Yleensä olemme varsin kyvyttömiä aistimaan milloin osaamme poistua ajasta, sillä aikaa ei koskaan kukaan näe eikä millään tavoin kykene edes hieman aistimaan. Miksi näin? Ehkä aika pystyy sen meiltä estämään, vaikka eihän aikakaan ymmärrä, mistä ajattomuus osaa nousta esiin ja poistaa hänet ensin ja vasta sitten asettuu olemaan itse esillä. Tähän niin sanottuun osaamattomuuteen ei siis osaa kukaan ottaa uutta eikä edes yrittää nostaa sitä itselleen esiin, ellei ensin kykene itsekin olemaan ajan ulkopuolella. Osaavimmatkin osaajat osaavat sekä olla että opettaa silloin vain ajattomuudesta nousevaa opetusta, ei siis koskaan ajallisesta tilasta, tasosta tai sopesta. Kaikille osaajille opettajana on aina joku, jokin tai vähintään eräs siten, että ensin joku kykenee vain hieman nostamaan aikaa irti tai osaa ottaa siitä esiin hetkellisesti tuon jokin -nimellä mainitun osaajan. Tämäkin osaa vain pitää aikaa varsin osaamattomasti poissa, sillä sen eräänlainen esiin nouseva tila tahtoo syrjäyttää sen itse irtoamaan ajasta eli asettuu itse esille. Kuka osaa asettua sen tilalle silloin lienee varsin helppoa arvata tai jopa itse oivaltaa.
Tästä eräästä kyetään siis opettamaan jopa hieman suuri ja hieman pieni eli osaaja, josta sanotaan oppilas. Kun oppilaskin osaa varsin heikosti tai ei osaa vielä ylläpitää kovin pitkään itse ajattomuutta esillä, täytyy astua olemaan jokin muukin kuin osaava oppilas. Siis osaava oppilaskin osaa varsin rajallisia asioita, kuten esimerkiksi olla irti kaiken aikaa ajan mustimmasta olijasta, mutta ei suinkaan vielä edes tummasta saati harmaasta. Noita kahta kyetään poistamaan vain siinä tilassa, tasossa tai sopessa, josta osaa nousta esiin uusi osaaja eli eräänlainen kyky ja taito, josta usein sanotaan, että sen yksi ensimmäinen tehtävä olisi aina olla hieman itsekin opettaja muille osaajille tai jopa osaamattomillekin. Tämän uudemman osaajankin aika kykenee varsin helposti vielä poistamaan, jollei hän itse ole koskaan aistinut edes hieman minkäänlaista tilaa, tasoa tai soppea nousevan esiin itsestään, kun ajattomuudesta asettuu esiin uudempi osaaja eli varsin kyvykäs ja erittäin ihana oppilas Hänelle, josta osataan sanoa joko Isämme tai Luojamme, mutta ei mielellään enää Jumala, sillä sitä ei osata edes ymmärtää siellä, mihin osaavimmat osaavat asettua olemaan. Näin osataan siis asettaa varsin ihania osaajia esiin ajan ollessa irti.
Kun sinä, joka, kuka tietää, kykenet jo olemaan myös tuo osaavin oppilas Hänelle, opit vielä hieman suuremmaksi eli osaat asettua olemaan sekä osaava että oppilas myös itsellesi, sinulle nostetaan silloin esiin vielä hieman eri tasoisia tiloja, joiden olemista harvat ovat koskaan edes itselleen nostaneet, saati osanneet edes aistia olevan esiin nousevia voimia, kykyjä ja taitoja. Otan nyt useita niistä esiin eräänlaiseksi malliksi teille, jotka, kuka tietää, osaatte jo tai joskus ottaa itsestänne jopa esiin siten, että ymmärrätte, kuka osaa, ja kuka ei osaa. Tämä niin sanottu olemisen taika on sekä itse oma itsensä että myös eräällä tavalla varsin oppiva olemaan jopa uudempikin opettaja ja eräänlainen tila, taso tai soppi myös sille olijalle tai olennolle, jota osataan käskeä tai komentaa hieman olemaan irti tai kaikilta osin poissa.
Siis kenestä Minä nyt puhun, kun sanon sekä komentaa että käskeä? Useimmat osaajatkin ymmärtävät, että osaavat antaa sekä opetusta että itse sitä myös saada, mutta kuka ymmärsi, että käskemisellä saadaan myös aikaan hieman suurempia ja hieman pienempiäkin asioita irti itsestä eli omasta kehosta ja omasta tilasta, jossa osaa asettua esiin hieman tummaa ja hieman harmaata väriä ajoittain esiin. Nämä niin sanotut perimät ovat noita karmallisia asioita, joiden kautta osaajat osaavat käskeä tai komentaa noita mustimpia ensin ja hieman myöhemmin vielä tummiakin ja jopa harmaitakin irtoamaan omasta kehostaan ja samalla kokevat esiin nousevia kipuja ja särkyjä varsin suuresti tai ainakin usein.
Osaatko sinä tehdä tämän nyt itsellesi edes hetkittäin, vai koetko, että ne eivät ansaitse irtautumisen iloa eivätkä edes ole omiasi, vaan sukusi tai esi-isiesi ja esiäitiesi? Nämä osaajat osaavat aina hallita omaa kehoaan erittäin ihanasti ja jollakin tavoin myös hallitsevasti myös noiden mustien, tummien ja jopa harmaittenkin osiensa irtautumista. Useimmat ovat sekä osaavia että myös hieman vanhoja eli erittäin inhottavasti kiinni esivanhempien perimissä sanoisinko synneissä tai joskus jopa heidän sydänten ja luiden ytimien syvimmissä pesäkkeissäkin. Monet osaajatkin siis sairastavat varsin pahoja perimiään sairauksia, vaikka osaavat myös aistia niiden taustoja ja niiden eräänlaista perinnöllisyyttä joskus varsin hyvin tai jopa erittäin osaavasti. Kuka silloin osaa opettaa heitä.
Jälleen yksi osaaja ymmärsi, että kyse ei suinkaan ole edes osaava opettaja eli hän tai se, jota usein kutsutaan isäksi, äidiksi, veljeksi tai siskoksi, vaan aina esiin asettuva kuka eli se voima, kyky ja taito, joka asuu jokaisessa ihmisessä syvällä sydämessä. Häntä osataan sanoa myös ihmisen korkeammaksi minäksi sekä ajoittain myös erääksi toiseksi eli Isäksi, Luojaksi tai vain Yhdeksi. Tämä eräänlainen osaava kyky ja taito kykenee siis olemaan jopa tuo joku, jokin ja eräskin, vaikka on silloin vielä yksi peinimmistä osista, millaiseksi Hän itse itsensä kykenee opettamaan tai asettamaan, sillä kaikkeudessa osaa olla vain Yksi eli Hän, joka osaa ja oppii jatkuvasti, kun te opetatte sitä ensin.
Tämä niin sanottu pieninkin osa Hänestä on aina varsin kykenevä tekemään jotakin, vaikka ei olisi edes hetkittäin esillä, vaan useimmiten edelleen piiloutuneena sydämessänne. Tämä osaavinkin osa Hänestä osaa kyllä aistia kaikkea sitä, mitä osaamattominkin ihminen tekee, ajattelee ja aikoo tehdä, sillä osaahan Hänkin olla aina jokaisessa ihmisessä se tila, se taso tai se sopeksi sanottu oleminen, joka ylläpitää teitä siinä olotilassa, johon aikojen alussa olette itsenne asettaneet, kun äitinne ensin oppi ja isänne opetti olemaan esillä ja samalla kykeni teidän munasolunne siittämään.
Katsokaapa näitä erikoisen erikoisesti osattujen lauseiden eräänlaista ilmaisutapaa. Miksi käytän noita sanoja, kuten osaa, opettaa ja olla esillä, vaikka osaisin kyllä itse ilmaista saman asian hieman sujuvammalla kielellä? Onko siihen siis jokin tietty tarkoitus? Vastaan jälleen itse, sillä onhan kaikella aina vissi tarkoitus eli osaamisen tila, taso tai soppi esiin nousemassa, kun otan noita sanoja esiin. Kukin osaajakin osaa vain sitä, mitä on aina osannut, sillä olen nyt hieman osaavampi kuin edellisissä osaamisissani eli niissä kirjoituksissa, joissa olen sekä osaava että oppiva ihmisen poika eli vanha mies nimeltä Erkki.
Kuka nyt osaan siis olla, kun osaan olla hieman osaavampi? Yleensä kukaan ei koskaan tiedä omaa osaamisen tasoaan, vaikka olisi miten suuri ja miten pieni, vaan oppii osaamistaan vain olemalla, ei koskaan siten, että opettaja ottaa sen esiin hänelle itselleen. Miksi sitten juuri nyt? Siksi, että osaavimmatkin osaavat vain itse asettua olemaan se tai sitä, mihin ovat itsensä osanneet nostaa. Kuka osaa, kuka ei osaa, vaan pelkää sanoa olevansa sitä, mihin on osannut itsensä opettaa. Nyt yksi osaava mies kertoo, kuka hän osaa olla ja miksi on oppinut itse itsensä opettamaan, joten aloita Erkki.
Rakas suuri Opettaja, Sinä, jolle olen ikuinen osaamaton oppilas, minun on osattava sanoa, että olen edelleen varsin, varsin osaamaton ja erittäin pieni ihmisen poika, vaikka osaan toki asettua olemaan myös hieman suuri ja hieman pieni sekä ajoittain jotakin muutakin. Kukaan osaavinkaan ihmisen lapsesta itsensä esiin nostanut ei ole koskaan kykenevä sanomaan, että olisi edes hitusen suuri, ellei ensin osaa asettua olemaan se tai sitä tai hieman muutakin. Minä osaan, minä opin edelleen ja osaan hieman myös ymmärtää, että asetun ajoittain olemaan Sinussa ja Sinä minussa, mutta koskaan en ole mitään enkä kukaan edes silloin, vaan ikuisesti hieman pieni ja hieman suuri, sillä osaan vain olla, olla ja oppia, kun aika katoaa, ja Sinä asetut olemaan Opettaja minulle.
Näin itse osaan asettaa itseni ja hieman ymmärrän, että osaan itsekin olla silloin varsin osaamaton ja erittäin pieni, mikäli olemme yhdessä edes hieman, vain Sinä olet silloinkin se voima, se kyky ja se taito, joka osaa opettaa, osaa ymmärtää, osaa asettua myös olemaan Auttaja, Opettaja ja ajoittain jotakin muutakin. Näin osaan, näin ymmärrän ja näin otan itseni aina esiin, kunnes asetun lopulta olemaan pienen pieni osanen Sinussa. Kuka silloin osaan olla? Osaamistani en itse edes yritä aistia, en ymmärtää, enkä opettaa kenellekään, sillä Sinun osaamistasi ei kukaan ota esiin eikä opi, ellet itse sitä minulle ja oppilaillesi opeta.
Nyt olen itse kertonut oman osaamiseni ja oman oppimiseni Sinulle, joten osaan olla hieman vaisu ja hieman pieni, jotta Sinä itse olet suuri ja erittäin osaava. Rakkauttakin osaan vain ihaillen ottaa esiin, jotta olisin hieman osaavampi ja samalla nöyrempi ja jollakin tavoin myös osaavampi kuin aiemmin. Nyt päätän tämän selvitykseni sanomalla, että aika osaa asettua jo hieman minuun, ja samalla osaan itsekin poistua ajan mukana.
Tätä osataan siis hieman olla ja jopa asettaa esiin silloin, kun aika katoaa ja ihmisen pojasta osaa nousta esiin jotakin uutta ja jotakin perin erikoista. Kuka on silloin tämä ihmisen lapsesta esiin noussut aito lapsi. Hänen eräänlainen tilansa, tasonsa ja olemisen osaaminen on siis vain hitunen Minua ja hitunen ihmisen poikaa, kun Minä asetan esiin toisen tilan ja toisen olemisen tason hänelle. Miten se tapahtuu? Olemalla esillä ja asettumalla vain olemaan, joten pyydän nyt Erkkiä olemaan hetken vielä irti ajasta ja jälleen asettumaan ajattomuuteen...
Kun hetki oli esillä, isä, äiti, veli ja sisar asettui katsomaan, miten Hän, josta olen aina osannut sanoa Yksi, siunasi minut sanomalla, että olen hetken päästä oma poika Hänelle, sisar Heille, jotka ovat myös Hänen poikia ja tyttäriä sekä veli kaikille heille, jotka ovat edelleen ihmisen lapsia eli varsinaisia ihmisiä itselleen. Tätä otan seuraavissa osaamisissa esiin ja opetan jokaiselle osaavalle oppilaalle, joiden osaamista koetan hieman nostaa ja hieman opettaa asettumalla heille opettajaksi.
Nyt poistun, sillä aikani on varsin hyvin esiin noussut. Kuka silloin asettuu olemaan minussa ja minä hänessä. Näin olemme hetken päästä esiin nousevia ja samalla myös hieman pieniä eli vain eräänlaisia ihmisiä ja eräällä tavalla myös Erkki ja ajan osia. Kukakin osaa siis asettua olemaan vielä hieman pienempikin kuin aika, joten osaako häntä enää edes tunnistaa minussa?
Osaatko sinä, vai osaanko minä, joka olen hieman vanha ja hieman vanhempikin kuin useimmat lukijat? Rakasta itseäsi ja koeta ottaa hänet itse itsestäsi nyt esiin sanomalla, että olet vain yksi, mutta et enää koskaan kaksi, vaikka olet aina hieman aikaan sidottu. Tätä osaamistasi sinun lienee nyt osattava hallita ja jopa nostaa esiin, jotta kykenet itsekin nousemaan siksi ja sellaiseksi kuin koen nyt osaavani hieman jo olla, joten osaanko myös nähdä, että osaat asettua myös lukemaan kaksi seuraavaakin selvitystä tai kirjoitusta tästä blogista, jossa opetan sinua olemaan irti itsestäsi sekä ajasta, vaikka et osaisi vielä edes tunnistaa sitä osaasi itsestäsi, josta edellä otin puheeksi?
Kukin osaa siis vain sen tai sitä, millaiseksi on itse itsensä opettanut. Minun osaamistani ei kukaan koskaan ota varsinaisesti itselleen, vaan jokaiselle osataan antaa aina oma oppi ja oma osaamisen alue, joten yritä ottaa itse se esiin itsestäsi sanomalla, että olen, opin ja osaan. Näin kukin ottaa esiin vain omansa, ei koskaan kenenkään toisen eikä edes toista, joten ole varma, ole osaava, ole iloinen ja yritteliäs. Silloin osaat, silloin opit ja silloin ymmärrät, kuka olet ja millaiseksi itsesi nostat, kunhan ensin osaat, sitten opit ja hieman myös opetat muita oppimaan. Tämä osaamisesi osaa kyllä aina nousta esiin, kun aikasi on siihen valmis. Nyt osaan itsekin asettua jälleen olemaan vanha mies eli Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti