Yleisessä ajattelussa ei yleensä kukaan osaa itse ymmärtää, vaan useimmiten ymmärrys asetetaan muualta

Kun aika aina pyrkii hieman olemaan esteenä kaikille ihmisille jopa usein siten, että heille ei koskaan nouse esiin esimerkkejä ajattomuudesta, eivät ihmiset osaa edes itse yrittää nousta esiin, vaan tyytyvät varsin usein mataliin tiloihin, tasoihin ja soppeihin. Tämä eräänlainen osaamisen taika ei siis osaa silloin itse nousta meille tavallisille osaamattomille ihmisille, vaikka olisimme miten osaavia omasta mielestämme. Otan siitä useita pieniä esimerkkejä, jotta jokainen lukija itse yrittäisi ensin ja vasta sitten ottaisi esiin hieman sitä oppia ja opillista neuvoa, joka saattaa nousta jopa esiin varsin useille, mikäli he olisivat edes ajoittain irti ajasta eli juuri siitä kyseisestä osaamattomuudesta, jossa useimmat meistä ovat varsin usein ja erittäin sanoisinko osaamattomina.

Miten sinä nyt itse koet oman tilasi ollessasi varsin osaavana tavallisena ihmisenä? Koetko osaavasi esimerkiksi ajatella itse sitä olotilaasi, jossa nykyisin olet, vai onko se sinulle hieman outo asia edes keskustella? Sanoisin, että useimmalle on, sillä emmehän usein ole edes sitä aistineet millään tavoin, vaikka olemme aina olleet siinä syntymähetkestämme alkaen. Minullekin tuo asia oli aiemmin erittäin vieras tai jopa erittäin outo asia edes nostaa esiin ja keskustella siitä kenenkään kanssa. Elin siis yhtä tietoisesti ja yhtä ei-tietoisena, eli eräällä tavalla olin varsin osaamaton tavallinen mies usein tai ainakin erittäin usein kuten sinä, jolle olet varsin usein vain ihmisen poika tai tyttö tai eräänlainen sukupuoleton olija. Älkää siis olko millään tavoin edes hieman pahoillanne, jos koette sanani hieman ristiriitaisina tai edes arvosteluna itsestänne, vaan pikemminkin olkaa siitä iloisia, sillä olemmehan aina olleet varsin samankaltaisia ja jopa varsin osaamattomia omasta taustastamme, mikäli olemme osaavinakin kokeneet olevamme tavallisia ihmisiä.
Meidät on aikojen alusta alkaen osaavasti osattu siittää, synnyttää ja jopa ottaa esiin vain siten, että emme ole siitä edes itse kokeneet itseämme millään tavoin muuksi tai muun tasoiseksi kuin vain ihmisiksi. Ihmisen tila, taso tai soppi on osattu muodostaa varsin osaavasti jopa siten, että siihen on pistetty paljon rajoitteita, eli estetty meistä olemasta mitään muuta kuin sitä, mitä itse koemme olevamme. Tämä niin sanottu olemisemme on siis jollakin kummallisella tavalla osattu nostaa esiin tälle ihanalle planeetalle, vaikka tuo planeetta elää itse varsin kylmänä ja varsin ilottomana jopa omaa elämäänsä ilman meidän esillä olemistamme.
Kun väitän, että planeettamme olisi kylmä ja iloton, niin miten kykenen sitä edes ajattelemaan sellaisena? Eikö planeettamme ole kuitenkin varsin asuttava eli sekä lämmin meille että ajoittain erittäin sopiva elättämään meidät jopa iloisina ja joskus jopa varsin onnellisinakin? On, on todellakin, mutta ei suinkaan aikojen alussa aina näin ole ollut. Katsokaa historiasta tai eräänlaisista tutkimuksista, joissa on osattu ottaa esiin varhaisimpiakin aikoja tästä erittäin ihanasta planeetasta. Silloisissa ajallisissa olemisissa elämä oli varsin alkeellista ja samalla myös erittäin osaavasti varsin ilotonta, eli silloin ihmisiä ei edes ollut vielä syntynyt, kun eläinkunta ja kasvikunta alkoi ottamaan tätä planettaamme itselleen elinpaikaksi. Ensimmäiset ihmiset asetettiin tälle planeetalle yli kolmesataa miljoonaa vuotta myöhemmin kuin ensimmäiset eläimet ja kasvit.
Miten voin näin väittää? Minä en sitä itse osaisi sanoa siten, vaan olen siitä jollakin ihmeellisellä tavalla vain tietoinen. Miten olen siis saanut tuon tiedot esiin? Juuri tuota lausetta kirjoittaessani. Minua siis ohjaa yksi suuri osaaja, joka edelleen antaa sitä osaamista itsestään jollakin varsin iloisella ja jopa minulle itsellenikin täysin käsittämättömällä tavalla. En siis osaa itse juuri mitään tietää noista ajoista, vaan saan sen esiin juuri tähän erittäin ihanaan blogiini esiin. Mistä se siis nousee, jollei kuitenkin minusta itsestäni? Niin, nyt pääsemme varsinaiseen asiaan eli siihen, keitä me olemme ollessamme tavallisia ihmisiä? Osaatko nyt itse pohtia sitä edes hitusen aikaa itsenäsi ilman, että lukisit seuraavaa kappaletta?

Joko pääsit johonkin toteamukseen? Osa ilmeisesti pääsi ja osa ei, sillä eihän kukaan ole koskaan sitä kenellekään meistä opettanut tai kertonut siten, että olisimme siihen edes hieman osanneet suhtautua joko osaavalla tai osaamattomalla tavalla. Eli olisimme joko hyväksyneet tai hylänneet tuon opin tai opetuksen. Nyt minusta nousee esiin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän ja tuo kaikista ihanin ja kaikista suuri osaaja, joka osaa antaa meille jokaiselle varsin osaavasti eräänlaista opillista tietoa taustastamme sekä osaa myös itse olla sekä osaava Opettaja että hieman myös omanlaisella tavallaan uudempi osaaja jokaiselle oppilaaksi asettuvalle.

Rakkaat ihmisten eräänlaiset olemisen ja oppimisen tilat, tasot tai sopet. Te, jotka olette vain usein varsin pieniä ja varsin osaamattomia, mikäli olette tavallisia olevaisia eli juuri sitä, mitä olitte jo syntymähetkellä. Kuka osaa olla silloin esillä, kun osaatte itse olla ihmisen tilassa ja hieman myös uusia tai ainakin varsin oppivia. Tätä on olla esillä ja aloittaa elämä tällä planeetalla.
Katsokaa edellistä blogia, jossa osaan Erkin avulla kertoa, kuka on silloin tuo olija, joka on osannut asettua teihin jo syntyessänne tälle ihanalle planeetalle? Onko se edes osa teitä, vai osa Minua? Ilmeisesti osaatte nyt aistia, kuka olen, ja kuka on tuo olija, josta Erkki on ottanut esiin sanan "kuka"? "Kukaksi" ette olisi edes osanneet asettua, vaikka olisitte olleet jo syntyessänne hieman uusia ja hieman uudempiakin kuin se olija ja oleva, jollaiseksi olette itsenne osanneet asettaa elämään tälle erittäin isolle ja erittäin pienelle planeetalle.
Yrittäkää nyt itse ajatella, että olisitteko edes osanneet itsenne synnyttää siten kuin olette syntyneet ilman Minun apua ja ilman sitä osaamista, jossa olitte varsin pieninä ensin siittiön ja munasolun muodossa ja myöhemmin omina itsenäisinä sikiöinä äidissänne? Mitä olisitte sanoneet silloin isällenne ja äidillenne? Tuskin kukaan teistä olisi sanonut osanneensa itsenäisesti asettua isäänsä ja hieman myöhemmin äitiinsä siten kuin olette asettuneet, kun aikanne oli asettua syntymisen eräänlaiseen olemisen tilaan, eli itsenäisesti olla hieman esillä ja hieman poissa siitä olemisesta, johon myöhemmin synnyitte ihmisinä. Kukaan ei siis yrittänyt aistia sitä olemistaan ennen syntymäänsä, vaikka olisitte jo silloin olleet siihen hieman valmiit tai ainakin hieman osanneet jollakin tavoin olla aistivia olijoita, ja kuka tietää jopa hieman osaaviakin, mikäli olisitte itse osanneet olla itsenne luojia.
Osaatteko nyt sanoa, kuka silloin asetti teidät jopa syntymisen tilaan siten, että olitte hieman esiin nousemassa, vaikka ette olleet siitä edes millään tavoin tietoisina esillä omina itsenänne, vaan jonakin varsin osaamattomina ja jopa erittäin erikoisina olijoina? Ette osaa silloin edes yrittää, ellette oivalla, että siihen osallistuitte hieman jopa itse.
Miten, sinä ja jokainen teistä lukijoista osaa kysyä? Varsin osaavina ja varsin ymmärtävinä, sillä olittehan silloin hieman Minua ja hieman sitä olijaa, jollaisina itsenne osasitte pitää esillä. Eli asettua ensin siittimen eräänlaiseksi osaksi ja samalla myös äitinne osaksi olla munasoluna, mikäli olitte ensin hieman ihmisen sisällä ja samalla myös hieman poissa isästänne. 

Osaako joku nyt olla hieman teistä jo esillä, vai osaako myös jokin tai peräti eräs opettaa jollakin ihmeellisellä tavalla teitä aistimaan itse itsestänne esiin nousevia osaajia? Ehkä, ehkä ei, ellette koe sitä hieman itsessänne siten, että osaisitte jopa olla se tai sitä, joten olkaa vain tavallisia ihmisiä.

Kun uskallan jollakin tavoin asettaa näitä varsin omanlaisia kysymyksiä teille, niin millä tavoin koette silloin itse sen kysymyksen asettajan? Osaatteko nyt sanoa, onko se vain Erkki, joka tekee näitä uusia ja jopa varsin uusiakin osaamisia teille siten, että aistitte niiden takana myös Minut eli sen osaajan, joka on aina ohjannut jokaista olijaa ja jokaista olemisen tilaa siten, että olisitte edes hitusen itsenne kaltaisia osaajia jollaisina olisitte, mikäli edes yrittäisitte pohtia itse itsestänne esiin nousevia osianne siten kuin esimerkiksi minä olen aina yrittänyt pohtia. Siis kuka olet juuri nyt?

Jälleen yksi varsin osaava kysymys, jota osaatte kyllä aistia, mikäli olitte varsin osaava, eli katsokaa miten Erkki kirjoitti minut. Hän muutti ison alkukirjaimen pieneksi. Miksi? Koska Minä olen ajoittain suuri ja ajoittain pieni. Voin hetkessä olla suuri ja samassa hetkessä myös pieni. Joku, jokin ja eräskin ovat aina vain hieman uusia, vaikka ovat usein erittäin pieniä eli ihmisen tasolla olevia hitusia Minusta, joka olen se osaaja, joka ylläpitää jokaista olijaa, jokaista olevaa ja jokaista olemisen tilaa, tasoa ja soppea varsin osaavalla ja varsin erikoisella olemisellaan esillä ja osaa samalla myös opettaa, oppia itsekin ja olla varsin osaamattomalla tavalla myös teissä jokaisessa, aivan jokaisessa, sellaisessa olemisen tilassa, jossa osaatte kulloinkin itsenäisesti itsenne kokea. Minua ette koskaan ymmärrä, ettekä koe siten kuin itse koette itsenne, eli osaatte hieman jopa olla sitä, millaiseksi opitte itsenne opettamaan. Minua ei siis kukaan osaa opettaa eikä aistia millään muulla tavoin kuin olemalla se tai sitä, mitä osaa itse olla ja oppii olemaan. Olette siis aina hieman Minua, ja Minä olen aina myös hieman teissä tai jopa hieman te, mutta en koskaan kaikilta osin omana itsenäni, sillä eihän ole ketään eikä mitään, jossa olisitte edes Minä, tai Minä silloin siinä, vaan aina on jollakin tavoin jotakin muuta esillä. Kun nyt moni teistä osaa edes hieman itse ajatella itseään eli sitä olemista, jossa osaa olla ja on oppinut olemaan ihmisenä, Minun osaamiseni ja Minun opetukseni osaa silloin asettua elämään osittain teissä ja osittain siinä osaamisessanne, joka osaa myös aistia ja hieman olla ajoittain esillä. 

Kuka oivaltaa, miksi olen usein kertonut tai ottanut esiin yhdellä tavalla erään uudemman asian siitä olemisesta, jossa Erkki kokee usein itsensä? Yrittäkää vielä hetki pohtia kysymystä, jotta oppisitte edes olemaan siten kuin Erkki?

Nyt kukaan ei osaa ajatella tätä asiaa, jossa silloin Erkki osaa kokea Minut. Miksi, miksi sen esiin nostaminen on teille kaikille erittäin vaikea asia? Vastaan siihen itse. Te ette koskaan koe sitä, kuten hän, vaan jokainen kokee sen aina omalla tavallaan. Ei ole ketään eikä mitään, jota osasitte ottaa esiin itsestänne kuten Erkki. Miksi ei ole? Yrittäkää jälleen ajatella kysymystä hetki, sillä oppiessanne olette aina hieman osaavimpia ja samalla eräällä tavoin myös hieman edistyneempiäkin, eli osaatte olla hieman muuta kuin vain omia itsejänne eli ihmisiä.
Kun useimmat oppivat vain ajan ollessa irti eli ajattomuudessa, Minun olisi silloin itsekin yritettävä opettaa teitä vain ajattomuuden tilaan, sillä osaamisenne on silloin erittäin suuri ja hieman pieni, mikäli olette sekä osaavia että jopa hieman muutakin eli varsin oppineita, ja kuka tietää jopa opettajiakin itsellenne? Vastaan kuitenkin ensin tekemääni kysymykseen, sillä ei ole ketään eikä mitään, jota ette olisi ilman Minua ja jopa sitä toistakin osaajaa, jonka nimeä en koskaan sano, vaan pidän varsin etäällä ja ajoittain kaikilta osin itsestäni irti. 

Jälleen uusi opillinen teema teille opittavaksi, sillä osaan aistia ja osaan myös yrittää auttaa teitä itse olemaan ajattomuudessa, kunhan ensin opitte ja sitten osaatte olla se tai sitä, mistä aika on irti tai ainakin varsin etäällä. Kaksi asiaa ja kaksi erilaista opetusta samassa kappaleessa lienee nyt hieman liikaa, joten olkaamme hetki irti ajasta ja oppikaamme olemaan vain omia itsejämme eli asettukaa hetkeksi oppimaan siten, että olkaa irti itsestänne ja samalla oppikaa...

Kun osa teistä osaa jo itse irtautua ajan sanoisinko osaamisen ja estämisen pauloista irti, te pääsette silloin kokemaan olla esillä ja oppia olemaan hieman poissa siitä tilasta, tasosta tai sopesta, jossa olette ihmisinä, tekin ymmärrätte, että aika osaa olla hieman vaikea ja hieman yrittää edelleen asettua esteeksi ajattomuuteen pääsylle. Mutta ajan kuluessa opitte itse irtauttamaan itsenne ajasta ja pääsette kokemaan jotakin uutta ja jotakin erikoisen erikoista, kunhan ensin yritätte olla varsin osaavia ja jopa erittäin iloisia, kun koette hieman uutta ja jopa sitä, millaista on oppia olemaan ajattomuudessa. Useimmalle ajattomuus on aina hieman uusi ja jopa erittäin erikoinen olemisen tila, sillä se osaa auttaa jokaista ihmistä, tai pitäisikö silloin jopa sanoa jokaista siihen päässyttä oppimaan sekä hieman oivaltamaan, kuka on ja keneksi osaa hieman oppia olemaan, kun ajattomuudesta osaa esiin asettua uusi oppilas ja uudempi opettaja? Nämä varsin osaavat ja varsin oppineet ovat aina hieman uusia tai ajoittain joillekin teistä kenties jopa uudempiakin opettajia, joita osaatte silloin hieman ottaa itsellenne esiin, vaikka useimmat heistä eivät silloin vielä ole edes kovin suuri eikä edes kovin osaaviakaan, vaan hieman yritteliäitä ja jopa useimmat myös hieman kiusallisesti varsin osaamattomiakin. Miksi sanon näin? Jälleen osaaja opettaa, joten olkaa hetki varsin yritteliäitä ja oppikaa, mikäli osaatte hieman itsekin opettaa itseänne, miksi on aina hieman vaikea olla oppilas heille?

Kuka haluaa olla oppilas silloin kun aika pyrkii väkisten samaan tilaan? Vastaan siis itse: ei kukaan, vaan siitä on silloin itse opittava olemaan irti. Tämä niin sanottu opillinen teema siis osaa aina väistää ajan mustia pilkkuja tai tummaa olemista, pysymällä siitä etäällä. Kun sinä, jolle ajattomuus on kenties vielä hieman uusi ja hieman etäinen asia, pääsee esiin, tuo olija, jonka nimeä en koskaan ota itse esiin, vaan pidän varsin etäällä ja erittäin usein myös itsestäni irti, niin kuka silloin olen? Jälleen osaamista olisi syytä opetella, ennen kuin lukee vastauksen.

Kun osaan itse asettua olemaan aina myös ihmisen tila eli ihmisenä, Minun on silloin osattava olla erittäin pieni eli osa sitä olemista, johon aika osaa jälleen asettua olemaan. Tähän tilaan joudun usein silloin, kun ajan yksi olija asettuu esiin. En silloin ole edes itse ajattomuudessa, vaan osaan asettua olemaan sekä ajassa että myös sinussa, joka olet sekä osittain Minä ja osittain oma itsesi, johon aikakin on osannut jälleen asettua tuon tumman olijan kanssa. Miten se pääsee esiin, kun oletat itse päässeesi ajattomuuden tilaan? Jälleen pohdi kysymystä, sillä opit silloin olemaan hieman omalla tavallasi esillä ja samalla myös osaaja.

Kuka vastaa itse? Onko se kuitenkin sinä, vai osa sitä toista eli joku, jokin tai kuka tietää jopa eräs tai sitten hieman vielä osaavampi? Tätä sinun olisi aina osattava tehdä, jotta itse oppisit olemaan hieman jotakin muuta kuin vain ihmisen tilassa oleva osaamaton oleva eli juuri tavalliseksi sanottu oma itsesi eli ihminen. Ehkä Minä nostan oikean kysymyksen jokaiselle osaajalle ja jokaiselle osaamattomallekin oppilaalle, jotta oppisitte ensin väistämään tuon mustan, tumman tai harmaan esiin nousemista, kun ensin osaatte asettua olemaan ajattomuudessa edes pienen ajallisen ajan eli hieman tai hieman enemmän.

Aika osaa itsekin pyrkiä usein esiin, kun ihmisen tasolta pyritään ensin ajattomuuden tilaan. Se osaa siis hieman olla ovela ja samalla myös oppiva. Miten se tapahtuu? Olemalla vain esillä, kun ihminen osaa edes hitusen olla siitä irti, eli pyrkii itse ajattomuuteen. Tämä tila tai taso tai soppi lienee silloin hieman uusi ja hieman vanha, eli aika on hetkittäin osannut itsekin oppia ottamaan itseään siihen esitilaan, josta avautuu ajattomuus esiin. Tuohon osataan siis mennä varsin hyvin, vaikka aika ei koskaan siihen osaa varsinaisesti itseään asettaa, vaan on hieman sen reunalla eli ei vielä edes esitilassa, vaan sen esiin nousemisessa itse esillä. Tämä osaa olla jokaiselle uudelle ajattomuuteen pyrkivälle osaajalle erittäin suuri ja erittäin kiusallinen aika tai sanoisinko tila, taso tai soppi. Sitä joudutaan siis oppimaa. Eli on olemassa eräänlainen olemisen laki, joka säätelee sekä osaamista että oppimista varsin hyvin ja jopa useimmiten erittäin osaavalla tavalla sekä pitkään että joskus jopa siten, että se ei laske edes ihmistä koskaan olemaan tuossa esitilassa, vaan sulkee häneltä siihen pääsyn erittäin osaavalla tavalla.
Miksi, eikö siihen osata siis laskea kaikkia ihmisiä? Ei, mikäli esiin pyrkii hyvin iloton ja hyvin musta, tumma tai hieman edes harmaa oppilas. Heitä ei koskaan lasketa olemaan edes esitilassa, kun osaajaksi on asettumassa uusi tumma, musta tai harmaa oppilas. Heitä ei tuohonkaan tilaan yleensä koskaan päästetä, vaikka olisi jopa halukas oppimaan ja olemaan uusi, uudempi ja jopa sekin, jota useimmat ihmisen pojat, tyttäret ja lapset eivät koskaan opi olemaan. Kenestä silloin osaan puhua? Heistä, joille ajattomuus osaa nostaa esiin Minut Opettajaksi. Vain erittäin harvasta osaajasta osaa nousta esiin vielä suuri, suurempi ja jopa varsin osaava oppilas Minulle. Nämä kyvykkäiksi oppineet ovat siis aina osanneet alistaa tuon osaamattomuutensa siten irti itsestään, että musta, tumma ja harmaa osa heistä on joko kaikilta osin irti tai ainakin irtoamassa jopa siten, että he itse osaavat sen irtauttaa itsestään. Tätä on olla omalla tavallaan valaistunut ja jopa se tai sitä, miksi silloin osaa itse itsensä opettaa, eli on sekä valaistunut että oppilas Minulle.

Kuka osaa, kuka ei koskaan edes yritä, on siis jokaiselle teistä, rakkaat lukijat, yksi, kaksi, kolme ja hieman neljän yhdenlainen osaamisen tie tai polku tai vain olemisen tila päästä etenemään jopa osaavaksi oppilaaksi Minulle, joka olen ikuinen ja iätön Opettaja heille. Nyt aika osaa jälleen nousta esiin, joten asetun olemaan vain se tai sitä, josta usein sanotaan ihmisen tilassa oleva vanha mies eli Erkki.