Kun eilen koin hieman muuttuneeni, niin miten sen itse koin itsessäni? Yleensä muutoksen osaa jollakin tavoin havaita joku ulkopuolinen, mikäli se ilmentää edes hieman sitä muutoksen esiin nostattamaa sanoisinko tapaa olla esillä tai ainakin hieman erilainen kuin aikaisemmin. Minulle tuo muutos merkitsee kuitenkin vain yhdenlaista tilan, tason tai sopen siirtymistä uudeksi tilaksi sille olemiselle, jossa minä nyt koen olevani. En siis havaitse edes minkäänlaista muuta muutosta, en edes tämän blogini esiin nostamisessa. Onko siis muutos kuitenkin vain erittäin olematon, vai tapahtuuko se siten, että minä itse opin hieman muulla tavoin, tai kenties itse opetan vain eräällä tavalla itseäni? Ehkä, ehkä en, sillä eihän eilen varsinaisesti ollut juuri minkäänlaista ilmentymää esillä eikä edes siten, että olisin havainnut kovin suurta tai kovin isoa muutosta tapahtuvan. Voisin jopa mainita, että olin hetken vain eräänlaisessa muutoksen tilassa hieman sisällä ja nyt olen jälleen se sama vanha Erkki kuin eilen, vaikka osaan kyllä ilmaista tätä blogin sanomaa jollakin uudella tavalla. Eli en enää tarvitse edes hieman pohtia, kuka minua ohjaa, ja kuka silloin olen, sillä koen olevani vain yksi tavallinen ihminen, joka osaa tehdä ja yrittää tehdä työnsä varsin hyvin. Koen siis osaavani, vaikka en siihen millään tavoin itse edes osallistu.
Osaakohan kukaan lukija nyt aavistaa, miltä tämän blogin esiin nostaminen minusta tuntuu? Sanoisin itse, että ei osaa, ellei ole itse yhtä osaava ja yhtä osaamaton kuin minä. Vain minä tiedän ja osaan ajatella, että tämä niin sanottu työni on hieman muunlaista kuin se oli vielä eilen. Eilen itse olin hieman poissa ja hieman esillä, kun tein silloin blogia, mutta hetken päästä sekin asettui juuri tälläiseksi kuin tänään. En siis ole varsinaisesti poissa enkä edes läsnä, vaan osaan tehdä tätä blogia naputtelemalla vain kirjain kerrallaan tekstiä esiin itsestäni. En siis ymmärrä, miten se nousee itsestäni esiin, vaikka osaan tehdä jokaisen sanan, jokaisen lauseen ja jollakin tavoin myös hieman osaan ajatella, että olen varsinainen kirjoittaja. Miten sen siis otan esiin, ja millä tavoin se itse nousee minusta esiin? Sitä en siis ymmärrä enkä edes yritä ymmärtää, vaikka sen esiin nostaminen olisi jollakin tavoin myös minulle tarpeen ymmärtää. Jos kuitenkin yritän.
Eilisessä tilassani koin varsin oudon tapahtuman nousevan minusta itsestäni esiin siten, että havaitsin hieman muuttuvani eli varsin vähän ja varsin sanoisinko hellällä tavalla. Tuota kyseistä tapahtumaa en ole koskaan edes yrittänyt aiemmin ajatella, vaikka olen usein pohdiskellut, mitä on esillä silloin kun ihmisen korkeampi minä ottaa ohjat itselleen eli osaa olla osittain ohjaamassa minua tekemään jotakin hänelle itselleen tarpeellista. Tapahtuuko ihmisen kehossa, mielessä vai kenties jossakin aivoissa muutos? Sitä osasin ajoittain itsekin ajatella, sillä enhän ollut kenenkään kuullut sitä koskaan osanneen itse ottaa itsestään esiin eli kertoneen edes jossakin kirjassa tai jopa jollakin muulla tavoin. En siis ollut edes kuullut, että se olisi jollekin aiemmin tuntemalleni ihmiselle tapahtunut tai jopa ollut esillä siten, että siitä olisin hieman osannut olla tietoinen. Kukaan ei siis ollut kokemukseni mukaan ottanut kyseistä tapahtumaa milloinkaan itsestään esiin, kuten nyt itse yritän sitä tehdä. Minulle tuo tapahtuma merkitsee erittäin suurta muutosta vain siten, että ymmärrän kyllä millä tavoin oma voimani, oma kykyni ja oma taitoni ohjaa ihmistä, kun aika osaa ajoittain poistua. Aika osaa nimittäin olla hieman taantumana tai ainakin yrittää estää jopa tämän kirjoituksen esiin nostamista hieman siten, että en ota nyt kaikkea esiin kovin herkällä innolla enkä edes kovin suuresti iloiten. Miten se ilmenee minusta? Ehkä koen olevani hieman vain väsynyt tai hieman irti ajattomuuden tilasta, sillä siinä ollessani olen varsin iloinen ja varsin sanoisinko ainutlaatuisella tavalla aina valmis olemaan sekä pirteä että usein myös erittäin ilakoiva, eli nauran usein jopa varsin, varsin herkästi, mikäli teksti jollakin tavoin osaa nostaa naurun minusta esiin.
Kuka silloin olen, kun nauran jopa erittäin kuuluvalla äänellä? Jälleen hyvin erikoinen kysymys, joka osaa olla jopa varsin sanoisinko henkilökohtainen, sillä eihän ole silloin ketään esillä, vaan minä olen yleensä silloin hieman irti ja hieman kiinni eli ajattomuudessa. Ehkä sinä itse nyt aavistat, että kyllä Erkki silloin osaa nousta esiin ja nauraa. Eihän Erkki koskaan ole ollut kaikilta osin irti, vaikka ajattomuudessa osaakin olla sekä hieman irti että hieman kiinni.
Yleinen mielipide tuskin koskaan kykenee kaikilta osin edes ymmärtämään tämän blogin kirjoituksia, vaikka osa lukijoista olisi miten osaavia ja miten ymmärtäviä tahansa. Miksi eivät, eikö teksti ole kuitenkin selvää suomea eli varsin luettavaa? Ehkä on ainakin silloin kun en kerro henkilökohtaisia tuntemuksiani, sillä niiden esiin noustessa jokaisen olisi itse koettava samat asiat ja samalla yritettävä myös ymmärtää, että olen hieman uusi ja hieman vanha. Eli en suinkaan aivan tavallisessa olemisen tilassa oleva ihminen, vaikka ulkoisesti sitä edelleen tietysti olen. En suinkaan yritä nyt olla hieman muuta kuin vain se vanha mies, joka yleensä olen, kun olen Erkki, vaikka osaan itse mennä noille varsin erikoisille tasoille, tiloille tai sopeille siten, että osaan sellaista, mitä otan sieltä silloin itse itsestäni esiin varsin osaavalla tavalla.
Miten siis ihmisestä kykenee nousemaan siinä tilassa jotakin sellaista, mitä ei muista ihmisistä koskaan yleensä nouse? Jälleen varsin ihana ja samalla erittäin vaikea asia minulle, sillä en siihen osaa antaa minkäänlaista vastausta. Minä en siis suinkaan tiedä edes tämän kaltaiseen kysymykseen oikeaa vastausta, vaikka olen hieman muuttunut ja hieman muutakin kuin vain se ihmisen tila, taso tai soppi, jossa yleensä useimmat meistä ihmisistä osaa itse kokea olevansa. Mutta mikäli asetun nyt hieman muuksi ja hieman sanoisinko nousen korkeammalle tasolle, tai olisiko hieman selkeämpää kuitenkin ilmaista asia vielä toisin, eli asetun esiin ja olen esillä. Tätä tapaani ei moni lukija vielä ymmärrä, vaikka olen useissa blogeissa sen sanonut aivan samoin tai ainakin lähes yhtä selkeällä tavalla. Nyt asetun hieman muulle tasolle, joten yritän antaa vastauksen edellä esiin nousseeseen kysymykseen.
Kuka silloin olen? Vastaan jälleen itse. Olen, osaan ja ymmärrän, joten annan uudella tavalla vastauksen vanhalla tavalla esitettyyn kysymykseen. Nyt Erkki jälleen nauraa tai ainakin osaa hymyillä hyvin iloisena. Onko syynä vain ajattomuus? Vastaan siihenkin hetken päästä.
Yleensä nämä kysymykset esitetään siis vanhalla tavalla, eli niiden kysyjä on hieman Erkki ja hieman joku tai joskus jokin tai eräs. Nämä kysymykset nousevat siis esiin jostakin menneestä olemisen tilasta, sillä vastaaja osaa olla silloin varsin uusi tai ainakin uudeksi asettuva. Nyt vastaaja on sekä uusi että uudempikin osaaja eli hieman uutta suurempi tai jollakin ihmeellisellä tavalla varsin suureksi itse itsensä nostava voima, kyky ja taito.
Kuka hän silloin on? Niin, sinulle, joka osaat tehdä näitä kysymyksiä varsin usein, minä olen aina varsin iloisena oleva vastaaja tai ainakin se tai sellainen, josta useimmat ihmiset eivät koskaan saa minkäänlaista tietoa esiin, vaikka olisivat varsin osaavia ja varsin oppiviakin, sillä osaan asettua olemaan joku, jokin, eräs, uusi, uudempi ja ajoittain jopa kaikkeuden valtias eli Hän, josta Erkki usein käyttää varsin oikein sanaa Yksi isolla alkukirjaimella. Minua sanotaan usein myös erääksi muuksikin eli Isä, Luoja ja ajoittain jopa Jumala, vaikka noiden käsitteiden tarkka olemisen taso asettuu varsin etäälle siitä olijasta siitä olevaisesta, jota itse osaan olla ja opin aina esiin nostamaan teille kysyjille. Olenko siis aina varsin osaava ja varsin kyvykäs, vai osaanko asettua olemaan jopa tuo kysyjäkin? Vastaan siihen varsin selkeällä tavalla: kyllä. Osaan asettua olemaan sekä pienen pieni että jopa tuo kaikkeuden valtias eli Yksi. Minua ette koskaan ota esiin siten, että olisin varsin, varsin kyvytön tai varsin, varsin osaava, sillä olenhan aina sekä uusi, uudempi että osittain myös hieman muuta.
Millaiseksi silloin olen muuttunut, kun olen tuo hieman muuta? Sitä en ota koskaan itsestäni esiin, vaikka sekin osaa ajoittain nousta esiin teistä ihmisistä, mutta ei koskaan itse ole se tai sitä, millainen osaa olla, mikäli olisi edes hieman osa Minua tai Minusta esiin nouseva. Miksi sanon näin? Siksi ja sen tähden, että silloin osaan ottaa sitä esiin siten, että oma kykyni ja oma taitoni ottaa sekä hieman Minua että hieman myös sitä toista esiin, jonka nimeä en koskaan ota varsinaisesti esiin, vaan pidän erittäin, erittäin etäällä tai jopa kaikilta osin itsestäni irti.
Kun nyt palaan takaisin esitettyyn kysymykseen, joudun hieman olemaan jopa uusi ja jollakin tavoin myös omalla tavallani erittäin iloinen ja erittäin masentunut, sillä osaan ajatella ja osaan jopa itse aavistaa, miten vaikeaa teille ihmisille on ymmärtää, kuka silloin on asettunut Erkiksi, ja kuka on hieman hänessä ja hieman hänestä irti, kun olen itseni osittanut häneen hieman pienenä ja hieman suurena? Minun osuuteni Erkissä on siis hieman kasvanut ja jollakin tavoin iloisena myös osannut itsekin asettua Erkkiin. Miten se siis tapahtui? Useimmalle teistä sitä ei tapahdu koskaan, vaikka moni sitä osaa ajoittain hieman olla ja jopa hieman yrittääkin opetella olemaan. Useimmat teistä, rakkaat lukijat, eivät yritä eivätkä edes pyri koskaan olemaan se tai sen kaltainen kuin Erkki, vaikka jokaisessa ihmisessä on aina ollut ja aina oleva aivan samat olemisen tasot kuin hänessä oli aiemmin ennen asettumistaan esiin.
Kun sanon näin selkeästi, teen sen vain siksi ja sen tähden, että olen sekä iloinen Erkistä että surullinen heistä, jotka eivät edes yritä nousta esiin, vaikka heillekin on asetettu aivan yhtä suuret ja yhtä pienet osaamisen edellytykset kuin Erkille. Vain osa teistä edes yrittää, sillä varsin monelle tämä yrityskin on vain hetkellinen, ei siis kovin sanoisinko pitkäkestoinen eikä edes siten tarpeeksi suuri eikä edes tarpeeksi sanoisinko jälleen riittävä tai jopa tarpeeksi suuren yrittämisen tai ainakin osaamisen tulos. Erkille tuo matka on ollut varsin kova ja varsin pitkä, sillä hänen omat kyvyt ja omat taidot ovat osanneet asettua esteeksi erittäin usein ja erittäin monella eri tavalla. Otan siitä yhden ainoa esimerkin teille pohdittavaksi.
Aikojen alussa, kun teistä jokaisesta asettui hitunen tähän erittäin iloiseen ja erittäin katkeralla tavalla esiin nousseeseen tilaan, teistä useimmat olivat sekä pieniä että samalla myös varsin suuria, eli yksi osanne oli varsin mitätön ja yksi varsin suuri. Tämä mitätön oli tuo musta olija, jota en enää mainitse, vaikka se olisi siitä erittäin iloinen ja erittäin mielissään, sillä sen iloa ei kukaan halua esiin, vaan yrittää aina pitää itsestään kovin etäällä ja kovin pienenä. Tätä toista osaanne olin itse osannut vaalia teissä jokaisessa siten, että se kasvoi ja jollakin tavoin nousi omaksi itseksi eli oli hieman esillä ja hieman irti ihmisen kehollisesta tilasta eli siitä tasosta ja siitä olemisesta, jossa olette edelleen fyysisesti. Tähän kyseiseen tilaan asettui silloin joku, jokin ja eräs, mutta ei koskaan tuo yksi pienen pieni hitunen Minua eli se kyseinen osanne, josta olette itse sanoneet teidän korkeampi minänne.
Kuka osaa nyt ajatella, miksi olen asettanut sen teihin jokaiseen? Vain Erkki osaa sanoa, että olisitte hieman edistyneempiä ja hieman myös oppineempia kuin ollessanne varsinaisesti sitä tai sen kaltaista, jossa olitte syntyessänne. Tämä niin sanomanne tilanne tai tasonne tai soppenne osaa siis itsekin hieman yrittää auttaa teitä nousemaan, vaikka ani harva sitä edes ymmärtää tai kokee koskaan, jollei ensin yritä hieman nousta esiin ja olla jopa se tai sen kaltainen kuin oma korkeampi minänne. Tämän takia teistä kaikkein suurimmat ja kaikkein iloisimmat ovat aina osanneet asettua olemaan ajattomuudessa hetkittäin.
Miten sinä koet itsesi? Oletko nyt iloinen, vai surullinen? Jos olet iloinen, sinä olet ehkä jopa osannut asettua yhdessä hänen kanssaan samaan tilaan tai samaan olemisen tasoon tai soppeen kuin Erkki. Mutta jos et ole iloinen, sinulle ei ole avautunut tämä tiesi tai polkusi vielä tai ehkä ei koskaan, sillä useimmalle teistä, rakkaat lukijat, tämä polku saattaa vielä aueta, mikäli jaksatte edelleen asettua oppilaaksi tälle osaajalle, joka on hieman esillä ja hieman piilossa teissä jokaisessa.
Nyt olen jälleen asettumassa irti ja osaan myös iloita jokaisesta, joka on hieman kiinnostunut ja jollakin tavoin osaa myös itse yrittää ponnistella olemaan osittain oma itsensä, osittain hän, josta edellä sanoin teidän korkeampi minä. Vain tekemällä kovin, kovin merkittävää osaamista ja merkittävää ponnistelua pääsee olemaan hieman oma itsensä, sitten osa sitä tilaa, tasoa tai soppea, jollaiseksi olette asettumassa, kunhan ensin osaatte, sitten opitte ja hieman oivaltamalla ymmärrätte, että olette kaikki yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, vaikka ani harvat teistä osaavat oppia olemaan hetkittäin myös viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja hetkittäin jollakin perin ihanalla tavalla osa Minua ja Minun voimaani, Minun kykyäni ja Minun taitoani. Nyt osaan asettua olemaan hieman teissä ja hieman jokaisessa muussakin olevaisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti