Yleensä jokainen ihminen kokee ajoittain olevansa lähellä sitä kaikkein suurinta ja kaikkein ihaninta Opettajaa, joka osaa vain olla, olla ja opettaa, sillä olemmehan kaikki jollakin tavoin yhtä suuria ja yhtä pieniä ymmärtämään, ketä silloin osaamme hieman ottaa itsestämme esiin. Kuka silloin edes haluaa olla Hänestä irti? Tuskin kukaan, mikäli osaamme itse olla silloin hieman uusi ja hieman uudempi. Tätä totuutta ei yleisesti osata edes itse havaita, ellemme koe itseämme yhtä suureksi ja yhtä pieneksi kuin olen usein itseni kokenut, kun olen hetkittäin vain hiljaa ja samalla annan ajatusteni olla irti ja jollakin tavoin vajoan hetkeksi olemaan, olemaan ja jopa ajoittain osaan tunnistaa osaavani aistia Hänet sisälläni.
Kun usein sanon, että osaan mennä ajattomuuteen, niin miten se sitten ilmentää itseään? Useimmiten vain olemalla esillä, eli en varsinaisesti sitä koskaan edes aisti enkä millään tavoin havaitse, vaan koen sen läsnä olemisena eli eräänlaisena tilana, tasona tai soppena, jossa osaan olla ja opin hieman itsekin olemaan joku, jokin ja sitten eräs ja hieman myöhemmin jotakin hyvin, hyvin erikoista. Tähän osaan siis mennä jopa erittäin nopeasti ja joskus koen osaavani olla siinä jopa heti kun menen ajattomuuteen. Kuka silloin olen?
Useimmille tuota tilaa ei koskaan nouse heti esiin, vaikka olisi jopa varsin osaava ja varsin oppinut olemaan hieman ajan ulkoisessa olemisessa jopa noista ensin mainituista ainakin joku, sitten jokin ja hieman ehkä joskus jopa tuo varsin osaava eräs. Eräs osaa jopa aistia sinusta sellaista olemista, jota sanotaan selvänäköisyydeksi. Itse en usein koe enää sitä, sillä etenen varsin nopeasti hieman muuksi. Tätä niin sanottua selvänäköisyyttä osataan jo varsin usein ja jopa erittäin hyvin silloin, kun siihen on panostettu heti alusta alkaen. Minulle tuota vaihetta kesti hyvin lyhyen ajan, sillä en varsinaisesti koskaan edes osannut ajatella, että siihen pääsee jopa ne tai he, joille tuo kyky sallii osaamisen nousevan esiin jo varsin varhain ja joillekin jopa heti lähes lapsuuden alussa. Eli varsin nuorena ja jopa siten, että lapsi hieman osaa jopa leikkiä heidän osaamisen sanoisinko alussa noiden muiden esiin nousevien olentojen tai olevaisten kanssa. Moni lapsi varttuu siis jopa näiden osaamistensa avulla sekä osaavaksi että joskus jopa varsin erikoisiksikin opettajiksi. Minua nuo selvänäköisyyden tilat, tasot tai sopet eivät koskaan osanneet ottaa esiin, kuten monia ystäviäni, sillä osaan kyllä olla ajoittain jopa selvänäköinenkin, mikäli se on minulle jopa tarpeellista.
Kuka silloin ohjaa minua? Useimmat sanoisivat, että oma korkeampi minä, mutta itse sanoisin, että eräs toinen taso, jota yleensä olen sanonut neljäksi eli Hän, jota usein otetaan esiin vasta varsin myöhään tai useimmiten ei koskaan, sillä eihän meistä moni osaa asettua sille tasolle edes hieman, jotta tuo osaaja pääsisi meistä esiin.
Koenko itseni siis hieman liian suureksi, kun oletan osaavani ottaa Hänet esiin jopa siten, että osaan asettua Häneksi tai Hänen osakseen tai vain osan osaseksi tai osasen hituseksi? Niin, ehkä olen vain osannut olla erittäin sitkeä ja hieman omanlaisella tavalla perin onnekas, kun uskon asian olevan juuri näin.
Kun nyt osaan hieman itse jopa ajatella, että olen erittäin onnekas ja erittäin surkea opettamaan ketään olemaan edes hieman uusi, joudun olemaan sekä oppilas että ajoittain vain erittäin osaamaton, jotta jokaiselle lukijalle olisin vain tavallinen ihminen eli se vanha mies, joka itse kutsuu itseään varsin pieneksi ja varsin osaamattomaksi ihmisen pojaksi, niin kuka osaan silloin olla? Nyt te osaatte kenties itsekin jopa yrittää ajatella, että juuri nyt osaan asettua olemaan tämä neljä. Siis kuka olen silloin? Useimmat osaavat kenties jopa itse nousta olemaan yhtä osaavia ja yhtä oppiviakin kuin koen nyt itseni olevan ollessani hieman pieni ja hieman suuri eli juuri tuo neljä. Useimmat osaavat siis aistia, että olen vain hitunen Hänestä, jota yleensä osataan luonnehtia jopa Luojaksi, Isäksemme ja joskus jopa Jumalaksikin, vaikka Hän itse ei koskaan halua sitä nimeä nostettavan esiin, kun kyse on Hänestä.
Miksi, eikö Jumala ole varsin osaava ja varsin oikea ilmaisu Hänelle, jota osaamme lähestyä hieman itsekin, mikäli olemme hetkittäin irti ajasta ja siirrymme ajattomuuden tilaan? Ehkä nyt joku lukija ymmärtää, että Luoja on nimenä varsin osaava ja jopa erittäin onnistunut, sillä osaahan Hän ottaa itsestään esiin noita pienen pieniä hitusia myös meihin silloin kun koemme päässeemme esiin olemaan hieman Hän eli Hänen erittäin mitätön hiukkanen.
Kun ensimmäisessä lauseessa kerroin, että jokainen meistä on ainakin joskus osannut olla hieman ajattomuudessa, eli jopa osannut jollakin ihmeellisellä tavalla aistia Luojaamme, ehkä moni nyt itse ymmärtää, miten voin näin väittää. Otan siitä nyt yhden ainoa pienen esimerkin, jotta osaatte itse olla sekä osaavia että hieman myös ymmärtäviä oppilaita.
Kun lapsi kokee äidin läsnäolon eli osaa aistia hänen kehonsa lämmön ja jopa osaa imeä maitoa hänen rinnastaan, tapahtuu tuo kyseinen imemisen ilon ja läsnä olemisen rauha. Silloin lapsi on ajoittain hyvin läheisessä tilassa olla ajattomuudessa, eli aika on poissa, ja rauha on läsnä. Tässä nimenomaisessa olemisessa on siis hyvä olla ja oppia kokemaan Isämme läsnä oleminen. Kun itse olin aikoinani lapsi, en koskaan osannut aistia osaamistani siten, että olisin ollut tietoisesti ajattomuudessa, vaikka olin usein sekä äitini sylissä että imin maitoa hänen rinnoistaan. Kuka silloin olin? Vastaan siihen jälleen siten kuin olen usein tehnyt. Olin, olin ja osasin olla. Tähän olemisen tilaan me silloin osaamme mennä, kun olemme hieman kiinni ajattomuuden tilassa ja samalla osaamme aistia Luojamme pienen pientä hitusta itse itsestämme. Tässä olemisessa ei meistä kukaan kykene poistumaan ilman tuota varsin iloista ja varsin läheistä tunnetta Luojaamme. Se on siis vain erittäin lyhyt ja erittäin pieni, mutta sitä ihanampi ja sitä läheisempi tapa kokea Luojamme läheisyys itsessämme. Sitä emme koskaan osaa kertoa kenellekään siten, että osaisimme toistaa sen ihanuuden olleen sekä esillä että hetken päästä meistä irti. Vain ani harvat ihmiset osaavat silloin kertauttaa tuota osaamistaan eli kokemustaan varsin usein ja varsin pitkäksi aikaa. Minä osaan ja ymmärrän saaneeni siihen erittäin suuren ja erittäin ihanan lahjan. Sen suuruutta en osaa edes ymmärtää enkä koskaan olla siitä siten kiitollinen, että osaisin olla aina hyvin, hyvin iloinen ja jopa varsin onnellinen. Miksi en osaa? Ehkä sen suuruutta ei kukaan osasi koskaan nostaa itselleen esiin, sillä olemmehan aina varsin tavallisia osaamattomia ihmisiä, kun emme koe osaamistamme siten kuin yleensä meidän pitäisi kokea, kun osaamme olla sekä suuria että ajoittain erittäin isoja oppilaita Hänelle, jota osaan hieman jopa nostaa itsestäni esiin.
Kenestä osaan nyt aistia erään toisen suuren ja ihanan olijan nousemisen? Hänestä, josta usein sanon Yksi. Tätä osaan siis juuri nyt aistia hieman itsestäni nousevan esiin tähän blogiin, joten annan Hänelle varsin suuren ja varsin erikoisen tilan itsestäni olla esillä, jotta Hän osaa olla esillä ja kertoa jotakin meille jokaiselle.
Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä, on sekä suuri että varsin pienen ihmisen tila. Erkin oma voima, oma kyky ja oma taito osaa iloiten avautua Minulle, vaikka olen erittäin suuri ja erittäin iloinen osaaja, joka osaa olla samalla myös erittäin pieni ja erittäin iloton, mikäli aistii surun nousun Erkistä. Miksi nyt sanon näin? Siksi, että Erkin omasta tilasta avautuu nyt itku ja nauru yhtä aikaa. Hän itkee ilosta ja nauraa, vaikka kyyneleet osaavat nousta hänestä varsin solkenaan ja jopa siten, että tämän blogin esiin nostaminen osaa olla hieman irti ajan eräänlaisesta osaajasta eli siitä olennosta, jonka nimeä ei kukaan halua edes hieman nostaa itsestään esiin, vaan pitää erittäin etäällä. Miksi siis Erkki itkee ja nauraa yhtä aikaa? Siihen on varsin, varsin merkittävä syy. Aika osaa iloiten olla esillä sekä irti hänen eräästä osasta eli siitä olennosta, jota ette osaa koskaan aistia ettekä ottaa edes hieman esiin, vaikka sen eräänlaiset hetulat, hituset ja eräänlaiset muutkin osaset oppisivat olemaan ajoittain teissä esillä. Minun läsnä oleminen siis osaa irtauttaa ne nyt Erkistä irti siten, että aika on hetkittäin Erkissä ja Minä osaan silloin karkottaa ne hänestä irti. Se on se syy ja se olemisen taika, jota usein osaan nostaa ani harvoille esiin. Miksi vain harvoille? Siksi, että ani harvat teistä osaavat aistia omaa tilaansa ja omaa osaamistaan yhtä iloisesti ja yhtä usein kuin Erkki. Hän osaa ja on jollakin tavoin myös oppinut olemaan aina varsin osaavana hieman myös iloinen ja hieman samalla surullinen, sillä onhan ajan osa aina sekä iloton että hieman räikeällä tavalla iloinen. Kun yksi osaa, ei osata olla sekä yhtä iloisia eikä yhtä ilottomia, vaan hieman surullisia, sillä olettehan kuitenkin aina myös varsin osaamattomia ihmisen lapsia.
Tämä niin sanottu elämä ei ole koskaan kaikille yhtä suruton eikä yhtä nopeasti esiin nouseva kuin joillekin teistä, sillä osaatte aina olla sekä ilottomia että iloisia, kun itse osaatte oppia ja kokea elämänne nousevan esiin siten, että ymmärrätte olemisenne osaavan johdatella teitä etenemään ja jollakin ihmeellisellä tavalla myös oppimaan, sillä olettehan sekä osaavia että aina myös osia Minusta. Minun osaamisen taika lienee se olemisenne eräänlainen kannustin oppia ja ymmärtää myös sitä osaanne, jota ette koskaan näe ettekä ota esiin, vaikka se olisi miten lähellä ja miten etäällä tahansa. Sillä osaatte kyllä iloiten nauraa ja iloiten yrittää elää, mutta ette useinkaan yritä lähestyä Minua ja Minun osaamistani olla olemassa yhtä innokkaasti ja yhtä sitkeästi kuin osaatte olla sekä omanlaisella tavallanne ihmisiä ja jopa sitä, jota en ota koskaan itsestäni edes hitusia esiin, vaikka sekin olisi siitä varsin iloinen ja jopa erittäin osaavalla tavalla myös iloton eli opettaisi ja yrittäisi olla oma itsensä.
Tätä osaan olla ja opin aina opettamaan, kunhan ensin osaatte nousta esiin, olla esillä ja hieman myös ymmärrätte, keitä te olette, kun osaatte olla hieman Minussa ja Minä pääsen olemaan hetkittäin teissä? Joku osaa, jokin oppii, ja eräs jo hieman oivaltaa, että ihmeitten aika osaa nousta aina esiin, kunhan itse olette osittain esillä ja osittain irti sekä Minusta että ajan eräänlaisesta toisesta olijasta.
Nyt olen jälleen kertonut uutta, uudempaa ja hieman myös siitä, millaista on oppia, millaista on osata ja millaista on joskus kuka tietää opettaa itseään olemaan hieman muuta ja hieman sitä, mitä olitte joskus pienen pieninä lapsina ollessanne äitinne rinnoilla. Rakastakaa itseänne ja rakastakaa toisianne, sillä osaatte silloin hieman olla esillä ja hieman poissa siitä olennosta, joka edelleen osaa ylläpitää jokaista ihmistä vankinaan, vaikka vain hieman ja hieman enemmän, sillä eihän kukaan opi, ellei ensin yritä. Nyt olen irti, ja sinä pääset jälleen asettumaan siksi ja sellaiseksi, jota olet useimmiten ollessasi vain Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti