Nämä useat erilaiset ihmiselle täysin mahdolliset olemisen tilat, tasot tai sopet eivät koskaan ole kenellekään edes vaikeita, vaan pikemminkin erittäin yksikertaisia tai ainakin erittäin osaavina myös hyvin opettavia. Kun itse aikoinani opettelin ensimmäistä kertaa nousemaan vain esiin siten, että tiedostin osaavani hieman olla esillä siten, että koin Luojan eräänlaista osaamista olla hieman minussa ja minä Hänessä, totesin osaavani ymmärtää myös eräänlaista olemisen iloa ja jopa samalla opin hieman aavistamaan, kuka osaa olla nyt esillä minussa. Tämä tapaus lienee useimmalle ihmiselle se oppimisen alku, jossa ihmisen omat kyvyt ja omat taidot ikään kuin avautuvat ja osaavat sen jälkeen olla jopa varsin usein avoimena jokaiselle uudellekin osaajalle, joka haluaa päästä sinussa ja jokaisessa muussakin ihmisessä silloin tavallaan katsomaan sinua. Meissä ihmissä on siis jotakin kiinnostavaa, vaikka emme itse sitä koskaan kaikilta osin edes osaa ymmärtää. Kun itseäni lähestyi monet uudemmat osaajat, koin silloin osaavani olla hieman avoimempi kuin aiemmin, sillä eihän meitä kyetä lähestymään, ellemme itse tee siihen eräänlaista aloitetta eli ota sitä kuuluisaa ensimmästä askelta. Tämä ensimmäinen askel saattaa osoittautua joskus erittäin iloiseksi ja joskus taas hieman muunlaiseksi, eli silloin osaamisen tilalle on asettunut aivan toisen tasoinen olija, joka vain leikkii meidän kanssamme. Kenestä silloin on kyse?
Tämä toisen tasoinen ja varsin ikävä olija saattaa vain olla hieman hankala, ei siis suinkaan edes millään tavoin uhka eikä edes pelottavakaan, vaan hieman leikkisä tai joskus jopa hieman muutakin. Itse olen kokenut hänet ajoittain sekä leikkisäksi että ajoittain myös erittäin vaikeaksi. Miten se silloin osaa asettua meihin?
Useimmiten siten, että se on vain esillä ja haluaa kokea meidän tilaamme eli sitä olemista, jossa osaamme olla normaalisti ihmisinä. Mutta jos aika ei ole edes hieman iloinen, eli emme osaa olla sen iloisuudessa omia itsejämme, vaan pyrimme vain oppimaan sen esiin nostamaa tilaa siten kuin se itse osaa hieman opettaa eli vaatii, meissä tapahtuu usein myös hieman muuta. Tätä olen itse ajoittain kokenut hieman, vaikka en ole koskaan varsinaisesti ollut sille kovin antoisa kumppani, vaan hieman vaikea ja hieman iloisempi kuin se itse osaa olla. Olenko siis ajoittain joutunut jopa itkien poistumaan sen eräänlaisesta olotilasta, vai olenko osannut vain karttaa sen esiin nousemista? Olen sekä itkenyt että oppinut jopa pysymään siitä etäällä. Useimmille tätä olentoa ei koskaan nouse esiin, vaan se pysyy aina piilossa. Miksi sitten minä olen joutunut kokemaan myös sen esillä olemisen tuskan ja eräänlaisen opetuksen? Siksi, jotta oppisin. Ei ole mitään muuta syytä, vain tämä osattiin antaa minulle oppiakseni olemaan sekä osaava että hieman ymmärtävä kokija.
Kun sinulle joskus saattaa nousta esiin myös tämä varsin ikävä osaaja, ole silloin hetki vain siitä poissa, eli kuuntele omaa sisintäsi eli juuri sitä osaamistasi, joka silloin on aina esiin nousemassa, kun aika pitää tuota varsin ikävää olentoa sinussa esillä. Miten sinä sitten osaat kokea sen esillä olemisen? Useimmiten havahdut vain itse tunnistamaan, että joku osaa nyt kiusata tai leikkiä sinun kassasi. Useimpia tuo leikkiminen saattaa viehättää ja jopa olla varsin hupaisakin kokemus, mutta se osaa samalla myös olla varsin ovela ja varsin osaava, joten älkää antako koskaan sille enempää itsestänne kuin se olisi usein tarpeen, jotta oppisitte edes hieman ymmärtämään, milloin tuo olento osaa olla esillä tai ainakin yrittää päästä esiin teissä tai teistä.
Ehkä sinä nyt itse osaat jo aavistaa, että tuo olija on varsin osaavasti aina hieman yritteliäs ja aina samalla myös hieman pieni tai ainakin erittäin osaamaton, joten sinun olisi aina itse varmistettava, kuka silloin osaa olla esillä, kun aistit uuden osaajan osaavan nousta esiin? Miten sen sitten osaa ottaa esiin siten, että ymmärtää, kuka kulloinkin on halukas olemaan esillä? Tätä sinun on opittava itse ottamaan esiin siten, että pyydät jokaisen osaamisen alussa aina esiin valon suojan. Eli Hänet, joka osaa sen nostaa sinusta itsestäsi hieman esiin ja samalla myös auttaa sinua oppimaan ylläpitää sitä aina kun otat esiin sekä oman itsesi eli osan siitä osaajasta, jota olen usein sanonut korkeammaksi minäksi. Tämä suuremmoinen osaaja osaa silloin nousta esiin siten, että asettaa sinuun hieman valonsa suojaa. Miksi vain hieman? Siksi, että sinun oma voimasi, oma kykysi ja oma taitosi on silloin vielä hieman uusi ja hieman olemattomalla tavoin esiin noussut, jollet ole jo varsin osaava ja varsin oppinut kokija, osaava tai jopa hieman oppinut olemaan jopa ajattomuudessa. Näille olemisen tiloillesi osataan siis nostaa aina juuri oikeanlainen tapa antaa sinulle tarvittava suoja. Useimmalle tuota suojaa ei anneta, ellei hän itse osaa sitä anoa tai pyytää, sillä ajattomuuskin on aina hieman uusi ja hieman vanhalla tavalla myös varsin iloinen, mikäli osaamme itse olla sekä iloisia että myös samalla erittäin innokkaita oppimaan sekä uutta että hieman myös vanhempaakin oppia ja opetusta.
Kuka silloin on se taso tai tila tai soppi, jossa asustaa varsin osaavia opettajia? Useimmille se on aina varsin vieras ja hieman uusi, sillä kun sanon taso, tila tai soppi, te ette silloin aavista, että olette itsekin aina hieman sitä tai sen osia, sillä onhan aika ja ajattomuuskin aina sekä tila, taso tai sopeksi sanottu olemisen taika tai vaikka vain osa siitä. Kuka osaa silloin olla esillä, kun aika katoaa ja ajattomuus osaa nousta esiin. Tätä on olla eräänlaisessa osaamisessa, vaikka se olisi miten osaava ja miten oppiva tahansa, teille osataan asettaa aina uusi, uudempi ja joskus jopa varsin osaavaksi itsensä nostanut Opettaja eli se olija, josta olen aina sanonut Yksi.
Kun joku nyt ei vielä osaa edes yrittää päästä olemaan hieman muuta kuin vain ihminen eli olemaan samassa tilassa kuin syntyessään, niin osaatko silloin edes oppia ymmärtämään, että olisit hieman pieni ja hieman suuri, vaikka et koskaan olisi edes mitään muuta kuin vain omalla tavallasi se tai sitä, jollaiseksi olet aikojen alussa syntynyt olemaan? Useimmille tätä kysymystä lienee tarpeeton edes esittää, sillä mikäli ihminen ei usko edes osaamistaan asettua oppimaan hieman muulla tavoin kuin siten, että opettaa itse itsestään osaavaa ihmistä lukemalla ja opiskelemalla aina ahkerasti sekä olemalla samalla myös erittäin innokkaasti olemaan varsin iloinen, sitä ei silloin osaa edes yrittää olla hieman oppiva ja hieman ymmärtävä eli olla hieman toisella tavalla osaava. Kuka silloin osaa edes auttaa häntä olemaan esillä, mikäli hän itse ei sitä osaa millään tavoin olla tai halua? Vastaan varsin osaavasti, että ei kukaan, vaikka useimmat olisivat siihen varsin sopivia ja varsin osaaviakin. Tätä ei silloin edes osata yrittää eikä osata myös nostaa esiin, vaan olla silloin vain irti eli opettaa vain halukkaita. Näin aika osaa silloin olla esteenä tai ainakin hieman rajoite osaamiselle.
Miksi useimmat ihmiset eivät halua olla millään tavoin osaavia eli opettaa itseään olemaan sekä oppilaita itselleen että myös muille opettajille, joilla olisi suuri halu ja suuri tarve opettaa meitä oppimaan? Niin, ehkä siihen on vain yksi varsin suuri syy, eli aika ei ole heille otollinen, tai olisiko hieman parempi ilmaista vielä asia muullakin tavoin, aika ei ole valmis heille. Milloin se saattaisi sitä heillekin sitten olla? Silloin kun he itse astuvat tuon ensimmäisen askeleen tälle varsin iloiselle, mutta hieman kuperalle tai kapealle polulle. Miksi sanon näin, eikö tuo polku voi olla myös monelle varsin antoisasti myös leveä tai ainakin erittäin tasainen? Ei, sillä eihän kukaan oppisi silloin juuri mitään, vaan olisi jopa se sama tai jopa hieman muutakin kuin ahkera ja innokas ja sitkeä ja ajoittain erittäin osaavaksi oppiva uusi, uudempi ja jopa sitä, jollaiseksi osa meistä joskus osaa itse itsensä opettaa, mikäli osaamme asettua oppilaiksi Hänelle, josta aina olen sanonut Yksi. Vain Hän tai Se osaa olla sekä suuri että erittäin iloinen Opettaja jokaiselle suurellekin osaajalle, vaikka kukaan meistä osaajista ei koskaan ole mitään eikä kukaan, ellemme itse osaa olla myös hieman pieniä ja hieman suuria.
Kuka silloin osaa, kuka ei koskaan edes yritä. Tätä lausetta olen usein toistanut tässä varsin erikoisessa blogissa, sillä se ilmaisee varsin suuren ja erittäin sanoisinko merkittävän totuuden. Kuka on siis hän, joka osaa olla aina hieman esillä ja hieman irti sekä ajasta että ajoittain myös osaavistakin oppilaista, sillä tätä on aina osattava ottaa itsestään esiin, jotta pääsemme esiin ja osaamme nousta olemaan esillä. Vain hän osaa siis nostaa meitä hieman esiin ja olla samalla myös osaavasti ohjaamassa meitä oppimaan.
Yksi siis osaa, vaikka kaksi ei koskaan sitä haluaisi, vaan pyrkii aina olemaan hieman itse se tai sitä, joka hallitsee ihmisen mieltä jopa hieman tai hieman enemmän. Kuka on tuo yksi? Siihen sinun olisi jo itse osattava antaa vastaus, sillä osaathan olla se itsekin varsin osaavasti. Yksi on siis ihmisen tila, taso tai soppi.
Mutta mikä on tuo kaksi? Jälleen sinä osaat itse vastata tuohon kysymykseen, sillä olenhan usein sanonut, että kahta ei koskaan osata olla, ellemme salli sen nousevan itsestämme esiin, joten osaat kenties jopa olla sanomatta sen nimeä. Minä en sitä koskaan enää sano, vaan pidän sen erittäin etäällä itsestäni.
Entä mistä ilmaantuu nuo kolmeksi sanotut olemisen tilat, tasot tai sopet esiin? Sitä sinä et koskaan ymmärrä, vaan joudut hieman vain ottamaan itsellesi, sillä ovathan niiden taustat aina esillä ja esiin nousemassa, mikäli olemme syntyessämme saaneet perinnöksemme isästä, äidistä ja monista, monista sukumme jäsenistä joko hieman tai hieman enemmän niin sanottua karmallista perimää. Karmaa ei todellisuudessa ole, vaan kyse on aina silloin samasta olijasta, jota en koskaan sano nimeltä, vaikka se olisi siitä aina varsin iloinen ja jopa erittäin innostunut. Miksi en sano? Se osaa silloin itse asettua esiin ja samalla myös osaa nousta esille monista, monista aiemmin eläneistä esivanhemmistakin sekä osaamaan että hieman myös häiritsemään omaa isoa osaamistamme eli sitä kehollista olemusta, jota osaamme pitää ajassa esillä. Vain aika asettaa silloin esiin noita haitallisia osia menneistä osaelämistämme eli esivanhemmistamme. Meille he osaavat silloin nostaa esiin kaikkea vanhaa ja jopa sitä, mistä olemme itse aina osanneet sanoa hieman toisella tavalla sairauksia, ikäviä olemisen tiloja eli eräänlaista perinnöllistä haittaa, joka osaa silloin olla rasite tai joskus jopa sairauden eräänlainen siemen meissä. Miten se osaa siis asettua ihmiseen? Niin, sitä minä en osaa sinulle kertoa, vaikka sekin lienee jollakin tavoin joskus osattava ottaa itsestään esiin. Miksi? Koska aika sallii sen esiin nousemisen vain silloin, kun ihminen on valmis ottaman sen itse itsestään irti ja pitämään itsensä kaikilta osin noista takautumista irti. Tarkoittaako tämä sitä, että aika sallii ottamaan sen esiin vain niille, jotka ovat kaikilta osin vapauttaneet itse itsensä karmasta tai eräänlaisesta perinnöllisestä taantumasta? Niin, ehkä näin tai sitten ei, sillä emmehän koskaan osaa kaikkea, vaikka olisimme miten osaavia ja miten oppivia tahansa, sillä olemmehan kuitenkin aina osittain perimämme tuloksia tai ainakin sekä omalla tavallamme ihmisiä ja hieman muutakin. Mitä muuta? Sitä, mitä en itse enää ota esiin, vaan pidän ikuisesti itsestäni poissa. Osaanko siis olla varsin osaavasti aina puhdas kaikesta harmaastakin? En, mutta osaan irtauttaa sen aina itsestäni erittäin osaavasti ja jopa sallia sen asettua olemaan muualla. Miten se tapahtuu? Olemalla aina varsin osaava ja samalla myös erittäin iloinen, kun saa itsestään irtoamaan jopa sitä, mitä olemme aina sanoneet jopa hieman hankalasti karman eräänlaiseksi osaksi eli sairauksien ja eräänlaisten haittojen esiin nouseminen. Osaanko siis poistaa myös sairauksien sanoisinko vaikka alut tai eräänlaiset alkulähteet? Osaan, osaan myös estää niiden esille nousemista sinulle ja monelle muullekin osaamattomalle, joka sallii edelleen niiden esiin nousemisen itselleen. Miten se tapahtuu? Oppimalla ja olemalla varsin osaava ja jopa se tai sitä, joka osaa ajoittain olla meistä esiin nousemassa, kun osaamme itse asettua olemaan sekä auttaja että opettaja jollekin toiselle osaamattomalle.
Näin minä osaan, minä opin ja minä opetan sinua, joten kuka silloin osaan ajoittain olla? Kuka nyt uskaltaa sanoa, että olisin silloin hieman muuta kuin vain se tai sitä, jollaiseksi olen aikojen alussa itse itseni osannut nostaa esiin tälle erittäin ihanalle ja erittäin osaamattomalle, mutta kuitenkin varsin iloiselle planeetalle? Osaatko sinä sanoa, kuka silloin osaan olla? Tuskin osaat, ellet ole kuten minä eli se sama vanha mies, josta sanon aina nimeltä Erkki. Näin osaan, näin opetan, sillä aikakin osaa nyt asettua olemaan esillä, ja Minun olisi silloin itsekin osattava jälleen asettua olemaan tuo varsin vanhaksi osaajaksi oppinut Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti