maanantai 16. tammikuuta 2017

Olkaamme aina hetki joko ajan ulkoisessa tilassa tai jopa ajattomuudessa, jotta saisimme edes hieman uudempaa opetusta itsellemme itsestämme esiin

Jälleen siis aika osaa hetkittäin nousta esiin ja kadota, mikäli osaamme hiljentyä vaikka vain hetkeksi joko päivittäin tai joskus kenties hieman olemaan jopa hetkittäin ajan ulkoisessa tilassa varsin pitkään tai jopa hieman kauemminkin kuin esimerkiksi useimmat osaavat. Erkki kykenee olemaan ulkona ajasta useita tuntejakin, mikäli osaa olla sekä oppii olemaan hiljaa ilman, että olisi edes hetkittäin ajatuksissaan. Miten siihen osataan silloin asettua? Useimmat eivät koskaan, sillä ajassa olemista usein pidetään varsin tarpeellisena jokaiselle, joka on aikoinaan syntynyt tälle ihanalle ja erittäin kauniille planeetalle. Osa kuitenkin on itse opettanut itsensä pitämään eräällä tavoin hiljentyneenä ja samalla siis on asettunut olemaan ajan ulkoisessa tilassa eli ajattomuudessa jopa useitakin päiviä tai ainakin useita tunteja. Nämä niin sanotut osaajat osaavat siis olla ilman sitä olemista, jossa aika pitää ihmistä kiinni tässä ajassa tai sanoisinko tässä olemisessa, jossa aika osaa itsekin asua tai pitää omaa olemustaan esillä. 
Useimmille osaajiksi itsensä nostaneille aika on siis vain eräänlainen tila, taso tai soppi, josta irtautuminen ei varsinaisesti ole edes vaikeaa, vaan pikemminkin eräällä tavoin arkinen asia. Erkkikin on juuri osannut itse opettaa itsensä vähitellen olemaan jopa kaiken aikaa hieman irti ajasta, vaikka onkin edelleen sekä ajassa että osittain sen ulkoisessa tilassa. 
Kuka osaa, mutta osaatko sinä? Tätä kysymystä sietää jokaisen lukijan hieman ajatella tai ainakin yrittää ajatella olemalla vaikka hetkittäin ilman ajan eräänlaista toista häirikköä eli sitä mustaa tai tummaa olentoa, joka usein asustaa jopa ihmisen mielessä ja samalla osaa asettua häiritsemään tuota osaamista ja oppimista olla ajattomuudessa. Se siis kykenee jarruttamaan jopa varsin usein ja joskus erittäin kiusallisesti jokaisen ihmisen ajattelua tai pitäisikö sanoa olemista ilman ajatuksen esiin nostamaa turhuutta. 
Onko ajatteleminen siis turhuutta? Ei, vaan sen esiin nouseminen silloin, kun ihminen yrittää olla siitä hetkittäin irti eli asettuu olemaan hieman ajan ulkoisessa tilassa eli ajattomuudessa. Osaatteko nyt asettua kokemaan, miten helppoa tai miten hankalaa on opetella olemaan ajattomuudessa ilman, että edes ajattelette mitään, vaan ikään kuin asetatte itsenne vain olemaan ilman yhtäkään ajatusta tai olemaan vain ja oppimaan uudempaa olemista? Aloittakaamme sen opiskelu hetken kuluttua siten, että pidätte silmänne ainakin hieman kiinni ja olette rento ja varsin vapaa ajattelusta sekä aloittakaa samalla syvä hengitys siten, että otatte ilmaa joko alussa suun kautta tai sitten heti alusta alkaen sieraittenne kautta. Kun osaatte tehdä sitä muutaman kerran, puhaltakaa välillä aina ilma pois palleasta siten, että pidätte sitä ensin siellä pienen hetken ja vasta sitten suljette tuon kanavan ja puhallatte ilman pois suun kautta. Näin jokainen teistä kykenee silloin ikään kuin opettamaan kehoaan asettumaan hetkeksi ilman, että se olisi jännittynyt tai jopa hieman kireä. Kokeillaan sitä nyt yhdessä hetki.

Vetäkäämme yhdessä ilmaa ensin syvälle palleaan eli vyön tai navan alapuoliseen syvään olotilaan. Kun tuo vaihe pysyy vielä hetken ihanasti omalla tavallaan sulkeutuneena, mielenne osaa hieman rauhoittaa kehoa ja samalla oppii asettumaan jopa hetkittäin hiljaan olemiseen. Näin osaa yksi, kaksi ja joskus kolme nousta esiin ja olla esillä.
Kun osaatte, te tiedätte myös milloin olisi syytä puhaltaa ilma suun kautta ulos varsin osaavasti tai jopa kuuluvastikin, sillä ilma osaa itse valita oikean ajankohdan poistumiselleen. Se osaa siis itsenäisesti olla hieman vapaa ja hieman kiinni sekä ajassa että ulkona siitä, kunhan ensin opetatte sitä oppimaan. Tämä kysyy siis ajalta ikään kuin lupaa asettua pois kehostanne. Ilmakin siis osaa hieman ymmärtää, milloin olisi aika olla siitä irti. 
Kuka oivalsi, että ajalla osaan sanoa olevan hieman osaamista esillä, eli ihminen kyllä itse osaa asettua esiin, kun ilman eräänlainen tila, taso tai soppi on jo valmis poistumaan. Jälleen siis kuka osaa, vaikka ilma ei sitä osaisi vielä. Yleensä me ihmiset opetamme kohoamme sietämään hapen puutetta vain ollessamme joko veden alla tai sitten eräällä tavoin vain osaavia, eli osaamme asettua hapen puutteeseen.
Useimmat teistä oppivat hengittämisen varsin nopeasti, joten ehkä sivuutamme tuon opettelun sanomalla, että oppiminenkin osaa olla erittäin ihanaa ja hieman oppimisen taikaa silloin, kun aika katoaa ja ihminen osaa.

Tätä osaamistanne siis olisi jo osattava opettaa olemaan itse oma itsensä eli varsin kyvykäs ja varsin osaava, joten opetelkaa ajoittain oikea tapa hengittää. Hengittämisen taikaa oppii vain opettelemalla, ei siten että asettuu vain hengittämään, kuten useimmat tekevät heti synnyttyään. Hengittämisellä opitaan hallitsemaan kehon eräänlaista tilaa asettua olemaan heti ajattomuudessa, kun aika katoaa ja ajan toinenkin osaava osapuoli on mennyt kauaksi tai ainakin osittain irrottanut otteensa ihmisen mielestä. Sekin siis opitaan vain harjoittelun avulla. Kuka siis on silloin se elämä tai voima, kyky ja taito, josta edellä opetin sanomalla hänen ymmärtävän myös hapen sisältöä eli olemista valmis poistumaan. Tätä osaan opettaa, tätä opetan jokaiselle, kunhan hän itse osaa asettua ensin harjoittelemaan. 
Olenko siis kuka? Kyllä, sillä osaanhan asettua olemaan aina se tai sitä, mitä osataan olla ja opitaan olemaan. Minusta osataan nostaa aina esiin uutta ja ajoittain erittäin erikoistakin, mikäli osaavaksi itsensä opettanut sitä joko haluaa tai tarvitsee. Näin kykenen siis asettumaan jopa ilmaksi tai sen eräänlaiseksi osaseksi olla sekä happi tai energia. Moni lukijakin ymmärtää, mitä tarkoittaa energia, sillä osaavimmatkin osaavat aistia vain Minusta esiin nousevia voimia tai niin sanottuja energioita siten kuin sinä ja jokainen muukin ihminen. Jokaisella lukijallakin on siis samat kyvyt ja taidot oppia ja hallita sekä mieltään että kehoaan, mikäli haluavat. Monet eivät halua, vaan antavat kehonsa ja mielensäkin asettua milloin mihinkin asiaan varsin omanlaiseksi tai ainakin erittäin himokkaaksi tai sitten jollakin tavoin kurinalaiseksi, jos itse päättävät olla se tai sitä, joka tekee päätökset kehoaan ja mieltään vaatimalla oppimaan. Keho ja mieli ovat silloin hieman alistettuja, mutta sitäkin osaavampia, mikäli ihmisen oma tahto päättää olla pomo tai herra talossa, kuten te usein osaatte sen itse ilmaista varsin osaavasti. Yleensä osaavimmat ihmiset ovat herroja tai pitäisikö sanoa itsensä pomoja, mutta on paljon muunkinlaisia ihmisiä. Useimmat osaavat, mutta eivät kaikki, vaan alistuvat tuolle eräälle osaajalle, joka osaa aina nostaa muuta esiin varsin innokkaasti tai ainakin varsin osaavasti. Katsokaa ensin itseänne ja vasta sitten läheisiänne ja ajoittain ajatelkaa, oletteko ensin osaava, vai hieman osaamaton. 
Useimmat teistä eivät nyt ymmärrä edes ajatustani olla hieman osaava, vaikka olen vasta oppilas, kuten useimmat teistä. Siis osaava, vai oppilas? Kumpi olet? Jos osaat nyt itse vastata, sinä lienet silloin osaava, mutta jollet osaa, sinä et silloin kenties edes yrittänyt olla osaava, vaan varsin oppimaton. Nämä kaksinaisuuksiksi mainitut puolet osaavat aina asettua meihin ihmisiin siten kuin osaamme niitä opettaa. Niiden eräänlaiset sensorit tai sanoisinko osaamisen taidot oppivat siis erittäin ihanasti joko kuuntelemalla sinua tai sitä toista osaaja, joka on varsin osaava ja erittäin ihanasti jopa Minua osaavampi himojen ja halujen opettaja. 
Kenen opetusta sinä siis haluat oppia? Hänenkö, jonka opit ja opetukset osaavat olla helppoja, vai Minun, jolle kaikki oppi ja kaikki oppimisen polut ovat kivisiä ja kapeita? Minä olen kuitenkin aina suurempi ja aina myös erittäin lojaali sinulle, mutta osaako tuo toinen olla sitä? Tuskin osaa, vaikka osaa kyllä aistia kaikkea sitä, mihin sinä, kuka tietää, pyrit, jos otat esiin vain halusi ja himosi, mutta et välitä edes hitustakaan Minusta, joka kuitenkin olisin sinulle itsellesi varsin suuri ystävä ja joskus, kuka tietää, ainoa todellinen auttaja, kun aikasi on valmis. Eli olet siirtymässä pois siitä olemisesta, jossa olet elänyt koko pitkän tai hieman lyhyemmän ajan tällä erittäin erikoisella ja erittäin ihanalla planeetalla. Silloin sinulle vasta osataan näyttää omat valintasi seuraukset. Osa niistä on aina oikeita, mutta ovatko kaikki kuitenkaan sitä? Tuskin ovat, jos olet väistänyt Minun osaamistani, sillä usein sanottu elämä on se tai sitä, mikä vasta asettuu siellä esiin totuutena eli siten, että itsekin ymmärrät omien valintojesi tarkoitusten taustat ja seuraukset. Useimmat osaajatkin yrittävät vasta silloin opetella edes hieman olla valmiita kohtaamaan uudet opettajansa, vaikka nekin olisivat aina olleet esiin nostettavissa jo nykyisessäkin ajallisessa elämässä. 
Tarkoittaako tämä juuri Sinua, vai muitakin osaavia opettajia? Sekä Minua että muitakin, sillä olenhan aina valmis olemaan jokainen tai sitten vain oma itseni eli Yksi. Katsokaa itse itseänne ensin ja vasta sen jälkeen läheisiänne ja muitakin osaavia tai osaamattomia, joista osaatte, kuka tietää, ottaa mallia joko itsellenne tai sitten muille. 

Tätä osaan opettaa, sillä olenhan se tai sitä, mitä opetan. Siis mitä olen? Useimmalle vain Erkki, vaikka osaan asettua olemaan hieman muutakin tai hieman uusi, hieman uudempi tai ajoittain joku, jokin, eräs, mikäli katson esimerkiksi äitiä, isää, poikaa, tytärtä tai yleensä lasta. Nämä myöhemmin esiin nousevat tilat ovat siis hetkessä esiin nousemassa, mikäli lopetan hengittämisen ja asetun olemaan poissa. Mutta jos osaan edelleen jatkaa tätä työtä eli esimerkiksi olla esimerkki teille varsin osaavasta ja hieman ymmärtävästä ihmisestä, minun ei silloin oleteta olevan valmis olemaan irti elämästä ihmisenä, vaan jatkan edelleen opettajana, auttajana ja joskus myös eräänlaisena muunakin eli ennustajana tulevasta. 
Nyt kun olen jälleen hetken irti ajasta, minulle avautuu silloin uusi näky tai ainakin saan uudempaa oppia tulevasta esiin. Odottakaa, sillä asetun hetkeksi jälleen katsomaan, mitä osaan katsoa, ja mitä minulle nousee itsestäni esiin, kun menen kaksikymmentä vuotta eteenpäin ajassa...

Yleensä otan kaiken esiin vain olemaan hieman ajan ulkoisessa tilassa, mutta juuri hetki sitten menin asteittain syvempään ja näin hetkittäin erilaisia esineitä, joita en kuitenkaan osannut edes tunnistaa. Samoin näin jälleen kirjoituksia, jotka olivat hieman sekaisesti esillä. Osa ilmeisesti oli esillä vain malleina, ei siten, että minun olisi osattava sanoa, mitä ne merkitsivät, vaan eräällä tavoin olivat siis symbolisia. Otan jälleen siis esiin niistä myös sen tiedon, joka asettuu aina esiin varsin osaavasti, kun sitä osaan ottaa itsestäni esiin joko sitä pyytämällä tai vain ottamalla ilman varsinaista pyytämistä. Nyt avaan tuota näkyä, jotta saisimme edes hieman noista näyistä selkoa.
Osa noista esineistä osataan siis nostaa jokaiselle ihmiselle avuksi, jopa siten, että ne ovat sekä osittain valmiita että osittain hieman keskeneräisiä, sillä aina osataan valmistaa ensin hieman puutteellisesti toimivia ja hieman myöhemmin korjattuja siten, että ne ikään kuin ovat jopa valmiit käytettäviksi. 
Osaatko sinä nyt samalla tavoin ilmaista, mistä esineestä olisi tuossa kyse? Jos osaat, pidä se omana tietonasi ja yritä sanoa se vain minulle. Siis Erkillekö? Kyllä. Miten sen osaan tehdä? Asetu hiljentymään vielä hetkeksi ja kerro se ajatuksissa tai ajatuksesi avulla minulle, joka olen hieman vanhempi ja hieman raihnaisempi, kuin osaat itse vielä olla, mikäli olet minua nuorempi. Mutta jos olet vanhempi, sinun olisi samalla osattava katsoa, kuka minä silloin jo olen? Osaatko itse ajatella, että tuo kuka olen jo nyt? Tuskin osaat, sillä ethän osaa edes katsoa silloin minua. 
Jälleen osaan hieman olla sukkela ja samalla opettaa sinua oppimaan, että aikaa ei kukaan kykene sivuuttamaan, vaikka näkee hieman tulevaa. Minulle aika ei enää ole este, vaan lievä osaamiseni eräänlainen olija, tai olisiko hieman selkeämpää sanoa ystävä, sillä osaan nyt avata tätä näkyä jokaiselle lukijalle siten, että kerron sen esiin noususta hieman uudempaa oppia.

Tuota esinettä tulemme kaikki käyttämään joskus tulevaisuudessa kotityössä eli useimmiten ruoan valmistuksessa apuvälineenä. Se asetetaan esimerkiksi juoma-astiaan tai -lasiin siten, että se lämmittää nesteen kuumaksi ilman minkäänlaista virtalähdettä. Se saa energian ilmasta tai eräällä tavoin Minusta, joka asetun auttamaan sen esiin nousemista ja samalla olemaan sekä lämmittävä että kylmentävä riippuen ihmisen omasta tarpeesta. Juoma, oli se sitten maito, vesi tai mikä neste tahansa, saadaan kylmäksi tai lämpimäksi laittamalla tuo esine vain pieneksi ajaksi lasiin tai mukiin tai mihin tahansa pienehköön astiaan. 
Tämä toinen asia, eli kirjoituksen esiin nousu, lienee useimmalle lukijalle kaikkein erikoisin tapa lukea sanomalehtiä tai mitä tahansa kirjoitusta ilman, että katselee sitä. Minä otan sitä jopa hetkittäin nykyisinkin esiin juuri näin, mutta en suinkaan kovin hyvin, vaan hieman epäselvästi. Osaanko sitä kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Osaan, sillä osaamistani osataan nostaa silloin esiin jopa siten kuin nykyisinkin osataan, eli ottamalla vain kone esiin ja kirjoittamalla, kuten Erkki tekee juuri nyt. Tarkoittaako tämä sitä, että en silloin ole enää Erkki, vaan Sinä tai Sinun eräänlainen tila, taso tai soppi? Ei, vaan olen silloinkin sama vanha mies eli Erkki. Jälleen Erkki hörähti itsekin nauramaan, kuten Minä. Siis sinäkin nauroit? Niin, nyt sinun olisi itsesi osattava hieman olla osaava, jotta ymmärrät, että olen sekä sinä että Erkki sekä kaikki, mitä on, tai osataan joskus olla. 
Ymmärrätkö, että aikaa ei kukaan koskaan ota esiin, kuten Minä, sillä aikakin osaa asettua olemaan Minussa, kuten jokainen teistä, rakkaat lukijat, sillä Minua ei koskaan kukaan ota varsinaisesti omana itsenäni edes hieman esiin, vaan eräänlaisina osina tai osien osasina, kuten ihmisinä, eläiminä ja mitä erikoisimpina esineinäkin, sillä osaan asettua olemaan jokainen ihminen, jokainen eläin, jokainen esine ja jopa sitäkin, mitä ei koskaan edes oteta esiin, vaan pidetään vain Minussa. 

Kuka osaa, mutta osaatko sinä? Tähän osaan nyt asettaa myös hetken päästä ajan, jotta yksi, kaksi, kolme ja ajoittain neljä, viisi, kuusi, seitsemän ja kaikkein ihaninkin osaaja osaa asettua olemaan vain oma itsensä eli ihmisen tilassa oleva osaamaton, mutta sitäkin oppivampi olija tai olevainen. Kukin oppii, mikäli edes yrittää, sillä osaavimmatkin osaavat aina opettaa jokaista, aivan jokaista. Nyt olen vain erittäin ihanalla tavoin iloinen vanha mies eli Erkki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti