Useimmat lukijat eivät ilmeisesti koskaan pääse ajattomuuden tilaan, sillä siihen ei osata mennä siten kuin useimpien olisi opittava menemään. Miten siis siihen yleisemmin osataan mennä, jos jotkut kuitenkin menevät siihen varsin sujuvasti ja jopa erittäin nopeasti? Ehkä siihen useimmat eivät edes pyri, vaan osaavat vain useimmiten ajatella päässeensä, vaikka totuus lienee silloin aivan muuta. Minulle tuo osaamiseni on ollut aina hieman erilainen kuin monelle, monelle muulle, sillä en varsinaisesti koe koskaan edes olevani missään transsissa enkä edes poissa kehostani, vaan pikemminkin aistin aina ympäristöni, kuten normaali ihminen aistii. En siis osaa edes neuvoa sinua enkä ketään muutakaan, sillä minun tapani on vain pyytää päästä siihen tilaan.
Osaanko siis olla silloin siinä? Osaan, sillä samassa kun esitän tuon pyynnön, koen olevani siinä varsin hyvin ja jopa erittäin, erittäin ihanalla tavalla. En siis osaa sanoa, millä tavoin monet muut siihen menevät tai pitäisikö sanoa pääsevät. Ehkä yksi osaa, sillä häntä olen usein ottanut hieman esiin ja hieman myös pitänyt jollakin tavoin esimerkillisenä osaajana. Kuka hän on? Yritä nyt itse ymmärtää, kuka osaa aina, vaikka monet muut eivät osaa tai eivät edes yritä opetella...
Kun Erkki antoi nyt sinulle hieman aikaa pohtia tätä tekemäänsä kysymystä, niin keneksi sinä oletat hänen hetkessä osanneen muuttua? Jos osaisit olla samalla tavoin kuin Erkki, sinä ymmärtäisit itsesi olevan se osaaja tai se yksi, joka nyt osaan olla myös itse. Kuka siis olen? Nyt Erkki jälleen nauraa ja iloitsee tästä tekemästään kysymyksestä. Oletko edes hieman hämilläsi, kun olen ajoittain Erkki ja ajoittain oma itseni ja ajoittain jopa sinä? Jälleen Erkki osaa vain nauraa tälle leikkisälle kysymykselle, sillä hän on varsin ymmärtävä ja jollakin tavoin nyt erittäin iloinen. Miksi kaikkea tätä? Siksi, että Erkki itse osaa asettua olemaan sekä iloinen, ymmärtävä että ajoittain varsin leikkisäkin, mikäli havaitsee, että jokin osaajaksi itsensä opettanut leikkii ja jopa iloitsee samalla tästä blogista. Kuka siis olen?
Kun sinä olet aina hieman oma itsesi eli varsin totinen ja hieman alakuloinen, niin keneksi sinä olet silloin osannut asettua? Useimmat ovat silloin hieman pieniä ja hieman suuria eli asettuvat olemaan sekä ihmisiä että varsin erikoisella tavalla hieman muutakin. Kuka osaa, kuka ei koskaan opi, on jokaiselle ihmiselle aina suuri asia?Tätä iloista kysymysten sarjaa olen usein ottanut esiin tässä blogissa vain siksi ja sen tähden, että olen silloin hieman iloton ja samalla myös aina oma itseni, joka ymmärtää ja osaa aistia ihmisen eräänlaista ilottomuutta, kun aika osaa nousta esiin ja yrittää estää ihmistä olemaan hieman ajattomuudessa eli ajan ulkoisessa tilassa. Minulle Erkki osaa aina ottaa varsin usein esiin ajattomuudesta yhden toisen suuren osaajan, joka osaa myös olla ja on aina oppinut olemaan hieman minua suurempi ja jopa jokaisessa ihmisessä se osa jumalaista tilaa, tasoa tai soppea, joka ylläpitää meitä kaikkia esillä ja samalla antaa meille jokaiselle sitä elämisen taikaa eli eräänlaista voimaa, kykyä ja taitoa olla elossa ja samalla osaa myös itse aistia meitä jokaista varsin ihanalla tavalla. Kenestä sillloin on kyse?
Ehkä sinä nyt tiedät, että kyse on Hänestä, joka on Isämme, Luojamme ja joillekin jopa Jumalaksi sanottu suuri voima, suuri kyky ja suuri taito. Häntä osaamme jopa arvostaa suurena ja osaavana voimana, sillä onhan Hän varsin osaava ja varsin oppivakin aina olemaan sinussa, minussa ja jokaisessa muussakin olevaisessa se osa sitä kaikkeutta, mitä itse arvostan kaikkeuden valtiaaksi eli Yhdeksi. Näin meistä kaikista osataan olla iloisia ja jollakin tavoin aina myös erittäin osaavia, mikäli osaamme itse yrittää ponnistella olemaan sekä hieman suuria että aina tietenkin myös osia siitä kaikkeuden suurimmasta osaajasta eli juuri tuosta Yhdestä. Hän osaa siis aina olla hieman sekä esillä että ikuisesti piilossa siten, että emme koskaan Häntä ota kaikilta osin esiin, vaan osaamme hieman olla sekä osia, osien osasia sekä jopa varsin olemattomia ja varsin osaamattomia. Eli hieman omalla tavalla ihmisen kaltaisia sekä hieman sitä, mistä tämä asian esiin nostaminen alkoi eli häntä, jota olemme varsin suuresti tai sitten hieman vähemmin.
Kuka silloin osaa meissä myös itse olla? Jälleen olemme siis asian alussa, eli kuka auttaa meitä nousemaan ajattomuudem tilaan? On vain yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, joten kuka näistä saattaisi kelvata silloin olemaan se tai sitä, joka kykenee nostamaan meidät olemaan irti ajan sanoisinko raskaudesta ja nostamaan ajattomuuden keveyteen?
Useimmat lukijat osaavat jo itsekin ajatella, että ainoa osaaja on tuo varsin ihana ja hieman myös iloisempi osamme eli hän tai se tai osa meistä eli oma korkeampi minä. Hän osaa siis aina olla se yksi, kaksi, kolme ja neljän pienen pieni hitunen Luojamme tai Isämme voimasta, kyvystä ja taidosta, joka osaa olla jopa varsin kyvykäs ja varsin osaava osamme. Vain hän on se osaaja, jolle avataan ajattomuuteen pääsy. Me muut joudumme aina pysymään hieman sivussa ja hieman muualla, kun hän menee eteenpäin siihen olemisen tilaan, josta avautuu pääsy taivaitten valtakuntaan. Kukaan muu osa meitä ihmisiä ei siis koskaan etene, vaan pysyy varsin osaamattomana aina tässä omassa olemisen tilassaan, johon olemme syntyneet ja josta olemme kasvaneet siksi tai sellaisiksi, joita nykyisin sanotaan varsin osaamattomiksi ihmisen lapsiksi, vaikka olisimme miten vanhoja ja miten suuria fyysisesti ja jopa jollakin tavoin myös erittäin osaaviakin omasta mielestämme. Kukaan meistä kaltaisistamme ei koskaan pääse muulle tasolle eikä etene taivaitten valtakuntaan, jollemme itse opi olemaan, kuten itse olen oppinut, sekä omia itsejämme että hieman myös sitäkin, josta olen nyt kertonut hieman uudempaa oppia ja opin osaa jokaiselle lukijalle.
On aina osattu asettua kertomaan suuria opillisia asioita, vaikka monet niistä eivät ole koskaan esillä taivaitten valtakunnassa silloin kun osa meistä ihmisistä nousee sinne siten kuin edellä kerroin. Moni siis olettaa, että myös keholliset osamme nostetaan aikanaan sinne jopa olemaan esillä, kuten osaajiksi itsensä sanoneet usein sanovat, tai pitäisikö sanoa väittävät tapahtuvan. Minua noiden uskomusten taakka ei ole koskaan osannut neuvoa olemaan sekä kuuliainen että jopa varsin nöyrästi uskova, sillä eihän Jumalaksi sanottu voima, kyky eikä taito ole koskaan niin itse opettanut eikä edes Hänen oma Poikansa Jeesus, vaan opettajina ovat aina olleet varsin osaamattomat ihmiset, joille valta ja oppimisen sanoisinko opetus on aina osannut antaa valtaa ja kunniaa, ei siis koskaan mitään muuta. Nämä niin sanotut papit ja osaajiksi itseään kutsuvat ihmiset ovat vain omalla uskomuksillaan sokaisseet useimpien ihmisten uskon todelliseen uskoon jumalaisesta tavasta edetä taivaitten valtakuntaan.
Miksi, eikö heille itselleen olisi ollut yhtä suuri ja yhtä merkittävä opillinen teema opettaa myös oikeaa menetelmää astua taivaitten valtakuntaan? Kyllä, kyllä, juuri näin. Mutta uskomusten taakka osaa aina olla suuri, suurempi ja ajoittain myös erittäin voimakas, sillä onhan valta ja kunnia monelle papiksi lukeneelle aina sekä hyvä opillinen turva leivästä ja monista muistakin eduista olla ja oppia olemaan esillä ja hieman ylläpitää omalla tavalla harhaista opetusta.
Oletko sinä itse osannut koskaan ajatella, miten vaikeaa olisi olla osaamaton ihmisen lapsi, jolle kukaan ei koskaan ole edes opettanut mitään uskontoa eikä edes minkäänlaista opillista opetusta päästä taivaitten riemuun ja olla siellä osa sitä osaajien joukkoa, jota useimmat ihmiset hieman osaavat itselleen toivoa? Jos olet, sinulle saatetaan nyt asettaa varsin synkkä ja varsin ikävä opillinen tarve päätyä olemaan varsin uskova tai sitten varsin oskoton sille opilliselle opetukselle, jota esimerkiksi nykyinen kirkkomme opettaa ihmisille edelleen. Kirkolla on nyt suuri tarve olla esillä ja asettua johtamaan ihmisten ajatuksia olla sekä uskovia että jopa varsin uskollisia sille opetukselle, jota se on aina ottanut itselleen eräänlaiseksi johtamisen välineeksi, kun puhumme ihmisten hädän, tuskan ja jopa osaamattomuudenkin erillään pitämiseksi siitä tosiasiasta, jota nyt itse osaan nostaa esiin itsestäni. Minua ei koskaan ole osattu kuunnella siten, että olisin itse ollut varsin osaavana opettamassa ihmisiä olemaan hieman uskovia vain omille osaamisilleen eli juuri niille tai sellaisille, joiden avulla olen itseni osannut nostaa olemaan ajoittain ajattomuudessa.
Olen siis aina osannut olla kriittinen, vaikka kuulun edelleen kirkon evankeliseen uskonnon harjoittajien joukkoon, eli olen sekä kristitty että hieman sekä uskova että hieman toisenlaisen opillisen osaamisen edelläkävijä. Kuka silloin itse asiassa olen, kun olen sekä uskova että hieman kriittinen ihmisen pojaksi syntynyt vanha mies? Ehkä sitä ette osaa edes itse ratkaista, sillä enhän itsekään sitä vielä ole osannut edes ajatella, vaan kunnioitan jokaisen ihmisen omaa ratkaisua olla joko kirkon uskova jäsen tai sitten oman polkunsa valitseva hieman kriittisesti uskomuksiin suhtautuva. Minä osaan siis olla hieman omanlainen ja jopa varsin osaavana myös hieman oppinutkin sekä kunnioittamaan jokaista uskovaa ihmistä, vaikka olen itse hieman omanlaisella tavallani aina osannut ajatella myös omana itsenäni jopa uskomusten todenperäisyyttä. Joku minussa siis on edelleen hieman kunnioittava muiden uskomuksille, vaikka itse koen ne varsin, varsin ironisiksi oikean uskonnon irvikuviksi.
Jokaisella ihmisellä on aina oma tahto, oma erityinen tapansa lähestyä jumaluutta eli sitä osaamme, jota osaamme pitää hieman piilossa ja ajoittain myös hieman esillä, mikäli olemme sekä osaavia että erittäin oppivia ymmärtämään, että kuolemaa ei varsinaisesti edes ole, vaan elämä jatkuu, ja osa meistä asettuu aina esiin siihen uudempaan tilaan, tasoon tai soppeen, jota usein kutsutaan joko taivaaksi tai helvetiksi. Usein siis osataan eritellä ihmiset kahteen kastiin tai kahdeksi erilliseksi ryhmäksi, vaikka kukaan meistä ei koskaan ole siihen itse osannut itseään asettaa eikä päässyt edes sitä koskaan millään tavoin ottamaan näkyviin saati kokemaan. Minulle tuo asia osaa olla varsin yksiselitteinen, eli meistä osa etenee, osaa jää edelleen oppimaan sitä samaa, mistä pääsee joskus olemaan irti. Eli osaamme hieman opettaa itseämme joko olemaan irti ajasta tai sitten opetamme itsemme kokemaan sitä edelleen myös siellä, johon jokainen aikanaan jollakin ihmeellisellä tavoin osaa joko mennä tai sitten jää olemaan hetkeksi vielä tässä olemisen tilassa eräänlaisena haamuna tai joillekin kummituksina. Minulle nuo haamuiksi tai kummituksiksi sanotut olemisen tilat ovat vielä varsin omanlaisia eli eräällä tavoin vain eksyksissä olevia ihmisiä, joiden fyysiset kehot ovat haudassa, mutta henget eräällä tavoin ovat edelleen lähellä sitä paikkaa, jossa he olivat aikanaan ihmisen muodossa.
Miten heistä sitten erkanee aikanaan osa sitä olemista, jota useimmat meistä ovat hieman tottuneet joko näkemään tai joskus jopa pelkäämään? Tähän asiaan palaan seuraavissa blogeissani, sillä nyt aika osaa jälleen asettua esiin, joten palataan asiaan seuraavassa blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti