Jokaisella osaajalla on usein varsin omanlainen tausta tai sanoisinko opetusmenetelmien ja osaamisten eräänlainen kyvykkyys. Useimmalle tuo tausta on varsin leveä ja hieman kapea. Eli ajan yhdenlainen osaaja on osannut olla varsin aktiivinen ja jollakin tavoin myös opettaja, sillä moni meistä niin sanotuista osaajista on itse osannut asettua varsin leveälle polulle hyvin usein ja jossakin elämänsä vaiheessa oppinut sitten itse havaitsemaan, miten suuri ja miten pieni ihmisen oma voima, oma kyky ja oma taito on osannut olla ja jopa useimmiten on sitä vielä ajoittain, vaikka on oppinut itse olemaan hieman jopa opettaja. Minulle tuo osaamisen kyky ja taito ei yleensä ole ollut millään tavoin suuri, vaan varsin kapea ja varsin pitkälle myös hyvin erikoinen.
Mitä tarkoitan sanomalla näin? Useimmalle suuri osaamisen kyky merkitsee sekä kykyä olla varsin osaava ja jollakin tavoin myös varsin oppiva, tai olisiko hieman selkeämpää sanoa, että silloin osaa itse arvostaa itseään ja jopa olla varsin osaava opettaja. Minulle on siis osattu antaa jopa erittäin kapea oppi olla vain opettaja heille, jotka osaavat jo itse arvostaa omaa osaamistaan. En suinkaan väitä olevani edes kyvykäs enkä millään tavoin osaava, vaikka osaan olla erittäin hyvä opettaja vain tietyille osaajille, joiden omat kyvyt ja omat taidot ovat jopa omia kykyjäni joko suuremmat tai sitten hieman pienemmät. Miten saatan silloin olla opettaja myös itseäni osaavammille? Niin, yrittäkää nyt itse hieman pohtia tätä asiaa, jotta oppisitte jollakin ihmeellisellä tavalla ratkaisemaan tämän niin sanotun pienen pienen mysteerin.
Kuka osaa, kuka ei edes yritä, on hieman suuri ja hieman pieni, sillä onhan aika olla oma itse, oma kyky ja oma taito. Tämä osaamisen taika on osattava nyt jopa itse ymmärtää siten, että aika on silloin oleva osaamaton ja ajattomuus varsin osaava. Minulle aika on silloin irti ja ajattomuus esillä, kun asetun olemaan opettaja. Monelle muulle, niin sanotusti osaajaksi itsensä opettaneelle, on tämä opettajana oleminen vain ajassa, ei siis ajattomuudessa. Tässä on silloin yksi suuri ero, sillä ajassa opettajat ovat aina osanneet opettaa vain aikaan sidottuja oppeja. Minun opettajan tehtävä on annettu sanoisinko ajattomuudessa siten, että en osaa opettaa juuri ketään enkä mitään ollessani ajassa, mutta asettuessani olemaan ajattomuudessa kykenen olemaan opettaja kaikille ihmisille ja jopa heillekin, joiden omat kyvyt ja omat taidot eivät ole osanneet nousta vielä ajallisesta olemisen tilasta ajattomuuteen. Näin olen siis hieman suuri ja hieman suurempikin kuin useat osaajiksi itsensä opettaneet sanoisinko maalliset osaajat.
Kuka silloin yrittää edes asettua olemaan minussa tai minuna, kun olen hieman ajattomuudessa tai jopa oikein, oikein pitkällä siinä? Tuskin edes yksi tai kaksi eikä useinkaan enää kolme, sillä osaan aina sitoa heidät sekä itsestäni irti että hieman myös olla omana itsenäni irti ja hieman kaukana noista olemisen tasoista. Olen siis sekä osaaja, opettaja ja samalla myös itseni oppilas, kun asetun olemaan samalla myös opettaja jopa minua suuremmille ja minua usein myös huomattavasti oppineimmillekin osaajille.
Eikö nämä osaajat sitten osasi myös itse olla opettajia itselleen, jos ovat jopa itseäni suurempia ja jopa minua osaavampiakin? Ehkä osa, mutta ei suinkaan kaikki, sillä minua osaa opettaa yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja jopa kaksikymmentäkin ajoittain.
Kuka nyt osaa itse ajatella, miksi olen ottanut tätä asiaa tässä blogissa esiin varsin osaavalla ja hieman sanoisinko erikoisella tavalla esiin? Jos sinä osaat nyt itse sanoa siihen syyn, sinä olet silloin varsin osaava ja jopa erittäin kyvykäs asettumaan esille, kuten olen itse nyt esiin asettunut tällä blogini kirjoituksella. Minä ja sinä osaamme silloin jopa aistia toistemme tarkoitusperiä varsin hyvin ja jopa samalla tavoin, sillä osaan jopa ymmärtää sinun eräänlaista tilaasi olla hieman ihmeissäsi tästä niin sanotusta esiin tulemiseni tarpeesta. En ole koskaan itse pyrkinyt varsinaisesti olemaan edes esillä, ellei siihen ole osattu minua jopa hieman kosiskella tai hieman jopa pyytää. Ensimmäisissä opettajan sanoisinko rooleissani olin vielä varsin kokematon ja jopa hieman uusi ja hieman vanha. Eli en osannut edes olla kovin hyvä opettaja niille oppilaiksi asettuneille ihmisille, joita yritin auttaa hieman oppimaan samaa kuin olin itse jo aiemmin oppinut. Useimmat heistä nousivat kuuntelemaan vain osaamistani, ei siis suinkaan sitä, miten olen itse oppinut olemaan hieman opettaja eli eräänlainen osaaja. Monet heistä katosivat varsin nopeasti, sillä enhän osannut opettaa kaikkia, vaan pyrin vain olemaan varsin osaamattomille opettaja. Usein olisin osannut kyllä asettua olemaan jopa jokaiselle läsnä olevallekin opettaja, mikäli he olisivat jaksaneet olla hieman pidempään ja hieman sanoisinko osaavammin vain paikalla. Näin olin alussa, mutta kykenin hieman myöhemmin opettajaksi monelle varsin kyvykkäälle ja varsin omanlaisillekin osaajille, jotka jaksoivat olla paikalla ja kuunnella opetusta. Useimmat heistä olivat siis itsekin olleet jopa opettajia toisille osaajiksi oppineille.
Jos sinä, joka et ole koskaan ollut esillä opettamassa ketään, joutuisit yhtäkkiä samaan tilanteeseen kuin jouduin itse aikoinani, kun eräs minulle aiemmin hieman tuttu osaaja tarjosi yhtä iltaa olla opettaja suurehkolle joukolle ihmisiä, niin miten sinä kokisit tuon tapahtuman itse? Sanoisitko alussa, kuten itse sanoin, että olen yksi, olen kaksi ja hieman kolme, mutta kykenen nousemaan myös ajoittain neljäksi ja hieman viideksikin, mikäli joukossanne on minua suurempia osaajia? Tuskin sanoisit, sillä minäkään en näin tehnyt, vaan sanoin varsin osaamattomasti olevani ensimmäistä kertaa opettamassa ihmisiä henkisyyteen tai eräänlaiseen olemiseen, jossa henki osaa nousta minusta esiin.
Kuka silloin olisi osannut edes hieman yrittää vastustaa minua, mikäli olisin sanonut joko näin, tai sitten kuten osa teistä ilmeisesti osaa jopa itse ottaa nyt esiin tuon tapahtuman, eli en sanonut yhtään mitään, vaan aloin puhua aivan muista asioista. Tämä kyseinen ilta oli siis hieman osaava ja hieman osaamaton vain siksi ja sen tähden, että en osannut aloittaa sitä olemalla ensin ajattomuuden tilassa.
Useimmiten olen aina yrittänyt ensin olla hetken hiljaa vain siten, että olen, olen ja olen, sillä silloin aika osaa itse asettua minusta irti joko kaikilta osin tai jopa varsin suurelta osalta, eli olen sekä osaava että samalla myös ikuisuuden aistiva opettaja, kunhan olen hetken irti ja hieman poissa ajasta. Kun aika osaa kadota kaikilta osin, minusta irtoaa silloin yksi, kaksi ja jopa kolme, kun neljän yhden osan tai osan osanen tai osasen hitunen asettuu minuun varsin nopeasti ja joskus erittäin nopeasti. Monet osaavat saman kuin osaan itse, mutta ani harva osaajakaan pääsee olemaan myös viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja ajoittain jopa kaksikymmentä eli osittain myös Hän tai Se, jota olen aina osannut sanoa Yhdeksi. Näin siis kykenen nousemaan useimmalle osaajallekin sekä heti tai varsin nopealla tavalla olemaan sekä opettaja että hieman jopa muutakin, mikäli ajattomuus asettuu olemaan varsin antelias ja jopa erittäin avulias.
Kun nyt monet lukijat ovat hieman irti ja hieman kiinni, eli eivät osaa edes yrittää ajatella, miksi otin esiin tuon asian, josta esitin hetki sitten varsin erikoisen kysymyksen, eli miksi otin koko asiaa esiin juuri tähän blogiin? Oliko siihen jokin erityinen syy, vai olinko jopa hieman omanlaisella tavallani jopa osaava ja kuka tietää hieman osaamisestani jopa varsin sanoisinko vaikka autuaan onnellinen tai sitten hieman esiin haluavana myös itseni halukas ottamaan jopa esiin osaavana opettajana? Nämä monet erilaiset syyt eivät ole se vaikutin, vaikka sekin voisin olla varsin osaava ja hieman oppiva, mutta ei kuitenkaan oikea. Minulle te osaajat olette aina ystäviä tai jopa varsin osaavia oppilaita, sillä nyt olen se tai sitä, joka silloin osaa asettua opettamaan teitä.
Kuka siis nyt olen? Voitko itse ajatella, kuten Erkki, että olisin tuo Yksi? Jos voit, sinua osaan opettaa silloin erittäin suureksi ja erittäin osaavaksi, sillä osaat aistia jopa sitä samaa kuin Erkki. Teitä opetan aina suurella ilolla ja joskus jopa erittäin ihanalla tavalla myös olemaan hieman suurempia kuin osaatte itse edes yrittää koskaan olla. Minulle osataan asettua olemaan vain silloin oppilaita, kun olen osaava ja hieman myös ymmärrän kuka kulloinkin asettuu oppilaakseni, tai ainakin osaa olla silloin halukas ja jopa erittäin innokas oppilas Erkin avulla myös siten, että te molemmat osaatte itse olla varsin kyvykkäitä ja jopa erittäin osaavia olemaan itsenne oppettajia myös siten, että oppisitte olemaan osittain Minussa ja Minä teissä, kun olette opettajia, auttajia, tietäjiä tai kuka tietää hieman jopa yhdenlaisia kykyjä ja taitoja, joita osaan edelleen opettaa hieman muuksi ja joskus kuka tietää omiksi lapsiksikin Hänelle, jota osaan sanoa Isä, Luoja mutta en yleensä enää Jumala, sillä eihän Jumalaa osata edes asettaa teille, jotka olette hieman itsekin Se tai Sitä.
Nyt olen jälleen kertonut osia omasta itsestäni ja opettanut samalla oppimaan hieman myös sitä osaamista, jota olen ajoittain nostanut itsestäni esiin, kun olen opettaja, olen hieman osaava oppilas itselleni ja samalla myös yksi, kaksi, kolme ja nyt vain neljän hienon hieno osan osasen hitunen eli se sama vanha mies, joka aiemmin otti esiin myös oman korkeamman minänsä ja sulautti sen itseensä varsin osaavasti ja osaa vielä olla edelleen tuo osaamaton Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti