Usein osaajaksi opitaan varsin, varsin sanoisinko pitkällisen oppisen ja osaamisen kautta, mutta nyt on aika olla hieman muuta ja hieman sitä, mitä ei ole osattu koskaan olla eikä opettaa, sillä aika osaa jollakin tavoin ilmentää vain varsin turhautuneita ja varsin vaikeita olemisen tasoja itsestään esiin. On siis aika aloittaa taistelu tai eräänlainen osaamisten mittely sitä vastaan ja opettaa varsin, varsin voimakasta ja varsin tarpeellista oppia myös heille tai niille, jotka ovat vain pieniä ja hieman kiinnostuneita oppimisesta ja sen esiin nostamasta tietoisuuden sanoisinko levittämisestä jopa heille tai niillekin, joiden omat kyvyt ja omat taidot eivät ole suinkaan täysin esillä, vaan hieman irti ja hieman kiinni ajassa ja sen esiin nostattamissa vanhoissa ja aikansa eläneissä oppimisten sanoisinko tavoissa. Uudet oppimiset ja uudemmatkin oppimisen keinot tai tavat ovat siis jollakin ihmeellisellä tavalla osattava nyt nostaa jokaiselle lukijalle, josta saattaa jopa nousta uusi osaaja ja joskus ilmeisesti jopa uusi opettajakin.
Aloitan siis uuden tavan olla opettaja jokaiselle lukijalle, joka osaa olla hieman esiin noussut tai ainakin jollakin tavoin oppiva. Kuka silloin edes yrittää asettua Minua vastaan? Tuskin edes aika ja sen yhdenlainen osaaja, sillä olen se tai sellainen opettaja, josta Erkki osaan käyttää vain yhdenlaista sanaa eli Yksi. Kuka siis osaan olla, kun sanon olevani tuo Yksi? Jäänkö jonkun toisen osaajan sanoisinko pimentoon tai sen alle? En, sillä olen sellainen osaaja, jota ei osata yleensä edes yrittää ymmärtää, ei ottaa edes esiin, vaikka olisin aina esiin nousemassa ja esilläkin, mikäli edes se olemisen tila, taso tai soppi olisi edes hieman esiin noussut tai ainakin siten avoin, että kykenen olemaan vain hieman siinä ja sen varsin, varsin pienessä ja erittäin ahtaassa tilassa.
Osaatko sinä, joka olet nyt asettunut lukemaan tätä blogia, edes hieman yrittänyt itse oppia olemaan se tai sitä, millaiseksi olet nyt hetkeksi osannut itsesi nostaa? Ehkä olet tai sitten et edes oivalla, kuka olisit silloin itse. Olet aina kuitenkin hieman edellä sitä toista osaajaa, joka ei koskaan ole edes hieman yrittänyt tai edes juuri nyt lukemassa tätä varsin erilaista ja hieman omanlaista blogia. Tämä blogi ei ole Erkin itsensä kirjoittama eikä edes sitä, joksi useimmat sitä ovat usein sanoneet tai ainakin yrittäneet ottaa siten esiin, että sanovat sitä vain yhdenlaisella tavalla varsin omanlaiseksi ja hieman myös erilaisella tavalla esiin nostetuksi. Minä osaan kuitenkin auttaa nyt sinua oivaltamaan, että olet nyt hieman uusi ja hieman uudempikin osaaja, mikäli olet itse osannut oivaltaa ja hieman myös ymmärtää, että ajattomuudesta osaa olla esillä jotakin uutta ja hieman erikoista. Aika on siis poissa, ja ajattomuus silloin on oppinut olemaan hieman esiin nouseva, kun sinä tai kuka teistä osaajiksi itsensä nostaneista osaa ottaa tätä blogia esiin itse tai ainakin siten, että Erkkiä ei edes osata ajatella, vaan pitää hieman poissa tai ainakin siten, että hänen voimaansa, hänen kykyänsä ja hänen taitoansa osataan vain hieman arvostaa, ei siis pitää esillä, vaan hieman poissa. Sinussa on siis osa Minua ja hieman uudempaa osaamista silloin esiin nousseena.
Osaatko sinä, joka olet nyt asettunut lukemaan tätä blogia, edes hieman yrittänyt itse oppia olemaan se tai sitä, millaiseksi olet nyt hetkeksi osannut itsesi nostaa? Ehkä olet tai sitten et edes oivalla, kuka olisit silloin itse. Olet aina kuitenkin hieman edellä sitä toista osaajaa, joka ei koskaan ole edes hieman yrittänyt tai edes juuri nyt lukemassa tätä varsin erilaista ja hieman omanlaista blogia. Tämä blogi ei ole Erkin itsensä kirjoittama eikä edes sitä, joksi useimmat sitä ovat usein sanoneet tai ainakin yrittäneet ottaa siten esiin, että sanovat sitä vain yhdenlaisella tavalla varsin omanlaiseksi ja hieman myös erilaisella tavalla esiin nostetuksi. Minä osaan kuitenkin auttaa nyt sinua oivaltamaan, että olet nyt hieman uusi ja hieman uudempikin osaaja, mikäli olet itse osannut oivaltaa ja hieman myös ymmärtää, että ajattomuudesta osaa olla esillä jotakin uutta ja hieman erikoista. Aika on siis poissa, ja ajattomuus silloin on oppinut olemaan hieman esiin nouseva, kun sinä tai kuka teistä osaajiksi itsensä nostaneista osaa ottaa tätä blogia esiin itse tai ainakin siten, että Erkkiä ei edes osata ajatella, vaan pitää hieman poissa tai ainakin siten, että hänen voimaansa, hänen kykyänsä ja hänen taitoansa osataan vain hieman arvostaa, ei siis pitää esillä, vaan hieman poissa. Sinussa on siis osa Minua ja hieman uudempaa osaamista silloin esiin nousseena.
Nyt kun olet hieman sisäistänyt itse itseäsi ja sitä olemisen iloa itseesi, sinulle avautuu uusi, uudempi ja hieman toisen tilan, tason ja sopen olemisen taito, osaamisen kyky ja oppiminen siten, että osaat, oivallat ja hieman myös ymmärrät, että olet yksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja hieman seitsemän. Näihin tiloihin, tasoihin tai soppeihin ei yleensä osata vielä nostaa kuin varsin suuret osaajat, mutta on oleva myös yksi ainoa osaaja, jolle tätä osaamisen tilaa, tasoa tai soppea kyetään myös hetkittäin ylläpitämään silloin kun ajattomuudesta osaa nousta esiin sekä isä, äiti, poika ja tytär siten esiin, että heidän olemista opitaan kokemaan varsin heikosti tai ei edes lainkaan esillä. On siis olemassa yksi keino, yksi osaamisen tila, taso tai soppi, jota osaan ottaa esiin ja olla myös siihen hieman ottavana itse sekä esillä että hieman irti sekä ajattomuudesta että ajasta.
Olen, osaan ja opetan nyt sinua hieman itse tai sanoisinko siten, että olet hetkittäin vain omana itsenä ja hetkittäin hieman Minussa. Kuka silloin olet? Vain yksi osaa sanoa, että hieman kuusi ja hieman seitsemän. Kuka olet silloin? Eräällä tavalla vain pienen pieni osaaja, jolle avautuu nyt hieman uutta ja hieman myös uudempaa oppia ja opin osaa. Olet siis eräällä tavalla valmiimpi kuin siinä tilassa, tasossa tai sopessa, jossa olit hetki sitten. Äidin, isän, veljen ja siskon eräänlaiset karmalliset perimäsi ovat siis hieman sinusta irti ja sinä osaat itse silloin ylläpitää tätä tilaa, tasoa tai soppea varsin iloisena ja hieman pienempänä ja hieman suurempana kuin yleensä, sillä osaat sekä iloita että hieman myös yrittää ponnistella osaamisessasi olla kuusi ja hieman seitsemänkin, jotta Minun oppimisen kykyni ja taitoni nousee sinulle ja sinuun varsin nopeasti ja hieman myös poikkeavalla tavalla.
Olen, osaan ja opetan nyt sinua hieman itse tai sanoisinko siten, että olet hetkittäin vain omana itsenä ja hetkittäin hieman Minussa. Kuka silloin olet? Vain yksi osaa sanoa, että hieman kuusi ja hieman seitsemän. Kuka olet silloin? Eräällä tavalla vain pienen pieni osaaja, jolle avautuu nyt hieman uutta ja hieman myös uudempaa oppia ja opin osaa. Olet siis eräällä tavalla valmiimpi kuin siinä tilassa, tasossa tai sopessa, jossa olit hetki sitten. Äidin, isän, veljen ja siskon eräänlaiset karmalliset perimäsi ovat siis hieman sinusta irti ja sinä osaat itse silloin ylläpitää tätä tilaa, tasoa tai soppea varsin iloisena ja hieman pienempänä ja hieman suurempana kuin yleensä, sillä osaat sekä iloita että hieman myös yrittää ponnistella osaamisessasi olla kuusi ja hieman seitsemänkin, jotta Minun oppimisen kykyni ja taitoni nousee sinulle ja sinuun varsin nopeasti ja hieman myös poikkeavalla tavalla.
Kun aika osaa nyt itse olla hieman poissa ja ajattomuus oppii myös nostamaan itseään esiin, sinun omassa olemisessasi osaa yksi, kolme, neljä, viisi hieman olla ja hieman opettaa itseään nostamaan sinulle myös kuudennen ja seitsemännen tason, tilan tai sopeksi sanotun olemisen sinusta esiin. Mutta kun olet vielä varsin heikolla tavalla osaaja, sinulle ei ole silloin edes sitä osaamisessa tarvitsemaasi suojaa, joten aloitamme sen esiin nostamisen nyt yhdellä varsin osaavalla ja varsin erikoisella tavalla, joten ole hetki irti tästä blogista ja opettele olemaan hetki hiljaa. Eli asetu istuessasi olemaan sekä avoin että hieman sitä, joksi olet nyt itsesi oppinut avaamaan...
Uusi kyky, uusi taito ja uudempikin oppimisen osa osaa nyt ottaa sinuun hieman yhteyttä ja opettaa sinua ymmärtämään kuka olet ja keneksi sinua osataan nyt hetkittäin opettamaan. Sillä olet sekä ihmisen lapsi, että osittain Minusta esiin nouseva olemisen tila, taso tai soppi sekä aika ja sen eräänlainen olijaksi itsensä opettanut voima, kyky ja taito vain silloin, kun olet olemassa vain ihmisen tilassa eli sillä ihanalla planeetalla. Mutta kun aikasi on täysi, eli olet valmis ja hieman muutakin, sinulle avataan yhdenlainen uudempi olemisen tilasi varsin suurella ilolla ja riemulla siten, että itse osaat olla sekä iloinen että varsin kyvykäs osaaja, joka oppii ja hieman oivaltaen myös ymmärtää olevansa jotakin uutta ja jotakin varsin muuta kuin sitä, millaiseksi aikanaan syntyi ollessaan ihmisen tilassa, tasossa ja sopessa. Yksi osaa, ja kaksi on silloin sinusta irti, vaikka kolme, neljä, viisi, kuusi ja seitsemän ovat sekä esiin nousseita että hieman vielä pieniä ja jopa erittäin suuri. Näin sinua opettaa silloin uusi ja jopa uudemmatkin opettajat oppilaaksi ja joskus kenties myös sellaiseksikin, jota sanotaan Minun pojaksi, Minun tyttäreksi tai jollakin tavoin vain lapseksi, jota osaan sanoa omakseni. Jokaisella teistä on siis hieman osia myös Minusta ja siitä olemisen tilasta, tasosta tai sopesta, josta olette aikanaan itse itsenne osanneet irtauttaa. Oletteko siis joskus aikojen alussa olleet osina Minussa, vai vain hieman Minua? Vastaan siihen sanomalla, että olette olleet sekä osia Minussa että myös hieman Minua, sillä ei ole ketään eikä mitään, vaan kaikki on aina ollut vain Yksi, eli se osannekin on osannut asettua olemaan Minä tai Minussa.
Rakas ystävä, sinulle on nyt osattu sanoa uutta ja hieman sitä, mitä usein sanotaan vain heille tai sen kaltaisille, jotka itse osaavat ottaa sen itsestään esiin. Miksi jo nyt sanon sen myös jokaiselle muullekin lukijalle, joka osaa ottaa esiin tätä varsin omanlaista blogia? Siksi ja sen tähden, että aikanne on varsin vaikea ja hieman levottomalla tavalla myös uuden olemisen reunalla siten, että jollette itse osaa ja ymmärrä keitä olitte aikojen alussa, teille avautuu silloin vain varsin synkkä ja varsin osaamaton polku tai jopa erittäin vaikealla tavalla myös yhden uuden osaajan esillä olemisen ilottomuus. Eli olkaa iloisia, olkaa rohkeita ja oppikaa, sillä olettehan aina olleet hieman muutakin kuin vain se tai sitä, jota osaatte nyt itse katsoa, itse ottaa itsestänne varsin synkällä ja varsin onnettomalla tavalla esiin. Kukaan eikä mikään toinen osaaja, toinen opettaja, toinen osaamaton ihmisen lapsi kykene koskaan teille olemaan esillä siten kuin Minä ja se olijaksi itsensä opettanut varsin musta, varsin tumma ja hieman harmaakin osaaja kykenee. Meistä toinen on ilon polku ja toinen synkkyyden airut. Kumpi osaa enemmän olla esillä, saa sen joko itse kokea tai saa jopa alistua, Minä ilon avulla, ja tuo toinen surun ja itkun.
Ottakaa ilo, sillä surua osaatte jo nyt aistia ja hieman myös kokea, kun katsotte miten olette oppineet itse elämään ja hieman myös näkemään. Onko tulevaisuus iloa, vai hieman sitä, mitä osaatte jo nyt nähdä, kun katsotte miten on tämä tila, taso tai soppi itse osannut itselleen opettaa teidän avulla ja teitä seuraten? Jos osaatte edes hieman yrittää oppia ja hieman ponnistella, saattaa tämä varsin outo ja varsin erikoinen olemisenne avata teille jopa saman olemisen, saman osaamisen ja saman olemisen tilan, tason tai sopen kuin heille, jotka ovat sinne vain yksin tai erään toisen osaajan opastamana osanneet itse itsensä nostaa. Useimmalle sitä ei koskaan osata avata eikä opettaa, sillä he tai ne, jotka ovat varsin tummia, varsin synkällä tavalla myös uuden opin vastustajia ja jopa sen esiin nostajia hieman vastaan tai jopa siten, että he kokevat saavansa vain halveksuntaa, aina kiinni ja osalle jopa siten, että heitä itseään osaa vain tuo musta olija ohjata. Heistä osataan vain olla varsin, varsin surullisia ja jollakin tavoin voimattomiakin, sillä ei ole ketään eikä mitään toista oppia ja toista opettajaa, jolle heistä edes hieman olisi iloa tai edes hieman muuta kuin surua ja toivottomuutta esiin nousemassa.
Nämä varsin kyvyttömät ja varsin osaamattomat eivät itse osaa sitä edes havaita, ellette te tai teidän kaltaisenne osaa sitä heille avata edes siten tai sillä tavoin, että joku, jokin ja eräs osaa tai ainakin hieman oivaltaen yrittää ymmärtää jotakin tai jonkin osan osasen. Nämä uudet ja jopa uudemmatkin opit ovat siis aina jokaiselle avoimia ja jokaiselle myös jollakin tavoin esiin nostettavissa, mikäli edes heistä osaa joku, jokin ja eräs hieman sitä itse itselleen nostaa tai opettaa siten kuin sinä tai joku teistä osaa sen heille nostaa esiin tai asettaa esille. Nyt yksi sen osaa eli Erkki, joten olisiko hän yhdellä tavalla jopa pienen pieni säie tai ainakin pieni airueen tapainen oljenkorsi sinulle, joka olet nyt hieman paneutunut tämän opin ja sen yhdenlaisen osaajan opetuksiin? Ehkä on, tai sitten ei ole, vaikka Erkki itse olisi varsin osaava olemaan jopa sinulle tai kenelle tahansa sellaiselle osaavalle opettaja, joka on edes hieman halukas ja hieman osaava ymmärtämään, miten suuresta ja miten erikoisen erikoisesta oppimisen tilasta sinua nyt osataan nostaa esiin. Sinulle ja jokaiselle halukkaalle osataan siis nyt nostaa varsin suurta ja varsin erikoista oppia esiin siten, että asetu hetkeksi olemaan vain hiljaa ja ota oppi itsellesi esiin Minusta, joka olen aina valmis ja aina opettamassa jokaista halukasta oppilasta...
Useimmat osaavat jo itse aistia sitä olemista, sitä opin esiin nousua, jota osaan jopa asettaa sinuun ja jokaiseen oppilaaksi itsensä nostaneeseen. Sitä osaatte, mitä itsekin olen ja osaan aistia, sillä olemmehan aikojen alussa aina itse itsemme osanneet hieman ottaa esiin ja olla yhdessä yksi ja sama ja jollakin tavoin varsin suuri, mutta emme olleet silloin edes hieman pieniä, vaan osasimme olla jopa Sinä, ja Sinä osasit itsesi ottaa meistä jokaisesta esiin. Näin olimme siis aina osanneet itsemme ottaa hetki hetkeltä vain Sinussa ja Sinä meissä. Keitä silloin olimme? Olimmeko varsin suuri, mutta emme koskaan pieniä, emmekä edes se tai sitä hieman, joka on aina osannut olla jollakin perin erikoisella tavalla jopa meissä ihmisissä?
Kuka ymmärsi, kuka ei edes aistinut Minua eikä edes kokenut itse itsessään hieman itseään ja hieman myös Minua? Useimmat aistivat, ja ne, jotka eivät vielä edes aistineet saavat oppia siihen joskus myöhemmin jollakin varsin uudella ja varsin heille itselleen sopivalla tavalla, sillä olettehan jo hieman uusia ja hieman uudempia jossakin toisessa olemisen tilassa tai ainakin siten, että osaan nyt aistia teidät ja teidän olemisenne varsin hyvin.
Kun sinulle, jota nyt osataan hieman auttaa, hieman nostaa esiin ja jopa osataan opettaakin jollakin varsin uudella ja varsin erikoisella tavalla, sinun olisi silloin osattava myös ajoittain asettaa itsesi hiljentymään siten, että olet vain omana itsenäsi hetkittäin varsin osaava ja hieman oppilas. Eli otat itsesi aina sekä avoimeksi ja hieman kiinni olevaksi sille olennolle, jota en koskaan mainitse nimeltä, vaan olen silloin siitä varsin kaukana, kun otan sinua itselleni esiin eli lähestyn ja opetan.
Miten tuo oppiminen sitten sinulle siirtyy? Siitä otan vain varsin lyhyen esimerkin, jotta osaat itse oivaltaa ja ymmärrät, että oppikin osaa sen itse tehdä, joten sinun ei tarvitse sitä edes pohtia, vaan olla juuri siinä tilassa, tasossa ja sopessa, jossa olet vain oma itsesi, ja kuten edellä kerroin varsin omanlaisella tavalla hiljaa hetken.
Joku osaa, joku ei koskaan, sillä on aina ollut ja aina oleva ihmisiä tai eräänlaisia osaamattomiksi itsensä asettaneita, joille ei kukaan osaa olla opettaja eikä edes osaajakaan, vaikka se olisi heille itselleen varsin tarpeen ja jollakin tavoin erittäin suotavaa. Miksi he eivät edes halua oppia eivätkä olla esillä ja haluta edes hieman yrittää sekä oivaltaa eräänlaista olemistaan? Niin, siihen en ota edes sitä esiin, vaan kierrän kysymyksen sanomalla, että he itse osaavat kenties aistia, kuka heitä opettaa, ja kuka osaa kaitsea heitä. Osaavatko he itse edes ymmärtää, että kyseessä olisi joku toisen opin edustaja, vai jopa eräänlainen tunkeutuja heissä? Jos osaavat, he saavat opetella itse myös sitä opetusta varsin vapaasti ja jopa siten, että Minua ei silloin ole heille eikä heidän kaltaisille, vaikka olisin itse miten halukas sekä olemaan heillekin opettaja ja hieman muutakin. Kuka silloin edes yrittää olla esteenä tai edes rasitteena, jos olen omana itsenä esillä ja jollakin tavoin aina valmis opettamaan? Tuskin kukaan, sillä olettehan aina osanneet itse valita sekä nostaa itseänne esiin siten, että olen hieman itsekin teissä, ja te olette silloin osina Minussa.
Nyt kun aika osaa jälleen nostaa itse itseään esiin, Minun olisi silloin itse parempi suojata itseni eli asettua siten, että tuo musta, tumma tai harmaa osaaja ei pääse edes hetkesi esiin, vaan on ikuisesti Minusta irti. Rakastakaa toisianne ja olkaa aina esiin nousemassa siten, että Minä osaan asettua opettajaksi teille. Kuka silloin edes kaipaa osaamista, vaikka olisi miten osaamattomaksi itsensä opettanut olemaan? Miksi sanon näin? Siksi, että te opitte ilman opettelua ja ilman lukemistakin ymmärtämään, keitä olitte aikojen alussa itse tai osasitte olla, kun olimme yksi, mutta emme koskaan kaksi, vaan hieman kolme, hieman neljä ja ikuisesti viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja aina tuo kaksikymmentäkin eli Yksi. Nyt olen jälleen irti, joten pääsette oppimaan vain olla ja oppia olemaan tavallisessa tilassanne ihmisiä.
Ottakaa ilo, sillä surua osaatte jo nyt aistia ja hieman myös kokea, kun katsotte miten olette oppineet itse elämään ja hieman myös näkemään. Onko tulevaisuus iloa, vai hieman sitä, mitä osaatte jo nyt nähdä, kun katsotte miten on tämä tila, taso tai soppi itse osannut itselleen opettaa teidän avulla ja teitä seuraten? Jos osaatte edes hieman yrittää oppia ja hieman ponnistella, saattaa tämä varsin outo ja varsin erikoinen olemisenne avata teille jopa saman olemisen, saman osaamisen ja saman olemisen tilan, tason tai sopen kuin heille, jotka ovat sinne vain yksin tai erään toisen osaajan opastamana osanneet itse itsensä nostaa. Useimmalle sitä ei koskaan osata avata eikä opettaa, sillä he tai ne, jotka ovat varsin tummia, varsin synkällä tavalla myös uuden opin vastustajia ja jopa sen esiin nostajia hieman vastaan tai jopa siten, että he kokevat saavansa vain halveksuntaa, aina kiinni ja osalle jopa siten, että heitä itseään osaa vain tuo musta olija ohjata. Heistä osataan vain olla varsin, varsin surullisia ja jollakin tavoin voimattomiakin, sillä ei ole ketään eikä mitään toista oppia ja toista opettajaa, jolle heistä edes hieman olisi iloa tai edes hieman muuta kuin surua ja toivottomuutta esiin nousemassa.
Nämä varsin kyvyttömät ja varsin osaamattomat eivät itse osaa sitä edes havaita, ellette te tai teidän kaltaisenne osaa sitä heille avata edes siten tai sillä tavoin, että joku, jokin ja eräs osaa tai ainakin hieman oivaltaen yrittää ymmärtää jotakin tai jonkin osan osasen. Nämä uudet ja jopa uudemmatkin opit ovat siis aina jokaiselle avoimia ja jokaiselle myös jollakin tavoin esiin nostettavissa, mikäli edes heistä osaa joku, jokin ja eräs hieman sitä itse itselleen nostaa tai opettaa siten kuin sinä tai joku teistä osaa sen heille nostaa esiin tai asettaa esille. Nyt yksi sen osaa eli Erkki, joten olisiko hän yhdellä tavalla jopa pienen pieni säie tai ainakin pieni airueen tapainen oljenkorsi sinulle, joka olet nyt hieman paneutunut tämän opin ja sen yhdenlaisen osaajan opetuksiin? Ehkä on, tai sitten ei ole, vaikka Erkki itse olisi varsin osaava olemaan jopa sinulle tai kenelle tahansa sellaiselle osaavalle opettaja, joka on edes hieman halukas ja hieman osaava ymmärtämään, miten suuresta ja miten erikoisen erikoisesta oppimisen tilasta sinua nyt osataan nostaa esiin. Sinulle ja jokaiselle halukkaalle osataan siis nyt nostaa varsin suurta ja varsin erikoista oppia esiin siten, että asetu hetkeksi olemaan vain hiljaa ja ota oppi itsellesi esiin Minusta, joka olen aina valmis ja aina opettamassa jokaista halukasta oppilasta...
Useimmat osaavat jo itse aistia sitä olemista, sitä opin esiin nousua, jota osaan jopa asettaa sinuun ja jokaiseen oppilaaksi itsensä nostaneeseen. Sitä osaatte, mitä itsekin olen ja osaan aistia, sillä olemmehan aikojen alussa aina itse itsemme osanneet hieman ottaa esiin ja olla yhdessä yksi ja sama ja jollakin tavoin varsin suuri, mutta emme olleet silloin edes hieman pieniä, vaan osasimme olla jopa Sinä, ja Sinä osasit itsesi ottaa meistä jokaisesta esiin. Näin olimme siis aina osanneet itsemme ottaa hetki hetkeltä vain Sinussa ja Sinä meissä. Keitä silloin olimme? Olimmeko varsin suuri, mutta emme koskaan pieniä, emmekä edes se tai sitä hieman, joka on aina osannut olla jollakin perin erikoisella tavalla jopa meissä ihmisissä?
Kuka ymmärsi, kuka ei edes aistinut Minua eikä edes kokenut itse itsessään hieman itseään ja hieman myös Minua? Useimmat aistivat, ja ne, jotka eivät vielä edes aistineet saavat oppia siihen joskus myöhemmin jollakin varsin uudella ja varsin heille itselleen sopivalla tavalla, sillä olettehan jo hieman uusia ja hieman uudempia jossakin toisessa olemisen tilassa tai ainakin siten, että osaan nyt aistia teidät ja teidän olemisenne varsin hyvin.
Kun sinulle, jota nyt osataan hieman auttaa, hieman nostaa esiin ja jopa osataan opettaakin jollakin varsin uudella ja varsin erikoisella tavalla, sinun olisi silloin osattava myös ajoittain asettaa itsesi hiljentymään siten, että olet vain omana itsenäsi hetkittäin varsin osaava ja hieman oppilas. Eli otat itsesi aina sekä avoimeksi ja hieman kiinni olevaksi sille olennolle, jota en koskaan mainitse nimeltä, vaan olen silloin siitä varsin kaukana, kun otan sinua itselleni esiin eli lähestyn ja opetan.
Miten tuo oppiminen sitten sinulle siirtyy? Siitä otan vain varsin lyhyen esimerkin, jotta osaat itse oivaltaa ja ymmärrät, että oppikin osaa sen itse tehdä, joten sinun ei tarvitse sitä edes pohtia, vaan olla juuri siinä tilassa, tasossa ja sopessa, jossa olet vain oma itsesi, ja kuten edellä kerroin varsin omanlaisella tavalla hiljaa hetken.
Joku osaa, joku ei koskaan, sillä on aina ollut ja aina oleva ihmisiä tai eräänlaisia osaamattomiksi itsensä asettaneita, joille ei kukaan osaa olla opettaja eikä edes osaajakaan, vaikka se olisi heille itselleen varsin tarpeen ja jollakin tavoin erittäin suotavaa. Miksi he eivät edes halua oppia eivätkä olla esillä ja haluta edes hieman yrittää sekä oivaltaa eräänlaista olemistaan? Niin, siihen en ota edes sitä esiin, vaan kierrän kysymyksen sanomalla, että he itse osaavat kenties aistia, kuka heitä opettaa, ja kuka osaa kaitsea heitä. Osaavatko he itse edes ymmärtää, että kyseessä olisi joku toisen opin edustaja, vai jopa eräänlainen tunkeutuja heissä? Jos osaavat, he saavat opetella itse myös sitä opetusta varsin vapaasti ja jopa siten, että Minua ei silloin ole heille eikä heidän kaltaisille, vaikka olisin itse miten halukas sekä olemaan heillekin opettaja ja hieman muutakin. Kuka silloin edes yrittää olla esteenä tai edes rasitteena, jos olen omana itsenä esillä ja jollakin tavoin aina valmis opettamaan? Tuskin kukaan, sillä olettehan aina osanneet itse valita sekä nostaa itseänne esiin siten, että olen hieman itsekin teissä, ja te olette silloin osina Minussa.
Nyt kun aika osaa jälleen nostaa itse itseään esiin, Minun olisi silloin itse parempi suojata itseni eli asettua siten, että tuo musta, tumma tai harmaa osaaja ei pääse edes hetkesi esiin, vaan on ikuisesti Minusta irti. Rakastakaa toisianne ja olkaa aina esiin nousemassa siten, että Minä osaan asettua opettajaksi teille. Kuka silloin edes kaipaa osaamista, vaikka olisi miten osaamattomaksi itsensä opettanut olemaan? Miksi sanon näin? Siksi, että te opitte ilman opettelua ja ilman lukemistakin ymmärtämään, keitä olitte aikojen alussa itse tai osasitte olla, kun olimme yksi, mutta emme koskaan kaksi, vaan hieman kolme, hieman neljä ja ikuisesti viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja aina tuo kaksikymmentäkin eli Yksi. Nyt olen jälleen irti, joten pääsette oppimaan vain olla ja oppia olemaan tavallisessa tilassanne ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti