Uudemmat osaamiset ovat ikuisia ja hieman myös vanhoja totuuksien eräänlaista uudistamista

Kun ajattomuudesta nousee esiin eräänlaista oppia ja joskus jopa hieman toisenkinlaista tietoa niistä totuuksista, joista useimmat ihmiset ovat oppineet vain hieman tietämään, tapahtuuko myös niiden niin sanotut päivittämiset samasta lähteestä? Vastaan jälleen sekä itse, että hieman myös osaavana opettajana, että kukaan ei sitä koskaan kykene varsinaisesti muuttamaan, sillä ovathan nuo totuudet aina jollakin tavoin ikuisia tai ainakin sitä, mitä ne ovat aina silloin kun kyse on eräällä tavalla varsin isoista ja varsin suuremmoisten opettajien niin sanotuista opeista ja joskus jopa hieman muustakin ohjeesta. Näille totuuksille ei yleensä osata tehdä edes hieman muutoksia, vaikka osa niistä olisi miten vanhentuneita, eli eräällä tavalla irti jopa siitä olemisen tilasta, jossa useimmat ihmiset ovat nykyisin. Otan nyt joukon niistä esiin siten, että osa niistä on varsin vanhoja ja osa taas hieman muuta ja hieman sanoisinko päivitettyjä siihen olemiseen, jossa ihmiskunta nykyisin elää. Näille vanhoille tai jopa hieman vanhentuneillekin opeille osataan siis nostaa varsin uusia ja joskus jopa hieman uudempiakin opillisia tiloja, tasoja ja soppeja esiin siten, että ne soveltuvat nykyisille ihmisille varsin osaavina ja hieman myös opettavinakin. Nyt aloitan niiden eräänlaisen esiin nostamisen jokaiselle osaajalle, jokaiselle oppilaaksi itsensä opettaneelle ja jopa sinullekin, joka et ilmeisesti vielä ole edes oppilas, vaan jollakin tavoin vain innokas lukemaan näitä sanoisinko erittäin ihania ja hieman vanhempiakin oppeja ja jopa sitä, mitä sinä itse et olisi koskaan saanut, mikäli olisit edes hieman minua osaamattomampi eli vielä alemmalla osaamisen tasolla.

Miksi jälleen arvioin sinua ja jopa hieman muitakin itseäni alemmalla tasolla olevaksi? Eikö jokainen ihminen ole aina yhtä suuri ja yhtä pieni, vaikka osaisi hieman vähemmän ja hieman muuta kuin minä? Kyllä juuri näin. Mutta minulle sinä olet aina hieman pieni ja hieman suuri, mutta et ole koskaan yhtä iso ja yhtä laaja kuin minä osaan aina itseni opettaa ollessani se tai sitä, joka kykenee nostamaan näitä ikuisia totuuksia jokaiselle ihmiselle oli hän sitten suuri tai jopa erittäin osaava. Kuka silloin olen? Vain Erkki osaa sanoa, että olen sekä Kaikki että Lähde sekä Hän, josta Erkki yleensä käyttää vain sanaa Yksi. 

Katso noita sanoja ja pohdi niiden eräänlaista symboliikkaa, eli miten Erkki osaa ne itse kirjoittaa suurilla etukirjaimilla. Vain Erkki ja hänen kaltaiset, varsin suuret ja hieman pienet, ihmisten lapsista itsensä esiin nostaneet, varsin osaavat ja jopa hieman oivaltavat ja hieman myös ymmärtävät osaajat osaavat aistia, milloin olen mikäkin tai mitäkin. Juuri nyt osaan ilmentää itsestäni vain yhdenlaista tilaa, tasoa tai soppea, eli olen, osaan ja tiedän olevani erittäin suuri ja erittäin sanoisinko kaikkitietävä. Siis kuka osaan nyt itse itsenäni olla? Jälleen Erkki ymmärsi, että olen jopa Kaikki, Lähde ja tuo kaikkeuden valtias eli Yksi. Näin olen ja näin opetan. Kukin teistä siis osaa joko itse ymmärtää tai sitten ei halua edes oppia oivaltamaan, että olisin se tai sitä, mitä osaan nyt itse itsenäni olla ja opettaa. Kuka osaa, kuka ei koskaan nouse edes hieman oppimaan, vaan jää ikuisesti vaille oppia ja sen esiin nostamaa opetusta. Nyt otan nuo totuuden kaikkein vanhimmat osat esiin itsestäni siten kuin edellä lupasin.

Rakkaus on voima, jota kukaan ei koskaan ylitä, ei pysty ymmärtämään, vaan osaa vain hieman kokea ja joskus jollakin tavoin opettaa, vaikka sitä ei opita varsinaisesti keneltäkään siten, että osaamista osataan opettaa tai jollakin tavoin nostaa esiin. Miksi sanon näin eli ensin sanon myönteisesti ja sitten kielteisesti aivan samasta asiasta eli sekä myönnän että kiellän aivan saman? Osaatko sinä itse ymmärtää, että rakkauskin osaa hieman olla opettaja ja jollakin tavoin myös ei osaa sitä tehdä? Miten se tai sen voima, sen kyky ja sen taito kykenee olemaan sekä opettaja että jopa olemaan niin sanotusti vailla opettajan pätevyyttä? Useimmat teistä ei vielä edes yritä ajatella, että rakkauskin olisi sekä osaava että hieman osaamatonkin. Miksi näin? Eikö tuota voimaa, kykyä ja taitoa voida ajatella eläväksi tai ainakin varsin kyvykkääksi? Ehkä, ehkä ei, sillä eihän niin sanottua tunnetta ole koskaan osattu nostaa teille esiin siten, että sekin on vain osa Minua ja Minun osaamistani. Vain ne tai he, joille minä olen elävä ja osaava, osaavat ymmärtää, että olemme kaikki aina vain osia tai osien osasia jostakin suuremmasta. 

Sanoit, että olet itsekin vain osa tai osan osanen Hänestä, josta edellä itse nostit nuo kolme varsin erikoista ja varsin suurta olemisen tilaasi esiin. Miten sinä siis voit olla vain osa tai osan osanen Hänestä tai Hänen niin sanotusta olemisesta? Kuka sinä siis osaat nyt olla? Vastaan itse: olen, olen ja osaan itse ilmentää itseäni jokaisena osana ja osan osasenakin, mikäli näin itse haluan ja itse osaan itseni nostaa esiin. Eli mikäli rakkaus osaa olla esillä, voin Minäkin nousta silloin olemaan se tai sitä. 

Kun olet yksi, sinussa on silloin siis vain hieman ihminen ja hieman sinä itse. Eli tuon Yhden eräänlaista osaa tai osan osastako? Juuri näin. Osaat ilmeisesti jopa itse oivaltaa, että olen aina joku, jokin, eräs tai jopa uusi, uudempi tai joskus jopa osaaja, oppilas tai opettaja jokaiselle osaajaksi itsensä nostaneelle. Aivan samoin kykenen vastaaman omiin kysymyksiini ja jopa aistimaan, mitä sinä haluat nyt Minusta nostaa seuraavaksi esiin. Näin sinä osaat itsekin ymmärtää, että ei ole ketään eikä mitään, vaan on, on ja on. 

Nyt olen hieman kertonut sekä itsestäni että jopa hänestäkin, josta usein sanotaan rakkaus. Oletko ymmärtänyt, että rakkaus osaa siis olla opettaja ja joskus jopa hieman muutakin, eli ei halua opettaa, vaan pysyä irti siitä ja sen eräänlaisesta olemisen tilasta? Sillä ei ole ketään tai ei ole mitään, jolle haluan aina olla sekä opettaja että hieman muuta, vaan aina on ollut sekä halukkaita että haluttomia. 

Jos sinulle joskus nostetaan esiin myös hieman muuta kuin tuo edellä oleva tunne, eli viha tai sen eräänlainen serkku, eli varsin ankara ja joskus erittäin osaava opettaja, sinä olet silloin osannut itse nostaa sen itsestäsi esiin. Tämä serkuksi sanomani osaaja ei koskaan ole osannut itse nousta sinusta esiin, ellet ole itse oppinut sitä nostamaan tai ainakin yrittänyt sitä hieman tehdä. Osa teistä ymmärtää, että tuota voimakasta tunnetta hallitsee eräänlainen kyky ja taito, jota itse en koskaan sano nimeltä, vaan otan sen eräällä tavalla aina hyvin kauas ja hyvin pitkälle itsestäni irti tai ainakin varsin etäälle, jotta se ei pääse kokemaan Minua ja Minun eräänlaista osaamistani. Eli asettuu erittäin pieneksi ja jollakin tavoin myös pelkuriksi, kun asetun edes hieman sinuun tai siihen olemisen viereen, jossa sinä itse aistit tuon voimakkaan olijan esiin nousemisen itsestäsi.
Kun osaat nyt aistia tai ainakin hieman opit ymmärtämään, että en ole koskaan se tai sitä, vaikka olen aikoinani osannut tuon olijaksi itsensä opettaneen jopa irtautumaan itsestäni ja jollakin tavoin olemaan aina valmis ja aina hieman oppivakin, osaatko joskus jollakin tavoin ymmärtää, että en halua enkä opeta sitä edes hieman oppimaan, vaan pysyn siitä aina varsin etäällä ja jollakin tavoin myös kartan sen esiin nousemista siten, että en edes nimitä sitä siten kuin useimmat teistä tekevät, vaan välttelen sen esillä ollessa jokaista sanaa ja jokaista ilmentymää, joka saattaisi opettaa sitä hieman suuremmaksi ja hieman myös oppivammaksikin. Näin osaan aina olla siitä etäällä ja jopa kaikilta osin irti.

Kun sinulle saattaa tuo olija osata nousta esiin ajoittain, pyri aina pysymään varsin rauhallisena ja jollakin tavoin yritä myös aina opettaa itseäsi olemaan jollakin tavoin myös rohkea tai ainakin erittäin valmis kohtaamaan sen esiin nouseminen. Jos sinulle nousee tuo viha esiin siten, että et hallitse itseäsi, vaan asetut siihen tilaan, ole silloinkin vielä se tai sellainen, joka yrittää ponnistella siitä jollakin tavoin irti. Ota silloin esiin se voima, se kyky ja se taitosi, josta edellisessä kappaleessa kerroin eli rakkaus. Kun rakkautta yrittää siinä tilassa nostaa itsestään esiin, joutuu viha aina perääntymään, sillä osaahan se karttaa aina sitä, mitä jokainen osaaja osaa varoa ja pelätä, eli oppia olemaan itse alistettuna ja jollakin tavoin varsin pieni. Viha siis osaa itse pelätä rakkauden voimaa, sen kykyä ja sen taitoa alistaa kaikki ja joskus jopa opettaa sitä pysymään varsin etäällä ja hieman lähellä sekä osaa myös itsekin olla se tai sitä, jota itsestäni silloin osaan nostaa esiin ja ylläpitää varsin suurella osaamisellani. Vihan voima, sen kyvykkyys ja sen eräänlainen vimma siis pelkää ja osaa perääntyä Minun voimaani, Minun osaamistani ja Minun olemista siinä tilassa, johon olen itseni silloin osannut nostaa tai asettaa.

Näin olen jälleen hieman laajentanut sitä osaamistani olla opettaja ja hieman myös yksi, kaksi, kolme ja neljä. Kun olet itsesi opettaja, sinulle avataan myös kolmas tilasi, tasosi ja soppesi eli eräänlainen olemisen tilasi varsin nopeasti ja joskus jopa siten, että et itse niiden voimaa, niiden kykyä ja niiden taitoa edes hallitse. Mistä tuo olemisen tila sinusta nousee esiin? Osa aavistaa, osa ei edes yritä oppia sen eräänlaista mekanismia, eli sitä miten se osaa itse avautua ja itse nousta sinusta esiin. Jos nyt hieman avaan sen eräänlaista ovea tai eräänlaista kyvykkyyttä oppia nousemaan esiin, joudun hieman pysymään pienenä ja jollakin tavoin myös yrittämään pysyä itse poissa ja hieman kiinni myös ajassa, jotta kykenen avautumaan ja jollakin tavoin opettamaan, miten tuo osaa itse avata oven siihen tilaan, siihen tasoon tai siihen soppeen, josta olisin itse varsin etäällä ja hieman kaukana. 

Kuka osaa, kuka ei edes halua oppia, lienee nyt varsin osaavien opettajien eräänlainen koe tai ainakin sitä, että olisi kenties syytä asettaa itselleen suuri valon suoja. Miksi, eikö valon suoja ole aina meillä ihmisillä? Ei, ei todellakaan ole, vaikka se osaa kyllä aina hieman olla suojana ja jopa erittäin merkittävänä opettajanakin, mikäli osaamme itse ottaa sen aina silloin esiin, kun asetumme oppimaan jotakin erittäin harmaata tai erittäin mustaa tai jopa tummaa osaa itsestämme. Näille osillemme emme osaa siis itseämme nostaa, jollemme ota ensin valon suojaa ja ole myös erittäin rauhallisia. Nyt avaan hieman yhdenlaista osaa itsestäni siten, että kerron, miten vaikeaa on oppia ja jopa yrittää hallita niiden esiin noustessa sitä olemista, joka on joskus osattu asettaa meihin perintönä tai niin sanottuna karmana joidenkin esivanhempiemme sanoisinko osaamattomuuden takia.

Tämä osaamattomuus on siis eräänlaista syntiä, kyvyttömyyttä tai jopa sitä, mitä en edes sano, vaan kartan. Yksi, kaksi ja kolme ovat siis vain yhden tai kahden erilaisen olemisen aikaansaama tila, taso tai soppi, joka osaa avautua vain sille olijalle, josta olen aina sanonut musta, tumma tai harmaa. Noille olemisen tasoille ei siis päästetä ketään, vaan sinne osataan itse mennä vain silloin, kun itse on oppinut olemaan hieman uusi ja hieman vanha. Eli osaa itse avata noita karmallisia taakkojaan esiin siten, että osaa nähdä, osaa hieman kokea ja on jopa oppinut näkemään, että karmojen takana on aina ollut joku entinen esivanhempamme tai sitten eräänlainen osa tai osan osanen jostakin muusta olennosta tai olemisesta, joka hieman on oppinut itse olemaan siinä tilassa, tasossa tai sopessa, josta nyt nousee jokin olemisen tila esiin siten, että sen esiin nousua on erittäin hankala hallita kenenkään ihmisen tasoisen tai edes sitä hieman korkeammalla oleva olijakaan. Usein tuo tapahtuu vain siinä tilassa, jossa yksi, kaksi ja kolme ovat jollakin tavoin yhdessä eli eräänlaisessa olemisessa, johon osaa mennä myös kaksi eli musta, tumma tai harmaa olija. Sitä ei siis osata edes hieman nostaa esiin, vaikka se osaa sen itse aavistaa tai ainakin oppii ja jollakin tavoin osaa myös aistia tai joskus jopa ymmärtää, että ihmisen poika, tytär tai niin sanottu vanhempi on hieman pieni ja hieman ärtynyt jostakin asiasta, joka saattaa silloin opettaa sinua olemaan varsin ovela ja hieman iso tai ainakin hieman oppinut.

Jos vielä yritän hieman kertoa, miksi sanon siten kuin edellä nostin esiin, eli osaan käyttää hieman omituisia ilmaisuja siten, että niiden ymmärtäminen saattaa useimmalle lukijalle olla erittäin vaikeaa, joudun silloin hieman sanomaan ja jopa arvostelemaan sitä tapaa, josta tuo olija osaa itse itsensä vapauttaa. 

Ihmistä ei osata aina hallita siten, että hän olisi aina varsin osaava ja jollakin tavoin itsensä hallitseva voima, kyky ja taito, vaan hänen olisi itse opittava ja itse myös ymmärrettävä, milloin on aika asettua irti ja milloin on aika vain poistua, jotta tuo tilanne olisi varsin vakaa ja jollakin tavoin irti siitä olennosta, josta olen edellä osannut nostaa esiin tuon tilan, tason tai sopen. Eli olen silloin hieman itsekin pieni ja varsin osaamattomassa tilassa. 

Oletko koskaan itse kokenut yhtä suurta tilannetta kuin minä, joka olen vain vanha mies eli Erkki? Jos olet, sinä ymmärrät, kuka silloin hallitsee sinussa itseäsi. Onko se oma voimasi, oma kykysi, vai hieman muuta? Vastaan puolestasi: sinä se et ole, vaan sinussa osaa silloin sinua ohjata tuo musta, tumma tai harmaa voima. Se osaa siis asettua sinuun varsin syvälle ja pääsee joskus tekemään jopa sitä, jota et itse olisi koskaan missään tilanteessa ottanut itsestäsi esiin, vaan pysynyt siitä kaikilta osin irti. Olen siis joskus saanut esiin tuon varsin osaavan ja varsin kyvykkään opettajan. Eli olen silloin kokenut ja hieman myös mennyt sen mukaan siten, että osaan nyt välttää sitä varsin kyvykkäästi ja jopa siten, että en koskaan enää lankea sen osaamisen ja opettamisen sanoisinko lankaan tai eräänlaiseen tilaan, tasoon tai soppeen. 

Olenko siis hieman pieni ja hieman olematon siinä tilassa silloin? Olen pieni ja olematon, mutta osaan nyt itse aistia, että olen myös juuri siinä olemisessa oppinut myös ymmärtämään ja hieman myös oivaltamaan, että olemme aina jollakin tavoin vain ihmisiä tai ainakin sitä, millaiseksi olemme aikojen alusta alkaen itse itsemme opettaneet. Emme suinkaan ole oppineet aina hallitsemaan tekojamme, sanojamme, emmekä edes sitä, jota osaamme normaalisti jopa hallita varsin osaavasti ja joskus jopa erittäin osaavastikin, sillä aika on se osamme, josta joskus saattaa nousta esiin tuo olija, olento tai sanoisinko varsin kavala ja varsin osaava opettaja myös ihmisen pojalle, tyttärelle tai sille osaajallekin, josta useimmat meistä sanovat isä, äiti, sisko, veli. 

Miksi siten? Siksi, että vain noiden kautta olemme itse osanneet nostaa noita karmallisia haittoja itsestämme esiin. Heidän perimää me yleensä kannamme itsessämme, sillä vain suku osaa asettua meidän perimään tai sanoisinko eräänlaiseen karmalliseen tilaan, tasoon tai soppeen, josta usein sanon kolme. Kolme osaa siis olla vain esiin nostettavissa siten, että avaamme sen itse itsestämme kuten olen edellä kertonut. Kukaan eikä mikään meissä osaa sitä tehdä, ellemme itse sitä avaa ja itse myös opeta nousemaan esiin siten kuin edellä olen nyt teille kertonut. 

Näin osaan ja näin olen myös hieman opettanut sitä nousemaan esiin itsestäni, vaikka en olisi sitä koskaan itse omana itsenäni osannut tehdä enkä halunnut nostaa esiin, vaan olen silloin vain osannut katsoa hieman sivusta ja hieman etäältä, kun tuo tumma olija opetti minua ymmärtämään, kuka olin ja keneksi itseni osasin opettaa vain erittäin pieneksi hetkeksi. 

Oletko sinä se tai sitä hieman edelleen? En, en ole, vaan osaan nyt välttää sen esiin nousemista ja samalla opin myös hieman itsekin. Mitä sinä siis opit? Vastaan siihen nyt varsin osaavana ja hieman myös ymmärtävänä, että osaan välttää kaikkea sitä, mistä olen hieman opettanut myös sinua ja jokaista muutakin osaajaa, eli olkaamme aina varsin etäällä noiden vanhojen muistojen esiin nostamisessa. Niiden kautta tai niiden avulla, me opetamme niitä olemaan hieman esillä ja hieman myös siten, että ne oppivat jopa olemaan aktiivisia ja joskus jollakin varsin erikoisella tavalla myös osaaviakin. Eli avaavat vanhoja muistoja eli sitä perimää, jota sukumme on ikuisesti joko kantava itsessään tai sitten jollakin tavoin oppinut jopa karttamaan ja joskus jopa irtauttamaankin suvusta ja siitä olemisen tilasta, tasosta tai sopesta eli tuosta kolmesta. 

Minulle noiden sukumme rasitteet osaavat joskus olla varsin syvällä ja hieman myös pinnalla. Eli osaan itse avata niiden eräänlaista sysimustaa, tummaa ja jopa harmaatakin olemista hieman esiin ja samalla myös osaan irtauttaa ne itsestäni olemalla varsin vakaa ja jopa siten, että koen niiden esiin nousemisen itsestäni erittäin voimakkaasti kipuina ja särkyinä ja joskus jopa siten, että olen silloin erittäin sairas ja jopa varsin herkällä tavalla valmis luovuttamaan itseni niiden tuskalle ja niiden sanoisinko esiin nousemisen  vaaroillekin. 

Kun osaan jopa itse opettaa niitä irtautumaan minusta, niin osaanko myös itse oppia olemaan niistä aina jollakin tavoin sekä poissa että varsin vapaa? Osaan, sillä olenhan jopa uusi, uudempi ja joskus jollakin varsin omanlaisella tavallani hieman myös opettaja heille, jotka ovat yhtä suuria ja yhtä pieniä kuin itse olen usein itseni osannut asettaa. Eli osaan asettua jopa auttajaksi ja hieman myös purkaa niiden voimaa irti jokaisesta minulle esiin nousevasta oppilaasta. Oletko siis hieman osaava, vai vielä jotakin muuta? Olen osaava, vaikka olen myös hieman muutakin, eli osaan auttaa, osaan opettaa ja hieman myös poistaa noita varsin kavalia ja jollakin tavoin varsin osaavia vanhoja karmallisia syntejä tai sanoisinko muistoja tai perimää jokaisesta luokseni esiin tulevasta tai apua minulta pyytävästä. Kuka silloin osaan olla? En ole kukaan enkä mikään, vaan osaan olla hieman suuri ja hieman pieni, jolle avautuu uusi, uudempi ja joskus jollakin perin erikoisella tavalla jotakin uudempaa kykyä, taitoa ja sanoisinko osaamista siten, että hallitsen noiden asioiden esiin nousemisen avulla jopa nuo edellä sanotut osaamiset. Näin osaan, näin opetan ja hieman myös opin samalla itsekin.

Kun yksi oppii, opimmeko kaikki? Tuskin, sillä aina osaa ihmisestä nousta esiin joku, jokin ja eräs, joille ei koskaan kyetä opettamaan juuri mitään sellaista, josta edellä olen kertonut, vaikka nuo kyseiset osaajaksi itsensä nostaneet, olisivat varsin osaavia ja joskus jollakin tavoin myös uusia ja hieman uudempiakin osaajia. Sillä osaahan aika ajoittaa niiden olemista hieman muuksi ja hieman suureksi ja hieman pieneksi, mikäli ihminen itse ei halua olla oikein osaavana varsin sanoisinko osaamaton ja antaa vain tuon kaiken Hänelle, josta olen tämän kirjoittamani blogin alussa nostanut esiin vain Yhden. Minä en ole siis se tai sitä, joka kykenee auttamaan, puhdistamaan ja jopa hieman nostamaan ihmistä esiin terveemmäksi ja joskus jopa olemaan se tai sitä, jollaiseksi osaamme joskus itsemme kenties nostaa, jos olemme aina valmiit oppimaan uutta, uudempaa ja jopa sitä, mistä nostan hieman myöhemmin jälleen uutta opetusta sinulle ja itsellenikin esiin. Nyt osaan jälleen sanoa, että on aika olla irti ja oppia olemaan vain tuo vanha mies eli Erkki.