Kukin meistä osaa aina itse hieman opettaa toista, vaikka ei itse olisi edes opettaja

Kun koen hieman ymmärtäväni, en kuitenkaan ole edes yrittänyt opettaa ketään olemaan millään tavoin omien osaamisteni kannattaja, vaan yritän vain hieman auttaa jokaista lukijaa kokemaan itse omalla tavallaan sekä ihmeitä että varsin uutta opetusta itse. Oletanko siis jokaisen itse oppivan avautumaan tai jopa avaamaan noita niin sanottuja lukkoja, säppejä tai ovia itsestään noille ihmeille ja jopa varsin uusillekin opetuksille ja opeille, joista olen tehnyt tätä varsin erikoista blogia lukijoille? Monet ehkä ovat hieman ihmetelleet tätä tapaani kertoa omia kokemuksiani, sillä onhan niiden sisältö varsin uutta monelle lukijalle. Mutta en suinkaan olisi itse edes aloittanut näitä blogini kirjoituksia, ellei minua olisi siihen jopa varsin erikoisella tavalla ohjattu tai opastettu. Olin siis eräänä päivänä asettunut meditoimaan, eli asetuin olemaan hetken poissa ajasta. Kun pääsin varsin syvälle ajattomuuden tilaan, sain varsin selvän ohjeen aloittaa näiden kirjoitusten esiin nostamisen juuri blogin kautta. En siis osannut edes itse ajatella, että olisin joskus ottanut esiin tämän tavan tulla julkisuuteen, vaikka olin aiemmin tehnyt jopa viisitoista kirjan käsikirjoitusta. Mikään niistä ei kuitenkaan ole edes julkisesti ollut esillä, vaikka ole kahdesti yrittänyt kolmea niistä jopa lähettää julkistettavaksi. Kaksi julkaisijaa ei koskaan edes ottanut minuun yhteyttä ja kaksi otti, mutta ei edes halunnut julkaista niitä. Miksi näin? Ehkä niiden sisältö ei kiinnosta ketään tai sitten nämä julkaisijat eivät kokeneet niitä edes julkaisukelpoisiksi. Oli asia miten tahansa, minua ei kukaan osaa koskaan masentaa, sillä tiedän, että osa noista kirjoista joskus nousee varsin suosituiksi ja jopa eräällä tavalla ovat varsin haluttuja sanoisinko opiskelijoille, jotka haluavat itse oppia yhtä osaaviksi ja yhtä osaamattomalla tavalla myös osaavat itse avata itsestään noita edellä mainittuja säppejä, ovia tai eräänlaisia esteitä henkisellä polullaan. Kun edellä sanoin, että osaamattominakin nuo ovet, säpit ja lukot avaavat jokaiselle hieman noita henkisyyteen johtavia ovia, minun lienee hieman perusteltava väitettäni. 

Aloitan aivan alusta. Yksi ovi on aina varsin hankalasti kiinni. Se kyllä avautuu, mutta ei siten kuin monet muut, sillä ensimmäinen ovi pysyy useimmalle lukijalle varsin pitkään kiinni, ellei osaa itse hieman pohtia ja hieman yrittää olla varsin osaava, vaikka ei vielä sitä ole eikä edes ymmärrä olevansa hieman vielä pieni ja osaamaton eli kynemätön edes oivaltamaan sitä itse. Minullekin tuo alku oli varsin hankala ja jollakin tavoin erittäin työlään ja erittäin pitkällisen oppimattomuuden aika. Miten se sitten oli työläs ja pitkä? Ehkä otan siitä vain hieman esiin sitä suurinta ongelmaa, joka lienee useimmalle aloittelijalle aina ensimmäinen askel oppimisen saralla.

Ihminen osaa aina olla varsin iloinen ja hieman murheellinen, mikäli kokee vastustusta ympäristön kautta. Ilo saattaa monelle avata ovia ja murhe hieman sulkea, mikäli olemme vain esillä omina itsenämme niissä olemisen tiloissa, joissa olemme aiemmin olleet. Minulle iloa ei juuri sieltä noussut esiin, sillä läheisimmät ihmiset eivät ole koskaan hyväksyneet minun kokemaani tarvetta kehittyä tällä niin sanotulla henkisyyden polulla, vaikka vaimoni onkin hieman itsekin kiinnostunut henkisistä asioista eli rukoilee ja käy ajoittain myös kuuntelemassa sekä seurakunnan erilaisissa tilaisuuksissa että myös osallistuu erään lahkon toimintaa varsin aktiivisesti. Hänelle minun tapani ja minun kokemukseni ovat aina olleet jollakin tavoin varsin vieraita ja jopa erittäin hankalia, sillä olenhan kulkenut monia, monia vuosia varsin syvällä ja varsin ilottomissakin asioissa sekä joskus myös mustan voiman kautta erittäin kiusallisissa olemisen sanoisinko tilanteissa.
Enkö siis itse osannut havaita, että olin syvissä vesisssä? En aina, vaikka kyllä opin niiden kautta olemaan hieman myös varuillani ja jollakin tavoin jopa opin uuttakin osaamista, eli opin olemaan irti jopa jokaisesta tilanteesta, mikäli edes hieman esiin asettuu jotakin harmaata, tummaa tai peräti mustaa. Voin siis sanoa, että osaan olla varsin osaava jopa noiden olevaisten esiin astuessa. 

Kuka silloin asetti minut niitä oppimaan? Ehkä yksi, kaksi, kolme ja hieman neljä, sillä nykyisin aistin jokaisen tason heti tai ainakin siten, että osaan itse olla sekä osaava että varsin oppinut olemaan jopa erittäin varuillani jokaisen uudemmankin olijan esiin noustessa. En siis kykene edes olemaan silloin oma itseni, vaan asetun siitä irti ja pysyn etäällä, mikäli edes hieman esiin on asettunut jokin tumma, musta tai jopa harmaa voima, kyky ja taito. 

Voinko siis väittää, että olen varsin kokenut ja varsin osaava, kun olen läpäissyt noiden olentojen esiin nostamat tasot, tilat tai sopet? Ehkä voin, sillä osaanhan itse aavistaa niiden esiin nousemisen nyt varsin osaavasti ja jopa erittäin nopeasti. Miten tai millä tavoin? Olemalla vain hetken esillä ja samalla osaan aistia niiden esillä olon tai esiin nousemisen. Tämä kykyni on siis hieman kehittyneempi kuin monella muulla osaajalla, sillä olenhan itse osannut olla esillä monessa tilassa, monessa tasossa ja monessa sopessa varsin erilaisella tavalla. Kukaan eikä mikään niistä ole koskaan kyennyt opettamaan minua olemaan sekä heille osaava oppilas saati opettaja muille.

Yhdessä olemisessa olin siis hieman liiankin kauan ja samalla sain itselleni siitä eräänlaista haittaa. Tuota haittaa en ole koskaan kertonut vielä kenellekään, mutta nyt otan siitä hieman uudempaa tietoa esiin myös itselleni, sillä onhan se uusi asia myös minulle. Olin silloin vielä erittäin kokematon ja jopa varsin uskalias, sillä oletin osaavani ja jollakin tavoin asetuin vastustamaan eräänlaista kiusausta saada itselleni eräänlaista etua osaamisestani, eli oletin saavani jopa uudet osaamiseni esiin siten, että olisin aistinut tai saanut itsestäni esiin uusia numeroita erääseen lottoon eli siihen, jota useimmat ihmiset pelaavat varsin innokkaasti ja jopa erittäin usein. Olin siis hieman osaamaton ja jopa varsin uskaliaskin, sillä ei ole koskaan syytä pyytää edes mitään itselleen siten, että se olisi vain omaksi hyödyksi, ei siis muiden. Kun tuo rivi tai kuponki sitten arvottiin, minä oletin saavani oikein hyvin kaikki esiin. Näin ei siis suinkaan asia edennyt, vaan hieman muulla tavoin. Arpa tai eräänlainen laite arpoi oikeat numerot varsin tutulla tavalla. Osa noista numeroista oli täysin oikeita ja osa tietysti täysin vääriä. Minua tuo asia harmitti ja olin siitä jopa hieman katkera eli vihastuin ja arvostelin eräällä tavoin Luojan osaamista tai pitäisikö kuitenkin sanoa eräänlaista onneani, sillä enhän tuossa tilanteessa suinkaan kohdistanut syytettä Häneen, vaan siihen onneen, jota odotin varsin osaamattomasti. 

Mitä siitä seurasi? Ehkä sanon varsin lyhyesti. Musta voima nousi minusta itsestäni esiin. En koskaan olisi osannut edes ajatella, että tuon kaltaista olen aina osannut pitää itsessäni piilossa. Se oli siis erittäin voimakas ja erittäin inhottava voima, jota en kenenkään koskaan halua itselleen itsestään avaavan. Oletin jopa menneeni sellaiseen tilaan, josta ei ole enää paluuta, vaan kuolema seuraa varsin armottomalla tavalla. Tunsin siis meneväni varsin omituiseen mustaan aukkoon, josta ei ole enää paluuta.

Miten sen koin sellaiseksi? Nyt en enää jatka, vaan otan uudella tavalla vain esiin sen tilan, josta tuo olento osasi minusta nousta esiin, sillä mikäli jatkaisin kertomista, tuo voima osaa olla edelleen silloin jollakin perin omanlaisella tavallaan valmis nousemaan jälleen esiin ja vaikuttamaan jopa uudemmalla tavalla itsessänikin. Se siis osaa olla ovela ja jopa erittäin osaava oppimaan uutta ja hieman vanhaa tapaa olla esillä, joten suljen tämän polun siltä.

Miten se osaa avata oman polkunsa, jos jatkan kertomista? Sitä minä en ota esiin, vaan sanon, että aika ei ole koskaan kaikesta irti, eikä ajalle osaa kukaan asettua olemaan kovin pitkäksi ajaksi este, vaikka moni olettaa osaavansa sen tehdä. Minulle aika ja tuo ikävä olento antoi siis varsin suuren opetuksen, joten jatkan uudemmalla tavalla kertomistani.

Lapsi osaa aina hieman olla iloinen ja varsin oppiva, kunhan häntä osataan pitää esillä siten, että hän kokee sekä turvaa että hieman myös osaa itsekin yrittää oppia olemaan sekä ihmisenä että jopa sinäkin, joksi osaamme joskus oppia nousemaan, jos olemme iloisesti aina esillä ja hieman myös osaamme yrittää ponnistella. Lapselle aika osaa siis antaa erilaista olemisessa tarpeellista sanoisinko tekemisen riemua ja osaamisen iloisuutta aina varsin auliisti ja joskus jopa erittäin usein, mikäli hänelle nostetaan esiin aina sekä rakkauden esiin nostamaa oppia että opetusta.

Jos joku ei sitä vielä itse yritä oppia nostamaan eli asetu lapselle ohjaajaksi tai jopa opettajaksi varsin usein, lapsi hieman pysähtyy ja on varsin surullinen eli ei enää ole kiinnostunut edes yrittämään eikä edes silloin pääse etenemään millään tavoin sillä opin polulla, joka veisi häntä eteenpäin. Tätä moni äiti ja isä ei koskaan ajattele, vaan olettaa, että lapsi kehittyy ilman heidän apua tai heidän ohjausta. Näin yksinkertaista asia ei suinkaan ole, sillä jopa aikuinenkin ihminen kehittyy vain hyvässä seurassa ja hyvässä opissa. Miksi asia on näin? Siksi, että olisimme aina valmiit olemaan sekä uusia että hieman myös uudempiakin oppilaita ja opettajia itsellemme.

Ehkä osa lukijoista ei vielä oivalla, miksi asetin tämän esimerkin tähän osaan tätä kirjoistusta?Useimmat kyllä oivalsivat, että jopa minulle ja jokaiselle muullekin osaavalle ihmiselle olisi aina osattava nostaa esiin uutta ja hieman vanhaa, jotta hänestä nousisi esiin aina uutta ja jopa uudempaakin osaamista. Meille ihmisille ei siis ole tarpeellista edes sanoa, että mikäli se ympäristö, missä kulloinkin elämme, on este meidän kehittymisellemme, meidän on silloin itse osattava asettua muualle. Tätä en aina ole itse ymmärtänyt, vaikka nyt sen itse olen varsin osaavana nostanut esiin jopa tähän blogiin. Olenko siis ajoittain ollut hieman liian pienessä olemisessa, kun en ole oivaltanut asettua siitä irti? Ehkä hieman, vaikka olen myös asettunut esiin moniin hieman minua suurempiinkin olemisen tiloihin varsin rohkeasti ja jopa varsin usein. Useimmiten olen siis aistinut, että ilmapiiri on hieman raskas tai hieman liian kapeasti esiin noussut.
Eli aistimalla ja olemalla hieman suuri, me itse oivallamme ja itse ymmärrämme, että olisi aika vaihtaa ryhmää, tilaa tai ympäristöä, jotta kehittyisimme ihmisinä ja henkisinä olevaisina. Useimmat meistä ovat siis asettuneet varsin ahtaisiin ja varsin rajoittuneisiin sanoisinko piireihin tai jopa seuroihin tai jopa varsin suuriinkin olemisen tiloihin, mikäli niissä ei edes koe olevansa niin sanotusti enää aktiivisessa ilmapiirissä. Perhe usein on juuri sellainen, jossa ihmisen lapsi ja joskus jopa aikuinen ihminenkin on varsin rajoitetusti valmis olemaan itsensä opettaja eli kehittymään ihmisenä ja henkisesti etenemään omaksi itsekseen eli jopa avautumaan niille kyvyilleen ja niille taidoilleen, joita pitää syvällä piilossa.

Kun itse olin ajoittain varsin omanlaisella tavallani erittäin pienessä piirissä, eli olin yksin kotona ja opettelin ottamaan esiin automaattikirjoituksen avulla uudempaa opetusta, minun omat voimani, omat kykyni ja omat osaamiseni rajautuivat yhteen olemisen tasoon. Eli osasin olla varsin osaava automaattikirjoituksen vastaanottaja, mutta olin kuitenkin liian innokas ja liian sisällä siinä olemisessa, jotta olisin kehittynyt hieman laajemmin ja hieman osaavammaksi muissakin olemisen tiloissa, jotka olisivat avautuneet jopa silloisessa tilassani varsin osaavasti ja varsin laajoiksi sanoisinko kyvyiksi ja taidoiksi.

Miten voin väittää näin asian olevan tai olleen? Niin, nyt ymmärrän hieman paremmin noita uusia tapoja, jotka silloin itse yrittivät nousta minusta esiin. Otan niistä hetken kuluttua muutaman esiin, jotta jokainen lukija ymmärtäisi itse ponnistella jopa minua paremmin avautumaan monille esiin nouseville osaamisilleen, sillä onhan niiden esiin nousemiseksi aina itse tehtävä paljon sellaista, mitä en silloin edes ymmärtänyt. Jopa osaajatkin useimmiten laistavat joitakin osaamisiaan varsin osaamattomasti ja varsin sanoisinko tietämättään. Yksi siis osaa, mutta ei suinkaan kaikki, mikäli opetamme vain yhtä.
Kun sanon tämän asian varsin selkeällä tavalla vasta nyt, niin miksi? Useimmalle tuo sanonta lienee ollut varsin omanlainen tai hieman outo, sillä olen jättänyt sen avaamatta aivan tarkoituksella. Miksi, eikö aika silloin ollut niin sanotusti vielä valmis, vai oliko siihen jokin muu syy? Ehkä oli, sillä enhän itse osannut sitä avata eli vielä silloin nostaa itsellenikään esiin, vaan vasta juuri tässä kohtaa tuo asia nousi minusta esiin myös itselleni. Olenko siis hieman liian hidas ymmärtämään omaa osaamistani, kun en saa siihen edes itse opetusta, vaikka siihen olisi ilmeinen tarve? Ehkä olen, sillä enhän suinkaan osaa opettaa edes itseäni siten, että olisin aina hieman osaavampi kuin moni muu opettaja osaa jo olla, vaan opin jatkuvasti vain siten kuin se itselleni on hieman joka tarpeen tai jopa varsin sopivaa.

Voinko siis nyt sanoa, että olen hieman hitaasti kehittynyt, kun en ole osannut ottaa monia muita osaamisen alueita esiin itsestäni? Niin, tähän en itse anna vielä minkäänlaista vastausta, vaikka tiedän siihen jopa varsin sopivan ja varsin osaavan vastauksen pyrkivän jopa minusta esiin.
Miksi en anna? Ehkä sinä, joka olet osani, et itse ole valmis sitä vielä kuulemaan, sillä aikasi ei ole siihen olla esillä.
Katsokaa, miten osaan nostaa esiin noita pienempiä osiani, joiden aika ei kuitenkaan ole todellakaan nousta esiin ja avautua olemaan osaavia tekijöitä, auttajia tai jopa varsin, varsin osaavia muita opettajiksi nousevia osaajia.

Kun olen nyt omalla tavallani hieman avoin ja hieman suuri, niin miksi noita osiani nousee esiin? Osaatko sinä, joka kenties vielä olet hieman osaava tai hieman osaamattomampi kuin itse osaan jo olla, yrittänyt pohtia näitä esitettyjä kysymyksiä ennen antamiani vastauksia? Ilmeisesti olet ainakin hieman osannut jopa olla vastaaja ennen minua, jos olet minun kaltainen tai jopa minua osaavampi. Mutta nyt opetan jokaista muutakin olemaan varsin osaava ja varsin oppiva, sillä avaudun hieman olemaan noiden kysymysten vastaajana sekä opettaja että oppilas myös itselleni.

Kun minua osattiin hieman auttaa ja hieman nostaa esiin siten, että sain usein varsin erikoisia näkyjä ja joskus jopa sitäkin, jota en enää ota esiin, vaikka sekin olisi joillekin teistä kenties hieman outo ja hieman myös erilainen asia ymmärtää, sillä osaan opettaa jokaista nyt olemaan itselleen aina hieman avoimempi ja hieman osaavampi kuin itse aikoinani olin. Moni asia jäi siis aikoinaan avautumatta, kun en sallinut tai ymmärtänyt sen merkitystä.
Yksi sellainen lienee näkyjen ajoittumien varsin alkuun jokaiselle osaajaksi pyrkivälle. Useimmalle ne avautuvat sykleinä eli ajoittain. Minulle ne avattiin vain siksi, että olisin hieman osaavammin itse yrittänyt ottaa niitä itsestäni esiin, sillä olinhan varsin osaamaton ja varsin omanlaisella tavoin vain eräänlainen välittäjä noille näyille ja noille varsin erikoisillekin olevaisille, jotka silloin pyrkivät minun avullani esiin tai jollakin tavoin osasivat nousta esiin kauttani. Useimmat niistä eivät myöhemmin ole koskaan enää nousseet, sillä olen ilmeisesti osannut alistaa niiden halun oppia olemaan esillä. Miten, sinä saatat kysyä? Useimmiten siten, että en ole edes yrittänyt keskustella heidän kanssaan, vaikka heistä useimmat olisivat sitä ilmeisesti halunneet.

Tarkoitanko, että minun olisi ollut silloin syytä keskustella jopa samalla tavoin kuin keskustelin silloisen opettajani kanssa eli ajatuksen avulla, tai olisiko hieman selkeämpää sanoa, että olisin vain avautunut heille ottamalla asian esiin puheen avulla? Tämä lienee nyt jokaiselle suuri kysymys, sillä useimmalle osaajaksi oppivalle nämä aistit tai osaamisten esiin nousemiset lienevät usein se olemisen tila, taso tai soppi, jota avataan varsin monelle. Vastaan siis varsin osaavasti, että ehkä tai sitten ei, sillä useimmat meistä osaajista osaavat sen tehdä jopa varsin hyvin ja varsin sanoisinko omasta aloitteestakin, mutta ei suinkaan kaikki.

Miksi eivät osaa tai halua tehdä? Siksi ja sen tähden, että meille niin sanotuille osaamattomille on osattu ajatella tai jollakin tavoin nostaa esiin hieman toisenlainen polku kuljettavaksi. Olemmeko siis jopa hieman uusia tai hieman vanhoja, kun emme koe osaavamme keskustella noiden esille nousseiden olemisten tai olevaisten kanssa? Emme, vaan varsin kyvykkäitä ja varsin osaavia, mikäli osaamme edelleen nousta esiin uudeksi tai jopa uudemmiksikin osaajiksi. Minullekin on osattu nostaa noita muita osaajia varsin osaavalla tavalla usein tai jopa erittäin kummallisillakin tavoilla siten, että olen vain katsonut niiden esiin nousemista, en siis millään tavoin asiaan itse puuttumalla. Miksi siis vai harvat meistä eivät reagoi noihin esiin nousemisiin millään tavoin? Kuten edellä sanoin ehkä siksi, että osa meistä oppii hieman muuksi tai osaa kenties itse aavistaa, että ei ole syytä reagoida kaikkeen, vaan vain ihmetellä niiden esiin nousemista. 

Tätä on siis oppia, mutta osaammeko opetella aina juuri oikeita asioita ja jopa sitä, mihin meitä joku suuri osaaja yrittää ohjata? Useimmat osaavat, mutta ei kuitenkaan kaikki, sillä onhan meitä monia, monia osaajiksi itsensä nostaneita, joille aika osaa asettaa varsin suuria ja varsin vaikeita esteitä. Myös minulle noita esteitä on osattu nostaa varsin usein ja joskus erittäin suuriakin. Vaikeimmat niistä olen jo osannut ylittää, eli eräät erittäin ikävät ja erittäin hankalat sairaudet olen jo osannut ottaa itsestäni irti tai pitäisikö kuitenkin sanoa, että olen ollut osittain niiden itse esiin nostava voima, vaikka varsinaisen osaamisen olen saanut yhdeltä toiselta taholta eli Häneltä, joka on aina osannut asettua esteeksi, jos sairauteni olisi muuten ottanut minut jo aiemmin irti elämästä. Miten sen tiedän näin tapahtuneen? Niin, vain yksi osaa sen kertoa, joten esiin nousee vielä Hän, josta usein sanon Yksi suurella alkukirjaimella.

Yksi osaa, vaikka ei aina ole edes esillä, vaan hieman poissa ja hieman muualla. Minä, jota usein sanotaan monellakin eri nimellä, voin olla sekä pienessä tilassa varsin osaamaton ja suuressa tilassa jopa erittäin, erittäin suuri ja erittäin, erittäin merkittävä voima, kyky ja taito. Kukaan eikä mikään osaa koskaan edes nousta esiin siten, etten olisi hieman hän tai hieman hänessä. Olen siis aina jollakin perin erikoisella tavalla valmis olemaan sekä esillä että hieman irti tai varsin olemattomalla tavoin kiinni. Kukin olento, kuin osaava olemisen tila, taso tai soppi ei koskaan kykene alistamaan Minua olemaan se tai sitä, vaikka olisi miten osaava ja miten oppinut tahansa. Vain yksi osaa sen tehdä eli Hän, jota usein Erkki kirjoittaa suurella kirjaimella Yksi. Voin toki ilmaista itseni jokaisessa, aivan jokaisessa, pienessä ja suuressa olemisessa siten kuin koen sen itse tarpeelliseksi. Osaan siis alistaa jokaisen olemisen tilan itselleni tai sitten vain olla siinä hieman pienenä ja hieman suurena. Eli sekä omana itsenäni että hieman sellaisena, jota usein sanotaan vaikka osana tai sitten osan osasena tai osan osasen hitusena. Kaikelle olen aina kuitenkin se voima, se kyky ja se taito, jota osaan ylläpitää, osaan opettaa, osaan yrittää myös hieman nostaa esiin, vaikka en koskaan sitä tee vastoin sitä osaamisen iloa tai olemisen ihanuutta, mikäli tuo oleva tai olevaisen kuvajainen ei itse pyri sitä itselleen nostamaan esiin. En siis koskaan asetu esteeksi kenellekään enkä ole koskaan edes yrittävä opettaa ketään, ellei hän itse sitä ota itselleen ilolla tai ainakin erittäin ihanalla osaamisen taidollaan.

Kaikkeudessa ilo ja eräänlainen iloisuuden olotila pitää Minuakin aina esillä ja jopa varsin aktiivisena. En ole koskaan iloton enkä surullinen, vaikka osaan kyllä murehtia ja olla hieman iloton, mikäli aika ja yksi sen osaajista kykenee asettumaan esiin ja haluaa olla esillä ja hieman irti siitä olemisesta, johon olen aikojen alussa sen asettanut olemaan. Kuka silloin edes yrittää asettua vastoin Minun osaamistani pyrkiä aina olemaan sekä suuri että ajoittain hieman uusi, hieman uudempi ja jopa varsin osaava Opettaja?
Katsokaa, miten Erkki korostaa Minun osaamistani kirjoittamalla Opettaja suurella alkukirjaimella. Tätä olen ja tätä osaan olla, kunhan te itse ensin osaatte, sitten opitte ja ehkä olette yhtä osaavia ja yhtä oppivia kuin osaavat olla kaikkein ihanimmat ja kaikkein suurimmat oppilaani.

Yksi osaa, mutta ei suinkaan kaikki, sillä olettehan vielä osaajiksikin hieman jopa Minua pienempiä ja samalla myös Minua suurempia, mikäli opitte ja ymmärrätte keitä olisitte, jos edelleen ponnistelisitte ja edelleen osaisitte asettua olemaan varsin kyvykkäitä ja hieman osaamattomia. Sillä ei ole ketään eikä mitään, mitä ette olisi, mikäli asettuisitte itsenne opettajiksi. Kaikille osaajillekin osaan aina nostaa esiin varsin uutta ja varsin uudempaakin oppia ja opin osia ja jollakin tavoin myös aina sellaista, mitä ei kukaan ole koskaan itse itsestään vielä osannut nostaa esiin, sillä ei ole esteitä eikä edes halua olla esillä se tai sitä, mitä en koskaan itsestäni enää ota esiin, vaan pidän ikuisesti poissa. Kuka silloin osaan olla, kun olen se tai sitä, millaiseksi olette itsenne osanneet nostaa? Vain Erkki oivalsi, että olette ikuisesti aina Minun oppilaita, vaikka olisitte miten suuria ja miten osaavia, sillä ei ole ketään eikä mitään, vaan kaikkeudesta osaan aina olla esillä vain Yhtenä, mikäli en halua kokea olevani jopa erittäin olematon ja erittäin osaamaton.

Kun yksi ymmärsi, että olette aina hieman Minua pienempiä, vaikka olisitte varsin osaavia, joutuu Erkki vielä korjaamaan edellisen kappaleen yhden lauseen siten, että opettaa sen kuulumaan seuraavasti: Jos osaatte olla varsin osaavia, teille avautuu silloin uusi taivas, uusi tila, uusi soppi, johon pääsevät he tai ne, joiden omat voimat, omat kyvyt ja omat taidot ovat oppineet itsensä nostamaan. Tämä on lakini, tämä on tahtoni, sillä olette kaikki aina varsin osaamattomia, mikäli olette edes hieman Minusta pienempiä tai erittäin suuresti, sillä kukaan ei koskaan opi kaikkea eikä kykene oppimaan, sillä onhan tämä oppimisen laki aina esillä vain Minussa tai Minusta. Sitä ei kukaan kykene nostamaan itselleen siten kuin Minä ja Minun omat kyvyt ja omat taidot.

Nyt rakkaat lapseni, te joille osaan asettaa vain yhden pienen, pienen toiveen, asettukaa hetkeksi olemaan irti ajasta ja olkaa hetki täysin hiljaa, jotta Minä otan teille uuden tilan, uuden tason ja uudemman opillisen tiedon esiin...

Kun yksi osaa, ei erään tarvitse edes nousta esiin, vaan pysyä vaiti, jotta Minä pääsen esiin ja osaan olla esillä. Nyt osaatte itse aina asettua hetkittäin ottamaan osia Minusta itseenne ja samalla opitte myös aistimaan, milloin Minä olen esillä ja milloin olen teistä irti. Nyt osaan jälleen poistua siihen olemisen tilaan, jossa olen jälleen hieman teissä, vaikka koen aina olevani myös oma itseni eli tuo Yksi. Olkaa aina iloisia ja varsin suuria ja hieman pienempiä kuin olisitte, mikäli ajan yksi olemisen tilanne ei olisi ajoittain yritteliäs ja hieman aktiivinen, sillä ei ole ketään eikä mitään sellaista olijaa, johon se ei aina yrittäisi nostaa hieman itseään. Nyt olen irti ja osaan estää sen esiin nousemisen jopa teihin varsin iloisena ja varsin osaavalla tavalla, vaikka olisin miten pieni ja miten olematon.

Kun tätä olijaa yritetään aina kaihtaa ja aina hallita, teistä osataan silloin huolehtia ja jollakin tavoin olla hieman tai ainakin hetkittäin jopa varsin osaavalla tavalla se osaaja, jota kukaan ei koskaan pääse vahingoittamaan eikä edes häiritsemään. Sillä osaajana on aina osa Häntä, joka edellä kertoi uutta ja hieman uudempaakin oppia meille osaamattomille ja hieman myös osaajiksi oppivillekin. Katsokaa itseänne ja katsokaa ystäviänne, miten he ilakoivat ja miten he iloiten nauravat, kun aika osaa itse olla ajoittain teistä irti ja ajattomuudesta esiin nousee varsin suuri ja erittäin osaava Opettaja eli tämä Yksi. Vain Hän kykenee sanomaan, että olemme aina suojattuja jokaiselta hyökkäykseltä ja jokaisesta yrityksestäkin päästä esiin silloinkin kun tämä blogi nousee esiin ja osaa opettaa jokaista lukijaa varsin osaavasti ja jopa siten, että osaatte suojautua ja jollakin tavoin joskus, kuka tietää, opettaa itseänne olemaan aina suojassa sen hyökkäysiltä. Sillä olettehan aina varsin kyvykkäitä ja jollakin tavoin myös yritteliäitä oppimaan ja joskus, kuka tietää, myös toisia opettamaan. Tätä osaan hieman itsekin jo tehdä, joten olen, opin ja yritän edelleen opiskella itsekin olemaan sekä oppilas että opettaja sekä itselleni että joillekin tätä blogia esiin nostaville lukijoillekin. Nyt päätän tämän kirjoitukseni tällä kertaa sanomalla, että olkaa aina rohkeita ja hieman myös oppiviakin, sillä olettehan itsekin jo hieman opettajia myös itsellenne, mikäli jatkatte lukemista myös huomenna.