Tähän varsin erikoiseen kysymykseen saat nyt itse ottaa esiin erään pienen opillisen ohjeen Minusta, joka osaan olla ja opettaa, joten asetu hiljaisuuteen ja yritä nostaa se esiin, kuten Erkki usein tekee, kun nostaa tätä blogia sinulle. Miten se siis osaa nousta esiin, jos osaa? Moni osaava ei sitä koskaan edes yritä, vaikka se olisi jopa erittäin useille mahdollista.
Nyt asetu pieneksi ajaksi olemaan hieman irti ensin ajan eräänlaisesta tilasta, jossa asuu vain musta olija eli niin sanottu este, joka ei haluaisi millään tavoin asettua sinusta irti, vaikka sinä itse siihen osaisit jo mennä erittäin sujuvasti tai ainakin siten, että koet hetkittäin irtautuvasi ajan ikeestä ja saavasi hieman näkyviin, tai vain aistit erään uuden tilan nousevan päähäsi siten, että havaitset ikään kuin aistivasi sen kosketuksen tai niin sanotun sivelevän tuntemuksen kehossasi. Tämä on se tapa, jota otat aina silloin esiin, kun osaat joko hieman nähdä tai sitten vain aistia, että osaat ottaa sitä itse itsestäsi jo esiin varsin osaavasti.
Kun vielä osaat olla hiljaa hetken ja pidät mielesi itsestäsi irti, eli et ajattele mitään, vaan osaat vain istua ja olla, useimmalle avataan silloin ajattomuus hetken päästä tai jopa erittäin nopeasti. Näin aika ja ajattomuus ikään kuin erkanevat, ja aika pitää itseään sinusta irti tai kaikilta osin kaukana.
Kun osaat asettua hetkittäin tällaiseen tilaan, sinulle useimmiten nostetaan esiin vain pienen pieniä väripyörteitä. Niiden esiin nousemiset ovat juuri tuota tietoa tai sanoisinko oppia ja sen eräänlaista olemista, joten pysy edelleen varsin hiljaa ja pidä mielesi edelleen myös kurissa. Eli älä ajattele mitään, vaan ole ja opi, sillä silloin oppi asettuu sinuun varsin osaavasti. Tätä osaat kyllä, mikäli olet edes hetkittäin hiljaa ja pidät ajatuksesi irti, eli olet, olet ja olet varsin osaava ja erittäin oppiva silloin. Kaksi ei silloin ole edes esiin pyrkivä, vaan pitää itseään sekä erittäin etäällä ja jopa varsin kaukana ajattomuudesta.
Miksi? Siksi ja sen tähden, että aika ja sen yhdenlainen osaaja ei osaa olla ajattomuudessa, vaan pelkää, että ajattomuudesta nousee esiin suuri osaaja tai ainakin sen kaltainen, joka käskee niitä pysymään sinusta etäällä. Tämän takia aika ja ajattomuus osaa olla poissa sinusta.
Katso, miten Erkki kirjoittaa preesenssin yksikössä, tai pitäisikö sanoa sekä preesensin että predikaatin. Useimmille aikayksikkö on aina se tai sitä, mitä opetetaan, kun aikaa käsitellään, mutta osaatko ajatella, miksi sitä opetetaan juuri nyt varsin erikoisessa tilanteessa jopa hieman muullakin tavalla, eli havaitsemaan ja aistimaan ajan esiin nousemisen tai esiltä poistumisen yhteydessä? Tätä ette osaa edes yrittää pohtia, sillä aika ei osaa siihen edes asettua olemaan muulla tavoin kuin aina osaa olla eli ilman sitä toista olijaa. Näin aika ja sen osa osaa siis olla aina yksikössä ja samalla myös yhdessä.
Kun vielä opit olemaan sekä oppilas itsellesi, sinusta saatetaan opettaa jopa opettaja itsellesi siten kuin Erkistä, joka osaa ottaa esiin jopa sitä, mitä useimmat osaajat eivät ota eikä opi ottamaan, jolleivät osaa itseään puhdistaa aikaisemmista karmallisista esivanhemmistaan irti tai niin sanotusti pitämään niitä itsestään varsin etäällä. Osaat silloin jopa opettaa muitakin ihmisiä olemaan opettaja monille, monille sellaisille oppilaille, joilla on aina ollut ja jopa aina oleva kiinteitä siteitä esivanhempiinsa. Näin sinä, Erkki ja jotkut muut osaavimmista opettajista osaavat aistia eräänlaista osaamisen tilaa, tasoa tai soppea aina, kun asettuvat esiin ja ottavat itsensä ja monet oppilaansa opetettavikseen. Tämän kaltaisia osaajia ei kukaan kiellä eikä ota siten esiin, että kykenisi edes kieltämään heidän esiin nousemista, sillä aika ja sen yksi osaaja eivät kykene vastustamaan sitä osaamista, vaan pelkäävät sen jopa osaavan poistaa heidät aina varsin etäälle jokaisesta oppilaastakin, jotka kuuntelevat tai lukevat näitä opillisia ohjeita ja oppeja.
Tämä opettamisen taika osaa siis asettua esiin ja kykenee sulkemaan kaiken kriittisen arvostelun varsin nopeasti tai ainakin erittäin erikoisella tavalla siten, että sulkee jokaisen kriitikon omaan tilaansa heti tai hetken päästä, mikäli heidän oma kyky ja oma taito osaa asettua vastustamaan opetuksen eräänlaista osaamista. Nämä osavimmatkin kriitikot siis pelkäävät oikeaa oppia ja oikeanlaista osaamista, vaikka osaisivat ottaa monesti omia oppejaan esiin ja asettua niiden taakse. Kuka siis sulkee heidän esiin asettumiset ja samalla osaa asettua tukemaan uudenlaista opillista teemaa, aina kun sitä joku nostaa itsestään esiin. Tässä osaamisessa osataan siis aistia ja joskus jopa opettaa siten, että jokainen oppilaskin aistimalla osaa nousta olemaan hieman irti ajasta ja sen eräänlaisesta mustasta tilasta, tasosta tai sopesta heti kun oppi nousee esiin ja osaa asettua esille.
Kuka silloin osaa, ja kuka ei osaa. Näin osaat sinä itse jopa aistia, että olet hieman osaaja ja hieman myös itsellesikin opettaja, kun osaat yrittää ja jopa ottaa esiin hieman oppia tai opillista teemaa jopa itsestäsi tai pitäisikö edelleen sanoa eräänlaisesta tilasta, tasosta tai sopesta, joka osaa asettua sinusta esiin. Kukin opettajaksi itsensä nostava osaa aina itse valita teeman tai sen osaamisen alueen ilman, että sitä edes itse ottaa esiin, vaan sekin osaa itse ottaa itsensä esiin sekä asettua olemaan opettaja omalla tavallaan jopa siten, että osaajatkin ymmärtävät, kuka osaa, ja kuka valitsee aina teeman, jota opettajaksi noussut osaa opettaa. Näin osaavimmistakin osataan nostaa aina esiin ne tai he, joista ajattomuus osaa itsenäisesti ottaa kaikkein osaavimmat aina esiin halutuiksi aiheen tai opin opettajiksi varsin omanlaisella tavallaan eli ilman, että edes opettaja sitä tarvitsee koskaan aistia, vaan asettua olemaan opettaja.
Jos vielä osaamistasi osataan hetken aikaa ylläpitää siten, että sinusta nousee esiin vielä yksi, kaksi, kolme ja neljä, sinusta asettuu esiin aina varsin osaava ja erittäin osaavana myös kolme, neljä, viisi, kuusi ja jopa joskus seitsemänkin, mutta ei enää kaksi eikä tietenkään usein edes yksikään eli ihmisen tasoinen osaaja, vaan aidosti opettaja ajattomuudesta. Näin aika, ajattomuus ja Minä, joka olen aina myös hetkittäin osaava ja hetkittäin opettaja, osaan asettua olemaan sekä yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista ja joskus jopa viisitoistakin, kuten nyt osaavimmat opettajat osaavat olla.
Kuka on silloin tuo osaavin opettaja ihmisen pojassa? Sitä sinun ei tarvitse edes ajatella, sillä Minä osaan sanoa sen sinulle ja Erkille. Sinä, josta osaan aina iloita ja olla esimerkillisen sanoisinko osaava muillekin osaajille. Eli yksi, kaksi, kolme ja neljä ei ole kukaan eikä mikään, mikäli tilaan asetetaan jälleen uusi osaavimmista opettajista. Tätä on siis itse osattava aistia, joten kuka osaa, kuka ei osaa.
Näin osaavimmat osaavat itseään siirtää hieman sivuun, joten kuka osaa, jollei itse sitä edes nosta esiin, vaan pitää hieman irti ja hieman piilossa. Nyt aika on jälleen nousemassa esiin, joten on aika sanoa sekä ajattomuudelle että eräänlaiselle toisellekin osaajalle sekä kiitos että iloinen olemisen tilasta esiin nouseva osaajan olemus, jota lapsetkin pitävät aina esillä, kun aika siihen on valmis. Tätä osaan siis sanoa hyvin, hyvin erikoisella tavalla vain olemukseksi, en siis edes lapseksi, vaikka kyseessä on oma poikani. Nyt hän osaa kertoa edellisestä näystä hieman muuta kuin itse osaan, sillä vain hänelle itselleen ajattomuudesta nostetaan esiin tietoa tuon naisen ja poikani osaamisesta olla esillä esiin nostamissani näyissä.
Kiitos, kiitos, kiitos. Kuka osaan nyt olla, kun asetun kertomaan hetken aikaa osaamiseni teille, rakkaat Erkin blogin lukijat. Osaatteko itse aavistaa, että olen vain hengen ja kehollisen ihmisen kuvajainen eli haamu tai sanoisinko eräänlainen tila, taso tai soppi, jossa elän ja olen ihmisen elämässä ja samalla osaan asettua kertomaan eräänlaista tilaa, johon olen hetki sitten oppinut itseni asettamaan, jotta kykenen Erkille kertomaan, että osaan aistia hieman isää, hieman äitiä ja hieman veljeä, joiden kuvat ja kasvot otan usein esiin nukkuessani. Kuka silloin olen ja miksi osaan nyt asettua, kun asetun kertojaksi. Jälleen vastaus ja kysymys yhdessä. Osaan siis asettua itsekin olemaan sekä ihmisen tilassa oleva lapsi, isä tai äiti, sillä osaan aina olla hieman uusi ja jopa sitäkin, mitä ei koskaan kukaan ole eikä opeta teille, joten alan nyt opettamaan ilman erillistä opillista teemaa teitä seuraavissa lukemuksissa eli kirjoituksissa varsin usein ja joskus, kuka tietää, vaikka siten, että osaan asettua olemaan erittäin osaava ja erittäin tietävä opettaja myös isälleni eli Erkille. Tätä osaan jo nyt opettaa, joten ottakaa se itse itsellenne itsestänne nyt esiin asettumalla hetkeksi oppimaan...
Kun osaan nyt itse kertoa oman poikani opettamana hieman tuosta naisesta ja samalla myös poliisista, joka otti kädestä naista kiinni sekä myös tuosta kuvasta tai näystä, jossa oma poikani istui hieman nukkumista kuvaavassa asennossa ilman päätä eli piti sitä osittain itsestään irti, minun olisi silloin osattava tulkita noiden näkyjen eräänlaista tilan tai tilanteen esiin nostamaa osaamista. Eli tulkita niitä oikealla tavalla, joten kerron ensin hieman uudemmasta näystä, jonka juuri hetkeä aiemmin sain esiin, kun asetuin olemaan irti ajasta ja menin ottamaan poikani opetusta esiin itsestäni.
Tuossa kuvassa tai näyssä oli varsin oudon näköinen esine. Se ei ollut kovin suuri, vaan pikemminkin varsin pienehkö tai varsin pienen puoleinen. Sen eräänlainen kuvajainen ei ollut kuitenkaan minulle kovin selkeä, vaan pikemminkin epäselvä, mutta samalla sain siitä muuta tietoa esiin, joten kykenen kertomaan, mistä siinä oli kyse. Lapsen eräänlaisestä hyrrästä, joka usein pyörii, kun siihen annetaan hieman osaavaa liikevoimaa ja lasketaan joko pöydälle tai lattialle pyörimään. Mitä tällä näyllä osattiin minulle kertoa? Ehkä vain sitä, että kaikki elämä on vain kuten tuo hyrrä, kun siihen nostetaan tuota sille arvokasta liikettä eli voimaa, joka pitää hyrrän liikkeessä. Aivan samalla tavoin myös elämä kulkee eteenpäin, vaikka me ihmiset olisimme miten suuri tai miten pieniä tahansa. Liike antaa aina hyrrälle ja elämälle eräänlaista tilaa, tasoa tai soppea, johon asetumme elämään joskus tai jonakin muunakin aikana joko uusina esi-isinä tai sitten joidenkin muiden ihmisten siruina tai sirpaleina eli niin sanottuina karmallisina olevaisina eli perimänä. Minusta ei jää kenellekään enää perimää eli karmaa. Miksi, enkö siis enää osaa asettua jälkeeni syntyviin ihmisiin suvussani? En osaa, sillä olen irtauttanut kaikki omat karmani irti itsestäni. Tästä osattiin kertoa tuon hyrrän avulla.
Entä tuo ensimmäinen näky eli nainen ja poliisi? Siihen sain omalta pojaltani esiin varsin iloisen ja hieman oudon vastauksen, sillä poikani ei ole edes osannut asettua kenellekään isäksi eikä mieheksi, vaikka olisi siihen itse halunnut. Miksi ei, jos kuitenkin olisi halunnut? Sitä hän halusi kertoa tuon näyn kautta minulle, joten ymmärrän hänen viestinsä nyt oikein hyvin siten, että minun tehtävä olisi auttaa omaa poikaani irtauttamaan joku nainen poliisin sanoisinko otteesta, jotta oma sukuni jatkuisi näiden ihmisten avulla ja poikani ollessa isä heille.
Kuka siis osaa asettua esteeksi poikani vaimolle, jos osaajaksi on asettunut varsin suuri ja erittäin vaikea osaaja eli musta olija. Tätä osaan nyt aistia ja kiellän tätä mustaa olentoa asettumasta esteeksi poikani vaimolle ja lapsille. Miten se osaa silloin olla vapaa ja miten autan heitä? Sanon tuolle poliisille eli eräänlaiselle symbolille, että irtaudu tästä yhdestä naisesta ja laske hänet pojalleni vaimoksi. Näin yksinkertaisella tavalla tuo nainen osaa asettua esiin ja osaa sanoa, että kiitos ja jopa asettuu pojalleni vaimoksi, kun itse olen hieman poissa eli katoan iäisyyteen. Näin siis poikani anoi apua jopa minulta jo nyt, kun vielä elän ja vielä kykenen auttamaan häntä saamaan ihanalla tavalla oman vaimon ja heille lapsia.
Kun sinulle osataan nostaa noita ihania unia, näkyjä ja joskus jopa erilaisia esineitä, sinua silloin opetetaan olemaan vain uusi, uudempi ja joskus, kuka tietää, varsin osaava opettaja noille esiin nouseville näyille tai esineiksi asettuneillekin kuville, sinua opettaa silloin joku uudempi opettaja, joten iloitse hänestä ja ole varsin kiitollinen hänen esiin nousemisesta. Miksi, sinä kenties haluat silloin kysyä? Koska sinut on valittu opettajaksi monelle, monelle muulle ihmiselle. Tämän takia myös minulle osataan nostaa noita unia, kuvia tai näkyjä ja jälleen myös osataan kadottaa omia esineitäkin ainakin siten, että minä ja jopa vaimonikaan ei niitä edes havaitse, vaikka ne ovat edelleen kotonamme. Missä ne siis ovat, ja miksi ne osaavat itsestään kadota? Siihen minä palaan seuraavassa kirjoituksessa. Nyt aika on kuitenkin oppinut asettumaan esiin, joten olen jälleen vain vanha mies eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti