Kun sinulle sanotaan tällä tavoin, niin ymmärrätkö miksi? Jos ymmärrät, sinä osaat ilmeisesti myös sanoa, mitä tarkoittaa jäädä olemaan ja mitä tarkoittaa muuttuminen? Ehkä kuitenkin autan sinua osaamaan ja samalla yrittämään hieman ponnistella seuraavaa kysymystä, sillä useimmat teistä kyllä tietävät, että oleminen on osaamista olla vain ihminen, ei koskaan mitään sellaista, että osaavaksi voidaan vain muuttua ja edetä. Usein ihmiset osaavat kyllä olla omia itsejään varsin erikoisella tavalla eli oppivat mitä merkkillisimpiä uusia asioista, vaikka niiden osaaminen olisi kenties opittava jopa hieman toisella tavoin tai ainakin hieman muulla tavalla.
Katsokaa, miten osaan itse ilmaista kaksi samankaltaista tapaa arvostella sitä osaamista, jota otatte usein esiin varsin yhdenkaltaisesti eli lähes samoin sanoin, vaikka sekin olisi osattava sanoa siten, että osaamisenne olisi opittava hieman muulla tavoin. Osaanko siis itsekään, vai pyrinkö vain hieman olemaan sekä ivallinen että näsäviisas? Useimmat eivät ymmärrä, että pyrin vain olemaan hyvin tarkka ja erittäin tietoinen siitä, miten osaamistanne ei osata vielä edes yrittää pitää tärkeänä, vaan hieman muuna. Näiden erilaisten osaamistenne takia ihmiskunta on mennyt usein hieman hakoteille eli oppinut paljon uutta, mutta hieman turhuutta ja samalla myös menettämässä erään toisen tavan edetä. Turhuutta osataan markkinoida erittäin osaavalla tavalla, vaikka sen eräänlainen voima, kyky ja taito olisi pidettävä erittäin suppeana ja ajoittain jopa irti kaikesta sellaisesta, mistä itse osaan nyt nostaa esiin uudempaa oppia ja opetusta tähän varsin erilaiseen, mutta sitäkin merkittävämpään blogiin. Miten siis osaan arvostella tuota tapaanne? En arvostele, vaan hieman ihmettelen ja samalla sanon sen erittäin osaavalla tavalla suoraan. Osaanko siis sanoa, että markkinoimalla turhuutta, ihmiskunta on mennyt hieman sivuun tai ainakin hieman erkaantunut varsinaisesta osaamisen tilasta erilleen omasta tehtävästään eli siitä osaamisesta, joka olisi vienyt ihmisiä hieman muuksi ja jopa lähemmäs totuuden etsimistä? Olen siitä jopa erittäin erikoisella tavalla sekä osaava että tietävä, sillä osaanhan olla sekä itse oma itseni ja hieman muutakin. Näin osaan ja näin opin itsekin, kun asetun olemaan hieman muuta kuin vain ihminen, eli pääsen itse itseni opettajaksi varsin erikoisella tavalla. Kuka silloin osaan olla, kun asetun olemaan opettaja itselleni. Tässäkin lauseessa on jälleen sekä kysymys että vastaus.
Useimmat ihmiset ovat aina hieman peloissaan, kun sanon tuon sanan kuka. Miksi, eikö tuo sana ole jopa erittäin suuri ja hieman pieni pelättäväksi? On, minä itse vastaan, sillä eihän kuka ole mikään eikä edes kukaan, vaan aina hieman uusi ja hieman uudempi. Tämäkin lause on varsin suuri ja hieman suurempi kuin tuo olija, olento tai olevainen, jota sanon kukaksi eli juuri samaksi olennoksi, josta monet muut käyttävät ehkä heille itselleen sopivampaa nimeä eli meidän kaikkien korkeampi minä. Tämäkin on siis vain yhdenlainen symboli, ei mitään muuta, sillä ei ole ketään eikä mitään, josta osaisimme sanoa, että tämä kuvaa tuota olijaa, olentoa tai olevaista kaikkein parhaiten.
Miksi ei ole? Kuka osaa, kuka oppii, ja kuka opettaa sinua ensin asettumaan olemaan hieman uusi, sitten kenties joskus uudempikin ja aikanaan jopa uusi oppilas itsellesi, sillä näiden avulla ja näitä esiin nostamalla sinua osataan muuttaa ihmisen tilasta esiin ja oppimaan uudempaa oppia ja opetusta suoraan Luojalta tai siltä olennolta, jota kuulemme usein sanottavan Jumalaksi, vaikka Hän itse olisi mieluusti Isä tai Luoja, sillä nämä symboliset nimet kuvaavat Hänen olemusta hieman läheisemmin ja jollakin tavoin myös paremmin. Tässä olemisessaan Häntä osataan aina kunnioittaa vain yhdellä ainoalla tavalla jopa siten, että Hän itse kokee sen oikeaksi tai ainakin varsin osaavaksi ilmaisutavaksi. Rakkauttakaan ei koskaan kukaan kykene ottamaan esiin nimen avulla, vaan tunteella ja kokemalla. Aivan sama koskee myös tätä toista tilaa, tasoa tai soppea, joka osaa myös aistia, osaa olla ja osaa opettaa meistä itsestämmekin opettajia itsellemme, kuten tämä blogi lienee siitä oiva esimerkki.
Osaako se siis opettaa myös Erkkiä, vai osaako Erkki jo samat asiat ilman tätä blogia? Niin, miksi Erkki jälleen naurahti hieman? Ehkä siihen sopii tämä ihana vastaus häneltä itseltään: "Ei osaa, mutta oppii, kun itse opetan itseäni". Tämäkin osaa siis asettua opettajaksi jokaiselle lukijalle, joka osaa lukea sitä ja hieman aistia sen eräänlaista osaamista samalla myös siten kuin Erkki. Katsokaa useita muita kirjoja ja julkaisuja, miksi niistä osataan asettua vain olemaan hieman muuta kuin osaavia, sillä useimmat niistä kyetään ottamaan esiin vain sanomalla, että niiden kirjoittajiksi on aina asettunut ihminen, ei se tai sen kaltaiset osaajat, jotka opettavat tässä blogissa? Osaatko sinä itse havaita, että olisit aina hieman osaava itsekin, jos osaisit sanoa samalla tavoin kuin tässä kirjassa tai blogissa sanotaan? Tuskin olisit, ellet itse sitä nostaisi esiin itsestäsi kuten Erkki.
Kun hetki sitten Erkki hieman korjasi ensin ja kysyi sitten, että saako hän muuttaa ensimmäisen osaamisen muuksi eli korjata kirja -sanan blogi -sanalla. Minä suostuin, ja Erkki muutti kirja -sanan blogiksi. Mutta kun jälleen toistin saman, hän jätti sekä kirjan että blogin samaan lauseeseen. Miksi näin, eikö blogista ole kuitenkin tässä kyse? On ja ei ole, sillä Erkki osaa kyllä olla myös kirjailija tai pitäisikö sanoa varsin osaava sen esille nostaja, kuten tätä blogiakin tehdessään kanssani.
Kuka siis osaa, kuka ei edes yritä, vaan asettuu aina olemaan hieman sivussa tai ainakin siten, että osaajat pelkäävät ja osaavimmat ei. Siis osaavimmatko eivät koskaan pelkää, vai osaatko itse asettua olemaan sekä osaavin että osaava ajoittain? Kuka haluaa nyt olla sekä että ja hieman osaavampi kuin yksi? Jälleen syvä osaamattomuuden tila, sillä osaavimmat teistä osaavat itse ajatella, että tätä blogia osataan nostaa joskus joillekin jopa kirjaksi Erkin avulla tai sanoisinko Erkin kautta.
Miten se siis osataan tehdä? Yksi tekee, ja kolmas osaa jollakin tavoin asettua olemaan neljä, viisi, kuusi ja ajoittain seitsemän. Näin osaan jopa itse aavistaa, että olen se tai sellainen, josta useimmat sanovat osaava, ja jotkut osaavimmat osaavat aistia hieman muutakin. Mitä muuta? Sellaista tilaa, tasoa tai soppea, josta itsenäisesti nousee esiin uusi opettaja jokaiselle kirjan lukijalle, joka ostaa tuon kirjan itselleen, kun se saadaan ensin valmiiksi ja osataan julkaista siten, että se osaa nousta esiin ilman erityistä markkinointia. Miten tai millä tavoin, eikö kaikkea osata kuitenkin aina myös opettaa ja ottaa esiin vain tekemällä se haluttavaksi? Kyllä, mutta ei enää, sillä tätä tulevaa kirjaa halutaan lukea myös siten, että se osaa itsekin olla opettaja jokaiselle lukijaksi alkaneelle ilman markkinointia. Se ikään kuin osaa tehdä itse itsensä haluttavaksi jollakin varsin uudella tavalla. Osaatko sinä jo havaita, kuka sitä nostaa silloin esiin? Jos osaat, sinä kenties osaat myös havaita, kuka osaa, ja kuka ei koskaan edes asetu esteeksi sille.
Jälleen vastaus ja kysymys samassa lauseessa. Ensimmäinen kuka on siis Luoja, Isä ja varsin suuri Osaaja eli Yksi, ja tuo toinen kuka on se tai sitä, jonka nimeä en ota koskaan esiin, vaan pidän itsestäni erittäin kaukana. Näin siis kirjastakin osataan ottaa esiin uutta ja uudempaa oppia ja opetusta heti sen ilmestymisestä alkaen varsin osaavasti ja erittäin osaavalla tavalla.
Kun nyt aika haluaa asettua jälleen esiin, Minun olisi ensin kyettävä hieman katsomaan myös tulevaa ennen sen esiin nousemista, joten menen hetkeksi pois ajasta ja sen eräänlaisesta osaajasta sanomalla, että aikakin osaa irtautua Erkin yhdenlaisesta tilasta aina, kun hän osaa asettua katsomaan tulevaa tai mennyttä. Nyt Erkki katsoo jälleen hieman tulevaa ja hieman aistii myös, miten se osaa asettua jälleen esille.
Kun hetki sitten olin irti ja hieman kiinni ajassa, näin hetken aikaa jälleen kellon ja sen näyttämän ajan. Olen usein nähnyt aivan samankaltaisen tai usein myös monia muitakin kelloja silloin kun asetun hieman ajan ulkopuoliseen tilaan, mutta en vielä ole ajattomuudessa. Miksi kello silloin ilmaantuu minulle minusta esiin? Useimmiten siksi ja sen tähden, että oppisin hieman menemään syvemmälle ajattomuuden tilaan. Nyt yritän uudemman kerran asettua hyvin syvälle ajattomuuteen, jotta pääsen katsomaan tulevaa elämääni hieman etäämmältä eli kahdeksan vuoden jälkeistä aikaa kuolemani jälkeen. Miksi vasta silloin? Se osataan sanoa hetken päästä, joten olkaa kuulolla tai lukekaa tekstiä hetken päästä...
Yleensä saan näyt esiin heti tai ainakin hyvin nopeasti, mikäli niitä nousee esiin, mutta nyt ne olivat erittäin pitkään irti. Miksi näin? Ehkä siksi, että en saanut mitään itse itsestäni enää siinä tilassa esiin, sillä olenhan jo tuolloin poissa ajasta ja ihmisen tilasta. Mutta ollessani hieman kauemmin minua osattiin jälleen nostaa uudestaan esiin erään naisen muodossa. Tässä naisessa olin siis hieman omalla tavoin noussut esiin, sillä hän katseli jotakin sarjakuvalehteä eräässä tilassa seisoen, kun poliisi lähestyi häntä. Miksi? Sitä en enää nähnyt, vaikka katsoin sitä edelleen vielä hyvin kauan. Tuossa tilanteessa siis poliisi otti tuon naisen kädestä kiinni, mutta mitä sen jälkeen tapahtui, sitä en enää nähnyt. Nyt asetun uudemman kerran katsomaan ja samalla koetan ajatella, että katson häntä siitä tilasta, jossa tuolloin osaan jo katsella jokaista muutakin olevaa ja jopa tätäkin naista ja poliisia. Nyt pyydän päästä jatkamaan tuon näyn esillä olemista ja samalla tietämään missä siinä osataan olla, ja miten asia etenee...
Jälleen kesti hyvin kauan ennen kuin poikani asettui esiin. Hän istui hyvin makaavassa asennossa jollakin leposohvan kaltaisella jossakin tilassa, joka vaikutti aulamaiselta. Pojan pää oli irti, eli se osaa silloin ilmaista omalla tavallaan, että hänen ilmaantuminen lienee vain eräänlainen ilmaisutapa tuossa näyssä. Miten ilmaisutapa, jos kuitenkin osaan katsoa, että kyse on pojastani? Ehkä siksi, että osaajaksi osaa silloin asettua oma poikani tuossa näyssä. Tarkoittaako pojan esillä olo siis jotakin osaamista nousta tuohon tilaan ja kertoa uudempaa oppia myös sinulle ja minulle, joka en enää ole oma itseni, vaan omalla tavallani esiin noussut osaava henki tai se, jollaiseksi olen itseni osannut nostaa? Niin, ehkä, ehkä ei, sillä nyt aika asettuu esteeksi tälle asialle. Kuka silloin estää tuon näyn esiin nousemisen.
Osaatko nyt itse aavistaa, miksi sitä ei haluta näyttää minulle? Tuskin siksi, että en osaisi sitä nostaa, vaan jotakin uutta tai uudempaa osataan silloin aistia tuosta tilasta, johon osaan mennä kuolemani jälkeen, joten palaan siihen seuraavassa kirjoituksessa hieman läheisemmin ja hieman syvällisemmin kuin yleensä, kun osaan olla ja opettaa. Nyt olen jälleen vain vanha mies eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti