkä varsinkaan poistamaan karmallisia vaivoja, sairauksia, enkä edes kipuja enkä särkyjäkään, sillä en osaa enkä yritä opettaakaa, miten niitä osataan poistaa ilman, että ihminen itse saa niiden kivut ja säryt koettavakseen. Minussa on kuitenkin eräs osaaja, eräs parantaja, eräs olemiseemme varsin syvällisesti vaikuttava opettajakin, joten kykenen aina olemaan hieman myös osana opettaja, oppilas ja jollakin tavoin myös parantaja ja auttajakin heille, joiden tuskien takana on vaivoja, sairauksia ja varsin karmallista osaamattomuutta. He tai ne, joiden tuskat olisivat kohtuutoman suuret, saavat silloin armon Häneltä, joka osaa silloin asettua minusta esiin ja ottaa heidän karmalliset tuskat itse itselleen siten, että niiden eräänlaiset olemiset siirretään valoon tai joskus äiti maahan. Joku osaa sen siis poistaa myös ilman tuskaa, mikäli noiden taakkojen kantaja ei siihen itse osaa ottaa itsestään apua tai ole kyllin vahva kantamaan omia olemiseen nostettuja taakkojaan varsin osaavana ja jopa erittäin rohkeana. Osa siihen kykenee ja samalla myös saa itselleen sekä rauhan että avun varsin nopeasti ja jopa erittäin ansiokkaalla tavalla. Eli osaa myös samassa poistaa niiden karmallista tuskaa myös muista sukunsa jäsenistä, mikäli tuo karma on asettunut yhtä lailla heihin.

Kun useimmat lukijat eivät usko karmallisiin asioihin eli eräänlaiseen perimään, tapahtuuko silloin yhden ainoan suvun ohitus tai erääänlainen osaamattomuuden lain esiin nousu? Ei, vaikka siihen ei olisi edes kellään minkäänlaista osuutta eikä minkäänlaista opillistakaan velvoitetta eli siirtymisen ja pierimisen lain osallisuutta, sillä onhan lait jokaiselle aina samat. Jokaisella ihmisellä on aina osuus omaan sukuunsa ja samalla myös eräänlaiseen perimään, josta hieman väärin sanotaan karma, vaikka kyse on aina samasta osaajasta, samasta osaamattomuuden laista kuin olen aiemmin nostanut esiin mustan, tumman tai harmaan olennon. Jos esi-isämme ja esiäitimme olisivat aina osanneet elää omat elämänsä siten, että tuo olento olisi jäänyt hieman sivusta katsojan rooliin, eli ei olisi koskaan saastuttanut heitä eikä heidän lapsiaan eikä esivanhempiaankaan, ei olisi mitään karmaa, mitään sellaista perimää, jota edellä otin hieman esiin, vaan kaikille olisi osattu nostaa esiin vain hyviä tai ainakin varsin kunnollisia olemisen tiloja, tasoja tai soppeja siten, että aikakin olisi ollut yhtä suopea ja yhtä onnellinen myös nykyisille ihmisille, ja samalla myös elämämme ei olisi edes se tai sen kaltainenkaan kuin nykyisin, vaan aina hieman muuta.

Kun nyt yksi osaa, mutta eivät suinkaan ne, joille olisin hieman itsekin osannut opettaa jopa sitä tai sen kaltaista, josta olisi heille itselleen jollakin tavoin apua tai ainakin eräänlaista helpotusta, joudun itse olemaan se osaaja, jota usein otetaan varsin suuresti esiin vain pilkan tai irvailujen takia, sillä eihän useimmat lukijatkaan yritä olla vielä edes hieman osaavia ja hieman ymmärtäviä, vaan asettuvat jollakin tavoin olemaan hieman kaikkea sitä vastaan, josta edellä olen nostanut uudempaa oppia ja opin osaa esiin. Miksi näin? Ehkä siksi, että eräänlainen karma osaa olla varsin suuri ja varsin osaavalla tavalla esillä, jotta nuo osaamiset eivät pääse heissä koskaan esiin eikä varsinkaan siten esille, että niiden osaamiset olisivat hieman heissä tai heidän niin sanotuissa osissaan edes hieman vaikuttamassa tai esiin nousemassa. Minulle noiden osaamattomien ihmisten yritykset eivät koskaan nosta esiin mitään haittaa, vaikka osa niistä satuttaa myös hieman minun läheisteni kautta varsin syvälle sydämeeni. 

Olenko siis hieman altis heidän vaikutuksilleen? En niinkään vaikutuksille, vaan sille, miten suuresta asiasta myös heidän perheissään ja heissä itsessään on silloin kyse. Minua ei kukaan osaa enää alistaa eikä opettaa siirtymään heidän näkemysten takia pois siltä polulta, johon olen useiden kymmenien vuosien kuluessa oppinut kulkiessani jollakin tavoin astumaan tai olemaan, sillä osaan olla ja olen oppiva edelleen uutta ja hieman jopa uudempaakin oppia sieltä tai niistä tasoista, tiloista tai sopeista, joihin olen oppinut itse itseni asettamaan ajoittain. En suinkaan väittele näistä asioista edes hieman kenenkään kanssa, vaikka siihen olisi joskus ehkä aihettakin, sillä en ole kenellekään oma ohjaaja enkä varsinainen opettaja, sillä onhan jokaisella vapaa tahto olla oman olemisen omanlaisella tavalla myös esiin nostaja. Eli eräällä tavalla jokainen meistä on hieman itsensä opettaja tai sitten vain erään toisen ja paljon, paljon osaavamman ja monellakin tavalla myös suuremman opettajan alistama pienen pieni ihmisen lapsi. Hänen polku vie aina hieman muualle kuin minun polkuni. Osaamme kyllä aina arvostella ja joskus myös oppia toisistamme, mutta varsin uskaliaat ja varsin omalla tavallaan yritteliäät osaavat ottaa itse itsestään esiin ne osat ja ne osien osaset, joiden avulla me opimme hieman muuta kuin tuo musta, tumma ja harmaa olija opettaa. Minua ei enää pääse tuo olento millään tavoin häiritsemään eikä ottaamaan omakseen, vaikka olen kyllä osannut ajoittain kantaa sen esiin nostamia polkujen kiviä myös ominani tai hieman mukana kulkevina painoina ajoittain. Tänään minä olen viskannut jälleen hieman osan niistä irti tai jopa kauas siitä polusta, jota kuljen edelleen kohti sitä olijaa, sitä olevaa, sitä varsin suurta ja varsin erikoista Isäämme ja Luojaamme, jota osaan jollakin tavoin aina hetkittäin nostaa esiin myös tähän erittäin erikoiseen blogiin.
Miksi se olisi muita erikoisempi tai hieman muunlainen? Ehkä vain siksi, että osaan itse arvostaa sen erikoisuutta ja sen eräänlaista tilaa, tasoa tai soppea sopivaksi myös itselleni. Jokainen ottaa esiin vain sitä ja sen kaltaista jopa näistä blogeista, joka soveltuu heille itselleen. Minulle ja minun kaltaisille vielä hieman innokkaille ja hieman osaaville tämä kauniilla tavalla esiin nouseva blogi antaa aina uudempaa oppia ja jopa hieman myös lohtua siihen pimeyteen, jossa koen ihmisten nykyisin elävän.
Miksi sanon näin synkästi? Katsokaa, onko ihmiskunta ilon vai surun  sisällä? Jos osaatte katsoa, niin katsokaa myös omaa kuvaanne peilistä. Onko kuvanne iloinen, masentunut, vai surullinen? Jos olette iloinen, niin mistä tuo ilo kumpuaa silmiinne, suupieliinne ja hymykuoppinne? Ovatko kaikki aina sekä ilon, vai hieman muun tason esiin nostamia tai kenties vain eräänlaista ilottomuuden esiin nostattamaa tuskan ja surun aiheuttamaa masennusta? Jos osaatte katsoa itseänne, te osaatte myös aistia, kummasta lähteestä silmänne, suupielenne ja hymynnekin ovat saaneet juonteensa, pilkeensä ja samalla myös ilmeennekin? Osaatte sanoa, osaatte myös ilmentää, ketä te itse kannatte sydämessänne. Minä kannan surua vain ihmisten tähden, en ota sitä syvältä sydämestäni, sillä siellä olen iloinen, siellä osaan iloita jokaisesta hetkestä, jokaisesta ihmisen lapsen syntymästä ja jokaisen vanhuksen kuolemastakin, sillä olenhan itsekin jo vanha mies ja hieman omalla tavallani myös osaava kokija ja näkijä syvällä sydämessäni. Nyt olen kuitenkin vain omanlainen isä, mies ja vanha ihmisen sanoisinko kuva surevasta isästä, surevasta miehestä, joiden perhe ei edes yritä oppia, vaan asettuu aina hieman esteeksi myös minulle. Miksi? Sitä en koskaan kerro, vaan otan hieman esiin, kun aika siihen on varsin otollinen ja hieman irti, eli ehkä vasta silloin kun aikani ihmisenä on poistunut, eli olen irti ja vapaa olemaan joillekin uudella tavalla opettaja. Miksi vasta sitten? Eikö olisi kuitenkin heille itselleen hieman parempi ja hieman avaavampaa olla sitä jo nyt? Niin, en ole koskaan asettunut kenellekään opettajaksi vasten heidän omaa tahtoa, en edes omalle perheellenikään, sillä osaan, opin ja ymmärrän, että aika on estänyt heitä nousemasta esiin ja oppimasta omina itsenään. Minun on osattava silloin olla hieman irti ja hieman omalla tavallani erossa heidän omasta tarpeesta oppia ja olla vapaita päättäjiä. Olenko oikeassa, sitä en itse osaa arvioida, vaan kuuntelen sydäntäni. Sydämeni on siis hieman levoton, hieman tuskainen ja hieman murheellinen, sillä osaan itse ymmärtää, itse ajatella ja itse polkuni myös nostaa itselleni. Sitä osaan, sitä opetan vain heille ja niille, jotka ovat samalla tavoin itse oman polkunsa valinneet. Muut ovat yhtä osaavina ja yhtä oppineina aina myös yhtä osaavia kuin minä olin syntyessäni tälle kauniille planeetalle.
Meistä kaikkein pienimmät, kaikkein suurimmat ja joskus jopa kaikkein isommatkin opettajat ovat aina osanneet nostaa esiin vain sitä ja sen kaltaista, jota he ovat joskus ennen omaa syntymäänsä osanneet valita itselleen ohjaamaan omaa elämäänsä. Minun elämääni on osanneet nostaa esiin nuo oppineimmat ohjaajat, joiden avulla olen itse itsestäni nostanut kaiken sen, mitä nyt nostan itse itsestäni näihin kirjoituksiin eli näihin blogeihin. Kuka osaa, kuka ei edes yritä on jokaiselle osaajallekin aina varsin suuri ja hieman erikoinen teko tai taika tai oppi tai opin osa. Minulle se on sitä, mihin osaan itse itseni opastaa. Onko se oikea suunta, jäänee lukijoiden itsensä päätettäväksi. 

Nyt aika on jälleen asettunut esiin, joten olen hieman irti ja hieman kiinni ja jopa sekin, josta olen aina osannut sanoa Erkki. Erkkikin osaa nyt itse ilmaista kantansa olemalla vain vanha mies, joka pyrkii elämään ja oppimaan juuri sitä ja siten, että osaa olla myös opettaja jokaiselle ihmisen lapselle, josta aikanaan osaa nousta heidän omat henget esiin ja samalla myös osaavat ilmeisesti jopa ymmärtää, kuka Erkistä on silloin esillä. Nyt hän on jälleen vain oma itsensä eli varsin iso ja varsin pieni vanha mies.