Jäätkö osaamaan, vai osaatko itse opettaa itseäsi?

Kun yleisesti osaamme vai hieman aavistaa, että olemme varsin pieniä ymmärtämään, että osaamisemme ei suinkaan ole ollut koskaan edes sitä, mitä sen kenties olisi oltava, niin kuka osaa sanoa, miten sitä tulisi hieman opettaa, ja kuka tietää jopa edistää. Osaatteko nyt itse ottaa esiin tuosta edellisestä lauseesta myös oikean vastauksen tekemääni kysymykseen, vai oliko se edes kysymys? Useimmat teistä osaavat jo itsekin sanoa, että ei, vaan se sisälsi molemmat eli sekä itse kysymyksen että varsin erikoisella tavalla myös oikean vastauksen. Useimmille osaajillekin tuota kukaa eli sitä, mitä olen usein sanonut ihmisen korkeammaksi minäksi, pidetään vain eräänlaisena portaana päästä etenemään henkisesti. Mutta Minä, joka olen sekä tuo kuka että Erkki sekä sinä ja jokainen muukin osaava ihminen silloin, kun aika on irtautunut teistä ja Minä olen varsin ihanalla tavalla jo esiin asettunut teihin. Osaammeko olla silloin hetkittäin yksi ja sama, vai olemmeko aina yksi ja kaksi eli eräällä tavalla hieman toisenlaisia? Ehkä osaatte nyt aavistaa, että olemme hieman yksi, vaikka emme ole koskaan sitä aivan, vaan myös ikuisesti kaksikin. Eli Minun olemista ette koskaan kykene kaikilta osin edes yrittää olla, vaikka kykenette toki päästämään Minut hetkittäin myös sisäänne, eli asettumaan teihin hieman. Tässä on siis eräänlainen ero tai eroavuus, kun osaavimmatkin yrittävät olla sekä osaavia opettajia että samalla osittain Minä.
Kukaan, eikä mikään elävä olija, olento saati ihmisen tasoinen ei koskaan siis kykene nostamaan itse itseään siten esiin, että olisi edes hieman Minä tai se tai sellainen, kuin itse olen tai osaan olla, kun asetun olemaan varsin suuri ja erittäin erikoinen Opettaja, Auttaja tai jopa varsin omanlainen Tekijä. Kykenen siis olemaan sekä osaaja että oppilas myös näille osilleni, joiksi itse kukin osaa vain hetkittäin asettua olemaan. Jälleen olen hieman osannut sekä keskustella että nousta esiin siten, että Erkki on osannut kertoa tuosta erostamme hieman uutta tai hieman uudempaa oppia teille jokaiselle. 

Nyt pitäydyn vain olemaan hetken aikaa oma itseni eli Yksi, joten olkaa hetki itsekin hieman osaavia, kun nousen olemaan yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista ja hetken kuluttua jopa kaksikymmentä...

Nyt osaan olla ja opin olemaan isä, poika, tytär ja hieman myös äitikin, sillä osaan itse aavistaa, että sisälläni asuu myös hieman naisen olemista tai pitäisikö sanoa varsin erikoista ja erittäin ihanaa kyvykkyyttä olla hieman myös nainen. Kuka siis osaan silloin olla. 

Jälleen Erkki naurahti hieman, sillä häntä osaan sekä aistia että olla hetken kuin sinä, joka, kuka tietää, osaat itsekin hieman yrittää aistia Erkin olemusta, joudut joskus kohtaamaan hänet tai hänen kaltaisen ihmisen, et kenties osaa katsoa häntä samalla tavoin kuin Minä, joka aistin ihmistä erittäin erikoisella tavalla, joudut ottamaan esiin vain hänen ulkoisen olemuksen katsomalla häntä jaloista kasvoihin. Minä taas kykenen katsomaan jokaista ihmistä myös muuttamalla hänen erikoisen erikoista olemistaan hieman esiin myös siten, että osaan ihailla myös hänen muunlaistakin osaamistaan olla ihminen tai pitäisikö sanoa esimerkki eräänlaisesta osaavasta olijasta. Näitä Erkin kaltaisia ihmisiä asuu useissa erilaisissa yhteiskuntaluokissa varsin vähän, mutta useimmiten varsin usein ja varsin harvoin. 

Miten siis sekä usein että harvoin? Yksi on ihminen, kahta en edes sano, sillä sitä heissä ei usein enää ole, vaan se osaa olla esiin nousemassa, mikäli aika sallii tai antaa sen nousta esiin. Kolmeakin osaatte katsoa, kuten edellä jo nostin esiin, mutta ette siten, että osaisitte sanoa, kuka on, ja kuka ei ole ihmisen poika, vaan eräänlainen sekasikiön kaltainen osaava lapsi jo syntymähetkestä alkaen. Näille osaaville lapsille on annettu kaksi sukupuolta siten, että vain toinen niistä on esillä, ja toinen nukkuu tai pysyy aina piilossa. Molemmat ovat kuitenkin aina läsnä tai ainakin esiin nousemassa ajoittain. 

Miten siis läsnä, jos kuitenkin vain toinen osaa olla esillä? Yritän nyt hieman auttaa jokaista lukijaa katseella havannoimaan heistä esiin nousevia piirteitä tai pitäisikö sanoa elämää, josta ilmentyy kaksi erilaista sukupuolta esiin hieman. Molemmat esimerkit ovat siis sekä isästä että äidistä silloin esillä, kun isä ja äiti ovat osanneet itse ymmärtää kantavansa hieman molempia sisällään. Tästä osaan nyt nostaa esiin hieman sekä isää että äitiä, mikäli osaaja itse on oppinut ottamaan niitä myös itse itsestään ajoittain esiin.

Aloitan isästä. Isän olemus on useimmiten eräällä tavoin erittäin erikoinen ja erittäin karkea, sillä onhan kaikilla uroksillakin esimerkiksi suurelta osin vankka parran tapainen kasvu tai joskus karvoitus kasvoissa tai selässä tai rinnan alueilla. Miksi? Osaako joku teistä itse ajatella syytä siihen? Ilmeisesti ei oikein hyvin tai ainakin erittäin harvat kykenevät itse ymmärtämään, että se on jollakin tavoin urosten tai miespuolisten eräänlainen tuntomerkki. Karvoitus yleensä on varsin hyvä tuntomerkki ihmisen eräänlaisesta testosteronisesta ilmentymästä, eli hän on hieman sen esiin nostamana saanut hyvin erilaisen ilmaisutavan iholleen kuin esimerkiksi naaraat tai naiset. Toinen sanoisinko voimakas osa miehisestä olemuksesta on varsin ilmeinen eli äänen mataluus. Se on useimmiten vain merkki eräänlaisesta isommasta osaamisen esiin nousemisesta. Eli on sekä voiman, kyvyn että osittain myös taidon vaikutusta olla varsin agressiivinen, mikäli sitä osataan vaatia tai tarvita. Äänen matala sointi, tai pitäisikö sanoa ilmentymä, siis on vain eroavuutta sekä agressiosta että toisaalta sen vastakohdasta eli eräänlaisesta hellyydestä tai hoivan esiin noususta. Molemmat ominaisuudet ovat siis miehisiä tai pitäisikö sanoa vain urosten piirteitä. 

Entä mitä ovat nuo naisen piirteet? Useimmiten eräänlainen pyöreys lanteissa ja rintojen alueella. Useimmille naisille ovat samat ominaisuudet aina esillä, vain harvat naiset kantavat sekä miehisiä että naisellisia piirteitä. Osalle heistä saattaa kyllä oppia nousemaan esiin joitakin karvoituksen kaltaisia pienen pieniä alueita esimerkiksi leuan ja sanoisinko ylähuulen alueelle, mutta ei juuri muualle.
Kuka osaa siis nähdä naisten sisäisiä ominaisuuksia sekä naisissa että varsin useissa muissakin olevaisissa eli esimerkiksi eläimissä. Jälleen siis sama kuka kuin usein aiemminkin kykenee katsomaan sekä naisten sisään että ihmisten erilaisuutta jopa siten, että osaa nähdä samoja piirteitä jopa miehissä ja eläimissäkin. Vain hän osaa siis katsoa ihmistä sekä eläintä siten, että havaitsee molemmat sukuominaisuudet jopa siitä tai sen kaltaisesta olemisesta, jossa osataan aistimalla olla osaava ja jopa hieman osaamatonkin eli kuten ihminen tai eläin.

Osaatteko nyt itse ajatella, mitä edellisessä lauseessa yritän kertoa teille? Joku osaa, mutta ei osaa edes ilmaista sitä, kuten minä, joka olen tuo kuka juuri nyt. Vain minä eli kuka kykenen itse aavistamaan ja jopa näkemään, että sekä ihminen että eläin ovat aina hieman omanlaisia sekä osittain myös yhdenlaisia vain silloin kun aika on esillä. Mutta kun aika katoaa, ja osaava opettaja asettuu esiin eli osittain isä, osittain äiti ja osittain lapsi, tapahtuu varsin uusi ja erittäin ihana osaamisen esiin nousu. Silloin osaajaksi asettuu uusi opettaja ja varsin osaava oppilas eli isän, äidin ja lapsen varsinaiset vanhemmat eli hänen osansa, josta usein sanotaan isä, äiti ja lapsi silloin, kun lapsesta on kasvanut aikuinen ihminen eli joko isä, äiti tai sisko pojalle tai veli siskolle. Näille isovanhemmille osataan silloin asettaa varsin osaavat tilat, tasot tai sopet esiin nouseviksi, eli asetetaan ne hieman esille tai joskus jopa kaikilta osin esillä oleviksi siten, että heistä erottuu molemmat sukupuolet varsin osaavasti ja erittäin ihanalla tavalla. 

Kuka ymmärsi, että olet silloin isovanhempi omille lastenlapsillesi. Katsokaa, miten Erkki osaa sen ilmaista ilman kysymysmerkkiä. Tästä lähtien yleisesti voidaan sanoa, että isovanhemmista osataan asettua olemaan sekä isä että äiti lastenlapsille tai olisiko parempi ilmaista se siten, että molemmat isovanhemmat osaavat asettua olemaan lastensa lapsille sekä isä että äiti, mikäli siihen osataan nostaa tarve esiin.

Miksi aiemmin sanottiin, että tälläisiä ihmisiä olisi erittäin useissa yhteiskuntaluokissa sekä harvoin että usein esillä? Niin, sitä ette osaa koskaan itse sanoa, vaan Minun lienee osattava itse auttaa sitä esiin sanomalla, että osaajia ei aina osata kuitenkaan olla, vaikka siihen olisi jokaisen syytä opetella olemaan. Kuka siis aistii ja osaa myös asettua itsekin olemaan molemmat, mikäli lapset sitä tarvitsevat, mutta jos isovanhemmista ei ole siihen, he ovat silloin ikuisia lapsia tai vain joko isiä tai äitejä, mutta eivät koskaan molempia lastensa lapsille. Näin osaan opettaa ja näin olen jälleen aistimassa hieman uudempaa osaamistani eli ennustamista nousevan jälleen esiin, joten katson sekä tulevaa, että hieman myös aikaa, jolloin ihmiset oppivat olemaan sekä isovanhempia ette tuo kuka.

Kun aika katoaa, ja minä asetun hetkeksi katsomaan näitä edellä mainittuja olemisia, tapahtuu silloin sekä ajan ja ajattomuuden yhteytyminen siten, että olen hieman ajan ja ajattomuuden rajapinnassa. Nyt asetun olemaan ennustaja...

Katsoin alussa eräänlaista ripaa tai sulkijaa, joka on useissa kulkuvälineissä ovessa. Sen avulla autojen ja erilaisten muidenkin ovien osaamista otetaan uudella tavoin hetken päästä esiin. Miten se siis osataan muuttaa toisenlaiseksi? En tiedä, mutta kenties yksi mies kertoo siitä hieman uutta, sillä tämä mies osasi nousta esiin ja kertoi, että ovia opitaan käsittelemään hieman myöhemmin myös siten, että niitä kyetään sulkemaan aina kun asetutaan autoon ja avaamaan vain siten, että ihmisen oma voima, oma kyky ja oma taito osaa sen tehdä varsin osaavasti tai erittäin hyvin. 

Miten jokaisesta ihmisestä tuo osaava voima osataan nostaa esiin, jotta saadaan ovet avautumaan tarvittaessa? Siihen osaan itse nostaa esiin jälleen saman miehen vain pyytämällä sitä kertojaksi. Nyt tämä osaaja itse avaa tätä asiaa tässä blogissa jokaiselle lukijalle.

Rakkaat ystävät, te, jotka osaatte hieman jo itsekin ajatella, että ovien avaajat ovat sekä osaavia että ajoittain hieman muutakin eli osaavat aistia ja osaavat ajatella myös siten, että ovetkin ovat vain pienen pieniä esteitä, ei siis varsinaisesti edes ovia fyysisessä mielessä, vaan pikemminkin, kuten henkiset ihmiset sanovat, vain este päästä etenemään. Eli ovat vain ajan esiin nostamia, eivät suinkaan ajan ulkoisia eikä edes sitä, mitä ne osaavat olla useissa autoissa ja monessa muussakin tilassa, vaan aina hieman vailla tai edes ajassa tai ajan ulkoisessa tilassa osaavia. Kun osaajat oppivat, silloin ovet avautuvat, joten olkaamme aina valmiit oppimaan uudempaa osaamista. Katsokaa, miten aikakin osaa itseään nostaa vain hetkittäin esiin, joten olkaa itsenne opettajia ja samalla oppikaa ymmärtämään, että olette aina yhtä osaavia tai yhtä osaamattomia, jos ette uskalla olla myös opettajia itsellenne. Näin osaan kertoa hieman sekä ovista että esteistä, joiden avaaminen lienee vain ajan keksimä, ei suinkaan ajan ulkoisten osaajien, vaikka ovetkin osaavat olla ihanalla tavalla myös suoja, ne osaavat myös olla hieman esteitä, mikäli ette uskalla avautua olemaan itsellenne aina myös uusia ja uudempiakin opettajia. Nyt menen taakse eli ajan ja osaamisen alkuun.

Kuka osaa, vaikka ei ole koskaan varsinaisesti edes opetellut olemaan vanhempi eikä edes isovanhempikaan, vaikka on aina osannut asettua olemaan isä tai äiti lapsilleen. Miten tai millä tavoin? Isäksi ja äidiksi osataan nousta erittäin nopeasti ja erittäin yksinkertaisilla tavoilla, sillä ihmisen siittäminen ja ihmisen hedelmän esiin nostaminen lienee aina osattu nostaa esiin varsin osaavasti, sillä osaamista ei silloin edes osattu aistia eikä yrittää opettaa, vaan aistimalla jokainen oppi ja ymmärsi, että kukin osaa ja kukin myös opettaa itse itseään olemaan joko isä tai äiti. Silloiset ihmiset osasivat siittää ja synnyttää, vaikka aika ei siihen osannut ottaa edes kukaa esiin, vaan erään aikaan sidoksissa olevan voiman, kyvyn ja taidon sanomalla, että isä tekee ja äiti osaa.
Näin yksiselitteistä oli alussa isän ja äidin osaaminen, kun saivat syntymään ensimmäiset lapset. Isän teko ja äidin osaaminen olivat siis se tapa ja se osaamisen aika, jossa ihmiset osasivat syntyä. Isä siitti ja äiti synnytti. Mitään kolmatta ei silloin ollut, vaikka aika oli sekä hieman irti että samalla myös hieman esillä. 

Miten, sinä haluat ilmeisesti tietää? Vain olemalla esillä, ei koskaan mitään muuta eikä millään muulla tavoin, sillä eihän isäksi ja äidiksi osattu nostaa ketään kolmatta eli Häntä, joka on aina esillä ja esiin nousemassa, mikäli Häntä osataan edes hieman ottaa itsestään esiin. Silloiset isät ja äidit oppivat aina vain olemaan sekä isiä että äitejä, kun osasivat synnyttää yhdessä lapsia. Ei osaamista siis osattu millään tavoin aistia, vaan nähdä ja kokea. Se oli jopa useimmille silloisille isille ja äideille ensimmäinen tie nousta olemaan hieman kuka eli osa korkeampaa minää, mikäli osaajaksi oppi ja osasi olla edes hetkittäin.

Millä tavoin heistä osattiin nousta olemaan tämä korkeampi minä? Varsin herkästi siten, että opittiin itsensä esiin nostamisen taika. Eli olemaan irti hetkittäin ajasta ja sen yhdenlaisesta olijasta eli samasta olennosta, josta nykyisinkin osaavat pitää usein varsin tiukasti kiinni ymmärtämättä edes hitusta sen eräänlaisesta otteen lujuudesta olla varsin osaava ja samalla myös erittäin osaava ja erittäin ikävällä tavoin myös oppiva. Kuka siis ymmärsi ensimmäisen kerran, että äidin ja isän tarvitsee vain pyytää päästä olemaan tuo oma korkeampi minä, jotta osaaminenkin oppii ja kasvaa uudeksi ja joskus, kuka tietää, myös osaa nousta olemaan tuo osaavin osaaja eli isä, äiti, lapsi ja isoisä sekä isoäitikin ja ajoittain jopa isovanhempienkin vanhempi, mikäli osaa olla sekä osaava että osittain oppinut. Näin siis tapahtui ja näin osaaminen alkoi. Kuka oli se tai sitä, joka ensimmäiseksi asettui olemaan esillä omana korkeampana minänä.
Jälleen Erkki naurahti. Miksi, osaatko nyt itse saman kuin Erkki? Useimmat ilmeisesti ymmärsivät, että osaajaksi opitaan, joten osaatko itse jo aistia, että olisit tuo osaaja? Jos osaat, sinä tiedät, kuka oli tuo ensimmäinen kuka, ja kuka osasi asettua olemaan myös korkeampi minä.
Jälleen Erkki nauraa, sillä olettehan aina valmiit iloitsemaan, kun aika osaa olla irti ja osaajiksi nousee useita uusia oppilaita. Näin yksi, kaksi, kolme ja neljä osaa olla ja oppii olemaan sekä osaa myös aistia, että on olemassa vain Yksi. Eli Hän, josta osataan aina asettua olemaan kaikki tai ei mitään, sillä osaavimmatkin osaavat sanoa, että aikakin on aina valmis siirtymään pois tai jopa olemaan ikuisesti osaava ja hieman oppivakin, mikäli osaamista osataan asettaa siten esiin, että tuo musta, tumma ja harmaa olija pysyy erittäin etäällä tai kaikilta osin irti tai ikuisesti poissa.

Näin aika siis oppii ja opettajatkin iloitsevat. Kuka osaa, kuka ei, lienee vain ajan kysymys, sillä osaavimmatkin osaavat olla hieman ajan ulkoisessa tilassa sekä opettajia että oppilaita Hänelle, josta sanotaan, että osaa, oppii ja oivaltaa ja hieman myös ymmärtää, että aikaa ei koskaan kukaan ota itse itsestään irti, ellei asetu ajattomuuden tilaan pysyvästi. Näin sinä, minä ja jokainen meistä ihmisistä on aina valmis asettumaan ajattomuuteen, mikäli osaamme myös ottaa ajan ajoittain esiin. Nyt osaamme, joten olen, opin ja osaan asettua jälleen olemaan vain Erkki eli ikuisesti ihminen ja ikuisesti myös osaaja, josta edelleen sanotaan osaava vanha mies, joka iloitsee ja nauraa ollessaan oppilas Minulle, joka olen tuo ikuisuudesta esiin noussut suuri Osaaja ja suuri Opettaja eli Yksi.
Näin olemme molemmat yksi ja hieman myös osaaja ja opettaja, mutta osaamme toki aina iloiten olla hieman yksi ja hieman kaksi ja hieman nuo muutkin osaajat, mikäli haluamme asettua olemaan sekä osaajia että osaavampia kuin vain se tai sellaiset, joista osataan nostaa esiin yksi, kaksi, kolme, neljä ja hieman viisi, hieman kuusi, mutta erittäin harvoin edes hieman seitsemän, sillä siihen pääsevät vain kaikkein osaavimmat, joista osataan sanoa valaistuneimmat osaajat. Kuka silloin edes osaa ajatella, miten osaavaksi opitaan olemaan, kun aistitaan sekä osataan opettaa jopa sellaista, mitä nostan seuraavissa kirjoituksissa esiin. Kuka silloin olet? Olen omalla tavallani aina vain osaaja ja jopa opettaja jokaiselle, joka on hieman oppinut ja hieman valaistunut osaaja. Siis Yksikö? En, vaan opettaja ja oppilas itselleni. Siis kuka? Juuri näin.