Useimmiten te, jotka ette edes usko Jumalaan ettekä minkäänlaiseen muuhunkaan yliluonnolliseksi sanomaani voimaan, osaatteko sanoa miten olette sitten itse itsenne nostaneet esiin siihen olemisen tilaan, jossa nykyisin elätte? Olisiko kuitenkin siihen ainakin hieman vaikuttanut jokin muukin osaaja kuin isänne ja äitinne, sillä eihän ensimmäinen isä eikä äitikään voineet syntyä ilman, että edes jokin voima olisi osannut hieman edistää heidän kehittymistään eläimestä tai eräänlaisesta toisesta olevaisesta, jota emme koskaan kaikilta osin edes opi tuntemaan saati nostamaan enää esiin, vaikka monet muut eläimet ja kasvit ovat jopa osanneet nousta esiin ja antaa meille uutta tietoa syntyperästämme? Moni siis kokee syntyneensä vain evoluution avulla tai siten, että yhdestä alusta olisi syntynyt toinen ja hieman muunlaiseksi uudemmaksi olennoksi ilman kenenkään siihen millään tavoin osaamatta vaikuttaa. Minä en siihen usko, vaikka en itse ole lainkaan osaava enkä edes oppinut ihmisen poika tai nykyisin varsin vanha mies. Miksi en usko? Siihen en halua edes enää puuttua, vaan aloitan asian esiin nostamisen uudemmalla tavalla.
Kun itse aikoinani synnyin tähän erittäin iloiseen ja erittäin ilottomaan sanoisinko maailmaan, minulle osattiin jollakin ihmeellisellä tavalla nostaa esiin sekä isän että äidin avulla eräänlaista osaamista, vaikka en sitä silloin edes itse osannut ajatella osaamiseksi enkä edes minkäänlaiseksi opetukseksi, vaan jopa olin ja opin vain juuri sitä, mitä yleensä lapset oppivat, kun aikuiset ohjaavat häntä hänen ensimmäisinä elinvuosinaan. En siis itse ole koskaan osannut aistia, että olisin syntynyt jollakin muulla tavalla kuin isän ja äidin avulla, eli heidän ollessaan hieman yhdessä ja samalla osaavan olla jopa varsin intiimisti sekä rakastavia että hieman myös muutakin. Voinko siis koskaan yrittää olla hieman osaavampi kuin silloin syntymähetkellä siitä kyseisestä tapahtumasta, jota sanotaan vain syntymisen ihmeeksi? Tuskin voisin, ellen itse asettuisi hieman esiin ja samalla osaisi olla hieman itse, hieman uusi ja hieman jopa uudempikin osaaja. Tämä niin sanottu osaamiseni on siis hieman uusi ja hieman uudempi kuin se osaamiseni oli aikoinaan, kun synnyin. Itse en koskaan siis ole osannut sitä millään tavoin katsoa enkä millään tavoin nostaa edes itselleni, vaikka olen jopa hieman lukenut ja hieman ymmärrän erään toisen tilan, tason tai sopen esillä olemista tuossa olotilassa, jossa silloin synnyin. Mistä silloin opin sen, mitä nyt ajattelin hieman kertoa jokaiselle lukijalle? Sitä en koskaan ole keneltäkään vielä edes oppinut, vaikka osaan nyt kertoa jopa sellaistakin, mistä yleensä ei kukaan ole aikaisemmin kertonut saati nostanut sinulle luettavaksi. Tätä minä osaan nostaa nyt itse itsestäni seuraavassa kappaleessa.
Aika sallii aina olla hieman silloin sivussa, kun lapsi syntyy. Miten se osaa sen tehdä? Sitä minä en suinkaan tiedä, vaikka oletan, että siihen vaikuttaa vain yksi osaava olija, joka asettuu silloin hetkeksi esiin ja ohjaa tuota kyseistä tapahtumaa varsin suurella osaamisellaan. Tätä kyseistä olijaa minä osaan nyt ottaa hieman itsestänikin esiin tähän blogiin siten, että Hän asettuu olemaan vain erittäin kevyesti ja erittäin hienojakoisesti siinä tilassa, tasossa tai sopessa, jossa me ihmiset yleensä olemme silloin kun osaamme kertoa hieman uudempaakin oppia muille. Tämä niin sanottu uudempi oppi osaa siis hieman asettua siitä olevaisesta minuun, tai pitäisikö sanoa osaa olla esillä minussa tai minusta, kun kerron nyt seuraavaa.
Ajalle ja ihmiselle osataan tuossa olemisessa siis asettaa hieman samaa ja hieman erilaista osaamista kuin nyt nostan itsestäni tähän osaamiseeni eli tähän kyseiseen asiaan, jota nousee ikään kuin itsestään Erkille eli sille osalle häntä, joka osaa kirjoittaa ja osaa nostaa sitä eräästä osastaan esiin. Tämä kyseinen osa on siis hieman kiinni Erkissä, mutta ei koskaan varsinaisesti edes Erkki, vaikka Erkki ottaa sen esiin itsestään, kuten tuo lapsi tekee syntyessään. Lapselle tuo kyseinen tapahtuma osaa siis nousta esiin varsin itsenäisesti ilman, että hänen itsensä tarvitsee millään tavoin olla edes siitä tietoinen saati osallistua itse siihen mitenkään. Tätä sinulle ei yleinen lääketiede ole ilmeisesti koskaan kertonut, vaikka osa lääkäreistä osaa jollakin tavoin aavistaa, että tätä on syntymisen taika ja tätä on silloin osattava myös olla sekä oppia olemaan sekä isän että äidin avulla. Miten juuri heidän avulla, eikö asiaa hoida silloin vai he, joista yleensä osataan sanoa kätilöt tai lääkärit? Kyllä, vaikka isä ja äitikin ovat siinä osittain vaikuttamassa siten, että äiti on aina aktiivisesti läsnä ja isä joko paikalla tai erittäin etäällä tai joskus jopa hieman muuallakin. Kuka silloin osaa sanoa, mitä siinä oppii kukaan tai mikään muu kuin nuo osaajat, jotka ovat esillä.
Katsokaa edellisiä blogeja ja ihmetelkää jälleen, kuka on tuo edellisessä lauseessa oleva kuka. Ehkä osa teistä nyt osaa sanoa, että ensinnäkin kyse ei suinkaan ole edes ihmisestä eikä tuo edellinen lause ole edes kysymys, vaan eräänlainen viisaus. Se osaa, joka ymmärtää, sillä onhan aikakin aina hieman osaava, joten se pakenee tuota kukaa. Kuka osaa siis asettua silloin hetkeksi lapseen tai hänen yhdenlaiseen tilaan, tasoon tai sopeksi sanottuun olotilaan. Se osaa siis hieman myös ahdistaa aikaa irtoamaan lapsen isän, äidin ja kenties heidän koko sukunsa karmoista irti, mikäli he itse osaavat olla edes hieman avuliaita ja hieman kiinnostuneita olemaan joko esillä tai sitten kaikilta osiltaan irti. Jos heistä edes osa pyrkii olemaan hiemankin esillä, tapahtuu jotakin erityisen erityistä. Eli lapsi saattaa joutua hieman muuksi ja hieman toisenlaiseksi kuin ollessaan heistä kaikista erossa. Tätä osaan nyt nostaa itsestäni esiin sinulle ja jokaiselle muullekin lukijalle.
Miten se sitten kykenee itse olemaan kaikista noista vapaa eli olemaan ikään kuin irti heidän karmallisista osaamisten vaikutuksista? Siihen minullakaan ei ole vielä tietoa noussut esiin, eli en tiedä. Vain yksi osaa ja tietää. Kuka hän on? Se olija tai se olevainen, joka on hieman asettunut meihin siinä tilassa, kun synnymme. Siis tuo kukako? Kyllä, tai olisiko kuitenkin parempi vielä sanoa se jollakin toisellakin tavalla, jotta sinä ja jokainen muukin lukija oivaltaa, että kyse on aina vain yhdestä osaajasta, joka osaa ja oppi samalla itsekin olemaan jopa varsin osaavasti joko kaikista irti tai sitten joskus valitettavasti hieman kiinni. Kun tuo kuka osaa olla irti kaikista perimistämme sanoisinko vaikeuksista tai niin sanotuista karmallisista haitoista, sitä osataan silloin asettaa jopa lapsen tilaan siten, että se suojaa syntymistä. Mutta mikäli tuo osa sitä kukaa ei osaa asettua olemaan sukumme perimästä eli juuri noista karmallisista osistaan erossa, se ei osaa silloin asettua olemaan kovin hyvin lapsessa, vaan on altis eräälle toiselle olijalle, joka on yhtä lähellä tai yhtä etäällä kuin tuo kuka lapsen sanoisinko tilasta, tasosta tai sopesta silloin osaa olla.
Miten se saattaa silloin osata valita syntymisen hetken? Siihen minulla ei vielä ole mitään osaamista esittää, vaan jatkan edellisen kertomista.
Lapsi siis osaa hieman itse olla joko oikein sopivasti esillä syntymähetkellään tai sitten hieman väärin tai hieman väärässä asennossa, kun syntymätapahtuma on käynnissä. Lapsen äitikin osaa silloin jopa rukoilla ja joskus jopa asettuu hieman olemaan irti ajasta eli ikään kuin osaa itsekin olla avulias, mutta ei suinkaan aina. Joskus erittäin, erittäin harvoin joku osaaja pääsee esiin siten, että äiti itkee ja on hieman irti sekä omasta kehostaan että jopa osaa vain olla hermostunut eli sallii erään olennon nousemisen itseensä.
Tätä osaan nyt aistia siten, että olin sitä hieman myös itse ollessani toisen lapseni isänä, kun vaimoni asettui synnyttämään toista lastamme. Silloinen poikamme oli äidin kohdussa hieman väärin eli ylösalaisin, ja vaimoni hieman hermoili ennen lapsen syntymistä. Mutta ei koskaan varsinaisesti ollut edes siten, että tuo musta, tumma tai harmaa olija olisi osannut asettua esiin syntymishetkellä siten, että lapsestamme olisi syntymähetkellä osannut nousta esiin uusi ongelma, kuten aikoinaan eräästä esi-isästämme.
Miten se siis oppi nousemaan äidistä syntymishetkeen tuolle esi-isälleni? Niin, siihen en ota mitään, sillä onhan se jokaiselle osaajallekin erittäin erikoinen ja erittäin vaikeasti esiin nouseva asia. Jos sanoisin siitä edes hieman sinulle sellaista, mitä minun ei koskaan pidä sanoa, sinulle ja minulle aiheutuu siitä hieman mustaa, hieman tummaa tai ainakin hieman harmaita pilkkuja. Tätä minä kartan aina ja ikuisesti.
Katsokaa edellistä osaamista. Siinä osataan sanoa, miten osaavasta olijasta on silloinkin jo kyse, kun isän tai äidin kautta esiin nousevat karmat osaavat asettua lapsen syntymähetkeen vain äidin murheellisen tai itkemisen avustuksen avulla. Se on aina osattava aistia, mikäli sallii sen pysyä aina irti ja aina poissa, sillä tuo osaaja on aina mustan voiman, mustan kyvyn ja mustan taidon eräänlaista osaa, joka kykenee oppimaan, kykenee asettumaan jollakin perin erikoisella kyvyllään jopa sinuun ja sinun lapsiisikin jo heti syntymähetkestä alkaen, mikäli äiti, isä tai jokin toinen osaaja suvusta on eräänlaisena taustana joko hermostunut tai varsin itkuinen. Koskaan, ei koskaan saa olla silloin itkuinen eikä iloton, vaan osata aina iloiten olla hieman osaava ja hieman muutakin, eli opettaa ja olla sekä osaava osallistuva, mikäli on esillä tai ainakin varsin lähellä lapsen syntymää. Tätä on olla esillä ja tätä on opettaa itseään iloitsemaan, kun uusi osaamaton lapsi asettuu elämään tälle ihanalle planeetalle.
Jos joku lukija nyt ei ota tätä osaa tästä blogista kovin uskottavana itselleen, hän saattaa silloin olla hieman jopa osaava tai sitten erittäin osaava, sillä eihän lapsen elämä ole koskaan sekä osaamattomien olevaisten että samalla myös varsin osaavien aikana yhtä osaamattomasti esillä, vaikka itse otin tuon itsestäni nyt esiin. Tämä osa tästä blogista on siis hieman erilaisen osaajan esiin nostamaa kuin Erkin.
Kenen se sitten on, jollei Erkin? Hänen yhden esivanhempansa, joka salli esiin nousevaksi vain yhdenlaista olijaa. Eli juuri tuon mustan, tumman tai harmaan olijan esiin nouseminen oli heille jopa varsin osaavana erittäin ikävä ja jopa sitä, mitä itse en osaa edes nostaa yhtä osaamattomalla tavalla enää esiin, vaikka olisin joskus hieman väsynyt ja hieman osaamatonkin. Siis milloin se olemisen tila saattaisi olla jopa minulla esillä? Ei enää koskaan, sillä osaanhan olla silloin irti ja hieman poissa. Nyt asetun olemaan hetkeksi irti eli poistun.
Kuka ymmärsi, että olin varsin lyhyen aikaa hieman kiinni eräässä vanhassa osassani eli sellaisessa isäni isän isässä, joka itse altistui aikanaan eräänlaisessa tilanteessa kokemaan, mitä on olla esillä silloin kun aika ottaa esiin hieman tuon mustan tai tumman tai harmaan olijan voimaa syntymähetkellä itseensä. Tätä osaan varoa jopa erittäin hyvin ja samalla yritän neuvoa jokaista isää, jokaista äitiä ja jokaista isovanhempaakin olemaan aina iloisia, kun perheeseen on syntymässä uusi jäsen, uudempi perheen pienin. Jokaisen olisi silloin itse osattava olla varsin iloinen ja varsin osaavasti myös hieman osaava, eli eräällä tavalla joko rukoillen auttaa äitiä synnyttämään ja lasta syntymään. Kukaan ei koskaan silloin pääse vaikuttamaan äitiin eikä edes siihen tapahtumaan, jossa lapsi autetaan syntymään.
Useimmat lapset syntyvät aina jollakin tavoin perheen läsnäollessa joko rukouksen avulla tai jopa olemalla läsnä synnytyksen aikana tai ainakin varsin lähellä. On siis erittäin ihastuttavaa olla silloin itse paikalla ja kokea, miten lapsi itse ponnistelee, ja miten äidin vaistot osaavat olla hänelle avuksi. Äidin kyky olla sekä urhea että erittäin iloinen saattaa usein kuitenkin olla hyvin herkkä nousemaan toisaalle, mikäli lapsen syntymä ei tapahdu siten kuin äiti toivoo, vaan usein saattaa pitkittyä ja joskus jopa osaa mennä jollakin tavoin varsin erikoiseenkin tilaan eli asettuu olemaan lapsen kannalta jopa vaaraksi hänelle ja ajoittain jopa äidillekin. Nämä kyseiset tapahtumat ovat siis varsin ikäviä ja erittäin harvinaisia silloin kun lasta hoivataan jopa siten, että äitikin osaa siitä iloita ja koko perhe on sekä ilon että kiitollisuuden sanoisinko vallassa Hänelle, joka osaa sekä auttaa että suojella lasta ja äitiä varsin osaavasti ja jopa erittäin suurella rakkaudella.
Kun isäkin usein osallistuu lapsen syntymään olemalla silloin paikalla ja jopa usein osaa olla myös hieman avuksi äidille eli omalle vaimolleen, tapahtuu yksi, kaksi, kolme ja neljän erilaisen olemisen tilan, tason tai sopen yhteenliittämisen sanoisinko osaaminen varsin osaavasti ja varsin omanlaiseksi olemisen tilaksi. Tässä osaamme usein vain hieman olla esillä, sillä varsinainen osaaminen on aina muualla. Sitä sinä et ilmeisesti koskaan kykene itse itsellesi millään tavoin nostamaan esiin, sillä eihän tuohon tapahtumaan osaa meistä kukaan nostaa sitä osaamista siten esiin, että ymmärtäisimme, ketkä ovat nuo tilat, tasot tai sopet, jotka silloin osaavat asettua esiin ja jollakin perin erikoisella tavalla osaavat samalla sitoa siihen osaan myös kiinni lapsen? Tätä osaamista usein osataan vain hieman yrittää kuvata, sillä onhan tuo osaaja silloin esillä ja hieman kiinni jokaisessa olemisen tilassa ja jokaisessa olijaksi itsensä opettaneessa varsin osaavasti tai ainakin erittäin ymmärtävästi.
Kuka on tuo osaaja. Jälleen vastaus osattiin nostaa esiin ilman kysyjää. Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä, vaan osaa olla, olla ja olla. Tätä viisautta lienee nyt syytä auttaa ymmärtämään, sillä onhan sen ymmärtäminen jokaiselle osaajallekin aina hieman vaikea ja jopa usein myös erittäin osaavasti osattu nostaa itsestään esiin, sillä ethän sinä ole sitä itse osannut ottaa esiin ilman, että kuka olisi sinussa silloin.
Katsokaa jälleen noita ihania lauseita. Niihin sisältyy sekä iloista osaamista että samalla myös ilon esiin nousevaa oppimisen riemua olla osaava ja opettaa muita. Jokaisella osaajallakin on aina omia tarpeita iloita ja riemuita, sillä osaahan osaajakin olla sekä iloinen että ajoittain hieman muutakin, mikäli aika pääsee esiin ja asettuu jopa ajoittain opettajan asemaan. Nyt sellaista ei osattu ottaa esiin, vaikka aika asetti Erkille eräänlaisen sanoisinko vaikka komman tai eräänlaisen yrityksen olla varsin urhea ja varsin pelokas lähes yhtä hyvin ja yhtä suurella osaamisellaan.
Kuka osaa nyt aistia tai edes yrittää aistia, miksi sanon juuri siten kuin edellä? Vain yksi osaa aistia eli Erkki itse. Häntä osattiin hieman kohdella sanoisinko osaavasti ja samalla asettaa hänet hyvin erikoiseen tilaan, sillä eräänlainen osaaja pyrki sotkemaan hänen blogiaan. Miten se näkyy siinä? Varsin osaavasti niille, jotka osaavat olla sekä osaavia että jopa sitä hieman suurempiakin eli eräällä tavoin myös rohkeita. Erkin oma kyky ja oma taito kyllä aisti erittäin ikävän olennon asettuneen hänen blogiin hetki sitten, vaikka hän itse osasi kyllä pyytää siihen valon suojan ennen kuin aloitti sen esiin nostamisen. Miten se siitä huolimatta pääsi sotkeutumaan blogiin tai asettui esiin? Katsokaa millä tavoin Erkki itse jätti tämän blogin hetkeksi omaksi itsekseen ja asettui pois siitä. Hän oli pienen hetken siitä irti ja asettui hetkeksi lepäämään ja pyysi itselleen valoa ja päästä vielä olemaan ajattomuuteen. Näin toimiessaan tuo olija väistyi heti hänestä.
Aivan samalla tavalla, kun aika yrittää kohdata äidin ja lapsen, isän tehtäväksi jää silloin joko oppia rukoilemalla lähestymään Luojaa tai sitä suurta osaajaa, josta usein käytän vain yhdenlaista termiä tai käsitettä eli Yhtä. Häntäkin voidaan silloin pyytää suojelemaan lasta ja äitiä, sillä kun isä osaa sen itse pyytää, saa siihen aina sekä osaajan että varsin, varsin suuren avun paikalle. Kukaan eikä mikään voima, ei kyky eikä taito kykene silloin asettumaan tämän suuren Osaajan ja suuren Auttajan eteen eikä estä äidin eikä lapsen olemista turvassa.
Kun nyt kirjoitan ensimmäistä kertaa myös Osaajan suurella alkukirjaimella, teen sen vain siksi ja sen tähden, että osaan siten itse ilmaista iloni siitä, että Hän on aina valmis olemaan esillä, kunhan ensin opimme ja sitten osaamme olla itsekin aina iloisia ja aina hieman osaavia. Tämä opillinen sanoisinko opettaminen lienee nyt saanut ensimmäistä kertaa itsenikin itkemään ilosta, sillä osaan itsekin iloiten olla ajoittain myös kyynelissä ja jopa varsin iloinen samalla kertaa. Miksi juuri nyt tai vasta nyt? Ehkä siksi, että olen aikoinani itsekin syntynyt aivan samanlaisella osaamisella. Eli kun sain ensin äitini avulla hieman esiin oman voimani ja oman kykyni olla itsenäinen lapsi, sain samalla myös isäni osaamisen kautta varsin suuren ilon itselleni, eli hänkin oppi silloin iloitsemaan, kun ensin koki itse osaavansa rukoilla vaimonsa puolesta. Miten sen tiedän? Sain vasta hetki sitten sen tähän blogiini esiin. En koskaan aikaisemmin osannut edes kuvitella, että isäni osaisi rukoilla kenenkään puolesta. Hän kuului siihen sukupolveen, jota kutsuttiin sotimisen sankareiksi, vaikka sitäkään en ollut koskaan aikaisemmin edes tiennyt saati kuullut kenenkään sanovan minulle. Isäni oli siis sotilas, kuten silloin olivat kaikki terveet mieshenkilöt, jotka yleensä osasivat käyttää aseita puolustaessaan isänmaatamme.
Isääni en siis koskaan osannut nähdä oikein hyvin kuin vasta nyt aikuisena ja vanhana miehenä koen. Vain hänen avullaan siis minä ja äitini opimme yhdistämään nuo neljä erillistä olemisen tilaa yhdeksi osaamiseksi eli tilaksi, jossa osaan nykyisin elää ja olla varsin osaavasti ja ajoittain myös siten, että läpäisen useimmat tilat, tasot tai sopet erittäin nopealla ja erittäin osaavalla tavalla jopa yhdeksi, kahdeksi, kolmeksi, neljäksi, viideksi, kuudeksi, seitsemäksi, kahdeksaksi, yhdeksäksi, kymmeneksi, yhdeksitoista, kahdeksitoista, kolmeksitoista, neljäksitoista, viideksitoista, kuudeksitoista, seitsemäksitoista, kahdeksaksitoista, yhdeksäksitoista ja ajoittain joskus jopa kahdeksikymmeneksi erilaiseksi tilaksi, tasoksi tai sopeksi. Nyt olen se tai sitä, joka osaa asettua olemaan vain yksi eli vanha mies nimeltä Erkki.
Aika sallii aina olla hieman silloin sivussa, kun lapsi syntyy. Miten se osaa sen tehdä? Sitä minä en suinkaan tiedä, vaikka oletan, että siihen vaikuttaa vain yksi osaava olija, joka asettuu silloin hetkeksi esiin ja ohjaa tuota kyseistä tapahtumaa varsin suurella osaamisellaan. Tätä kyseistä olijaa minä osaan nyt ottaa hieman itsestänikin esiin tähän blogiin siten, että Hän asettuu olemaan vain erittäin kevyesti ja erittäin hienojakoisesti siinä tilassa, tasossa tai sopessa, jossa me ihmiset yleensä olemme silloin kun osaamme kertoa hieman uudempaakin oppia muille. Tämä niin sanottu uudempi oppi osaa siis hieman asettua siitä olevaisesta minuun, tai pitäisikö sanoa osaa olla esillä minussa tai minusta, kun kerron nyt seuraavaa.
Ajalle ja ihmiselle osataan tuossa olemisessa siis asettaa hieman samaa ja hieman erilaista osaamista kuin nyt nostan itsestäni tähän osaamiseeni eli tähän kyseiseen asiaan, jota nousee ikään kuin itsestään Erkille eli sille osalle häntä, joka osaa kirjoittaa ja osaa nostaa sitä eräästä osastaan esiin. Tämä kyseinen osa on siis hieman kiinni Erkissä, mutta ei koskaan varsinaisesti edes Erkki, vaikka Erkki ottaa sen esiin itsestään, kuten tuo lapsi tekee syntyessään. Lapselle tuo kyseinen tapahtuma osaa siis nousta esiin varsin itsenäisesti ilman, että hänen itsensä tarvitsee millään tavoin olla edes siitä tietoinen saati osallistua itse siihen mitenkään. Tätä sinulle ei yleinen lääketiede ole ilmeisesti koskaan kertonut, vaikka osa lääkäreistä osaa jollakin tavoin aavistaa, että tätä on syntymisen taika ja tätä on silloin osattava myös olla sekä oppia olemaan sekä isän että äidin avulla. Miten juuri heidän avulla, eikö asiaa hoida silloin vai he, joista yleensä osataan sanoa kätilöt tai lääkärit? Kyllä, vaikka isä ja äitikin ovat siinä osittain vaikuttamassa siten, että äiti on aina aktiivisesti läsnä ja isä joko paikalla tai erittäin etäällä tai joskus jopa hieman muuallakin. Kuka silloin osaa sanoa, mitä siinä oppii kukaan tai mikään muu kuin nuo osaajat, jotka ovat esillä.
Katsokaa edellisiä blogeja ja ihmetelkää jälleen, kuka on tuo edellisessä lauseessa oleva kuka. Ehkä osa teistä nyt osaa sanoa, että ensinnäkin kyse ei suinkaan ole edes ihmisestä eikä tuo edellinen lause ole edes kysymys, vaan eräänlainen viisaus. Se osaa, joka ymmärtää, sillä onhan aikakin aina hieman osaava, joten se pakenee tuota kukaa. Kuka osaa siis asettua silloin hetkeksi lapseen tai hänen yhdenlaiseen tilaan, tasoon tai sopeksi sanottuun olotilaan. Se osaa siis hieman myös ahdistaa aikaa irtoamaan lapsen isän, äidin ja kenties heidän koko sukunsa karmoista irti, mikäli he itse osaavat olla edes hieman avuliaita ja hieman kiinnostuneita olemaan joko esillä tai sitten kaikilta osiltaan irti. Jos heistä edes osa pyrkii olemaan hiemankin esillä, tapahtuu jotakin erityisen erityistä. Eli lapsi saattaa joutua hieman muuksi ja hieman toisenlaiseksi kuin ollessaan heistä kaikista erossa. Tätä osaan nyt nostaa itsestäni esiin sinulle ja jokaiselle muullekin lukijalle.
Miten se sitten kykenee itse olemaan kaikista noista vapaa eli olemaan ikään kuin irti heidän karmallisista osaamisten vaikutuksista? Siihen minullakaan ei ole vielä tietoa noussut esiin, eli en tiedä. Vain yksi osaa ja tietää. Kuka hän on? Se olija tai se olevainen, joka on hieman asettunut meihin siinä tilassa, kun synnymme. Siis tuo kukako? Kyllä, tai olisiko kuitenkin parempi vielä sanoa se jollakin toisellakin tavalla, jotta sinä ja jokainen muukin lukija oivaltaa, että kyse on aina vain yhdestä osaajasta, joka osaa ja oppi samalla itsekin olemaan jopa varsin osaavasti joko kaikista irti tai sitten joskus valitettavasti hieman kiinni. Kun tuo kuka osaa olla irti kaikista perimistämme sanoisinko vaikeuksista tai niin sanotuista karmallisista haitoista, sitä osataan silloin asettaa jopa lapsen tilaan siten, että se suojaa syntymistä. Mutta mikäli tuo osa sitä kukaa ei osaa asettua olemaan sukumme perimästä eli juuri noista karmallisista osistaan erossa, se ei osaa silloin asettua olemaan kovin hyvin lapsessa, vaan on altis eräälle toiselle olijalle, joka on yhtä lähellä tai yhtä etäällä kuin tuo kuka lapsen sanoisinko tilasta, tasosta tai sopesta silloin osaa olla.
Miten se saattaa silloin osata valita syntymisen hetken? Siihen minulla ei vielä ole mitään osaamista esittää, vaan jatkan edellisen kertomista.
Lapsi siis osaa hieman itse olla joko oikein sopivasti esillä syntymähetkellään tai sitten hieman väärin tai hieman väärässä asennossa, kun syntymätapahtuma on käynnissä. Lapsen äitikin osaa silloin jopa rukoilla ja joskus jopa asettuu hieman olemaan irti ajasta eli ikään kuin osaa itsekin olla avulias, mutta ei suinkaan aina. Joskus erittäin, erittäin harvoin joku osaaja pääsee esiin siten, että äiti itkee ja on hieman irti sekä omasta kehostaan että jopa osaa vain olla hermostunut eli sallii erään olennon nousemisen itseensä.
Tätä osaan nyt aistia siten, että olin sitä hieman myös itse ollessani toisen lapseni isänä, kun vaimoni asettui synnyttämään toista lastamme. Silloinen poikamme oli äidin kohdussa hieman väärin eli ylösalaisin, ja vaimoni hieman hermoili ennen lapsen syntymistä. Mutta ei koskaan varsinaisesti ollut edes siten, että tuo musta, tumma tai harmaa olija olisi osannut asettua esiin syntymishetkellä siten, että lapsestamme olisi syntymähetkellä osannut nousta esiin uusi ongelma, kuten aikoinaan eräästä esi-isästämme.
Miten se siis oppi nousemaan äidistä syntymishetkeen tuolle esi-isälleni? Niin, siihen en ota mitään, sillä onhan se jokaiselle osaajallekin erittäin erikoinen ja erittäin vaikeasti esiin nouseva asia. Jos sanoisin siitä edes hieman sinulle sellaista, mitä minun ei koskaan pidä sanoa, sinulle ja minulle aiheutuu siitä hieman mustaa, hieman tummaa tai ainakin hieman harmaita pilkkuja. Tätä minä kartan aina ja ikuisesti.
Katsokaa edellistä osaamista. Siinä osataan sanoa, miten osaavasta olijasta on silloinkin jo kyse, kun isän tai äidin kautta esiin nousevat karmat osaavat asettua lapsen syntymähetkeen vain äidin murheellisen tai itkemisen avustuksen avulla. Se on aina osattava aistia, mikäli sallii sen pysyä aina irti ja aina poissa, sillä tuo osaaja on aina mustan voiman, mustan kyvyn ja mustan taidon eräänlaista osaa, joka kykenee oppimaan, kykenee asettumaan jollakin perin erikoisella kyvyllään jopa sinuun ja sinun lapsiisikin jo heti syntymähetkestä alkaen, mikäli äiti, isä tai jokin toinen osaaja suvusta on eräänlaisena taustana joko hermostunut tai varsin itkuinen. Koskaan, ei koskaan saa olla silloin itkuinen eikä iloton, vaan osata aina iloiten olla hieman osaava ja hieman muutakin, eli opettaa ja olla sekä osaava osallistuva, mikäli on esillä tai ainakin varsin lähellä lapsen syntymää. Tätä on olla esillä ja tätä on opettaa itseään iloitsemaan, kun uusi osaamaton lapsi asettuu elämään tälle ihanalle planeetalle.
Jos joku lukija nyt ei ota tätä osaa tästä blogista kovin uskottavana itselleen, hän saattaa silloin olla hieman jopa osaava tai sitten erittäin osaava, sillä eihän lapsen elämä ole koskaan sekä osaamattomien olevaisten että samalla myös varsin osaavien aikana yhtä osaamattomasti esillä, vaikka itse otin tuon itsestäni nyt esiin. Tämä osa tästä blogista on siis hieman erilaisen osaajan esiin nostamaa kuin Erkin.
Kenen se sitten on, jollei Erkin? Hänen yhden esivanhempansa, joka salli esiin nousevaksi vain yhdenlaista olijaa. Eli juuri tuon mustan, tumman tai harmaan olijan esiin nouseminen oli heille jopa varsin osaavana erittäin ikävä ja jopa sitä, mitä itse en osaa edes nostaa yhtä osaamattomalla tavalla enää esiin, vaikka olisin joskus hieman väsynyt ja hieman osaamatonkin. Siis milloin se olemisen tila saattaisi olla jopa minulla esillä? Ei enää koskaan, sillä osaanhan olla silloin irti ja hieman poissa. Nyt asetun olemaan hetkeksi irti eli poistun.
Kuka ymmärsi, että olin varsin lyhyen aikaa hieman kiinni eräässä vanhassa osassani eli sellaisessa isäni isän isässä, joka itse altistui aikanaan eräänlaisessa tilanteessa kokemaan, mitä on olla esillä silloin kun aika ottaa esiin hieman tuon mustan tai tumman tai harmaan olijan voimaa syntymähetkellä itseensä. Tätä osaan varoa jopa erittäin hyvin ja samalla yritän neuvoa jokaista isää, jokaista äitiä ja jokaista isovanhempaakin olemaan aina iloisia, kun perheeseen on syntymässä uusi jäsen, uudempi perheen pienin. Jokaisen olisi silloin itse osattava olla varsin iloinen ja varsin osaavasti myös hieman osaava, eli eräällä tavalla joko rukoillen auttaa äitiä synnyttämään ja lasta syntymään. Kukaan ei koskaan silloin pääse vaikuttamaan äitiin eikä edes siihen tapahtumaan, jossa lapsi autetaan syntymään.
Useimmat lapset syntyvät aina jollakin tavoin perheen läsnäollessa joko rukouksen avulla tai jopa olemalla läsnä synnytyksen aikana tai ainakin varsin lähellä. On siis erittäin ihastuttavaa olla silloin itse paikalla ja kokea, miten lapsi itse ponnistelee, ja miten äidin vaistot osaavat olla hänelle avuksi. Äidin kyky olla sekä urhea että erittäin iloinen saattaa usein kuitenkin olla hyvin herkkä nousemaan toisaalle, mikäli lapsen syntymä ei tapahdu siten kuin äiti toivoo, vaan usein saattaa pitkittyä ja joskus jopa osaa mennä jollakin tavoin varsin erikoiseenkin tilaan eli asettuu olemaan lapsen kannalta jopa vaaraksi hänelle ja ajoittain jopa äidillekin. Nämä kyseiset tapahtumat ovat siis varsin ikäviä ja erittäin harvinaisia silloin kun lasta hoivataan jopa siten, että äitikin osaa siitä iloita ja koko perhe on sekä ilon että kiitollisuuden sanoisinko vallassa Hänelle, joka osaa sekä auttaa että suojella lasta ja äitiä varsin osaavasti ja jopa erittäin suurella rakkaudella.
Kun isäkin usein osallistuu lapsen syntymään olemalla silloin paikalla ja jopa usein osaa olla myös hieman avuksi äidille eli omalle vaimolleen, tapahtuu yksi, kaksi, kolme ja neljän erilaisen olemisen tilan, tason tai sopen yhteenliittämisen sanoisinko osaaminen varsin osaavasti ja varsin omanlaiseksi olemisen tilaksi. Tässä osaamme usein vain hieman olla esillä, sillä varsinainen osaaminen on aina muualla. Sitä sinä et ilmeisesti koskaan kykene itse itsellesi millään tavoin nostamaan esiin, sillä eihän tuohon tapahtumaan osaa meistä kukaan nostaa sitä osaamista siten esiin, että ymmärtäisimme, ketkä ovat nuo tilat, tasot tai sopet, jotka silloin osaavat asettua esiin ja jollakin perin erikoisella tavalla osaavat samalla sitoa siihen osaan myös kiinni lapsen? Tätä osaamista usein osataan vain hieman yrittää kuvata, sillä onhan tuo osaaja silloin esillä ja hieman kiinni jokaisessa olemisen tilassa ja jokaisessa olijaksi itsensä opettaneessa varsin osaavasti tai ainakin erittäin ymmärtävästi.
Kuka on tuo osaaja. Jälleen vastaus osattiin nostaa esiin ilman kysyjää. Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä, vaan osaa olla, olla ja olla. Tätä viisautta lienee nyt syytä auttaa ymmärtämään, sillä onhan sen ymmärtäminen jokaiselle osaajallekin aina hieman vaikea ja jopa usein myös erittäin osaavasti osattu nostaa itsestään esiin, sillä ethän sinä ole sitä itse osannut ottaa esiin ilman, että kuka olisi sinussa silloin.
Katsokaa jälleen noita ihania lauseita. Niihin sisältyy sekä iloista osaamista että samalla myös ilon esiin nousevaa oppimisen riemua olla osaava ja opettaa muita. Jokaisella osaajallakin on aina omia tarpeita iloita ja riemuita, sillä osaahan osaajakin olla sekä iloinen että ajoittain hieman muutakin, mikäli aika pääsee esiin ja asettuu jopa ajoittain opettajan asemaan. Nyt sellaista ei osattu ottaa esiin, vaikka aika asetti Erkille eräänlaisen sanoisinko vaikka komman tai eräänlaisen yrityksen olla varsin urhea ja varsin pelokas lähes yhtä hyvin ja yhtä suurella osaamisellaan.
Kuka osaa nyt aistia tai edes yrittää aistia, miksi sanon juuri siten kuin edellä? Vain yksi osaa aistia eli Erkki itse. Häntä osattiin hieman kohdella sanoisinko osaavasti ja samalla asettaa hänet hyvin erikoiseen tilaan, sillä eräänlainen osaaja pyrki sotkemaan hänen blogiaan. Miten se näkyy siinä? Varsin osaavasti niille, jotka osaavat olla sekä osaavia että jopa sitä hieman suurempiakin eli eräällä tavoin myös rohkeita. Erkin oma kyky ja oma taito kyllä aisti erittäin ikävän olennon asettuneen hänen blogiin hetki sitten, vaikka hän itse osasi kyllä pyytää siihen valon suojan ennen kuin aloitti sen esiin nostamisen. Miten se siitä huolimatta pääsi sotkeutumaan blogiin tai asettui esiin? Katsokaa millä tavoin Erkki itse jätti tämän blogin hetkeksi omaksi itsekseen ja asettui pois siitä. Hän oli pienen hetken siitä irti ja asettui hetkeksi lepäämään ja pyysi itselleen valoa ja päästä vielä olemaan ajattomuuteen. Näin toimiessaan tuo olija väistyi heti hänestä.
Aivan samalla tavalla, kun aika yrittää kohdata äidin ja lapsen, isän tehtäväksi jää silloin joko oppia rukoilemalla lähestymään Luojaa tai sitä suurta osaajaa, josta usein käytän vain yhdenlaista termiä tai käsitettä eli Yhtä. Häntäkin voidaan silloin pyytää suojelemaan lasta ja äitiä, sillä kun isä osaa sen itse pyytää, saa siihen aina sekä osaajan että varsin, varsin suuren avun paikalle. Kukaan eikä mikään voima, ei kyky eikä taito kykene silloin asettumaan tämän suuren Osaajan ja suuren Auttajan eteen eikä estä äidin eikä lapsen olemista turvassa.
Kun nyt kirjoitan ensimmäistä kertaa myös Osaajan suurella alkukirjaimella, teen sen vain siksi ja sen tähden, että osaan siten itse ilmaista iloni siitä, että Hän on aina valmis olemaan esillä, kunhan ensin opimme ja sitten osaamme olla itsekin aina iloisia ja aina hieman osaavia. Tämä opillinen sanoisinko opettaminen lienee nyt saanut ensimmäistä kertaa itsenikin itkemään ilosta, sillä osaan itsekin iloiten olla ajoittain myös kyynelissä ja jopa varsin iloinen samalla kertaa. Miksi juuri nyt tai vasta nyt? Ehkä siksi, että olen aikoinani itsekin syntynyt aivan samanlaisella osaamisella. Eli kun sain ensin äitini avulla hieman esiin oman voimani ja oman kykyni olla itsenäinen lapsi, sain samalla myös isäni osaamisen kautta varsin suuren ilon itselleni, eli hänkin oppi silloin iloitsemaan, kun ensin koki itse osaavansa rukoilla vaimonsa puolesta. Miten sen tiedän? Sain vasta hetki sitten sen tähän blogiini esiin. En koskaan aikaisemmin osannut edes kuvitella, että isäni osaisi rukoilla kenenkään puolesta. Hän kuului siihen sukupolveen, jota kutsuttiin sotimisen sankareiksi, vaikka sitäkään en ollut koskaan aikaisemmin edes tiennyt saati kuullut kenenkään sanovan minulle. Isäni oli siis sotilas, kuten silloin olivat kaikki terveet mieshenkilöt, jotka yleensä osasivat käyttää aseita puolustaessaan isänmaatamme.
Isääni en siis koskaan osannut nähdä oikein hyvin kuin vasta nyt aikuisena ja vanhana miehenä koen. Vain hänen avullaan siis minä ja äitini opimme yhdistämään nuo neljä erillistä olemisen tilaa yhdeksi osaamiseksi eli tilaksi, jossa osaan nykyisin elää ja olla varsin osaavasti ja ajoittain myös siten, että läpäisen useimmat tilat, tasot tai sopet erittäin nopealla ja erittäin osaavalla tavalla jopa yhdeksi, kahdeksi, kolmeksi, neljäksi, viideksi, kuudeksi, seitsemäksi, kahdeksaksi, yhdeksäksi, kymmeneksi, yhdeksitoista, kahdeksitoista, kolmeksitoista, neljäksitoista, viideksitoista, kuudeksitoista, seitsemäksitoista, kahdeksaksitoista, yhdeksäksitoista ja ajoittain joskus jopa kahdeksikymmeneksi erilaiseksi tilaksi, tasoksi tai sopeksi. Nyt olen se tai sitä, joka osaa asettua olemaan vain yksi eli vanha mies nimeltä Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti