Yleisessä opissa osaa vain hyvin rajattu opettajien määrä

Kun osaan nyt itse nostaa uudempaa opetusta itsestäni eli eräässä tilassa, tasossa ja sopessa, otan esiin varsin erikoisella tavalla uutta ja hieman myös uudempaakin opetusta jokaiselle lukijalle, joka osaa hieman itsekin sekä ymmärtää että opettaa sitä joillekin muillekin. Tätä osaan siis itse, vaikka todellisuudessa otan sen vain esiin eli välitän tai pitäisikö käyttää vielä sanaa kanavoin. Kanavoinnilla tarkoitetaan yleensä vain eräänlaisella osaamisella esiin nostettavaa oppia, opin osaa tai vain yhden ainoan tilan, tason tai sopen kautta esiin nousevaa tietoa, näkyä tai joskus jopa eräänlaista opillista opetustakin. Minä otan aina esiin siis vain yhden ainoan tason, tilan tai sopen eräänlaista osaamista siten, että olen silloin hieman irti ajasta tai joskus jopa kaikilta osin. 

Yleensä sanotaan, että kanavointi olisi hieman uutta, vaikka itse asiassa se on varsin vanhaa tai ainakin eräänlaisessa tilassa esiin noussutta oppia siitä, miten ihmisen tasolta osataan nostaa esiin hieman uutta ja joskus jopa erittäin uuttakin opillista osaamista. Osa kanavoijista menee jopa syvälle itseensä, eli osaa asettua transsiin ja samalla ovat omana itsenään poissa kehostaan, kun uusi osaaja opettaa, antaa tietoa tai vain osaa nousta esiin ja olla esillä hänessä tai hänen avullaan. Minä, joka olen siis hieman toisella tavalla transsinomaisessa tilassa, osaan kokea, osaan aistia ja jopa iloita ottaessani tietoa esiin itse itsestäni ilman, että olen edes syvässä transsissa. Eli en suinkaan katoa kehostani, vaan otan siitä aina esiin joko vain yhden, kahden, kolmen, neljän, viiden, kuuden, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja ajoittain jopa tason, tilan tai sopen, jossa asuu, osaa olla ja on aina ollut Yksi. Nämä eri tasoiset tilat ovat aina silloin vain yhden ainoan osaajan sanoisinko esiin nostamia opillisia tasoja, tiloja tai soppeja. Useimmat niistä ovat vain erilaisia opillisia olemisia, ei siis ketään eikä mitään, vaan ainoastaan opillisia ja jollakin tavoin varsin uusia ja ajoittain erittäin ihania ja joskus jopa erittäin merkittäviä tietojen, taitojen ja osaamisten lähteitä. 

Osaanko siis aina itse hallita tai valita mistä otan tietoa kulloinkin esiin, vai saanko kaiken jopa siten, että vain asetun kirjoittamaan ilman minkäänlaista esityötä? Kyllä, juuri näin. En ole koskaan osannut edes tietää mitä kulloinkin saan, vaan kaikki nousee varsin heti ja aina siten, että minun tehtävä on vain olla ja välittää eli siis olla eräänlainen lähteen esiin nostaja tai kuten edellä sanoin kanava. Tuo kanavaksi kutsuminen ei kuitenkaan kuvaa kaikkea oikein hyvin, vaan se vain osaa olla hieman sitä. Otan nyt yhden pienen esimerkin itsestäni.

Olin aikoinani vain yksi, vaikka olin tietysti myös hieman kaksi, eli minussa, kuten jokaisessa ihmisessä, on aina hitunen tai joskus jopa erittäin paljonkin varsin mustaa, tummaa tai harmaata voimaa, kykyä ja taitoa. Miksi, eikö se ole vain heissä, jotka ovat jollakin tavoin joko rikollisia tai eräänlaisella muulla tavoin itse saaneet sitä itseensä? Kyllä sitenkin, mutta jokaiselle on osattu nostaa pieni tai ainakin varsin sanoisinko suuri osa sitä karmallista olentoa esiin, joka osaa asettua jokaiseen, aivan jokaiseen, pienen pieneenkin ihmisalkuun jo heti syntymähetkellä. Sitä osaa siis joku taho tai jokin osaaja hieman antaa tai sitten olla se tai sen kaltainen osaaja, jolle on annettu sekä kyky että taito olla siitä hieman päättämässä tai ainakin säätelemässä. 

Olenko siis jopa itse osannut asettua silloin esiin, kun sitä on hieman osattu antaa myös minulle? Olen, sillä osaan ja olen aina osannut hieman olla sekä mustan, tumman että harmaan osaajan pauloissa jokaisessa elämän sanoisinko esiasteessa. Eli jopa esivanhemmissanikin on ollut hieman tai hieman enemmän osia tuosta varsin inhottavasta ja erittäin hankalasta osaajasta heti syntymästä alkaen. Miksi juuri siten, eikö jokaisessa muussakin ihmisessä ole aina yhtä paljon tai yhtä vähän sitä? Ei, vaan jokaiselle osataan antaa aina se osuus hänestä tai siitä, mitä sukusi kantaa itsessään. Minun suvussani on aina ollut useita sotilaita ja joku varsin suuri osaaja. Eli yksi, kaksi, kolme ja neljä ovat osanneet sotia erittäin kyvykkäästi ja jopa siten, että yksi heistä on ollut erittäin suuri sotilas tai sanoisinko kyvykäs kenraali. Itse en ole koskaan tiennyt hänen nimeään, vaikka olen saanut tietää hänen kyvyistään ja hänestä varsin suuria ja erittäin pieniä palasia. Kun siis suvussani on osattu sotiminen eli osattu olla erittäin paljon sodissa mukana ja jopa osattu olla niitä eräällä tavalla myös ohjaamassa, eli osa heistä on osannut asettua johtamaan muita sotilaita, minun sukuuni on silloin osattu oppia asettumaan varsin tummaa, harmaata voimaa erittäin paljon. 

Miksi, eikö sodat ole kuuluneet aina ihmisten välisten riitojen ja jopa eräänlaisten vastakkaisten asioiden ratkomiseen? Kyllä, juuri näin. Mutta kun sodat aiheuttavat paljon surua, paljon eräänlaista tuhoa ja erittäin merkittävässä määriä aina ihmisille sekä kuolemia, loukkaantumisia ja haavoittumisia, niiden kautta nousee aina esiin myös karmallista mustaa, tummaa ja jollakin tavoin harmaaksi osaavaa olijaa esiin, tapahtuu siis aina eräänlaista tuhon ja murheen esiin nostavaa ilottomuutta ja erittäin suurta murheen esiin nostavaa kipua, särkyä ja joskus jopa sitä, mitä yleinen mielipide ei ymmärrä, vaan osaa aina hieman oppia nostamaan itsestään esiin eli pelkoa ja syrjintää. Näin sekä suvussani että jollakin perin erikoisella tavalla myös minussa ja minun kahdessa veljessäni on varsin suuria ja varsin erikoisella tavalla nostettu esiin esivanhempiemme eräänlaista perimää tai juuri tuota karmaa eli eräänlaista mustaa, tummaa ja harmaata voimaa, kykyä ja sanoisinko myös sairauksia. Osaamme siis kantaa sitä aina hieman itsessämme, vaikka emme itse olisi siihen millään tavoin olleet edes osallisia tässä nykyisessä elämässämme. 

Kuka ymmärtää, kuka ei koskaan ymmärrä, että olemme aina hieman kiinni menneessä ja jollakin tavoin myös siis esivanhemmissamme, vaikka heistä osataan aina käyttää sanaa kuollut tai pois nukkunut. Olemmeko siis aina kiinni myös kuoleman jälkeisinäkin toisiimme tai sanoisinko sukumme jäseniin? Olemme, sillä eihän eräänlaista karmaa osata poistaa, ellemme itse sitä kykene oppimaan eli ottamaan itsestämme ja joskus jollakin perin erikoisella tavalla myös sukumme muista jäsenistä. 

Kun nyt yksi osaa, mutta ei suinkaan kaikki, niin miten vain he osaavat, joista sanon yksi? Eikö kaikille olisi varsin syytä opettaa miten se karmallinen tarttuma opitaan itse irtauttamaan itsestä ja jopa omista suvun jäsenistä? Kyllä, mutta siihen ani harva ihmisistä edes haluaa osallistua tai oppia sitä itse itsestään esiin nostamaan. Miksi, eivätkö he siis itse halua olla terveitä, kivuttomia ja erittäin osaavia myös menneille suvun jäsenille, jotka ovat edelleen jopa kuoleman jälkeen jollakin tavoin karman vaikutuksen piirissä tai siihen jopa kiinnitettyinä? Niin, jos olisimme kaikki siihen valmiita, emme olisi edes sotimassa tänäkään päivänä, vaan olisimme jopa varsin seesteisiä tai ainakin erittäin rauhallisia toisiamme kohtaan. Katsokaa ymärillenne ja pohtikaa, miksi ihmiset sotivat joka maassa jollakin tavoin? Olisiko sodat jopa joskus jollakin tavoin jopa vältettävissä tai ainakin osa niistä? Tuskin, mikäli ihmiset eivät itse yritä oppia olemaan sekä rauhassa keskenään että myös hieman ilman eräänlaista tilaa, tasoa tai soppea, eli juuri tuon tumman, mustan ja harmaan olijan esiin nousemisen kykyä ja taitoa nousta esiin ja olla esillä. Osaamme aina olla hieman riidoissa keskenämme, vaikka siihen ei olisi edes varsinaisesti syytä eikä edes hieman sitä, mitä yleensä osataan itse olla ja hieman oppia olemaan. Eli osataan ilkeillä, osataan kieroilla, osataan valehdella ja osataan jopa sellaista, jota en enää ota edes esiin, vaan kierrän sen sanomalla, että osaamme jopa oppia sitä, mitä kukaan ei meille koskaan haluaisi opettaa, vaan pitää ikuisesti meistä irti.

Kun sinulle ja minulle, joku osaa jopa itse olla uusi, uudempi ja hieman myös sitä, mitä olemme silloin kun osaamme poistaa eräänlaista tummaa voimaa, tummaa kykyä ja jopa olemisen tuskaa itsestämme, niin osaammeko sitä silloin opettaa muille? Ehkä osaamme, vaikka emme siihen olisi itseämme koskaan edes opettaneet. Eli olemmeko silloinkin hieman liian osaamattomia, vaikka olisimme itsestämme nuo mustat, tummat tai harmaat hetulat oppineet irroittamaan tai poistamaan siten, että ne eivät olisi meissä eikä muissakaan sukumme jäsenissä enää esillä, vaan ikuisesti meistä poissa? Voisimmeko siihen opettaa myös monia muitakin halukkaita? Voisimme, vaikka se on aina erittäin kiusallinen ja hieman myös hankala tapa, sillä noita hetuloita ja eräänlaista voimaa ei osaa kukaan itse oppia edes yrittämään poistaa ilman ulkoa tulevaa apua. Miten ulkoa tulevaa apua sitten opitaan saamaan? Niin, siihen en itse osaa sanoa muuta kuin sen, että jokaisen on itse ensin asetuttava sitä itsestään oppimaan esiin nostamaan ja samalla myös yritettävä olla sekä oppilas että opettaja itselleen eli osattava ymmärtää, kuka tai mikä olisi se tapa tai se keino, miten se oppii itse itsensä esiin ensin nostamaan ja samalla myös katoamaan sekä kyseistä ihmisestä että kenties myös hänen suvusta tai ainakin hänen läheisimmistä suvun jäsenistä. 

Minulle, joka olen itse osannut oppia sen tekemään ja jollakin perin uudella tavalla myös irtauttamaan, on osattu nostaa esiin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja joskus jopa Hän, joka osaa olla silloin se tai sitä, joka oppii ja ymmärtää, kuka asettuu silloin esiin ja osaa poistaa jokaisen harmaan, jokaisen tumman ja jokaisen mustan olemisen meistä ja sukumme jokaisesta osaajasta, jolle se on aina oppinut itse olemaan haitta, murhe, sairaus tai eräänlainen olija. Vain Hän osaa sekä oppii itse sen poistamaan sekä käskee sen pysymään jopa ikuisesti meistä irti.

Nyt useimmat teistä, rakkaat lukijat, eivät ilmeisesti osaa vielä itsenäisesti sitä itsestään poistaa, vaikka olisivat yhtä osaavia ja yhtä oppimattomiakin kuin itse olen, vaan ovat aina hieman liian osaamattomina jopa sitä, mitä yleensä olemme, kun emme ole vielä siihen itseämme osanneet nostaa siten, että olisimme sekä valmiita osaajia ja valmiita opettajia itsellemme. Useimmat meistä eivät koskaan osaa itse olla sekä valmiit että erittäin osaavina myös itse sitä, mitä silloin jo tulisi olla, jotta tuo kaksikymmentäkin olisi meistä esiin noussut. Osaatteko itse jo olla sitä vai ette, on jokaisen itsensä opittava itse olemaan, itse ymmärtämään ja itsestään esiin nostamaan, sillä ei ole ketään eikä mitään, vaan on oleva vain yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja hieman seitsemän silloin jopa esiin noussut, jotta olisimme se tai sen kaltainen, joka itse osaa nostaa tuon tason, tilan tai sopen esiin, jotta hän, joka on aina esillä ja esiin nousemassa, pääsee olemaan omana itsenään. Eli osaa asettua olemaan ja opettamaan sitä tilaa, tasoa ja soppea, joka on aina esillä silloin kun kaksikymmentä nousee meistä itsestämme esiin. Kuka silloin osaa ja kuka ei osaa, lienee se syy tai sen eräänlainen olemisen tila, taso tai soppi, joka joko estää tai avaa sitä esiin, joka sen nostaa sinusta esiin. Eli osaa olla kaksikymmentä ja jopa Hän, josta usein olen käyttänyt sanaa Yksi. Vain Yksi osaa sen tehdä ja vain Hänen avullaan pääsemme sekä eroon että ikuisesti kaikesta tummasta, mustasta ja harmaasta myös irti.

Näin osaan opettaa, mutta en suinkaan itse ole se tai sitä, joka sen olisi aina osannut sinusta esiin nostaa, vaan siihen sinun olisi itse itsesi osattava jollakin perin erikoisella tavalla opettaa. Kuka sen osaa, kuka ei opi, vaikka on nyt saanut hieman sekä opetusta että varsin osaavalla tavalla myös valmiin kehotuksen yrittää. Miksi olet siis hieman pieni, kun voisit itse olla jollakin tavoin myös suvussasi kaikkein suurin ja kaikkein ihanin auttaja? Vastaatko haasteeseeni, vai haluatko olla vain varsin osaava tai jollakin tavoin vielä pienen pieni opettaja eli se tai sellainen, joka osaa vain oppia hieman, mutta ei osaa edes yrittää, vaikka kutsu siihen on nyt sinulle asetettu?

Kun nyt olen jälleen osannut nostaa uutta ja hieman myös uudempaakin oppia ja opetusta jokaiselle lukijalle esiin, niin osaatko sinä jo itsekin ajatella, miten olemme kaikki yksi, kaksi, kolme ja neljä, mutta varsin harva meistä osaa nousta olemaan myös viisi ja erittäin harva osaa vielä ponnistella ja nousta olemaan myös kuusi ja seitsemän? Nämä kaksi viimeistä askelmaa tai olemisen tilaa opetetaan olemaan ja oppimaan vain erittäin sitkeille ja erittäin sanoisinko omalla tavallaan osaaville oppilaille. Sillä ei ole ketään eikä mitään sellaista polkua, sellaista osaamisen taitoa, jota ihmisen lapsi ei oppisi ja osaisi, johon olisi jokaisella varsin suuret oppimisen lahjat esiin nousemassa, mikäli se osaamisen ilo ja osaamisen tarve osaa itse itsestäsi nousta esiin ja opettaa sinua olemaan osa minua, osa sinua ja osa jokaista muutakin osaajaa. 

Kuka siis osaan nyt olla? Yksi osaa, mutta osaatko sinä? Minä olen tuo kuusi ja hieman seitsemän ja edelleen jopa Erkki. Milloin olen jo seitsemän? Silloin kun olen ja osaan nousta olemaan kaksikymmentä ja saan esiin Hänet, josta olen aina sanonut Yksi. Kuka sinua osaa silloin auttaa? Hän, josta olemme kaikki aina osanneet nostaa kaikkeuden valtiaan esiin eli yhden, kahden, kolmen, neljän, viiden, kuuden, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yhdentoista, kahdentoista, kolmentoista, neljäntoista, viidentoista, kuudentoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja juuri sen saman osaamisen tilan, tason tai sopeksi sanotun olemisen, johon asettuu vain Yksi. 

Näin osaat, näin opit ja näin ymmärrät silloin osaavasi myös poistaa sen tai sitä, mitä itse en enää ota itsestäni enkä edes suvustani esiin, sillä olemme hieman siitä irti, ja minä olen se tai sitä, joka on itse kaikilta osin päässyt olemaan jopa kaikesta mustasta, kaikesta tummasta ja kaikesta harmaasta olemisen taakasta itse eroon eli kaikilta osin irti. Kuka sinä nyt osaat siis olla? Olen sekä oma itseni, hieman muuta ja hieman myös Erkki. Eli varsin osaava, mutta edelleen oma itsensä eli ihmisen tasolla oleva vanha mies, josta aikanaan osaa nousta varsin osaava ja varsin oppinut opettaja monelle, monelle kaltaisellesi osaajalle. 

Nyt aika osaa jälleen nousta esiin, joten olen irti ja hieman sinussa, Erkissä ja jokaisessa muussakin ihmisessä se voima, se kyky ja se taito, josta edellä Erkin avulla nousi esiin uutta ja hieman jopa uudempaakin oppia esiin.